Ollaanko me koskaan valmiita rakkaudelle?

Hetki sitten kirjoitin postauksen, jossa tein kirjeen 15-vuotiaalle Ninnille, mainitsin –Et ole valmis vielä rakastumaan, mutta en myöskään tiedä oletko siihen koskaan valmis.

Jäin paljon pohtimaan tuota lausetta. Rakkaus.. voiko sille koskaan olla valmis? Voiko koskaan olla valmis rakastumaan? Yleensä rakkaus jotakuta kohtaan tulee, kun sitä vähiten odottaa. On ollut aikoja jolloin olisin selkeästi ollut valmis rakastumaan, mutta enemmän niitä aikoja jolloin olen valmiiksi sulkenut ovet edes mahdollisuudelta rakastua.

Asia rakastumisesta nousi uudestaan mieleen puhuessani tutun kanssa, joka mainitsi olleensa rakastunut, jonka menetti, eikä toista kertaa halua rakastua. Menetetty rakkaus on suoraan sanottuna paskaa, se tuntuu monesti turhalta ja hukkaan heitetyltä, varsinkin jos sydän on ottanut matkalla paljon osumaa.Ollaanko_me_koskaan_valmiita_rakkaudelle_1Ollaanko_me_koskaan_valmiita_rakkaudelle_2Ensimmäisen parisuhteen jälkeen en ajatellut, että rakastuisin. Silloin en todellakaan tiennyt mitä rakkaus on, vasta edellisen puolisoni kanssa tiesin ja koin rakkauden ensimmäistä kertaa. Silti ajattelin ennen suhdettani puolisoon, etten voi rakastua. Lapsesta asti uskoin prinsessa satuihin ja päähän jäi ajatus, että nuorena tulet tapaamaan ihmisen ja kaikki toimii yhden ihmisen kanssa loppuun asti. Halusin uskoa myös siihen rakkauteen ensimmäisen kumppanin kanssa, koska rakkaudessa omat vanhempani ovat näyttäneet niin hyvää esimerkkiä. Siitä jäi nuorelle siis hyvin paha päähän pinttymä, mutta kohta 24-vuotiaana sinkkuna olisi surullista ajatella, että nyt olisin koko loppuelämäni yksin ilman rakastavaa kumppania.

Onnellista rakkaustarinaa ei tullut omalla kohdalla siis seuraavassakaan suhteessa, mutta onko rakkaus nyt menetetty? Pystynkö vielä rakastamaan jotakuta, vaikka olen jo kokenut rakkauden näin nuorena.

Myönnän pelon olevan suurempi, kuin usko rakkauteen. Rakkaus sisältäni ei ole kummiskaan koskaan kadonnut, koska rakastan perhettäni, Figaroa ja ystäviäni. Rakkaus sisällä on ollut kaikki nämä ajat, mutta uusi rakkaus on aina pelottavaa. Silti rakkaus kumppania kohtaan on myös yhtälailla riski, kuin ystäviä kohtaan, ainakin omalla osalta. Olen menettänyt niin paljon rakkaita ystäviä, ettei nämä kaksi parisuhdetta ole mitään verrattuna monille muille menetyksille.Ollaanko_me_koskaan_valmiita_rakkaudelle_3Ollaanko_me_koskaan_valmiita_rakkaudelle_4Niinkuin sanoin, en tiedä olenko koskaan kokonaan valmis rakastumaan. Mutta jossain sisälläni tiedän olevani valmis rakastumaan ihmiseen, jonka sydän on puhdas. Jonka kanssa laitan silti itseni etusijalle, enkä hävitä itseäni rintamalle uudestaan. Haluan olla varovainen rakkauden kanssa ja se on hyvä. Mutta nyt haluan myös unohtaa pelon rakastumista kohtaan, en halua sulkea ovia joltain ihanalta mitä jonkun kanssa voisi olla, vain sen takia että joskus rakastin jotakuta eikä se toiminut.

Rakkaus on pelottavaa, vielä pelottavampaa sen iskiessä silloin, kun sitä ei odota. Mutta rakkaus on hyvää, kun siihen löytää hyvän ihmisen, jonka kanssa haluaa jakaa oman maailman. Jonka kanssa on samanlainen, tai täysin erilainen, jos jonkun kanssa kolahtaa on turha miettiä niitä mitä siinä voisi mennä vikaan. En usko siihen oikeaan, enkä siihen että elämässä tulee hirveän montaa ihmistä vastaan joiden seurasta nauttii niin paljon, että voisi rakastua.

Jos sä pelkäät rakkautta ja rakastumista, haluan kannustaa sua kokeilemaan. Tapaa ihmisiä, tapaa ihminen jonka kanssa ajatukset ja yhdessäolo kolahtaa. Rakkaus ei koskaan ole helppoa ja sen eteen pitää tehdä töitä. Älä pelkää epäonnistumista, tai sydänsuruja, niitä tulee aina. Mutta jos olet valmis ottamaan riskin, rakkaus tuo parhaimmillaan sun elämään parhaan ystävän, kumppanin, rakastajan, tsempparin, olkapään, turvan ja jopa loppuelämän vierelläsi olevan ihmisen. Sen vuoksi olen valmis vielä antamaan rakkaudelle mahdollisuuden ja valmis joskus vielä rakastumaan.

-Ninni

Kooste kuluneesta kesälomasta

Hellou!

Töihin on palattu ja niin sanottu normaali arki taas alkaa. Töiden alusta on ollut ristiriitaiset fiilikset ja nyt onkin vasta ensimmäinen vuoro tehty, joten niin sanottu pehmeä lasku on tullut tehtyä työelämään. Kesä oli ja meni tänäkin vuonna erittäin nopeasti, vaikka kuukausi tuli oltua vapaalla ilman suurempia suunnitelmia, niin silti tuntui ettei niitä lämpimiä kesämekko päiviä ollut hirveästi. Elokuu oli aika kylmä kuukausi pitää lomaa, mutta oli niitä ihania aurinkoisia päiviä joukossa. Erityisesti mieleen jäi kummitytön synttärit, jolloin sää oli iltaan asti kaunis ja aurinkoinen.

Ensiksi ajattelin, että pidän meidän kesän hyvin aktiivisena, ettei jäädä paljoa koti sohvalle puolison kanssa. Oltiin kummiskin molemmat kaivattu todella paljon lepoa, joten oltiin paljon kotona chillaillen, mutta tehtiin myös hyvällä tahdilla muistoja ensimmäisestä pitkästä kesälomasta yhdessä.Kooste_kuluneesta_kesalomasta_1Kooste_kuluneesta_kesalomasta_2Heti kesäloman alussa tehtiin päivän reissu Tallinnaan, ollaan seurusteltu kohta 4 vuotta eikä olla käyty missään ulkomailla -ei edes siellä Tallinnassa. Nyt oli kerrankin molemmilla henkilökortit ja aikaa kokea joka pariskunnan ensimmäinen reissu, eli se Tallinnan reissu! Päivä oli pitkä, mutta sitäkin ihanempi. Kuvattiin asukuvat, otettiin yhteisiä kuvia talteen, syötiin hyvää ruokaa, shoppailtiin hieman ja ostettiin myös Figarolle tuliaisia. Kotiin päästyä oli niin ihanaa mennä nukkumaan yhdessä ja herätä todella myöhään seuraavaan päivään ihanasta kodistamme.

Olin tehnyt pienen listan puhelimeen asioita, mitä haluan kesäloman aikana tehdä. Listalta löytyi 15 kohtaa, joista tuli tehtyä 8 kohtaa. Listalla oli mm. Serena jossa käytiin myös kesäloman alussa, hieman pettymys paikka, mutta tulipahan koettua ensimmäistä kertaa. Bloggaajan listalta löytyi tietysti kohta paljon valokuvaamista ja sitä tulikin tehtyä muutamassa paikassa, jotka olin listannut ylös. Isin tekemä pannari oli päässyt tottakai listalle ja kummitytön synttäriviikolla saatiinkin maailman parasta pannaria ála H.Juutinen.Kooste_kuluneesta_kesalomasta_3OLYMPUS DIGITAL CAMERAKooste_kuluneesta_kesalomasta_5Vietimme myös viimeiset hetket kotikodissa, josta kerroin viime postauksessa. On todella outoa ajatella, ettei niitä maisemia tule nähtyä enää ja tuleva isänpäivä ja joulu tulee olemaan todella erilaisia, kuin viimeiseen 14 vuoteen. Kotikotona sai nautittua kesästä kunnolla, koska omakotitalon pihalla on helpompi viettää aikaa, kuin kaupungissa kerrostalossa. Puhalsimme kummitytön kanssa posket punasina saippuakuplia kilpaa monena päivänä, käytiin moikkaamassa naapurissa hevosia ja ikuinen heppatyttö sydämeni pääsi valloilleen.

Viimeinen ilta vietettiin tutussa järvessä, mutta ensimmäistä kertaa soutaen. Se oli ehkä elämäni täydellisimpiä hetkiä, vene joka oli lastattuna kahdella maailman tärkeimmillä miehillä -isi & puoliso. Auringonlasku, hiljaisuus, jossa kuuluu veden äänet, lintujen viserrys ja tottakai iskän höpötys. Se oli täydellinen hetki rauhottua, kun koko päivä oltiin syöty herkkuja, juhlittu kummityttöä ja juteltu sukulaisten kanssa.

Loppuviikot meni opetellessa koira-arkea, Nicken tullessa meille asumaan vanhempien muuton takia ja senkin takia loppu kesäloma tuli oltua paljon kotona lenkkeillessä ja pitämässä seuraa hyvin aktiiviselle koiralle.

Kooste_kuluneesta_kesalomasta_9Kooste_kuluneesta_kesalomasta_10Kooste_kuluneesta_kesalomasta_11Kesäloma oli ennen kaikkea onnistunut ja jään jo kaipaamaan tulevaa kesälomaa. Aurinkoa, aikaa perheen kanssa, ylipäätään aikaa milloin ei tarvitse miettiä kalenteriin merkattuja aikatauluja ja toivottavasti myös ensi kesän saan viettää puolison kanssa yhteisen olemisen ja reissun merkeissä.

Nyt on syksy saapunut yllättävän lämpimien päivien kanssa, mutta silti päivien kanssa jolloin villapaidat ja neuleet on ihanaa kääriä päälle. Kohta alkaa taas kynttilöiden polttaminen tuntumaan parhaalta asialta ja vaan se, että syksyllä on myös enemmän lupa olla kotona viltin alla sohvalla.

Miten teidän kesä meni? Onko jo ihanaa siirtyä syksyn pimeneviin iltoihin ja kynttilöihin, vai onko teissäkin hieman ikuista kesän toivoa?

-Ninni

Onnistuneet yllätykset

Ihanaa maantaita, toivottavasti viikonloppuna kaikilla oli hyvää seuraa ja saitte viettää omanlaisen äitienpäivän. Tuttuun tapaan vuodesta toiseen ja niin pitkälle, kun elämässä on mahdollista meidän perhe kokoontuu yhteen merkkipäivinä. Poikkeusta ei tullut tänäkään vuonna ja vietimme äitienpäivää lauantaina koko poppoon tullessa kotikotiin viettämään aikaa.

Lähdin torstaina reissuun kohti Tamperetta, että saan viettää mahdollisimman paljon aikaa rakkaiden kanssa, yhteistä aikaa kun ei koskaan ole liikaa. Puoliso tuli perässä lauantaina ja sillä aikaa, kun iskä oli häntä hakemassa laitoimme pöydän koreaksi, kahvin tippumaan ja herkut esille. Oli meinaan viikonlopun ensimmäisen yllätyksen aika, puolisostani tuli samana viikonloppuna kummisetä ja apulaispäällikkö.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKuten mainitsinkin äitienpäivää vietimme lauantaina, kun koko perhe pääsi paikalle. Äidin herkullisen lasagnen parissa ja istuen iltaa rennosti saunomalla ja vain olemalla. Joskus on vaan ihanaa olla, ei mitään ylimääräistä, pelkästään istua ja ihmetellä. Siskon kanssa ostimme äidille kirjan lahjaksi Suomalaisesta kirjakaupasta, mutta se ei ollutkaan mikä tahansa kirja.

Tarinat ja muista oppiminen on hirmu mielenkiintoista ja myös hauskaa, vaikka kyseessä olisi läheinen, jonka luulisi tuntevan jo varpaista korviin. Vaikka olisi kuullut monta kertaa asioita menneisyydestä, niin aina tulee jotain uutta ja nyt voimme oppia äidistämme vielä enemmän. Kirjaan saa äiti kirjoittaa mitä siinä ikinä kysytäänkään, lapsuudesta, rakkaudesta ja koko elämästä. Tuo kirja on semmoinen jonka varmasti monet haluaa lukea alusta loppuun, ja toivon sen säilyvän vielä jälkeläisillekkin. Pala Juutisen muumimammasta, joka on meidän hyvä sydäminen ja upea äitimme.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAIkinä ei voi liikaa muistuttaa siitä, että viettäkää aikaa rakkaiden kanssa. Nähkää ja jutelkaa enemmän, varsinkin vanhempana. Onneksi kohta on taas kesä ja ihmiset liikkuvat enemmän ja lomailevat, silloin on hyvä aika pakkaa kamat ja mennä näkemään muita. Rakkaus on asia mitä tämä maailma tarvitsee enemmän, joten rakkauden täytteistä viikkoa jokaiselle!

-Ninni

Meidän oma MacGyver

Meidan_oma_MacGyver_1Meidan_oma_MacGyver_2Meidan_oma_MacGyver_8Meidan_oma_MacGyver_3Jokavuotinen kokoontuminen perheen kanssa niin jouluna, äitien & isänpäivänä on ne ihanimmat kohokohdat. Meidän perheelle on ollut tärkeintä kuinka kaikki kokoontuu yhteen edes muutaman kerran vuodessa ja saadaan viettää yhdessä aikaa. Nykyään, kun kaikki ovat eri osoitteissa ja välimatkaakin on huimia kilometrejä on hienoa pitää perinteistä kiinni. Jokaisesta hetkestä täytyy nauttia ja niitä haalia, koska joskus koittaa sen aika jolloin näitä hetkiä olisi halunnut olevan vielä rutkasti lisää.

Oon muksusta asti miettinyt mitä sitten, kun vanhempien aika tulee. Oon lukemattomia kertoja itkenyt jo pienestä asti vain sen ajatuksen takia. Nykyään se käy joskus mielessä ja varsinkin, kun näkee heidän vanhentuvan. Iskällä on jo harmaita hiuksia ja joskus polviin sattuu, vaikka hänen piti olla aina se supermies joka kantaa sohvalta sänkyyn nukkumaan.

Se joka uimassa jaksaa ponnauttaa meidät veteen ja parhaimpana, kun pääsi hartioille seisomaan ja siitä käveltiin laiturin päähän ja hypättiin veteen. Meidän isä on ollut yksi arjen supersankareita, jaksanut keksiä hauskaa tekemistä ja olla se, joka korjaa ihan mitä tahansa. Iskä on meidän oma MacGyver.Meidan_oma_MacGyver_4Meidan_oma_MacGyver_5Meidan_oma_MacGyver_6Meidan_oma_MacGyver_7Aina isän ja äitienpäivänä kehutaan, kuinka omat vanhemmat ovat parhaimpia, olen yrittänyt pitää sen ajatuksen arkipäiväisesti aina mukana. Muuton myötä kun välimatka kasvoi paljon, alkoi arvostamaan yhteistä aikaa 110% enemmän. Myöskin ikävöimään niitä asioita mitä piti kotona asuessa arkipäiväisinä.

Nykyään sitä vaalii jokaisen hymyn, jokaisen halin ja jokaisen kauniin sanan muistojenlokeroon ja joskus, kun se aika tulee ettei näitä voi saada enempää ovat ne siellä turvassa.

Meillä sisaruksilla on käynyt isoin onni siinä, kuinka ollaan saatu kokea vanhempien rakkaus ja välittäminen lapsesta aikuisikään asti. Mua on erityisesti siunattu sillä, että saan näyttää vanhemmilleni tarvitsevani heitä aina ja heidän olevan mielessäni useammin kuin he ikinä voisivatkaan arvata, kaikkien vaikeiden teinivuosien jälkeen jolloin en omaa rakkauttani osannut niin hyvin osoittaa.

Olen saanut näyttää olevani oikesti ihana ja huolehtivainen lapsi ja uskon, kun he vanhenevat vuosien myötä, pääsen heitä edes vähän hoitamaan kiitokseksi minun hoitamisestani. Rakastakaa läheisiänne ja näyttäkää se, koskaan ei voi tietää milloin vietät sen viimeisen isänpäivän.

Kuvat: Marjut Keski-Korpi

💛:Ninni