Blogin lukijamäärä ennätys rikkoutui
Hellou!
Reilu viikko sitten kotimatkalla töistä päätin kurkata pitkästä aikaa miltä tämän vuoden lukijatilastot näyttävät. Olen kirjottanut blogia jo monia vuosia ja sekin jo kertoo, että tätä tehdään suurella intohimolla ja tärkeänä harrastuksena.
Tämä vuosi on ollut muutoksia täynnä ja suurin asia mikä vaikuttaa blogin puolella on maaliskuussa alkanut uusi työni johon uppoutuu 37,5h viikossa. Tämä näkyy postaus tahdissa, kun ennen oli aikaa julkaista kaksi postausta viikossa, on se nyt karsiutunut kertaan viikossa, välillä myös harvemminkin. Yritän mennä paljon oman jaksamisen mukaan ja nyt ensi kertaa tehdessäni näin paljon töitä, osaa siitä vapaa-ajasta ja rentoutumisesta kotisohvalla nauttia ja haalittua enemmän.
Yhden postauksen kirjoittamiseen menee helposti työpäivän mittainen tuntimäärästä ja siksi olen jännittänyt erityisesti, kuinka blogini tulisi kuolemaan julkaisemattomuuden takia ja huomattavasti hiljaisemman somen kautta. Rakastan valokuvata, rakastan uppoutua isojen ja pienien postausten kirjoittamiseen. Toivon saavani vielä enemmän aikaa panostaa blogiin, kun jatkuva väsymys on saatu kuriin. Näin päiviin tulee enemmän tunteja, kun aika ei kulu päikkäreihin.
Pelkoihin blogin unohtumiseen ei tullut vastakaikua huomattuani tämän vuoden olleen heittämällä parhain vuosi kävijämäärän mukaan. Blogini oli rikkonut huimat 10 000 kävijämäärää lokakuussa! Tästähän vielä jatketaan nousua kohti loppuvuotta ja muutaman kuukauden aikana tulee kerrytettyä lopullinen lukijakunta!
Jos joku nostattaa motivaatiota korkealle on se ehdottomasti näin huikeat lukemat. Olen ollut monen vuoden ajan hyvin onnellinen, kun blogi on kerännyt tuhansia lukijoita ja erityisesti olen kiitollinen niistä, jotka käyvät lukemassa postauksia säännöllisesti ja linkkaavat postauksia eteenpäin.
Vähän aika sitten törmäsin postaukseen, jossa pohdittiin blogien tulevaisuutta. On totta, ettei ihmiset jaksa enää keskittyä lukemiseen, vaan katsotaan mielummin videoita, koska se on paljon helpompaa, esimerkiksi kotiaskareita tehdessä.
Lukeminen on hyväksi ja blogin kirjoittaminen on nostanut omaa kirjoitustaitoa huomattavasti, vaikka varmasti tekstien sekaan mahtuu kirjoitusvirheitä. Suurimmista mokista on tullut opittua ja kirjoittaminen on siitä ihana harrastus, koska siinä voi aina kehittyä ja oppia uutta.
Toivon jokaisen muunkin pienen vaikuttajan saavan tästä inspiraatiota, tehkää blogeja sydämestä, menkää jalat maassa ja pää pilvissä. Blogeja löytyy todella monia, mutta jokaiselle meille löytyy myös lukijoita, kun luo postauksia intohimolla ja omanlaisella tavalla.
-Ninni
Hiukan pohjustaakseni asiaa, minkä takia tämä asia nyt niin suurena yllätyksenä tuleekin, johtuu elämän tuomista pettymyksistä ja suruista. Somessani olen tuonut rikkinäisyyttä esille ja myös miten viime syksyinen ero vaikutti niin moniin asioihin, kuten sen olevan myös syy minkä takia päädyin muuttamaan Tampereelle.
Tapasin kiehtovan tyypin, jonka kanssa aluksi ystävystyin, vaikka tiesin kiinnostusta olevan enemmän molempien kohdalla. Yritin pitkään sivuuttaa omat tunteeni ja uskokaa, kun sanon älä ikinä tee niin. Omat tunteet täytyy aina käsitellä ja olen niin onnellinen tästä tyypistä, koska olen alusta asti pystynyt puhumaan hänelle niin hyvistä, kuin vaikeistakin asioista. Minä joka muurasi sydäntä umpeen, alkoi jostain syystä luontevasti avautumaan ja huomasin, mitä enemmän puhuin asioista, sitä suurempi side meidän välille syntyi. Mikä parasta, tämä ihminen ei katsonut minua eri tavalla, vaan pyyhki kyyneleeni, piti kädestä ja oli tukena. Sain juuri semmoista tukea ja rohkaisua asioihin, että tunteiden piilottaminen pidempään olisi ollut mahdotonta.
Hellou!
Nyt kun on alkanut tekemään kokopäiväistä työtä, tulee töiden jälkeen vaihdettua päälle nopeat ja mukavat kotivaatteet. Shortsit neuletakin kanssa on ollut erityisesti viileempien ja sateisten kesäpäivien ykkös asu.
On ollut paljon opittavaa itsessään ja se matka siinä on vasta alkanut. Mietin liikaa mitä muut ajattelevat ja millaisen kuvan muut saavat minusta. Mietin paljon millaisen kuvan jätän, vaikka en edes itse tiedä mikä se oikea kuva on ja voiko niitä kuvia olla kaksi täysin erilaista. Yhden asian olen ainakin oppinut itsestäni -sisälläni asuu yö ja päivä.
Tällä hetkellä stressi alkaa painaa muuttuvan elämän takia. On inhottavaa myöntää, mutta olen se ihminen joka tällä hetkellä on aamuisin pukenut päällensä naamarin ja lähtenyt hymy suupielillä töihin. Kotiin tullessa voin riisua naamarin, antaa muutaman kyyneleen tulla ja mennä nukkumaan. Olen ihminen joka nauttii pienistä asioista, varsinkin viime aikoina ystävien seura ja ihanat asiat ovat tuoneet oikeankin hymyn suupielille. Eilen en pystynyt olla stressaamatta vanhempien nähden ja illalla itkin, kuinka huolestutan läheisiäni.
Tällä hetkellä toivoisin olevan lauantai, jolloin muutto olisi hoidettu. Saisin asua jo läheisten ympäröimänä, koska yhdestä asiasta voin olla varma -jos jokin tämän suuren aukon sydämessäni korjaa on se rakkaus. Läheisyys, välittäminen ja rakkaiden ihmisten seura on asia minkä takia olisin ollut jo valmis muuttamaan heti. Odotan pitkiä keskusteluita lemppari ihmisten kanssa, odotan hitaita aamuja kahvipöydässä jonka äärellä on ihmisiä. Odotan sunnuntai lenkkejä ja kevään tulemista, koska nämä pienet asiat saavat ahdistuksen ja stressin unohtumaan. Toivon mukaan ennen kesää peilistä ei enää tuijota pahin vastustajani, vaan ihminen josta olen ylpeä ja jonka kanssa olen valmis tekemään virheitä, ilman turhaa syyttämistä.
ninnijuutinen.com 