Lääkärissä tappelua & jouluiset kuulumiset

Hellou!

Joka kerta, kun päätän tehdä kuulumisia sisältävää postausta tajuan muutaman asian. Ensinnäkin näitä tulee tehtyä aivan liian vähän tänne blogin puolelle, koska somessa muuten tulee jaettua niin paljon sen hetkisiä fiiliksiä. Toisena on, kuinka kivaa on palata hieman muistelemaan mitä fiiliksiä oli muutamakin viikko takaperin, yleensä ei tule ajateltua millaisia ajatuksia ja tunteita oli hetki sitten, vaan tulee aina porskuteltua eteenpäin.

Puhuin teille tässä postauksessa väsymyksestäni ja siitä, kuinka löysimme ilman lääkärin apua ratkaisun raudanpuutteesta. Snapchatissa tästä asiasta paasasinkin, kuinka viime lääkäri reissulla jouduin purra melkein hammasta yhteen kiukusta.

Kävin ottamassa neljän kuukauden raudan syömisen jälkeen verikokeet ja katsomassa miten ferritiini on lähtenyt nousemaan. Minulla tuo lukema oli ennen raudan syömistä 12 ja tämän labran viitearvojen mukaan vain yhden pykälän alempana, johon tuolloin lääkäri tokaisi ettei voisi niin paljoa vaikuttaa väsymykseen.

Uusissa verikokeissa huomattiin, kuinka ferritiini oli noussut 24 ja olin tähän itse pettynyt. Olen lukenut ja tutkinut asiaa eri lähteistä ja monessakin paikassa sanotaan nuorella urheilevalla naisella, jolla tulee kuukautiset säännöllisesti pitäisi S-Ferritiinin olla lähemmäksi 100.Laakarissa_tappelua_&_jouluiset_kuulumiset_1Laakarissa_tappelua_&_jouluiset_kuulumiset_2Laakarissa_tappelua_&_jouluiset_kuulumiset_3

Takki Zara/ Villapaita Bik Bok/ Housut & Kengät Nelly.com/ Pipo & Hanskat H&M/ Huivi Cubus/ Laukku Glitter

No kuten sanottu 24 verrattuna 100 on vielä pitkä matka ja kun tähänkin lukemaan päästiin kummiskin neljän kuukauden raudan syönnillä. Juttelin pettymyksestäni lääkärille, joka kerta toisensa jälkeen tokaisi viitearvon olevan jo hyvä, ettei rautavarastojen tarvitse olla niin korkealla, johon vielä tokaisi nähdessäni turhautumiseni ’et ole ainoa joka käy täällä puhumassa ferritiinin nostamisesta.’ Tämä lause toi mulle hampaiden puremista niin paljon yhteen, että olisi jo puruluun paikka ollut.

Mielestäni on ihan älytöntä, kuinka näinkin yksinkertaiseen vaivaan kuin väsymys tyrkytetään aina ensimmäisenä masennusta. Ärsyttää kuinka nykypäivän lääkärit eivät tutki eri vaihtoehtoja ja varsinkin senkin jälkeen kun on omasta kokemuksesta kertonut, kuinka raudan syömisen aloitettua väsymys on vähentynyt huomattavasti.

Jos joku siellä ruudun toisella puolella ihmettelee, minkä takia rautavarastojen nostaminen on tärkeää varsinkin tässä minun tilanteessa on, kuinka pahaksi väsymykseni oli päässyt tämän takia. En nähtävästi saa tarpeeksi rautaa ruokavaliostani, jonka takia haluan saada ferritiinin korkealla, jolloin voin mahdollisesti lopettaa rautatablettien syömisen ja päästä kokonaan eroon väsymyksestä. Jos nyt tällä hetkellä tyytyisin tämän hetkiseen rautavarastojen arvoon ja lopettaisin rautateblettien syömisen, tippuisi ferritiini helposti uudestaan sinne 12, tai jopa vieläkin alemmaksi.Laakarissa_tappelua_&_jouluiset_kuulumiset_4Laakarissa_tappelua_&_jouluiset_kuulumiset_5Laakarissa_tappelua_&_jouluiset_kuulumiset_6Lääkärin kanssa väittelystä huolimatta tällä hetkellä on ihanaa voida sanoa olon tuntuvan todella onnelliselta. Vaikka aina tulee pieniä asioita mitkä vaikuttaa omaan olemassa oloon, niin silti päällisin ja hieman syvemmältäkin kaikki tuntuu just nyt hyvälle. Tää joulu tuntuu odottamisen arvoiselta ja on ihanaa pystyä nyt nauttimaan siitä, vaikka Simba tähän aikaan vuodesta vahvasti mielessä onkin.

Omaa onnellisuutta ei pitäisi koskaan aliarvioida, vaan ruokkia sitä. Syksyllä menin pitkään haparoiden ja ajatukset on lennellyt pohjoisesta itään. On ihanaa ollut huomata, kuinka asioista puhuminen helpottaa ja sen kautta olen löytänyt balanssin vaikeimmillekkin ajatuksille.

Tästä joulusta tulee ihana tiedän sen sisälläni, enkä malta odottaa yhteisen ajan viettämistä koko perheen kanssa!

Kuvat: Marjut Keski-Korpi

-Ninni

Aitoja vai feikkiseuraajia?

Ensimmäistä kertaa vihdoinkin somettajien toimintaan puututaan, tällä tarkoitan vain yhtä asiaa mistä on vaijettu liian pitkään ja aivan turhaan. Ensiksi haluan kysyä sulta, oletko ikinä huomannut, kuinka joillakin seuraajat hyppäävät pilviin hetkessä? Puhutaan nyt pelkästään instagramista, koska siellä tämä ilmiö on tutuin, jopa niille jotka eivät somea tee työkseen.

Olen aikanaan jossakin postauksessa tästä asiasta maininnut ohimennen, mutta huomasin myös kuinka tästä asiasta ei uskalleta keskustella. Juuri huomasin jonkun somettajan aloittaneen kampanjan feikkiseuraajia vastaan, eli niiden ostamista. Mun mielestä on aivan älytöntä, että on olemassa edes tämmöisiä sovelluksia tehty, mutta rahaahan se niiden myyjille on.Aitoja_vai_feikkiseuraajia_1Aitoja_vai_feikkiseuraajia_2Aitoja_vai_feikkiseuraajia_3

Takki Zara/ Neule H&M/ Housut & Vyö Nelly.com/ Kengät Skopunkten/ Huivi Cubus/ Laukku Primark

Feikkiseuraajien ostajan myös huomaa helposti, kun katsoo seuraajamääriä ja vertaa tykkäyksien määriin. Jos tilillä on vaikka 50 000 seuraaja, mutta kuvista tykkää noin 200 niin siitä voi jo päätellä, ettei seuraajia selatessa törmää hirveän useasti oikeisiin käyttäjiin. Toki myös seuraajissa on niitä, jotka eivät tykkäile kuvista, vaan seuraa jonkun muun syyn takia. Feikkiseuraajia tulee myös ilman ostamistakin ja vaikkei niitä haluaisikaan oikeiden seuraajien sekaan. On myös totta, jos seuraajia on jo niinkin paljon, kuin esimerkiksi 20 000 niin niitä on paljon vaikeampi selata itse läpi ja karkoittaa ei toivottuja seuraajia.

Mielestäni on typerää, mutta samalla myös surullista ostaa itselleen tällä tavalla näkyvyyttä. Loppupeleissä asiassa jää vain miinuksille, jos teet yrityksen kanssa yhteistyötä ei feikkiseuraajat tuotteita osta, ja jos seuraajien ostamisesta jää kiinni on se vain noloa kantaa leimaa mukanaan.

Toki myös tässäkin ymmärrän millaiset paineet sosiaalinen media tuo jo pelkästään seuraajamäärien takia. Yhteistöissä monesti liiankin tarkasti tarkastellaan seuraajamääriä, bloggaajat utelee toistensa lukijamääriä -eikä tämä väärin ole. Mutta jos minun laatu ja arvostus mitataan, vain sen painolla onko lukijoita 100, vai 10 000 niin mielummin otan sen 100 lukijaa ja pidän itselläni jalat maassa ja arvostuksen kaikissa muissakin pienimmissä bloggaajissa/somettajissa.Aitoja_vai_feikkiseuraajia_4Aitoja_vai_feikkiseuraajia_5Aitoja_vai_feikkiseuraajia_6Vaikkei tarkoitus olisikaan sen enempää ajateltu, kuin ison luvun näyttävän paremmalta -on silti aina enemmän, kun itsestään antaa rehellisen ja aidon kuvan. Mielummin pieni seuraajamäärä mikä koostuu niistä ihmisistä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita näkemään ottamiasi kuvia ja seuraamaan elämääsi. Kuin luku mikä ei koostu mistään pysyvästä ja niistä mikä antaisi sinulle arvoa.

Onko sulle herännyt tästä aiheesta koskaan mielipiteitä pintaan, tai ootko sä ostanut joskus seuraajia ja jos oot niin miksi? Mulle pieni lukijamäärä on enemmän, koska haluan teidän seuraavan mua juttujeni takia, jos uskallat niin kommentoi, miksi juuri sä seuraat mun blogia/somea? 🙂

Kuvat: Pinja Finell

-Ninni

Vaatekaapin sisällön onnellisuus -onko vain pinnallista ajattelua

Hellou!

Kuinka monta vuotta voikaan vierähtää siinä, että löytää oman juttunsa, oli sitten minkä tahansa asian suhteen. Voin rehellisesti myöntää olevani ihminen jolla aika välillä hurahtaa liiankin nopeasti ja sitä tulee herättyä todellisuuteen liiankin puskista. Oman jutun tajuaa myöskin monesti sitten vasta, kun sen on tavoittanut ja tällä hetkellä mulle tuo hyvää mieltä vaatekaappini sisältö.

Olen niin kauan kamppailut sen suhteen minkälaisia vaatteita haluan käyttää, en ole ollut 100% varma mikä on se oma juttu ja on tullut etsittyä liiankin montaa erilaista juttua samaan aikaan. Se mitä vaatekaapista löytyy on niin iso osa persoonaani ja itsensä ilmaisua.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERATiedättekö sen fiiliksen, kun on monia erilaisia visioita päässä, muttei niitä saa pullautettua ulos? Vaatteiden ja oman tyylin löytämisen suhteen olen pitkään kurotellut tiettyä juttua, mutten jostain syystä vaan saanut siitä kiinni.

Tällä hetkellä hymy ja onnellisuus tulee tästä onnistumisen tunteesta. Vihdoinkin tuntuu, että on jonkun asian saanut luotua ja josta voi itsekkin inspiroitua. Asukuvia on kiva mennä ottamaan, kun kantamista vaatteista tulee itsevarma olo -jolloin niitä kantaa myös itsevarmemmin.

Joillekkinhan tämä voi vaikuttaa todella pinnalliselta, mutta uskon siellä olevan monia joille on tärkeää se mitä vaatteita kantaa päällään. Kyse ei ole mistään materialismista, tai määrästä -nimenomaan päinvastoin. Hypettämäni saavutuksen tunteen on tuonut se, kuinka vähän vaatteita vaatekaapista löytyy, mutta silti saa yhdistettyä paljon erilaisia asukokonaisuuksia.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Takki Zara/ Villapaita H&M/ Housut & Kengät Nelly.com/ Laukku Glitter

Täällä blogissa näkyykin monissa asukuvissa samoja vaatteita, josta olen puhunut ja erilaisissa postaussarjoissa korostanut nimenomaan samojen vaatteiden käyttämistä ja yhdistämistä. En halua ostaa paljoa vaatteita vain saadakseni muutaman erilaisen asukuvan, ja tajuta myöhemmin kuinka ne pölyttyy vaatekaapin hyllyllä vuosia.

Isona inspiraation lähteenä on ollut ihana Fashion Statement blogi, jossa Reetta on puhunut ekologisuudesta ja siitä, kuinka haluaa tuoda erilaista kulutusta ihmisten tietoon. Hänen kauttaan olen rohkaistunut siitä, että blogissa on enemmän kuin ok tuoda samoja vaatteita julki asukuvissa. Sehän on sitä normaalia arkea -pukea niitä omia lempparivaatteita, ja tähän on myös teidän lukijoiden helpompi samaistua.

Herättääkö tämmöinen aihe teissä mitään ajatuksia? Kiinnostaisi ihan hirveästi kuulla, onko susta ok nähdä samoja vaatteita erilaisten asukokonaisuuksien parissa!

-Ninni

Syksyinen hiusuudistus

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOnko ihanempaa tapaa valmistautua viileneviin ilmoihin, kuin itsensä uudistamisella ja hemmottelulla? Instagramin ja snapchatin seuraajat on päässytkin jo näkemään, kuinka täydellistä jälkeä ihana Mira teki tälle hiuspehkolle.

En turhaan tainnut valittaa kuivista latvoista, kun enne ja jälkeen kuvista näkee todellisen muodonmuutoksen. Kuinka monta vuotta olikaan vierähtänyt siitä, kun hiuksiin on viimeksi tehty mitään muutakuin trimmausta, tällä kertaa lähdettiin raidoittamaan hiuksia ja laittamaan viileää sävytettä päälle.

Kesällä varsinkin oma väri menee kellertäväksi ja keväällä jo puhuin siitä, kuinka pienikin hiusuudistus tekisi hyvää. Vähän viileämpää näköä ja keltaisuutta pois jolloin hiukset silti näyttäisi luonnollisilta ja olisi helppohoitoiset. OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Takki Vila/ Neule Gina Tricot/ Housut & Vyö Nelly/ Kengät Skopunkten/ Laukku New Yorker

Miran luomuksia oon ihastellut instagramin kautta pitkään ja tiesin, että ammattitaitoa löytyy. Oon ennenkin maininnut olevani tosi tarkka siitä mitä ja kuka laittaa hiuksiani, mutta Miran kohdalla pystyin vain huokaista ja sanoa, että luotan häneen. Värin suhteen oltiin jo aikaisemmin hieman viestitelty, muuten mentiin vapaammalla kädellä ja rennolla otteella.

Tärkeimmäksi jäi se ettei raidoista jää juurikasvua, vaan ovat huomaamattomat hiusten kasvaessa. Tykästyin tähän muutokseen silti niin paljon, että raidoituksella varmaan jatkossakin mennään.

-Ninni

Tyylit vastakkain #1

Hellou!

Tervetuloa ihan ensimmäisen tyylit vastakkain postaussarjaan. Oon pitkän ajan kehitellyt ideaa millaisen oman jutun haluaisin tuoda blogiin, ja ensimmäinen asukuviin liittyvistä postaussarjoista tuntui suuri suosikki olevan –erilaisia tapoja yhdistää.

Ajattelin tämän rinnalle ottaa toisen joka kertoo enemmän mun tyyleistä ja miten yhden ihmisen tyyli voi vaihdella päivästä riippuen. Aikanaan oon kirjoittanut jonkun postauksen, mutta veikkaan sen menneen aikapäiviä sitten roskakoriin blogia siivotessa, mutta avataan hieman mistä tämä idea sai alkunsa.

Ala-asteelta asti olen aina etsinyt omaa tyyliäni ja kokeillut rohkeasti paljon erilaisia. Joskus luulin, että ihmisen täytyy pukeutua samanlailla jatkuvasti, mutta näin vanhetessa sitä oppi, kuinka se oma tyyli voi olla päivästä ja mielialasta riippuen vähän erilainen.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä on ehdottomasti yksi mun suurimmista kontrasteista tyylissäni, tässä asussa tunnen olevani omalla tapaa badääs. Semmonen minkä laitan päälle, kun haluan vähän ehkä rohkeammin näyttää sitä toista puolta itsestä. Rakastuin tähän kirkkaan oranssiin paitaan ensi silmäyksellä, vaikkei se sovi ehkä jokaiseen hetkeen -on tää ehdottomasti yksi niitä parhaimpia paitoja materiaaliltaankin.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paita Carlings/ Housut & Kengät Nelly

Tähän ekaan postaussarjaan otin toisiksi kuviksi mukaan vanhat asukuvat, koska tällä hetkellä ei ollut valmiina mitään tyttömäisempää tyyliä. Rikottujen farkkujen, bootsien ja tämän ihanan oranssin pitkähihaisen vastapainoksi halusin ottaa kauniin kukkaisen paidan farkkuhameen kanssa, jonka siis näittekin ensimmäistä kertaa tässä postauksessa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Off shoulder & Farkkuhame Nelly/ Kengät Ellos/ Laukku Bik Bok

Mulle merkkaisi ihan älyttömästi jos kommentoisit alas mitä mieltä oot asuista, kumpi on parempi ja mitä mieltä oot tästä postaussarjasta? Ihanaa alkanutta viikkoo just sulle sinne ruudun toiselle puolelle ❤

-Ninni

Puhu muru keltaisessa mekossa

Hellou!

Pitkästä aikaa kuulumispostausta ja nyt tulee aika rehellisen kaunistelematonta tekstiä viimeaikaisista fiiliksistä. Kuten olette varmaan opinneet tässä seuratessa tuntemaan mun olevan välillä vähän nollasta sataan olevaa tyyppiä. Luonteeni on periytynyt niin selkeesti äitiltäni ja sieltä on tullut temperamenttisuus, päivän aikana tunteet voi mennä naurusta itkuun ja itku nauruun.

Yllätyksenä ei varmaan tule, kun kerron teille puhuneeni tästä aiheesta jo hieman snapchatin puolella. Tämä pieni tyttö kasvoi ison perheen ympäröimänä, jossa tunteet näytettiin avoimesti. Pystyin aina puhumaan tunteista ja päästämään höyryjä pihalle jopa turhankin usein, silti se piti pääkopan koossa.

Oon rehellisesti sanottuna tässä muutaman kuukauden aikana mennyt oman hyvinvoinnin kanssa semmosta vuoristorataa, mitä Simban poismenon jälkeen en ole käynytkään. Mun luonteessa on paljon opittavaa itselläni, saatika kanssa asujalla ja näiden kuukausien aikana opin muutaman todella olennaisen jutun itsestäni.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mekko Nelly/ Kengät H&M/ Kameralaukku Verkkokauppa

Puhuminen on kuin vesi janoon, pusu kuhmulle ja lämmin halaus syysiltana, vaikka se joskus tuntuisi kuin laittaisi suolaa haavaan. Ennen en ehkä pitänyt tunteista puhumista niin tärkeänä, koska se oli ennen arkipäivästä. Reilun puolen vuoden aikana olen joutunut opetella tutustumaan itseeni uudestaan niin e-pillereiden loputtua, jatkuvan väsymyksen ja sen kamppailun parissa, etten muistanut oikeen hengähtää.

Jos rehellisesti sanotaan, niin mua pelottaa myöntää jos jokin asia on huonosti -varsinkin äidille. Ajatus tuntuu hullulta, koska hän on just se joka löytää silti aina ne oikeat sanat ja saa kaiken tuntumaan paremmalta. Jonkin takia pidin ja haudoin pitkään ristiriitaisia tunteita päässäni jotka pääsi patoutumaan todella suuriksi.

En oikeen tiennyt mitä elämältä haluan, mitä haluan parisuhteelta, kodilta ja millaista arkea haluan luoda. Kävin juttelemassa lääkärini kanssa useita kertoja ja hänenkin rohkaisun kautta otin puhelimen käteen ja lenkillä soitin äidille.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKuinka puhdistavaa on itkeä, ymmärtää, puhua ja kuunnella puhelimessa toiselle ja saada sen kautta voimaa ja valoa elämään. Uskon kaikella olevan tarkoitus ja sen, että joskus pitää itkeä koko kehon vesivarastot tyhjäksi. Tämä tunteiden hautominen ja sen purkaminen opetti, kuinka varmasti meistä jokaisen kannattaa opetella puhumaan tunteistaan, edes myöntää itselleen milloin voi hyvin ja milloin jokin painaa mieltä.

Tätä kautta myös opin, vaikken luota helposti ihmisiin niin haluan antaa vielä mahdollisuuden hyvään. Olen niin monista ystävyyssuhteista ottanut puukon rintaan, etten pitkään aikaan ole halunnut tutustua kehenkään, saatika päästää pintaa syvemmälle. Tän kaiken myötä ymmärsin, ettei ihmisen joka tarvitsee puhumista kannata olla ihan niin sulkeutunut.

Haluan uskaltaa luottaa ja löytää ystäviä joiden kanssa jakaa iloja, inspiraatiota, mutta myös niitä suruja joiden aikana tarvitaan olkapäätä. Eihän sitä tiedä, joskus voin olla jollekkin toiselle yhtä tärkeässä osassa ahdistuksen keskellä, kuten äitini on minulle. Annan tälle syksylle mahdollisuuden tuoda elämään paljon uutta.

Toivon myös jos joku siellä on kokenut yhtään samoja fiiliksiä niin puhu, olet varmasti jonkun elämässä hyvin tärkeä, olet jonkun rakas, jonkun lapsi, jonkun ajatuksen muru, joten muista pitää itsestäsi huolta.

-Ninni

Kaukana asumisen vaikeus

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAEnsi kuussa tulee täyteen kolme vuotta siitä, kun tämä blondi pakkasi muutamat muuttolaatikot, sängyn, pyörän ja kissat pakettiautoon ja lähti kohti 20 neliöistä Kontulan yksiötä. Siitä päivästä asti olen oppinut kaukana asumisen hyviä ja huonoja puolia, silti vaikka kuinka pitkä olisi huonojen puolien lista en ole päivääkään katunut päätöstäni lähteä landelta suureen kaupunkiin.

Puhuimme juuri siskoni kanssa puhelimessa ja naurahdin ääneen, kuinka en edes osaisi kuvitella asuvani Tampereella, en yhtään kauempana Helsinkiä -ei edes Vantaa, tai Espoo kävisi.

Silti jatkuvasti niin lähipiirissä, kuin myös tuttavien kesken tulee aika ajoin puheenaiheeksi välimatka perheeseen. Kuinka sitä pystyy olla näkemättä pitkiäkin aikoja, miksi haluaisi lähteä perheen läheltä, miten kaverisuhteiden kävisi.

Näihin ja lukuisiin muihin kysymyksiin vastaan aina positiivisesti, koska niitä näen aina enemmän, mutta tällä kertaa haluan keskittyä niihin puoliin mitkä tekevät kaukana asumisesta vaikeaa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAEhdottomasti asia mikä välillä surettaa on, kuinka kummityttöni kasvaa ja se jää suurilta osin fyysisesti näkemättä. Onneksi nykyaika on helppoa ja pystymme juttelemaan videopuheluita, mutta suureksi osaksi jään hänen lapsuudestaan pois.

Aluksi muuttaessa mietin paljon unohtaako vanhempani minut, haha joo tiedän tämä oli 19-vuotiaan pikkuisen Ninnin pelko, ettei vanhemmat enää vaan yks kaks välitä missä kuopus vipeltää. Myöskin se pelotti, kuinka välimatka vaikuttaisi koko perheeseen. Kukaan meistä lapsista ei ollut vielä asunut yli 200 kilometrin päässä ja mietin paljon jäänkö monista asioista paitsi.

Alkuun myös harmitti, kuinka suurin osa ystävistä katosi. Monet katosi jo silloin, kun kerroin muuttavani Helsinkiin kuukauden päästä ja pikku hiljaa yksitellen jokainen ystävä jäi ”entiseen elämään.” Toisaalta tämän osasin aavistaa, eikä siinä vaiheessa sitä edes jaksanut sen suuremmin miettiä, koska lyhyessä elämässäni on mennyt ja tullut monia ystäviä ja kavereita, joten tähän on hassulla tapaa jo oppinut.

Vaikein asia on ymmärtää ajan kulu, joskus on mennyt pitkiä aikoja ettei ole nähnyt perheenjäseniä ja sillä hetkellä ei aina osaa ottaa siitä ilosta kaikkea irti. Jos vanhempani tulevat käymään tuntuu, että jokaisesta sekunnista pitäisi nauttia täysillä. En uskalla katsoa puhelinta, koska seuraavana hetkenä he ovatkin jo ajamassa takaisinpäin. Yhteistä aikaa ei haluaisi hukata turhuuksiin, vaan saada kaikki irti niistä hetkistä.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Paita Nelly/ Housut Monki/ Kengät Ellos

Vuosien mittaan on tapahtunut vaikka ja mitä. Kaikista vaikein asia on, kun tarvitsee olkapäätä joutuu sen eteen jonkun aina matkustaa. Äiti ei ole enää alakerrassa vastassa, kun tarvitsee saada hali, tai sisko pienen ajomatkan päässä, kun haluaa heittää aivot narikkaan ja katsoa yhdessä Disneyn leffoja. Surun tullessa kylään sitä on joskus yksin, koska perhe lohduttaa monesti pelkästään vain olemuksellaan, koska onhan se sentään perhe.

Vaikka listassa on suuria juttuja ja monet varmasti miettii, miksi ihmeessä tämä kaikki pitäisi kestää, niin omalla tapaa rakastan näitä haasteita. Jos joskus iskee hätä saada hali äidiltä, tiedän aina pääseväni seuraavalla junalla, tai bussilla. Koskaan ei tarvitse olla yksin ja tottakai pitää rakentaa omaa tukiverkostoa uuteen kaupunkiin, vaikkei kukaan korvaa perheen olemassa oloa, niin pahimpina hetkinä ystävät auttavat.

-Ninni