Naistenpäivän kunniaksi pari sanaa naiseudesta

Hellou!

Maanantaina vietetyn naistenpäivän kunniaksi ajattelin sanoa muutaman asian liittyen naiseuteen. Naistenpäivän tarkoitus on hyvä, kuten joulu ja syntymäpäivät, jolloin korostetaan yhdessä oloa ja hyvää mieltä. Naistenpäivänä on voimaannuttavaa nähdä, kuinka tasa-arvon eteen tehtyä työtä korostetaan ja puhutaan asioista mitkä joskus jopa unohtuu arjen keskellä. Siksi on hyvä olla päivä jolloin kaikki tuodaan voimakkaasti esiin. Halusin myös siksi luoda tämän julkaisun myöhemmin, ettei tärkeistä asioista puhuminen jäisi vain naistenpäiväksi.

Omassa työssäni koen päivittäin, kuinka minä olen nainen. Mutta se ei ole voimaannuttava ja tasa-arvoa antava kokemus, vaan juuri niitä minkä eteen yritetään edelleen tehdä töitä, että me naiset oltaisiin yhtä arvokkaita kuin miehet. Työskentelen ”miesten valtakunnassa” ja omalla osastollani olen ainut nainen ja siksi naisena oleminen työympäristössäni korostuu päivittäin. Onneksi toisen osaston naisilta saa tarvittaessa tsemppiä ja vertaistukea. Vaikka toisella osastollla naisia on useampia korostuu jokaisen naisen kohdalla se, kuinka me työskennellään enemmän miesten alalla.

Asiakkaat ovat pääsääntöisesti miehiä ja törkeintä käytöstä tulee keski-ikäisiltä miehiltä ja nuorilta miesten aluilta. Kutsun niitä miehiä naisrasisteiksi, jotka näyttävät ja sanovat, kuinka minä olen vain nainen ja kuka tahansa muu mies olisi huomattavasti pätevämpi paikalleni. Tiedän sanonnan olevan voimakas, mutta voimakas on myös näiden miesten käyttäytyminenkin. On hyvin paljon omasta pääkopasta kiinni miten kohtaamiset näiden naisrasistien kanssa ottaa, joskus ne osaa hyvinkin sivuuttaa, mutta koska olemme naisia niin joskus on päiviä, kun asiat ottaa herkemmin.

Myöskin surullisinta on ollut huomata miten keski-ikäiset naiset käyttäytyy nuoria naisia kohtaan. Miesten ruman kohtelun jotenkin ymmärrän, etteivät he halua nuoren blondin auttavan oikeiden ruuvien valinnassa, koska he ovat miehiä jotka sen talon rakentavat ja naiset vain siivoavat murut lattioilta ja pöyhivät tyynyt. Mutta eniten sattuu, kun toinen nainen käyttäytyy tökerösti toista naista kohtaan. Missä on se woman power mitä yhdessä pitäisi luoda tasa-arvon eteen?

Viime aikoina olen paljon kuullut, kuinka elämässä pitäisi olla välittämättä ja antaa asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta me kaikki ei olla samanlaisia. Se huumori joka uppoo joihinkin ei uppoo kaikkiin. Myöskin meistä jokainen voi olla herkkä, eikä se ole heikkous.

On vielä paljon opittavaa siihen miten tuodaan täydellinen tasapaino naisten ja miesten välille, mutta rehellisesti sanoen me ei koskaan tulla olemaan samalla viivalla. Naisissa ja miehissä tulee olemaan aina ne tietyt eroavaisuudet mitkä viimeistään erottelee meidät. Työelämässä sen ei silti pitäisi näkyä negatiivisesti, vaikka oon nainen voin silti olla hyvä hyvä työssäni, vaikka se miellettäisiin enemmän miesten hommiksi.

Hyvää naistenpäivää vielä näin jälkikäteen, olkaa rohkeita ja ei lokeroida itseämme ettei voida työelämässä olla yhtä hyviä, kuin miehet. Eikä lähdetä itse alistamaan miehiä, vaan nostetaan itsemme samalle korokkeelle ilman muiden lyttäämistä. Meitä tulee olemaan aina erilaisia ihmisiä ja se on ok, meidän ei itse tarvitse alistua heidän tasolle huonolla käytöksellä.

-Ninni