Some hiljaisuutta ja uupumusta

Hellou!

Muutettuani Tampereelle ja aloitettua kokopäiväisen työn on oma jaksaminen mennyt kaiken muun edelle. Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun sanon etten haluaisi ottaa blogista ja somen päivittämisestä mitään stressiä. Silti jos en instagramiin julkaise melkein viikkoon mitään, tuntuu koko some jäävän unholaan omalla kohdalla. Tänään avasin tietokoneen viikon tauon jälkeen ensimmäisen kerran ja oli ihanaa huomata, että täällä on silti käynyt joka päivä aktiivisesti lukijoita.

Ensimmäistä kertaa teen kokopäiväistä työtä ja on ollut paljon totuttelemista siinä ettei vapaapäiviä viikossa ole kuin kaksi. Tällä hetkellä painan yhdeksän päivän työputkea ja haaveilen jo viikonlopun rauhallisista aamuista ja siitä, että saa nauttia mahdollisesti ekaa kertaa lämpimistä keleistä. Olen onnellinen työstäni ja siitä, että töitä on riittänyt tämän hetkisen tilanteen keskellä.Some_hiljaisuutta_ja_uupumusta_1Some_hiljaisuutta_ja_uupumusta_2Olisi valhe väittää, että eläisin onneni kukkuroilla. Stressiä on muutamista asioista ja suurin on jatkuva väsymys ja sen kautta tuoma uupumus. Rautalääkkeet eivät ole hetkeen auttanut ja töiden jälkeen odotan vain pääseväni nukkumaan. Jotkut päivät ovat energisempiä ja sen huomaa kaikki. Niinä päivinä tunnen olevani eloisa ja ihmisten nauttivan hymystä ja energiasta mikä kumpuaa pitkin työpäivän ja kotona. Siksi vapaapäivät ja kiireetön aikataulu on tärkeintä, vaikka joutuisikin perumaan joitain menoja, mutta omaa kehoaan on kuunneltava.

Odotan kuin kuuta nousevaa, ettei väsymys paina ja saisin olla energinen normaali ihminen. Tällöin jäisi myös energiaa päivittää enemmän somea, koska se on tärkeä osa omaa elämää ja itsensä toteuttamista.

Muuten juntille kuuluu hyvää, elämä Tampereella on ollut työntäyteinen, läheisten kanssa olemista ja olen myös oppinut olemaan liikaa stressaamatta. Vaikka on asioita joita vähän stressaa, niin on tullut opittua elämään ilman liikaa turhaa pohdiskelua ja turhaa analysointia. Tämä on ihan uusi asia, koska olen aina ollut se joka ajattelee asiat laidasta laitaan ja stressaa niin paljon kaikesta. En tiedä onko se työnmäärästä ettei enää ole aikaa turhille ajatuksille, vai siitä että olen vihdoin oppinut, ettei asioiden stressaaminen auta, kaikki tapahtuu tarkoituksella ja tärkeintä on tehdä parhaansa.Some_hiljaisuutta_ja_uupumusta_3Some_hiljaisuutta_ja_uupumusta_4Tällä hetkellä on parempi pysyä kokonaan yhden blogipostauksen julkaisemisessa viikossa, koska silloin ei tule otettua liikaa stressiä. Eikä hutaistujen julkaisujen tekeminen ole se mitä bloggaamiselta haluan. Paljon on kirjoitettavaa ja postausideoita, mikä on helpotus ettei inspiraatio ole katoamassa vaan kasvaa enemmän ja enemmän. Muutama toivepostaus on myös listalla ja alan niitä rustamaan mahdollisimman pian!

Toivottavasti olette pysyneet terveinä ja nauttinut kesän alusta!

-Ninni

Muutto takaisin vanhempien nurkkiin

Hellou!

Muutama viikko on vierähtänyt hyvinkin nopeasti, arjet töissä 8h päivää tehden ja muutamat viikonloppu vapaat on tullut nautittua ihmisten seurasta. Kuten tässä postauksessa puhuinkin muuton tulevan olevan vaikeaa, surullista ja jollain tapaa jopa ahdistavaa, olen silti yrittänyt ajatella tätä koko muuttunutta elämäntapaa tämän hetken mahdollisuutena.

Mahdollisuutena olla lähempänä perhettä, mahdollisuutena tehdä vihdoinkin paljon töitä (kuten aikuisuuteen kuuluu), mahdollisuutena tienata rahaa, mahdollisuutena suunnitella paremmin tulevaisuutta ja mahdollisuutena kokeilla uutta elämäntapaa monellakin tavalla.Muutto_takaisin_vanhempien_nurkkiin_1Muutto_takaisin_vanhempien_nurkkiin_3Tällä hetkellä asun vanhempieni luona heidän uudessa kodissa. Kesällä he myivät kotikotimme, enkä sinne olisi edes takaisin muuttanutkaan. Ensimmäistä kertaa olen Tampereelainen ja koko ajatus tuntuu vieläkin, että vietän vain pitkää viikonloppua vanhempien luona ja, että kohta sitä palataan takaisin kotiin Helsinkiin.

Tuntuu hieman hassulta olla kohta 24-vuotias, joka muutti takaisin vanhempien luokse. Mutta mitä enemmän sitä tilanteensa tietää, sitä järkevämpi tämä ratkaisu tällä hetkellä on. Muuttaminen on ensinnäkin hyvin raskasta ja olen senkin puolesta jäämässä hetkeksi aikaa vanhemmille, koska muutaman kuukauden sisällä tehdyt muutot on saanut voimat jo loppumaan.

Tällä hetkellä haluan myös keskittyä täysin töihin ja ensimmäistä kertaa, kun tekee täysipäiväistä työtä on pakko ottaa jostain rytmistä kiinni. Painin vieläkin huonojen rauta arvojen kanssa, joka näkyy vahvana väsymyksenä, siksi valmis koti ja stressaamattomuus kotiin liittyvissä asioissa helpottaa jaksamisen kohdalla huomattavasti.

Kaikki jotka yhtään tätä junttia tuntee, tietää stressin olevan toinen nimeni. Nyt olen halunnut keskittyä täysin töihin, omaan henkiseen jaksamiseen, omaan fyysiseen hyvinvointiin ja korjaamaan kaikkia vaurioita, jotta tästä juntista tulisi joskus taas se itsevarma ja tasapainoinen tyyppi.Muutto_takaisin_vanhempien_nurkkiin_2Muutto_takaisin_vanhempien_nurkkiin_4Muutto asioita Tampereen sisällä olen ajatellut katsoa elämän mukaan. Tällä hetkellä haluan olla fiksu rahan käytössä ja karsia ylimääräisiä kuluja, jotta oma taloudellinen tilanne olisi tulevaisuutta ajatellen hyvässä mallissa. Myöskään tällä hetkellä ei ole kiire etsiä asuntoa ja suurimman säästön tekee, kun ei joudu maksamaan nyt kalliita vuokria.

Asuminen vanhempien luona on ollut nyt helppoa ja ihmiselle joka on hieman läheisriippuvainen, tuntuu just nyt hyvältä olla ihmisten ympäröimänä. Tottakai on hetkiä jolloin ei jaksa olla sosiaalinen –varsinkin aamuisin. Mutta onneksi vanhemmat ovat oppineet temperamenttisen luonteeni jo nuoresta asti, ja omaa tilaa saa menemällä vähintään itse tuulettumaan muualle. Muuttoa takaisin vanhemmille pidän ennemmin isona mahdollisuutena ja koko Tampereelle tuleminen on tällä hetkellä mahdollisuus saada asiat menemään paremmin ja saamaan tulevaisuus näyttämään kirkkaammalta.

-Ninni

Epäonnistuminen vai mahdollisuus

Hellou!

Kiirettä on puskenut viikonlopun jälkeen, josta mainistin tässä postauksessa, kuinka isot asiat jäivät mieleen pyörimään. Instagramissa ja Snapchatissa mua seuraavat on saaneetkin kuulla mitä juntin elämässä tulee tapahtumaan. Snapchat on mulle semmonen paikka johon on ehdottomasti helppo vuodattaa onnen ja surun kyyneleitä ilman kaunistelematta sitä somekuvaa.

Viime viikkoon mahtui sisälle monta isoo asiaa. Jos tämän vuoden alussa joku olisi kysynyt miten näät vuoden 2020 menevän, empä olisi ajatelutkaan vastauksen voivan olla myös tämmöinen -Tulen irtisanoutumaan työstä joka on henkisesti ollut hyvin raskasta yli 2 vuoden ajan, tulen myös irtisanomaan asuntoni jonka sain juuri näyttämään kodilta ja muutan töiden perässä Tampereelle.Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_1Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_2Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_3Kyllä luitte oikein, juntin matka jatkuu Tampereen suuntaan. Kaikki tämä alkoi siitä, kuinka surkuttelin miten rahaa pitäisi tienata, laskut maksaa ja 700€ vuokra ja tuntisoppari on vain 23h. Sain mahtavan työtarjouksen jota jäin pohtimaan. Tiesin, jos haluan asiani mahdollisimman nopeasti kuntoon olisi tehtävä isoja ja vaikeitakin ratkaisuja.

Helsinki on mun unelma, ainut paikka josta saa nautintoa asuessaan. Tampere ei ole mua koskaan kiehtonut ja samalla hetkellä, kun päätin tarttua tähän tarjoukseen tiedän sydämessäni, että Helsinkiin juntti vielä tallustaa takaisin. Tämä elämänmuutos tulee tuntumaan epäonnistumiselta. Haluan asua Helsingissä, mutta nyt kaikista fiksuin ratkaisu on päästää hetkellisesti irti unelmasta ja olla, kuin aikuinen.Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_4Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_5Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_6

Mitä nyt sitten oikein tapahtuu?

Teen viimeisen työvuoroni 13 päivä ja saan vihdoinkin sulkea ikuisesti sen oven, joka vei niin paljon mehuja jaksamisesta. Lauantaina tehdään muutto, eli tasan tarkkaan 10 päivän päästä! Näillä suunnitelmilla muutan alkuun vanhempien luokse, jotta saan säästettyä rahaa ja katsottua asuntoa rauhassa Tampereelta.

Tällä hetkellä on ollut niin kiire, että on pakko ottaa stoppia ylimääräisestä. Blogia tulen nyt päivittämään hetken aikaa miten kerkeän. Olen karsinut kaiken ylimääräisen, koska koko fokus täytyy olla töissä ja pakkaamisessa. Olen yrittänyt myydä mahdollisimman paljon tavaroita, koska yritän suorittaa muuton mahdollisimman vähäisellä tavaramäärällä. Tässä menee samalla siis tämmöinen kevätsiivous!

Ja tietysti se loppuaika täytyy myös rauhoittua ja rentoutua. Kerrottuani muutosta julkisesti olen joutunut pitämään puhelimen äänettömällä, koska hermot on mennyt jatkuvaan puhelimen ääneen ja musiikkia kuunnellessa se on erittäin ärsyttävää. Olen silti ollut niin kiitollinen miten ystävät ja tutut ovat olleet innoissaan ja tsempanneet, koska muutto on niin ristiriitainen asia mulle, etten tiedä miten sitä pysyy kasassa muuttopäivänä.

Silti mahdollisuus saada työ täysillä tunneilla on nykyään melkein mahdotonta ja se, että on rakastavat vanhemmat jotka auttaa aikuista lastaan, on jotain minkä takia tämä ei ole epäonnistuminen. Tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus saada elämä pitkästä aikaa hymyilemään ja olen onnellinen, että joskus osaan luopua jostain tehdäkseni jotain oikein!

-Ninni

Kirje 15-vuotiaalle Ninnille

Hei Ninni,

Olen monta kertaa miettinyt miten paljon haluaisin palata menneisyyteen luoksesi. Tehdä asioita toisin, ettei vaikutukset ja taakka harteillasi olisi niin suuria. Haluaisin palata luoksesi kertomaan millaista elämäsi on, kun olet 23-vuotias. Haluaisin tulla halaamaan sinua, koska kamppailet koulukiusaamista, itseäsi, perhettä, hyvää oloa ja pahaa oloa vastaan.

Jos pääsisin sinun luoksesi, tulisin kertomaan mitä kaikkea joudut kokemaan, asioita mitä et odottanut ikinä tapahtuvan sinulle, mutta tuolla 15-vuotiaan kokemuksella se ei tulisi myöskään yllätyksenä. Haluaisin auttaa sinua jo nuorena teininä tekemään parempia päätöksiä, ettei sinun tarvisi nuorena aikuisena olla niin rikki, mutta menneisyyttä ei voi muuttaa. Silti voin kirjoittaa tämän kirjeen nyt.

Elämäsi tulee menemään tässä 8 vuoden aikana isoina ylä ja alamäkinä, tulet olemaan maailman onnellisin, maailman pettynein, toiveikkain, vahva, mutta myös satutettu ja hyväksikäytetty. Kerron sinulle nyt miten seuraavat 8 vuotta tulee sinua koettelemaan. Tiedän tämä on raskasta, koska olet kamppaillut jo ensimmäisestä luokasta asti koulukiusaamisen kanssa ja et juuri nyt olisi valmis edes tietämään, mitä kaikkea elämä tuo eteen. En minäkään olisi nyt valmis kuulemaan mitä kaikkea huonoa tulevaisuus tuo.

Ota siis mahdollisimman levollinen asento, pidä mielessä koko tämän tekstin lukemisen ajan, että sinä et ole yksin joka kamppailee samojen asioiden kanssa. Meistä jokainen tekee virheitä ja rakkaiden ihmisten tuella selviää pahimmistakin asioista.Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_1Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_2

”Et arvannutkaan vielä, miten kylmäksi sydämesi on muuttunut tässä ajassa.”

Olet nyt 15-vuotta, sinulla on ystäviä muutama, mutta heidän seurassaan on joskus raskasta. Haluaisit omistaa enemmän ystäviä, mutta koulukiusaaminen on tehnyt jälkeesi isot luottamus aukot. Tulet tapaamaan pian ensimmäisen poikaystäväsi. Luulet sen korjaavan kaiken, varsinkin kun huomaat koulukiusaamisen loppuvan siihen. Jos nyt saisin päättää tietäen miten se menee, älä lähde siihen kuplaan.

Vaikka olet nuori ja olet kaivannut jotakuta, jonka kanssa olla -olet aivan liian rikki seurusteluun. Et edes ymmärrä, kuinka rikki olet. Paha olo ottaa sinusta vallan ja purat sitä väärillä tavoilla ja vääriin ihmisiin. Tarvitsisit apua, jonkun ammattilaisen jolle puhua. Sinun olisi pitänyt pitää kiinni harrastuksista, koska sait purkaa energian ja pahan olon siihen, kun heppatallilla lapioit paskaa ja ratsastit.

Sinä tulet eroamaan ja vaikka sitä tulet hetken aikaa suremaan, se on parasta mitä sinun hyvinvoinnin takia tapahtuu. Päästät irti vihasta ja menneestä, pääset olemaan ehjä ja täytettyäsi 18-vuotta olet kuin toinen ihminen. Lähennyt perheesi kanssa niin paljon, saat ystäviä ja rakastat autolla ajelemista. Löydät äidin kanssa yhteisen harrastuksen ja jäät hyvällä tavalla koukkuun kuntoiluun. Olet puolentoista vuoden ajan ekaa kertaa ehjä ihminen. Valmistut ensimmäistä kertaa hyvillä arvosanoilla koulusta ja saat olla siitä ylpeä.

Olet onnellinen ja sydämesi kaipaa jotain uutta. Olet rakentanut itsestäsi ihan uuden ihmisen, jota monet ihailee. Et arvannutkaan vielä, miten kylmäksi sydämesi on muuttunut tässä ajassa. Nautit yksinolemisesta niin paljon, ettet ole edes halunnut ajatella seurustelua ja se on tuntuu hyvältä, mutta se ottaa veronsa. Uskallat ottaa ison askeleen ja lähteä kohti tuntematonta. Muutat Helsinkiin hieman pelokkaana, ilman suurempia suunnitelmia, mutta ainoa suurin unelma on jatkaa sitä vahvan itsenäisen ihmisen elämää mitä olit tehnyt jo puolitoista vuotta rakentanut.Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_3Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_4

”Minne katosi se vahva ihminen, miksi et voinut edetä hitaasti?”

Haluaisin nyt hieman valehdella sinulle ja sanoa, että elämä Helsingissä tulee olemaan täydellistä. Tulet kokemaan yksinolon ensimmäistä kertaa, mutta se tuntuu hyvältä, tuntuu aikuiselta. Olet jopa kauppareissuista onnellinen ja siitä, kuinka töiden jälkeen on ihanaa käydä kylvyssä ja syödä mansikoita.

Tulet kuukauden yksin asuminen jälkeen tapaamaan ihmisen, joka pala palalta pääsee lähemmäksi sinua ja se kaikki hyvä olo mitä rakensit, tulee seuraavan neljän vuoden aikana katoamaan. Olit rakentanut muurin ympärillesi, eikä ollut toisen helppoa päästä elämääsi, koska pelkäsit menneisyyden kokemuksien tulevan takaisin. Nyt samalla toivot, ettei se muuri olisi koskaan rikkoutunut, jälkiviisas on turha olla.

Olet ollut yksin, mutta elämä toisen kanssa tuntuu alkuun ihanalta. Sinulla oli kaksi työtä, asunto ja taloudellinen elämä kunnossa, rakas Ninni voi kuinka pitäisit siitä kiinni. Tulet kohtaamaan muutaman kuukauden päästä suuren pettymyksen, kun sinut jätetään. Olet kuukauden ajan aivan rikki. Käyt töissä, joihin menet aina hyvin aikasin, jotta pääset neljän seinän sisältä pois. Hoidat työsi hyvin, vaikka muutama läheisempi työkaveri näkeekin verhon taakse, ettei kaikki ole hyvin.

Huolestutat myös läheisesi, vaikket sitä itse edes huomaa. Töiden jälkeen menet suoraan kotiin parvekkeelle jossa vain istut ja poltat tupakkaa. Yleensä puhelimen toisessa päässä on sisko, jonka kanssa eräs ilta puhutte niin pitkään, että aamuaurinko alkaa sarastaa. Olisitko jo huolissasi itsestäsi?

Juuri päästessäsi pois kuukauden kestävästä pimeästä, elämääsi palaa takaisin ihminen jonka luulit olevan sinulle hyväksi. Otat hänet avosylin vastaan ja kuulet valheita, paljon valheita. Et ole vielä rakastunut, mutta luulet tekeväsi rakkauden nimissä sen, että pidät jostain toisesta huolta. Haluat niin kovasti olla hyvä ihminen ja auttaa toista. Luovut asunnostasi ja muutat toista kertaa yhteen poikaystävän kanssa. Voi rakas, ei niin nopeasti. Minne katosi se vahva ihminen, miksi et voinut edetä hitaasti?

Uusi asunto ei tuonut onnea, vaikka niin luvattiin. Tulet elämään elämäsi hirveimmän kesän, joudut vaikenemaan niin monista asioista, ja syksyllä loppuvat työt vetää sinut maahan. Et saa uusia töitä ja jossain vaiheessa alat olemaan sujut sen kanssa, että pidät nyt pienen loman. Olet rakas lapsi masentunut ja elämäsi vaikein vuosi on vasta edessä. Simba alkaa sairastelemaan, keskityt kaikin voimin häneen, mutta lukuisat lääkärikäynnit ei auta.

Joudut tekemään elämäsi isoimman päätöksen toisen elämästä. Menetät alkuvuodesta oman pienen lapsesi ja ymmärrät olevasi masentunut. Osaat hakea apua itsellesi, mutta se ei auttanut. Sinua ei auteta. Perheesi on tukena, mutta sinun pitäisi uskaltaa puhua avoimemmin niistä oikeista ongelmista mitä koet parisuhteessa, ei vanhemmat sinuun pety vaikka taas niin luulet.

”…tuotat itsellesi pettymyksen, kun kotiin mentäessä et pystynytkään puhua ajatuksistasi.”

Saat kerättyä itsesi ja pääset töihin, mutta syksyn rauhan rikkoo yksi viesti. Tulet kokemaan petetyksi tulemisen. Rakkaus ei ollutkaan niin kiiltokuvaa. Haluaisin taas hieman valehdella sinulle ja sanoa, että yhdessä jatkaminen kannatti. Haluaisin sanoa, että sinä tulet olemaan se joka selvisi siitä ja pystyi antamaan anteeksi. Mutta et tule selviämään siitä. Taistelet vuoden huonon työpaikan ja ailahtelevan parisuhteen kanssa. Löydät tukea lääkäristä jolle uskaltaudut vuoden taistelemisen jälkeen avautua. Saat rohkaisua soittaa äidille ja puhua hänen kanssaan siitä, kuinka haluaisit erota. Haluaisit olla vapaa ja parantaa itsesi. Olet onnekas, että sinulla on semmoinen äiti, mutta tuotat itsellesi pettymyksen, kun kotiin mentäessä et pystynytkään puhua ajatuksistasi.

Jatkat taistelua, mutta et rakkauden nimessä, vaan taistelet raha-asioiden suhteen. Olet ollut huolimaton ja tyhmä, vaikkei haukkuminen koskaan auta, mutta olen hyvin pettynyt. Nyt täytyykin olla pettynyt. Sinun pitäisi ottaa itseäsi niskasta kiinni. Jäät taistelemaan, mutta koet seuraavan vuoden onnelliseksi. Parisuhteesi ei ole täydellinen, teillä on hauskaa, mutta vain ystävinä. Se tuntuu ihan oikealta siinä vaiheessa, mutta olet niin rikki ja kaipaat oikeaa rakkautta, minkä ansaitsisitkin kaiken kokemasi jälkeen. Jonkun joka ottaa sinut nukkumaan mennessä kainaloon ja antaa sinun puhua pahasta olosta ja stressistä, katsoisi sinua vilpittömästi silmiin ja rakastaisi sinua kokonaisena ihmisenä.Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_5Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_6Taistelu vie jonkin verran pitkälle, mutta olisit voinut nähdä asiat paremmin. Tunsit sydämessäsi sen, kuinka et pysty antamaan kaikkea anteeksi, etkä enää rakasta toista niinkuin ennen. Romantiikka on kuollut ja tiedätte molemmat sen. Olisitko rakas nyt edes vahva ja jatkaisit oman elämäsi etsimistä. Tulet jätetyksi, taas. Olet liian halukas aina saada järkevän selityksen kaikkeen, mutta olethan jo vuoden verran taistellut, etkä kokenut rakkautta, olisiko siinä tarpeeksi selityksiä?

Tiedät ettei ole järkeä enää edes puhua. Voisitko nyt heittää sen egosi pois ja ymmärtää, ettei kaikki tarinat pääty hyvin ja tämä on oikein, olet tuntenut sen jo niin pitkään sydämessäsi. Ei yhdessä pidä pysyä laskujen takia. Yhdessä pysytään rakkauden takia ja sitä teillä ei ole ollut. Olet sanonut monta kertaa tuntevasi olevan enemmän ystävä, mutta miksi pelkäät nyt niin paljon jatkaa matkaasi yksin?

”-antaisitko siihen jonkun saatanan käsikirjan?”

Olet pian 24-vuotias, teet työtä joka on henkisesti liian raskasta, toivot lottovoittoa jotta voisit maksaa kaikki virheesi pois, toivot löytäväsi rakkauden, vaikka ainut rakkaus jota nyt tarvitset on sinulta itseltäsi. Olen nyt se joka kirjoittaa sinulle teinille, jotta tietäisit mitä tuleva tuo, mutta samalla haluan kirjoittaa minulle tässä hetkessä.

Olet muuttanut uuteen asuntoon ja kamppailet hyvin paljon siitä kuka olet, mistä tykkäät, miten rakastaa itseään, pystynkö joskus rakastamaan ja luottamaan johonkin toiseen. Joku päivä, joku hetki on parempi, mutta mielesi seilaa ihan liikaa. Tulet jo nyt karkoittamaan sillä elämästäsi uuden tuttavuuden, jota jäät kaipaamaan hyvin paljon. Et ollut vielä valmis uuteen sydän suruun, mutta sen sait ja nyt opit uudestaan sen, miten paljon joku toinen voi vaikuttaa. Et ole valmis vielä antamaan itsestäsi oikeaa kuvaa muille, koska et vielä itsekkään tiedä mikä se oikea kuva on, kuka on nykypäivän Ninni. Et ole valmis vielä rakastumaan, mutta en myöskään tiedä oletko siihen koskaan valmis.

Olen kokenut niin paljon ja rakkaudesta on tullut jopa pelko. Uskallanko päästää ketään perheen ulkopuolelta, niin lähelle enää. Haluan rakentaa itsestäni vahvan ihmisen, mutta on aivan liikaa vielä asioita mitkä painaa ja stressaa. Haluaisin päästä nauttimaan elämästä, koska tuhlasin liian monta vuotta turhaan taisteluun, taisteluun jossa hukkasin itseni rintamalle.

Itsensä löytäminen ei ole helppoa, kaikki puhuvat eteenpäin menemisestä ja asioiden menevän omalla painollaan. Minussa ei ole painiketta, jota painamalla voisin lopettaa asioiden turhan ajattelun. Rakastan itseäni ja hyväksyn jopa niitä huonojakin puolia itsessäni, mutta haluan pystyä parempaan ja mennä eteenpäin. Silti aina, kun joku sanoo mene eteenpäin, niin tekisi mieli sanoa -antaisitko siihen jonkun saatanan käsikirjan?Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_7Kun sydän on kokenut paljon, alkaa usko loppua. Mutta Ninni, olit sitten 15, 23, 30, kaikella on tarkoitus. Olet sisältäsi härkä ja pusket eteenpäin. Itke jos itkettää, naura, kun naurattaa, rakasta ja rakastu jos siltä tuntuu. Vaikka nyt koet taas epäonnistuneesi suhteessa näinkin pian, tulet varmasti vielä monta kertaa pettymään. Kaikkia ihmisiä ei ole luotu ystäviksi, eikä kumppaneiksi. Sydämesi on kokenut kovia nuoresta asti, mutta joskus täytyy unohtaa ja antaa menneiden mennä. Olet rikki, mutta korjattavissa. Sinä tulet korjaamaan itsesi ja joskus joku voi korjata ne loput aukot, mitkä joku toinen teki.

Vaikka tiedän, että elämä kohtelee meitä kaikkia huonosti, ei kukaan ansaitse liikaa pahaa. Ollaan otettu sitä tarpeeksi vastaan. Olen nyt rikkinäinen aikuinen ja sinä vielä rikkinäinen teini, toivon vain tulevaisuuden Ninnin olevan parempi, meitä paljon parempi.

Kuvat: Pinja Finell

-Ninni

Kaksi työtä, yksi elämä ja blogi

Nyt on maanantaina kello on 16.28, kun saan koneen syliin ja olen valmis tekemään tämän päivän postauksen. Olen tottunut, että joka maanantai ja torstai julkaisen kello 12:00 blogiin uuden postauksen. Nyt ote on lipsunut, jos niin voisi sanoa. Blogi merkitsee mulle todella paljon ja se, että täällä olisi teille lukijoille säännöllisesti uutta luettavaa. Vaikka suurimmaks osaks blogin pitäminen tuntuu yksinäiseltä, koska kommenttiboksi ei räjähdä kommenteista niin lukuihin on uskominen ja siihen, että tätä käydään lukemassa. Vaikka luvuissa lukisi yksi ainut kävijä, joka käy säännöllisesti on se mulle kannustus tehdä ja käyttää aikaa, vaikka blogin pitäminen on paljon enemmän.

Tästä on vuosien varrella rakentunut paikka, jonne voin kertoo asioista, inspiroitua, ajatella asioita ihan eri näkökulmasta ja myös haastaa itseäni, kuten lukihäiriön kanssa. En uskonut ikinä tästä tulevan näin tärkeä paikka, jonka takia jaksan avata koneen edes silloin 16.28 ainoana vapaapäivänäni tällä viikolla.Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_1Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_2Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_3Blogi on osittain ollut työtä yhteistöiden merkeissä ja sen merkeissä mitä haluaisin sen joskus olevan. Kummiskin elän blogin rinnalla niin sanottua oikeaa elämää, mitä somessa ei näe. Syksyllä tuli kaksi vuotta täyteen työpaikassani, jossa olen viihtynyt ja en niin hyvin viihtynyt. Siksi toivonkin, että joskus uurastaminen blogin parissa vie vielä enemmän lähemmäksi sitä unelmatyötä, josta voisin nauttia. Haluaisin sanoa tekeväni työtä jota rakastan ja tiedän, että olisin siitä niin kiitollinen joka päivä, jos voisin tehdä työtä jolla olisi suurempi merkitys elämässäni.

Syksyllä aloitin ”vanhan” työni rinnalla toisen työn ja tämän pelkästään rahan takia. Jos raha ei ratkaisisi elämässä näin paljoa, lopettaisin kaikki työni ja tekisin blogia. Kävisin valokuvaamassa, aloittaisin joogan ja matkustelisin. Siltikin nykytilanteeni on se, että raha ratkaisee niin paljon elämää. Aloitin siis toisen työn joka on mukavaa vaihtelua toisen työn rinnalla ja jokaisen työssä käyvän ihmisen olisi hyvä kokea vaihtelua, koska siinä taas oppii arvostamaan eri asioita eri töissä.

Juttelin vanhalle ystävälleni enkä edes tajunnu, että juuri nyt teen työtä joka oli ennen unelmatyöni. Se ei ole työ johon täytyy saavuttaa tiettyjä asioita, vaan ennemminkin paikkana. Olen aina rakastanut sisustamista ja nyt saan työskennellä sen parissa, mutta ennen se olisi ollut juuri suurimpien unelmien täyttymys. Vieläkin tuo unelma sisustuksen parissa työskentelystä on takaraivossa, mutta korkeammalla tähtäimellä jos haluaisin sitä tavoitella. Eikä sitä myöskään koskaan tiedä, unelmat vaihtuvat ja monesti jos jotain saavuttaa, haluaa lähteä tavoittelemaan jotain toista ja suurempaa.Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_4Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_5Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_6

Miten aika riittää elämiseen

Tällä hetkellä vietän ensimmäistä vapaapäivää 2.10 päivän jälkeen, jolloin suunnitelmissa ei ole mitään, kuin hammaslääkäri illalla. Tällä hetkellä tuntuu erittäin raskaalta ja siltä, ettei tässä elämässä ole järkeä. Ainut asia millä olen lohduttanut -palkka päivänä hymyilyttää. Nuorena en olisi uskonut olevani se tyyppi joka antaa rahan määrittää, mutta tällä hetkellä haluan tehdä erittäin paljon töitä. Työputki oli vahinko, inhoan näitä todella paljon ja nyt pystyin vain niellä tappioni.

Olin pitkään kipeänä ja vieläkin hieman toipumassa jälki flunssasta, joten urheilustakaan ei ole päässyt nauttimaan ja nollaamaan ajatuksia töistä. Suurin pelko on polttaa itsensä loppuun, niinkuin muutama vuosi sitten. Puhuin aiheesta tässä postauksessa ja myöhemmin pelkääväni saman käyvän uudestaan kirjoitin toisen postauksen, linkki siihen tässä. Kerran, kun ittensä on polttanut loppuun ja vellonut pahaa oloaan sisällään, täytyy nyt kiittää siitä kokemuksesta. Tuo aika oli mielelle ja kropalle erittäin raskasta ja raskaampaa päästä siitä yli. Nyt se työ mihin olen päässyt tuosta ajasta on suuri ja kroppa on alkanut näyttämään heti varoituksen merkkejä, jolloin täytyy himmata.Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_7Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_8

Miten nauttia vapaasta

Tällä hetkellä tämä viikko näyttää kalenterissa pelkältä työltä, paitsi perjantai. Perjantaina menen tekemään yheistyötä I Love Me messuille Saaren Taika firman kanssa, joten olkoon se ihanan erilainen työpäivä! Tottakai suurimmaksi osaksi se tulee olemaan myös vapaapäivä, josta voi inspiroitua taas aivan erilailla.

Vapaapäivinä olen normaalisti ollut sohvaperuna, varsinkin syksyn saapuessa. Tällä hetkellä ei ole hirveästi ollut aikaa jäädä sohvalle pötköttämään frendien pariin, tai muuten tekemättömät asiat kostautuu. Tällä hetkellä meidän kodissa näkyy kiire, koska tiski- ja pyykkivuori on kertynyt todella isoksi. Tällä hetkellä olen ollut kiitollinen, jos vapaapäivänä olen saanut edes tunnin rauhoittua teekupposen äärellä.

Täytyy löytää oma rauha ja hetki, jolloin nollata ajatuksia. Vapaapäivää ei tarvitse viettää kokonaan sohvalla ollakseen rentoutunut, koska myös siivoaminen edes auttaa parempaa mieltä -tietysti niitä jotka haluaa puhtaan kodin. Tämän postauksen jälkeen teen edes pientä siivousta kotona ennen hammaslääkäriä ja sen jälkeen nautin kasvonaamiosta ja lemppari teestä ennen nukkumaanmenoa, jolloin tän päivän voi kuitata onnistuneeksi vapaapäiväksi.Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_9Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_10Vapaapäiviä tulee olemaan tässä enemmän (älä siis äiti huoli) ja niistä kannattaa jokaisen pitää kiinni. Seuraavilla viikoilla tulee olemaan paljon ihania juttuja, kuten veljen vierailu ja keikka, odotetuimmat messut, äidin vierailu Helsingissä, kynsihuolto ihanan Zinan luona, myöskin toisen veljen viikonloppu vierailu! Paljon ihania perheenjäseniä ja itsensä hemmottelua, josta muistuikin -täytyy varata aika pitkästä aikaa Lash liftiin!

Miten te nautitte vapaapäivistä ja työputken jälkeen vapaasta?

Kuvat: Pinja Finell

-Ninni