Näin vältyt vilauttelulta

Kesä, lämpö ja vihdoinkin aika suomessa jolloin pilkkihaalarit ja mummokalsarit voi laittaa muutamaksi kuukaudeksi kaappiin piiloon. Monet on sanonut viime vuoden olleen liian lämmin kesä, mutta vilukissana toivon tän kesän olevan vähintään yhtä lämmin. Muutamat ihanat kesäsäät on jo ollut, jolloin on voinut fiilistellä shortseja ja kesämekkoja, näitä siis ehdottomasti lisää.

Ne kaikki jotka tuntevat ja seuraavat mua somessa, tietää etten teinivuosien jälkeen ole välittänyt yhtään siitä, että itsestään paljastelee mitään ylimääräistä. Käytän harvoin toppeja ja pienehkön rintavarustuksen takia käyttämissäni topeissa ei tissit vilku. En ole ikinä käyttänyt shortseja joissa pakarat vilkkuu ja hameet on aina ollut pidemmät, kuin vesirajaan asti.

Haluan vielä ehdottomasti painottaa sitä, että jokaisen kokoinen ja näköinen saa pukeutua miten haluaa, mutta nämä on vaan miten en itse halua pukeutua ja näyttäytyä. Olen omaksunut tyylin jossa seksikkyys ei tarkoita paljasta pintaa, enkä koe itseäni itsevarmaksi jos alakerta vilkkuisi jokaiselle bussissa kanssa matkustajalle ja tissit pomppisi jokaisen vastaantulevien silmissä.Nain_valtyt_vilauttelulta_1Nain_valtyt_vilauttelulta_2Nain_valtyt_vilauttelulta_4Nain_valtyt_vilauttelulta_3Vilauttelulta välttyy monella tapaa ja oma salaisuuteni on mukavat shortsit! Tämän ihanan mekon kanssa käytän muutaman vuoden vanhoja H&M:stä ostettuja treenishortseja jotka ovat mukavaa kangasta, eikä mekon alla tunnu miltään. Tämä ihana kukkamekkohan on todella pitkä ja sivussa oleva halkiokaan ei nouse niin korkealle, että normaalisti istuessa ja kävellessä alta vilkkuisi mitään. Silti tykkäsin pelata varman päälle tämän pistäessä ja se tuli myös tarpeeseen.

Kävimme puolison kanssa syömässä Itsudemossa ja meidän ehdoton lempparipaikka on loossi, missä joutuu hieman taipuisasti istahtamaan. Meinasi vieressä olevilla naisilla mennä sushit väärään kurkkuun ja wasabit nenään, kun tuijottivat miten korkealle nostan mekon noustessani. Olisin varmasti itsekkin katsonut samanlailla ellei mekon alta olisi vilkkunut jo ajoissa neonväriset shortsit, joten katseet olivat ihan kohdallaan. Siltikään mekko ei noussut niin paljon korviin, että lyhyet shortsit olisivat vilkkuneet jolloin näiden naisten kurkkiminen –nytkö näkyy jotain, olisi loppunut. Mekko näytti siis toimivan hyvin ilman vilauttelua yksinäänkin.Nain_valtyt_vilauttelulta_5Nain_valtyt_vilauttelulta_6Nain_valtyt_vilauttelulta_7Nain_valtyt_vilauttelulta_8En ole nunna, mutta rakastan kehoani ja haluan pitää sen omana. Haluan kehoni olevan mun, eikä kaikkien somea käyttävien nähtävillä. Tämä on aihe mistä saa mielenkiintoisia keskusteluita aikaan ja viimeisin keskustelun kävin työkaverini kanssa. On ihanaa jutella tästä asiasta ihmisten kanssa jotka ajattelee samanlailla, sillon ajatukset tuntuu klikkaavan todella hyvin yhteen.

Silti olisi mielenkiintoista jutella jonkun toisen kanssa joka tykkää ottaa instaan niitä kuuluisia herutuskuvia. Se olisi mieltä avartavaa, vaikka rokkaisin silti aina mielummin nunnalookkia.

-Ninni

Koukussa someen

Hellou!

Tämä postaus on saanut ison inspiraation Läskien Lokkien biisistä Koukussa, tässä linkki josta pääset kuuntelemaan kyseisen kappaleen. Kuunneltuani tämän ensimmäisen kerran, alkoi hymyilyttää kuinka moni asia voikaan tässä pitää paikkansa omassa elämässä.

”Kosketan sua vikana, kun meen nukkuu ja ekana kun herään”

Monet artikkelit on tullut luettua siitä, miten paljon some vaikuttaa ihmissuhteisiin ja läheisyyteen. Meillä on aina ennen nukkumaanmenoa puhelimet kourassa, katsotaan somet läpi ja joskus myös netflixiä ennen nukkumaan alkamista. Itselleni on asmr-videot tulleet niin suureksi rutiiniksi laittaa pyörimään ja nukahtaa sen katsomiseen. Uskon todella siihen, että ennen pariskunnat ovat olleet paljon läheisimmissä väleissä, kun somea ja älypuhelimia ei ollut viemässä huomiota päivän viimeisistä hetkistä.

”Jopa kavereiden seurassa varastat huomioni.”

Somessa pyöriminen ei vaikuta vain pelkästään parisuhteisiin, vaan yleisesti aikaan vietit sen kenen tahansa kanssa. On monia tilanteita, joissa puhelimen käyttäminen on todella töykeää, mutta tilanteita jolloin myös se on ok. Itse tykkään siitä, jos vietän jonkun kanssa aikaa ja puhelinta tulee katsottua niin on mielestäni reilua sanoa -odota hetki vastaan äkkiä tähän viestiin. Tai esimerkiksi jos haluaa ottaa pienen stoori päivityksen, se on kanssa ok ja varsinkin jos siitä mainitsee, että nappaan äkkiä kuvan ja laitan siihen nopeasti kirjoituksen.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Jos en saa sinua pariin tuntiin alkaa kädet tärisee”

Voi kuinka nauru tulikin, kun aloin miettimään tätä kohtaa. Liian monta kertaa on tullut oltua, että apua nyt en ole katsonut puhelinta pitkään aikaan. Se suru mikä tuleekin, kun muutamaan tuntiin et ole koskenut puhelimeen ja näytöllä näkyy pelkkä taustakuva. Ei viestin viestiä, ei edes turhien sovellusten laittamia ilmoituksia. Nuorena oli pakko tekstailla koko aika, että puhelimessa olisi jotain ilmoituksia. Tästä pääsi yli kasvaessa, mutta nyt somen ollessa niin arkipäiväistä sitä ihmettelee, jos mistään ei ole tullut mitään ilmoitusta pitkään aikaan. Nykyään taas tähänkin on tottunut, että ylimääräisiä ilmoituksia on aika harvakseltaan puhelimessa.

”Haluun näyttää muille, että oon kaunis ja komee”

Somen tuomat ulkonäköpaineet on asia mistä on tullut puhuttua täällä blogissakin moneen otteeseen. Uskon instagramin olevan suurin halu näyttää muille, ainakin oma some käytös on erilaista, kuin instagramissa. Snapchatissa voin laittaa meikittömiä kuvia ja höpötellä niitä näitä, kun taas instagramiin tulee valittua tarkasti kauneimmat ja parhaimmat kuvat ja stooriin laitettua tarkasti harkittuja videoita, jos joskus sinne tulee jotain höpöteltyä.

Joskus olen maininnut siitä, että instagrami on enemmän portfolio, jonne kasataan kaikkea nättiä ja yhteensopivia otoksia. Tässä postauksessa myös puhuin minkä takia blogissa siloitellaan omaa elämää, joka sopii aika hyvin tähän aiheeseen. Instagrami on paikka mikä monesti esimerkiksi yhteistyötä tehdessä yrityksiä kiinnostaa ja siksi siellä on niin suuri halu näyttää itsestään parhaimmat puolet.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Ja vaikka välillä tulee sinua pilkattua mun elämä olisi tyhjää ilman sua.”

Tottahan tämäkin kohta on, vaikka somessa on todella paljon negatiivisia juttuja ja joskus sen takia menettää hermot, niin silti unohtamatta mitä kaikkea hyvää sosiaalinen media on meille tuonut. Sen kautta on helpompi tutustua ihmisiin ja löytää ihmisiä, kuten sieltä instagramista -josta itse olen bongannut älyttömän paljon eri somettajia. Myös somen kautta näkee maailmaa, ne jotka on todella vähän matkustanut/ei ollenkaan näkee maailman kauniita paikkoja muiden välityksellä. Somen kautta saadaan paljon tietoa ja ymmärrystä moniin asioihin. Some on ihana paikka, kuhan kaikki osaa siellä käyttäytyä ja muistaa, kuinka paljon erilaisia ihmisiä ja tapoja sitä tässä maailmassa onkaan.

-Ninni

Viekö some paljon aikaasi päivästä? Pyöritkö hirveästi eri sovelluksissa ja oletko keksinyt jotain sääntöjä somen käyttöön kavereiden, perheen, tai puolisosi kanssa?

Minne katosi mallin haaveet -vai katosiko?

Hellou!

Jotkut teistä varmaan muistaakin blogin alkuajoilta, kuinka muutettuani Helsinkiin kävin ottamassa mallikansiokuvat. Se oli yksi hauska kokemus, josta oli pieniä ajatuksia jatkon suhteen, mutta ei koskaan isoja suunnitelmia. Aikanaan kirjoitin postauksen -minustako malliksi, mutta se on päätynyt roskakoriin blogia uudistaessa. Nyt olisi ollut hauska lukea ajatuksia mitä silloin oli, vaikka muistan vielä tekstin aika hyvin.

Pienenä rakastin katsoa huippumalli haussa ohjelmia ja pienenä kuulin paljon, kuinka siinä olisi minulle täydellinen tulevaisuus. Ne kehut oli aina kannustavia varsinkin nuorelle tytölle, joka tykkäsi kuvitella millaista olisi olla malli.

Nykypäivänä varmasti monet tietää millaista mallimaailma on, tai ainakin mitä siltä vaaditaan. Aikanaan aiemmassa postauksessa aukaisin sitä ajatusta myös ja sitä, kuinka en pystyisi olla muiden arvosteltavana kroppani koon takia.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASiivotessa kotia löysin cd levyt jolle mallikansion kuvat oltiin poltettu katsottavaksi ja siitä tuli koko ajatus taas mieleen, käytinkö rahaa turhaan hetkelliseen mielihaluun, vai oliko noiden kuvien ottamisesta mitään hyötyä. Blogistahan voi päätellä sen, että tykkään olla kuvattavana ja varsinkin puolison kanssa, joka tuo itsevarmuutta kuvaushetkiin.

Mallikansion kuvia ottaessa sain aikanaan vielä enemmän itsevarmuutta omaan tekemiseeni ja siitä innostuinkin ottamaan enemmän ja enemmän asukuvia. Sain paljon kehuja jo koekuvissa ja varsinkin nähdessä sen tason, kuinka kaikilla ei ollut sama kohtalo. Tiesin kyseisen firman olevan vain valokuvausstudio, jonka takia homma olikin hauskaa ja huoletonta.

Sydämeeni jäi jo noilta ajoilta ajatus, vaikka en koskaan haluaisi olla malli niin jonkin näkönen malleilu kiinnostaisi. Meni vuosia kunnes tajusin mitä tämä malleilu olisi mitä voisin toteuttaa ja nyt uskallan jo tämän ajatuksen sanoa ääneen. Minusta ei koskaan tule tarpeeksi laihaa mallin mittoihin, mutta urheilumalli olisi tavoittelemisen arvoinen johon voisin pyrkiä, jos tilaisuus tulisi.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKokonaan ei ole mallin haaveet kadonnut ja kuten kerran asiasta jutellessani työkaverin kanssa totesin, jos ikinä mallimaailma avautuu normaalipainoisille olen varmasti käsi pystyssä osoittamassa kiinnostusta. Kuvattavana olemisessa on niin monta erilaista juttua mikä tekee siitä kokonaisuudesta mielenkiintoisen. Sen takia kuvattavana olemiseen ei kyllästy, koska aina pystyy oppimaan jotain uutta itsestään ja kehostaan.

Tällä hetkellä olen niin tyytyväinen, että saan olla kuvattavana blogin puolesta ja koko somen takia. Se on hauskaa ja varsinkin, kun itseään ei ala kritisoimaan. Kameran eteen sopii jokainen, riippumatta omasta koostaan.

-Ninni

Kuinka moni on myös pienenä harjoitellut catwalk kävelyä, tai leikkinyt olevansa malli?

Alle 1000 seuraajalla et ole uskottava somettaja

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAIhanan paha some josta voisi puhua paljon eri näkökulmista ja silti päätyä samaa tietä sen käyttämiseen ja olemiseen osa arkea. Tuun myöhemmin puhumaan somen käyttämisestä omasta näkökulmasta muutamallakin eri postauksella, mutta tänään haluan kertoa siitä miten pienenä somettajana koen somen ihmeellisen maailman.

18-vuotiaana latasin instagramin ja aloin tutustumaan sen ihmeellisen maailmaan. Mikä ensimmäisenä nousi pinnalle oli tykkäysten määrä ja se kuuluisa seuraajien määrä. Asuin tuolloin pienellä paikkakunnalla omistaen muutamia kavereita, joten seuraajia oli ihan muutamia tuttuja, sukulaisia, tutun tuttuja ja naapurin serkun koiran ulkoiluttaja. Vaikka tuolloin kirjoitin jo blogia en kokenut sitä sen kautta ongelmaksi, kuinka monta seuraajaa instagramissani oli. Vasta muutettuani Helsinkiin ja vuosien mittaan alettuani tosissaan miettimään blogin suuntaa, alkoi myös kasvaa mielessä jännitys seuraajista. Miten yksi numeroluku sivun yläreunassa voi merkatakkin niin paljon omaan tekemiseen.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOlen monella tapaa kiitollinen ollessani pieni somettaja, koska saan tehdä paljon virheitä ja etsiä omaa juttuani rauhassa. Vuosien mittaan tavoitteet ovat kasvaneet ja haave ei kummiskaan ole olla aina pieni somevaikuttaja, mutta aika näyttää tietysti sen mihin suuntaan tulee lähettyä.

Instagramissani on tällä hetkellä alle 500 seuraajaa ja pienelle juntille se ihmismäärä on paljon, koska niitä tuttuja ja sukulaisia on vain vähäsen. Olen ahkerasti poistanut feikkikäyttäjiä, joten lukukin on ennen näyttänyt suuremmalta. Mystinen luku mikä koostuu ihmisistä, niistä tutuista, somettajista, inspiraatiota hakevista, utelijaista ja kannustajista. Miksi siitä tuli niin tärkeä osa itseään ja omaa tekemistä?

Tämä aihe nousi pintaani pitkästä aikaa sillä, kun halusin liittyä ryhmään jossa autetaan toisten somettajien tilejä näkymään enemmän. En välitä niistä jotka kehuvat kaikkea sen takia, koska some nyt on vaan niin ihanaa. Tavoitteeni tämän tyylisessä ryhmässä olisi löytää tuttuja Helsingistä, joiden kanssa käydä kuvaamassa ja jakaa tätä blogimaailmaa.

Tähän ryhmään en päässyt sen takia, koska instagram tililläni ei ole 1000 seuraajaa. Olin liian pieni, mitätön ja epäpätevä liittymään kymmenhenkiseen someryhmään. Myönnän, että tunsin ensin hieman kiukkua ja sitten totaalisen mitättömyyden tunteen. Tuleeko minusta koskaan uskottavaa bloggaaja, jos tililläni ei ole suuria seuraajamääriä?

En ole pitkään aikaan laittanut yrityksille yhteistyöpyyntöjä, koska olen alkanut ajattelemaan heidänkin vain haluavan ne suuret julkisuuden henkilöt mainostamaan tuotteitaan. Käyn töissä, enkä tarvitse yhteistöitä elantoani varten, mutta haluan niistä kerryttää kokemusta, vaikka olenkin pieni somevaikuttaja.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASeuraajat ovat kansa joiden avulla noustaan, se ei olekkaan ihan mitätön luku, kun haluaa nousta ja saavuttaa tavoitteita, mutta se on mitätön luku elämässä. En halua sen vaikuttavan tekemiseeni, kuinka iso luku seuraaja palkissa lukee, tai blogin kävijämäärissä. Haluan tehdä somea silti yhtä suurella intohimolla ja kokematta mitättömyyden tunnetta. Somettamiseni voi jäädä harrastukseksi, mutta sitä haluan tehdä niin kauan kuin intohimoa löytyy.

Olen kirjoittanut blogia jo monta vuotta ja olen niin kiitollinen pienestä lukijakunnastani, pienet asiat kannustavat ja siksi etenen pienin, mutta varmoin askelin. Olit sitten isompi somettaja, tai pienempi, ainut asia mikä merkitsee on kunhan teet omaa juttuasi intohimolla ja tyytyväisin mielin.

-Ninni

Onko seuraajamäärät koskaan vaivannut teitä ja miten olette selvinnyt siitä ajatuskuplasta?

Onnistuneet yllätykset

Ihanaa maantaita, toivottavasti viikonloppuna kaikilla oli hyvää seuraa ja saitte viettää omanlaisen äitienpäivän. Tuttuun tapaan vuodesta toiseen ja niin pitkälle, kun elämässä on mahdollista meidän perhe kokoontuu yhteen merkkipäivinä. Poikkeusta ei tullut tänäkään vuonna ja vietimme äitienpäivää lauantaina koko poppoon tullessa kotikotiin viettämään aikaa.

Lähdin torstaina reissuun kohti Tamperetta, että saan viettää mahdollisimman paljon aikaa rakkaiden kanssa, yhteistä aikaa kun ei koskaan ole liikaa. Puoliso tuli perässä lauantaina ja sillä aikaa, kun iskä oli häntä hakemassa laitoimme pöydän koreaksi, kahvin tippumaan ja herkut esille. Oli meinaan viikonlopun ensimmäisen yllätyksen aika, puolisostani tuli samana viikonloppuna kummisetä ja apulaispäällikkö.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKuten mainitsinkin äitienpäivää vietimme lauantaina, kun koko perhe pääsi paikalle. Äidin herkullisen lasagnen parissa ja istuen iltaa rennosti saunomalla ja vain olemalla. Joskus on vaan ihanaa olla, ei mitään ylimääräistä, pelkästään istua ja ihmetellä. Siskon kanssa ostimme äidille kirjan lahjaksi Suomalaisesta kirjakaupasta, mutta se ei ollutkaan mikä tahansa kirja.

Tarinat ja muista oppiminen on hirmu mielenkiintoista ja myös hauskaa, vaikka kyseessä olisi läheinen, jonka luulisi tuntevan jo varpaista korviin. Vaikka olisi kuullut monta kertaa asioita menneisyydestä, niin aina tulee jotain uutta ja nyt voimme oppia äidistämme vielä enemmän. Kirjaan saa äiti kirjoittaa mitä siinä ikinä kysytäänkään, lapsuudesta, rakkaudesta ja koko elämästä. Tuo kirja on semmoinen jonka varmasti monet haluaa lukea alusta loppuun, ja toivon sen säilyvän vielä jälkeläisillekkin. Pala Juutisen muumimammasta, joka on meidän hyvä sydäminen ja upea äitimme.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAIkinä ei voi liikaa muistuttaa siitä, että viettäkää aikaa rakkaiden kanssa. Nähkää ja jutelkaa enemmän, varsinkin vanhempana. Onneksi kohta on taas kesä ja ihmiset liikkuvat enemmän ja lomailevat, silloin on hyvä aika pakkaa kamat ja mennä näkemään muita. Rakkaus on asia mitä tämä maailma tarvitsee enemmän, joten rakkauden täytteistä viikkoa jokaiselle!

-Ninni

Kun ilmastonmuutoksesta puhuminen ahdistaa

Ilmastonmuutoksesta puhuminen, lukeminen, kuunteleminen ja näkeminen saa nykyään ahistuneeksi. Mitä itse voisi tehdä tehdäkseen kaiken voitavansa ja riittääkö se? Teenkö tarpeeksi ja miten nauttisin juuri omasta elämästä ilman kokemasta sen olevan arvosteltavissa ja verrattavissa sen tarpeellisuutta ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi.

Näitä ajatuksia lähiaikoina on pyörinyt päässä hurjan paljon, jopa niin paljon, että asia on saanut jo ahdistuneiseksi. Netflixissä on hyvin toteutettu dokkari our planet, jota katsoin ensimmäisen jakson ja ajattelin pystyväni katsomaan kaikki jaksot. Lapsesta asti olen ollut todella herkkä katsomaan sitä, kuinka joku kuolee ruuan takia, tai eläinvauva kuolee selviytyäkseen hankalissa olosuhteissa. Tiedän tämän olevan niin tyhmää siinä mielessä, että olen sekasyöjä. Tähän on silti maailma mennyt, eikä sekasyöjän tarvitse olla itse näkemässä sitä prosessia ja aivan varmasti olisin vähintään kasvissyöjä, jos omilla käsilläni joutuisin päättää jonkun elämästä.

Dokumentti on muutakin, kuin eläimiä ja niiden mielenkiintoisista vaiheista elämässä. Mukana dokumentissa on myös meidän kaikkien rakas maailma ja sen huonovointisuus. Annan tälle dokumentille isot suositukset kaikkien katsottavaksi ja erityisesti niille, jotka eivät halua uskoa miten me ihmiset ollaan saastutettu kaikkien maailma kohta käyttökelvottomaksi.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAIlmastonmuutoksessa mietin kaikista eniten sitä, mitä oma panokseni tuo ja riittääkö se, myös se miten 2019 luvulla on ihmisiä, jotka eivät usko selviin merkkeihin? Myönnän heti, etten alkanut perehtymään edes heidän kantaan jotka kieltää kokonaan ilmastonmuutoksen. Uskon sen liittyvän pelkoon, miksi joku muuten kieltäisi asian jonka näkee ja tuntee maailmassa.

Pelko on erittäin vahva tunne ja saa meidät ihmiset tekemään asioita, jotka ovat kaukana viisaista ratkaisuista ja valinnoista. Pelkoa on monenlaista ja omasta kokemuksesta voin sanoa, jos se saa vallan, silloin ei halua uskoa ketään eikä mitään.

Jos joku miettii miten pelko ja ilmastonmuutos liittyvät toisiinsa, niin onhan se ihan pienenäkin ajatuksena erittäin pelottavaa. Tällä hetkellä on ennustettu, että vuonna 2050 ollaan jo peruuttamattomissa ja maailmasta esimerkiksi kadonnut monet eläinlajit. Tuo vuosi ei ole kaukana ja varsinkin, meidän nuorien kohdalla asia on ajankohtainen -se on meidän tulevaisuus. Kaikki jotka ovat tehneet ja ovat tekemässä lapsia joutuvat ajatella tätä asiaa, koska se on heidän lapsien tulevaisuus.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAIlmastonmuutos on asia, josta puhuminen ahdistaa arvostelun takia. Jos puhun siitä, kuinka jokaisen täytyy miettiä omaa kuluttamista ja valintoja, mutta samaan aikaan menen syömään uusi takki päällä ravintolaan, olenko silloin naurettava. Ihmiset haluavat täydellisiä roolimalleja ja odottavat 100% täydellisyyttä muilta, mutta emme silti ole itse valmiita tekemään täysillä asioita mitkä ei ole isoin kiinnostuksen kohteena. Maailma puhdistuisi monilla asioilla ja suuri asia niistä olisi asenteen muuttuminen. On turha pelätä ilmastonmuuttumista kotona, kun mielummin elää ja tekee itselleen sopivia ratkasuja.

Vaikka 2050 vuosi on tulevaisuus, niin silti kaikesta huolimatta elän juuri nyt omaa elämääni ja erilaista tulevaisuutta kohti. Teen niin paljon asioiden eteen, kuin siitä nautin ja pystyn, ilman muiden ratkaisujen arvostelemista. Kannustetaan yhdessä ja käännetään tämä asia voitoksi, jolloin kenelläkään ei ole syytä nyrpistää nenää.

-Ninni

23-vuotias vs. 18-vuotias Ninni

Hellou!

24.4.1996 syntyi Ninni Fanny Anniina Juutisen juntti tähän maailmaan ihanaan perheeseen pienessä kylässä. Koko nuoruuteni haaveilin siitä millaista on olla täysi-ikäinen ja milloin kukaan ei voi määrätä mitä teen ja milloin. Elämäni muuttui todella paljon täytettyäni 18 ja kuka olisi tuolloin uskonut, että silloin halusin kaikista eniten asua kotona ja olla lähellä vanhempiani.

Valehtelisin jos sanoisin, ettei tullut nautittua liikaakin kaikesta uudesta muutaman kesän ajan, jolloin aurinko lämmitti ja kaikki tuntui aivan uudelta. Pieni kaupunki jossa olin asunut nuoresta tytöstä asti, muuttui aivan erilaiseksi ja ihmiset sen ympärillä. Nautin koko sydämestäni tuosta ajasta ennen muuttoani Helsinkiin, siksi varmaan moni ihmettelikin päätöstäni muuttaa, koska nautin ystävien seurasta ja elämä oli leppoista.

Nautin sinkkuudesta, huolettomuudesta, valmistumisesta, työharjoitteluista, kesätöistä, ystävistä ja ennen kaikkea siitä, kuinka olin onnellinen itsestäni. Kerroin tässä postauksessa siitä, kuinka elämä ei ole ollut aina nautinnollista ja siksi tuosta ajanjaksosta tuli nautittua erityisesti.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAEn sano olevani nyt erityisen vanha ja tylsä, vaikka viisi vuotta sitten elämäni oli täysin erilaista. Viisi vuotta?! Voiko aika olla mennyt näin nopeasti, siitä tytöstä on jo kasvanut nuori aikuinen. Noita aikoja muistan todella lämmöllä ja hymy suunpielillä. Silti olen onnellinen, että tuo huoleton elämä ja rellestely on jäänyt sinne 18-19 vuotiaan elämään. Välillä mietin menetänkö jotain tällä elämäntavalla jota elän nyt, en pahemmin käy ulkona, vaan mielummin nautin kotona olemisesta.

Missään kohtaa en viittaa parisuhteeseen, en ole koskaan välittänyt irtosuhteista, vaan mielummin kokonaan itsekseen, tai kokonaan jonkun toisen kanssa. Elämä oli paljon erilaisempaa, nyt rakastan jakaa arjen ja kodin toisen kanssa. Nuorena menetin paljon sillä, etten oikeasti nauttinut monistakaan hetkistä vaan odotin täysi-ikäisyyttä. Viisi vuotta sitten nautin täysillä kaikesta uudesta, mutta kaikesta loppuu aikanaan uuden viehätys, eikä esimerkiksi baariin meneminen enää kutkuta mahanpohjassa, kuin ennen.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERANykyään elämä sisältää pääsääntöisesti töitä, kodin siivoamista, raha-asioista huolehtimista, tulevaisuuden suunnittelua ja muuta järkeilyä elämän suhteen. Nautin tästä elämäntavasta yhtä lailla, kuin aikanaan rellestelystä. Haluan olla elämän suhteen järjestelmällinen ja ajatella tulevaisuutta mitä ennen ei tullut tehtyä, mutta olisi auttanut jo nyt tässä hetkessä.

Ikinä ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu ja siksi menneisyydestä pitää kasvaa, nauttia nykyhetkestä ja uskaltautua tulevaan. Tänään nautin täydellisestä syntymäpäivästä puolison kanssa yhdessä lemppari ravintolassani ja kauan odotetun Avengers ensi-illassa!

-Ninni