Lääkärissä tappelua & jouluiset kuulumiset

Hellou!

Joka kerta, kun päätän tehdä kuulumisia sisältävää postausta tajuan muutaman asian. Ensinnäkin näitä tulee tehtyä aivan liian vähän tänne blogin puolelle, koska somessa muuten tulee jaettua niin paljon sen hetkisiä fiiliksiä. Toisena on, kuinka kivaa on palata hieman muistelemaan mitä fiiliksiä oli muutamakin viikko takaperin, yleensä ei tule ajateltua millaisia ajatuksia ja tunteita oli hetki sitten, vaan tulee aina porskuteltua eteenpäin.

Puhuin teille tässä postauksessa väsymyksestäni ja siitä, kuinka löysimme ilman lääkärin apua ratkaisun raudanpuutteesta. Snapchatissa tästä asiasta paasasinkin, kuinka viime lääkäri reissulla jouduin purra melkein hammasta yhteen kiukusta.

Kävin ottamassa neljän kuukauden raudan syömisen jälkeen verikokeet ja katsomassa miten ferritiini on lähtenyt nousemaan. Minulla tuo lukema oli ennen raudan syömistä 12 ja tämän labran viitearvojen mukaan vain yhden pykälän alempana, johon tuolloin lääkäri tokaisi ettei voisi niin paljoa vaikuttaa väsymykseen.

Uusissa verikokeissa huomattiin, kuinka ferritiini oli noussut 24 ja olin tähän itse pettynyt. Olen lukenut ja tutkinut asiaa eri lähteistä ja monessakin paikassa sanotaan nuorella urheilevalla naisella, jolla tulee kuukautiset säännöllisesti pitäisi S-Ferritiinin olla lähemmäksi 100.Laakarissa_tappelua_&_jouluiset_kuulumiset_1Laakarissa_tappelua_&_jouluiset_kuulumiset_2Laakarissa_tappelua_&_jouluiset_kuulumiset_3

Takki Zara/ Villapaita Bik Bok/ Housut & Kengät Nelly.com/ Pipo & Hanskat H&M/ Huivi Cubus/ Laukku Glitter

No kuten sanottu 24 verrattuna 100 on vielä pitkä matka ja kun tähänkin lukemaan päästiin kummiskin neljän kuukauden raudan syönnillä. Juttelin pettymyksestäni lääkärille, joka kerta toisensa jälkeen tokaisi viitearvon olevan jo hyvä, ettei rautavarastojen tarvitse olla niin korkealla, johon vielä tokaisi nähdessäni turhautumiseni ’et ole ainoa joka käy täällä puhumassa ferritiinin nostamisesta.’ Tämä lause toi mulle hampaiden puremista niin paljon yhteen, että olisi jo puruluun paikka ollut.

Mielestäni on ihan älytöntä, kuinka näinkin yksinkertaiseen vaivaan kuin väsymys tyrkytetään aina ensimmäisenä masennusta. Ärsyttää kuinka nykypäivän lääkärit eivät tutki eri vaihtoehtoja ja varsinkin senkin jälkeen kun on omasta kokemuksesta kertonut, kuinka raudan syömisen aloitettua väsymys on vähentynyt huomattavasti.

Jos joku siellä ruudun toisella puolella ihmettelee, minkä takia rautavarastojen nostaminen on tärkeää varsinkin tässä minun tilanteessa on, kuinka pahaksi väsymykseni oli päässyt tämän takia. En nähtävästi saa tarpeeksi rautaa ruokavaliostani, jonka takia haluan saada ferritiinin korkealla, jolloin voin mahdollisesti lopettaa rautatablettien syömisen ja päästä kokonaan eroon väsymyksestä. Jos nyt tällä hetkellä tyytyisin tämän hetkiseen rautavarastojen arvoon ja lopettaisin rautateblettien syömisen, tippuisi ferritiini helposti uudestaan sinne 12, tai jopa vieläkin alemmaksi.Laakarissa_tappelua_&_jouluiset_kuulumiset_4Laakarissa_tappelua_&_jouluiset_kuulumiset_5Laakarissa_tappelua_&_jouluiset_kuulumiset_6Lääkärin kanssa väittelystä huolimatta tällä hetkellä on ihanaa voida sanoa olon tuntuvan todella onnelliselta. Vaikka aina tulee pieniä asioita mitkä vaikuttaa omaan olemassa oloon, niin silti päällisin ja hieman syvemmältäkin kaikki tuntuu just nyt hyvälle. Tää joulu tuntuu odottamisen arvoiselta ja on ihanaa pystyä nyt nauttimaan siitä, vaikka Simba tähän aikaan vuodesta vahvasti mielessä onkin.

Omaa onnellisuutta ei pitäisi koskaan aliarvioida, vaan ruokkia sitä. Syksyllä menin pitkään haparoiden ja ajatukset on lennellyt pohjoisesta itään. On ihanaa ollut huomata, kuinka asioista puhuminen helpottaa ja sen kautta olen löytänyt balanssin vaikeimmillekkin ajatuksille.

Tästä joulusta tulee ihana tiedän sen sisälläni, enkä malta odottaa yhteisen ajan viettämistä koko perheen kanssa!

Kuvat: Marjut Keski-Korpi

-Ninni

Ekotekoja keittiössä & lahjavinkki jokaiselle kodin ylläpitäjälle

Hellou!

Meidän asunnon esittely postauksessa mainitsin kertovani vielä paremmin mitä erilaisia juttuja meidän keittiö pitää sisällään. Nämä pienet asiat löytyvät varmasti jokaisen kotoa ja ovat päivittäisessä käytössä, joten miksei ne olisi samalla ympäristöystävällisiä, mutta sitäkin hienompia?

Monille ei varmasti tule mieleen tiskiharjaa ostaessa, että sekin tiskialtaan yllä roikkuva kapistus voisi olla kaunis ja sisustukseen sopiva. Ei ainakaan puoli vuotta sitten käynyt mulla mielessä, kunnes Graniitissa näin tämän kauniin puisen tiskiharjan. Rakastan puisia juttuja sisustuksessa ja extraa tähän toi vaihdettavalla harjalla. Suoraan sanoen olen aina vihannut muovisia tiskiharjoja, jotka heitetään roskiin pään kuluessa käyttökelvottomaksi. Yksi puisen tiskiharjan pää kestää kovemmassakin käytössä pitkään ja se on helppo kierrättää joko polttamalla, tai kompostoimalla.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAEkoteot eivät suinkaan yhteen harjaan pääty, vaan sen kaveriksi olemme ostaneet ikuisen tiskirätin. Olin jo liiankin kyllästynyt siihen tunteeseen, kun vauhdikas siivousbuumi on päällä ja huomaat tiskirättien loppuneen. Jopa helpoimmaksi ekoteoksi voisi sanoa perus tiskirätin vaihtamisen pyykinpesukoneessa pestävään tiskirättiin.

En edes muista milloin ostettiin meidän tiskirätit, (näitä tulee kaksi yhdessä paketissa) eikä käytöstä näe vieläkään kulumisen merkkejä. Toista käytetään keittiössä ja toista vessan siivoamisessa ja tietyn väliajoin, kun rätit tuntuvat kaipaavan freesausta laitan muiden pyykkien sekaan 60 asteeseen pesukoneeseen puhdistumaan.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERABloggaajana pitää löytää oma paikkansa siitä millaisia postauksia haluaa tehdä ja millaista kuvaa levittää omille lukijoillensa. En koskaan liikaa puhu ekologisuudesta, koska en siitä ihan hirveästi stressiä ota. Silti se kuuluu luonteeseeni ja teen tiettyjä valintoja oelkästään ekologisuuden takia.

Yksi isoin juttu mikä tänä jouluna näkyy omassa somessa on se, etten jaa erityisesti joululahjavinkkejä. Olen aina uskonut, että parhaimmat ideat tulee siitä mitä kukin toivoo ja niistä lahjoista mistä tietää lahjansaajan oikeasti tarvitsevan, tai käyttävän.

Ostamani joululahjat onkin perustunut todella huolelliseen ajatteluun, kaikkea glitteriä ja jouluhömpötyksiä syvemmälle. Paljoa en lahjoja ostanut, koska en pysty rahalla ostamaan rakkaimmilleni sitä mitä he todella ansaitsivat, myöskin tiedän veljieni kohdalla heidän enemmän arvostana yhteistä aikaa, kuin jouluruuhkassa käytettyä aikaa lahjoihin.

Silti halusin nämä tuotteet erityisesti nostaa näin joulun alla pinnalle, koska nämä ovat erityisen helppoja ja käytännöllisiä lahjavinkkejä jokaiselle kodin ylläpitäjälle!

-Ninni

Aitoja vai feikkiseuraajia?

Ensimmäistä kertaa vihdoinkin somettajien toimintaan puututaan, tällä tarkoitan vain yhtä asiaa mistä on vaijettu liian pitkään ja aivan turhaan. Ensiksi haluan kysyä sulta, oletko ikinä huomannut, kuinka joillakin seuraajat hyppäävät pilviin hetkessä? Puhutaan nyt pelkästään instagramista, koska siellä tämä ilmiö on tutuin, jopa niille jotka eivät somea tee työkseen.

Olen aikanaan jossakin postauksessa tästä asiasta maininnut ohimennen, mutta huomasin myös kuinka tästä asiasta ei uskalleta keskustella. Juuri huomasin jonkun somettajan aloittaneen kampanjan feikkiseuraajia vastaan, eli niiden ostamista. Mun mielestä on aivan älytöntä, että on olemassa edes tämmöisiä sovelluksia tehty, mutta rahaahan se niiden myyjille on.Aitoja_vai_feikkiseuraajia_1Aitoja_vai_feikkiseuraajia_2Aitoja_vai_feikkiseuraajia_3

Takki Zara/ Neule H&M/ Housut & Vyö Nelly.com/ Kengät Skopunkten/ Huivi Cubus/ Laukku Primark

Feikkiseuraajien ostajan myös huomaa helposti, kun katsoo seuraajamääriä ja vertaa tykkäyksien määriin. Jos tilillä on vaikka 50 000 seuraaja, mutta kuvista tykkää noin 200 niin siitä voi jo päätellä, ettei seuraajia selatessa törmää hirveän useasti oikeisiin käyttäjiin. Toki myös seuraajissa on niitä, jotka eivät tykkäile kuvista, vaan seuraa jonkun muun syyn takia. Feikkiseuraajia tulee myös ilman ostamistakin ja vaikkei niitä haluaisikaan oikeiden seuraajien sekaan. On myös totta, jos seuraajia on jo niinkin paljon, kuin esimerkiksi 20 000 niin niitä on paljon vaikeampi selata itse läpi ja karkoittaa ei toivottuja seuraajia.

Mielestäni on typerää, mutta samalla myös surullista ostaa itselleen tällä tavalla näkyvyyttä. Loppupeleissä asiassa jää vain miinuksille, jos teet yrityksen kanssa yhteistyötä ei feikkiseuraajat tuotteita osta, ja jos seuraajien ostamisesta jää kiinni on se vain noloa kantaa leimaa mukanaan.

Toki myös tässäkin ymmärrän millaiset paineet sosiaalinen media tuo jo pelkästään seuraajamäärien takia. Yhteistöissä monesti liiankin tarkasti tarkastellaan seuraajamääriä, bloggaajat utelee toistensa lukijamääriä -eikä tämä väärin ole. Mutta jos minun laatu ja arvostus mitataan, vain sen painolla onko lukijoita 100, vai 10 000 niin mielummin otan sen 100 lukijaa ja pidän itselläni jalat maassa ja arvostuksen kaikissa muissakin pienimmissä bloggaajissa/somettajissa.Aitoja_vai_feikkiseuraajia_4Aitoja_vai_feikkiseuraajia_5Aitoja_vai_feikkiseuraajia_6Vaikkei tarkoitus olisikaan sen enempää ajateltu, kuin ison luvun näyttävän paremmalta -on silti aina enemmän, kun itsestään antaa rehellisen ja aidon kuvan. Mielummin pieni seuraajamäärä mikä koostuu niistä ihmisistä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita näkemään ottamiasi kuvia ja seuraamaan elämääsi. Kuin luku mikä ei koostu mistään pysyvästä ja niistä mikä antaisi sinulle arvoa.

Onko sulle herännyt tästä aiheesta koskaan mielipiteitä pintaan, tai ootko sä ostanut joskus seuraajia ja jos oot niin miksi? Mulle pieni lukijamäärä on enemmän, koska haluan teidän seuraavan mua juttujeni takia, jos uskallat niin kommentoi, miksi juuri sä seuraat mun blogia/somea? 🙂

Kuvat: Pinja Finell

-Ninni

Millä kameralla kuvaan & kamera haaveita

Milla_kameralla_kuvaan_&_kamera_haaveita_1Hellou!

Tänä vuonna olen erityisesti keskittynyt siihen, ettei rahaa menisi turhiin tavaroihin ja hetken mielitekoihin. Vaikken siinä ole ihan 100% puhtaasti onnistunut, niin silti kehitys on ollut aina vain parempaan suuntaan.

Olen paljon tehnyt enemmän ja enemmän blogin eteen, kuten ostamalla presetit ja opetellut muokkaamaan kuvia hyvällä kehityksellä. Vaikka valokuvaamista on tullut harrastettua nuoresta asti otin muutama vuosi sitten isomman askeleen ostamalla ensimmäisen paremman kameran ja opettelemalla kuvamaan ilman automaattiasetuksia.

Törmäsin paljon niihin aikoihin Olympus Pen e-pl7, jota kehuttiin blogipiireissä pienen koon ja näppäryytensä takia. Tämä oli erittäin hyvä valinta, enkä ole sitä katunut kertaakaan tämän kahden vuoden aikana. Eniten Pen kamerassa tykkään pienestä koosta ja kuinka kuvat saa nopeasti kopioitua puhelimeen suoraan kamerasta.

Ensimmäistä kertaa halusin parantaa kameran ominaisuuksia ostamalla muotokuviin suunnitellun objektiivin. Ensimmäisenä häiritsi se, etten tajunnut ottaa objektiivia hopeana, mutta pieni vikahan ei ulkonäöllisesti pitäisi haitata. Tämän kanssa on vielä opettelemista, mutta on ihanaa saada hieman vaihtelua! Samalla kerralla päivitin kameraa pikkuisen itseni näköiseksi ja vaihdoin nauhan ihanan kultaiseen ketjuun.Milla_kameralla_kuvaan_&_kamera_haaveita_2Milla_kameralla_kuvaan_&_kamera_haaveita_3Milla_kameralla_kuvaan_&_kamera_haaveita_4Nyt on jo pitkä taival yhdessä takana Olympukseni kanssa ja käytyäni muutaman bloggaajan kanssa kuvailemassa on ensimmäistä kertaa noussut kamera kuume ihan eri kameraa kohtaan kuin Peniä. Haluan kehittyä kuvien ottajana ja saada laadukasta sisältöä ja koska kamera on bloggaajan paras kaveri mielestäni sen kuuluukin olla se oma unelma.

Saa nähdä tulevaisuudessa minkä kameran kanssa yhteinen taival jatkuu, mutta Peniä pystyn suosittelemaan kaikella rakkaudella harrastekuvaajille ja varsinkin, kun opettelee ottamaan kuvia ilman automaattiasetuksia!

-Ninni

Meidän oma MacGyver

Meidan_oma_MacGyver_1Meidan_oma_MacGyver_2Meidan_oma_MacGyver_8Meidan_oma_MacGyver_3Jokavuotinen kokoontuminen perheen kanssa niin jouluna, äitien & isänpäivänä on ne ihanimmat kohokohdat. Meidän perheelle on ollut tärkeintä kuinka kaikki kokoontuu yhteen edes muutaman kerran vuodessa ja saadaan viettää yhdessä aikaa. Nykyään, kun kaikki ovat eri osoitteissa ja välimatkaakin on huimia kilometrejä on hienoa pitää perinteistä kiinni. Jokaisesta hetkestä täytyy nauttia ja niitä haalia, koska joskus koittaa sen aika jolloin näitä hetkiä olisi halunnut olevan vielä rutkasti lisää.

Oon muksusta asti miettinyt mitä sitten kun vanhempien aika tulee. Oon lukemattomia kertoja itkenyt jo pienestä asti vain sen ajatuksen takia. Nykyään se käy joskus mielessä ja varsinkin, kun näkee heidän vanhentuvan. Iskällä on jo harmaita hiuksia ja joskus polviin sattuu, vaikka hänen piti olla aina se supermies joka kantaa sohvalta sänkyyn nukkumaan.

Se joka uimassa jaksaa ponnauttaa meidät veteen ja parhaimpana, kun pääsi hartioille seisomaan ja siitä käveltiin laiturin päähän ja hypättiin veteen. Meidän isä on ollut yksi arjen supersankareita, jaksanut keksiä hauskaa tekemistä ja olla se, joka korjaa ihan mitä tahansa. Iskä on meidän oma MacGyver.Meidan_oma_MacGyver_4Meidan_oma_MacGyver_5Meidan_oma_MacGyver_6Meidan_oma_MacGyver_7Aina isän ja äitienpäivänä kehutaan, kuinka omat vanhemmat ovat parhaimpia, olen yrittänyt pitää sen ajatuksen arkipäiväisesti aina mukana. Muuton myötä kun välimatka kasvoi paljon, alkoi arvostamaan yhteistä aikaa 110% enemmän. Myöskin ikävöimään niitä asioita mitä piti kotona asuessa arkipäiväisinä.

Nykyään sitä vaalii jokaisen hymyn, jokaisen halin ja jokaisen kauniin sanan muistojenlokeroon ja joskus, kun se aika tulee ettei näitä voi saada enempää ovat ne siellä turvassa.

Meillä sisaruksilla on käynyt isoin onni siinä, kuinka ollaan saatu kokea vanhempien rakkaus ja välittäminen lapsesta aikuisikään asti. Mua on erityisesti siunattu sillä, että saan näyttää vanhemmilleni tarvitsevani heitä aina ja heidän olevan mielessäni useammin kuin he ikinä voisivatkaan arvata, kaikkien vaikeiden teinivuosien jälkeen jolloin en omaa rakkauttani osannut niin hyvin osoittaa.

Olen saanut näyttää olevani oikesti ihana ja huolehtivainen lapsi ja uskon, kun he vanhenevat vuosien myötä, pääsen heitä edes vähän hoitamaan kiitokseksi minun hoitamisestani. Rakastaa läheisiänne ja näyttäkää se, koskaan ei voi tietää milloin vietät sen viimeisen isänpäivän.

Kuvat: Marjut Keski-Korpi

💛:Ninni

Mitä asioita suljen blogista pois

Tällä hetkellä oon erityisen paljon törmännyt siihen miten paljon puidaan niitä asioita mitä halutaan tuoda someen ja mitä jättää pois. Instagramin hiominen ja kauniit kuvat tuntuu olevan joillekkin suuri päänvaiva, kun taas me somettajat pidetään sitä omana portfoliona, inspiraation lähteenä, tai vaan hyvänä harrastuksena. Kaikki tämän hetken pohdinnat mihin on tullut törmättyä, on laittanut ajattelemaan omien somekanavien kohdalla sitä mitä sinne haluaa tuoda.

Eniten olen kummiskin miettinyt blogia ja täällä on pitkään ollut selvät sävelet mitä asioita ja kuvia tänne haluan tuoda teidän lukijoiden näytille. Kuvista aikanaan puhuinkin, tässä postauksessa kuinka en halua näyttää läheisiäni, koska se ei mielestäni ole oleellista miltä joku läheisistäni näyttää.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERALäheisten lisäksi on paljon muitakin asioita mitä tarkoituksella jätän blogista pois, vaikka tämä välillä tuntuu siltä päiväkirjalta jonne saa purkaa asioita, silti fakta on se ettei niitä suurimpia juttuja tule jaettua.

Meidän perhe on ihana ja siitä kiitän aina, mutta pilvilinnoissakin on joskus reikiä ja joskus niitä erimielisyyksiä syntyy. Onneksi harvoin eikä koskaan mitään suurempaa, ettei niitä pystyttäisi sopimaan. Silti perheen keskeiset asiat jätän aina pois blogista ja somesta ylipäätään.

Samaan kategoriaan menee parisuhdeasiat. Kuten tuossa aikaisemmin linkkaamassa postauksessakin sanoin, että mitä jos lusikat meneekin jakoon. Yhtälailla mielestäni some ei ole paikka missä puida parisuhteen, tai perheen asioita. Ketään ei saa koskaan loukata julkisesti, varsinkaan suutuspäissään. Kaikilla on huonoa päiviä, huonoja aikoja ja niistä aina selviää.

Paljon on henkilökohtaisia asioita joista mietin mitä kirjoitan ja yksi näistä on myös raha-asiat joita en halua jakaa oikein edes perheenkään suhteen. Me vedetään puolison kanssa yhtä köyttä ja mielestäni se on tarpeeksi, kun molemmat tietää yhteisistä asioista rahankin suhteen.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAViimeisenä listasin tämän kirjoituksen suunnitteluun sanan onnellisuus. Huomasin ja myöskin tiedostan, etten ihan hirveästi hehkuta niitä asioita mitkä tekee onnelliseksi, tai jos on tapahtunut jotain mikä on suurta ja hienoa. Seuraan jonkin verran ihmisiä ja vaikuttajia somessa ja vaikka itse olen semmoinen, joka pystyy olemaan onnellinen toisten saavutuksista ja saada siitä inspiraatiota itselleen, niin silti aina tulee törmättyä niihin kommentteihin joissa kirjoittaa eri äänellä olevat ihmiset.

Ne kommentit ja niiden takana olevat ihmiset, eivät ole niitä jotka pystyy olla onnellisia jonkun puolesta joka jakaa onneaan somessa, oli sitten isompi vaikuttaja, tai ei. Tämä on tehnyt mulle niin ison muurin, etten halua hirveästi hehkuttaa jos jotain tapahtuu mikä saa onnelliseksi, tai oikeastaan iloiseksikaan. En halua ihmisten kateutta mitä sosiaalisessa mediassa jaetaan muiden niskaan aivan turhaan. Haluan viimeiseen asti välttää sitä, että joku olisi kateellinen minulle, vain jonkun päivityksen perusteella.

Siltikään en halua keskittyä liikaa negatiivisuuteen, koska silloin se levy jää helposti soimaan päälle. Kaikilla on hetkiä, joskus pidempiä ja joskus lyhyempiä jolloin elämä potkii, mutta siitä aina selviää jos vaan jaksaa tehdä töitä. Tuon ennemmin blogissa ja somessa julki neutraaleita asioita, mutta toivon jos joskus tapahtuu jotain mikä on elämässä suurta ja ihmeellistä, että voisin jakaa sen teille täällä ilman pelkoa kateudesta. Kaikkien saavutuksien takana on työtä, itkua, naurua, epäonnistumisia ja lopulta se onnistuminen.

Mulla on vahva toivo, että joskus me kaikki osattaisiin olla onnellisia muiden puolesta ja tsempata muita koko sydämestä, jotta saavutettaisiin unelmiamme.

-Ninni

Tämä kirjoitus on juuri sinulle

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASyksyinen päivä, vaikka onkin jo marraskuu, ulkona alkaa jo nopeasti hämärtämään jolloin kynttilät voi laittaa ajoissa palamaan, tätä tulevaa talvea fiilistellessä tajusin juuri etten oo muistanut kirjoittaa just sulle. Tiesithän, kuinka ihanasti oot piristänyt mun kulunutta vuotta? Oot yleensä se näkymätön kannustin, kun jaksat tulla lukemaan postauksia viikosta toiseen, se on oikeesti älyttömän iso juttu.

Halusin varmistaa, että oot myös muistanut piristää itseäsi. Kai tiesit riittäväsi just noin, pienikin ulosanti mitä annat muille on todella paljon. Oot tosi tärkeä mulle, puhumattakaan läheisistäsi, joten oothan muistanut olla sitä myös itsellesi.

Se kuinka jaksat piristää muiden päivää hymyllä, mukavilla kommenteilla ja naurulla, on tärkeää muistaa tehdä sitä myös itselleen -ole myös itsellesi se paras kaveri. Me ollaan itsemme kanssa pitkä elämä yhessä, joten miksi ihmeessä pitäisi käyttää yhtään päivää siihen, ettei tulisi itsensä kanssa toimeen. Tulet varmasti niin monien ihmisten kanssa juttuun, joten miksi käyttäisit aikaa kiusataksesi itseäs.

Tiedän kuinka välillä on raskasta ja omat virheet pääsee painaa päälle, mutta muista ettei niistä pidä lannistua. Virheitä tekee meistä kaikki ja niistä opitaan. Kohta on joulu ja toivon sun nauttivan siitä hirmuisesti ja saavan lisää inspiraatiota ensi vuodelle.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERANähdäänhän me vielä ensi vuonna? Oon sulle kiitollinen jo nyt kuluneesta vuodesta, etten hölmönä oo muistanut aikaisemmin kiittää. Kiitos ihana, kun oot jaksanut tsemppaa ja piristää mun päiviä tuomalla lisää inspiraatiota ja hymyn korville tykkäyksillä ja kommenteilla. Pienikin ele on tuonut mulle niin paljon ja toivon, että saat siitä edes yhtä paljon takaisin piristykseksi omaan päivään.

Toivottavasti tää päivä on ollut hyvä ja sulla on energiaa keskittyä arkeen, muista illalla hengähtää ja hampaiden pesun aikana kehua itseäsi, kuten silloin muistutin sua tässä postauksessa!

-Ninni