Onnistuneet yllätykset

Ihanaa maantaita, toivottavasti viikonloppuna kaikilla oli hyvää seuraa ja saitte viettää omanlaisen äitienpäivän. Tuttuun tapaan vuodesta toiseen ja niin pitkälle, kun elämässä on mahdollista meidän perhe kokoontuu yhteen merkkipäivinä. Poikkeusta ei tullut tänäkään vuonna ja vietimme äitienpäivää lauantaina koko poppoon tullessa kotikotiin viettämään aikaa.

Lähdin torstaina reissuun kohti Tamperetta, että saan viettää mahdollisimman paljon aikaa rakkaiden kanssa, yhteistä aikaa kun ei koskaan ole liikaa. Puoliso tuli perässä lauantaina ja sillä aikaa, kun iskä oli häntä hakemassa laitoimme pöydän koreaksi, kahvin tippumaan ja herkut esille. Oli meinaan viikonlopun ensimmäisen yllätyksen aika, puolisostani tuli samana viikonloppuna kummisetä ja apulaispäällikkö.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKuten mainitsinkin äitienpäivää vietimme lauantaina, kun koko perhe pääsi paikalle. Äidin herkullisen lasagnen parissa ja istuen iltaa rennosti saunomalla ja vain olemalla. Joskus on vaan ihanaa olla, ei mitään ylimääräistä, pelkästään istua ja ihmetellä. Siskon kanssa ostimme äidille kirjan lahjaksi Suomalaisesta kirjakaupasta, mutta se ei ollutkaan mikä tahansa kirja.

Tarinat ja muista oppiminen on hirmu mielenkiintoista ja myös hauskaa, vaikka kyseessä olisi läheinen, jonka luulisi tuntevan jo varpaista korviin. Vaikka olisi kuullut monta kertaa asioita menneisyydestä, niin aina tulee jotain uutta ja nyt voimme oppia äidistämme vielä enemmän. Kirjaan saa äiti kirjoittaa mitä siinä ikinä kysytäänkään, lapsuudesta, rakkaudesta ja koko elämästä. Tuo kirja on semmoinen jonka varmasti monet haluaa lukea alusta loppuun, ja toivon sen säilyvän vielä jälkeläisillekkin. Pala Juutisen muumimammasta, joka on meidän hyvä sydäminen ja upea äitimme.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAIkinä ei voi liikaa muistuttaa siitä, että viettäkää aikaa rakkaiden kanssa. Nähkää ja jutelkaa enemmän, varsinkin vanhempana. Onneksi kohta on taas kesä ja ihmiset liikkuvat enemmän ja lomailevat, silloin on hyvä aika pakkaa kamat ja mennä näkemään muita. Rakkaus on asia mitä tämä maailma tarvitsee enemmän, joten rakkauden täytteistä viikkoa jokaiselle!

-Ninni

Elämänkerta pohjamudista tulevaisuuteen

Hellou!

Näin Sannan pannari blogissa postauksen, jossa hän esitteli itsensä ja aloin miettimään milloin olen itseni esitellyt, tai edes kertonut enemmän taustastani. Tästä alkujaan piti tulla hyvin samantapainen postaus, koulutyylinen esittely jossa kerrotaan niitä perusjuttuja, kunnes kirjoittamisesta inspiroituneena päätinkin kirjoittamaan elämäni sieltä pohjamudista tulevaisuuteen. Vuodatin monia kyyneleitä tätä kirjoittaessa, mutta uskon tämän tekstin myötä monien pääsevän kiinni paremmin monista asioista.

Palataan siihen perinteiseen esittelypostaukseen myöhemmin, jos tuntuu sille olevan vielä tarvetta. Nyt haluan avata elämäni teille, joten ota hyvä asento ja jos olet yhtään samanlainen herkistelijä, muutama nenäliina olisi paikallaan.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juuret & lapsuus

Eli moi, oon Ninni 22-vuotias juntiksi itseäni kutsuva likka Helsingistä. Tämä junttius pohjautuu lapsuuteeni, koska olen kotoisin landelta Tampereen lähettyviltä. Eli toisin sanoen landepaukku, ja paukuksi puolisoni minua kutsuukin. Olin ensin kertomassa, kuinka junttius tulee juuristani, mutta isäni on syntyjään Helsinkiläinen joten ne ei klikkaa hyvin keskenään. Eikä vanhempani juntteja ole, ehkä me lapset vain vähän ollaan.

Olen perheestä, jota ei muutamalla sanalla pysty kuvailemaan. Isä ja äitini ovat mulle olleet aina rakkaudessa inspiraatio ja ihania roolimalleja. Olen saanut viettää rakastetun lapsuuden viiden sisarukseni kanssa, joista jokainen on yhtä tärkeä osa perhettämme ja meistä jokainen rakentaa Juutisen perheen. Olen perheeni nuorin ja saanut rikkaudeksi neljä isoveljeä ja yhden isosiskon.

Meidät kasvatettiin erittäin hyvin ja kuinka kaikkea ei aina todellakaan saa, mutta en ole koskaan kokenut, että jotain olisi puuttunut. Meillä oli paljon juttuja lapsuudessa, siskoni kanssa kerättiin paljon Brätzejä joilla leikittiin todella pitkälle, silti ollaan perustuloisesta perheestä. Ei oltu liian hemmoteltuja ja asioiden eteen piti tehdä kotitöitä ja kuri oli silloin minunkin nuoruudessa vielä todella kova, mutta olihan se myös ansaittuakin joskus. On hullua ajatella miten hyvin kaksi ihmistä on voinut kasvattaa kuusi lasta yhtä saman arvoisesti, vaikka väistämättä nuorimpana olen ollutkin se söpöin. Isäni aina sanoikin minulle nuorena sinulla on vain yksi tehtävä ja se on olla söpö.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nuoruus

Nuoruus on ollut mulla todella kirjava ja täynnä kaikkea. Kun ykkösluokka oli lopuillaan muutettiin pienestä kunnasta viereiseen kylään. Niin nuorena muutos ei ollut vaikeaa ja tuolloin tykkäsin vielä koulusta, joten odotin aika innoissani uutta koulua. Suurin ikävä tuli meidän pikku metsää, jossa leikittiin ja koko taloa, se oli meidän rakas koti ja minun ensimmäinen semmoinen.

Kakkosluokalla tutustuin ensimmäisenä päivänä silloiseen parhaaseen kaveriini, jonka kanssa olimme kuin paita ja peppu. Olimme kilttejä tyttöjä, leikimme barbeilla oltiin, kotona sovittuun aikaan, tehtiin läksyt heti koulun jälkeen yhdessä ja harrastimme Cheerleaderiä yhdessä. Hänen muuttaessa pois, lapsuuteni sai aivan uuden käänteen.

Tutustuin uusiin ihmisiin, jotka olivat aivan erilaisia. Silloin huomasin miten luonteeni muuttuu väärässä seurassa. Näin jälkeenpäin, kun asioita on käynyt läpi ja miettinyt, se oli erittäin pelottavaa. En loistanut koulussa, koska vaikeuksistani oppia ei silloin tiedetty. Turhauduin koulunkäyntiin niin paljon ja väärät ystävät tekivät minusta surullisen, kiukkuisen ja kapinoivan. Olin vasta nelosluokalla ja tuntui, kuin olisin jo antanut kaikkeni kaikelle.

Silti välillä harrastin uusia erilaisia lajeja, harrastuksien parissa sain olla lapsi ja siellä oli ihania ihmisiä joiden seurassa pystyin taas olla normaali itseni. Harrastaessani yleisurheilua, muistan kuinka äitini sanoi kerran tullessaan hakemaan minut harkkojen jälkee, olet ihanan pirteä ja energinen. Sitä olinkin, vaikka tuolloin ei puhelimilla kirjoitettu, kuin tekstiviestejä oli se joskus näpytys sotaa kavereiden kanssa. Treeneissä sain unohtaa hetkeksi kaiken muun, kaikki riidat ja mitä lasten draamoja nyt olikaan meneillään.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yläaste

Yläasteen alkaessa pahin koulukiusaaminen alkoi, samaan aikaan silti tein paljon ystäviä. Meillä oli kiva tyttöporukka kasassa, vaikka koulun käytävillä jouduinkin pelkäämään tuleeko kiusaajiani vastaan. Se oli todella ristiriitaista aikaa. Tyttöporukkamme alkoi pikku hiljaa erkanemaan, koska kaikki alkoi kasvamaan omaa reittiään. Tämä juntti meni massan mukana, enkä todellakaan tiennyt kuka olin ja mistä pidin.

Pahin kapina vanhempia kohtaan oli vasta tulossa. Maistoin seiskaluokan kesällä ekaa kertaa alkoholia ja pyörin ihmisten kanssa, jotka saivat vihaani kasvamaan kaikkia kohtaan. Koulun suhteen olisin luovuttanut ellei ala-asteelta asti ollut ystäväni olisi ollut samalla luokalla ja nähnyt sen hyvän puolen minusta, joka olin silloin kakkosluokalla.

Kaveriporukat vaihtelivat, olin jäänyt vanhemmilleni kiinni alkoholin juomisesta ja tupakan poltosta. Myöskin äitini joskus epäili minun käyttäneeni marihuanaa, koska olin tennareihini piirtänyt kasvin kuvan kaikkien muiden töherrysten sekaan. Sain vasta vanhempana tietää mitä piirtämäni kasvi edusti ja se oli erittäin noloa, koska olen aina ollut vastaan huumeita.

Eräänä kesänä otettiin äitini kanssa paussi kaikista riidoista, vaikka lisää oli myöhemmin tulossa. Lähdettiin yhdessä Nicke koiramme kanssa viettämään kesää pienelle mökille. Pelattiin korttia, saunottiin, syötiin herkkuja eikä puhuttu mistään ikävästä. Mökkireissun ajan sain olla se lapsi, joka olin aina sisältäni ollut. Se joka rakastaa vanhempiaan, koiraansa ja ulkoilmaa.

Kaikista parhainta oli, kun äitimme kanssa hankimme Nicke koiramme kun olin kutosluokalla. Yläasteella aloin harrastamaan Nicken kanssa agilityä ja silloin en ajatellut mitään muutakuin, kuinka onnellinen olin kahdestaan koirani kanssa. Nicke toi paljon naurua ja iloa hirveimpien teinivuosien keskelle.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aikuistuminen

Oli kulunut jo muutama vuosi, ne ei ollut elämäni parhaimpia, mutta vanhempieni kanssa emme olleet riidelleet pitkään aikaan ja se oli minulle ainoastaan tärkeintä. Turhasta vihasta ja kiukusta pääsin eroon vasta täytettyäni 18 vuotta. Olin ollut liian monta vuotta täynnä vihaa kaikkia kohtaan. Olin niin epävarma itsestäni, enkä muiden ihmisten takia ikinä päässyt todella tutustumaan itseeni. Vain taivas oli rajana, kun täytin 18-vuotta. Eikä sen takia, että nyt minua ei voisi määräillä, vaan kaiken uuden mitä minulle avautui.

Pääsin kesätöihin mistä tykkäsin erittäin paljon, aloitimme äitini kanssa yhteisen harrastuksen ryhmäliikunta tunneilla, löysin vihdoista viimein harrastuksen josta tykkäsin ja pääsin liikkumaan mitä olin aina ennen tehnyt. En ollut moneen vuoteen harrastanut mitään, mikä oli suurin pimennys mielelleni.

Oltiin vihdoinkin haudattu sotakirveet kokonaan vanhempieni kanssa, kävimme saunassa yhdessä jossa ekaa kertaa keskusteltiin teinivuosieni pahasta olosta. Monet kyyneleet tuli vuodatettua, olen niin kiitollinen kuinka he jaksoivat päivästä toiseen ja vuodesta toiseen uskoa siihen, etten oikeasti ole niin vihainen ja itsekäs ihminen, mitä olin jo monen monta vuotta ollut.

Suoritin ammattikoulun kakkos ja kolmos vuoden hyvin läpi, enkä inhonnut koulun käyntiä. Valmistuin hyvällä todistuksella ja sitä juhlittiin isosti! Oli niin hienoa saavuttaa jotain suurta ja nähdä kuinka vanhempieni kasvoilta paistoi ylpeys.

Joskus iltaisin autolla ajaessani menin rauhalliseen paikkaan, mietin mitä kaikkea oli tapahtunut ja annoin itselleni luvan itkeä. Annoin itselleni luvan olla ensimmäistä kertaa ylpeä itsestäni. Uskalsin sanoa ei ihmisille joita en kaivannut elämääni, en tarvinnut rinnalle parasta ystävää, tai poikaystävää tehdäkseen minut onnelliseksi. Olin vihdoin oppinut kuuntelemaan tunteitani ja uskalsin puhua kaikesta vanhemmilleni. Äiti on aina ollut loistava kuuntelia, puhumattakaan siskostani jonka kanssa vietin todella paljon aikaa Tampereella töiden ohessa. Meidänkin sisar suhdetta oltiin koeteltu niin paljon ja vihdoin kaikki oli hyvin.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muutto helsinkiin

Valmistuttuani en ollut yhtään suunnitellut mitä teen. Kotikotona oli kiva elää, eikä koskaan ollut puhetta vanhempieni kanssa milloin muuttaisin omaan asuntoon. Aloin jossain vaiheessa puhumaan muutosta Tampereelle, koska siellä oli töitä tarjolla, myöskin muutama veljeni ja sisko asui siellä.

Kesä oli jo loppumaisillaan, oltiin tehty pitkään suunnittelua matkastamme Lontooseen äidin yllätyslahjaksi. Seikkailun viehätys kasvoi koko aika suuremmaksi, etsin töitä ja välillä kuikuillen asuntoja Tampereelta. Päähän pistona katsoin töitä ja asuntoja Helsingistä ja hupsista vaan minulla olikin työhaastattelu! Lähdimme silloisen ystäväni kanssa Onnibussilla Helsinkiin työhaastatteluun ja heti haastattelun jälkeen sain tietää, että sain paikan. Haha kysehän ei ollut, kuin puhelinmyynnistä. Aloin tekemään suunnitelmia siitä miten tulisin toimeen, olin tuolloin töissä Suomalaisessa Kirjakaupassa ja sain kuulla, että Helsinkiin etsittiin työntekijää ja minulla oli hyvä asema, koska olin heillä jo töissä.

Kävimme katsomassa vanhempieni kanssa ensimmäistä asuntoani, 20 neliötä Kontulassa. Niin pieni, mutta täysin simppeli asunto tuntui kivalta ja hetken päästä kiinteistövälittäjä soitti perään ja kertoi minun saaneen asunnon.

Siitä alkoikin muuttotohinat, olin ostanut valmistujaisrahoillani paljon tavaraa asuntoa varten ja myös saanut lahjaksi paljon hyödyllisiä tavaroita. Kuukausi meni äkkiä ja kohta sitä oltiinkin pakettiautossa Figaron ja Simban kanssa kohti uutta ja tuntematonta.

Muutto meni nopeasti, koska kantamuksia nyt ei pahemmin ollutkaan ja tuli aika sanoa heipat. Sen illan, ne halit ja se tunnelma oli ihan käsittämätön. Tajusin, kuinka kaukana olen yksin jossain mitä en osaa edes kartalta osoittaa, äitini lähti ensimmäisenä, koska oltiin molemmat niin itkuherkkiä. Parvekkeelta vilkutin vielä kyyneleet silmissä heipat ja toivoin, tuon auton täynnä tärkeitä ihmisiä pääsevän turvallisesti kotiin.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuodet Helsingissä

Tuosta ensimmäisestä illasta pienen asuntoni luona tulee tänä vuonna kuluneeksi neljä vuotta. Kuten arvaattekin, en ole päätöstäni muuttaa Helsinkiin katunut ikinä. Voi kun se pieni tyttö suurien haaveiden kanssa olisi tuolloin tiennyt mitä on tulossa eteen, olisi hän tokaissut -tämä on sitä elämää.

Näitä vuosia olette myös tekin päässeet seuraamaan tiiviimmin, läheskään kaikkea ei ole tullut tänne kirjoitettua, mutta sekaan on mahtunut pahimpia kokemuksia, suurimpia sydänsuruja ja menetyksiä. Erilaisia työpaikkoja, uusia kokemuksia, rakkautta, uusien ihmisten tapaamista ja itseensä tutustumista.

Heti muutettuani tapasin puolisoni. Voi niitä nuoria, jotka ei ymmärtänyt rakkaudesta oikein mitään, vaikka minulla oli aina ollut hyvät roolimallit siinä. Meidän suhdetta ei riitä muutama sana kuvailemaan. Se ei ole missään määrin täydellinen kansikuva kertomaan rakkaudesta ja hyvyydestä. Se on ollut täynnä vuoria ja kivisiä teitä, siinä on paljon asioita joita olen halunnut sulkea pois. Se on täynnä asioita, jotka kuuluvat vain meille. Silti haluan sanoa tämän ääneen, koska en halua ihmisten aina luulevan kaiken olevan täydellistä, mutta silti epätäydellisyyskin on rakkautta. Me ollaan puolison kanssa kasvettu aivan eri maailmoissa ja se kasvaminen toisen kenkä omassa jalassa on aivan saakelin vaikeaa.

Silti jokin on alusta asti pitänyt meidät yhdessä, vaikka pieni hengähdystauko ollaan aikanaan pidetty, ei ole mennyt päivääkään näiden vuosien varrella ettemme olisi pitänyt yhteyttä ja toisistamme välitetty. Meidän ensi tapaamisesta lähtien siinä on ollut jotain, jotain mitä en ole koskaan osannut selittää. Vasta monien mokien jälkeen ollaan ymmärretty mitä se rakkaus on. Vasta nyt kun ollaan alettu kasvaa itse ja hyväksymään kaikki omat virheemme menneisyydessä. Se rakkaus ei olekkaan sitä, kuinka kaikki on täydellistä ja osaa aina puhua toisesta kauniisti. Se ei olekkaan sitä, kuinka koko aika pitää ymmärtää toista, vaikka hassulla tapaa silti ymmärrätkin. Ollaan ymmärretty mitä rakkaus on, kun ollaan opittu tuntemaan toisistamme kaikki, ne paskimmatkin asiat.

Puolisoni kautta olen oppinut ymmärtämään muiden virheet, niin kauan kun teen itse virheitä elämässäni on ymmärrettävä toistenkin virheet. Meidän rakkaustarina ei ole prinsessa saduista, vaikka joskus luulin tosi rakkauden olevan aina helppoa. Meidän rakkaus on silti paras, koska ilman näitä vuosia en olisi koskaan ymmärtänyt, kuinka paljon rakkaus vaatii molemmilta.

Muutto Helsinkiin ei siis todellakaan ole ollut yhtä ruusuilla tanssimista, mutta voin sydämeni pohjasta sanoa, etten mitään vaihtaisi pois. Vaikka se on niin kliseistä, niin kaikki arvet, surut ja ne ilot kasvattaa lähemmäksi itseäni, jokaisesta takapakista opin enemmän itsestäni. Jos jotain mun elämä on kaivannut niin se on erityisesti sitä, että kuuntelen itseäni ja uskallan oppia lisää.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nykyhetki

Tällä hetkellä käyn työssä mikä on ihan ok. Ei mikään goals, mutta työporukka on kiva ja työstäni oppii hyödyllisiä asioita normaaliin arkeen. Olen kiitollinen, kun on niitä töitä joilla pystyy elättämään itsensä.

Olen pitkästä aikaa palannut sinne missä vuosia sitten aloitettiin äitini kanssa, mutta tällä kertaa vain kuntosalilla käymisen. Jos nyt olisi taas uudestaan oppinut sen, ettei sitä liikuntaa kannata jättää pois, koska se vaikuttaa niin paljon mieleen. Rakastan käydä salilla ja siellä tulee yleensä 4-6 kertaa viikossa käytyäkkin.

Haaveilen joka päivä asioista, joskus samoista ja joskus ne vaihtuu. Tän vuoden aion tehdä paljon töitä ja ensi vuonna lähteä matkustamaan. Tällä hetkellä haluan tehdä paljon töitä monen asian suhteen, jotta myöhemmin pystyy kiittämään siitä uurastuksesta.

Tällä hetkellä oon onnellinen monesta asiasta, kaikki on hyvin. Meillä on ihana koti, johon on ihanaa tulla töiden jälkeen, Figarolla on kaikki hyvin ja puolison kanssa tehdään paljon kivoja asioita yhdessä.

Tämän hetkinen suurin haave on uuden kameran osto, oon löytänyt jo kameran johon haluan päivittää vanhan ja sitä lähden seuraavaksi tavoittelemaan. Rakastan tehdä tätä blogia teille ja parantaa itseäni joka päivä enemmän ja enemmän.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tulevaisuus

Vaikka nyt on kulunut vuosia siitä kuinka 18 vuotiaana opin ensimmäistä kertaa kuuntelemaan itseäni, on sitä opittava joka päivä. Tänä aikana olen muuttunut niin paljon, että itseensä on tutustuttava ahkerasti. Sinkkuna oli helppo tutustua itseensä, mutta nyt kun jakaa arjen toisen kanssa on se huomattavasti vaikeampaa, mutta silti sen arvoista.

Toivon todella joku päivä löytäväni työn jota rakastan tehdä koko sydämestäni. Työ vaikuttaa niin paljon meihin ja olen valmis tekemään niin paljon töitä, jotta voin toteuttaa unelmiani.

En ole vieläkään keksinyt miten, mutta haluan tulevaisuudessa pystyä tekemään vanhemmilleni jotain mikä osoittaa kiitollisuuteni. Elämäni olisi varmasti niin erilaista, jos en olisi saanut elää heidän kanssa, tai jos he olisivat luovuttaneet suhteeni.

Suunnittelen tulevaisuutta monesti, vaikka rakastan tehdä extemporella asioita, eikä myöskään mitään voi liikaa suunnitella, siksi menenkin jalat maassa ja pää pilvissä kohti tulevaa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAEn ajatellut alkuunkaan tästä postauksesta tulevan näin henkilökohtaista ja niin lähelle arkoja asioita, mutta nyt tuntui hyvältä ajalta vuodattaa kaikki pois sydämeltä. Me kaikki tehdään virheitä, mutta niihin pystytään silti vaikuttamaan.

Menneisyyksistä huolimatta toivon jokaiselle rauhallista elämää, kunnioitetaan muita ja otetaan vastuu teoistamme. Karma on läsnä niin hyvässä, kuin pahassa ja uskon maksaneeni nyt kaiken pahan menneisyydestä.

Haluan erityisesti omistaa tämän tekstin niille jotka kamppailevat itsensä kanssa. Pysähdy, kuuntele mitä sydämes sanoo, onko sulla hyvä olla? Pahaa oloo ei voi juosta karkuun, eti ne syyt ja kohtaa ne. Yritin itse vuosia olla kohtaamatta syitä, kunnes kävin ne läpi ja vielä uudestaan puolisoni kanssa. Muuten ei voi jatkaa eteenpäin, se on mahdotonta. Älä elä muita varten, vaan etsi se rauha sisälläsi, jotta voit olla onnellinen.

-Ninni

Koko vuoden kohokohta

Nyt kun joulu ja pyhäpäivät on vietetty, kotiin saavuttu reissusta on aika laittaa vuoden odotetuin juhla pakettiin. En koskaan sano tarpeeksi sitä, kuinka tärkeä joulu on meidän perheelle. Sisaruksia asuu siellä ja täällä, mutta tärkeintä on pitää perinteistä kiinni ja kokoontua saman pöydän ääreen vaihtamaan kuulumisia ja tekemään muistoja.

Tänä vuonna puoliso oli toista kertaa mukana viettämässä joulua perheemme kanssa, mikä on mulle erittäin tärkeää saada yhdistettyä koti ja kotikoti. Figarokin pääsi reissuun mukaan ja yllätykseksi tykkäsi matkustamisesta, eikä maukunut junamatkalla ollenkaan. Positiivinen mieli jäi senkin puolesta mieleen ja joskus voi uudestaankin harkita pientä reissua ja maisemanvaihdosta.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKoko_vuoden_kohokohta_3Meidän joulu menee yleensä samalla kaavalla -aamulla riisipuuroa, joulusaunaan, kuusen koristelu ja tällä kertaa myös kummityttö pääsi mukaan koristeluun! Koristeluiden jälkeen äiti häärää omiaan siivotessa, kun muut katselee telkkarista jouluohjelmia. Tänä vuonna tuo hääräysaika meni mulla meikatessa kaikki juutisen tytöt. Kolmen aikaan aloitetaan syömään ja siinä vierähtää tovi, jonka jälkeen juodaan kahvia ja aletaan pikku hiljaa jakamaan lahjoja.

Kaikista suloisinta on nähdä, kuinka joulu ja lahjojen jakaminen on hauskaa pienelle tytölle. Lahjojen jakamisen jälkeen tulee perinteinen arpojen raaputus, jossa kuuluukin välillä muutamia kirosanoja ja onnellisia tuuletuksia – Nimimerkillä eräs vuosi raaputettu 500€.

Joskus tuo 24 päivä kului hitaasti, aamusta valvominen ja kova odottaminen lahjojen jakamiseen asti tuntui ikuisuudelta. Nykyään tuntuu, että päivä hujahtaa silmissä eikä ylimääräistä kerkeäisi siinä enää tehdäkkään ennen ruokailua.

Vaikka joulu tuntuu menevän tietyllä samalla painolla, on siinä aina jotain erilaista. Kuten tänä vuonna puolisoni ollessa mukana ja kummityttö jakamassa lahjat, tänä vuonna myös herkkupöydässä oli kauniit lumihiutale joulutortut. Niinkuin joku tokaisikin, koskaan ei tiedä milloin on viimeinen yhteinen joulu, joten näistä on otettava kaikki irti.

-Ninni

Meidän oma MacGyver

Meidan_oma_MacGyver_1Meidan_oma_MacGyver_2Meidan_oma_MacGyver_8Meidan_oma_MacGyver_3Jokavuotinen kokoontuminen perheen kanssa niin jouluna, äitien & isänpäivänä on ne ihanimmat kohokohdat. Meidän perheelle on ollut tärkeintä kuinka kaikki kokoontuu yhteen edes muutaman kerran vuodessa ja saadaan viettää yhdessä aikaa. Nykyään, kun kaikki ovat eri osoitteissa ja välimatkaakin on huimia kilometrejä on hienoa pitää perinteistä kiinni. Jokaisesta hetkestä täytyy nauttia ja niitä haalia, koska joskus koittaa sen aika jolloin näitä hetkiä olisi halunnut olevan vielä rutkasti lisää.

Oon muksusta asti miettinyt mitä sitten kun vanhempien aika tulee. Oon lukemattomia kertoja itkenyt jo pienestä asti vain sen ajatuksen takia. Nykyään se käy joskus mielessä ja varsinkin, kun näkee heidän vanhentuvan. Iskällä on jo harmaita hiuksia ja joskus polviin sattuu, vaikka hänen piti olla aina se supermies joka kantaa sohvalta sänkyyn nukkumaan.

Se joka uimassa jaksaa ponnauttaa meidät veteen ja parhaimpana, kun pääsi hartioille seisomaan ja siitä käveltiin laiturin päähän ja hypättiin veteen. Meidän isä on ollut yksi arjen supersankareita, jaksanut keksiä hauskaa tekemistä ja olla se, joka korjaa ihan mitä tahansa. Iskä on meidän oma MacGyver.Meidan_oma_MacGyver_4Meidan_oma_MacGyver_5Meidan_oma_MacGyver_6Meidan_oma_MacGyver_7Aina isän ja äitienpäivänä kehutaan, kuinka omat vanhemmat ovat parhaimpia, olen yrittänyt pitää sen ajatuksen arkipäiväisesti aina mukana. Muuton myötä kun välimatka kasvoi paljon, alkoi arvostamaan yhteistä aikaa 110% enemmän. Myöskin ikävöimään niitä asioita mitä piti kotona asuessa arkipäiväisinä.

Nykyään sitä vaalii jokaisen hymyn, jokaisen halin ja jokaisen kauniin sanan muistojenlokeroon ja joskus, kun se aika tulee ettei näitä voi saada enempää ovat ne siellä turvassa.

Meillä sisaruksilla on käynyt isoin onni siinä, kuinka ollaan saatu kokea vanhempien rakkaus ja välittäminen lapsesta aikuisikään asti. Mua on erityisesti siunattu sillä, että saan näyttää vanhemmilleni tarvitsevani heitä aina ja heidän olevan mielessäni useammin kuin he ikinä voisivatkaan arvata, kaikkien vaikeiden teinivuosien jälkeen jolloin en omaa rakkauttani osannut niin hyvin osoittaa.

Olen saanut näyttää olevani oikesti ihana ja huolehtivainen lapsi ja uskon, kun he vanhenevat vuosien myötä, pääsen heitä edes vähän hoitamaan kiitokseksi minun hoitamisestani. Rakastaa läheisiänne ja näyttäkää se, koskaan ei voi tietää milloin vietät sen viimeisen isänpäivän.

Kuvat: Marjut Keski-Korpi

💛:Ninni

Kaukana asumisen vaikeus

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAEnsi kuussa tulee täyteen kolme vuotta siitä, kun tämä blondi pakkasi muutamat muuttolaatikot, sängyn, pyörän ja kissat pakettiautoon ja lähti kohti 20 neliöistä Kontulan yksiötä. Siitä päivästä asti olen oppinut kaukana asumisen hyviä ja huonoja puolia, silti vaikka kuinka pitkä olisi huonojen puolien lista en ole päivääkään katunut päätöstäni lähteä landelta suureen kaupunkiin.

Puhuimme juuri siskoni kanssa puhelimessa ja naurahdin ääneen, kuinka en edes osaisi kuvitella asuvani Tampereella, en yhtään kauempana Helsinkiä -ei edes Vantaa, tai Espoo kävisi.

Silti jatkuvasti niin lähipiirissä, kuin myös tuttavien kesken tulee aika ajoin puheenaiheeksi välimatka perheeseen. Kuinka sitä pystyy olla näkemättä pitkiäkin aikoja, miksi haluaisi lähteä perheen läheltä, miten kaverisuhteiden kävisi.

Näihin ja lukuisiin muihin kysymyksiin vastaan aina positiivisesti, koska niitä näen aina enemmän, mutta tällä kertaa haluan keskittyä niihin puoliin mitkä tekevät kaukana asumisesta vaikeaa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAEhdottomasti asia mikä välillä surettaa on, kuinka kummityttöni kasvaa ja se jää suurilta osin fyysisesti näkemättä. Onneksi nykyaika on helppoa ja pystymme juttelemaan videopuheluita, mutta suureksi osaksi jään hänen lapsuudestaan pois.

Aluksi muuttaessa mietin paljon unohtaako vanhempani minut, haha joo tiedän tämä oli 19-vuotiaan pikkuisen Ninnin pelko, ettei vanhemmat enää vaan yks kaks välitä missä kuopus vipeltää. Myöskin se pelotti, kuinka välimatka vaikuttaisi koko perheeseen. Kukaan meistä lapsista ei ollut vielä asunut yli 200 kilometrin päässä ja mietin paljon jäänkö monista asioista paitsi.

Alkuun myös harmitti, kuinka suurin osa ystävistä katosi. Monet katosi jo silloin, kun kerroin muuttavani Helsinkiin kuukauden päästä ja pikku hiljaa yksitellen jokainen ystävä jäi ”entiseen elämään.” Toisaalta tämän osasin aavistaa, eikä siinä vaiheessa sitä edes jaksanut sen suuremmin miettiä, koska lyhyessä elämässäni on mennyt ja tullut monia ystäviä ja kavereita, joten tähän on hassulla tapaa jo oppinut.

Vaikein asia on ymmärtää ajan kulu, joskus on mennyt pitkiä aikoja ettei ole nähnyt perheenjäseniä ja sillä hetkellä ei aina osaa ottaa siitä ilosta kaikkea irti. Jos vanhempani tulevat käymään tuntuu, että jokaisesta sekunnista pitäisi nauttia täysillä. En uskalla katsoa puhelinta, koska seuraavana hetkenä he ovatkin jo ajamassa takaisinpäin. Yhteistä aikaa ei haluaisi hukata turhuuksiin, vaan saada kaikki irti niistä hetkistä.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paita Nelly/ Housut Monki/ Kengät Ellos

Vuosien mittaan on tapahtunut vaikka ja mitä. Kaikista vaikein asia on, kun tarvitsee olkapäätä joutuu sen eteen jonkun aina matkustaa. Äiti ei ole enää alakerrassa vastassa, kun tarvitsee saada hali, tai sisko pienen ajomatkan päässä, kun haluaa heittää aivot narikkaan ja katsoa yhdessä Disneyn leffoja. Surun tullessa kylään sitä on joskus yksin, koska perhe lohduttaa monesti pelkästään vain olemuksellaan, koska onhan se sentään perhe.

Vaikka listassa on suuria juttuja ja monet varmasti miettii, miksi ihmeessä tämä kaikki pitäisi kestää, niin omalla tapaa rakastan näitä haasteita. Jos joskus iskee hätä saada hali äidiltä, tiedän aina pääseväni seuraavalla junalla, tai bussilla. Koskaan ei tarvitse olla yksin ja tottakai pitää rakentaa omaa tukiverkostoa uuteen kaupunkiin, vaikkei kukaan korvaa perheen olemassa oloa, niin pahimpina hetkinä ystävät auttavat.

-Ninni

Valkea joulu & erikoinen jouluruoka

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAPalataan vielä hetkeksi vuoden odotetuimpaan aikaan -jouluun. Toivon jokaisella olleen ihana joulu omien perinteiden parissa. Meidän joulut muuttuu joka vuosi erilaisiksi sitä mukaan mitä kummityttö kasvaa. Tänä jouluna oli jo niin iso tyttö ja oli mukana kaikessa mitä tehtiin. Kaiken kruunasi kuinka pienen tytön suupielet on hymyssä ja vatsa kippurassa naurusta.

Vaikka joulu tuntui aluksi ajatuksena todella raskaalta, kuten kirjoitin tässä aikaisemmassa postauksessa, olen onnellinen etten jättänyt menemättä perheen pariin -vaikka puolitoista tuntia myöhässä ollut juna tuntui olevan alkuun merkki siitä, ettei tänä vuonna pidetä perinteikästä joulua.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASaatiin viettää valkoinen joulu, murean kinkun, rouskuvan rosollin, maukkaiden kalojen ja taivaallisten laatikoiden parissa. Myöskin kiltisti oltiin tämä vuosi oltu, kun pienen lahjakassin kanssa pääsin kotiin lähtemään.

Mitä jouluperinteitä teillä on? Meidän joulupöytään kuuluu perinteisten joululaatikoiden lisäksi makaroonilaatikko, jota monet hämmästelevät!

-Ninni

Kotikotiin perinteiseen tapaan

Moikka!

Viime postaus menikin vähän syvemmissä teksteissä, mutta silti on aivan ihanaa, kun joulu on huomenna. Laukut ja joulupaketit on pakattuna ja matkalla kotikotiin perheen luokse perinteiseen tapaan, vaikka haikelta tuntuukin lähteä ilman puolisoa.

Ollaan silti vietetty yhdessä koko joulukuu yhteistä joulua ja vaihdettu lahjatkin etukäteen. Figarolla on jouluherkut valmiina ja puolisollekkin pientä yllätystä tiedossa.

Snapchatissa eilen puhuinkin, kuinka löysin sen ihanan joulukipinän, kun kävin ostamassa muutamat pienet joululahjat ja illan vietin lemppari joululauluja kuunnellen ja söpöjä paketteja tehden.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAEn malta odottaa kaikkia hyviä jouluruokia, pitkiä keskusteluita, joulu saunaa, nauramista ja perheen kanssa olemista. Viimeistään se oma perhe laittaa hymyn korville ja tottakai kummitytön hymy joka vielä hämmästelee kaikkea mitä tapahtuu.

Oikein ihanaa ja rauhallista joulua kaikille ❤

-Ninni