Moikka!

Palataan vielä asukuvien parissa vuoteen 2017. Tykkään hirveesti kaikista tarinoista mitä on tapahtunut ja koska kuvien ottaminen ei melkein koskaa ole vaivatonta, on kulissien taakse kurkkaaminen aina hauskaa. Tällä kertaa jaan teille 2017 vuoden asukuvista seitsemän tarinaa.1. Tämä kuvausreissu tuotti enemmän pelästyneitä kuvia, kuin onnistuneita. Olenkin teille kertonut lintupelostani ja tuona kauniina kesäpäivänä lintuja oli enemmän, kuin olisin toivonut. Päällä jatkuvasti pörräävät pulut pelästytti pienelläkin siiveniskulla ja pelko sonnan saamisesta päälle kolkutti takaraivossa.

2. Ootteko törmännyt blogeissa joissa sanotaan, että korkkarit kulkee laukussa mukana kuvia varten? Rakastan korkkareita, enkä oo koskaan ymmärtänyt miksi joku ei kulkisi ne korkkarit jalassa koko päivää. Joskus jopa itkua pidätellen pitkän päivän talsineena korkkarit jalassa tulee mietittyä, pitäisikö tämä kikka ottaa käyttöön. No tuona päivänä oltiin vain menossa kauppaan, kunnes ennen lähtöä tokaisin haluavani asukuvat matkalla. Korkkarien laitto kauppaan ei houkutellut ja ne laitoinkin vasta kuvia ottaessa jalkaan ja kuvien jälkeen nilkkurit takaisin jalkaan!3. Onnellinen iltaretki kameran kanssa päätyikin pieneen tapaturmaan, mikä jo hieman huvittaa näin jälkeenpäin. Tilanne oli todella romanttinen, käveltiin pimeänä iltana käsi kädessä kotiinpäin puolison kanssa, kunnes vastaan tuli pieni jäinen mäki. Puoliso meni edeltä ja liukastuessaan potkaisi samalla jalat alta, jolloin kaaduin hänen päälleen lyöden huuleni puolison takaraivoon. Mieli teki alkaa parkua, mutta nuorison mennessä ohi pidätin itkua. Ylähuuli turposi, mutta onneksi pahin pelko ei toteunut eikä yhtään hammasta katkennut!

4. Monet kuvaus kerrat menee hieman hammasta purren, kun puolison kanssa on omat visiot kuvista ja jos edellisistä kuvista on aikaa, joutuu homman aloittamaan alusta. Tällä kertaa kirosana oli aurinko, joka meni välillä pilveen ja välillä pilkotti –jolloin kameran asetuksia sai vaihdella jatkuvasti. Silti näistä kuvista tuli yhdet lempparit ja pienen ärtymyksen takia haettiin kiskalta herkulliset jäätelöt kotimatkalle!5. Tämän postauksen yhteydessä mainitsinkin, kuinka kuivien silmien kanssa on todella inhottavaa olla. Mieli oli muuten hyvä ja oltiin pyörähtämässä keskustassa ja tottakai kuvat oli saatava samalla. Puolisoni on siitä ihana, koska häntä jännittää jos ihmisiä menee ohi. Olen yrittänyt ymmärtää mitä jännittämistä on olla kameran takana. Mua ei haittaa, vaikka paikalle kokoontuisi kymmeniä ihmisiä, mutta puolisoa alkaa jännittämään ja omalla tavalla se on ihan suloista.

6. Näistä kuvista muistan sen harvoista kesäpäivistä, jolloin jopa tällä vilukissalla oli kuuma! Tuomiokirkon portaiden kapuaminen oli todella tuskaista, mutta raataminen palkittiin varjossa jossa tuttuun tapaan olikin jo hieman viileämpi. Eikä shortseilla olisi tarjennut ollenkkaan. Haluaisin niin paljon ulkomaille lämpöön, että saisin joskus käyttää shortseja palelematta, vaikka matkalaukkuun varmasti sujahtaisi lämmin villapaita!7. Päivä jolloin voin allekirjoittaa olleeni 100% onnellinen. Päällä oli asu mikä mätsäs ja tuntui juuri täydellisestä. Maha oli täynnä ruokaa, aurinko paistoi ja päästiin kuvaamaan ilman hampaiden kiristelyä. Kuvista tuli samantein onnistuneet ja puolison posket oli märkänä lukuisista pusuista.

Mikä/mitkä näistä asuista oli teidän lempparit? Entä tykkäisittekö lukea tämän tyylisiä postauksia lisää? Ja oikein ihanaa perjantaita kaikille sinne ruudun toiselle puolelle!

-Ninni