Asia jota en uskonut tapahtuvan Tampereelle muutettuani

Ne jotka ovat ennen kesää blogiani lukenut, tietääkin miten oma maailmani sai täys käänteen maaliskuussa ja otin ison askeleen elämässä. Muutin rakkaasta Helsingistä töiden perässä Tampereelle saadakseni asiat järjestykseen. Helsinkiin on kova kaipuu ja tiedän pääseväni takaisin, kunhan se on taloudellisesti järkevää.

Tampereelle muutto tarkoitti itselleni ankaraa työntekoa, mutta tottakai perheen ja ystävien kanssa olemista ja uusiin ihmisiin tutustumista. On ollut ihanaa päästä tutustumaan työn kautta niin erilaisiin ja inspiroiviin ihmisiin. Silti nykyinen työpaikka, jonka ajattelin tarjoavan vain töitä ja tottakai työkamuja, toikin elämääni jotain ihan muuta mitä en uskonut Tampereelle muutettuani tapahtuvan.

Moni instagram ja snapchat seuraaja onkin varmasti tietonen mistä tulen seuraavaksi puhumaan ja olen pitkään miettinyt miten haluan ilmaista sen vielä täällä teille lukijoille.Asia_jota_en_uskonut_tapahtuvan_Tampereelle_muutettuani_1Asia_jota_en_uskonut_tapahtuvan_Tampereelle_muutettuani_2Hiukan pohjustaakseni asiaa, minkä takia tämä asia nyt niin suurena yllätyksenä tuleekin, johtuu elämän tuomista pettymyksistä ja suruista. Somessani olen tuonut rikkinäisyyttä esille ja myös miten viime syksyinen ero vaikutti niin moniin asioihin, kuten sen olevan myös syy minkä takia päädyin muuttamaan Tampereelle.

Olin pitkään se ystäväpiirin negatiivinen ihminen rakkauden suhteen ja pitkälle tätä vuotta olen puhunut, kuinka en enää ikinä uskalla/halua seurustella. Olen tiedostanut eron jälkeen sen, miten luottamus ihmisiin katosi pettämisien takia jja sydän alkoi pikku hiljaa piiloutua muurin taakse. Silti rakastin seurata ihmisiä, jotka julisti omaa rakkauttaan ja ehkä sielä muurin takana oli pieni toive siitä, että oikean ihmisen kohdalla ja suurella työllä sitä voi vielä uskaltaa avata sydämen muullekkin kuin perheelle ja ystäville.

Elämä jatkuu isojenkin asioiden jälkeen ja jos ikinä jotain haluaa sen eteen täytyy tehdä töitä ja uskaltaa heittäytyä, vaikkei olisikaan varma milloin jalat osuvat pohjaan. Pohjimmiltaan sydämeni on halunnut uskaltautua antamaan mahdollisuuden uudelle parisuhteelle, jos semmoinen ihminen vain tulisi vastaan ja niinhän se tuli, kliseisesti sanottuna -se tuli silloinkun sitä vähiten odotti.Asia_jota_en_uskonut_tapahtuvan_Tampereelle_muutettuani_3Asia_jota_en_uskonut_tapahtuvan_Tampereelle_muutettuani_4Asia_jota_en_uskonut_tapahtuvan_Tampereelle_muutettuani_5Tapasin kiehtovan tyypin, jonka kanssa aluksi ystävystyin, vaikka tiesin kiinnostusta olevan enemmän molempien kohdalla. Yritin pitkään sivuuttaa omat tunteeni ja uskokaa, kun sanon älä ikinä tee niin. Omat tunteet täytyy aina käsitellä ja olen niin onnellinen tästä tyypistä, koska olen alusta asti pystynyt puhumaan hänelle niin hyvistä, kuin vaikeistakin asioista. Minä joka muurasi sydäntä umpeen, alkoi jostain syystä luontevasti avautumaan ja huomasin, mitä enemmän puhuin asioista, sitä suurempi side meidän välille syntyi. Mikä parasta, tämä ihminen ei katsonut minua eri tavalla, vaan pyyhki kyyneleeni, piti kädestä ja oli tukena. Sain juuri semmoista tukea ja rohkaisua asioihin, että tunteiden piilottaminen pidempään olisi ollut mahdotonta.

Asiat meni omalla painollaan ja voin sanoa ettei jännitystä tämän suhteen alusta puuttunut yhtään! Yhteisen työpaikan takia haluttiin pitää asia mahdollisimman pitkään salassa ja katsoa rauhassa miten viihdymme toistemme seurassa enemmän.

Nyt voin kuitata sydämeni pohjasta olevani kiitollinen niin monista asioista. Siitä, että muutin Tampereelle. Siitä kuinka uskalsin antaa mahdollisuuden näin ihanalle ihmiselle, joka parantaa luottamustani ihmisiin ja saa taas juntin uskomaan rakkauteen. Asioilla on tapana järjestyä, joskus tiputaan ja joskus kiivetään. Olen oppinut suurimpien pudotuksien kohdalla, että kaikista hyvistä hetkistä täytyy nauttia. Kaikella on tarkoitus ja just nyt on hyvä olla 💛

-Ninni

Muutto takaisin vanhempien nurkkiin

Hellou!

Muutama viikko on vierähtänyt hyvinkin nopeasti, arjet töissä 8h päivää tehden ja muutamat viikonloppu vapaat on tullut nautittua ihmisten seurasta. Kuten tässä postauksessa puhuinkin muuton tulevan olevan vaikeaa, surullista ja jollain tapaa jopa ahdistavaa, olen silti yrittänyt ajatella tätä koko muuttunutta elämäntapaa tämän hetken mahdollisuutena.

Mahdollisuutena olla lähempänä perhettä, mahdollisuutena tehdä vihdoinkin paljon töitä (kuten aikuisuuteen kuuluu), mahdollisuutena tienata rahaa, mahdollisuutena suunnitella paremmin tulevaisuutta ja mahdollisuutena kokeilla uutta elämäntapaa monellakin tavalla.Muutto_takaisin_vanhempien_nurkkiin_1Muutto_takaisin_vanhempien_nurkkiin_3Tällä hetkellä asun vanhempieni luona heidän uudessa kodissa. Kesällä he myivät kotikotimme, enkä sinne olisi edes takaisin muuttanutkaan. Ensimmäistä kertaa olen Tampereelainen ja koko ajatus tuntuu vieläkin, että vietän vain pitkää viikonloppua vanhempien luona ja, että kohta sitä palataan takaisin kotiin Helsinkiin.

Tuntuu hieman hassulta olla kohta 24-vuotias, joka muutti takaisin vanhempien luokse. Mutta mitä enemmän sitä tilanteensa tietää, sitä järkevämpi tämä ratkaisu tällä hetkellä on. Muuttaminen on ensinnäkin hyvin raskasta ja olen senkin puolesta jäämässä hetkeksi aikaa vanhemmille, koska muutaman kuukauden sisällä tehdyt muutot on saanut voimat jo loppumaan.

Tällä hetkellä haluan myös keskittyä täysin töihin ja ensimmäistä kertaa, kun tekee täysipäiväistä työtä on pakko ottaa jostain rytmistä kiinni. Painin vieläkin huonojen rauta arvojen kanssa, joka näkyy vahvana väsymyksenä, siksi valmis koti ja stressaamattomuus kotiin liittyvissä asioissa helpottaa jaksamisen kohdalla huomattavasti.

Kaikki jotka yhtään tätä junttia tuntee, tietää stressin olevan toinen nimeni. Nyt olen halunnut keskittyä täysin töihin, omaan henkiseen jaksamiseen, omaan fyysiseen hyvinvointiin ja korjaamaan kaikkia vaurioita, jotta tästä juntista tulisi joskus taas se itsevarma ja tasapainoinen tyyppi.Muutto_takaisin_vanhempien_nurkkiin_2Muutto_takaisin_vanhempien_nurkkiin_4Muutto asioita Tampereen sisällä olen ajatellut katsoa elämän mukaan. Tällä hetkellä haluan olla fiksu rahan käytössä ja karsia ylimääräisiä kuluja, jotta oma taloudellinen tilanne olisi tulevaisuutta ajatellen hyvässä mallissa. Myöskään tällä hetkellä ei ole kiire etsiä asuntoa ja suurimman säästön tekee, kun ei joudu maksamaan nyt kalliita vuokria.

Asuminen vanhempien luona on ollut nyt helppoa ja ihmiselle joka on hieman läheisriippuvainen, tuntuu just nyt hyvältä olla ihmisten ympäröimänä. Tottakai on hetkiä jolloin ei jaksa olla sosiaalinen –varsinkin aamuisin. Mutta onneksi vanhemmat ovat oppineet temperamenttisen luonteeni jo nuoresta asti, ja omaa tilaa saa menemällä vähintään itse tuulettumaan muualle. Muuttoa takaisin vanhemmille pidän ennemmin isona mahdollisuutena ja koko Tampereelle tuleminen on tällä hetkellä mahdollisuus saada asiat menemään paremmin ja saamaan tulevaisuus näyttämään kirkkaammalta.

-Ninni

Pahin vastustajani on peilissä

Viime aikoina olen joutunut uppoutumaan itseeni hyvin paljon. Olen aina tiedostanut olevani tyyppi, joka aina ajattelee muiden etua ennen omaansa. Rakastuneena teen kaikkeni toisen eteen ja ystävyyssuhteissa yritän aina ajatella muita. Vaikken näissä asioissa mikään hyvä olekkaan. Kun omistaa temperamenttisen luonteen ja siihen päälle vielä helposti stressaavan piirteen, on pyörä valmis poljettavaksi. Syksyllä erottuani puolisosta, kaikki sanoi kuinka nyt voin sinkkuna keskittyä itseeni ja omaan hyvinvointiin.

Neljään vuoteen, kun ei ole ajatellut pelkkää itseään on välillä jopa ahdistavaa, kuinka nykyään on niin paljon aikaa ajatella vaan omia asioita. Tähän alle puoleen vuoteen on mahtunut niin paljon hyviä hetkiä ja hetkiä jolloin olen ajatellut kaiken menevän hyvin. On ollut paljon hetkiä jolloin olen ylpeä itsestäni ja onnellinen vain itseni kanssa. Vastapainoksi on myös paljon niitä hetkiä, kun mikään ei tunnu miltään. Kaikki tuntuu ahdistavan ja missään ei koe onnistumisen riemua.Pahin_vastustajani_on_peilissa_1Pahin_vastustajani_on_peilissa_2Pahin_vastustajani_on_peilissa_3Pahin_vastustajani_on_peilissa_4On ollut paljon opittavaa itsessään ja se matka siinä on vasta alkanut. Mietin liikaa mitä muut ajattelevat ja millaisen kuvan muut saavat minusta. Mietin paljon millaisen kuvan jätän, vaikka en edes itse tiedä mikä se oikea kuva on ja voiko niitä kuvia olla kaksi täysin erilaista. Yhden asian olen ainakin oppinut itsestäni -sisälläni asuu yö ja päivä.

Olen tutustunut paljon uusiin ihmisiin ja monesti mietin, muistaako he minusta yön vai päivän. Näkeekö he minut aurinkona, vai kuuna. Voiko ihmiset nähdä sen, miten jonkun luonne voi olla niin erilaiset toisistaan, mutta silti ihminen on sama. Uusiin ihmisiin tutustuessani kannan jonkin näköistä pelkoa sisälläni. Kun itse on tullut satutetuksi, alkaa paljon miettiä sitä, etten ikinä halua olla ihminen joka satuttaisi muita. Mitä jos joskus ollessani stressaantunut ja ahdistunut, annan huonon kuvan, tai sanon jotain väärää.Pahin_vastustajani_on_peilissa_5Pahin_vastustajani_on_peilissa_6Pahin_vastustajani_on_peilissa_7Tällä hetkellä stressi alkaa painaa muuttuvan elämän takia. On inhottavaa myöntää, mutta olen se ihminen joka tällä hetkellä on aamuisin pukenut päällensä naamarin ja lähtenyt hymy suupielillä töihin. Kotiin tullessa voin riisua naamarin, antaa muutaman kyyneleen tulla ja mennä nukkumaan. Olen ihminen joka nauttii pienistä asioista, varsinkin viime aikoina ystävien seura ja ihanat asiat ovat tuoneet oikeankin hymyn suupielille. Eilen en pystynyt olla stressaamatta vanhempien nähden ja illalla itkin, kuinka huolestutan läheisiäni.

Samaan aikaan haluaisin sanoa kaikki on hyvin, mutta kaikki ei ole hyvin. Tällä hetkellä olen poikki, stressaantunut, peloissani ja surullinen. Yritän olla miettimättä liikaa asioita, mutta aikaa tuntuu olevan liikaa, jolloin asiat alkaa paisumaan päässä. Olen liian ankara itselleni, moitin itseäni aina ajatellessani liikaa asioita. Odotan itseltäni koko ajan enemmän, mutten silti tiedä missä asioissa haluaisin parantaa.Pahin_vastustajani_on_peilissa_8Pahin_vastustajani_on_peilissa_9Pahin_vastustajani_on_peilissa_10Pahin_vastustajani_on_peilissa_11Tällä hetkellä toivoisin olevan lauantai, jolloin muutto olisi hoidettu. Saisin asua jo läheisten ympäröimänä, koska yhdestä asiasta voin olla varma -jos jokin tämän suuren aukon sydämessäni korjaa on se rakkaus. Läheisyys, välittäminen ja rakkaiden ihmisten seura on asia minkä takia olisin ollut jo valmis muuttamaan heti. Odotan pitkiä keskusteluita lemppari ihmisten kanssa, odotan hitaita aamuja kahvipöydässä jonka äärellä on ihmisiä. Odotan sunnuntai lenkkejä ja kevään tulemista, koska nämä pienet asiat saavat ahdistuksen ja stressin unohtumaan. Toivon mukaan ennen kesää peilistä ei enää tuijota pahin vastustajani, vaan ihminen josta olen ylpeä ja jonka kanssa olen valmis tekemään virheitä, ilman turhaa syyttämistä.

Vaikka omistan luonteen jossa on kaksi vahvaa vastakohtaa, on se vain itsestäni kiinni kumman puolen annan vaikuttaa enemmän ja kumpi puoli jättää sen viimeisen sanan.

-Ninni

Epäonnistuminen vai mahdollisuus

Hellou!

Kiirettä on puskenut viikonlopun jälkeen, josta mainistin tässä postauksessa, kuinka isot asiat jäivät mieleen pyörimään. Instagramissa ja Snapchatissa mua seuraavat on saaneetkin kuulla mitä juntin elämässä tulee tapahtumaan. Snapchat on mulle semmonen paikka johon on ehdottomasti helppo vuodattaa onnen ja surun kyyneleitä ilman kaunistelematta sitä somekuvaa.

Viime viikkoon mahtui sisälle monta isoo asiaa. Jos tämän vuoden alussa joku olisi kysynyt miten näät vuoden 2020 menevän, empä olisi ajatelutkaan vastauksen voivan olla myös tämmöinen -Tulen irtisanoutumaan työstä joka on henkisesti ollut hyvin raskasta yli 2 vuoden ajan, tulen myös irtisanomaan asuntoni jonka sain juuri näyttämään kodilta ja muutan töiden perässä Tampereelle.Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_1Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_2Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_3Kyllä luitte oikein, juntin matka jatkuu Tampereen suuntaan. Kaikki tämä alkoi siitä, kuinka surkuttelin miten rahaa pitäisi tienata, laskut maksaa ja 700€ vuokra ja tuntisoppari on vain 23h. Sain mahtavan työtarjouksen jota jäin pohtimaan. Tiesin, jos haluan asiani mahdollisimman nopeasti kuntoon olisi tehtävä isoja ja vaikeitakin ratkaisuja.

Helsinki on mun unelma, ainut paikka josta saa nautintoa asuessaan. Tampere ei ole mua koskaan kiehtonut ja samalla hetkellä, kun päätin tarttua tähän tarjoukseen tiedän sydämessäni, että Helsinkiin juntti vielä tallustaa takaisin. Tämä elämänmuutos tulee tuntumaan epäonnistumiselta. Haluan asua Helsingissä, mutta nyt kaikista fiksuin ratkaisu on päästää hetkellisesti irti unelmasta ja olla, kuin aikuinen.Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_4Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_5Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_6

Mitä nyt sitten oikein tapahtuu?

Teen viimeisen työvuoroni 13 päivä ja saan vihdoinkin sulkea ikuisesti sen oven, joka vei niin paljon mehuja jaksamisesta. Lauantaina tehdään muutto, eli tasan tarkkaan 10 päivän päästä! Näillä suunnitelmilla muutan alkuun vanhempien luokse, jotta saan säästettyä rahaa ja katsottua asuntoa rauhassa Tampereelta.

Tällä hetkellä on ollut niin kiire, että on pakko ottaa stoppia ylimääräisestä. Blogia tulen nyt päivittämään hetken aikaa miten kerkeän. Olen karsinut kaiken ylimääräisen, koska koko fokus täytyy olla töissä ja pakkaamisessa. Olen yrittänyt myydä mahdollisimman paljon tavaroita, koska yritän suorittaa muuton mahdollisimman vähäisellä tavaramäärällä. Tässä menee samalla siis tämmöinen kevätsiivous!

Ja tietysti se loppuaika täytyy myös rauhoittua ja rentoutua. Kerrottuani muutosta julkisesti olen joutunut pitämään puhelimen äänettömällä, koska hermot on mennyt jatkuvaan puhelimen ääneen ja musiikkia kuunnellessa se on erittäin ärsyttävää. Olen silti ollut niin kiitollinen miten ystävät ja tutut ovat olleet innoissaan ja tsempanneet, koska muutto on niin ristiriitainen asia mulle, etten tiedä miten sitä pysyy kasassa muuttopäivänä.

Silti mahdollisuus saada työ täysillä tunneilla on nykyään melkein mahdotonta ja se, että on rakastavat vanhemmat jotka auttaa aikuista lastaan, on jotain minkä takia tämä ei ole epäonnistuminen. Tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus saada elämä pitkästä aikaa hymyilemään ja olen onnellinen, että joskus osaan luopua jostain tehdäkseni jotain oikein!

-Ninni