Uusien kokemuksien alkujännitys

Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Gaston Luga kanssa!

Hellou!

Toivottavasti teille kuuluu sinne ruudun toiselle puolelle hyvää. Nyt voi alkaa puhumaan jo syksyn saapumisesta, kun koululaiset ovat palanneet kouluihin, luonto on kosteampaa ja viileämpää, myöskin muutamana aamuna on tuoksunut jo syksy.

Koko kesän pohdin miten uskaltaisin aloittaa tekemään jotain uutta. Haen aina kaikesta inspiraatiota ja haluaisin luoda sisältöä mistä itse inspiroidun. Silti jokin monesti estää kokeilemasta asioita ja nyt olen keksinyt siihen syyn. Äitini kanssa jutellessa miten elämässä menee, havahduin siihen miksi monestikkaan en aloita uusia juttuja, mitkä ovat erilaisia. Jännitys muiden mielipiteistä on ollut niin suuri. Hah, eikö kuulostakkin typerältä. Vuosia sitten aloittaessani tämän blogin, kerroin ensimmäisenä siskolleni. Vasta myöhemmin saadessani blogille enemmän huomiota kerroin perheelleni.

Pienestä tytöstä asti olen aina miettinyt -mitä noikin ajattelee. Mutta ei sillä ole väliä ja nyt vihdoinkin alan sisäistämään sen. Muiden mielipiteillä ei ole väliä, ei sillä minkälaisena ihmisenä sua muut pitävät, koska monestikkaan he eivät tunne koko pakettia sinusta. Elämässä ihmisiä tulee ja menee, eikä kaikkien kanssa voi tulla juttuun. On turhaa käyttää omaa energiaa siihen, mitä muut susta ajattelee. Ainut ihminen jolla on mulle suurin merkitys on poikaystäväni. Koska toisen kanssa asuessa yhdessä on tultava käsi kädessä toimeen ja haluan, että meillä molemmilla on koti jossa voi olla oma itsensä ilman tuomitsemista. Kotona täytyy saada riisua kaikki ylimääräinen hartijoilta ja olla ilman kuoria. Se vaatii paljon ja varsinkin tuoreessa suhteessa jossa tutustutaan vielä pitkän aikaa toisiinsa, vaikkei tutustuminen kehenkään koskaan lopu.

Halusin pitkän aikaa luoda oman TikTok tilin ja tehdä videoita joiden luominen menee rutiinista. Aina jännittää tehä jotain mitä kukaan lähipiirissä ei tee. En omista yhtään ystävää, joka kirjoittaisi blogia, ottaisi paljon kuvia itsestään, olisi tehnyt podcastia, mutta kaikkia näitä aloin tekemään enkä ole koskaan mitään hävinnyt vaan päinvastoin. Blogi on kulkenut mun matkassa 6 vuotta ja oon saanut tän ansioista niin paljon ja toivottavasti tulevaisuudessa vielä enemmänkin. Podcast oli mahtava kokemus ja just siihen elämän vaiheeseen tärkeä asia saada kuorittua ylimääräisiä kerroksia omasta kuoresta.

Meistä jokainen aloittaa ihan aina kaiken nollasta. Kukaan ei ole taitava heti, tai suosittu heti, mitä ikinä se onkaan, niin tärkeintä on tehdä sitä asiaa sen takia, koska siitä tykkää. Muiden mielipiteet ei sua satuta, jos et niiden anna satuttaa. Tärkeintä on kasvaa ja luoda sun elämästä just semmoinen kuin sä itse haluat.

Blogi on nyt jäänyt hieman varjoon, mutta lupaan skarpata tänne kirjottamisen kanssa, mutta ennen uutta postausta käy kurkkaamassa mun TikTok tili @ninnijuutinen tiedätte sen merkkaavan mulle niin paljon!

Kuten puhuin syksyn saapumisesta on ehdottomasti yksi brändi joka tuo mulle syksyiset vibat. Gaston Lugan reput on todella hyvälaatuisia, jotka sopii koulu/työ ja myös vapaa-ajallekkin. Tällä kertaa valitsin Glässy minin toimimaan arjen reppuna, jolloin ei tarvii hirveästi kantaa mitään mukanaan, mutta silti olisi tilaa esimerkiksi yllättäville ostoksille. Sain vielä teille lukijoille jakoon -15% alennuksen Gaston Lugan valikoimaan. Alennuskoodi on toistaiseksi voimassa ja toimii koodilla NINNIJUUTINEN.

-Ninni

23-vuotias eikä vieläkään unelma-ammatissa

Hellou!

Viime viikolla tuli pidettyä (vahingossa) taukoa blogista. Torstaina alkoi 9 päivän työputki, jonka huomasin muutaman päivän tehtyäni töitä. Väsähdin heti huomattuani seuraavan vapaapäivän olevan vasta viime viikon lauantaina. Olen aikanaan kirjoittanut postauksen, jossa kerron miten selviytyä työputkesta, joka kannattaa käydä lukasemassa jos asia on omassa elämässä aiheellinen.

Vietin jokaisen työpäivän jälkeisen vapaa-ajan pelkästään sohvalla katsoen netflixiä ja aikaisilla nukkumaanmenoilla. Tämä viikonloppu on mennytkin yrittäen selviytyä työstressistä ja epätoivoisella rentoutumisella. Viikonlopun aikana olen ollut todella herkkä, suuttunut pienestäkin asiasta (kuten se etten saanut leikattua kuumaa pizzaani ja se nyt oli sitten puolison vika tietysti, olihan hänen takiaan kummiskin yli puoli vuotta sitten kadonnut pizzaleikkurimme.) Olen haukkunut itseäni niin rumasti, ettei itsetunto ole kuin romuttunut alaspäin ja tämä kaikki sen takia, koska teen työtä joka ei ole unelmani.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASomen kautta eletään aikaa jossa tulee ainakin itselläni törmättyä jatkuvasti keskusteluihin, kuinka yhä nuoremmat tekevät unelmatyötään. Tähän asti olen vain ja ainoastaan inspiroitunut näistä ihmisistä ja saanut kannustusta siihen, kuinka vielä joskus voin sanoa tekeväni juuri sitä työtä jota rakastan.

Työputken jälkeen aloin pähkäilemään todella paljon sitä mitä haluaisin saavuttaa töiden suhteen ja polttavimpaan kysymykseen -mikä olisi unelma-ammattini. Mikä työ olisi semmoinen jota rakastaisin tehdä, työ jonka takia jaksaa nousta. Ja onko jokaiselle olemassa unelma-ammattia?OLYMPUS DIGITAL CAMERAHeräsin siihen todellisuuteen, että olen jo 23-vuotias ja verrattuna moniin muihin he olisi saavuttanut tässä iässä jo todella paljon. Tiedän vertailun olevan tyhmää, mutta töiden suhteen olen aina halunnut tähdätä korkealle. Haaveissani on monia erilaisia ammatteja joita haluaisin tehdä, on realistisia ja niitä jotka kannattaa jättää vain ajatuksiin.

Kuten sanoin viikonlopun aikana olen nokittanut itsetuntoani alaspäin ja suurimmaksi osaksi sen takia, etten ole saavuttanut työtä jolla olisi merkitystä. Kukaan ei tule hakemaan sohvalta sinne töihin, mutta toki on ensin vain listattava ne mahdolliset työt jota haluaisi tehdä. Pienenä tyttönä ajattelin aina, ettei mikään ole mahdotonta. Tiedän sen olevan tänä päivänäkin totta, mutta olen lisännyt siihen perään -kunhan olet valmis tekemään paljon töitä sen eteen. Yhden lapsuuden ajatuksen olen silti kuopannut -elämä ei ole kuin satua. Vaikka silti kuvittelen onnelliset loput ja ratsastavani valkoisella hevosella auringonlaskuun.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOlen 23-vuotias ja teen työtä jota en rakasta. Olen valmis tekemään sitä työtä ja siinä samalla pitämään kaikki mahdolliset ovet, ikkunat ja kattoluukut auki kaiken uuden puolesta. Uskon ja tahdon tekeväni vielä työtä jota rakastan, jonka takia tässä elämässä olisi suurempi merkitys, koska työ on asia jota meidän tarvitsee tehdä, joten voin vielä uhrautua tekemään muita töitä ennen sitä täydellistä kymppiä.

Vaikka en koskaan saavuttaisikaan unelma-ammattiani, tulen saavuttamaan elämässäni paljon muuta kympin arvoista. Silti kaikki on tavoittelemisen arvoista ja se unelma-ammatti tulee varmasti vaihtumaan vuosien mittaan useamman kerran. Se voi olla myös uhka, tai mahdollisuus.

Parhainta tässä muutamassa vapaapäivässä oli se, kuinka puolisoni antoi kiukutella siitä, kuinka en saa pizzaani leikattua. Hän antoi itkeä kuin pienen vauvan väsymystään ja sen takia ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin kiukutella mitättömien asioiden takia. Pienet kiukunpuuskat puhdistaa omaa mieltä kummasti ja nyt unohdan kaikki itseni haukkumiset ja nostatan itseluottamuksen takaisin sinne missä sen kuuluukin olla. Toki myös tulevana viikonloppuna aion hemmottella puolisoani kiitokseksi, koska hän kannusti tavoittelemaan tämän hetkistä unelma-ammattiani.

-Ninni

Miksi lopetin vaatteiden merkitsemisen blogissa

Muistan ensikosketukseni blogimaailmaan ollessani ammattikoulussa, kun aikaa piti tuhlata tietokoneella. Kävin muutamaa muotiblogia lukemassa silloin tällöin ja muistan kuinka ihmettelin, miten bloggaajilla on varaa ostaa koko aika uusia vaatteita. Olen tästä aiheesta puhunut tässäkin postauksessa, milloin sisäistin sen ettei aina tarvitse olla jotain uutta.

Blogin pitäminen on ehdottomasti kasvattanut kuluttajana todella paljon, joskus oli aika jolloin luulin, että pitää ostaa ja olla sitä uutta päällä. Näin jälkeenpäin se oli hassua, koska tuolloin harvemmin otettiin puolison kanssa asukuvia ja vielä etsin sitä omaa tyyliäni todella paljon. Toki vieläkin tulee huomattua, kuinka oma tyyli vaihtelee ja siksi olen vihdoinkin sisäistänyt sen, kuinka omassa tyylissä voi olla monia erilaisia puolia ja se on vaan rikkaus.

Viime syksynä sisäistin viimeistään sen, etten tarvitse aina uusia vaatteita vaan on normaalia pukea samoja lemppari vaatteita jotka näkyy asukuvissa ja silti ne kuvat voivat olla erilaisia ja uniikkeja. Viime syksynä aloin myös hieman kyllästymään merkkaamaan samojen vaatteiden ostopaikkaa kuvien alle.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAPohdin pitkään onko järkeä merkata vaatteita, käyttää aikaa siihen ja tajuta se, että samat asiat toistuu todella usein. Selasin paljon erilaisia muotiblogeja ja hain inspiraatiota miten toteuttaa vaatteiden merkitseminen. Hyvin vähän löytyi blogeja joissa puhuttiin vanhojen vaatteiden käyttämistä ja se vaikeutti sitä mitä olin etsimässä. Halusin löytää juuri niitä jotka oikeasti käyttää samoja vaatteita useasti ja ne näkyvät usein blogissa ja asukuvissa.

Etsintöjen jälkeen päätin tehdä sen mitä olin pitkään ajatellut, joulukuussa merkitsin viimeisen kerran asukuviin, mistä tuotteet olivat ostettu. Ajattelin ensiksi vain kokeilla miten merkkaamattomat postaukset luonnistuu. Huomasin säästäneeni siinä aikaa ja myös aloin enemmän luottaa siihen omaan tekemiseen.

Blogeissa monesti kallistutaan samanlaisuuteen ja siksi on vaikea yrittää erottua joukosta, jos kaikki tehdään samalla kaavalla. Rikoin yhden kaavan ja vaikkei sillä mitenkään erityisesti erottuisikaan on se ehdottomasti askel eteenpäin.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaatteiden ostopaikan merkkaamattomuudelle on syvempikin tarkoitus

En lopettanut merkkaamista pelkästään postauksien nopeuttamisen takia ja sillä, että voisin erottua hiuskarvan verran joukosta. Vuosien ajan olen enemmän ja enemmän alkanut miettimään omaa kuluttamista ja some on yksi niistä pahimpia. Nettishoppailusta on tullut niin helppoa ja siksi itse vältän klikkailemasta muiden somettajien merkkaamien vaatteiden perään. Vaatteiden merkkaamattomuus on ehkä pieni teko myös hillitä jonkun teidän ostohaluja.

Uskon pienien tekojen vaikuttavan siihen, ettei nettishoppailua tehtäisi niin paljon, koska itse olen taipunut ostamaan juuri niiden pienien tekojen takia. Jos somessa olen nähnyt jollakin kivan vaatteen päällä ja siihen on merkattu yritys on helppoa klikata yrityksen sivuille katsomaan valikoimaa. Jos on yhtään huono päivä ja hetken huumassa, tulee helposti ostettua hutiostoksia ja myös niitä trendi tuotteita joiden käyttö loppuu yleensä trendikauden päätyttyä.

Päätökseeni vaikutti myös, kuinka monet vaatteeni ovat vuosia vanhoja eikä niitä ole varmastikkaan saatavilla, joten olisi hassua merkata niitä kuin uusia. Haluan tuoda enemmän ja enemmän esille sitä, kuinka paljon meistä jokainen voi vaikuttaa omalla kuluttamisella ja vaatteiden ostaminen on yksi suurimpia, joilla pystytään vaikuttamaan.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAMyöskin nykyään kommentoidaan harvoin blogeja, joten ehkä tässäkin on pieni syy kommentoida ja kysyä jonkin kiinnostavan tuotteen perään. Tämmöinen ajatus tuli vielä mieleen tähän postauksen loppuun miksi lopetin vaatteiden merkitsemisen täällä blogissa.

Huomasiko joku teistä sen, ettei postauksissa ole ollut tuttuun tapaan vaatteiden ostopaikkaa merkattuna, vai onko se vaan tapa jonka luulee olevan oleellinen tieto lukijoille?

-Ninni

Näin vältyt vilauttelulta

Kesä, lämpö ja vihdoinkin aika suomessa jolloin pilkkihaalarit ja mummokalsarit voi laittaa muutamaksi kuukaudeksi kaappiin piiloon. Monet on sanonut viime vuoden olleen liian lämmin kesä, mutta vilukissana toivon tän kesän olevan vähintään yhtä lämmin. Muutamat ihanat kesäsäät on jo ollut, jolloin on voinut fiilistellä shortseja ja kesämekkoja, näitä siis ehdottomasti lisää.

Ne kaikki jotka tuntevat ja seuraavat mua somessa, tietää etten teinivuosien jälkeen ole välittänyt yhtään siitä, että itsestään paljastelee mitään ylimääräistä. Käytän harvoin toppeja ja pienehkön rintavarustuksen takia käyttämissäni topeissa ei tissit vilku. En ole ikinä käyttänyt shortseja joissa pakarat vilkkuu ja hameet on aina ollut pidemmät, kuin vesirajaan asti.

Haluan vielä ehdottomasti painottaa sitä, että jokaisen kokoinen ja näköinen saa pukeutua miten haluaa, mutta nämä on vaan miten en itse halua pukeutua ja näyttäytyä. Olen omaksunut tyylin jossa seksikkyys ei tarkoita paljasta pintaa, enkä koe itseäni itsevarmaksi jos alakerta vilkkuisi jokaiselle bussissa kanssa matkustajalle ja tissit pomppisi jokaisen vastaantulevien silmissä.Nain_valtyt_vilauttelulta_1Nain_valtyt_vilauttelulta_2Nain_valtyt_vilauttelulta_4Nain_valtyt_vilauttelulta_3Vilauttelulta välttyy monella tapaa ja oma salaisuuteni on mukavat shortsit! Tämän ihanan mekon kanssa käytän muutaman vuoden vanhoja H&M:stä ostettuja treenishortseja jotka ovat mukavaa kangasta, eikä mekon alla tunnu miltään. Tämä ihana kukkamekkohan on todella pitkä ja sivussa oleva halkiokaan ei nouse niin korkealle, että normaalisti istuessa ja kävellessä alta vilkkuisi mitään. Silti tykkäsin pelata varman päälle tämän pistäessä ja se tuli myös tarpeeseen.

Kävimme puolison kanssa syömässä Itsudemossa ja meidän ehdoton lempparipaikka on loossi, missä joutuu hieman taipuisasti istahtamaan. Meinasi vieressä olevilla naisilla mennä sushit väärään kurkkuun ja wasabit nenään, kun tuijottivat miten korkealle nostan mekon noustessani. Olisin varmasti itsekkin katsonut samanlailla ellei mekon alta olisi vilkkunut jo ajoissa neonväriset shortsit, joten katseet olivat ihan kohdallaan. Siltikään mekko ei noussut niin paljon korviin, että lyhyet shortsit olisivat vilkkuneet jolloin näiden naisten kurkkiminen –nytkö näkyy jotain, olisi loppunut. Mekko näytti siis toimivan hyvin ilman vilauttelua yksinäänkin.Nain_valtyt_vilauttelulta_5Nain_valtyt_vilauttelulta_6Nain_valtyt_vilauttelulta_7Nain_valtyt_vilauttelulta_8En ole nunna, mutta rakastan kehoani ja haluan pitää sen omana. Haluan kehoni olevan mun, eikä kaikkien somea käyttävien nähtävillä. Tämä on aihe mistä saa mielenkiintoisia keskusteluita aikaan ja viimeisin keskustelun kävin työkaverini kanssa. On ihanaa jutella tästä asiasta ihmisten kanssa jotka ajattelee samanlailla, sillon ajatukset tuntuu klikkaavan todella hyvin yhteen.

Silti olisi mielenkiintoista jutella jonkun toisen kanssa joka tykkää ottaa instaan niitä kuuluisia herutuskuvia. Se olisi mieltä avartavaa, vaikka rokkaisin silti aina mielummin nunnalookkia.

-Ninni