Epäonnistuminen vai mahdollisuus

Hellou!

Kiirettä on puskenut viikonlopun jälkeen, josta mainistin tässä postauksessa, kuinka isot asiat jäivät mieleen pyörimään. Instagramissa ja Snapchatissa mua seuraavat on saaneetkin kuulla mitä juntin elämässä tulee tapahtumaan. Snapchat on mulle semmonen paikka johon on ehdottomasti helppo vuodattaa onnen ja surun kyyneleitä ilman kaunistelematta sitä somekuvaa.

Viime viikkoon mahtui sisälle monta isoo asiaa. Jos tämän vuoden alussa joku olisi kysynyt miten näät vuoden 2020 menevän, empä olisi ajatelutkaan vastauksen voivan olla myös tämmöinen -Tulen irtisanoutumaan työstä joka on henkisesti ollut hyvin raskasta yli 2 vuoden ajan, tulen myös irtisanomaan asuntoni jonka sain juuri näyttämään kodilta ja muutan töiden perässä Tampereelle.Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_1Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_2Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_3Kyllä luitte oikein, juntin matka jatkuu Tampereen suuntaan. Kaikki tämä alkoi siitä, kuinka surkuttelin miten rahaa pitäisi tienata, laskut maksaa ja 700€ vuokra ja tuntisoppari on vain 23h. Sain mahtavan työtarjouksen jota jäin pohtimaan. Tiesin, jos haluan asiani mahdollisimman nopeasti kuntoon olisi tehtävä isoja ja vaikeitakin ratkaisuja.

Helsinki on mun unelma, ainut paikka josta saa nautintoa asuessaan. Tampere ei ole mua koskaan kiehtonut ja samalla hetkellä, kun päätin tarttua tähän tarjoukseen tiedän sydämessäni, että Helsinkiin juntti vielä tallustaa takaisin. Tämä elämänmuutos tulee tuntumaan epäonnistumiselta. Haluan asua Helsingissä, mutta nyt kaikista fiksuin ratkaisu on päästää hetkellisesti irti unelmasta ja olla, kuin aikuinen.Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_4Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_5Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_6

Mitä nyt sitten oikein tapahtuu?

Teen viimeisen työvuoroni 13 päivä ja saan vihdoinkin sulkea ikuisesti sen oven, joka vei niin paljon mehuja jaksamisesta. Lauantaina tehdään muutto, eli tasan tarkkaan 10 päivän päästä! Näillä suunnitelmilla muutan alkuun vanhempien luokse, jotta saan säästettyä rahaa ja katsottua asuntoa rauhassa Tampereelta.

Tällä hetkellä on ollut niin kiire, että on pakko ottaa stoppia ylimääräisestä. Blogia tulen nyt päivittämään hetken aikaa miten kerkeän. Olen karsinut kaiken ylimääräisen, koska koko fokus täytyy olla töissä ja pakkaamisessa. Olen yrittänyt myydä mahdollisimman paljon tavaroita, koska yritän suorittaa muuton mahdollisimman vähäisellä tavaramäärällä. Tässä menee samalla siis tämmöinen kevätsiivous!

Ja tietysti se loppuaika täytyy myös rauhoittua ja rentoutua. Kerrottuani muutosta julkisesti olen joutunut pitämään puhelimen äänettömällä, koska hermot on mennyt jatkuvaan puhelimen ääneen ja musiikkia kuunnellessa se on erittäin ärsyttävää. Olen silti ollut niin kiitollinen miten ystävät ja tutut ovat olleet innoissaan ja tsempanneet, koska muutto on niin ristiriitainen asia mulle, etten tiedä miten sitä pysyy kasassa muuttopäivänä.

Silti mahdollisuus saada työ täysillä tunneilla on nykyään melkein mahdotonta ja se, että on rakastavat vanhemmat jotka auttaa aikuista lastaan, on jotain minkä takia tämä ei ole epäonnistuminen. Tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus saada elämä pitkästä aikaa hymyilemään ja olen onnellinen, että joskus osaan luopua jostain tehdäkseni jotain oikein!

-Ninni

Viikonloppu joka laittoi monet tunteet pintaan

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Bistro Naapuri kanssa!

Milloin viimeksi olet kokenut viikonlopun, johon mahtuu niin paljon erilaisia tunteita? Kolmessa päivässä koin ylpeyttä, ikävän loppumista, pitkiä keskusteluita, rakkauden täytteisiä haleja, kuulumista jonnekkin, jännitystä, hyvää ruokaa, hyvää viiniä, humalan, krapulan, ahdistusta, noloja tilanteita, lyhyet yöunet, surua, kyyneleitä, turvan tunteen, ja mahdollisuuden jollekkin uudelle ja jännittävälle.

Viikonloppu lähti käyntiin kummitytön tarhassa tärkeän ihmisen päivän merkeissä johon menimme yhdessä äidin kanssa. Ei ole mitään ihanempaa näkyä, kuin nousta junasta ja nähdä aina yhtä kaunis ja säkenöivä äiti vilkuttamassa radan toisella puolella. Tuntui siltä, kuin olisin palannut kotiin, vaikka oltiinkin Hämeenlinnassa, jossa koti ei ole. Tuona hetkenä tajusin sen, että koti on siellä missä rakkaimmat on ja vaikka fyysinen koti olisi muualla, niin silti se koti on aina siellä missä elämän tärkeimmät ihmiset ovat. Oli se sitten tuntemattoman paikkakunnan juna-asemalla.

Perjantaina päivä jatkui isoveljen kanssa kahvien merkeissä, jolloin aloin miettimään elämää ihan erilailla. Tämä on asia josta en vielä uskalla puhua ääneen, josta silti haluaisin puhua, mutta en vielä uskalla. Viikonloppuna Tampere näytti valoisanpuolensa ja kaikki ihmiset siellä. Siitä on vuosia aikaa milloin viimeksi olen Tampereella viettänyt aikaa, enkä koskaan ajatellut näkeväni sitä mahdollisuuksien paikkana.

Viikonloppu_joka_laittoi_monet_tunteet_pintaan_1

Viikonloppu_joka_laittoi_monet_tunteet_pintaan_2

Viikonloppu_joka_laittoi_monet_tunteet_pintaan_3

Kolmessa päivässä koin paljon erilaisia tunteita, mutta päällimmäinen tunne koko tuosta viikonlopusta on täydellinen seura hyvän ruuan ja viinin parissa. Pääsimme veljeni kanssa nauttimaan Bistro Naapurin älyttömän hyvästä ruuasta. Tiedättekö fiiliksen, kun tiedät muutaman asian mitä ruokasi tulee sisältämään, mutta jo ensimmäisellä suullisella kaikki odotukset ovat räjähtäneet päässä.

Rakastan ruokaa yli kaiken ja silti harvoin tulee koettua niitä hetkiä, milloin ruoka vie makunystyrät taivaaseen. Jos jokin asia koko Tampereesta jäi mieleen tästä viikonlopusta, on kuinka jo odotan seuraavaa kertaa jolloin pääsen syömään Naapuriin, joko tuon saman annoksen, tai kokeilemaan jotain ihan uutta.

Viikonloppu_joka_laittoi_monet_tunteet_pintaan_4

Viikonloppu_joka_laittoi_monet_tunteet_pintaan_6

Viikonloppu_joka_laittoi_monet_tunteet_pintaan_5

Loppu viikonloppu hurahti nopeasti ja sunnuntain junamatka Helsinkiin oli ensimmäinen pitkään aikaan, kun kotiin meneminen tuntui ristiriitaiselta. Tällä hetkellä perheen ja ystävien kannustus on ollut äärettömän tärkeää. Toivon nyt jonkun universumin ihmeellisyyden olevan edes kerran puolellani ja saisin mahdollisuuden jollekkin uudelle, jännittävälle ja ihmeelliselle elämänmuutokselle.

Jokainen tarvitsee onnellisuutta, onni ja tasainen tulevaisuus on nyt se minkä takia olen valmis tekemään töitä ja uhrautumaan jopa epämukavuusalueelle. Haluan ja tulen puhumaan näistä asioista heti, kun tiedän miten asiat etenee ja tällä tavalla tiedän pystyväni kannustamaan muita, jotka pähkäileen unelmien ja järjen kanssa.

-Ninni

Ollaanko me koskaan valmiita rakkaudelle?

Hetki sitten kirjoitin postauksen, jossa tein kirjeen 15-vuotiaalle Ninnille, mainitsin –Et ole valmis vielä rakastumaan, mutta en myöskään tiedä oletko siihen koskaan valmis.

Jäin paljon pohtimaan tuota lausetta. Rakkaus.. voiko sille koskaan olla valmis? Voiko koskaan olla valmis rakastumaan? Yleensä rakkaus jotakuta kohtaan tulee, kun sitä vähiten odottaa. On ollut aikoja jolloin olisin selkeästi ollut valmis rakastumaan, mutta enemmän niitä aikoja jolloin olen valmiiksi sulkenut ovet edes mahdollisuudelta rakastua.

Asia rakastumisesta nousi uudestaan mieleen puhuessani tutun kanssa, joka mainitsi olleensa rakastunut, jonka menetti, eikä toista kertaa halua rakastua. Menetetty rakkaus on suoraan sanottuna paskaa, se tuntuu monesti turhalta ja hukkaan heitetyltä, varsinkin jos sydän on ottanut matkalla paljon osumaa.Ollaanko_me_koskaan_valmiita_rakkaudelle_1Ollaanko_me_koskaan_valmiita_rakkaudelle_2Ensimmäisen parisuhteen jälkeen en ajatellut, että rakastuisin. Silloin en todellakaan tiennyt mitä rakkaus on, vasta edellisen puolisoni kanssa tiesin ja koin rakkauden ensimmäistä kertaa. Silti ajattelin ennen suhdettani puolisoon, etten voi rakastua. Lapsesta asti uskoin prinsessa satuihin ja päähän jäi ajatus, että nuorena tulet tapaamaan ihmisen ja kaikki toimii yhden ihmisen kanssa loppuun asti. Halusin uskoa myös siihen rakkauteen ensimmäisen kumppanin kanssa, koska rakkaudessa omat vanhempani ovat näyttäneet niin hyvää esimerkkiä. Siitä jäi nuorelle siis hyvin paha päähän pinttymä, mutta kohta 24-vuotiaana sinkkuna olisi surullista ajatella, että nyt olisin koko loppuelämäni yksin ilman rakastavaa kumppania.

Onnellista rakkaustarinaa ei tullut omalla kohdalla siis seuraavassakaan suhteessa, mutta onko rakkaus nyt menetetty? Pystynkö vielä rakastamaan jotakuta, vaikka olen jo kokenut rakkauden näin nuorena.

Myönnän pelon olevan suurempi, kuin usko rakkauteen. Rakkaus sisältäni ei ole kummiskaan koskaan kadonnut, koska rakastan perhettäni, Figaroa ja ystäviäni. Rakkaus sisällä on ollut kaikki nämä ajat, mutta uusi rakkaus on aina pelottavaa. Silti rakkaus kumppania kohtaan on myös yhtälailla riski, kuin ystäviä kohtaan, ainakin omalla osalta. Olen menettänyt niin paljon rakkaita ystäviä, ettei nämä kaksi parisuhdetta ole mitään verrattuna monille muille menetyksille.Ollaanko_me_koskaan_valmiita_rakkaudelle_3Ollaanko_me_koskaan_valmiita_rakkaudelle_4Niinkuin sanoin, en tiedä olenko koskaan kokonaan valmis rakastumaan. Mutta jossain sisälläni tiedän olevani valmis rakastumaan ihmiseen, jonka sydän on puhdas. Jonka kanssa laitan silti itseni etusijalle, enkä hävitä itseäni rintamalle uudestaan. Haluan olla varovainen rakkauden kanssa ja se on hyvä. Mutta nyt haluan myös unohtaa pelon rakastumista kohtaan, en halua sulkea ovia joltain ihanalta mitä jonkun kanssa voisi olla, vain sen takia että joskus rakastin jotakuta eikä se toiminut.

Rakkaus on pelottavaa, vielä pelottavampaa sen iskiessä silloin, kun sitä ei odota. Mutta rakkaus on hyvää, kun siihen löytää hyvän ihmisen, jonka kanssa haluaa jakaa oman maailman. Jonka kanssa on samanlainen, tai täysin erilainen, jos jonkun kanssa kolahtaa on turha miettiä niitä mitä siinä voisi mennä vikaan. En usko siihen oikeaan, enkä siihen että elämässä tulee hirveän montaa ihmistä vastaan joiden seurasta nauttii niin paljon, että voisi rakastua.

Jos sä pelkäät rakkautta ja rakastumista, haluan kannustaa sua kokeilemaan. Tapaa ihmisiä, tapaa ihminen jonka kanssa ajatukset ja yhdessäolo kolahtaa. Rakkaus ei koskaan ole helppoa ja sen eteen pitää tehdä töitä. Älä pelkää epäonnistumista, tai sydänsuruja, niitä tulee aina. Mutta jos olet valmis ottamaan riskin, rakkaus tuo parhaimmillaan sun elämään parhaan ystävän, kumppanin, rakastajan, tsempparin, olkapään, turvan ja jopa loppuelämän vierelläsi olevan ihmisen. Sen vuoksi olen valmis vielä antamaan rakkaudelle mahdollisuuden ja valmis joskus vielä rakastumaan.

-Ninni

Uusien tatuointien tarina 2/3 – elämäni suurin titteli

Olin hieman malttamaton ja avasin tämän tatuoinnin tarinaa jo instagramin puolella. Tämä tatuointi on yksi tärkemmistä ja joilla on kaikista suurimpia merkityksiä. Tämä tatuointi näyttää miten ihmisen mieli voi muuttua matkan varrella, tatuointi osoittaa suurta rakkautta ja välittämistä, myöskin se osoittaa suurimman tittelini jota kannan mukanani.

Instagram kuvan kuvateksi

Reilu 3 vuotta sitten en olisi uskonut, miten yksi pieni ihminen voi muuttaa mun maailmaa ja mielipiteitä niin paljon. Tänä päivänäkään en ole täysin varma tulenko koskaan omia lapsia haluamaan, tai edes saamaan. Toivon silti jos joskus aika on oikea, että omat lapseni olisivat yhtä täydellisiä, kuin sinä rakas kummityttöni 💛 Olen ylpeä tätiydestä ja siitä, että se on tällä hetkellä suurin tittelini kannettavana 🙌🏻Uusien_tatuointien_tarina_23_elamani_suurin_titteli_1Uusien_tatuointien_tarina_23_elamani_suurin_titteli_2Tuo kirjoittamani teksti instagramiin kertookin kaiken hyvin neljällä lauseella. En ole koskaan ollut täysin varma haluanko lapsia ja mitä vanhemmaksi kasvankaan ei ajatus omista lapsista ole varmistunut. En ennen edes pitänyt lapsista, koska en ollut lasten kanssa tekemisissä ja nuorimpana lapsenakaan en ole nähnyt, muutakuin vanhempia ihmisiä. Nuorena haaveilin pikku siskosta, tai pikku veljestä, koska halusin kovasti pitää jostakusta huolta.

Kummityttöä pitäessäni sylissä ensimmäisen kerran tiesin kaiken loksahtavan paikalleen. Sain omalla tapaa sen pikku siskon, jonka kanssa välillä koetaan kiukku kohtaukset. Saan olla täti joka saa nauttia niitä parhaimpia paloja vähän kerrallaan tästä pienestä lapsesta. Näen hänen kasvun ja se on ollut ehkä ihmeellisintä ollut todistaa miten pienestä meritähdestä on nyt tullut lapsi, joka laulaa piippolan vaaria ja osaa tehdä itse jo niin paljon.

Mun lemppari asia on kuulla kysyvästi kuuluva hento ääni ”Ninni-täti.” Joskus koen, kuin olisin varustettu supervoimilla, koska ihmisenä joka ei ole tottunut lapsiin olen monet mielenpahoittamiset, kiukkukohtaukset ja surut saanut katoamaan omalla lempeydellä.Uusien_tatuointien_tarina_23_elamani_suurin_titteli_3Uusien_tatuointien_tarina_23_elamani_suurin_titteli_4Jos en koskaan saisi, tai haluaisi lapsia se olisi täysin okei, koska olen jo reilu kolme vuotta kasvattanut kummityttöäni, kuin omaa lastani. Vaikken koskaan haluaisi lapsia, saan kantaa suurinta titteliä sydämessäni ja kyynerpäässäni, ja saan olla maailman paras täti tälle pienelle tytölle. Toki myöskin toivottavasti tulevaisuudessa muillekkin ihanille pikkuisille, joita perheeseemme on tullakseen 💛

-Ninni

7 suosituinta instagram kuvaa 2019 & tarinat niiden takaa

Hellou ja oikein ihanaa alkanutta uutta vuotta!

Toivottavasti teidän uusi vuosi on alkanut toivotulla tavalla uusien tuulien myötä ja tavoitteiden. Oma vuoden vaihde meni muuttotohinassa ja tässä vielä muutama päivä pitäisi uppoutua järjestelemään uutta kotia asumiskuntoon. Viime vuonna tein samanlaisen postauksen (pääset lukemaan tuon postauksen tästä linkistä), koska mennyttä vuotta on ihanaa aina muistella ja varsinkin jos vuosi on ollut upea.

Viime vuosi meni ihan hujauksessa ja kuvat tuo paljon muistoja mieleen, myös paljon semmoisia muistoja jota ulkopuolinen kuvan katsoja ei näe ja tiedä. Viime vuosi oli ehdottomasti parhain vuosi moneen vuoteen, oli ihana kesä ja ehkä juuri sen takia vuosi menikin niin nopeasti, kun asiat oli hyvin ja arki tuntui mukavalta. Hassua eikö, kun miettii, että loppuvuodesta tapahtui kummiskin isoin asia sinä vuonna.

Nyt uppoudutaan seitsemään suosituimpaan instagram kuvaan ja tarinoihin niiden takaa! Mennään ilman järjestystä siitä mikä kuva on saanut eniten tykkäyksia, vaan fiiliksen mukaan.OLYMPUS DIGITAL CAMERA7_suosituinta_instagram_kuvaa_2019_&_tarinat_niiden_takaa_21.  Maybeautyn kanssa tuli tehtyä viime vuonna kaksi yhteistyötä ja pienellä markkinoinnilla tämä kuvasarja pompsahti ehdottomasti suosituimpiin kuviin. Yllätyin kuinka, muutaman euron panostuksella markkinointiin, kuva sai todella paljon huomiota. Kuvaan olen itse hyvin tyytyväinen, nämä on juuri niitä kuvia -mulla on tietty visio kuvaan ja sen haluan toteuttaa. Yleensä semmoiset kuvat jotka olen jo maalannut mielessäni ei onnistu syystä, tai toisesta mutta tämä onnistui! Maybeautyn kanssa on ollut ihanaa tehdä yhteistyötä ja pysykää kuulolla, koska pian on tulossa uutta yhteistyötä heidän kanssa!

2. Selfie joka muistuttaa itseäni siitä, kuinka vuosi vuodelta muistutan enemmän ja enemmän elämäni tärkeintä naista -äitiä. Äiti on niin pitkään, kuin lyhyessä elämässäni muistan, laittanut hiukset ylös edestä ja vuoden alusta kokeilin miten tämä hiustyyli sopii omiin kasvonpiirteisiin. Myönnän tämän kuvan olevan yksi ehdottomasti lemppariselfieitä joita olen onnistunut ottamaan. Moniin vuosiin ei ole tullut otettua selfieitä, mutta viime vuonna tuli tehtyä jopa ennätysmäärä niissä. Selfiet tuo kivaa vaihtelua feediin ja varsinkin tämmöiset kuvat, jolloin fiilis on vaan yksinkertaisesti niin hyvä. Otin kaappauksen kuvatekstistä, koska en muistanut mitä tähän kuvaan olen kirjoittanut ja jotenkin hauska, kuinka tähän kuvaankin olen tuolloin kirjoittanut äidistä ja nytkin melkein vuoden erolla, tästä kuvasta tulee mieleen rakas äitini!

”Eilen kirjotin koko päivän postausta huomiselle jossa kerron tosi henkilökohtasesti millanen olin nuorena ja millasta elämä silloin oli, itkin niin paljon ja koko kirjottamisen ajan mielessä oli äiti. Äiti on mulle niin tärkeä ja pelkkä äiti sana ei riitä kuvailemaan sitä. Äiti on mulle on paras kaveri, joukkuetoveri, koutsi, festarikamu ja lisäten vielä yhden -maailman paras kuuntelija 💛 Se että tänään tunnen onnellisuutta on äitin ansiota, muuten en olisi koskaan jaksanut uskoa itteeni 💭”7_suosituinta_instagram_kuvaa_2019_&_tarinat_niiden_takaa_37_suosituinta_instagram_kuvaa_2019_&_tarinat_niiden_takaa_43. Kesäloman alku, vitsi mikä fiilis oli aloittaa elämäni ensimmäinen kuukauden mittainen kesäloma! Oli erikoista, kun tiesi ettei kalenteriin ole merkattu, kuin yksi meno ja se oli kummitytön syntymäpäivä. Tämä kuva oli kanssa niitä ajatuksia -mulla on visio jonka haluan toteuttaa. Halusin saada romanttisen taustan, josta näkyisi mun ilo ja rauhallisuus. Halusin juhlistaa silloisen puolison kanssa yhteisen kesäloman alkua ja nauttia saadusta skumpasta ja mansikoista parvekkeella, vaikka siellä ei koristanutkaan kuin matto ja valot.

Fiilistely jäi kuvien ottamisen jälkeen lyhyeen, koska skumppa ei ollut mistään parhaimmasta päästä en ole koskaan ollut skumppien fani. Ja kuvien jälkeen silloinen puoliso halusi mennä sisälle pelaamaan pleikkaria. Jäin yksin hetkeksi parvekkeelle fiilistelemään lämmintä iltapäivää mansikoiden ja hieman päähän nousevan skumpan kanssa. Vaikka voisikin kuulostaa hieman surulliselta, ettei kuvan takana roihunut rakkaus ja yhteinen romanttinen ilta, muistan tuon hetken lämmöllä, koska olin yksin ja nautin omasta seurasta ja minun kesäloman alusta juuri, kuin itse olin sen visioinut. Vierellä ei tarvitse olla joku toinen, että voi nauttia jostain upeasta, koska näitä hetkiä on ihanaa muistella mielummin niin, että minä olin tässä ja minulla oli hyvä olla.

4. Jos jäädään fiilistelemään vielä kesää ja ihanaa lomaa niin tämä kuva on ehdottomasti kesän otetuista kuvista yksi lemppari. Matka Tallinnaan kuulostaa aika tylsältä, mutta ihmiselle joka ei pahemmin matkusta oli tuo ihana virkistysmatka, vaikka pitkiä nuo päivät onkin. Kävin ystäväni kanssa samaisessa Tallinnan turistipaikalla ensimmäistä kertaa viime talvena ja kappas kummaa, miten voikin jäädä reitti hyvin mieleen ja osasin tuonne uudestaan ilman eksymättä! Paikka oli aivan täynnä turisteja ja rakoa kuvaamiselle oli vaikea saada. Otimme yhdet kuvat, mutta vieressä könöttävät ihmiset ei antanut hetkeksi tilaa, joten suosiolla päätin jonottaa tuolle ”kuuluisalle” nurkalle, jonka seinän teksti löytyy melkein jokaisen instagram feedistä.

Jonotellessa ihana turistiperhe pyysi minua ottamaan heistä kuvan ja rakastan sitä, kuinka onnelliseksi ihmiset tulee siitä, kun joku ottaa koko poppoosta kuvan ja kenenkään ei tarvitse jäädä ulkopuolelle kuvasta. Omaa kuvausvuoroa jouduimme odottaa hetken aikaa, koska toinen turistiryhmä jäi selaamaan omia kuviaan pitkäksi aikaa. Olen juntti ja omistan välillä hieman lyhyet hermot, mutta onneksi jossain vaiheessa turisti ryhmä ymmärsi vinkin, kun salaa hivuttauduin lähemmäksi tyhjää kohtaa kuvaamista varten. Kuvia otettiin kuusi ja aikaa meni ehkä minuutti. Mielestäni pitää olla tehokas kuvaaja tämmöisissä turistikuvissa ja varsinkin jos tarkoitus on ottaa vain yksi instagram kuva!7_suosituinta_instagram_kuvaa_2019_&_tarinat_niiden_takaa_57_suosituinta_instagram_kuvaa_2019_&_tarinat_niiden_takaa_65. Figaro oma instagram tähteni. Mikä olisikaan paras tapa ottaa uudesta sohvasta kuvia? No tottakai ottaa kuviin mukaan oma rakas ja tällä kertaa se oli jopa helppoa! Figaro saa välillä ihania rakkauskohtauksia jolloin se rakastaa kiehnätä ja tulla syliin, ajoitus oli täydellinen -muutama herkku käteen, lirkuttelua Figarolle ja kamera käyntiin. Muistan vain kysyneeni, tuliko kuvista hyviä ja jatkoin Figaron paijaamista ilman suurempaa miettimistä onko kuinka moni kuva onnistunut, koska tuo hetki oli vain niin ihana. Voiko kaikki muistot näiden kuvien takaa olla oikeesti näin positiivisia?! Näköjään voi, mutta tämä hetki uudella sohvalla Figaron kanssa oli semmoinen joka lämmittää sydäntä. Vielä jos sohvan olisi jakanut edesmennyt rakas Simba olisi kaikki rakkaat ollut koossa 💛

6. Kynnet kynnet, jotka käsiini on kohta vuoden verran loihtinut taitava Zina! Teimme joulukuussa yhteistyötä kynsiteknikkoni kanssa ja pienellä markkinoinnilla tämäkin kuva pääsi tänne suosituimpien kuvien joukkoon. Kerroin enemmän fiiliksiä hetki sitten tässä postauksessa. Zinan luona on aina ihanan rauhallista olla ja nauttia vain siitä, millaista jälkeä pääsee ihailemaan omissa käsissään vielä monta viikkoa. Me ihmiset tarvitaan pieniä nautintoja elämään ja näen oman kauneuteen panostamisen vain plussana, koska siinä samalla autetaan yrittäjiä elämään omaa unelmaa ja itse saa vain hyvän mielen siinä hetkessä ja kotona, kun panostanut hieman itseensä.7_suosituinta_instagram_kuvaa_2019_&_tarinat_niiden_takaa_77. Kuten aikaisemmin mainitsin, selfiet oli selkeästi viime vuoden nouseva juttu ja monet selfiet oli tulossa tälle listalle vain muutamilla eroavaisuuksilla tykkäysmäärissä. Tässä kuvassa myös näkyi selkeästi kampaaja käynnin jälkeinen muutos hiuksissa, kun ihana Mira laittoi kuolleet latvat ruotuun. Kuvan takana ei ole ihmeellistä tarinaa, mutta tämän kuvan sanoma oli sitäkin suurempi. Avasin hieman silloisen uuden postauksen tekstiä joka liittyy seuraajamäärin ja täytyy myöntää tuon postauksen olleen aika pirun hyvä! Linkki tuohon postaukseen löytyy tästä.

Näihin kuvien tarinoihin ja pieniinkin muistoihin, kun uppoutuu vuosi oli ihana ja positiivinen. Moniakaan juttuja ei varmasti muistaisi, jos kuvat ei olisi muistuttamassa niistä. Myöhemmin uppoudutaan vielä blogin 2019 vuoden suosituimpiin postauksiin!

-Ninni

Junttien jenkki joulu

Hellou!

Tämän vuoden joulu on ollut niin monella tapaa erilainen, kuin mikään muu vuosi ikinä. Joskus tuntui niin oudolta ja perinteitä rikkovalta, kun ruuan ajan vanhin isoveli oli silloisen puolisonsa perheen luona syömässä. Tätä joulua, kun vertaa tuohon tuntuu se hyvin pieneltä, koska tänä vuonna mikään ei tunnu pyörivän vanhan tutun kaavan mukaan.

Joulu alkoi hyvin erilaisesti, koska vieressä ei ollut kumppania ja 6:30 herätys soi töihin, johon mentiin yhtä matkaa ystävän kanssa. Lyhyen ja hieman turhalta tuntuvan työpäivän jälkeen lähdin kotiin hakemaan kadoksissa ollutta joulufiilistä ja pakkaamaan muutamat lahjat. Kiire iski hieman päälle, mutta silti paketoidessa lahjoja joulumusiikin soidessa, alkoi sitä pientä joulufiilistä vihdoin löytymään.

Jouluaatto vietettiin kummitytön, siskon ja hänen miehensä kanssa syöden vuoden ensimmäiset jouluruuat ja avaten lahjoja. Olen aina tykännyt antaa lahjoja ja tänä vuonna tuli annettua ihan muutama pieni lahja muuton tuoman budjetin takia. Pienet lahjat toi silti sitäkin suuremman ilon ja on ihanaa nähdä lahjansaajan hymy pakettia avatessa.Junttien_jenkki joulu_1Junttien_jenkki joulu_3Junttien_jenkki joulu_2Junttien_jenkki joulu_4Junttien_jenkki joulu_5Joulua vietettiinkin perheen kanssa tänä vuonna vasta 25 päivä, kuten jenkeissä ja siksi tämän vuoden joulu tuli nimitettyä junttien jenkki jouluksi. Joulua ei vietetty tutussa kotikodissa, vaan vanhempien uudessa asunnossa remontin keskellä. Jouluruoka valmistettiin mikrossa ja edes ruokaviiniä ei tänä vuonna korkattu. Crocsit jalassa ei sentään jouduttu viettää iltaa, koska iskä oli saanut jo lattian laitettua olohuoneeseen.

Pientä joulufiilistä halusin tuoda koristelemattomaan kotiin polaroid kameralla, jonka ostin itselleni joululahjaksi. Haluan taltioida hetkiä rakkaimmista, tehdä niistä erilaisia kollaaseja. Joulufiilistä kuviin toi erilaiset ”joulufiltterit” kuviin ja näistä saatiinkin hyvät naurut aikaan!

Vaikka joulufiilis jäi hyvin minimaaliseksi, niin tärkeintä koko päivässä oli viettää aikaa perheen kanssa, koska koko poppoo on niin harvoin koolla vuodessa. Tältä vuodelta odotan enää vain tämän vuoden loppumista ja ensi vuoden alkamista, koska silloin alkaa aivan uusi luku tämän juntin elämässä!

-Ninni

Kooste kuluneesta kesälomasta

Hellou!

Töihin on palattu ja niin sanottu normaali arki taas alkaa. Töiden alusta on ollut ristiriitaiset fiilikset ja nyt onkin vasta ensimmäinen vuoro tehty, joten niin sanottu pehmeä lasku on tullut tehtyä työelämään. Kesä oli ja meni tänäkin vuonna erittäin nopeasti, vaikka kuukausi tuli oltua vapaalla ilman suurempia suunnitelmia, niin silti tuntui ettei niitä lämpimiä kesämekko päiviä ollut hirveästi. Elokuu oli aika kylmä kuukausi pitää lomaa, mutta oli niitä ihania aurinkoisia päiviä joukossa. Erityisesti mieleen jäi kummitytön synttärit, jolloin sää oli iltaan asti kaunis ja aurinkoinen.

Ensiksi ajattelin, että pidän meidän kesän hyvin aktiivisena, ettei jäädä paljoa koti sohvalle puolison kanssa. Oltiin kummiskin molemmat kaivattu todella paljon lepoa, joten oltiin paljon kotona chillaillen, mutta tehtiin myös hyvällä tahdilla muistoja ensimmäisestä pitkästä kesälomasta yhdessä.Kooste_kuluneesta_kesalomasta_1Kooste_kuluneesta_kesalomasta_2Heti kesäloman alussa tehtiin päivän reissu Tallinnaan, ollaan seurusteltu kohta 4 vuotta eikä olla käyty missään ulkomailla -ei edes siellä Tallinnassa. Nyt oli kerrankin molemmilla henkilökortit ja aikaa kokea joka pariskunnan ensimmäinen reissu, eli se Tallinnan reissu! Päivä oli pitkä, mutta sitäkin ihanempi. Kuvattiin asukuvat, otettiin yhteisiä kuvia talteen, syötiin hyvää ruokaa, shoppailtiin hieman ja ostettiin myös Figarolle tuliaisia. Kotiin päästyä oli niin ihanaa mennä nukkumaan yhdessä ja herätä todella myöhään seuraavaan päivään ihanasta kodistamme.

Olin tehnyt pienen listan puhelimeen asioita, mitä haluan kesäloman aikana tehdä. Listalta löytyi 15 kohtaa, joista tuli tehtyä 8 kohtaa. Listalla oli mm. Serena jossa käytiin myös kesäloman alussa, hieman pettymys paikka, mutta tulipahan koettua ensimmäistä kertaa. Bloggaajan listalta löytyi tietysti kohta paljon valokuvaamista ja sitä tulikin tehtyä muutamassa paikassa, jotka olin listannut ylös. Isin tekemä pannari oli päässyt tottakai listalle ja kummitytön synttäriviikolla saatiinkin maailman parasta pannaria ála H.Juutinen.Kooste_kuluneesta_kesalomasta_3OLYMPUS DIGITAL CAMERAKooste_kuluneesta_kesalomasta_5Vietimme myös viimeiset hetket kotikodissa, josta kerroin viime postauksessa. On todella outoa ajatella, ettei niitä maisemia tule nähtyä enää ja tuleva isänpäivä ja joulu tulee olemaan todella erilaisia, kuin viimeiseen 14 vuoteen. Kotikotona sai nautittua kesästä kunnolla, koska omakotitalon pihalla on helpompi viettää aikaa, kuin kaupungissa kerrostalossa. Puhalsimme kummitytön kanssa posket punasina saippuakuplia kilpaa monena päivänä, käytiin moikkaamassa naapurissa hevosia ja ikuinen heppatyttö sydämeni pääsi valloilleen.

Viimeinen ilta vietettiin tutussa järvessä, mutta ensimmäistä kertaa soutaen. Se oli ehkä elämäni täydellisimpiä hetkiä, vene joka oli lastattuna kahdella maailman tärkeimmillä miehillä -isi & puoliso. Auringonlasku, hiljaisuus, jossa kuuluu veden äänet, lintujen viserrys ja tottakai iskän höpötys. Se oli täydellinen hetki rauhottua, kun koko päivä oltiin syöty herkkuja, juhlittu kummityttöä ja juteltu sukulaisten kanssa.

Loppuviikot meni opetellessa koira-arkea, Nicken tullessa meille asumaan vanhempien muuton takia ja senkin takia loppu kesäloma tuli oltua paljon kotona lenkkeillessä ja pitämässä seuraa hyvin aktiiviselle koiralle.

Kooste_kuluneesta_kesalomasta_9Kooste_kuluneesta_kesalomasta_10Kooste_kuluneesta_kesalomasta_11Kesäloma oli ennen kaikkea onnistunut ja jään jo kaipaamaan tulevaa kesälomaa. Aurinkoa, aikaa perheen kanssa, ylipäätään aikaa milloin ei tarvitse miettiä kalenteriin merkattuja aikatauluja ja toivottavasti myös ensi kesän saan viettää puolison kanssa yhteisen olemisen ja reissun merkeissä.

Nyt on syksy saapunut yllättävän lämpimien päivien kanssa, mutta silti päivien kanssa jolloin villapaidat ja neuleet on ihanaa kääriä päälle. Kohta alkaa taas kynttilöiden polttaminen tuntumaan parhaalta asialta ja vaan se, että syksyllä on myös enemmän lupa olla kotona viltin alla sohvalla.

Miten teidän kesä meni? Onko jo ihanaa siirtyä syksyn pimeneviin iltoihin ja kynttilöihin, vai onko teissäkin hieman ikuista kesän toivoa?

-Ninni