Mitä ajatuksia pride herättää
Hellou!
Tällä viikolla juhlitaan pridea Helsingissä kulkueella, joka on saanut suuremman huomion kirkon tukiessa tätä juhlaa. Kirjoitin tätä postausta muutamaan kertaan, siitä miten älytöntä heteroiden on huudella, kuka saa rakastaa ja ketä. Kirjoitin myös miksi kaikki otetaan raamatusta niin kirjaimellisesti, jos asia liittyy johonkin mitä itse ei ymmärrä, ja myös alkuun kirjoitin siitä miten heterot pahoittaa mielensä, vaikka muiden suuntautuminen ei meihin edes vaikuta.
Sain isomman syyn tämän postauksen tekemiselle törmättyäni facebookissa erään politiikon typerään päivitykseen liittyen prideen ja kirkon tukiessa tätä juhlaa. Tätä päivitystä en rupea enempää avaamaan, koska se oli kerännyt jo aivan liikaa tietämättömiä heteroita kommentoimaan omaa ahdistustaan, koska heiltäkin suurimmalta osalta puuttui vain sosiaalisen median lukutaito.
Lähin ajattelemaan hyvin laajasti sitä mitä ajatuksia pride herättää ja miten kaikki tämä on vaikuttanut nuoresta asti. Toivottavasti teksti herättää teissä ajatuksia ja toivottavasti olen osannut kirjoittaa mielipiteeni selkeästi tähän postaukseen.
Meidän kasvatuksessa ei koskaan käyty mitä on heterous ja mitä on jos tykkää toisesta sukupuolesta, en myöskään usko, että sitä keskustelua olisi erikseen tarvinnut käydä. Jos nuorena olisin huomannut tykkääväni tytöistä olisin varmasti puhunut siitä yhtä avoimesti äitini kanssa saunailtoina, kuin joka viikko vaihtuvista ihastuksistani.
Yläasteella jo opin sen, ettei monikaan hetero suvaitse homoja sen takia, koska pelkäävät oman sukupuolen kohdistavan kiinnostuksen heihin. Näitä keskusteluita olen käynyt elämäni aikana satoja, joissa olen kysynyt miksi joku suvaitsee yleensä vastakkaisen sukupuolen väliset suhteen, mutta ei oman sukupuolen välisiä suhteita ja asia on aina törmännyt siihen, ettei halua kiinnostusta omalta sukupuolelta.
Tämähän on ihan typerä ajatus, tarkoittaako se samalla kaikkien heteroidenkin tykkäävän jokaisesta toisesta heterosta? En itsekkään halua 99% kenenkään heteron lähestyvän minua ja kiinnostukseni tämän 23-vuoden aikana on 1% tapaamistani ihmisistä. Silti en panikoi ja huutele somessa, ettei heterot saa näyttää kiinnostustaan ja olla lähestymästä meitä muita heteroita.
Nuorena jo ihmettelin miksi vain homojen täytyy tulla kaapista ulos? Miksi he joutuvat tehdä siitä jonkinlainen tilaisuus, jossa avaudutaan mistä tykkää ja mitä rakastaa. Ihan kuten absolutisti joutuu selittämään pöytäseurueelle miksei juo alkoholia. Miksei heterona minun koskaan tarvinnut huutaa suuntautumistani ääneen ja hakea ihmisoikeuksia. Miksi en koskaan kaiken muun koulukiusaamisen keskellä joutunut kiusatuksi, koska olen hetero?
Perustuuko kaikki raamattuun ja siihen mitä yhdessä kirjassa sanotaan? On hienoa, että kirkko muuttuu ja kuinka tänä vuonna he todella tukevat pridea. Mutta ne jotka vastustavat tätä kirkon tukemista, kantaako he vanhoja historiallisia asioita vieläkin, kuin se olisi tätä päivää, eivätkä sen takia halua muutosta.
Olisi ollut sama asia sanoa 90-luvulla stop kehittymiselle -jäädään tähän aikaan, jolloin vaatteet oli rumia ja ainut ajatus oli vain syödä lihaa ja perunaa. Me ei jääty muussakaan kehityksessä raamatun tasolle ja odotettu yhden ihmisen parantavan muita syövästä, joten miksi jäämme historian tasolle seksuaalisuudessa.
Yläasteella opin sen, ettei sillä ole mitään merkitystä tykkääkö ystäväni mistä sukupuolesta. Sillä ei ole mitään merkitystä löytyykö työkaverin kotoa mies vai nainen, jota hän rakastaa. Sillä ei ole mitään väliä onko perheenjäsenesi onnellinen saman sukupuolen kanssa. Jos minun elämää ei ole 23-vuodessa haitannut lesbojen ja homojen väliset parisuhteet, ihastumiset ja perhe-elämä, niin miten se vaikuttaisi kenenkään muunkaan heteron elämään.
Meille kaikille kuuluu rakkaus, kaikille kuuluu luoda oma elämä onnelliseksi, meille kaikille kuuluu samat oikeudet. Me kaikki synnytään, leikitään, kasvetaan, ihastutaan, luodaan omaa juttua, rakastutaan, saavutetaan unelmia ja kuollaan. Se mitä syntymisen ja kuoleman välillä tapahtuu on jokaisen oma elämä ja siinä on vain taivas rajana miten haluat toteuttaa elämääsi.
Annetaan kaikkien rakastaa, koska ilman rakkautta meille ei jää tässä maailmassa muutakaan käteen.
-Ninni
Ihanan paha some josta voisi puhua paljon eri näkökulmista ja silti päätyä samaa tietä sen käyttämiseen ja olemiseen osa arkea. Tuun myöhemmin puhumaan somen käyttämisestä omasta näkökulmasta muutamallakin eri postauksella, mutta tänään haluan kertoa siitä miten pienenä somettajana koen somen ihmeellisen maailman.
Olen monella tapaa kiitollinen ollessani pieni somettaja, koska saan tehdä paljon virheitä ja etsiä omaa juttuani rauhassa. Vuosien mittaan tavoitteet ovat kasvaneet ja haave ei kummiskaan ole olla aina pieni somevaikuttaja, mutta aika näyttää tietysti sen mihin suuntaan tulee lähettyä.
Seuraajat ovat kansa joiden avulla noustaan, se ei olekkaan ihan mitätön luku, kun haluaa nousta ja saavuttaa tavoitteita, mutta se on mitätön luku elämässä. En halua sen vaikuttavan tekemiseeni, kuinka iso luku seuraaja palkissa lukee, tai blogin kävijämäärissä. Haluan tehdä somea silti yhtä suurella intohimolla ja kokematta mitättömyyden tunnetta. Somettamiseni voi jäädä harrastukseksi, mutta sitä haluan tehdä niin kauan kuin intohimoa löytyy.
Ilmastonmuutoksessa mietin kaikista eniten sitä, mitä oma panokseni tuo ja riittääkö se, myös se miten 2019 luvulla on ihmisiä, jotka eivät usko selviin merkkeihin? Myönnän heti, etten alkanut perehtymään edes heidän kantaan jotka kieltää kokonaan ilmastonmuutoksen. Uskon sen liittyvän pelkoon, miksi joku muuten kieltäisi asian jonka näkee ja tuntee maailmassa.
Ilmastonmuutos on asia, josta puhuminen ahdistaa arvostelun takia. Jos puhun siitä, kuinka jokaisen täytyy miettiä omaa kuluttamista ja valintoja, mutta samaan aikaan menen syömään uusi takki päällä ravintolaan, olenko silloin naurettava. Ihmiset haluavat täydellisiä roolimalleja ja odottavat 100% täydellisyyttä muilta, mutta emme silti ole itse valmiita tekemään täysillä asioita mitkä ei ole isoin kiinnostuksen kohteena. Maailma puhdistuisi monilla asioilla ja suuri asia niistä olisi asenteen muuttuminen. On turha pelätä ilmastonmuuttumista kotona, kun mielummin elää ja tekee itselleen sopivia ratkasuja.
ninnijuutinen.com 