Miten huijaan ulkonäölläni

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASomessa keskitytään suurimmaksi osaksi ulkonäköön, miltä joku näyttää ja sitä kautta nousee joko kateus, tai ihannointi. Tätä postausta varten tein jonkin verran taustatyötä ja tutkin paljon seurattuja somettajia ja julkisuuden ihmisiä. Pikku hiljaa on menty parempaan suuntaan, eikä instagramissa anneta niin paljoa negatiivisia kommentteja ja tämä oli ihanaa huomata. En halunnut tarttua mihinkään negatiivisiin kommentteihin, vaan ennemmin niihin joissa kysytään uteliaisuuttaan.

Ne somettajat, jotka omistivat isommat huulet, erilaiset hiukset, muuten ulkonäöllisesti huolitellun lookin kuten urheilullisen vartalon, tai ne jotka tykkäävät räiskyvästä meikistä saivat paljon enemmän viestejä liittyen ulkonäköönsä.

Myönnän, hurahtaessani Netflixin Riverdale sarjaan jäin pohtimaan onko näyttelijä Madelaine Petschin huulet luonnolliset. Ne ovat niin kauniit ja muhkeat, jossa näyttää jokainen huulipuna täydelliseltä. Ymmärsin tätä pohtiessani kuuluvani näihin kommentteja laittaviin uteliaihin ihmisiin, tosin olen aina ollut erittäin utelias.

Uteliaisuus on viatonta, kunhan sen tekee hyvässä tarkoituksessa ja loukkaamatta ketään. Aloin miettimään omalla kohdalla, miten huijaan ulkonäölläni ja onko se yhtä viatonta, kuin uteliaisuus.

Ala-asteella olen alkanut ensimmäistä kertaa meikata ja sieltä asti olen meikillä huijannut ulkonäköäni. Vaikka muutos ei ole mikään todella iso, koska en näe suurempaa tarkoitusta alkamaan muuttaa kasvoja liikaa meikillä, niin muutos on silti nähtävissä. Viime kesänä julkasin instagram tililläni @ninnijuutinen videon ennen meikkiä ja meikin jälkeen, joka oli todella hauska toteuttaa! Harvemmin julkaisen kuvia ilman meikkiä, joten sen julkaiseminen myöskin jännitti hieman.

Paljon tuntuu olevan muuttunut tuosta videosta ja nykyään olen käynyt myös suhteellisen säännöllisesti värjäämässä kulmakarvat, mikä muokkaa myös meikitöntä naamaa. Tähän samaan voi myös lukea ripsien värjäämisen/lash liftin jota olen ripsille tehnyt.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAPitkän aikaa olin luonnollisella hiuspehkolla, mutta viime syksynä kävin värjäämässä hiuksiini raitoja ja sitä on tullut pidettyä yllä toistamiseen värjäyttämällä ja sävyttämällä hiuksia. Kotona myös laitan säännöllisen epäsäännöllisesti hopeashampoota, joka muokkaa huomattavasti hiustenväriä.

Alkaessani miettimään tämän postauksen sisältöä mietin, ettei tämmöisellä luonnollista lookkia rakastavalla ihmisellä ole paljoakaan mitään listattavaa, mutta kaikki mitä ulkonäölleen tekee on huijaamista.

Vielä tänä kesänä ei ole tullut korkattua uutta itseruskettavaa, mutta viime kesänä se oli ehdoton juttu -ruskettunut lookki, ilman ihon vaurioittamista auringossa. Tämän olen kokenut vain kesäiseksi jutuksi, koska talvisin en koe tarvitsevani ruskettunutta ihoa. Saa nähdä miten rusketuksen levittäminen ja ihannointi lähtee tänä kesänä, vai innostunko ollenkaan.

Kasvojen ja vartalonhoidon en usko olevan ulkonäöllistä huijaamista, tai shampoon käyttäminen. Sehän on yhtä normaalia, kuin hampaiden pesu joten en koe olevan tärkeää lähteä luokittelemaan tähän erilaisia ihonhoitorutiineja.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAListaltani löytyy vielä yksi asia josta on tullut ehdoton ykkönen meikkaamisen kanssa. Muutaman kuukauden olen käynyt geelilakkaamassa kynnet tutussa Alejandrassa. Niin pitkään kaipailin rakennekynsien perään ja päätin kokeilla josko ennestään tuntematon geelilakkaus toisi sen hyvän mielen tunteen, kuin rakennekynnet ennen.

Toihan se ja rakastan niin paljon ihastella omia kynsiä, vaikkakin niissä olisi yksinkertainen väri päällä. Yksinkertaisuus on se mitä olen halunnut -yksi sävy, mieluusti beigeä, joskus extrana pieniä koristeita, mutta todella maltilliset mitkä sopivat asuun, kuin asuun. Unohtamatta varpaiden kynsien lakkausta! Omistan yhden kynsilakan ja se on ainoastaan varpaita varten. En koskaan ole tykännyt varpaista, mutta lakkauksen jälkeen ne näyttää jopa ihan somalta.

Listalla on monille tuttuja ulkonäköön liittyviä juttuja, mutta jopa näillä viattomilla muokkauksilla saa paljon aikaan ja siksi halusin tuoda nämä esille. Meikki tuo lisää itsevarmuutta kuviin ja menoihin, lakatut kynnet tuo onnellisuutta ja värjätyt kulmat helpotusta meikkaamiseen. Pieniä juttuja, mutta täytyy sanoa, että kummasti piristäviä asioita, vaikka kyseessä onkin vain ulkonäölliset asiat.

-Ninni

Kun hiuksista tuli pakkomielle

Hellou!

Aikanaan olen kirjottanut postauksen motivaationa muille hiuksien kasvattamisesta ja hiushistoriastani, postauksen voit lukaista tästä linkistä. Kerroin, kuinka aikanaan itseluottamus on karissut hiusten kunnon myötä olemattomiin ja se on mielestäni todella surullista.

Monet vuodet olen omistanut pitkät ja terveet hiukset, toki välillä latvat menevät huonoon kuntoon jos niitä ei käy leikkauttamassa. Viime syksynä kävin Miran luona ensimmäistä kertaa ja muutama viikko sitten kävin uudestaan. Latvat oli mennyt todella kuiviksi kylmän talven jälkeen ja kampaajan penkkiin istuessani sanoin Miralle -niin paljo latvoista pois mitä tarvitsee. Mira ammattilaisena vielä varmisti kuuliko hän oikein, -niin paljon kuin tarvitsee?Kun_hiuksista_tuli_pakkomielle_1Kun_hiuksista_tuli_pakkomielle_2Kun_hiuksista_tuli_pakkomielle_3Siinä samalla aloin miettimään miten paljon ihminen on voinut kasvaa vuosien varrella tässäkin asiassa. Ennen hiukset ja niiden pituus oli kaikki kaikessa ja niitä leikatessa en haluunnut kenenkään leikkaavan yhtään senttiä enempään. Haluan toki aina pitää pitkät hiukset, koska rakastan niitä ja ne tuntuu luontevilta.

Kampaajan jälkeen näin terveet hiukset päässä ja lattialla monen monta senttiä huonoa latvaa lattialla. Ero on iso pelkässä pituudessa ja vaikka unelmani on saada erittäin pitkät hiukset, niin unelma on silti ennemmin terveistä hiuksista. Jos vuosia sitten olisin ollut tässä tilanteessa ja nähnyt niin paljon hiuksia lattialla olisi itseluottamus romuttunut. Uskaltaisin väittää hiusten olleen joskus minulle pakkomielle ja nimenomaan niiden pituus.

En ole koskaan muuten kokenut ulkonäköön liittyvää suurta tuskaa, surua ja ahdistusta, kuin aikanaan hiuksistani. Se on surullista, koska se on vain hiusta. Toki teinivuodet ovat monella tapaa hankalat ja siihen kuuluu paljon kritiikkiä itseään kohtaan, mutta onneksi ihmiset kasvaa. Siihen kasvaa, ettei mikään ulkonäöllinen asia määritä sitä miten hyvältä pitäisi tuntua. Ulkonäkö on asia mikä tulee muuttumaan monien asioiden takia ja mielestäni koskaan ei kannata kiintyä liikaa ulkokuoreen kenessäkään toisessa, tai itsessään.Kun_hiuksista_tuli_pakkomielle_4Kun_hiuksista_tuli_pakkomielle_5Rakastan huolehtia ulkonäöstäni ja se tuo monessakin asiassa itsevarmuutta lisää, mutta siitä ei pitäisi kokea ahdistusta. Jos nyt voisin sanoisin nuorelle itselleni kaiken sen ahdistuksen olevan turhaa, maailmassa on paljon muita asioita joihin kannattaa keskittyä.

Unelma oli kasvattaa pitkät hiukset ja nyt se unelma on ollut pitää hiukset terveinä. Vanhenemisessa on ihanaa se, kuinka monet pinnalliset asiat jää vähemmälle ja vaikka joskus tulee ulkonäköön liittyviä asioita, tiedän niiden olevan hetkellisiä ajatuksia

-Ninni

Miten ulkonäköäni kommentoidaan negatiiviset ja positiiviset asiat

Hellou!

Naistenpäivän kunniaksi ajattelin tänään puhua ulkonäöstä ja miten pinnallista ajattelua joskus meistä varmaan kaikki kokee. Puhuin tässä postauksessa siitä, kuinka koulussa koin koulukiusaamista ala-asteelta yläasteelle asti. Kiusaaminen on yleensä nimittelyä ja silloin tuli kuultua milloin mitäkin.

Olen nuoresta asti ollut aina hoikka, oltiin veljeni kanssa perheemme nuorimmat ja hoikimmat valkotukkaiset tirriäiset. Ihan pienenä ei kokoani kommentoitu, kunnes neljännellä luokalla alkoi kiusaaminen. Silloin enimmäkseen laihuuttani kommentoitiin, kuinka lauta, tai tikku olen. Toisena kuulin myös, kuinka tissini ovat pienet ja niistä olin todella nuorena jo epävarma.

Yläasteella se siirtyi anorektikoksi haukkumiseen ja joskus tietämättömänä luulin, että minulla voisi olla anoreksia. Onneksi terveydentiedon tunneilla tuli opiskeltua ja järkytyin siitä miten kiusaaminen sai minut ajattelemaan tämmöistä. En siis aikaisemmin ollut tiennyt mitä anoreksia on ja ainoastaan, kun siitä puhuttiin oli se laihuudesta ”ootsä anorektikko, kun oot noin laiha!” Tiedettyäni tästä en enää välittänyt siitä, kuinka joku haukkuisi laihuuttani, koska on niitä jotka oikeasti sairastaa ja itselläni ei ollut mitään ongelmia laihuuteni kanssa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERANuorena kuulin muutamaan otteeseen luomistani naamassani, välillä positiiviseen sävyyn ja joskus hieman huonompaan sävyyn. Niistä ei niinkään ole kommentoitu haukkuen, mutta joskus niistäkin tuli oltua epävarma.

Pahimmat ulkonäön kommentoiminen juurtaa nuoruuteen ja 18-vuotiaana itseluottamukseni nousi paljon, enkä kokenut olevani liian laiha, tai välittänyt siitä minkä kokoiset tissini ovat. Rakastuin treenaamiseen ja urheilullin kroppa on aina ollut semmoinen jota olen ennemmin halunnut, kuin isot tissi tai luonnollisen kurvikkaat muodot.

Erääseen yhteiskuvaan puolisoni kanssa, joku random ulkomaalainen nainen kommentoi kuinka olen kaunis, mutta minulla on iso nenä. Myönnän, että siinä kuvassa valotus ja asento tekee nenästäni mymmelin nenää muistuttavan. Nenäni on ollut ainoastaan itseni keksimä epävarmuus kohta ja se oli ensimmäinen kerta, kun joku muu kommentoi sitä noin.

Nenäni on täydellinen kopio isäni nenästä ja reilu vuosi sitten ottamassamme yhteiskuvassa luonnontieteellisessä museossa näin, kuinka nenämme ovat identtiset ja aloin tykkäämään nenästäni enemmän. Se on tavallaan jokin hassun ihana muistutus juuristani ja ihanista vanhemmistani, kun itsessään näkee samoja ulkonäöllisiä piirteitä.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA18-vuotiaana nousi itseluottamus ja noistakin ajoista on jo kohta 5 vuotta, joten se itseluottamus on noussut vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Haukkumisia ei ole kuulunut ja vaikka kuuluisi tiedän, että ihmiset haukkuvat vain oman pahan olon takia. Rokkaan oman ulkonäköni ja kroppani kanssa ihan kympillä ja sitä fiilistä kohentaa aina postiiviset kommentit.

Mulle tulee aina punaposkille, kun joku kommentoi kuvaani jotain kaunista. Vaikka jotkut ajattelee, että turha on kommentoida kuvaan olet kaunis, jos siihen on jo kymmenen muuta kirjoittanut saman. Uskon, että jokaiselle yksikin positiivinen kommentti lisää tuntuu aina ihanalta.

Vaikka olen itsevarma ulkonäöstäni se ei tarkoita, että olisi itsestäänselvyys näyttäessään täydelliseltä uudessa selfiessä, jonka on ladannut instagramiin. En ikinä lisää kuvia joista en tykkää, mutta itseluottamus ulkonäön suhteen nousee lisää niistä ihanista kommenteista, joita välillä tulee kuviin.

Tärkeintä on itse viihtyä omassa kropassa, jos et viihdy niin älä kiusaa muita, koska näilläkin kiusaamisilla olisi voinut kenen tahansa suhtautuminen muuttua omaan ulkonäköönsä. Muistakaa jakaa positiivista mieltä, se tuo kehun saajalle ja myös sullekkin hyvää mieltä!

-Ninni