Blogin salatut kasvot

Moikka!

Loppu kesästä kirjoitin postauksen mistä tulikin todella suosittu. Kerroin miksi blogissa läheisteni nimet ovat anonyymisti, (postauksen voit käydä lukeamassa tästä linkistä!) Tekstin kautta varmasti voi päätellä, kun en nimiä kerro niin en myöskään julkaise lähimmäisistäni kuviakaan.

Periaate on nimien ja kuvien kohdalla sama, haluan säilyttää läheisien yksityisyyden. Kuvat ovat ihania ja niitä on ollut ihana nähdä muiden blogeissa. Tätä en vielä ole kokenut niin isoksi osaksi blogia, että julkaisisin hetkiä missä näkyy joku henkilö elämästäni.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKummiskin sosiaalinen media tulee hieman eri kädessä blogin kanssa. Instagramissa yhteiskuvia löytyy siskon, äitin ja puolison kanssa ja sinne haluan aina hetkiä julkistaakin. Ne hetket, kun äidin kanssa otetaan yhteiskuva on sen verta harvinaista herkkua, että niitä haluaakin aina julkaista.

Kumppanit olen nähnyt aina eri valossa verrattuna perheeseen. Perhe on aina perhe ja heidän kanssaan en usko koskaan menevän välejä niin, että pitäisi kuvia poistaa. Puolison kanssa otetaan jonkin verran yhteiskuvia ja tietysti niitä julkaistaan. Some kanavat ovat siitä helpompia, jos syystä tai toisesta lusikat menevät jakoon on kuvat helpompi poistaa.

Mitä tehdä, jos yhteistä taivalta ei enää ole? Pitäisikö postaukset käydä läpi, poistaa kuvat ja keksiä uusia tilalle, vai jättää kuvat muistoiksi? Tää on jäänyt mieleen muutamia bloggaajia seuratessa joilla on blogin aikana tullut ero ja yhteiskuvia on laitettu blogiin. Tämä on jokaisen henkilökohtainen päätös oman kumppanin kanssa, koin parhaimmaksi ettei blogissa näy söpöjä pusukuvia puolison kanssa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASilti olen tätä sääntöäni rikkonut -reissustamme luonnontieteelliseen museoon laitoin kuvan puolisostani. Ennen julkaisua kysyin hänen mielipidettä ja kuva oli sen verta casuaali, että tykkäsin siitä ja näen sen myös hyvin harmittomana.

Ne jotka mua somessa seuraa ovat nähneet yhden toisenkin poikkeuksen. Kuvissa osittain näkyvä prinsessa ei ole koskaan näyttänyt kasvojaan somekanavillani. Tähän ei ole sen ihmeellisempää syytä, kuin haluan odottaa kummityttöni sanovan haluaako hän kuvia julkiseksi missä hänen kasvonsa näkyvät. Niitä vuosia odotellessa tämmöiset kuvat kruunaa yhteiset hetket.

Kuvat: Tom Mikael

-Ninni

Keltainen maanantai & fiilikset isänpäivästä

Aurinkoista maanantaita! ☀

Viikonloppu meni hulinassa kotikotona isänpäivää viettämässä. Tarkoitus oli ottaa paljon ihania kuvia, mutta eikö joskus ole hyvä jättää kaikki ylimääräinen ja keskittyä siihen hetkeen?

Tultiin puolison kanssa perjantaina aamupäivästä Tampereelle ja matka sujui todella ripeästi junalla, joka oli luksusta ainaisen bussin sijaan. Illalla päästiinkin jo porealtaaseen nauttimaan ja katsomaan tähtitaivasta.

Lauantaina tuli koko perhe koolle ja ilta meni äidin tekemää pizzaa syödessä, rupatellessa ja vielä lisää porealtaassa köllöttelyä yöhön asti. Täydellisen rento viikonloppu ennen Joulun hulinoita ja kiirettä.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

T-paita BikBok/ Housut Cubus/ Korvakoru Cybershop

Kiteytettynä viikonloppu oli kummitytön hymyä, pitkiä päikkäreitä, paljon hyviä ruokia, isän muistamista pienillä lahjoilla, pitkiä vakavia ja ei niin vakavia keskusteluita.

Viikonloppu oli yhtä täydellinen, kuin tämä ihana maanantai jolloin saa nukkua pitkään, nauttia Figaron huomiosta, kodin siisteydestä ja vain siitä, että on täysin kiireetön maanantai. Laitetaan tämä maanantai käyntiin positiivisella mielellä ja akkuja ladatulla viikonlopulla!

Miten teillä vietettiin isänpäivää? 😊

-Ninni

Anonyymit mukana matkassa

Blogia aloittaessa mietin pitkään yhtä tiettyä asiaa kaikista eniten. Aloin seuraamaan bloggaajia paremmin ja heidän eri näkökulmia arkisista kirjoituksista. Oli kivaa lukea, kuinka ystävien nimet tuli julki ja kuinka poikaystävää/avopuolisoa kutsuttiin nimellä.

Pohdin asiaa niin pitkään, että saisin selvät sävelet millä nimellä haluan läheisistäni tarpeen tullen kirjoittaa. Tämän asian pohtimiseen käytetty aika ei mennyt hukkaan.OLYMPUS DIGITAL CAMERAAloittaessa uusien blogien lukemista kompastuin monesti samaan asiaan. Oli kauniisti kirjoitettu postaus, mutta niissä missä kerrottiin – Käytiin eilen pitkästä aikaa kahvilla Tiinan kanssa.

Kuka Tiina? Pitäiskö mun nyt heti tietää tämä Tiina?

Nimet herätti mulle hirveästi kyselyä (toivon etten ihan ainut ole), kun taas niissä blogeissa joissa puhuttiin anonyymillä oli parempia. ytiin pitkästä aikaa ystävän kanssa kahvilla. Sillon en jäänyt miettimään olematonta vaan keskityin kaikkeen muuhun postauksessa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAMulle ei oo tullut koskaan niin vahvaa tunnesidettä ketään bloggaajaa kohtaan, että haluaisin tietää tarkalleen kenen ystävän kanssa hän nyt on viettänyt aikaa, tai mikä hänen kumppaninsa nimi on.

Jotkut haluavat tietää tarkalleen bloggaajasta kaiken, enkä nyt väitä sen olevan ihan väärinkään. Jos jotain blogia luen niin luen sitä ”päähenkilön” eli bloggaajan takia, enkä hänen kahvitteluseurueen.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERABlogia kirjoitellessa tykästyin kirjoittamaan läheisistäni, kuten puhuisin ihmisille joihin tutustuisin. Haluan pitää heidät nimettöminä blogin puolella, vaikka ei kummoinen FBI-agentti tarvitse olla selvittääkseen koko sukupuutani.

Mulla on ihana perhe ja puoliso, ja heidän nimet täällä blogissa tulee aina olemaan anonyymisti sisko, veljet, äiti, isi ja puoliso. Sama on myös ystävien kohdalla. Vaikka joskus näitä ihmisiä mainitsen niin heidän nimet ei ole se olennaisin asia.

Teitä on paljon ihania lukijoita ja en usko teidän tarvitsevan tietää perheestäni yksityiskohtaisesti. Blogia pitäessä silti on yksityisyyttä ja monien asioiden pitää olla yksityistä jos niin haluaa.OLYMPUS DIGITAL CAMERANyt alkaa olla pihalla jo hieman liian kylmä puhaltaa saippuakuplia ja tuo päivä olikin viimeinen todella lämmin päivä mikä tänä kesänä tuli vietettyä. Nyt aletaan varustautumaan syksyyn lämpimien villapaitojen kanssa!

-Ninni

Täytyykö aina jaksaa?

Aloittaessani tätä blogia päätin olla rehellinen, toi elämä eteen mitä tahansa. Parhaimmassa tapauksessa joku teistä lukijoista voi ymmärtämää, ettei ole asioiden kanssa yksin ja myös luottamaan itseensä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Uskon meille kaikille tulevan jossain vaiheessa elämää tilanne milloin tarvitsee enemmän läheisten, tai lisäksi ulkopuolisen apua.

Ei ole väärin myöntää olevansa poikki oli elämässä tapahtunut mitä vaan pahaa, tai käyvän muuten liian isoilla kierroksilla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen todella onnellinen ja juuri sillon, kun asiat menee huonosti musta tulee vahvempi ja onnellisempi, vaikka hassulta kuulostaakin. Silloin osaan kiittää kaikista eniten sitä perus arkea mikä mulla on. Osaan arvostaa niitä ”perus” ihmisiä jotka pysyvät mun rinnalla ja tukee taipuvaa siltaa.

Mulla on aina joku jolle voin soittaa, kun itkettää. Mulla on aina oman kodin lisäksi paikka mihkä pääsen tarvittaessa omasta arjesta pois. Mulla on asia mitä ei ikinä saa aliarvoida, tai pitää itsestäänselvyytenä ja se on perhe.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällä hetkellä oon ollut tosi poikki ja myöntänyt sen vihdoin itselleni. En ole halunnut enää oikein surra Simban menetystä, koska itkeminen on raskasta. Oon aina yrittänyt jyrätä ajatuksia eteenpäin ja myöhemmin ne tulee kummittelemaan, vaikka ne olisi jo menneen talven lumia.

Mun ehdoton oppiminen tässä elämässä on kohdata asiat ja selvittää ne heti, sitten päästää irti ja unohtaa. Mietin liikaa ja nyt kotona ollessa mietin ihan liikaa. Tää mun pääkoppa on vetänyt mut lukkoon ja jättänyt saman levyn päälle, vaikka haluan unohtaa kaiken turhan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tiedän kaikesta selviävän, koska oon ennenkin selvinnyt asioista. Silloin kun on uupunut, pitää osata levätä eikä luovuttaa. Elämä aina jatkuu jos antaa sille mahdollisuuden.

Luopuminen on mulle todella vaikeaa ja isot muutokset pelottaa. Muttei auta jäädä paikoilleen odottamaan jonkun muun tekevän asioita puolestasi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onneksi nyt on kevät ja auringosta saa energiaa. Nautitaan niistä pienistä asioista ja piristetään läheisiä pienillä teoilla!

-Ninni

Synttäreiden onni

Nyt on pieneltä reissulta päästy takaisin kotiin. Synttärit vietetty, herkkuja syöty, akkuja ladattu, naurettu vedet silmillä ja höpötelty paljon!

Lähdettiin lauantaina aikaisin aamulla puolison kanssa Onnibussilla vanhempieni luokse. Oli ihana nähdä ja vaihtaa kuulumisia ja vain olla. Saatiin nukkua monet päikkärit ja välillä herätä kummitytön itkemiseen yöllä. Päästiin saunaan ja pitkästä aikaa myös ajamaan autolla!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sunnuntaina käytiin siskon kanssa Ikeassa jolloin sain päättää synttärilahjankin! Pitkään aikaan ei ole tullut käytyä Ikeassa ja oli ihanaa suunnitella omassa päässä, miten haluaa tätä kotia lisää sisustaa ja nähdä uusia ideoita.

Kasviosastolle päästessämme iski silmiin kaktus, jolloin siskoni sanoi sen olevan synttärilahjani. Sain vielä sen kaveriksi kolme pientä kaktusta! Käytiin kaksin syömässä ja päästiin höpöttelemään ilman mitään kiirettä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eilen vietettiin hieman synttäreitäni ja vanhemmiltani sain synttärilahjaksi pitkään halutun vohveliraudan ja mehikasvin! Yllätyin paljon, koska en osannut odottaa ollenkaan lahjoja. En toivonut muutakuin saavani viettää synttäripäivän rakkaiden ihmisten kanssa, siksi lähdetiin reissulle. Haluan kummiskin saada ne lämpimät halaukset minun päivänä!

Syötiin ruuan jälkeen vähän lisää herkkuja ja oli kyllä täydellisen rauhallinen synttäripäivä tämän ikäiselle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Haikeaa on aina lähteä, kun joka päivä voisi vain halata läheisiä ja höpötellä kaikesta hassustakin. Onneksi kohta näkee taas uudestaan ja pääsee taas heittää aivot narikkaan!

Kotiin on ihana palata ja vastassa odottikin Figaro pusujen ja kiehnäämisen kera! Vaikka landella on kiva käydä niin tuntu Helsinkiin saapuminen niin ihanalta ja omalla tapaa jännittävältäkin.

-Ninni

Surun tullessa kylään

Meistä jokainen joutuu jossakin elämän vaiheessa menettämään jotain. Kenenkään menetystä ei voi verrata. Kenelläkään ei ole isompi menetys, tai suurempi suru kuin toisella. Meistä jokainen on yksilö ja jokainen saa surra oman elämän tärkeistä asioista jos tuntuu surettavan, jokaisen meidän surua pitää kunnioittaa.

Olen itkenyt jokainen päivä, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Olen ollut niin poikki ja haluaisin vain olla ehjä. Silti ensimmäistä kertaa Simban poismenon jälkeen, kun nauroin vanhempieni kanssa tuntui se oudolta. Saanko olla välillä iloinen?

Saanko vielä nauraa ja välillä tuntea oloni ihan hyväksi? Asiat pamahtaa päähän ihan hyvänäkin hetkenä, varsinkin kotona. Ihan silloinkin, kun vain teen ruokaa. Ikävä tulee nurkan takaa ja saa kokonaan rikki, silloin hukun kyyneliin.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKaikki tietää, että kyllä ne asiat siitä. Kyllähän ne joo, elämä jatkuu ja sen pitää jatkua, tapahtui täällä mitä tahansa. Vaikka välillä ei halua jatkaa, se tuntuu vaan väärältä.

Olin jo aikaisemmin varannut matkan vanhempieni luokse ja se oli paras lääke itselleni, että pääsin seuraavana päivänä pois meidän kodista. Ensimmäinen yö täällä kotona oli hirvein ikinä, enkä tule koskaan unohtamaan sitä.

Vanhempieni luona sain sitä mitä eniten tarvitsin, äidin halauksia ja hänen olemuksen rinnalleni. Isin pitämään huolta ja hänen hassuttelua, se saa aina muistamaan nauraa. Sain heti surun alussa jo pohjaa sille, että päivä päivältä suru lähtee sisältäni pois. Myöskään en silloin ollut siinä ympäristössä missä olen tottunut olemaan Simban kanssa.

Kotona on ollut vaikeampaa, enkä väitä vastaan etteikö tämä jollain tapaa vaikuta myös meidän parisuhteeseenkin. Inhottaa olla välillä niin rikki, mutta onneksi puolisokin välitti Simbasta hyvin paljon ja tietää minun tarvitsevan aikaa surra. Silti tämä myös jollain tapaa yhdisti meitä.

Muistetaan halata vieläkin enemmän ja katsoa silmiin, vaikka välillä vähän suupielet allapäin, kun hymyä on vaikea saada. Muistetaan näyttää olevamme tässä toistemme kanssa. Muistetaan surra yhdessä, koska tämä on meidän perhe mikä meni rikki. Muistetaan myös rakentaa uudenlaista arkea ja naurattaa toisiamme.

Blogin kannalta on ollut hiljaista ja tiesin tuon kauhean tiistain jälkeen, kun seuraavan kerran kirjoitan on se muistokirjoitus Simbasta. Kiirettä en halunnut pitää ja kuten äitinikin sanoi, kirjoita sitten kun pöly on laskeutunut.

Yritän kirjoittaa aina, kun fiilis on hyvä. Tiettyä rutiinia en uskalla luvata, vaikka voin paljastaa kirjoittamisen olleen ehdottomasti parasta tekemistä nyt. Toiveita saa laittaa, koska se piristää täällä kotona oloa ja saa ainakin syyn myös kirjoittaa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAHaluan vielä erikseen mainita siitä mikä on mieltä rauhoittanut ja myös piristänyt. Jos ihanaa perhettä ja lukuisia heidän haleja ei lasketa niin ihanat ystäväni. Oon saanut itkee heidän kanssaan ja on tullut paljon osanottoja. Silti yksi jäi vahvasti mieleen, mikä sai kyyneleet valumaan heti.

”Hei jos haluut seuraa tai piristystä tai jutella tai vaan olla hiljaa niin mä oon täällä ❤ ”

Tästä keväästä piti tulla parempi kuin viime vuoden kevät. Tästä keväästä tuli kertaheitolla hirvein kevät ikinä. Silti toivon ja pyydän, suru ethän muuta meille asumaan?

-Ninni

Julkaisun kuvat päivitetty 10/2018

 

 

 

 

 

 

Taivaalle sytyin tähtenä

Saanko lähteä nyt? Luuletko, että hetki on oikea?

Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville ja loputtoman pitkille öille? Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt, esimerkkiä yrittänyt näyttää.

Saanko siis astua toiselle puolen ja vapaaksi henkeni päästää? Aluksi en tahtonut lähteä, taistelin kaikin voimin. Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua. Kohti lämmintä ja elävää valoa

Tahdon lähteä. Tahdon todella. On vaikeaa jäädä.

Mutta lupaan, parhaani yritän elääkseni vielä yhden päivän. Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia ja minä kokea suuren suurta rakkautta. Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa, sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.

En ole kaukana, lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina; henkeni tulee sinua seuraamaan, minne maailmassa matkasi johtaakaan.

Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut. Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua, Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi ja päättää tämä elämä luonasi.

Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran, ja sano sanat, jotka toiveeni ois, koska välität minusta tuhannen verran, annat minun nukkua jo tänään pois.

Taivaalle_sytyin_tahtena_4

28.3.2017 oli aika päätöksen vaikea. Tuona päivänä valmistauduin siihen, että rakas Simba ei enään palaa kotiin. Tuona päivänä tein raskaan päätöksen ja päästin pienokaiseni enkelten mukaan pilven reunalle.

Suru, tuska ja ikävä ovat niin suuret ettei oloa osaa kuvailla. Joka hetki toivon, että palaisit luokseni, nukkumaan viereeni niinkuin aina.

Taivaalle_sytyin_tahtena_1

Olit aina läsnä, pienissäkin arjen asioissa olit aina mukana. Muistan jokaisen lempipaikkasi kotoa, muistan miten aamuisin miu’uit aamupalaa. Kuinka veljesi Figaron kanssa söitte tietyiltä puolilta ja sinä sait aina ensimmäisenä ruuan, koska kiilasit aina eteen.

Muistan kuinka aina tulit sänkyyn viereeni silloinkin jos olin kipeä, tai surullinen. Olit aina vierelläni, kun eniten tarvitsin tukea. Olit Figaron kanssa aina syy tulla kotiin.

Minun ei tarvinnut yhtään yötä nukkua yksin silloinkaan kun puoliso oli töissä, koska käperryit kainalooni aina samaan kohtaan. Yöllä kapusit päälleni makaamaan ja monesti ahtasit itsesi minun ja isin väliin nukkumaan.

Lähdettiin kolmistaan maailmalle ja mukaamme tarttui mies josta tuli teille oma isi joka rakastaa sinua todella paljon. Saatiin vihdoin ihana koti missä olla onnellisia ja oltiin yhdessä oma pieni perhe.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt kotiin meneminen tuntuu raskaalta, hyvin raskaalta. Missä pikkuiseni on joka oli aina silloin kun eniten tarvitsin. Missä olet nyt, kun suru on suurin?

Syytän itseäni paljon, vaikken saisi. Pelkään, että olet minulle vihainen. Etten voinut enään tehdä mitään ja jouduin päästämään sinusta irti, mutta huomasithan minun olevan vierelläsi loppuun asti?

Kuulithan viimeiset sanani sinulle ja tunsit kaikki pusut ja silitykset. Olin vierelläsi siihen asti, kun tassusi alkoi sinertämään ja olemaan kylmä. Olisin voinut jäädä luoksesi koko yöksi.

Annathan anteeksi, että jouduin päästämään sinusta irti. Muistathan aina, kun katsot pilvien luolta meitä, ettemme koskaan unohda sinua. Tulen aina muistamaan ja aina rakastamaan sinua. Ja joskus ikävä loppuu, kun pääsen luoksesi ja taas silittämään sinua ja tuntemaan kuinka pehmoinen ja kaunis turkkisi on.

Taivaalle_sytyin_tahtena_3

Aina sinua kaivaten.

❤ Äiti, isi ja Figaro