Pahin vastustajani on peilissä

Viime aikoina olen joutunut uppoutumaan itseeni hyvin paljon. Olen aina tiedostanut olevani tyyppi, joka aina ajattelee muiden etua ennen omaansa. Rakastuneena teen kaikkeni toisen eteen ja ystävyyssuhteissa yritän aina ajatella muita. Vaikken näissä asioissa mikään hyvä olekkaan. Kun omistaa temperamenttisen luonteen ja siihen päälle vielä helposti stressaavan piirteen, on pyörä valmis poljettavaksi. Syksyllä erottuani puolisosta, kaikki sanoi kuinka nyt voin sinkkuna keskittyä itseeni ja omaan hyvinvointiin.

Neljään vuoteen, kun ei ole ajatellut pelkkää itseään on välillä jopa ahdistavaa, kuinka nykyään on niin paljon aikaa ajatella vaan omia asioita. Tähän alle puoleen vuoteen on mahtunut niin paljon hyviä hetkiä ja hetkiä jolloin olen ajatellut kaiken menevän hyvin. On ollut paljon hetkiä jolloin olen ylpeä itsestäni ja onnellinen vain itseni kanssa. Vastapainoksi on myös paljon niitä hetkiä, kun mikään ei tunnu miltään. Kaikki tuntuu ahdistavan ja missään ei koe onnistumisen riemua.Pahin_vastustajani_on_peilissa_1Pahin_vastustajani_on_peilissa_2Pahin_vastustajani_on_peilissa_3Pahin_vastustajani_on_peilissa_4On ollut paljon opittavaa itsessään ja se matka siinä on vasta alkanut. Mietin liikaa mitä muut ajattelevat ja millaisen kuvan muut saavat minusta. Mietin paljon millaisen kuvan jätän, vaikka en edes itse tiedä mikä se oikea kuva on ja voiko niitä kuvia olla kaksi täysin erilaista. Yhden asian olen ainakin oppinut itsestäni -sisälläni asuu yö ja päivä.

Olen tutustunut paljon uusiin ihmisiin ja monesti mietin, muistaako he minusta yön vai päivän. Näkeekö he minut aurinkona, vai kuuna. Voiko ihmiset nähdä sen, miten jonkun luonne voi olla niin erilaiset toisistaan, mutta silti ihminen on sama. Uusiin ihmisiin tutustuessani kannan jonkin näköistä pelkoa sisälläni. Kun itse on tullut satutetuksi, alkaa paljon miettiä sitä, etten ikinä halua olla ihminen joka satuttaisi muita. Mitä jos joskus ollessani stressaantunut ja ahdistunut, annan huonon kuvan, tai sanon jotain väärää.Pahin_vastustajani_on_peilissa_5Pahin_vastustajani_on_peilissa_6Pahin_vastustajani_on_peilissa_7Tällä hetkellä stressi alkaa painaa muuttuvan elämän takia. On inhottavaa myöntää, mutta olen se ihminen joka tällä hetkellä on aamuisin pukenut päällensä naamarin ja lähtenyt hymy suupielillä töihin. Kotiin tullessa voin riisua naamarin, antaa muutaman kyyneleen tulla ja mennä nukkumaan. Olen ihminen joka nauttii pienistä asioista, varsinkin viime aikoina ystävien seura ja ihanat asiat ovat tuoneet oikeankin hymyn suupielille. Eilen en pystynyt olla stressaamatta vanhempien nähden ja illalla itkin, kuinka huolestutan läheisiäni.

Samaan aikaan haluaisin sanoa kaikki on hyvin, mutta kaikki ei ole hyvin. Tällä hetkellä olen poikki, stressaantunut, peloissani ja surullinen. Yritän olla miettimättä liikaa asioita, mutta aikaa tuntuu olevan liikaa, jolloin asiat alkaa paisumaan päässä. Olen liian ankara itselleni, moitin itseäni aina ajatellessani liikaa asioita. Odotan itseltäni koko ajan enemmän, mutten silti tiedä missä asioissa haluaisin parantaa.Pahin_vastustajani_on_peilissa_8Pahin_vastustajani_on_peilissa_9Pahin_vastustajani_on_peilissa_10Pahin_vastustajani_on_peilissa_11Tällä hetkellä toivoisin olevan lauantai, jolloin muutto olisi hoidettu. Saisin asua jo läheisten ympäröimänä, koska yhdestä asiasta voin olla varma -jos jokin tämän suuren aukon sydämessäni korjaa on se rakkaus. Läheisyys, välittäminen ja rakkaiden ihmisten seura on asia minkä takia olisin ollut jo valmis muuttamaan heti. Odotan pitkiä keskusteluita lemppari ihmisten kanssa, odotan hitaita aamuja kahvipöydässä jonka äärellä on ihmisiä. Odotan sunnuntai lenkkejä ja kevään tulemista, koska nämä pienet asiat saavat ahdistuksen ja stressin unohtumaan. Toivon mukaan ennen kesää peilistä ei enää tuijota pahin vastustajani, vaan ihminen josta olen ylpeä ja jonka kanssa olen valmis tekemään virheitä, ilman turhaa syyttämistä.

Vaikka omistan luonteen jossa on kaksi vahvaa vastakohtaa, on se vain itsestäni kiinni kumman puolen annan vaikuttaa enemmän ja kumpi puoli jättää sen viimeisen sanan.

-Ninni

Epäonnistuminen vai mahdollisuus

Hellou!

Kiirettä on puskenut viikonlopun jälkeen, josta mainistin tässä postauksessa, kuinka isot asiat jäivät mieleen pyörimään. Instagramissa ja Snapchatissa mua seuraavat on saaneetkin kuulla mitä juntin elämässä tulee tapahtumaan. Snapchat on mulle semmonen paikka johon on ehdottomasti helppo vuodattaa onnen ja surun kyyneleitä ilman kaunistelematta sitä somekuvaa.

Viime viikkoon mahtui sisälle monta isoo asiaa. Jos tämän vuoden alussa joku olisi kysynyt miten näät vuoden 2020 menevän, empä olisi ajatelutkaan vastauksen voivan olla myös tämmöinen -Tulen irtisanoutumaan työstä joka on henkisesti ollut hyvin raskasta yli 2 vuoden ajan, tulen myös irtisanomaan asuntoni jonka sain juuri näyttämään kodilta ja muutan töiden perässä Tampereelle.Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_1Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_2Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_3Kyllä luitte oikein, juntin matka jatkuu Tampereen suuntaan. Kaikki tämä alkoi siitä, kuinka surkuttelin miten rahaa pitäisi tienata, laskut maksaa ja 700€ vuokra ja tuntisoppari on vain 23h. Sain mahtavan työtarjouksen jota jäin pohtimaan. Tiesin, jos haluan asiani mahdollisimman nopeasti kuntoon olisi tehtävä isoja ja vaikeitakin ratkaisuja.

Helsinki on mun unelma, ainut paikka josta saa nautintoa asuessaan. Tampere ei ole mua koskaan kiehtonut ja samalla hetkellä, kun päätin tarttua tähän tarjoukseen tiedän sydämessäni, että Helsinkiin juntti vielä tallustaa takaisin. Tämä elämänmuutos tulee tuntumaan epäonnistumiselta. Haluan asua Helsingissä, mutta nyt kaikista fiksuin ratkaisu on päästää hetkellisesti irti unelmasta ja olla, kuin aikuinen.Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_4Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_5Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_6

Mitä nyt sitten oikein tapahtuu?

Teen viimeisen työvuoroni 13 päivä ja saan vihdoinkin sulkea ikuisesti sen oven, joka vei niin paljon mehuja jaksamisesta. Lauantaina tehdään muutto, eli tasan tarkkaan 10 päivän päästä! Näillä suunnitelmilla muutan alkuun vanhempien luokse, jotta saan säästettyä rahaa ja katsottua asuntoa rauhassa Tampereelta.

Tällä hetkellä on ollut niin kiire, että on pakko ottaa stoppia ylimääräisestä. Blogia tulen nyt päivittämään hetken aikaa miten kerkeän. Olen karsinut kaiken ylimääräisen, koska koko fokus täytyy olla töissä ja pakkaamisessa. Olen yrittänyt myydä mahdollisimman paljon tavaroita, koska yritän suorittaa muuton mahdollisimman vähäisellä tavaramäärällä. Tässä menee samalla siis tämmöinen kevätsiivous!

Ja tietysti se loppuaika täytyy myös rauhoittua ja rentoutua. Kerrottuani muutosta julkisesti olen joutunut pitämään puhelimen äänettömällä, koska hermot on mennyt jatkuvaan puhelimen ääneen ja musiikkia kuunnellessa se on erittäin ärsyttävää. Olen silti ollut niin kiitollinen miten ystävät ja tutut ovat olleet innoissaan ja tsempanneet, koska muutto on niin ristiriitainen asia mulle, etten tiedä miten sitä pysyy kasassa muuttopäivänä.

Silti mahdollisuus saada työ täysillä tunneilla on nykyään melkein mahdotonta ja se, että on rakastavat vanhemmat jotka auttaa aikuista lastaan, on jotain minkä takia tämä ei ole epäonnistuminen. Tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus saada elämä pitkästä aikaa hymyilemään ja olen onnellinen, että joskus osaan luopua jostain tehdäkseni jotain oikein!

-Ninni

Kirje 15-vuotiaalle Ninnille

Hei Ninni,

Olen monta kertaa miettinyt miten paljon haluaisin palata menneisyyteen luoksesi. Tehdä asioita toisin, ettei vaikutukset ja taakka harteillasi olisi niin suuria. Haluaisin palata luoksesi kertomaan millaista elämäsi on, kun olet 23-vuotias. Haluaisin tulla halaamaan sinua, koska kamppailet koulukiusaamista, itseäsi, perhettä, hyvää oloa ja pahaa oloa vastaan.

Jos pääsisin sinun luoksesi, tulisin kertomaan mitä kaikkea joudut kokemaan, asioita mitä et odottanut ikinä tapahtuvan sinulle, mutta tuolla 15-vuotiaan kokemuksella se ei tulisi myöskään yllätyksenä. Haluaisin auttaa sinua jo nuorena teininä tekemään parempia päätöksiä, ettei sinun tarvisi nuorena aikuisena olla niin rikki, mutta menneisyyttä ei voi muuttaa. Silti voin kirjoittaa tämän kirjeen nyt.

Elämäsi tulee menemään tässä 8 vuoden aikana isoina ylä ja alamäkinä, tulet olemaan maailman onnellisin, maailman pettynein, toiveikkain, vahva, mutta myös satutettu ja hyväksikäytetty. Kerron sinulle nyt miten seuraavat 8 vuotta tulee sinua koettelemaan. Tiedän tämä on raskasta, koska olet kamppaillut jo ensimmäisestä luokasta asti koulukiusaamisen kanssa ja et juuri nyt olisi valmis edes tietämään, mitä kaikkea elämä tuo eteen. En minäkään olisi nyt valmis kuulemaan mitä kaikkea huonoa tulevaisuus tuo.

Ota siis mahdollisimman levollinen asento, pidä mielessä koko tämän tekstin lukemisen ajan, että sinä et ole yksin joka kamppailee samojen asioiden kanssa. Meistä jokainen tekee virheitä ja rakkaiden ihmisten tuella selviää pahimmistakin asioista.Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_1Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_2

”Et arvannutkaan vielä, miten kylmäksi sydämesi on muuttunut tässä ajassa.”

Olet nyt 15-vuotta, sinulla on ystäviä muutama, mutta heidän seurassaan on joskus raskasta. Haluaisit omistaa enemmän ystäviä, mutta koulukiusaaminen on tehnyt jälkeesi isot luottamus aukot. Tulet tapaamaan pian ensimmäisen poikaystäväsi. Luulet sen korjaavan kaiken, varsinkin kun huomaat koulukiusaamisen loppuvan siihen. Jos nyt saisin päättää tietäen miten se menee, älä lähde siihen kuplaan.

Vaikka olet nuori ja olet kaivannut jotakuta, jonka kanssa olla -olet aivan liian rikki seurusteluun. Et edes ymmärrä, kuinka rikki olet. Paha olo ottaa sinusta vallan ja purat sitä väärillä tavoilla ja vääriin ihmisiin. Tarvitsisit apua, jonkun ammattilaisen jolle puhua. Sinun olisi pitänyt pitää kiinni harrastuksista, koska sait purkaa energian ja pahan olon siihen, kun heppatallilla lapioit paskaa ja ratsastit.

Sinä tulet eroamaan ja vaikka sitä tulet hetken aikaa suremaan, se on parasta mitä sinun hyvinvoinnin takia tapahtuu. Päästät irti vihasta ja menneestä, pääset olemaan ehjä ja täytettyäsi 18-vuotta olet kuin toinen ihminen. Lähennyt perheesi kanssa niin paljon, saat ystäviä ja rakastat autolla ajelemista. Löydät äidin kanssa yhteisen harrastuksen ja jäät hyvällä tavalla koukkuun kuntoiluun. Olet puolentoista vuoden ajan ekaa kertaa ehjä ihminen. Valmistut ensimmäistä kertaa hyvillä arvosanoilla koulusta ja saat olla siitä ylpeä.

Olet onnellinen ja sydämesi kaipaa jotain uutta. Olet rakentanut itsestäsi ihan uuden ihmisen, jota monet ihailee. Et arvannutkaan vielä, miten kylmäksi sydämesi on muuttunut tässä ajassa. Nautit yksinolemisesta niin paljon, ettet ole edes halunnut ajatella seurustelua ja se on tuntuu hyvältä, mutta se ottaa veronsa. Uskallat ottaa ison askeleen ja lähteä kohti tuntematonta. Muutat Helsinkiin hieman pelokkaana, ilman suurempia suunnitelmia, mutta ainoa suurin unelma on jatkaa sitä vahvan itsenäisen ihmisen elämää mitä olit tehnyt jo puolitoista vuotta rakentanut.Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_3Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_4

”Minne katosi se vahva ihminen, miksi et voinut edetä hitaasti?”

Haluaisin nyt hieman valehdella sinulle ja sanoa, että elämä Helsingissä tulee olemaan täydellistä. Tulet kokemaan yksinolon ensimmäistä kertaa, mutta se tuntuu hyvältä, tuntuu aikuiselta. Olet jopa kauppareissuista onnellinen ja siitä, kuinka töiden jälkeen on ihanaa käydä kylvyssä ja syödä mansikoita.

Tulet kuukauden yksin asuminen jälkeen tapaamaan ihmisen, joka pala palalta pääsee lähemmäksi sinua ja se kaikki hyvä olo mitä rakensit, tulee seuraavan neljän vuoden aikana katoamaan. Olit rakentanut muurin ympärillesi, eikä ollut toisen helppoa päästä elämääsi, koska pelkäsit menneisyyden kokemuksien tulevan takaisin. Nyt samalla toivot, ettei se muuri olisi koskaan rikkoutunut, jälkiviisas on turha olla.

Olet ollut yksin, mutta elämä toisen kanssa tuntuu alkuun ihanalta. Sinulla oli kaksi työtä, asunto ja taloudellinen elämä kunnossa, rakas Ninni voi kuinka pitäisit siitä kiinni. Tulet kohtaamaan muutaman kuukauden päästä suuren pettymyksen, kun sinut jätetään. Olet kuukauden ajan aivan rikki. Käyt töissä, joihin menet aina hyvin aikasin, jotta pääset neljän seinän sisältä pois. Hoidat työsi hyvin, vaikka muutama läheisempi työkaveri näkeekin verhon taakse, ettei kaikki ole hyvin.

Huolestutat myös läheisesi, vaikket sitä itse edes huomaa. Töiden jälkeen menet suoraan kotiin parvekkeelle jossa vain istut ja poltat tupakkaa. Yleensä puhelimen toisessa päässä on sisko, jonka kanssa eräs ilta puhutte niin pitkään, että aamuaurinko alkaa sarastaa. Olisitko jo huolissasi itsestäsi?

Juuri päästessäsi pois kuukauden kestävästä pimeästä, elämääsi palaa takaisin ihminen jonka luulit olevan sinulle hyväksi. Otat hänet avosylin vastaan ja kuulet valheita, paljon valheita. Et ole vielä rakastunut, mutta luulet tekeväsi rakkauden nimissä sen, että pidät jostain toisesta huolta. Haluat niin kovasti olla hyvä ihminen ja auttaa toista. Luovut asunnostasi ja muutat toista kertaa yhteen poikaystävän kanssa. Voi rakas, ei niin nopeasti. Minne katosi se vahva ihminen, miksi et voinut edetä hitaasti?

Uusi asunto ei tuonut onnea, vaikka niin luvattiin. Tulet elämään elämäsi hirveimmän kesän, joudut vaikenemaan niin monista asioista, ja syksyllä loppuvat työt vetää sinut maahan. Et saa uusia töitä ja jossain vaiheessa alat olemaan sujut sen kanssa, että pidät nyt pienen loman. Olet rakas lapsi masentunut ja elämäsi vaikein vuosi on vasta edessä. Simba alkaa sairastelemaan, keskityt kaikin voimin häneen, mutta lukuisat lääkärikäynnit ei auta.

Joudut tekemään elämäsi isoimman päätöksen toisen elämästä. Menetät alkuvuodesta oman pienen lapsesi ja ymmärrät olevasi masentunut. Osaat hakea apua itsellesi, mutta se ei auttanut. Sinua ei auteta. Perheesi on tukena, mutta sinun pitäisi uskaltaa puhua avoimemmin niistä oikeista ongelmista mitä koet parisuhteessa, ei vanhemmat sinuun pety vaikka taas niin luulet.

”…tuotat itsellesi pettymyksen, kun kotiin mentäessä et pystynytkään puhua ajatuksistasi.”

Saat kerättyä itsesi ja pääset töihin, mutta syksyn rauhan rikkoo yksi viesti. Tulet kokemaan petetyksi tulemisen. Rakkaus ei ollutkaan niin kiiltokuvaa. Haluaisin taas hieman valehdella sinulle ja sanoa, että yhdessä jatkaminen kannatti. Haluaisin sanoa, että sinä tulet olemaan se joka selvisi siitä ja pystyi antamaan anteeksi. Mutta et tule selviämään siitä. Taistelet vuoden huonon työpaikan ja ailahtelevan parisuhteen kanssa. Löydät tukea lääkäristä jolle uskaltaudut vuoden taistelemisen jälkeen avautua. Saat rohkaisua soittaa äidille ja puhua hänen kanssaan siitä, kuinka haluaisit erota. Haluaisit olla vapaa ja parantaa itsesi. Olet onnekas, että sinulla on semmoinen äiti, mutta tuotat itsellesi pettymyksen, kun kotiin mentäessä et pystynytkään puhua ajatuksistasi.

Jatkat taistelua, mutta et rakkauden nimessä, vaan taistelet raha-asioiden suhteen. Olet ollut huolimaton ja tyhmä, vaikkei haukkuminen koskaan auta, mutta olen hyvin pettynyt. Nyt täytyykin olla pettynyt. Sinun pitäisi ottaa itseäsi niskasta kiinni. Jäät taistelemaan, mutta koet seuraavan vuoden onnelliseksi. Parisuhteesi ei ole täydellinen, teillä on hauskaa, mutta vain ystävinä. Se tuntuu ihan oikealta siinä vaiheessa, mutta olet niin rikki ja kaipaat oikeaa rakkautta, minkä ansaitsisitkin kaiken kokemasi jälkeen. Jonkun joka ottaa sinut nukkumaan mennessä kainaloon ja antaa sinun puhua pahasta olosta ja stressistä, katsoisi sinua vilpittömästi silmiin ja rakastaisi sinua kokonaisena ihmisenä.Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_5Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_6Taistelu vie jonkin verran pitkälle, mutta olisit voinut nähdä asiat paremmin. Tunsit sydämessäsi sen, kuinka et pysty antamaan kaikkea anteeksi, etkä enää rakasta toista niinkuin ennen. Romantiikka on kuollut ja tiedätte molemmat sen. Olisitko rakas nyt edes vahva ja jatkaisit oman elämäsi etsimistä. Tulet jätetyksi, taas. Olet liian halukas aina saada järkevän selityksen kaikkeen, mutta olethan jo vuoden verran taistellut, etkä kokenut rakkautta, olisiko siinä tarpeeksi selityksiä?

Tiedät ettei ole järkeä enää edes puhua. Voisitko nyt heittää sen egosi pois ja ymmärtää, ettei kaikki tarinat pääty hyvin ja tämä on oikein, olet tuntenut sen jo niin pitkään sydämessäsi. Ei yhdessä pidä pysyä laskujen takia. Yhdessä pysytään rakkauden takia ja sitä teillä ei ole ollut. Olet sanonut monta kertaa tuntevasi olevan enemmän ystävä, mutta miksi pelkäät nyt niin paljon jatkaa matkaasi yksin?

”-antaisitko siihen jonkun saatanan käsikirjan?”

Olet pian 24-vuotias, teet työtä joka on henkisesti liian raskasta, toivot lottovoittoa jotta voisit maksaa kaikki virheesi pois, toivot löytäväsi rakkauden, vaikka ainut rakkaus jota nyt tarvitset on sinulta itseltäsi. Olen nyt se joka kirjoittaa sinulle teinille, jotta tietäisit mitä tuleva tuo, mutta samalla haluan kirjoittaa minulle tässä hetkessä.

Olet muuttanut uuteen asuntoon ja kamppailet hyvin paljon siitä kuka olet, mistä tykkäät, miten rakastaa itseään, pystynkö joskus rakastamaan ja luottamaan johonkin toiseen. Joku päivä, joku hetki on parempi, mutta mielesi seilaa ihan liikaa. Tulet jo nyt karkoittamaan sillä elämästäsi uuden tuttavuuden, jota jäät kaipaamaan hyvin paljon. Et ollut vielä valmis uuteen sydän suruun, mutta sen sait ja nyt opit uudestaan sen, miten paljon joku toinen voi vaikuttaa. Et ole valmis vielä antamaan itsestäsi oikeaa kuvaa muille, koska et vielä itsekkään tiedä mikä se oikea kuva on, kuka on nykypäivän Ninni. Et ole valmis vielä rakastumaan, mutta en myöskään tiedä oletko siihen koskaan valmis.

Olen kokenut niin paljon ja rakkaudesta on tullut jopa pelko. Uskallanko päästää ketään perheen ulkopuolelta, niin lähelle enää. Haluan rakentaa itsestäni vahvan ihmisen, mutta on aivan liikaa vielä asioita mitkä painaa ja stressaa. Haluaisin päästä nauttimaan elämästä, koska tuhlasin liian monta vuotta turhaan taisteluun, taisteluun jossa hukkasin itseni rintamalle.

Itsensä löytäminen ei ole helppoa, kaikki puhuvat eteenpäin menemisestä ja asioiden menevän omalla painollaan. Minussa ei ole painiketta, jota painamalla voisin lopettaa asioiden turhan ajattelun. Rakastan itseäni ja hyväksyn jopa niitä huonojakin puolia itsessäni, mutta haluan pystyä parempaan ja mennä eteenpäin. Silti aina, kun joku sanoo mene eteenpäin, niin tekisi mieli sanoa -antaisitko siihen jonkun saatanan käsikirjan?Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_7Kun sydän on kokenut paljon, alkaa usko loppua. Mutta Ninni, olit sitten 15, 23, 30, kaikella on tarkoitus. Olet sisältäsi härkä ja pusket eteenpäin. Itke jos itkettää, naura, kun naurattaa, rakasta ja rakastu jos siltä tuntuu. Vaikka nyt koet taas epäonnistuneesi suhteessa näinkin pian, tulet varmasti vielä monta kertaa pettymään. Kaikkia ihmisiä ei ole luotu ystäviksi, eikä kumppaneiksi. Sydämesi on kokenut kovia nuoresta asti, mutta joskus täytyy unohtaa ja antaa menneiden mennä. Olet rikki, mutta korjattavissa. Sinä tulet korjaamaan itsesi ja joskus joku voi korjata ne loput aukot, mitkä joku toinen teki.

Vaikka tiedän, että elämä kohtelee meitä kaikkia huonosti, ei kukaan ansaitse liikaa pahaa. Ollaan otettu sitä tarpeeksi vastaan. Olen nyt rikkinäinen aikuinen ja sinä vielä rikkinäinen teini, toivon vain tulevaisuuden Ninnin olevan parempi, meitä paljon parempi.

Kuvat: Pinja Finell

-Ninni

Ensimmäistä kertaa kaksin

Ensimmäistä kertaa on tullut eteen elämäntilanne, jossa olemme lemmikkini Figaron kanssa ihan kaksin. Asun omassa asunnossa ekaa kertaa 4 vuoteen ja tällä kertaa mukana on vain yksi karvakamu. Yli neljä vuotta sitten muutin ensimmäiseen vuokra-asuntooni, mutta silloin oli matkassa mukana kaksi karvakasaa. Elämässä on tullut vuosien mittaa muutoksia, ensiksi oli rakkaan Simban poismeno ja viime syksynä ero avopuolisosta.

Yksin asumista olen odottanut innolla, vaikka syksystä asti on tullut asuttuakin yksin, mutta silti vielä siinä tutussa asunnossa ja tutussa ympäristössä. Nyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pääsen totuttelemaan siihen, että koti onkin vain minun ja ensimmäistä kertaa jaan kotini vain Figaron kanssa.

Tämä on ollut jännittävää, mutta samalla jotain mitä on kaivannutkin, vaikkei sitä aina ole osannut ottaa niin positiivisen kautta. En ole vielä hirveästi öitä viettänyt täällä uudessa kodissa muuttosotkun, toimimattoman lämmityksen takia ja pienen pelon, kuinka täällä olen nyt ihan kaksin Figaron kanssa. Viime iltana olin kummiskin onnellinen, kun sain olla ihan rauhassa ja laittaa silmät kiinni omassa kodissa.Ensimmaista_kertaa_kaksin_4Ensimmaista_kertaa_kaksin_5Ensimmaista_kertaa_kaksin_6Olen aina ollut ihminen joka on hieman riippuvainen ihmisten seurasta. Läheisyys ja ihmisten läsnäoloon on tottunut lapsesta asti ison perheen takia ja myös parisuhteiden, joissa on ollut liiankin tiiviisti. Nyt haluan pikku hiljaa opetella olemaan yksin, mutten haukkasta liian isoa palaa kerralla, ettei yksinolo tunnu liian pelottavalta ja ahdistavalta. Siksi öiden viettäminen ystävällä on tuntunut hyvältä tuuletukselta ja on saanut läheisyyttä muualtakin, kuin Figaron rakkauskohtauksien aikana.

Nyt olisi tarkoitus laittaa asunto loppuun asti valmiiksi, oppia tähän elämään Figaron kanssa ja nauttia meidän yhteisestä pienestä ja suloisesta kodista ja siitä, että meillä on kaikki hyvin täällä. Yksin oleminen ja läheisyyden kaipuusta irtautuminen tulee tarpeen, jotta pystyn vielä enemmän itsenäistymään ja tutustumaan itseeni kaikkien näiden rankkojenkin vuosien jälkeen.

-Ninni

Uusien tatuointien merkitys 1/3 – Rikkinäinen prinsessa

Hellou!

Tatuointikuume on polttanut mielessä ennen ensimmäisen tatuoinnin ottoa, eli noin 7 vuotta. Ideoita tulee elämän mukana lisää ja niitä vanhojakin ideoita on vielä toteuttamatta. Silti nyt jouluna halusin ikuistaa iholleni kolme uutta tatuointia kerralla.

Syksyllä elämäni koki jonkinlaisen käänteen, kun neljän vuoden epätasainen suhde tuli päätökseen. Eron jälkeen alkaa itsenäistyminen ja itsensä etsiminen. Suhteen päätyttyä ymmärsin taas sen, kuinka joku toinen rikkoi minua ja kuinka rikkinäinen ihminen voi ollakkaan sisältä. Hyväksyin heti eron jälkeen, että elämä on rikkonut minua taas lisää, mutta toisaalta ketäpä se ei olisi?

En usko elämässä olevan yhtään ihmistä, joka ei olisi sisältään rikkinäinen. Meistä kaikki kokee joitain vastoinkäymisiä elämässä, toiset enemmän ja toiset vähemmän. Oma elämäni on tuonut eteen koko kouluelämän kestänyttä kiusaamista, huonoja parisuhteita, epävarmuutta ja menetystä, jotka tekivät minusta rikkinäisen. Silti vaikka olen rikkinäinen, ei tarkoita sitä ettenkö olisi hyvä ihminen ja vaikka olen rikki, olen silti korjattavissa.Uusien_tatuointien_merkitys_13_Rikkinainen_prinsessa_1Uusien_tatuointien_merkitys_13_Rikkinainen_prinsessa_2Ainut joka minut pystyy korjaamaan olen minä itse ja siksi olen nauttinut erosta ja yksin olemisesta, koska nyt kukaan ei voi minua satuttaa. En ole ehjä, eikä sydämestäni löydy suuria paloja jaettavaksi, mutta se on ihan okei. Ne pienet rippeet sydämestäni on aina kuulunut perheelleni ja nyt keskityn parantamaan niillä pienillä muruilla itseni ja rakastamaan itseäni jonkun toisen sijasta.

Koen myös omalla tapaa sen vahvuutena, että pystyy myöntämään olevansa rikki. Ei tarvitse esittää olevansa yhtään sen enempää, eikä varsinkaan tule valehdeltua itselleen kaiken olevan hyvin, jos sisällä kaikki onkin tyhjää. Koen myös, että suunta on vain ylöspäin. Kaikki ei tule tapahtumaan hetkessä, mutta sitä on ennenkin tultu kasattua itsensä ja mentyä vahvempana eteenpäin. On muutamia asioita, jotka jättivät syvemmät kolot luottamuksessa ja rakkauteen uskomisessa, mutta aika näyttää miten elämä kohtelee ja mitä kaikkea se tuo eteenpäin.Uusien_tatuointien_merkitys_13_Rikkinainen_prinsessa_3Tämä tatuointi muistuttaa minua nyt siitä, kuinka 23-vuoden elämä on tehnyt minusta rikkinäisen, mutta silti pysyn omilla jaloilla pystyssä. Tulevaisuudessa se voi muistuttaa, etten koskaan tullutkaan ehjemmäksi, tai se muistuttaa kuinka 23-vuotiaana olin rikki ja sieltä selvisin ja selviän vielä monista asioista. Koskaan minusta ei ehjää tule, koska kaikki ne asiat mitkä koen minua rikkoneen ovat aina osana elämääni pieninä pirstaleina. Olen kokenut nyt jo hyvin paljon ja tulen varmasti tällä menolla kokemaan vielä enemmän, mutta tästä lähin mennään erilaisilla askeleilla eteenpäin, koska elämä se vain menee silti eteenpäin.

-Ninni

Mitä tapahtui somelta piilossa

Hei juuri sulle, joka on tähän postaukseen saapui lukemaan. Olit sitten perheenjäsen, sukulainen, utelias tyyppi, tai joku ihminen menneisyydestä. Kannoit mitä titteliä tahansa, haluan sanoa juuri sulle yhden asian ennen kuin päästän sut uppoutumaan kirjoituksen pariin.

Tulen avaamaan nyt suuren asian elämästäni ja vaikka kirjoitan seuraavasta asiasta julkisesti, se ei pois sulje sitä etteikö asioilla voisi ja pitäisi olla yksityisyyttä. Toivon siis, jos olet utelias lukija, tai varsinkin joku menneisyyden haamu -tämä on minun tarinani joka ei kaipaa spekulointia, tai värityskynää.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASyksy saapui värikkäästi, mutta samalla haikeasti. Vaikka puiden lehdet väritti syksystä kauniin, sydämessä muuttui jotain pikku hiljaa. Syksy on monesti ollut rankkaa aikaa, mutta oikeasti sitä rankkaa aikaa olikin ollut pidempään. Jonkin aikaa sitten, veljeni sanoi minulle jotain minkä vasta nyt ymmärrän. Hän näki suruni sisällä, vaikka kasvoilla paistoi hymy. Hän näki rikkinäisyyden, vaikka vastassa oli aina se taistelija ja positiivinen Ninni, joka puhui aina vain hyvää.

Rakkaus on aina ollut asia, jonka puolesta olen taistellut. Rakkaus perhettä kohtaan, rakkaus ystäviä kohtaan ja rakkaus parisuhdetta kohtaan. Olen elämässä menettänyt paljon ihmisiä ympäriltä, kun viimeiset voimavarat ovat käytetty ja rakkaus ei olekkaan voittanut. Vaikka syksy toi mukanaan elämäni käänteen, otin sen lopulta hyvällä vastaan.

4 vuoden suhde tiivistettiin muuttolaatikoihin, poistettuihin yhteiskuviin, suruun, vihaan, pettyneisyyteen ja hyvästeihin. Hieman reilu neljä vuotta sitten en ajatellut olevani pitkässä suhteessa, taikka suhteessa lainkaan. Pidän parisuhteista ja nykyään olen aivan mahtava puoliso, joka rakastaa tylsän arkista elämää ja pieniä tekoja. Silti neljä vuotta sitten, en olisi 19-vuotiaana uskonut selviäväni näin pitkälle ja rehellisesti sanottuna, jos olisin tiennyt mitä kaikkea tuleva neljä vuotta pitää sisällään olisin jänistänyt.

Elämässä on tapahtunut paljon, niin paljon että niistä olisi vapauttavaa kertoa julkisesti. Mutta on paljon asioita, jotka ovat niin arkoja ja yksityisiä. On paljon selvittämättömiä asioita ja salaisuuksia, joita on turha enää edes pohtia. Syksyn saapuessa rakkaus ei voittanutkaan ja viimeisten lehtien tippuessa maahan, rakkaus jonka eteen olin niin paljon taistellut, oli kadonnut jo melkein näkymättömiin. Silmät kiinni laittaessa näin vain pimeää ja sydämessäni tunsin kylmyyttä, ihan kuin parvekkeen ovi olisi jäänyt auki tuoden kotiin vain kylmää viimaa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASilti tämä ei ollut ensimmäinen parisuhteeni, eikä ensimmäinen eroni, vaikka olikin ensimmäinen rakkauteni. Eräänä iltana pidin silmiä kiinni sohvalla lopetettuani pitkän puhelun siskoni kanssa ja palasin niihin muistoihin jolloin luulin etten selviäisi, kuten ensimmäisestä erosta, kaverisuhteiden loputtua ja Simban kuoleman jälkeisiin hetkiin. Pikku hiljaa päivä toisensa jälkeen jalat alkoi tuntua kevyemmiltä, kotiin oli silti ihana tulla, koska vastassa oli Nicke ja Figaro. Työt toi paljon muuta ajateltavaa ja oli ihanaa saadaa nauraa työkavereiden kanssa.

Pikku hiljaa kyyneleet alkoivat loppua, vaikka niitä olikin hyvin vähän siihen nähden, kuinka ison elämänmuutoksen ero tuo mukanaan. Pikku hiljaa silmät kiinni laittaessa ei ollutkaan pimeää ja aloin odottamaan enemmän ja enemmän sitä omaa elämää joka alkaa pian. On tietysti ollut hetkiä joilloin on tuntunut ettei jaksa ja jalat lähtee alta, mutta silloin on ollut ihmisiä ottamassa koppia ja varmistamassa, että omilla jaloilla noustaan taas pystyyn.

Joka kerta elämän tuodessa yllättäviä asioita eteen, saan yllättyä siitä miten ihmeessä tämän juntin ympärillä on niin upeita ihmisiä. En edes tiedä miten saisin kiitettyä kaikkia jotka on niin paljon kiitoksia ansainnut. Sisko joka oli aina puhelimen päässä ja pysyi silti puhelimessa, vaikka olimme välillä ihan hiljaakin. Vanhimmat isoveljet, jotka osasivat sanoa juuri niitä oikeita asioita oikeissa hetkissä. Ja ihanat ystäväni, voi kuinka paljon kuuntelittekaan itkua, turhautumista ja raivoa juuri niillä tunteisina hetkinä. Haluan vain kiittää kaikkia jotka ovat olleet tässä vierellä ja tiedän heistä jokaisen tietävän sen, kuinka paljon arvostan heidän huolenpitoa. Ei ole ollut päivääkään, ettenkö olisi voinut jollekkin soittaa iloisena, tai surullisena.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOn erikoista miten luulin tämän tuntuvan erilaiselta. Heti kun annoin itselleni luvan päästää irti tästä rakkaudesta, sain siivet selkääni. Kaikki on tuntunut erilaiselta, vapauttavalta ja jatkuva epävarmuus itsestäni katosi. En halua mustamaalata entistä puolisoani, mutta on vain asioita ja tekoja jotka rikkoi niin paljon, ettei kaikkia palikoita saa enää ikinä paikalleen. Siksi tämä vapaus ja tuleva elämä -just mun elämä- tuntuu ihan mahtavalta.

En koskaan tule unohtamaan sitä miten paljon rakkaus antaa ja kuinka paljon se ottaa. En tule koskaan unohtamaan miten paljon joku toinen voi opettaa ja miten paljon joku toinen voi vaikuttaa. Vaikka 4 vuotta ei ollut prinsessasatua, olen niistä vuosista kiitollinen. Toisen elämää katsoessa sitä oppii arvostamaan enemmän sitä mitä itsellään on.

Mulla on kaikki hyvin, olen onnellinen ja se onnellisuus paistaa niin tutuille, kuin tuntemattomille. Odotan innolla tulevaa muuttoani omaan kotiin ja odotan innolla, kuinka pääsen rakentamaan juuri oman näköistä arkea ja elää elämää ilman suurempaa vastuuta ja pelkoa.

-Ninni

Tarvitseeko muutoksiin olla aina syy?

Tarvitseeko aina olla jokin pätevä syy voidakseen tehdä jotain uutta ja isoa muutosta? Uskon kaikella olevan tarkoitus, mutta sitä tarkoitusta ei aina pidä heti etsiä.

Tutustuessani uusin ihmisiin ensimmäisenä kysytään miksi olen aikanaan muuttanut Helsinkiin. Olenko lähtenyt töiden, tai opiskeluiden perässä. Kuten varmasti tiedätte vastaushan ei ole kumpikaan näistä.

Syytäni olen joutunut selittämään eniten, ellen olisi sanonut lähteneeni töiden perässä. Vastaukseni tähän kysymykseen on tuottanut niin paljon ihmetystä, etten ymmärrä mille kivikaudelle suuri osa ihmisistä on jäänyt. Eihän lomamatkojakaan täydy erikseen perustella.

Monet eivät tunne sisällään samanlaista seikkailunhalua, eikä myöskään tarvitse. Oon yksi mukavuudenhaluisimmista ihmisistä maailmassa, mutta silti sisälläni palaa suuri seikkailunhalu aina.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAMulla on aivan ihana perhe, mutten heidän takiaan ikinä lopettaisi toteuttamassa hulluimpiakin haaveita. He ovat aina siellä, ja pääsen aina käymään heidän luonaan.

Mulla oli paljon kaikkea vanhassa kotikaupungissa, tärkeä harrastus, lähellä töitä ja ympärillä oli ihania ystäviä jotka perheeni lisäksi tiesi varsin hyvin, ettei levottomat jalkani kuuluneet sinne. OLYMPUS DIGITAL CAMERAPäähänpistokset ovat niitä parhaimpia ja mitkä tekee elämästä elämisen arvoisen. Tämä hullun hauska idea ja sen toteuttaminen kuukauden aikana oli parasta mitä ikinä on lyhyessä elämässäni tapahtunut.

Vaikka muutos ei tietenkäään ole ollut tasaista maantietä onneen, en vaihtaisi yhtään kuoppaa ja kiveä -ei elämä koskaan tule olemaan täydellistä, vaikka muuttaisi kuuhun.

Koti on siellä missä sydän on ja sen paikan voi rakentaa minne vain, kunhan se tuntuu oikealta. Tiesin heti löytäneeni kodin, vaikken tiennyt Helsingistä mitään, mutta juuri siinä se hienous olikin.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAUskaltakaa tehdä asioita extemporella, niihin ei tarvitse mitään perusteltua syytä. Eihän uuden kasvinkaan ostamiseen tarvitse mitään syytä? Elämästä pitää nauttia ja parhaimmillaan löytää sattumalta juuri niitä ihmisiä, jotka on elämässä niitä tärkeimpiä.

-Ninni