Aitoja vai feikkiseuraajia?

Ensimmäistä kertaa vihdoinkin somettajien toimintaan puututaan, tällä tarkoitan vain yhtä asiaa mistä on vaijettu liian pitkään ja aivan turhaan. Ensiksi haluan kysyä sulta, oletko ikinä huomannut, kuinka joillakin seuraajat hyppäävät pilviin hetkessä? Puhutaan nyt pelkästään instagramista, koska siellä tämä ilmiö on tutuin, jopa niille jotka eivät somea tee työkseen.

Olen aikanaan jossakin postauksessa tästä asiasta maininnut ohimennen, mutta huomasin myös kuinka tästä asiasta ei uskalleta keskustella. Juuri huomasin jonkun somettajan aloittaneen kampanjan feikkiseuraajia vastaan, eli niiden ostamista. Mun mielestä on aivan älytöntä, että on olemassa edes tämmöisiä sovelluksia tehty, mutta rahaahan se niiden myyjille on.Aitoja_vai_feikkiseuraajia_1Aitoja_vai_feikkiseuraajia_2Aitoja_vai_feikkiseuraajia_3

Takki Zara/ Neule H&M/ Housut & Vyö Nelly.com/ Kengät Skopunkten/ Huivi Cubus/ Laukku Primark

Feikkiseuraajien ostajan myös huomaa helposti, kun katsoo seuraajamääriä ja vertaa tykkäyksien määriin. Jos tilillä on vaikka 50 000 seuraaja, mutta kuvista tykkää noin 200 niin siitä voi jo päätellä, ettei seuraajia selatessa törmää hirveän useasti oikeisiin käyttäjiin. Toki myös seuraajissa on niitä, jotka eivät tykkäile kuvista, vaan seuraa jonkun muun syyn takia. Feikkiseuraajia tulee myös ilman ostamistakin ja vaikkei niitä haluaisikaan oikeiden seuraajien sekaan. On myös totta, jos seuraajia on jo niinkin paljon, kuin esimerkiksi 20 000 niin niitä on paljon vaikeampi selata itse läpi ja karkoittaa ei toivottuja seuraajia.

Mielestäni on typerää, mutta samalla myös surullista ostaa itselleen tällä tavalla näkyvyyttä. Loppupeleissä asiassa jää vain miinuksille, jos teet yrityksen kanssa yhteistyötä ei feikkiseuraajat tuotteita osta, ja jos seuraajien ostamisesta jää kiinni on se vain noloa kantaa leimaa mukanaan.

Toki myös tässäkin ymmärrän millaiset paineet sosiaalinen media tuo jo pelkästään seuraajamäärien takia. Yhteistöissä monesti liiankin tarkasti tarkastellaan seuraajamääriä, bloggaajat utelee toistensa lukijamääriä -eikä tämä väärin ole. Mutta jos minun laatu ja arvostus mitataan, vain sen painolla onko lukijoita 100, vai 10 000 niin mielummin otan sen 100 lukijaa ja pidän itselläni jalat maassa ja arvostuksen kaikissa muissakin pienimmissä bloggaajissa/somettajissa.Aitoja_vai_feikkiseuraajia_4Aitoja_vai_feikkiseuraajia_5Aitoja_vai_feikkiseuraajia_6Vaikkei tarkoitus olisikaan sen enempää ajateltu, kuin ison luvun näyttävän paremmalta -on silti aina enemmän, kun itsestään antaa rehellisen ja aidon kuvan. Mielummin pieni seuraajamäärä mikä koostuu niistä ihmisistä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita näkemään ottamiasi kuvia ja seuraamaan elämääsi. Kuin luku mikä ei koostu mistään pysyvästä ja niistä mikä antaisi sinulle arvoa.

Onko sulle herännyt tästä aiheesta koskaan mielipiteitä pintaan, tai ootko sä ostanut joskus seuraajia ja jos oot niin miksi? Mulle pieni lukijamäärä on enemmän, koska haluan teidän seuraavan mua juttujeni takia, jos uskallat niin kommentoi, miksi juuri sä seuraat mun blogia/somea? 🙂

Kuvat: Pinja Finell

-Ninni

Ensikertalaisena miehen kanssa I Love Me messuilla

Hellou!

Maanantai on hyvä aloittaa levänneen viikonlopun jälkeen ja varsinkin jos on saanut inspiroitua, kokea jotain uutta ja viettää ihanaa aikaa. Mun viikonloppu lähti käyntiin torstaina työvuoron jälkeen, kun illalla juotiin muutama lasi viiniä ja katsottiin romanttista elokuvaa puolison kanssa sohvalla.

Yhteisen viikonlopun vietto jatkui sunnuntaille, kun päätettiin yhdessä lähteä kokemaan ensi kertaa paljon hypetetyt I Love Me messut. Kolme vuotta kerkesin puhumaan haluavani tuonne ja nyt tarjoutui tilaisuus, kun ihana ystäväni antoi lipun messuille.

Siirsin menemisen sunnuntaille ja hyvä niin, koska puolisoni innostui asiasta ja lähti mukaan. Kummallakaan ei ollut minkäänlaisia odotuksia mitä tulevan pitää, itsellä jotain pientä mitä somen kautta oli nähnyt jo edellisiltä vuosilta, silti hyvin avoimin mielin lähdettiin sunnuntaina kohti messukeskusta.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAMyönnän olevani ujo ja siksi puolison ottaminen mukaan tuntui turvalliselta, mutta se toi myös lisää jännitystä. Hän on myös arka uusissa kokemuksissa ja koska kyseessä tuntui olevan paljon enemmän naisille suunnattu tapahtuma, pelkäsin hänen luikkivan reunoja pitkin huppu päässä, niin ettei kukaan muka huomaisi häntä.

Messuille päästessä ensimmäisenä huomattiin tuttu Dick Johnson, josta puolisollekkin tuli hymy korviin. Mitä enemmän kierrettiin ja enemmän päästiin ruokien, treenaamisien ja korujen pariin, sitä enemmän kasvoi toisella osapuolella mielenkiinto. Molemmat yllättyi siitä, kuinka monipuolisesti messuilla oli kaikkea, eikä onneksi mieheni ollut ainoa joka oli lähtenyt puolisonsa mukana.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hattu Vero Moda/ Takki Vila/ Pooloneule Gina Tricot/ Housut & Kengät Nelly.com/ Laukku New Yorker

Eilen illalla puhuin snapchatin puolella vielä tarkemmin mitä jäin itse messuilta kaipaamaan ja mitkä oli positiivisia juttuja, yogi teastä treeni inspiraation pariin. Meillä oli ihana sunnuntai jonka päätteeksi tuli inspiroiduttua enemmän messuilusta ja kokemaan myös ensi vuoden I Love Me messut.

Ensi vuodelta odotetaan molemmat ehdottomasti lisää erikseen miehille suunnattuja osastoja, koska yhtä tärkeää on heidänkin ihonhoito. Toivottavasti ensi vuonna moni mies inspiroituu lähtemään puolison mukana katsomaan messujen tarjontaa.

Erikseen vielä positiiviset pisteet Olympuksen ihanalle pisteelle ja heidän sympaattisille myyjille. Saatiin rauhassa hipelöidä uutta Olympus pen e-pl9 kameraa ja testailla sitä messupäivän ajan, ihania tyyppejä!

Kuvat: Sofia Sornplaeng

-Ninni

Mikä on Ninni nimen tarina

Hellou!

22-vuotta olen saanut kantaa nimeä, joka on välillä enemmän ja vähemmän tuottanut ihmisissä hämmennystä. Sitä on yleensä luultu lempinimeksi ja aikanaan harrastettuani agilityä Nicke koiramme kanssa minulta kysyttiinkin suoraan, mikä oikea nimeni on. Monet ovat myös ennemmin luulleet nimeni olevan Minni ja näin on muutama laskukin ollut osoitettuna.

Mulla on koko nimeni kohdalla ollut paljon totuttelemista ja kasvamista. Pienenä ja nuorena niin etunimestä ja myös joskus toisestakin nimestäni väännettiin pilkkaa. Muistan kuinka lapsuudenaikainen ystävä aina kehui Fanny nimeä, jota pidin puukkona selässä, koska hän tiesi etten siitä pitänyt.

Vuosia kului ja jossain vaiheessa en jaksanut enää välittää, kuinka luokkalaiset pojat vääntävät naama irvellään ninna nunnaa ja nauravat omille jutuilleen räkäposkella.

Tuohon aikoihin aloin entistä enemmän tykkäämään nimestäni, se oli ihanan erilainen ja uniikki. En ollut massaan katoava nimeni kanssa ja näin aikuisiälläkin se on auttanut paljon, sen kautta on jäänyt monille myös mieleen.

Muistan, kuinka pienenä äitini luki ruokapöydän ääressä lehteä ja leikkiessäni kysyi, haluisinko vaihtaa nimeni. Olin tuolloin juuri aloittanut ensimmäisen luokan ja hämmentynyt siitä, miten se olisi edes mahdollista. Vaihtaa tuosta vain nimeä, miksi?

Muistan kuinka tuijotin hetken seinää ajatellessani sitä, mitä tapahtuisi jos vaihtaisin nimen. Ensinnäkin minkä niminen olisin, miten kaikki osaisivat kutsua minua yhtäkkiä toisella nimellä -olinhan sentään jo 7-vuotias. Isoimpana kompastuskivenä näin sen, kuinka joutuisin uuteen viivoittimeeni laittaa uuden nimilapun. Täytyy myöntää, vaikka uuden maalarinteipin palan liimaaminen viivoittimeen uuden nimen kera tuntui isolta, oli se parhainta olevan suurin murhe pienelle tytölle.

Jokaisenhan nimen taustalla on jonkinlainen tarina, kysyin äidiltä tätä postausta varten, onko nimeni taustalla jonkinlaista tarinaa oli sitten pienempi, tai suurempi. Miten syntyi Ninni nimen tarina.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA”Heips kultaseni!

Pyysit kertomaan sinun nimesi historian, kuinka siihen aikanaan päädyttiin. Lapsen nimen keksiminen on yksi vaikeimmista asioista, ainakin meillä. Monia nimiä on ollut mielessä ennen syntymää ja sitten kun lapsi on syntynyt, ei se olekaan ollut yhtään sen näköinen.

Sinun syntymäsi aikaan minun isänäiti eli Niemisjärven mummo oli huonossa kunnossa ja lähes kuolemaisillaan. Fanny Maria oli minusta äärettömän kaunis nimi ja keskustelimme isäsi kanssa, josko Fannyn sinulle nimeksi antaisimme. Tykkäsin myös Anniina nimestä, vaikka se oli jo serkullasi toisena nimenä, ajattelin, ettei se ketään haittaa. Sitten yhdistin Fanny Anniinan ja olin niin onnellinen siitä nimestä. Kerrottuani sen isällesi, hän ei ollutkaan samaa mieltä.

Toiseksi ja kolmanneksi nimeksi ne kuulemma sopivat, mutta hän halusi, että etunimeksi tulisi vielä joku. Siinäpä sitä sitten illat istuttiin kalenteri kourassa ja etsittiin sopivaa nimeä. Isommat veljet osallistuivat myös keskusteluun. Muistan kun joku ehdotti Viiviä, niin vanhin veljesi sanoi, ettei se käy, koska hänen luokkakaverinsa koiran nimi oli Viivi. Se tulikin sitten myöhemmin myös meidän koiramme nimeksi.

Olin kääntänyt kalenterin nurin jo nuorimman veljesi kohdalla ja päätynyt etsimään hänelle nimeä ruotsinkielisestä kalenterista ja ajattelin kokeilla sieltä nimeä sinullekin. Sieltähän se löytyi! Ninni!

Suomalaiseen suuhun sopiva ja suloiselle lapselle täydellisen sopiva nimi. Vähän mietittiin, että miltä tuntuu olla aikuinen Ninni, mutta tulimme siihen tulokseen, että maailmassa on niin paljon erilaisia nimiä, ettei sitä kukaan enää ihmettele. Sitä paitsi monia Nina-nimisiä naisia kutsutaan Ninniksi, joten en nähnyt siinä isompaa ongelmaa.

Että sellainen on sinun nimesi tarina Ninni Fanny Anniina <3”OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hattu Vero Moda/ Takki House Of Brandon/ Pooloneule Gina Tricot/ Housut Cubus/ Kengät Skopunkten

Tämän luettua silmät kostuivat ja huolella. Olen maailman onnekkain rakastavan perheeni suhteen, enkä tiedä mitään ihanempaa, kuin olla nyt aikuinen Ninni.

Olisi ihana kuulla millainen sun nimesi tarina on? 💛

-Ninni

Keskittymis- ja lukihäiriö -olisiko elämä erilaista ilman näitä

Hellou!

Ajatuksena on pitkään ollut kirjoittaa teille tarinani keskittymis- ja lukihäiriöstä. Pidin instagramissa tästä vielä kyselyn rohkaisuksi itselleni, koska vastaukset olivat vain myöntäviä, niin tässä sitä nyt kirjoitetaan.

Ammattikoulun kakkos- tai kolmasluokalla pääsin ensimmäistä kertaa lukihäiriö testiin, kun luokallani oli tyttö jonka kanssa juttelimme omista vaikeuksista lukemisen suhteen. Sen keskustelun ja pohdinnan jälkeen maailmani avautui, kuinka koko kouluikäni tämmöistä ei ole ikinä edes pohdittu. Varsinkin, kun moneen otteeseen olin puhunut opettajilleni siitä, kuinka opiskeleminen on erityisen vaikeaa.

Ammattikoulussa tehtyäni testin oli lukihäiriö heti selvä ja juttelimme testin tekijän kanssa samalla keskittymishäiriöstäni. Olin niin musertunut siitä, koska jos tämä olisi jo lapsena osattu tutkia olisin saanut koulun käyntiin ihan erilaista tukea, enkä välttämättä olisi yläasteellakaan menettänyt niin pahasti hermoja ja luovuttanut opiskeluiden suhteen.

Lapsena tykkäsin koulusta, äidinkielentunnit olivat ykkösluokalla yksiä lemppareita, koska pääsimme opettelemaan niin paljon kaikkea uutta. Isommilla luokilla matematiikan alettua monimutkaistumaan aloin hetki hetkeltä luovuttamaan.

En mitenkään pysynyt muiden tahdissa ja eilen opiskeltu asia oli jo seuraavana päivänä unohtunut. Täytyy myöntää, jos lapsuudenystäväni ei olisi ollut samalla luokalla ala-asteelta yläasteelle asti ja tsempannut olisin luovuttanut aivan paljon helpommin kaiken suhteen.

Ala-asteella meillä alkoi englannin kielen opiskelu josta olin todella innoissani, mainittakoon tähän väliin ettei meidän ala-asteen opettajista melkein kukaan ollut sydämellinen ihminen. Oma opettajamme oli liian tiukka, (joka viimeisenä vuotena vaihtui ja uusi opettajamme oli aivan ihana!) joka piti minua tyhmänä, koska käytin sormiani laskemisessa, enkä osannut kelloa. Englanninopettaja oli välinpitämätön, yritin tehdä kaikkeni oppiakseni tarpeellisen kielen. Myöhemmin hän alkoi rinnastamaan minua, kuinka muut osaavat paljon enemmäin ja tulen aivan liian jäljessä.

Ylä-asteella annoin uuden mahdollisuuden ruotsin kielelle ja ensimmäisestä kokeesta sainkin 7+ joka oli suuri muutos, ennen täydellistä alamäkeä. Uusia asioita opittiin paljon kerralla, enkä pysynyt muiden tahdissa. Tunnit alkoivat ahdistamaan ääneenlukemisen takia, se oli vaikeaa jopa yksinään ja ryhmässä tullut paine ei auttanut. Yläasteella olin luokkani poikien kiusan kohde joka sattui vielä enemmän, koska he näkivät opiskeluni vaikeudet.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Off shoulder Nelly/ Farkut Nelly/ Kengät Stadium/ Huopahattu Junkyard

Sitten iski luovutusvaihe

En loistanut äidinkielessä, en oppinut matikkaa, en maantietoa, olin ainoastaan liikunnassa ja kuvaamataidossa hyvä, niillä tunneilla rakastin olla. Liikunnassa olin parempi kuin kukaan muu ja se tuntui erittäin hyvältä. Kuvaamataidontunnilla sain uppoutua piirtämiseen, joka oli nuorena lempiharrastukseni.

Luova tekeminen on ainut asia johon jaksan keskittyä nykypäivänäkin. Aikaa on kulunut ja vuosia kestänyt katkeruus kadonnut. Toki ajatus siitä ei ikinä katoa, että olisin varmasti ollut vähintään 7 arvoinen oppilas jos joku olisi minua auttanut ja vaikeudet osattu havaita aikaisemmin, eikä yleistää siihen ettei pieni tyttö muka haluaisi vain oppia.

Nykypäivänäkin keskittymis- ja lukihäiriö näkyvät pienissäkin asioissa. Keskittymiseni häiriintyy helposti ja jos kesken tekemisen mieleeni tulee yksikin asia, jään sen asian tielle.

Esimerkiksi, kirjoitin kalenteriin ylös työvuoroja ja huomasin yhden listan puuttuvan joten aloin etsimään sitä puhelimesta. Selasin puhelimen galleriaa ja huomasin siellä olevan vanhoja työvuorolistoja joten siivosin ne pois. Seuraavaksi katsoin ilmoitukset (tässä vaiheessa olin unohtanut jo alkuperäisen tekemisen) jäin pyörimään 10 minuutiksi someen, jonka jälkeen aloin tekemään ruokaa. Loppujen lopuksi työvuorolistan kirjoittaminen kalenteriin jäi kokonaan.

Keskittyminen herpaantuu joskus liiankin helposti, mutta saatuani tietynlaisen moodin päälle bloggaamiseen, urheiluun, kuvien ottamiseen, siivoamiseen, tai johonkin mistä todella pidän, ei keskittyminen herpaannu ja silloin en malta lopettaa tekemistä.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKeskittymishäiriön huomaa siitä, että olen välillä erittäin huono pysymään paikallani, tässä olen iänmyötä oppinut hirveästi, mutta jos joskus istun paikallani ja näyttäisin kuuntelevani toisella puolella olevaa ihmistä, voi ajatukset olla ihan muualla. Tämänkin huomaa taas siinä, jos toinen kysyy jotain niin en tiedä mistä hän on edes puhunut. Olen ollut erittäin vilkas ihminen ja olen sitä välillä edelleen, kuten moni osaa flippaamiseni ja edes takaisin pomppimiset kuitata.

Lukihäiriön kanssa olen oppinut paljon ja täydellinen hiomakivi siinä on tämä sivusto. Ilman rakkauttani blogin pitämiseen, en tietäisi moniakaan yhdyssanoja ja kirjoitusvirheitä olisi lukemattomia. Joten tämä sivusto on mun vesi janoon, ensimmäistä kertaa nään omin silmin edistystäni, saan vihdoinkin olla ylpeä ja vaikka kuinka joku haluaisi joskus loukata, niin olen sitä varten parsinut suojaviittaa ympärilleni ala-asteelta asti.

Vaikka joskus tekstiin tulee virheitä niin en anna sen enää lannistaa, jaksan tehdä parhaani enkä ole luovuttamassa niinkuin vuosia sitten opiskelun suhteen. Vihdoista viimein olen löytänyt juttuni jossa voin loistaa, keskittymis- ja lukihäiriöstä piittaamatta.

Mää oon Ninni, ja olen melkein koko elämäni kamppaillut siinä uskossa, että olisin tyhmä. Jos yllämainitut vaikeudet opiskelun, ja vapaa-ajan käytössä kuulostaa sun kohdalla tutulta niin tutki asiaa, puhu vanhemmille, lue netistä tietoa, äläkä vaikene siitä. Älä jää yksin kamppailemaan 💛

-Ninni

Kaukana asumisen vaikeus

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAEnsi kuussa tulee täyteen kolme vuotta siitä, kun tämä blondi pakkasi muutamat muuttolaatikot, sängyn, pyörän ja kissat pakettiautoon ja lähti kohti 20 neliöistä Kontulan yksiötä. Siitä päivästä asti olen oppinut kaukana asumisen hyviä ja huonoja puolia, silti vaikka kuinka pitkä olisi huonojen puolien lista en ole päivääkään katunut päätöstäni lähteä landelta suureen kaupunkiin.

Puhuimme juuri siskoni kanssa puhelimessa ja naurahdin ääneen, kuinka en edes osaisi kuvitella asuvani Tampereella, en yhtään kauempana Helsinkiä -ei edes Vantaa, tai Espoo kävisi.

Silti jatkuvasti niin lähipiirissä, kuin myös tuttavien kesken tulee aika ajoin puheenaiheeksi välimatka perheeseen. Kuinka sitä pystyy olla näkemättä pitkiäkin aikoja, miksi haluaisi lähteä perheen läheltä, miten kaverisuhteiden kävisi.

Näihin ja lukuisiin muihin kysymyksiin vastaan aina positiivisesti, koska niitä näen aina enemmän, mutta tällä kertaa haluan keskittyä niihin puoliin mitkä tekevät kaukana asumisesta vaikeaa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAEhdottomasti asia mikä välillä surettaa on, kuinka kummityttöni kasvaa ja se jää suurilta osin fyysisesti näkemättä. Onneksi nykyaika on helppoa ja pystymme juttelemaan videopuheluita, mutta suureksi osaksi jään hänen lapsuudestaan pois.

Aluksi muuttaessa mietin paljon unohtaako vanhempani minut, haha joo tiedän tämä oli 19-vuotiaan pikkuisen Ninnin pelko, ettei vanhemmat enää vaan yks kaks välitä missä kuopus vipeltää. Myöskin se pelotti, kuinka välimatka vaikuttaisi koko perheeseen. Kukaan meistä lapsista ei ollut vielä asunut yli 200 kilometrin päässä ja mietin paljon jäänkö monista asioista paitsi.

Alkuun myös harmitti, kuinka suurin osa ystävistä katosi. Monet katosi jo silloin, kun kerroin muuttavani Helsinkiin kuukauden päästä ja pikku hiljaa yksitellen jokainen ystävä jäi ”entiseen elämään.” Toisaalta tämän osasin aavistaa, eikä siinä vaiheessa sitä edes jaksanut sen suuremmin miettiä, koska lyhyessä elämässäni on mennyt ja tullut monia ystäviä ja kavereita, joten tähän on hassulla tapaa jo oppinut.

Vaikein asia on ymmärtää ajan kulu, joskus on mennyt pitkiä aikoja ettei ole nähnyt perheenjäseniä ja sillä hetkellä ei aina osaa ottaa siitä ilosta kaikkea irti. Jos vanhempani tulevat käymään tuntuu, että jokaisesta sekunnista pitäisi nauttia täysillä. En uskalla katsoa puhelinta, koska seuraavana hetkenä he ovatkin jo ajamassa takaisinpäin. Yhteistä aikaa ei haluaisi hukata turhuuksiin, vaan saada kaikki irti niistä hetkistä.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paita Nelly/ Housut Monki/ Kengät Ellos

Vuosien mittaan on tapahtunut vaikka ja mitä. Kaikista vaikein asia on, kun tarvitsee olkapäätä joutuu sen eteen jonkun aina matkustaa. Äiti ei ole enää alakerrassa vastassa, kun tarvitsee saada hali, tai sisko pienen ajomatkan päässä, kun haluaa heittää aivot narikkaan ja katsoa yhdessä Disneyn leffoja. Surun tullessa kylään sitä on joskus yksin, koska perhe lohduttaa monesti pelkästään vain olemuksellaan, koska onhan se sentään perhe.

Vaikka listassa on suuria juttuja ja monet varmasti miettii, miksi ihmeessä tämä kaikki pitäisi kestää, niin omalla tapaa rakastan näitä haasteita. Jos joskus iskee hätä saada hali äidiltä, tiedän aina pääseväni seuraavalla junalla, tai bussilla. Koskaan ei tarvitse olla yksin ja tottakai pitää rakentaa omaa tukiverkostoa uuteen kaupunkiin, vaikkei kukaan korvaa perheen olemassa oloa, niin pahimpina hetkinä ystävät auttavat.

-Ninni

Näin valehtelen netissä -Blogihaaste

Hellou!

Sain viime viikon torstaina blogihaasteen ihanalta Anulta joka kirjoittaa symppistä minulta teille blogia. Haasteen saaminen oli ehdottomasti yksi sen päivän piristys ja nyt olisi siis aika vastata tähän haasteeseen!

Menen niihin hotelleihin, ravintoloihin ja tapahtumiin, joiden tiedän olla some-ystävällisiä ja kaunista kuvattavaa.

– Totta. En muista milloin viimeksi olisi tullut hotellissa vietettyä yötä, mutta kahvilat ja ravintolat miellän paremmin jos siellä on totuttu näkemään ihmisiä kamera kädessä. Tosin ollaan puolison kanssa aina meidän vakkaripaikoissa syömässä ja harvoin mennään uuteen, vaikka isoa listaa ollaan kerätty ”tuonne mennään seuraavaksi.”

Sisustan, teen kattauksen tai pukeudun niin, että niistä saa hyviä kuvia.

– Osittain joo ja ei. Rakastan sisustaa ja meidän kodin sisustan omaksi iloksi ja luovuuteni takia. Samassa menee oma luovuus pukeutumisen kanssa, mutta monesti mietin mistä saisi kivat asukuvat ja mikä näyttää kuvaukselliselta. Harvemmin tulee laittauduttua niin sen takia tulee samalla panostettua, kun ei tarvitse pieruverkkareissa olla kotona.

En ota itsestäni kuvia, enkä Insta stories -videoita, joissa minulla ei ole meikkiä.

– Väärin! Snapchatissa teen paljon stooreja ja 99% on kotoa sängyssä pötkötellessä kuvattuja jolloin naamassa ei ole meikkiä ollenkaan.

Teen asioita ja kerron asioista blogissa, joiden tiedän tukevan omaa brändiäni.

– Hmmm.. tää on nyt blondille hieman vaikea. Kaikki mitä blogissa ja somessa näkyy ja lukee on sitä mun elämää. Kaikkea en kerro, mutta se on oikeutettua kaikkien kohdalla, joten vastaus kyllä tähän kysymykseen?OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKäsittelen kuvat niin, että näytän kauniimmalle.

– Heh, tästä voisin kirjoittaa niin pitkän litannian, miksi ihmiset muokkaa kuviaan. Rehellinen vastaus kysymykseen, muokkaan kuvistani hirveimmät finnit pois. Jos mulla on just tullut finni leukaan ja asukuvat on muuten kivat, niin nään oikeutetuksi muokata finnin pois kuvista joka ei enää muutaman päivän päästä siinä ole.

Silottelen elämääni somessa.

– Osittain joo ja ei. Kuten aikaisemmin sanoin, jokaisella on oikeus yksityisyyteen. Siloittaa elämää, tai ei niin jokainen tietää kaikilla meillä olevan vaikeita ja hyviä aikoja. Se, että on somessa esillä ei tarkoita sitä, ettei yksityisyyttä elämässä saisi enää olla.

Kadun joitakin blogiyhteistöitäni.

– Kyllä, yhtä kadun josta aikanaan myös kerroin snapchatin puolella. Tosin se oli hyvin pieni ja yhden kerran, mutta opettavainen.

Bloggaajien elämä on glamourista.

– Oih olisikin! Olisi ihanaa, kun kuuluu tiettyyn kategoriaan, elämästä tulisi samalla täydellistä. Joidenkin elämä voi olla glamouria ja hyvä heille, mutta silloin ei tarvitse olla bloggaaja, tai muuten somessa näkyvä persoona.

Ajattelen hetket Instagram-kuvina.

– Ajattelen aina paljon hetkissä millaisia kuvia niistä saisi. Se on yksi osa luovuutta ja tämän harrastuksen kautta muovautunut vielä suuremmin.

Seuraan Jodelia ja keskustelupalstoja sekä googlaan nimeni tasaisin väliajoin.

– En, enkä koskaan halua. Tiedän, että jos ikinä googlettaisin ja löytäisin joitain ilkeitä asioita musta, tai läheisistäni olisin aivan rikki. Mielummin tiedottomana ja innokkaana keskittyen omaan juttuun! Me kaikki ollaan herkkiä ja ihan perusihmisiä, kukaan ei halua itsestään, tai läheisistään kuulla jonkun jopa puhuvan täyttä sontaa.

Bloggaaminen ei ole oikea työ.

– Eikä poliitikot ansaitse niin paljoa rahaa. Makuasia, maailma muuttuu ja ollaan avoimia kaikille uusille mahdollisuuksille luoda omaa juttua.

Ostan tuotteita tai vaatteita ainoastaan kuvattavaksi.

– En ikinä! Kaikki mitä jokaisen on harkittava on omaa ostostelua. En ikinä voisi ostaa vaatetta, vain kuvien takia ja jota en käyttäisi oikeasti.

Bloggaajat eivät voi ostaa mitään ns. ”halpistuotteita”.

– Väärin. Juuri edellisessä postauksessa kehuin 3€ kasvojen kuorintaa ja kuinka se on yksi lemppareista. Hinta ei aina kerro laatua.

Olen vaikeina aikoina piilottanut pahaa oloa blogissa ja kirjoittanut iloisista aiheista.

– Jos asiat ovat todella huonosti pidän pienen breikin, jolloin hengähdän. Simban kuoleman jälkeen olin hetken kirjoittamatta, ennenkuin jaoin asian tänne. Olen monesti semmonen, etten halua rypeä asioissa vaan mennä täyttä vauhtia eteenpäin, koska ihan kaikella on tarkoitus ja virheistä/menetyksistä opitaan. Niistä kerrotaan, tai ei kerrota ja vaikken joitain asioita jaa niin voin olla siitä rehellinen milloin olen rikki ja milloin kaikki on hyvin.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toppi Cubus/ Housut Monki/ Kengät Monki/ Ponnari Nelly.com/ Laukku New Yorker

Tässä vielä haaste eteenpäin muutamalle bloggaajalle! Haasteen säännöt ovat yksinkertaiset:

  • Kerro, keneltä sait haasteen.
  • Vastaa väittämiin.
  • Lisää listaan yksi bloggaamista koskeva väittämä lisää (ehkä sellainen, jonka olet joskus kuullut) ja vastaa myös siihen itse.
  • Lähetä haaste kolmelle muulle bloggaajalle

-Ninni

Erilaisia tapoja yhdistää väljät housut 2/3

Hellou ja värikästä maanantaita tyypit!

Otsikosta päätellen seuraavaksi olisikin tiedossa ihka ensimmäisen postaussarjan toinen osa. Yllätyin todella, kuinka moni oli kiinnostunut tästä ideasta ja onneksi nappasin tämän blogiin, koska mulla on jo muutama asu mistä tehdä tälläistä postaussarjaa.

Ensimmäisen osan ja asun voit käydä katsomassa tästä linkistä! Tämän idean myötä sitä ajattelee vielä enemmän ja enemmän miten omia vaatteita voi yhdistää toisiin hienosti, tyylikkäästi, mutta myös hassusti ja jopa oudollakin tavalla! OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERABloggaajia pidetään suurkuluttajina ja monesti sen kuvan saakin. En ole varmasti ainut bloggaaja joka miettii, kuinka pitäisi aina olla uusia vaatteita uusiin kuviin. Miksi meidän pitäisi edustaa jotain mitä emme välttämättä ihmisinä ole -suurkuluttajia?

Uskon monien bloggaajien olevan todella tarkkoja ostoksistaan ja välttävän hutiostoksia, mutta silti monesti ihmisille tulee kuva, ettei bloggaajat muutakuin shoppaile. Siksi tämä postaussarja on älyttömän hyvä idea sille, kuinka aina ei tarvitse uutta ja tällä postauksella sen pystyy osoittamaan teille lukijoille.

Joskus luin ohimennen, kuinka joku bloggaaja sanoi ettei ole luovaa ja hienoa ottaa asukuvia vaatteista jotka on jo kerran/toisen kerran näkynyt asukuvissa. Tämä on suoraan sanottuna suoraan peestä, koska saman vaatteen yhdistäminen useisiin vaatekokonaisuuksiin on paljon luovempaa, kuin kävellä aina kauppaan ostamaan vain yhden asukokonaisuuden vaate. Mutta emmehän me eläkkään muiden mielipiteiden perusteella, vaan luodaan omat jutut.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

T-paita New Yorker/ Housut Zara/ Kengät Stadium/ Ponnari Nelly/ Korvakorut H&M

Uskon teidän saavan näistä enemmän irti ja hyötyä omiin asukokonaisuuksiin. Samalla myös inspiraatiota ajattelemaan omaa vaatekaappia uudella tavalla ja kokeilla yhdistämään erilaisia vaatteita!

-Ninni