Uusimmat tatuoinnit -muisto rakkaalle

Hellou!

Instagramissa onkin kyselty milloin näytän uusimmat tatuoinnit, jotka kävin muutama viikko sitten ottamassa ollessani vierailulla kotikotona. Entuudestaan omistin jo kaksi tatuointia, jotka on välillä somessa vilahdellut kuvissa. Halusin nyt erikseen näyttää uusimmat tatuoinnit ja kertoa tarinat niiden takaa ja mistä idea on syntynyt.

Ensimmäisenä tehtiin käteen pieni tatuointi -härän symbooli. Pienenä varsinkin rakastin lukea omaa horoskooppia ja härkä on aina osunut omaan luonteeseeni todella hyvin. Muistan ollessani nuori, kun veljeni otti oman tatuoinnin härästä ja silloin tiesin haluavani joskus tatuoida jonkin näköisen härän symbolin.

Instagramissa on ihania tilejä, joista saa inspiraatioita tatuoinneista. Erityisesti silmääni on pistänyt kaikki yksinkertaiset ja pienet tatuoinnit, joista tämän härkä tatuoinnin paikan keksin. Yllätyin paljon miten moni ei tiedä härän symbolia, vaikka näitä näkee monilla ja horoskoopit on joskus olleet todella suosittuja.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKahden vuoden ajan olen tiennyt ottavani tietyn tatuoinnin tiettyyn paikkaan, joka kantaa suurta merkitystä aina ihollani. Vanhemmat seuraajat eivät ole voineet välttyä asialta, joka mursi meidän pienen perheen kaksi vuotta sitten. Jouduin päättämään Simban elämästä ja se päätös vei hänet kivuista eroon, seuraamaan meitä pilven reunalta.

Surutyö oli todella raskasta ihmiselle, joka ei ole koskaan menettänyt ketään, saati joutunut itse päättämään jonkun toisen elämästä. Simban kuolemasta tuli maaliskuun 28. päivä kuluneeksi kaksi vuotta ja nyt oli sopiva hetki ottaa kauan harkittu ja tarkoin suunniteltu tatuointi.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAEdellisten tatuointien otosta oli mennyt jo reilu viisi vuotta, joten jännitys oli todella kova! En muistanut yhtään miltä se tuntui ja kestänkö kipua enää. Onnekseni en ottanut isoa palaa ja tatuoinnut isoa leimaa, koska siinä olisi ollut paikat hellänä.

Siskoni oli älyttömän suurena tukena ja helpotti jännitystä. Myöskin tallensi pahimmat irvistykset videolle, joille oli myöhemmin hauska nauraa. Tatuointikuume on nyt selätetty, yksi idea on ainakin mielessä, mutta myöhemmin tulevaisuudessa tulee sen aika.

-Ninni

Lääkärissä tappelua & jouluiset kuulumiset

Hellou!

Joka kerta, kun päätän tehdä kuulumisia sisältävää postausta tajuan muutaman asian. Ensinnäkin näitä tulee tehtyä aivan liian vähän tänne blogin puolelle, koska somessa muuten tulee jaettua niin paljon sen hetkisiä fiiliksiä. Toisena on, kuinka kivaa on palata hieman muistelemaan mitä fiiliksiä oli muutamakin viikko takaperin, yleensä ei tule ajateltua millaisia ajatuksia ja tunteita oli hetki sitten, vaan tulee aina porskuteltua eteenpäin.

Puhuin teille tässä postauksessa väsymyksestäni ja siitä, kuinka löysimme ilman lääkärin apua ratkaisun raudanpuutteesta. Snapchatissa tästä asiasta paasasinkin, kuinka viime lääkäri reissulla jouduin purra melkein hammasta yhteen kiukusta.

Kävin ottamassa neljän kuukauden raudan syömisen jälkeen verikokeet ja katsomassa miten ferritiini on lähtenyt nousemaan. Minulla tuo lukema oli ennen raudan syömistä 12 ja tämän labran viitearvojen mukaan vain yhden pykälän alempana, johon tuolloin lääkäri tokaisi ettei voisi niin paljoa vaikuttaa väsymykseen.

Uusissa verikokeissa huomattiin, kuinka ferritiini oli noussut 24 ja olin tähän itse pettynyt. Olen lukenut ja tutkinut asiaa eri lähteistä ja monessakin paikassa sanotaan nuorella urheilevalla naisella, jolla tulee kuukautiset säännöllisesti pitäisi S-Ferritiinin olla lähemmäksi 100.Laakarissa_tappelua_&_jouluiset_kuulumiset_1Laakarissa_tappelua_&_jouluiset_kuulumiset_2Laakarissa_tappelua_&_jouluiset_kuulumiset_3

Takki Zara/ Villapaita Bik Bok/ Housut & Kengät Nelly.com/ Pipo & Hanskat H&M/ Huivi Cubus/ Laukku Glitter

No kuten sanottu 24 verrattuna 100 on vielä pitkä matka ja kun tähänkin lukemaan päästiin kummiskin neljän kuukauden raudan syönnillä. Juttelin pettymyksestäni lääkärille, joka kerta toisensa jälkeen tokaisi viitearvon olevan jo hyvä, ettei rautavarastojen tarvitse olla niin korkealla, johon vielä tokaisi nähdessäni turhautumiseni ’et ole ainoa joka käy täällä puhumassa ferritiinin nostamisesta.’ Tämä lause toi mulle hampaiden puremista niin paljon yhteen, että olisi jo puruluun paikka ollut.

Mielestäni on ihan älytöntä, kuinka näinkin yksinkertaiseen vaivaan kuin väsymys tyrkytetään aina ensimmäisenä masennusta. Ärsyttää kuinka nykypäivän lääkärit eivät tutki eri vaihtoehtoja ja varsinkin senkin jälkeen kun on omasta kokemuksesta kertonut, kuinka raudan syömisen aloitettua väsymys on vähentynyt huomattavasti.

Jos joku siellä ruudun toisella puolella ihmettelee, minkä takia rautavarastojen nostaminen on tärkeää varsinkin tässä minun tilanteessa on, kuinka pahaksi väsymykseni oli päässyt tämän takia. En nähtävästi saa tarpeeksi rautaa ruokavaliostani, jonka takia haluan saada ferritiinin korkealla, jolloin voin mahdollisesti lopettaa rautatablettien syömisen ja päästä kokonaan eroon väsymyksestä. Jos nyt tällä hetkellä tyytyisin tämän hetkiseen rautavarastojen arvoon ja lopettaisin rautateblettien syömisen, tippuisi ferritiini helposti uudestaan sinne 12, tai jopa vieläkin alemmaksi.Laakarissa_tappelua_&_jouluiset_kuulumiset_4Laakarissa_tappelua_&_jouluiset_kuulumiset_5Laakarissa_tappelua_&_jouluiset_kuulumiset_6Lääkärin kanssa väittelystä huolimatta tällä hetkellä on ihanaa voida sanoa olon tuntuvan todella onnelliselta. Vaikka aina tulee pieniä asioita mitkä vaikuttaa omaan olemassa oloon, niin silti päällisin ja hieman syvemmältäkin kaikki tuntuu just nyt hyvälle. Tää joulu tuntuu odottamisen arvoiselta ja on ihanaa pystyä nyt nauttimaan siitä, vaikka Simba tähän aikaan vuodesta vahvasti mielessä onkin.

Omaa onnellisuutta ei pitäisi koskaan aliarvioida, vaan ruokkia sitä. Syksyllä menin pitkään haparoiden ja ajatukset on lennellyt pohjoisesta itään. On ihanaa ollut huomata, kuinka asioista puhuminen helpottaa ja sen kautta olen löytänyt balanssin vaikeimmillekkin ajatuksille.

Tästä joulusta tulee ihana tiedän sen sisälläni, enkä malta odottaa yhteisen ajan viettämistä koko perheen kanssa!

Kuvat: Marjut Keski-Korpi

-Ninni

Kokemus yliluonnollisesta hetkestä

Moikka!

Instagramissa pidin muutama viikko takaperin kyselyn siitä, haluaisitteko kuulla yhdestä yliluonnollisesta kokemuksesta joka tapahtui vuosi sitten. Olen miettinyt asian kirjoittamista, mutta kokenut tämän olevan sen verta arka aihe, etten koskaan tätä tulisi avaamaan varsinkaan blogissa.

Rohkaisua tähän asiaan sain jaettuani kokemuksen ystävän kanssa jonka tiedän olevan järkevä tämmöisten asioiden suhteen. Ja koska en otsaani saanut hullun leimaa, päätin joskus tulevani tästä kirjoittamaan jos asialle on kysyntää.

Vaikka olen mielikuvitukseni kanssa hyvin vilkas niin silti tämmöiset asiat eroittaa mitkä ovat vain mielikuvituksen tuottamaa. Jaan teille nyt kokemukseni joka tapahtui Simban poismenon jälkeen samana iltana.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA28.3 tulee vuosi kuluneeksi siitä, kun tein 21 vuoden elämässäni raskaimman päätöksen ja päästin rakkaan Simban sairauden tuottamista kivuista lepoon. Sinä iltana tunteet meni vuoristorataa, kotimatka eläinlääkäristä ei tuntunut todelta -olin juuri maksanut melkein 200€ saadakseni perheenjäseneni parempaan paikkaan.

Kotiin päästyä romahdin lattialle itkuisena huutaen, missä vauvani on. Puolisoni rauhoitti ja illan hämärtyessä päätimme lähteä käymään hieman kävelyllä, koska kotona tunteet olisi vain pakkautunut ja raitis ilma selvittäisi sitä, mitä juuri on tapahtunut. Kävelyn alussa katseltiin tähtiä taivaalla ja kirkkaimman tähden löydyttyä tiesin siellä kaukana turvassa olevan pienokaiseni.

Kävimme 15 minuutin kävelyllä suurimmaksi osaksi hiljaa ollakseen. Oltiin kodin lähellä pienellä suoralla kävelemässä, kun tunsin jotain todella tapahtuvan. Mieheni käveli vasemmalla puolellani, kun taas oikean jalkani vieressä tunsin jonkun pienen tepsuttavan. OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAHidastin askeltani ja tunne siitä, että Simba käveli vieressäni vain vahvistui. Tässä vaiheessa sanoin puolisolleni asiasta, itkuisena ja hieman pelokkaana. Molempien tunteet olivat olleet sinä iltana todella vaihtelevat, eikä mieheni ymmärtänyt minun tarkoittavan oikeasti Simba kävelee vieressäni.

Nurkan taakse kääntyessä tunne hävisi, mutta ei surullisella tapaa. Oudolla tapaa olin juuri sillä hetkellä kaiken surun ja menetyksen keskellä onnellinen, koska tunsin vielä kerran sen mitä jouduin menettämään, pienen eläimen rakkauden ja huomion osoituksen, mutta myös kiitoksen.

Kiitoksen siitä, ettei toinen joudu taistelemaan enää kipuja vastaan, ei enää yhtään lääkärikäyntiä. Kiitoksen vuosista mitä saatiin kokea ja kiitoksen perheestä, joka nelisteen rakennettiin. Kiitoksen siitä, että pieni kissa sai turvallisen kodin ja nukkua jokaisen yön rakastetussa ympäristössä.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAVaikka tunteeni olivat olleet sinä iltana todella vaihtelevat, en hetkeäkään epäillyt, etteikö tapahtunut olisi totta. Se oli yhtä totta kuin jokainen heräämäni aamu, jokainen tuntemani kipu ja onni. Vaikka asia tuntuukin todella erikoiselta, olen kiitollinen saadessani kokea tämän pienen hetken.

Sain kokea vielä pienen hetken tunteesta mitä en välttämättä enää koskaan tule kokemaan. Sain vielä kerran jättää hyvästit ja tuntea sen, että minulla on joku suojelemassa jokaista matkaani.

Kuvat: Tom Mikael

-Ninni

Esiripun laskeminen – miksi en odota tätä joulua

Meidän jokaisen elämä horjuu, vaikka ulospäin sosiaaliseen mediaan, työkavereille ja ulkopuolisille annettaisiin hyvä kuva. Meistä jokainen kokee enemmän, tai vähemmän surua ja epäonnistumisia.

On vain asenteesta kiinni miten suhtaudutaan onneen ja epäonneen. Liian helposti arvioidaan ihmisiä ja annetaan kateuden vallata mieli. Haluatko olla kateellinen toiselle vaikka et todellisuudessa tiedä millaista hänen elämänsä on?OLYMPUS DIGITAL CAMERAAikaisemmassa postauksessa kerroinkin kirjoittavani tästä aiheesta paremmin. Oon aina kokenut surua ihmisiä kohtaan joille joulu on vaikeaa ja olen aina ollut kiitollinen siitä, että meidän perheessä joulu on ollut onnellista aikaa. Nyt siitä on muuttunut vuoden tunteikkain ja vaikein aika.

Simba sairastui talvella ja viime joulu jäi viimeiseksi yhteiseksi. Simban poismenon jälkeen sain pahimman romahduksen ikinä, jolloin jouduin toteamaan puolisolleni kyynelten joukosta, ymmärtäväni sen jos hän haluaa lähteä.

Tuntui hirveältä ajatella sitä kuinka toinen joutuu näkemään vierestä pahinta kriisiä. Enkä pystynyt allekirjoittamaan sitä, kuinka kauan kestäisi ennenkuin jalat kantaisi. Meneekö toipumisessa viikko vai vuosia, ja se teki asiasta pelottavamman. En missään nimessä halunnut olettaa toisen jäävän vierelle.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAMiksen asiaa blogissa halunnut paljoa vuodattaa oli itselleen tsemppausta eteenpäin. Vaikeita asioita on helppo pitää salassa, koska varmasti meitä kaikkia on opetettu ettei ne murheet vatvomalla parane. Arjessa jokainen asia muistutti menetyksestä, kodissa tietyt kohdat, Figaron hämmennys ja suru. Oli ihanaa saada keskittyä johonkin muuhun mikä ei niin paljoa muistuta tapahtuneesta.

Blogin kirjoittaminen iloisista ja inspiroivista asioista teki mielelle todella hyvää, niinkuin aina. Ajatukset sai muualle, mieli tyhjeni surusta ja täyttyi ilolla.

Jos olisin ikävästä alkanut kirjoittamaan, ei mitään ilon aihetta olisi löytynyt, vaan tuska olisi ollut kaikessa mitä tekee. Sillä pitkän aikaa kesti, kun tietokoneen kannen sulki, kotona oli vain tyhjyys.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAHaluan muistuttaa kaikkia siitä, ettei asiat aina ole miltä näyttää. Kenenkään ei pidä mennä sanomaan jonkun toisen elämän olevan helppoa, koska kauniinkin blogin ja hymyilevien kuvien takana on jokaisella arki. Jokaisella on edessä elämä joka yllättävinä aikoina heittää saavilla kuravettä päälle.

Meistä jokainen ansaitsee onnea ja iloa elämään, oli sitten bloggaaja tai ei -meistä jokainen on oikeutettu siihen, ettei kaikkea surua tarvitse jakaa. Joskus esirippua ei tarvitse pudottaa, jos se pitää vaikeina aikoina kasassa.

-Ninni

Kun kaksi muuttui yhdeksi

Ajattelin Simban muistokirjoituksen olevan ainut postaus minkä haluan tehdä asiaan liittyen. Sulkisin ovet siltä osin täällä blogin puolella ja surisin asiaa rauhassa kotona. En halua antaa surullista kuvaa, koska elämähän jatkuu.

Haluan olla inspiroiva ja positiivinen, koska sitä me kaikki elämässä tarvitaan, energiaa toisilta ja hyvää fiilistä. Kaikille meille tapahtuu surullisia asioita, vaikkei niitä sosiaalisessa mediassa kertoisikaan.

Tämä on silti asia mistä haluan vielä ainakin tämän kerran puhua, koska joskus myös tarvitaan sitä surua muistaakseen sen ilon.OLYMPUS DIGITAL CAMERAVaikka arki on jatkunut välillä todella ihanasti, niin yksi päivä tunteet tulivat todella vahvasti pintaan ottaessani Figarosta kuvan. Kuvaa katsoessa tajusin hänen olevan nyt se ainut, vaikkei semmoista olisi pitänyt miettiä ainakaan kymmeneen vuoteen.

Samalla katsoin Simban kuvia ja surin, ettei hänestä tule enempää kuvia. Kansiossa on viimeisin kuva ja se tulee aina olemaan se viimeinen kuva.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASimban poismenon jälkeen sain aika nopeastikkin kysymyksiä, siitä tuleeko meille toista kissaa Figarolle kaveriksi. Aikanaan Simban kotiuduttua tein itselleni lupauksen heidän olevan viimeiset kissat elämässäni.

Sitä päätöstä aion kunnioittaa, koska uusi kissa ei toisi Simbaa takaisin. Toisella kissalla yrittäisin vain paikata tyhjää koloa, mikä Simban jälkeen on kumissut tyhjyyttään sydämessäni ja kotona.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOnneksi pahimmankin surun keskellä on ollut positiivisia merkkejä ilmassa. Figarosta on tullut huomattavasti erilainen kissa sen jälkeen, kun sai käytyä rauhassa oman surunsa läpi ja tajusi sen, että meitä on nyt vaan kolme täällä kotona. Figaro on nykyään seurallinen ihan vieraillekkin, kun ennen on ollut todella ujo ja mielummin piilossa vieraiden aikana.

Myös hoitamisessa on tullut iso muutos mitä ei oltaisi puolison kanssa niin selkeästi uskottu. Ruokaa menee todella vähän ja hiekkalaatikko pysyy puhtaana huomattavasti pidempään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMeidän perhe on nyt pienempi, mutta entistä vahvempi, tuli elämässä mitä tahansa vastaan. Figaro on meidän vauva joka saa kaiken ylimääräisen rakkauden ja hoivaamisen.

-Ninni

Surun tullessa kylään

Meistä jokainen joutuu jossakin elämän vaiheessa menettämään jotain. Kenenkään menetystä ei voi verrata. Kenelläkään ei ole isompi menetys, tai suurempi suru kuin toisella. Meistä jokainen on yksilö ja jokainen saa surra oman elämän tärkeistä asioista jos tuntuu surettavan, jokaisen meidän surua pitää kunnioittaa.

Olen itkenyt jokainen päivä, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Olen ollut niin poikki ja haluaisin vain olla ehjä. Silti ensimmäistä kertaa Simban poismenon jälkeen, kun nauroin vanhempieni kanssa tuntui se oudolta. Saanko olla välillä iloinen?

Saanko vielä nauraa ja välillä tuntea oloni ihan hyväksi? Asiat pamahtaa päähän ihan hyvänäkin hetkenä, varsinkin kotona. Ihan silloinkin, kun vain teen ruokaa. Ikävä tulee nurkan takaa ja saa kokonaan rikki, silloin hukun kyyneliin.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKaikki tietää, että kyllä ne asiat siitä. Kyllähän ne joo, elämä jatkuu ja sen pitää jatkua, tapahtui täällä mitä tahansa. Vaikka välillä ei halua jatkaa, se tuntuu vaan väärältä.

Olin jo aikaisemmin varannut matkan vanhempieni luokse ja se oli paras lääke itselleni, että pääsin seuraavana päivänä pois meidän kodista. Ensimmäinen yö täällä kotona oli hirvein ikinä, enkä tule koskaan unohtamaan sitä.

Vanhempieni luona sain sitä mitä eniten tarvitsin, äidin halauksia ja hänen olemuksen rinnalleni. Isin pitämään huolta ja hänen hassuttelua, se saa aina muistamaan nauraa. Sain heti surun alussa jo pohjaa sille, että päivä päivältä suru lähtee sisältäni pois. Myöskään en silloin ollut siinä ympäristössä missä olen tottunut olemaan Simban kanssa.

Kotona on ollut vaikeampaa, enkä väitä vastaan etteikö tämä jollain tapaa vaikuta myös meidän parisuhteeseenkin. Inhottaa olla välillä niin rikki, mutta onneksi puolisokin välitti Simbasta hyvin paljon ja tietää minun tarvitsevan aikaa surra. Silti tämä myös jollain tapaa yhdisti meitä.

Muistetaan halata vieläkin enemmän ja katsoa silmiin, vaikka välillä vähän suupielet allapäin, kun hymyä on vaikea saada. Muistetaan näyttää olevamme tässä toistemme kanssa. Muistetaan surra yhdessä, koska tämä on meidän perhe mikä meni rikki. Muistetaan myös rakentaa uudenlaista arkea ja naurattaa toisiamme.

Blogin kannalta on ollut hiljaista ja tiesin tuon kauhean tiistain jälkeen, kun seuraavan kerran kirjoitan on se muistokirjoitus Simbasta. Kiirettä en halunnut pitää ja kuten äitinikin sanoi, kirjoita sitten kun pöly on laskeutunut.

Yritän kirjoittaa aina, kun fiilis on hyvä. Tiettyä rutiinia en uskalla luvata, vaikka voin paljastaa kirjoittamisen olleen ehdottomasti parasta tekemistä nyt. Toiveita saa laittaa, koska se piristää täällä kotona oloa ja saa ainakin syyn myös kirjoittaa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAHaluan vielä erikseen mainita siitä mikä on mieltä rauhoittanut ja myös piristänyt. Jos ihanaa perhettä ja lukuisia heidän haleja ei lasketa niin ihanat ystäväni. Oon saanut itkee heidän kanssaan ja on tullut paljon osanottoja. Silti yksi jäi vahvasti mieleen, mikä sai kyyneleet valumaan heti.

”Hei jos haluut seuraa tai piristystä tai jutella tai vaan olla hiljaa niin mä oon täällä ❤ ”

Tästä keväästä piti tulla parempi kuin viime vuoden kevät. Tästä keväästä tuli kertaheitolla hirvein kevät ikinä. Silti toivon ja pyydän, suru ethän muuta meille asumaan?

-Ninni

Julkaisun kuvat päivitetty 10/2018

 

 

 

 

 

 

Taivaalle sytyin tähtenä

Saanko lähteä nyt? Luuletko, että hetki on oikea?

Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville ja loputtoman pitkille öille? Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt, esimerkkiä yrittänyt näyttää.

Saanko siis astua toiselle puolen ja vapaaksi henkeni päästää? Aluksi en tahtonut lähteä, taistelin kaikin voimin. Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua. Kohti lämmintä ja elävää valoa

Tahdon lähteä. Tahdon todella. On vaikeaa jäädä.

Mutta lupaan, parhaani yritän elääkseni vielä yhden päivän. Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia ja minä kokea suuren suurta rakkautta. Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa, sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.

En ole kaukana, lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina; henkeni tulee sinua seuraamaan, minne maailmassa matkasi johtaakaan.

Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut. Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua, Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi ja päättää tämä elämä luonasi.

Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran, ja sano sanat, jotka toiveeni ois, koska välität minusta tuhannen verran, annat minun nukkua jo tänään pois.

Taivaalle_sytyin_tahtena_4

28.3.2017 oli aika päätöksen vaikea. Tuona päivänä valmistauduin siihen, että rakas Simba ei enään palaa kotiin. Tuona päivänä tein raskaan päätöksen ja päästin pienokaiseni enkelten mukaan pilven reunalle.

Suru, tuska ja ikävä ovat niin suuret ettei oloa osaa kuvailla. Joka hetki toivon, että palaisit luokseni, nukkumaan viereeni niinkuin aina.

Taivaalle_sytyin_tahtena_1

Olit aina läsnä, pienissäkin arjen asioissa olit aina mukana. Muistan jokaisen lempipaikkasi kotoa, muistan miten aamuisin miu’uit aamupalaa. Kuinka veljesi Figaron kanssa söitte tietyiltä puolilta ja sinä sait aina ensimmäisenä ruuan, koska kiilasit aina eteen.

Muistan kuinka aina tulit sänkyyn viereeni silloinkin jos olin kipeä, tai surullinen. Olit aina vierelläni, kun eniten tarvitsin tukea. Olit Figaron kanssa aina syy tulla kotiin.

Minun ei tarvinnut yhtään yötä nukkua yksin silloinkaan kun puoliso oli töissä, koska käperryit kainalooni aina samaan kohtaan. Yöllä kapusit päälleni makaamaan ja monesti ahtasit itsesi minun ja isin väliin nukkumaan.

Lähdettiin kolmistaan maailmalle ja mukaamme tarttui mies josta tuli teille oma isi joka rakastaa sinua todella paljon. Saatiin vihdoin ihana koti missä olla onnellisia ja oltiin yhdessä oma pieni perhe.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt kotiin meneminen tuntuu raskaalta, hyvin raskaalta. Missä pikkuiseni on joka oli aina silloin kun eniten tarvitsin. Missä olet nyt, kun suru on suurin?

Syytän itseäni paljon, vaikken saisi. Pelkään, että olet minulle vihainen. Etten voinut enään tehdä mitään ja jouduin päästämään sinusta irti, mutta huomasithan minun olevan vierelläsi loppuun asti?

Kuulithan viimeiset sanani sinulle ja tunsit kaikki pusut ja silitykset. Olin vierelläsi siihen asti, kun tassusi alkoi sinertämään ja olemaan kylmä. Olisin voinut jäädä luoksesi koko yöksi.

Annathan anteeksi, että jouduin päästämään sinusta irti. Muistathan aina, kun katsot pilvien luolta meitä, ettemme koskaan unohda sinua. Tulen aina muistamaan ja aina rakastamaan sinua. Ja joskus ikävä loppuu, kun pääsen luoksesi ja taas silittämään sinua ja tuntemaan kuinka pehmoinen ja kaunis turkkisi on.

Taivaalle_sytyin_tahtena_3

Aina sinua kaivaten.

❤ Äiti, isi ja Figaro