Ensimmäinen mökki juhannus

Hellou!

24 vuoteen mennessä en ole juhannusta viettänyt, kuin muutaman hassun kerran ja siksi juhannuksesta ei koskaan ole tullut mitenkään tärkeä juhla. Töissä on siis se tullut vietettyä mielihyvin. Tänä vuonna kummiskin suotui kaksi vapaapäivää ja vielä perjantaina aamulla ajattelin, ettei juhannusta tule muuten vietettyä, kuin pienellä Helsingin reissulla laittamassa kynnet ihanan Zinan luona.
Perjantaina kummiskin tuli tehtyä extempore reissu ja tunnetusti suunnittelemattomat reissut ovat aina parhaimpia. Siispä juntti pääsi landelle nauttimaan juhannuksesta mökille hyvässä seurassa. Muutama päivä vierähti nopeasti saunalautalla nauttien mitä mahtavemmasta säästä ja koko päivän saunoen ja uiden.

Mökkeily on harvinaista herkkua, koska perheellämme ei omaa mökkiä ole. Joka kerta jollain mökillä ollessa sitä muistuu miksi suomalaiset rakastaa mökkeilyä niin paljon. Saunomista, syömistä, rauhaa ja luontoa, mitä sitä muuta tarviikaan tankatakseen eväitä normaaliin arkeen.
Vaikkei tänä kesänä vietetä kesälomaa, pienetkin vapaat tekee tästä kesästä täydellisen. Juntilla on siis kaikki hyvin ja kesästä tulee nautittua mahdollisimman paljon töiden ohella. Elämä hymyilee ja pitkästä aikaa saa elää mahdollisimman stressitöntä elämää!

-Ninni

Some hiljaisuutta ja uupumusta

Hellou!

Muutettuani Tampereelle ja aloitettua kokopäiväisen työn on oma jaksaminen mennyt kaiken muun edelle. Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun sanon etten haluaisi ottaa blogista ja somen päivittämisestä mitään stressiä. Silti jos en instagramiin julkaise melkein viikkoon mitään, tuntuu koko some jäävän unholaan omalla kohdalla. Tänään avasin tietokoneen viikon tauon jälkeen ensimmäisen kerran ja oli ihanaa huomata, että täällä on silti käynyt joka päivä aktiivisesti lukijoita.

Ensimmäistä kertaa teen kokopäiväistä työtä ja on ollut paljon totuttelemista siinä ettei vapaapäiviä viikossa ole kuin kaksi. Tällä hetkellä painan yhdeksän päivän työputkea ja haaveilen jo viikonlopun rauhallisista aamuista ja siitä, että saa nauttia mahdollisesti ekaa kertaa lämpimistä keleistä. Olen onnellinen työstäni ja siitä, että töitä on riittänyt tämän hetkisen tilanteen keskellä.Some_hiljaisuutta_ja_uupumusta_1Some_hiljaisuutta_ja_uupumusta_2Olisi valhe väittää, että eläisin onneni kukkuroilla. Stressiä on muutamista asioista ja suurin on jatkuva väsymys ja sen kautta tuoma uupumus. Rautalääkkeet eivät ole hetkeen auttanut ja töiden jälkeen odotan vain pääseväni nukkumaan. Jotkut päivät ovat energisempiä ja sen huomaa kaikki. Niinä päivinä tunnen olevani eloisa ja ihmisten nauttivan hymystä ja energiasta mikä kumpuaa pitkin työpäivän ja kotona. Siksi vapaapäivät ja kiireetön aikataulu on tärkeintä, vaikka joutuisikin perumaan joitain menoja, mutta omaa kehoaan on kuunneltava.

Odotan kuin kuuta nousevaa, ettei väsymys paina ja saisin olla energinen normaali ihminen. Tällöin jäisi myös energiaa päivittää enemmän somea, koska se on tärkeä osa omaa elämää ja itsensä toteuttamista.

Muuten juntille kuuluu hyvää, elämä Tampereella on ollut työntäyteinen, läheisten kanssa olemista ja olen myös oppinut olemaan liikaa stressaamatta. Vaikka on asioita joita vähän stressaa, niin on tullut opittua elämään ilman liikaa turhaa pohdiskelua ja turhaa analysointia. Tämä on ihan uusi asia, koska olen aina ollut se joka ajattelee asiat laidasta laitaan ja stressaa niin paljon kaikesta. En tiedä onko se työnmäärästä ettei enää ole aikaa turhille ajatuksille, vai siitä että olen vihdoin oppinut, ettei asioiden stressaaminen auta, kaikki tapahtuu tarkoituksella ja tärkeintä on tehdä parhaansa.Some_hiljaisuutta_ja_uupumusta_3Some_hiljaisuutta_ja_uupumusta_4Tällä hetkellä on parempi pysyä kokonaan yhden blogipostauksen julkaisemisessa viikossa, koska silloin ei tule otettua liikaa stressiä. Eikä hutaistujen julkaisujen tekeminen ole se mitä bloggaamiselta haluan. Paljon on kirjoitettavaa ja postausideoita, mikä on helpotus ettei inspiraatio ole katoamassa vaan kasvaa enemmän ja enemmän. Muutama toivepostaus on myös listalla ja alan niitä rustamaan mahdollisimman pian!

Toivottavasti olette pysyneet terveinä ja nauttinut kesän alusta!

-Ninni

Epäonnistuminen vai mahdollisuus

Hellou!

Kiirettä on puskenut viikonlopun jälkeen, josta mainistin tässä postauksessa, kuinka isot asiat jäivät mieleen pyörimään. Instagramissa ja Snapchatissa mua seuraavat on saaneetkin kuulla mitä juntin elämässä tulee tapahtumaan. Snapchat on mulle semmonen paikka johon on ehdottomasti helppo vuodattaa onnen ja surun kyyneleitä ilman kaunistelematta sitä somekuvaa.

Viime viikkoon mahtui sisälle monta isoo asiaa. Jos tämän vuoden alussa joku olisi kysynyt miten näät vuoden 2020 menevän, empä olisi ajatelutkaan vastauksen voivan olla myös tämmöinen -Tulen irtisanoutumaan työstä joka on henkisesti ollut hyvin raskasta yli 2 vuoden ajan, tulen myös irtisanomaan asuntoni jonka sain juuri näyttämään kodilta ja muutan töiden perässä Tampereelle.Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_1Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_2Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_3Kyllä luitte oikein, juntin matka jatkuu Tampereen suuntaan. Kaikki tämä alkoi siitä, kuinka surkuttelin miten rahaa pitäisi tienata, laskut maksaa ja 700€ vuokra ja tuntisoppari on vain 23h. Sain mahtavan työtarjouksen jota jäin pohtimaan. Tiesin, jos haluan asiani mahdollisimman nopeasti kuntoon olisi tehtävä isoja ja vaikeitakin ratkaisuja.

Helsinki on mun unelma, ainut paikka josta saa nautintoa asuessaan. Tampere ei ole mua koskaan kiehtonut ja samalla hetkellä, kun päätin tarttua tähän tarjoukseen tiedän sydämessäni, että Helsinkiin juntti vielä tallustaa takaisin. Tämä elämänmuutos tulee tuntumaan epäonnistumiselta. Haluan asua Helsingissä, mutta nyt kaikista fiksuin ratkaisu on päästää hetkellisesti irti unelmasta ja olla, kuin aikuinen.Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_4Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_5Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_6

Mitä nyt sitten oikein tapahtuu?

Teen viimeisen työvuoroni 13 päivä ja saan vihdoinkin sulkea ikuisesti sen oven, joka vei niin paljon mehuja jaksamisesta. Lauantaina tehdään muutto, eli tasan tarkkaan 10 päivän päästä! Näillä suunnitelmilla muutan alkuun vanhempien luokse, jotta saan säästettyä rahaa ja katsottua asuntoa rauhassa Tampereelta.

Tällä hetkellä on ollut niin kiire, että on pakko ottaa stoppia ylimääräisestä. Blogia tulen nyt päivittämään hetken aikaa miten kerkeän. Olen karsinut kaiken ylimääräisen, koska koko fokus täytyy olla töissä ja pakkaamisessa. Olen yrittänyt myydä mahdollisimman paljon tavaroita, koska yritän suorittaa muuton mahdollisimman vähäisellä tavaramäärällä. Tässä menee samalla siis tämmöinen kevätsiivous!

Ja tietysti se loppuaika täytyy myös rauhoittua ja rentoutua. Kerrottuani muutosta julkisesti olen joutunut pitämään puhelimen äänettömällä, koska hermot on mennyt jatkuvaan puhelimen ääneen ja musiikkia kuunnellessa se on erittäin ärsyttävää. Olen silti ollut niin kiitollinen miten ystävät ja tutut ovat olleet innoissaan ja tsempanneet, koska muutto on niin ristiriitainen asia mulle, etten tiedä miten sitä pysyy kasassa muuttopäivänä.

Silti mahdollisuus saada työ täysillä tunneilla on nykyään melkein mahdotonta ja se, että on rakastavat vanhemmat jotka auttaa aikuista lastaan, on jotain minkä takia tämä ei ole epäonnistuminen. Tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus saada elämä pitkästä aikaa hymyilemään ja olen onnellinen, että joskus osaan luopua jostain tehdäkseni jotain oikein!

-Ninni

Viikonloppu joka laittoi monet tunteet pintaan

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Bistro Naapuri kanssa!

Milloin viimeksi olet kokenut viikonlopun, johon mahtuu niin paljon erilaisia tunteita? Kolmessa päivässä koin ylpeyttä, ikävän loppumista, pitkiä keskusteluita, rakkauden täytteisiä haleja, kuulumista jonnekkin, jännitystä, hyvää ruokaa, hyvää viiniä, humalan, krapulan, ahdistusta, noloja tilanteita, lyhyet yöunet, surua, kyyneleitä, turvan tunteen, ja mahdollisuuden jollekkin uudelle ja jännittävälle.

Viikonloppu lähti käyntiin kummitytön tarhassa tärkeän ihmisen päivän merkeissä johon menimme yhdessä äidin kanssa. Ei ole mitään ihanempaa näkyä, kuin nousta junasta ja nähdä aina yhtä kaunis ja säkenöivä äiti vilkuttamassa radan toisella puolella. Tuntui siltä, kuin olisin palannut kotiin, vaikka oltiinkin Hämeenlinnassa, jossa koti ei ole. Tuona hetkenä tajusin sen, että koti on siellä missä rakkaimmat on ja vaikka fyysinen koti olisi muualla, niin silti se koti on aina siellä missä elämän tärkeimmät ihmiset ovat. Oli se sitten tuntemattoman paikkakunnan juna-asemalla.

Perjantaina päivä jatkui isoveljen kanssa kahvien merkeissä, jolloin aloin miettimään elämää ihan erilailla. Tämä on asia josta en vielä uskalla puhua ääneen, josta silti haluaisin puhua, mutta en vielä uskalla. Viikonloppuna Tampere näytti valoisanpuolensa ja kaikki ihmiset siellä. Siitä on vuosia aikaa milloin viimeksi olen Tampereella viettänyt aikaa, enkä koskaan ajatellut näkeväni sitä mahdollisuuksien paikkana.

Viikonloppu_joka_laittoi_monet_tunteet_pintaan_1

Viikonloppu_joka_laittoi_monet_tunteet_pintaan_2

Viikonloppu_joka_laittoi_monet_tunteet_pintaan_3

Kolmessa päivässä koin paljon erilaisia tunteita, mutta päällimmäinen tunne koko tuosta viikonlopusta on täydellinen seura hyvän ruuan ja viinin parissa. Pääsimme veljeni kanssa nauttimaan Bistro Naapurin älyttömän hyvästä ruuasta. Tiedättekö fiiliksen, kun tiedät muutaman asian mitä ruokasi tulee sisältämään, mutta jo ensimmäisellä suullisella kaikki odotukset ovat räjähtäneet päässä.

Rakastan ruokaa yli kaiken ja silti harvoin tulee koettua niitä hetkiä, milloin ruoka vie makunystyrät taivaaseen. Jos jokin asia koko Tampereesta jäi mieleen tästä viikonlopusta, on kuinka jo odotan seuraavaa kertaa jolloin pääsen syömään Naapuriin, joko tuon saman annoksen, tai kokeilemaan jotain ihan uutta.

Viikonloppu_joka_laittoi_monet_tunteet_pintaan_4

Viikonloppu_joka_laittoi_monet_tunteet_pintaan_6

Viikonloppu_joka_laittoi_monet_tunteet_pintaan_5

Loppu viikonloppu hurahti nopeasti ja sunnuntain junamatka Helsinkiin oli ensimmäinen pitkään aikaan, kun kotiin meneminen tuntui ristiriitaiselta. Tällä hetkellä perheen ja ystävien kannustus on ollut äärettömän tärkeää. Toivon nyt jonkun universumin ihmeellisyyden olevan edes kerran puolellani ja saisin mahdollisuuden jollekkin uudelle, jännittävälle ja ihmeelliselle elämänmuutokselle.

Jokainen tarvitsee onnellisuutta, onni ja tasainen tulevaisuus on nyt se minkä takia olen valmis tekemään töitä ja uhrautumaan jopa epämukavuusalueelle. Haluan ja tulen puhumaan näistä asioista heti, kun tiedän miten asiat etenee ja tällä tavalla tiedän pystyväni kannustamaan muita, jotka pähkäileen unelmien ja järjen kanssa.

-Ninni

Kirje 15-vuotiaalle Ninnille

Hei Ninni,

Olen monta kertaa miettinyt miten paljon haluaisin palata menneisyyteen luoksesi. Tehdä asioita toisin, ettei vaikutukset ja taakka harteillasi olisi niin suuria. Haluaisin palata luoksesi kertomaan millaista elämäsi on, kun olet 23-vuotias. Haluaisin tulla halaamaan sinua, koska kamppailet koulukiusaamista, itseäsi, perhettä, hyvää oloa ja pahaa oloa vastaan.

Jos pääsisin sinun luoksesi, tulisin kertomaan mitä kaikkea joudut kokemaan, asioita mitä et odottanut ikinä tapahtuvan sinulle, mutta tuolla 15-vuotiaan kokemuksella se ei tulisi myöskään yllätyksenä. Haluaisin auttaa sinua jo nuorena teininä tekemään parempia päätöksiä, ettei sinun tarvisi nuorena aikuisena olla niin rikki, mutta menneisyyttä ei voi muuttaa. Silti voin kirjoittaa tämän kirjeen nyt.

Elämäsi tulee menemään tässä 8 vuoden aikana isoina ylä ja alamäkinä, tulet olemaan maailman onnellisin, maailman pettynein, toiveikkain, vahva, mutta myös satutettu ja hyväksikäytetty. Kerron sinulle nyt miten seuraavat 8 vuotta tulee sinua koettelemaan. Tiedän tämä on raskasta, koska olet kamppaillut jo ensimmäisestä luokasta asti koulukiusaamisen kanssa ja et juuri nyt olisi valmis edes tietämään, mitä kaikkea elämä tuo eteen. En minäkään olisi nyt valmis kuulemaan mitä kaikkea huonoa tulevaisuus tuo.

Ota siis mahdollisimman levollinen asento, pidä mielessä koko tämän tekstin lukemisen ajan, että sinä et ole yksin joka kamppailee samojen asioiden kanssa. Meistä jokainen tekee virheitä ja rakkaiden ihmisten tuella selviää pahimmistakin asioista.Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_1Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_2

”Et arvannutkaan vielä, miten kylmäksi sydämesi on muuttunut tässä ajassa.”

Olet nyt 15-vuotta, sinulla on ystäviä muutama, mutta heidän seurassaan on joskus raskasta. Haluaisit omistaa enemmän ystäviä, mutta koulukiusaaminen on tehnyt jälkeesi isot luottamus aukot. Tulet tapaamaan pian ensimmäisen poikaystäväsi. Luulet sen korjaavan kaiken, varsinkin kun huomaat koulukiusaamisen loppuvan siihen. Jos nyt saisin päättää tietäen miten se menee, älä lähde siihen kuplaan.

Vaikka olet nuori ja olet kaivannut jotakuta, jonka kanssa olla -olet aivan liian rikki seurusteluun. Et edes ymmärrä, kuinka rikki olet. Paha olo ottaa sinusta vallan ja purat sitä väärillä tavoilla ja vääriin ihmisiin. Tarvitsisit apua, jonkun ammattilaisen jolle puhua. Sinun olisi pitänyt pitää kiinni harrastuksista, koska sait purkaa energian ja pahan olon siihen, kun heppatallilla lapioit paskaa ja ratsastit.

Sinä tulet eroamaan ja vaikka sitä tulet hetken aikaa suremaan, se on parasta mitä sinun hyvinvoinnin takia tapahtuu. Päästät irti vihasta ja menneestä, pääset olemaan ehjä ja täytettyäsi 18-vuotta olet kuin toinen ihminen. Lähennyt perheesi kanssa niin paljon, saat ystäviä ja rakastat autolla ajelemista. Löydät äidin kanssa yhteisen harrastuksen ja jäät hyvällä tavalla koukkuun kuntoiluun. Olet puolentoista vuoden ajan ekaa kertaa ehjä ihminen. Valmistut ensimmäistä kertaa hyvillä arvosanoilla koulusta ja saat olla siitä ylpeä.

Olet onnellinen ja sydämesi kaipaa jotain uutta. Olet rakentanut itsestäsi ihan uuden ihmisen, jota monet ihailee. Et arvannutkaan vielä, miten kylmäksi sydämesi on muuttunut tässä ajassa. Nautit yksinolemisesta niin paljon, ettet ole edes halunnut ajatella seurustelua ja se on tuntuu hyvältä, mutta se ottaa veronsa. Uskallat ottaa ison askeleen ja lähteä kohti tuntematonta. Muutat Helsinkiin hieman pelokkaana, ilman suurempia suunnitelmia, mutta ainoa suurin unelma on jatkaa sitä vahvan itsenäisen ihmisen elämää mitä olit tehnyt jo puolitoista vuotta rakentanut.Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_3Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_4

”Minne katosi se vahva ihminen, miksi et voinut edetä hitaasti?”

Haluaisin nyt hieman valehdella sinulle ja sanoa, että elämä Helsingissä tulee olemaan täydellistä. Tulet kokemaan yksinolon ensimmäistä kertaa, mutta se tuntuu hyvältä, tuntuu aikuiselta. Olet jopa kauppareissuista onnellinen ja siitä, kuinka töiden jälkeen on ihanaa käydä kylvyssä ja syödä mansikoita.

Tulet kuukauden yksin asuminen jälkeen tapaamaan ihmisen, joka pala palalta pääsee lähemmäksi sinua ja se kaikki hyvä olo mitä rakensit, tulee seuraavan neljän vuoden aikana katoamaan. Olit rakentanut muurin ympärillesi, eikä ollut toisen helppoa päästä elämääsi, koska pelkäsit menneisyyden kokemuksien tulevan takaisin. Nyt samalla toivot, ettei se muuri olisi koskaan rikkoutunut, jälkiviisas on turha olla.

Olet ollut yksin, mutta elämä toisen kanssa tuntuu alkuun ihanalta. Sinulla oli kaksi työtä, asunto ja taloudellinen elämä kunnossa, rakas Ninni voi kuinka pitäisit siitä kiinni. Tulet kohtaamaan muutaman kuukauden päästä suuren pettymyksen, kun sinut jätetään. Olet kuukauden ajan aivan rikki. Käyt töissä, joihin menet aina hyvin aikasin, jotta pääset neljän seinän sisältä pois. Hoidat työsi hyvin, vaikka muutama läheisempi työkaveri näkeekin verhon taakse, ettei kaikki ole hyvin.

Huolestutat myös läheisesi, vaikket sitä itse edes huomaa. Töiden jälkeen menet suoraan kotiin parvekkeelle jossa vain istut ja poltat tupakkaa. Yleensä puhelimen toisessa päässä on sisko, jonka kanssa eräs ilta puhutte niin pitkään, että aamuaurinko alkaa sarastaa. Olisitko jo huolissasi itsestäsi?

Juuri päästessäsi pois kuukauden kestävästä pimeästä, elämääsi palaa takaisin ihminen jonka luulit olevan sinulle hyväksi. Otat hänet avosylin vastaan ja kuulet valheita, paljon valheita. Et ole vielä rakastunut, mutta luulet tekeväsi rakkauden nimissä sen, että pidät jostain toisesta huolta. Haluat niin kovasti olla hyvä ihminen ja auttaa toista. Luovut asunnostasi ja muutat toista kertaa yhteen poikaystävän kanssa. Voi rakas, ei niin nopeasti. Minne katosi se vahva ihminen, miksi et voinut edetä hitaasti?

Uusi asunto ei tuonut onnea, vaikka niin luvattiin. Tulet elämään elämäsi hirveimmän kesän, joudut vaikenemaan niin monista asioista, ja syksyllä loppuvat työt vetää sinut maahan. Et saa uusia töitä ja jossain vaiheessa alat olemaan sujut sen kanssa, että pidät nyt pienen loman. Olet rakas lapsi masentunut ja elämäsi vaikein vuosi on vasta edessä. Simba alkaa sairastelemaan, keskityt kaikin voimin häneen, mutta lukuisat lääkärikäynnit ei auta.

Joudut tekemään elämäsi isoimman päätöksen toisen elämästä. Menetät alkuvuodesta oman pienen lapsesi ja ymmärrät olevasi masentunut. Osaat hakea apua itsellesi, mutta se ei auttanut. Sinua ei auteta. Perheesi on tukena, mutta sinun pitäisi uskaltaa puhua avoimemmin niistä oikeista ongelmista mitä koet parisuhteessa, ei vanhemmat sinuun pety vaikka taas niin luulet.

”…tuotat itsellesi pettymyksen, kun kotiin mentäessä et pystynytkään puhua ajatuksistasi.”

Saat kerättyä itsesi ja pääset töihin, mutta syksyn rauhan rikkoo yksi viesti. Tulet kokemaan petetyksi tulemisen. Rakkaus ei ollutkaan niin kiiltokuvaa. Haluaisin taas hieman valehdella sinulle ja sanoa, että yhdessä jatkaminen kannatti. Haluaisin sanoa, että sinä tulet olemaan se joka selvisi siitä ja pystyi antamaan anteeksi. Mutta et tule selviämään siitä. Taistelet vuoden huonon työpaikan ja ailahtelevan parisuhteen kanssa. Löydät tukea lääkäristä jolle uskaltaudut vuoden taistelemisen jälkeen avautua. Saat rohkaisua soittaa äidille ja puhua hänen kanssaan siitä, kuinka haluaisit erota. Haluaisit olla vapaa ja parantaa itsesi. Olet onnekas, että sinulla on semmoinen äiti, mutta tuotat itsellesi pettymyksen, kun kotiin mentäessä et pystynytkään puhua ajatuksistasi.

Jatkat taistelua, mutta et rakkauden nimessä, vaan taistelet raha-asioiden suhteen. Olet ollut huolimaton ja tyhmä, vaikkei haukkuminen koskaan auta, mutta olen hyvin pettynyt. Nyt täytyykin olla pettynyt. Sinun pitäisi ottaa itseäsi niskasta kiinni. Jäät taistelemaan, mutta koet seuraavan vuoden onnelliseksi. Parisuhteesi ei ole täydellinen, teillä on hauskaa, mutta vain ystävinä. Se tuntuu ihan oikealta siinä vaiheessa, mutta olet niin rikki ja kaipaat oikeaa rakkautta, minkä ansaitsisitkin kaiken kokemasi jälkeen. Jonkun joka ottaa sinut nukkumaan mennessä kainaloon ja antaa sinun puhua pahasta olosta ja stressistä, katsoisi sinua vilpittömästi silmiin ja rakastaisi sinua kokonaisena ihmisenä.Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_5Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_6Taistelu vie jonkin verran pitkälle, mutta olisit voinut nähdä asiat paremmin. Tunsit sydämessäsi sen, kuinka et pysty antamaan kaikkea anteeksi, etkä enää rakasta toista niinkuin ennen. Romantiikka on kuollut ja tiedätte molemmat sen. Olisitko rakas nyt edes vahva ja jatkaisit oman elämäsi etsimistä. Tulet jätetyksi, taas. Olet liian halukas aina saada järkevän selityksen kaikkeen, mutta olethan jo vuoden verran taistellut, etkä kokenut rakkautta, olisiko siinä tarpeeksi selityksiä?

Tiedät ettei ole järkeä enää edes puhua. Voisitko nyt heittää sen egosi pois ja ymmärtää, ettei kaikki tarinat pääty hyvin ja tämä on oikein, olet tuntenut sen jo niin pitkään sydämessäsi. Ei yhdessä pidä pysyä laskujen takia. Yhdessä pysytään rakkauden takia ja sitä teillä ei ole ollut. Olet sanonut monta kertaa tuntevasi olevan enemmän ystävä, mutta miksi pelkäät nyt niin paljon jatkaa matkaasi yksin?

”-antaisitko siihen jonkun saatanan käsikirjan?”

Olet pian 24-vuotias, teet työtä joka on henkisesti liian raskasta, toivot lottovoittoa jotta voisit maksaa kaikki virheesi pois, toivot löytäväsi rakkauden, vaikka ainut rakkaus jota nyt tarvitset on sinulta itseltäsi. Olen nyt se joka kirjoittaa sinulle teinille, jotta tietäisit mitä tuleva tuo, mutta samalla haluan kirjoittaa minulle tässä hetkessä.

Olet muuttanut uuteen asuntoon ja kamppailet hyvin paljon siitä kuka olet, mistä tykkäät, miten rakastaa itseään, pystynkö joskus rakastamaan ja luottamaan johonkin toiseen. Joku päivä, joku hetki on parempi, mutta mielesi seilaa ihan liikaa. Tulet jo nyt karkoittamaan sillä elämästäsi uuden tuttavuuden, jota jäät kaipaamaan hyvin paljon. Et ollut vielä valmis uuteen sydän suruun, mutta sen sait ja nyt opit uudestaan sen, miten paljon joku toinen voi vaikuttaa. Et ole valmis vielä antamaan itsestäsi oikeaa kuvaa muille, koska et vielä itsekkään tiedä mikä se oikea kuva on, kuka on nykypäivän Ninni. Et ole valmis vielä rakastumaan, mutta en myöskään tiedä oletko siihen koskaan valmis.

Olen kokenut niin paljon ja rakkaudesta on tullut jopa pelko. Uskallanko päästää ketään perheen ulkopuolelta, niin lähelle enää. Haluan rakentaa itsestäni vahvan ihmisen, mutta on aivan liikaa vielä asioita mitkä painaa ja stressaa. Haluaisin päästä nauttimaan elämästä, koska tuhlasin liian monta vuotta turhaan taisteluun, taisteluun jossa hukkasin itseni rintamalle.

Itsensä löytäminen ei ole helppoa, kaikki puhuvat eteenpäin menemisestä ja asioiden menevän omalla painollaan. Minussa ei ole painiketta, jota painamalla voisin lopettaa asioiden turhan ajattelun. Rakastan itseäni ja hyväksyn jopa niitä huonojakin puolia itsessäni, mutta haluan pystyä parempaan ja mennä eteenpäin. Silti aina, kun joku sanoo mene eteenpäin, niin tekisi mieli sanoa -antaisitko siihen jonkun saatanan käsikirjan?Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_7Kun sydän on kokenut paljon, alkaa usko loppua. Mutta Ninni, olit sitten 15, 23, 30, kaikella on tarkoitus. Olet sisältäsi härkä ja pusket eteenpäin. Itke jos itkettää, naura, kun naurattaa, rakasta ja rakastu jos siltä tuntuu. Vaikka nyt koet taas epäonnistuneesi suhteessa näinkin pian, tulet varmasti vielä monta kertaa pettymään. Kaikkia ihmisiä ei ole luotu ystäviksi, eikä kumppaneiksi. Sydämesi on kokenut kovia nuoresta asti, mutta joskus täytyy unohtaa ja antaa menneiden mennä. Olet rikki, mutta korjattavissa. Sinä tulet korjaamaan itsesi ja joskus joku voi korjata ne loput aukot, mitkä joku toinen teki.

Vaikka tiedän, että elämä kohtelee meitä kaikkia huonosti, ei kukaan ansaitse liikaa pahaa. Ollaan otettu sitä tarpeeksi vastaan. Olen nyt rikkinäinen aikuinen ja sinä vielä rikkinäinen teini, toivon vain tulevaisuuden Ninnin olevan parempi, meitä paljon parempi.

Kuvat: Pinja Finell

-Ninni