Erilaisia tapoja yhdistää valkoinen mekko 2/3

Erilaisia_tapoja_yhdistaa_valkoinen_mekko_2_3_1Erilaisia_tapoja_yhdistaa_valkoinen_mekko_2_3_2Edellisessä postauksessa taisin sanoa, että niiden kuvien myötä sanotaan heipat kesälle, mutten muistanutkaan kuinka kesän yksi lemppari asuista oli vielä julkaisematta täällä blogin puolella.

Jos jokin asu on värillisesti mua niin se on tämä. Tän asun näkisin itelläni päällä ulkomaanmatkoilla, rennoissa tilaisuuksissa ja sillon, kun itseluottamus on katossa ja haluaa luoda katseita täydellisellä kokonaisuudella.

Kesän aikana ja sen jälkeen on tullu paljon harmiteltua, ettei ole tullut kerettyä kuvata niin paljoa, koska tänä kesänä lomaa ei ollut nautittavaksi. Kesä on kuvaamisen parasta aikaa, mutta kun aika on rajallista niin jostain täytyy nipistää ja nyt se on ollut todella vahvasti somen parista.

Mitään some taukoa ei ole tullut kummiskaan pidettyä, vaan inspiraatiota haettu senkin edestä. Instagram on ihana kun sinne voi eksyä kaikkien kauniiden kuvien sekaan ja se onkin semmoista ruokaa mielelle.Erilaisia_tapoja_yhdistaa_valkoinen_mekko_2_3_3Erilaisia_tapoja_yhdistaa_valkoinen_mekko_2_3_4Erilaisia_tapoja_yhdistaa_valkoinen_mekko_2_3_5Tämän asun julkaisinkin jo aikaisemmin kesällä instagramissa ja kaikki ihana palaute toi mieleen sen minkä takia some on ihana parhaimmillaan. Kun aina muistettaisiin kehua muita, kehun kirjottaminen vie muutaman sekunnin, kun muuten somessa ollaan monia tunteja päivässä!

Jatkuva väsymys on iso syy siihen, ettei ole töiden jälkeen voimia kirjoittaa, mutta toivottavasti pian alkava rautakuuri (kun saan vaan itseäni niskasta kiinni) helpottaa sen verran väsymystä, että pääsisi taas vähintään kerran viikko julkaisu rytmiin takaisin. Monta kivaa yhteistyötäkin on luvassa, joten niidenkin osilta kannattaa olla kuulolla!

-Ninni

Asia jota en uskonut tapahtuvan Tampereelle muutettuani

Ne jotka ovat ennen kesää blogiani lukenut, tietääkin miten oma maailmani sai täys käänteen maaliskuussa ja otin ison askeleen elämässä. Muutin rakkaasta Helsingistä töiden perässä Tampereelle saadakseni asiat järjestykseen. Helsinkiin on kova kaipuu ja tiedän pääseväni takaisin, kunhan se on taloudellisesti järkevää.

Tampereelle muutto tarkoitti itselleni ankaraa työntekoa, mutta tottakai perheen ja ystävien kanssa olemista ja uusiin ihmisiin tutustumista. On ollut ihanaa päästä tutustumaan työn kautta niin erilaisiin ja inspiroiviin ihmisiin. Silti nykyinen työpaikka, jonka ajattelin tarjoavan vain töitä ja tottakai työkamuja, toikin elämääni jotain ihan muuta mitä en uskonut Tampereelle muutettuani tapahtuvan.

Moni instagram ja snapchat seuraaja onkin varmasti tietonen mistä tulen seuraavaksi puhumaan ja olen pitkään miettinyt miten haluan ilmaista sen vielä täällä teille lukijoille.Asia_jota_en_uskonut_tapahtuvan_Tampereelle_muutettuani_1Asia_jota_en_uskonut_tapahtuvan_Tampereelle_muutettuani_2Hiukan pohjustaakseni asiaa, minkä takia tämä asia nyt niin suurena yllätyksenä tuleekin, johtuu elämän tuomista pettymyksistä ja suruista. Somessani olen tuonut rikkinäisyyttä esille ja myös miten viime syksyinen ero vaikutti niin moniin asioihin, kuten sen olevan myös syy minkä takia päädyin muuttamaan Tampereelle.

Olin pitkään se ystäväpiirin negatiivinen ihminen rakkauden suhteen ja pitkälle tätä vuotta olen puhunut, kuinka en enää ikinä uskalla/halua seurustella. Olen tiedostanut eron jälkeen sen, miten luottamus ihmisiin katosi pettämisien takia jja sydän alkoi pikku hiljaa piiloutua muurin taakse. Silti rakastin seurata ihmisiä, jotka julisti omaa rakkauttaan ja ehkä sielä muurin takana oli pieni toive siitä, että oikean ihmisen kohdalla ja suurella työllä sitä voi vielä uskaltaa avata sydämen muullekkin kuin perheelle ja ystäville.

Elämä jatkuu isojenkin asioiden jälkeen ja jos ikinä jotain haluaa sen eteen täytyy tehdä töitä ja uskaltaa heittäytyä, vaikkei olisikaan varma milloin jalat osuvat pohjaan. Pohjimmiltaan sydämeni on halunnut uskaltautua antamaan mahdollisuuden uudelle parisuhteelle, jos semmoinen ihminen vain tulisi vastaan ja niinhän se tuli, kliseisesti sanottuna -se tuli silloinkun sitä vähiten odotti.Asia_jota_en_uskonut_tapahtuvan_Tampereelle_muutettuani_3Asia_jota_en_uskonut_tapahtuvan_Tampereelle_muutettuani_4Asia_jota_en_uskonut_tapahtuvan_Tampereelle_muutettuani_5Tapasin kiehtovan tyypin, jonka kanssa aluksi ystävystyin, vaikka tiesin kiinnostusta olevan enemmän molempien kohdalla. Yritin pitkään sivuuttaa omat tunteeni ja uskokaa, kun sanon älä ikinä tee niin. Omat tunteet täytyy aina käsitellä ja olen niin onnellinen tästä tyypistä, koska olen alusta asti pystynyt puhumaan hänelle niin hyvistä, kuin vaikeistakin asioista. Minä joka muurasi sydäntä umpeen, alkoi jostain syystä luontevasti avautumaan ja huomasin, mitä enemmän puhuin asioista, sitä suurempi side meidän välille syntyi. Mikä parasta, tämä ihminen ei katsonut minua eri tavalla, vaan pyyhki kyyneleeni, piti kädestä ja oli tukena. Sain juuri semmoista tukea ja rohkaisua asioihin, että tunteiden piilottaminen pidempään olisi ollut mahdotonta.

Asiat meni omalla painollaan ja voin sanoa ettei jännitystä tämän suhteen alusta puuttunut yhtään! Yhteisen työpaikan takia haluttiin pitää asia mahdollisimman pitkään salassa ja katsoa rauhassa miten viihdymme toistemme seurassa enemmän.

Nyt voin kuitata sydämeni pohjasta olevani kiitollinen niin monista asioista. Siitä, että muutin Tampereelle. Siitä kuinka uskalsin antaa mahdollisuuden näin ihanalle ihmiselle, joka parantaa luottamustani ihmisiin ja saa taas juntin uskomaan rakkauteen. Asioilla on tapana järjestyä, joskus tiputaan ja joskus kiivetään. Olen oppinut suurimpien pudotuksien kohdalla, että kaikista hyvistä hetkistä täytyy nauttia. Kaikella on tarkoitus ja just nyt on hyvä olla 💛

-Ninni

Muistotatuointi ihmiselle jota en ikinä tavannut

Tatuointeja on nyt kuluvana vuotena tullut otettua taas hiukan lisää ja viimeksi esittelinkin yhden uusimmista tatuoinneista ystävyyden kunniaksi. Siihen postaukseen pääset tästä linkistä.

Olen pitkään miettinyt erilaisia tatuointeja läheisistäni ja ensimmäiset tatuointini olikin perheenjäsenistäni. Jossain vaiheessa sain idean nähtyäni instagramissa erilaisia inspiraatio kuvia, että haluan ottaa muistotatuoinnin ihmiselle jota en koskaan ole elämässäni tavannut.Muistotatuointi_ihmiselle_jota_en_ikinä_tavannut_1Muistotatuointi_ihmiselle_jota_en_ikinä_tavannut_2Muistotatuointi_ihmiselle_jota_en_ikinä_tavannut_3Neljä kirjettä elämäni naisille postauksessa kerroin, kuinka yksi elämäni suurimmista suruista on etten koskaan ole saanut isoäitiä elämääni. Vanhempieni taustat ovat hyvin erilaisia ja värikkäitä ja yksi asia mistä olen kiitollinen, on kuinka he ovat maailman parhaimmat vanhemmat 6 erilaiselle lapselle. Kaikkea ei voi saada ja siihen ajatukseen olen yrittänyt paljon panostaa. En saanut isovanhempia, mutta sain mahtavat ja huolehtivat vanhemmat.

Halusin ottaa isoäidin muistoksi neilikan, joka äidin kanssa pääteltiin isoäidin rippikuvasta, että se voisi olla isoäidin lempikukka. Värityksen kanssa halusin leikitellä ja ottaa lempivärini kukkaan. Tämänkin tatuoinnin kävin ottamassa taitavalla Inaralla Helsingissä ja hänestä onkin tullut yksi lempitatuoijista!

Tuntuu jopa hassulta kirjoittaa isoäiti, koska semmoista nimitystä ei ole omalla kohtaa tullut käytettyä. Myöskään en tiedä millä nimellä häntä olisin kutsunut, jos hänet olisin joskus tavannut. Oma mielikuvia siitä millainen isoäiti olisi, on räväkkä, temperamenttinen, suuri sydäminen ja jos neilikka olisikin ollut hänen inhokki kukkansa olisi tässä tatuoinnissa tarpeeksi huumoria hänen muistolleen.Muistotatuointi_ihmiselle_jota_en_ikinä_tavannut_4Muistotatuointi_ihmiselle_jota_en_ikinä_tavannut_5Vaikken häntä koskaan saanut tavata, on hänellä aina jokin erityinen paikka sydämessäni. Olen pienestä tytöstä asti maalannut mieleeni erilaisia mielikuvia millainen hän olisi ollut ja uskon tämän tatuoinnin olevan juuri täydellinen muistotatuointi hänestä. Sekä muistuttamaan minua joka päivä elämän rikkauksista ja asioista mistä täytyy olla kiitollinen.

-Ninni

Ensimmäinen mökki juhannus

Hellou!

24 vuoteen mennessä en ole juhannusta viettänyt, kuin muutaman hassun kerran ja siksi juhannuksesta ei koskaan ole tullut mitenkään tärkeä juhla. Töissä on siis se tullut vietettyä mielihyvin. Tänä vuonna kummiskin suotui kaksi vapaapäivää ja vielä perjantaina aamulla ajattelin, ettei juhannusta tule muuten vietettyä, kuin pienellä Helsingin reissulla laittamassa kynnet ihanan Zinan luona.
Perjantaina kummiskin tuli tehtyä extempore reissu ja tunnetusti suunnittelemattomat reissut ovat aina parhaimpia. Siispä juntti pääsi landelle nauttimaan juhannuksesta mökille hyvässä seurassa. Muutama päivä vierähti nopeasti saunalautalla nauttien mitä mahtavemmasta säästä ja koko päivän saunoen ja uiden.

Mökkeily on harvinaista herkkua, koska perheellämme ei omaa mökkiä ole. Joka kerta jollain mökillä ollessa sitä muistuu miksi suomalaiset rakastaa mökkeilyä niin paljon. Saunomista, syömistä, rauhaa ja luontoa, mitä sitä muuta tarviikaan tankatakseen eväitä normaaliin arkeen.
Vaikkei tänä kesänä vietetä kesälomaa, pienetkin vapaat tekee tästä kesästä täydellisen. Juntilla on siis kaikki hyvin ja kesästä tulee nautittua mahdollisimman paljon töiden ohella. Elämä hymyilee ja pitkästä aikaa saa elää mahdollisimman stressitöntä elämää!

-Ninni

Tatuointi ystävyydelle

Hellou!

Kesä on vierähtänyt käyntiin ja tässä on kerennyt blondin nahka saamaan uutta väriä muustakin, kuin auringosta! Muutaman viikon välillä tuli otettua iholle 3 erilaista tatuointia ja yksi niistä oli erityisesti tehty ystävyydelle. Olen aina miettinyt tatuoinnit tarkkaan kuvan/tekstin, koon ja paikan suhteen, mutta nyt ensimmäistä kertaa päätettiin repäistä yhden parhaan ystäväni kanssa ja ikuistaa jotain yhteistä meihin molempiin.

Pitkän aikaa olen käyttänyt sanontaa -ei elämä ole liian vakavaa. Ja sitä myös uusi tatuointi edustaa. Tatuointi muistuttaa siitä ettei elämässä tarvitse elää muotissa ja hakea kaikkien hyväksyntää, vaan sun elämä on vain sinua itseäsi varten ja jos haluat tatuoida pienen dinosauruksen parhaan ystäväsi kanssa, niin just do it.Tatuointi_ystavyydelle_1Tämä tässä on Olavi ja kaverinsa Ossi. Pienet dinot söpöt rusetit päässä, joilla ei ole sen suurempaa tarkoitusta, kuin että ihmisellä jonka olen tuntenut jo 10 vuotta on samanlainen kädessä. Yhdellä parhaalla ystävälläni, jonka kanssa ollaan eletty parhaimpia teinivuosia, oltu tukena ja turvana toisillemme ja myös pitkän aikaa erossa toisistamme. Tosi ystävyys on kuin magneetti, se löytää vastakappaleen pitkänkin matkan päästä ja toisistaan erossakin tuntee jännitteen välissä.

Yhteisten tatuointien päätös oli huvittavaa, koska ideat vaihtui matkan varrella lukemattomia kertoja. Parhainta oli kummiskin, kun toinen keksi jonkun idean se tuntui heti hyvältä ja hauskalta. Inspiraation hakemana törmättiin dinosaurus tatuointeihin ja vaikkei dinosaurukset kuvasta millään tavalla kumpaakaan, on se nyt ikuinen symbooli meidän ystävyydestä. Silti yksi asia oli varma, että tatuointiin tulee rusetti ja se ajatus on kulkenut alusta loppuun asti ja niin Olavi sai keltaisen rusetin, vaikkei väri hirveästi pääsekkään erottumaan.

Pieni tatuointi suurilla merkityksillä 💛

-Ninni