Eilen mittariin pyörähti 26 vuotta ja jos jotain iän tuomasta numerosta haluan sanoa, kuinka aika on vierähtänyt älyttömän nopeasti. Viime aikoina olen laittanut erityisen paljon merkille miten toiset ihmiset käyttäytyvät muita kohtaan positiivisesti ja negatiivisesti. Muiden ja myöskin ehdottomasti oma käyttäytyminen ylipäätään on alkanut mietityttää hyvin paljon ja viimeisen vuoden ajan asia johon olen paneutunut enemmän. Tässä iässä alan tiedostamaan mitä elämältä toivon, unelmat ovat erilaisempia kuin kaksikymmentä vuotiaana ja elämä alkaa muutenkin konkretisoitumaan huomattavasti enemmän.
Siksi halusinkin listata 26 erilaista tapaa joita on hyvä muistutella itselleen mieleen välillä ja taas joistakin saa myös hieman lohtua arjen keskelle. Sen enempää asioita avaamatta mennään nopeaan listaukseen asioista joita pidän tärkeinä oppeina elämässä.
Milloinkaan ei ole liian myöhäistä tavoitella unelmiaan
Joskus täytyy kaatua, jotta elämää arvostaa erilailla
Menneisyys voi sattua, mutta siihen ei pidä jäädä kiinni
Epäonnistumiset voi kääntää onnistumisiksi
Älä koskaan häpeile sitä kuka olet
Aina ei pidä olla hyvä päivä
Anna itellesi aikaa levätä ilman huonoa omatuntoa siitä
Aloita mitkä tahansa muutokset pienin askelin
Tärkein rakkaus on itsensä rakastaminen
Tee pieniä unelma tavoitteita, joita on helppo aloittaa toteuttaa
Älä tuhlaa aikaa ihmisiin jotka vievät enemmän vain energiaasi
Älä laita itseäsi raameihin, hulluttelu on parasta
Perhesuhteet tarvitsevat samanlaista ylläpitoa, kuin kaverisuhteet
Laita itsesi etusijalle
Opettele kuuntelemaan omaa mieltäsi
Kenenkään elämää ei voi vähätelä, joskus suurimman hymyn takana on suurimmat tapahtumat
Omia valintoja ei tarvitse selittää muille
Arvosta muita
Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään
Luota vaistoosi
Kaikista ja kaikesta ei tarvitse pitää
Kokeile rohkeasti jotain uutta esim. uusia ruokia, harrastusta
Opi tuntemaan itsesi
Älä jämähdä entiseen elämään, maailma muuttuu jatkuvasti
Jokaisesta asiasta löytyy aina jotain negaiivista, joten käännä ajattelutapa etsimään ennemmin ne positiiviset puolet
Lauantaina pärähtää mittariin 25-vuotta ja vaikka olen yrittänyt ajatella ikääntymisen pelkästään positiivisen kautta, niin täytyy myöntää, kuinka vuosi vuodelta tulee enemmän mietittyä elämäänsä. Pienenä tyttönä ajattelin 25-vuotiaana olevan omakotitalo, kultainennoutaja, sormus sormessa ja jotenkin semmoinen elämä, että siinä on kaikki eväät loppu elämäksi. Tämä ajatusmaailma on varmasti nuoren Ninnin päähän tullut sillä, kuinka on saanut katsella omien vanhempien elämää ja miten nuorena ne asiat ovat olleet tuota luokkaa.
No enää vuosiin en ole ajatellut edes omistavani koiraa 25-vuotiaana ja siksi onkin tullut alettua pohtimaan, mitä kummaa sitä lähtisi tavoittelemaan tässä puolivälissä ennen 50-vuotis juhlia. Monille tämä ikä kuulostaa nuorelta, ja hetki sitten kuulinkin sitä tuituikuinka elämä on vielä niin suloista ja helppoa tuossa iässä, mutta tähän en samaistu yhtään. Ensinnäkin pelkän iän perusteella määrittely tiettyyn muottiin on asia mihin en ikinä samaistu ja tämmöinen ajatusmaailma on todella suppea. Nuorella iällä on voinut kokea enemmän, kuin vaikka puolet vanhempi ihminen. Siksi tuitui 25-vuotta ei kuulosta mun korviin siltä mitä itse tältä iältä odotan.
Olen tehnyt niin sanoitusti pienen listan mitä odotuksia ensinnäkin on tälle seuraavalle vuodelle ja myös niitä kuumottavan jännittäviä tavotteita. Mun mielestä jokaisella pitäisi olla tavoitteita elämässään ja täytyy myöntää, että hiukan harmittaa alkaa nyt vasta tajuamaan se kunnolla. Unelmiaan ei saavuta jos niistä ei ole tehnyt joskus jopa selkeitäkin tavoitteita. Tavoitteet motivoi ja auttaa saavuttamaan tätä unelmaa.
Esimerkiksi yksi suurimpia tavoitteita on siirtyä tekemään enemmän työtä mikä on lähellä sydäntä ja mistä nautin. Tätä varten oon tehnyt pieniä askeleita kohti tätä unelmaa, koska oikeassa maailmassa mikään ei tule tarjoittimella nenän eteen ja töitä on tehtävä joskus hampaat irvessäkin. Haluan pitää askeleet pieninä, koska tämä työtavoite on todella suuri. Kun matkalla on pieniä askeleita on helpompi huomata miten on päässyt lähemmäksi tavoitettaan.
Toinen tämän vuoden tavoite on keskittyä enemmän omaan hyvinvointiin. Monet teistä lukijoista varmaan tietääkin, kuinka kamppailen jatkuvan väsymyksen kanssa. Olen pitkään vaan yrittänyt elää tämän asian kanssa, mutta nyt saa tulla stoppi sille, vaan asioille on tultava muutos. Olen valmis kamppailemaan lääkäreiden kanssa, valmis testaamaan ihan mitä tahansa mikä tekisi mun kehosta terveemmän ja virkeemmän.
Väsymys ei ole ainut asia minkä kanssa haluan skarpata. 25-vuotta elämässä on hurahtanut todella nopeasti ja siksi haluan herätä nyt, enkä vasta 30-vuotiaana kun nuoruus on jo huomattavasti kauempana. Kehossa tulee nopeasti muutoksia ja perityviä polvivaivoja on jo nyt hieman huomattavissa. Vuosi on vienyt mehuja ja ennen koronaakin kuntosalilla käyminen alkoi hiipua pienen käsivamman takia. Tavoitteena on huoltaa paremmin omaa kehoa, huomata ajoissa muuttuvat asiat ja pitää yllä hyvää kuntoa. Tästä tulen kiittämään vanhana itseäni, kunhan tässä loppu elämän tavoitteessa vaan pysyy.
Mitä odotuksiin tulee, niin odotan rauhallista, yllätyksellistä, haastavaa, uudenlaista ja arkista vuotta. Jotain erikoista asiaa haluan kanssa odottaa, vaikka en tiedä mikä se olisi. Jokin asia minkä muistaisi vanhempana, jolloin voisi sanoa 25-vuotiaana x asia tapahtui. Päällimmäisena odotan edellämainittujen tavoitteiden seuraamista ja onnistumista, toki myös uusien unelmien luomista.
Mainitsinkin sen, kuinka haluan keskittyä hyvinvointiin sisäisesti, mutta myös ulkoinen hyvinvointi on ollut aina tärkeää. Kroppa vanhenee monilla erilaisilla tavoilla ja yksi niistä on ulkoinen muutos. Haluan pitää nuorekkaana ja hyvänä ihon, kynnet, hampaat, hiukset ja mikä vaan liittyy ulkonäköön. Hiukset on nuoresta asti ollut semmoinen kamppailu ja vihdoinkin vuosien ajan olen ollut tyytyväinen minkälaiset hiukset tästä päästä oikein roikkuu.
Suuri hyvänolon lähde on oma itsevarmuus ja siihen luonnollisesti vaikuttaa ulkoiset tekijät. Jos nyt puhutaan vain hiuksista niin vuosien myötä on tullut huomattua niissäkin muutosta. Omistan vaaleat, hiukan luonnokiharaiset hiukset jotka kuivuvat todella helposti. Hiukseni on leikattu viimeksi viime vuoden kesän lopulla, jolloin tehtiin myös raidoilla vaalennusta. Vaalennettu hius on aina tärkeää kosteuttaa ja hiusöljy on helpoin tapa pitää hiuksien kunnosta hyvää huolta.
Noin vuoden ajan käytössä on ollut hiusöljynä pelkästään Maybeautyn Repairing Hair Serum. Olen tarkka siitä minkälaisia tuotteita haluan hiuksissani käyttää ja tämä hiusöljy on vaikeasti korvattavissa. Hiusöljyn käytön mukavuuteen vaikuttaa moni asia, mm. koostumus, miten tuote sulautuu hiuksiin ja helppokäyttöisyys. Repairing Hair Seerumia on helppo pumpata kädelle ja hiuksiin on riittänyt hyvin 2-3 pumppausta. Tuote levittyy hyvin, eikä jätä hiuksista sen näköistä, kuin se olisi dipattu voirasiaan.
Koska hiukseni kuivuvat helposti ja vaurioituu latvoista, laitan hiusöljyä aamuin ja illoin. Välillä jos tiedän meneväni aamulla suihkuun, laitan illalla hiuksiin paljon hiusöljyä ja yön aikana hiukset saavat kunnon kosteutuksen ja tuote pääsee vahvistamaan hiuksia kunnolla. Arkikäytössä riittää muutama pumppaus tuotetta ja lupaan tämän olevan todella riittoisaa. Riippuen toki jos on vielä pidemmät hiukset kuin minulla, niin tuotetta kuluu tietysti enemmän. Ympäri vuoden on tärkeää pitää hiuksista huolta, mutta erityisesti talvella ja kesällä hiukset kuivuvat pakkasen ja auringon takia paljon. Tuotetta käyttäneenä jo viime kesänä ja talvella huomasi hyvin, miten hiusöljy kosteuttaa ja pitää hiuksen rakenteesta huolta.
Sain jaettavaksi teille 30% alennuskoodin Maybeautyn koko valikoimaan. Käyttämällä koodia ninnihs säästät esimerkiksi Repairing Hair Serumista jo yli 8€. Tämä koodi on voimassa 20.5.2021 asti, joten nyt on hyvin aikaa selata omat lempparit ostoskoriin ja mahdollisesti löytää uusia suosikkituotteita. Tästälinkistä klikkaamalla pääset Maybeutyn sivuille, jossa alennuskoodi on jo valmiiksi aktivoitu!
Omalta osalta on nyt vietetty synttärit ja vielä vappukin hurahti, mutta se tosin töitä tehden. Tänä vuonna päätin pitää pienet ja vaatimattomat synttärit ystävien kesken. Tämän hetkinen tilanne ei sallisikaan isompia juhlia, mutta ihminen joka ei hirveästi huomion keskipisteenä halua olla, niin pienet juhlat tuntuu mukavimmilta.
Jokainen kutsuttu ei päässyt mukaan juhlimaan, mutta olin erityisesti ikionnellinen, kuinka muutamat rakkaat tulivat pitkänkin matkan päästä ja vain tämän juntin takia. Juhlat oli täydellisesti onnistuneet, ruokaa oli riittävästi ja juomaa jäi vielä toisillekkin bileille. Illan kruunasi saunominen ja ulkoporealtailu, jossa vierähtäkin nopeasti useampikin tunti.
Vaikka ajattelin synttäreiden olevan vaatimattomat, niin rahaa kului pieniin juhliin niin paljon, etten edes lopullista summaa uskalla tarkistaa. Pääasia oli, että synttärit näyttää hieman juhlallisilta muutamilla koristeilla ja pöydästä löytyy ruokaa ja juomaa riittävästi. Sääkin suosi kivasti ja grillaaminen onnistui, tosin sisälle oli tultava syömään, mutta eiköhän kesällä pääse nauttimaan grilliruuasta pihalla tarpeeksi.
Jos joku miettii lahjaa tulevalle äitienpäivälle, tai loppu vuoden juhlijoille, niin oma suosikki on polaroid kamera, jolla saa ikuistettua monia hyviä hetkiä! Ostin viime vuonna tämän itselleni lahjaksi, ja ikuistin sillä meidän perheen joulun, parhaan ystävän syntymäpäivät, ottanut kuvia ystävien kanssa ja nyt ikuistettiin omat synttärit!
On paljon enemmän fiilistä nähdä kuva paperilta, kuin selata kuvia aina puhelimesta. Myöskin näistä saa tehtyä ihania esillepanoja kotiin ja nähdä rakkaiden ihmisten nassut ja muistuttamassa niistä unohtumattomista hetkistä!
Huhtikuu on mun lemppari kuukausi monessakin mielessä, on pääsiäinen ja sillon ihmiset koristelee koteja enemmmän mun lemppari värillä. Ja tottakai parhain asia koko vuodessa ja huhtikuussa on oma synttärit! Pitkään aikaan ei synttärit ole tuntuneet mitenkään ihmeellisiltä, odottanut vain rakkaimpien synttäritoivotuksia ja ekstrana ilahtunut muiden muistamisesta.
Koko 23-vuoden ikä on osoittautunut hyvin ikäkriisi iäksi. Tässä vuoden mittaan on toki tapahtunut paljon asioita, mutta ennemmin ikäkriisi on tullut huumori asioissa enemmän esille. Yksi parhaimmista kavereistani on paljon nuorempi ja hänen kanssaan koen monta kertaa -en olekkaan enää se 19-vuotias joka voi huoletta elää. Koen olevani jo aikuisen iässä ja menevän tiettyyn muotiin. Odotan itseltäni aikuismaisia tähtäimiä tulevaisuuden suhteen, kuin enää baarissa riekkumista, tai koti sohvalla chillailua päivästä toiseen.
Olen nuori ja tulen aina olemaan nuorekas, mihin vaikuttaa myös monet elämäntavoitteet. En varmaan koskaan tule olemaan se 30-vuotias nainen joka kuumottelee perheen perustamisesta, vaan ennemmin 30-vuotias maailmalla reissaava hilda-huoleton.
Koin viimeiset neljä vuotta hukanneeni elämästä ja herääväni nyt, kun kohta alkaa nuori humpuuttelu ikä olla ohitse ja elämässä pitäisi olla jotain tasapainoista ja aikuismaista. Jokainen luokittelee oman elämänsä ja tavoitteet tiettyyn ikiin. Itse pidän alle 20-vuotiaita vielä niinä ihmisinä jotka voivatkin riekkua baarissa suurempia huolia. Sen jälkeen alkaa tulla enemmän ja enemmän vastuuta. Lähempänä 25 vuotta koen, että elämässä pitäisi olla jo tiedossa suuremmat suunnitelmat, myös jotain valmiiksi rakennettua pohjaa ja tavoitteet joita lähteä toteuttamaan ja elämään.Ikäkriisi on ollut hyvin läsnä, jopa liiankin läsnä pitkän aikaa. Nyt toivon, kun pian mittariin kääntyy 24 alan rauhoittumaan ajatuksen kanssa siitä, että epäonnistumiset on sallittuja oli missä iässä tahansa ja, että milloin vain voi alkaa rakentaa uutta polkua eri unelmia kohti. Ja ajatus siitä lohduttaa paljon, että olin sitten 23, 33, tai 53 tulen aina olemaan nuorekas ja elämän nälkäinen juntti ja se on hyvä asenne elämää kohtaan.
Myöskin ikäkriisiin auttaa se, että valitsee seuraansa vanhempia ihmisiä! Haha, se on piristänyt kummasti, koska heihin peilattuna sitä taas huomaa, että silti tässä vielä nuoria ollaan. Vaikka samaan aikaan mielen lyttää kaupankassa, joka ei kysy henkkareita ostaessa saunabisseä.
Hellou!
Ikäkriisi on ollut hyvin läsnä, jopa liiankin läsnä pitkän aikaa. Nyt toivon, kun pian mittariin kääntyy 24 alan rauhoittumaan ajatuksen kanssa siitä, että epäonnistumiset on sallittuja oli missä iässä tahansa ja, että milloin vain voi alkaa rakentaa uutta polkua eri unelmia kohti. Ja ajatus siitä lohduttaa paljon, että olin sitten 23, 33, tai 53 tulen aina olemaan nuorekas ja elämän nälkäinen juntti ja se on hyvä asenne elämää kohtaan.
ninnijuutinen.com 