Blogin lukijamäärä ennätys rikkoutui

Hellou!

Reilu viikko sitten kotimatkalla töistä päätin kurkata pitkästä aikaa miltä tämän vuoden lukijatilastot näyttävät. Olen kirjottanut blogia jo monia vuosia ja sekin jo kertoo, että tätä tehdään suurella intohimolla ja tärkeänä harrastuksena.

Tämä vuosi on ollut muutoksia täynnä ja suurin asia mikä vaikuttaa blogin puolella on maaliskuussa alkanut uusi työni johon uppoutuu 37,5h viikossa. Tämä näkyy postaus tahdissa, kun ennen oli aikaa julkaista kaksi postausta viikossa, on se nyt karsiutunut kertaan viikossa, välillä myös harvemminkin. Yritän mennä paljon oman jaksamisen mukaan ja nyt ensi kertaa tehdessäni näin paljon töitä, osaa siitä vapaa-ajasta ja rentoutumisesta kotisohvalla nauttia ja haalittua enemmän.

Yhden postauksen kirjoittamiseen menee helposti työpäivän mittainen tuntimäärästä ja siksi olen jännittänyt erityisesti, kuinka blogini tulisi kuolemaan julkaisemattomuuden takia ja huomattavasti hiljaisemman somen kautta. Rakastan valokuvata, rakastan uppoutua isojen ja pienien postausten kirjoittamiseen. Toivon saavani vielä enemmän aikaa panostaa blogiin, kun jatkuva väsymys on saatu kuriin. Näin päiviin tulee enemmän tunteja, kun aika ei kulu päikkäreihin.

Pelkoihin blogin unohtumiseen ei tullut vastakaikua huomattuani tämän vuoden olleen heittämällä parhain vuosi kävijämäärän mukaan. Blogini oli rikkonut huimat 10 000 kävijämäärää lokakuussa! Tästähän vielä jatketaan nousua kohti loppuvuotta ja muutaman kuukauden aikana tulee kerrytettyä lopullinen lukijakunta!

Jos joku nostattaa motivaatiota korkealle on se ehdottomasti näin huikeat lukemat. Olen ollut monen vuoden ajan hyvin onnellinen, kun blogi on kerännyt tuhansia lukijoita ja erityisesti olen kiitollinen niistä, jotka käyvät lukemassa postauksia säännöllisesti ja linkkaavat postauksia eteenpäin.

Vähän aika sitten törmäsin postaukseen, jossa pohdittiin blogien tulevaisuutta. On totta, ettei ihmiset jaksa enää keskittyä lukemiseen, vaan katsotaan mielummin videoita, koska se on paljon helpompaa, esimerkiksi kotiaskareita tehdessä.

Lukeminen on hyväksi ja blogin kirjoittaminen on nostanut omaa kirjoitustaitoa huomattavasti, vaikka varmasti tekstien sekaan mahtuu kirjoitusvirheitä. Suurimmista mokista on tullut opittua ja kirjoittaminen on siitä ihana harrastus, koska siinä voi aina kehittyä ja oppia uutta.

Toivon jokaisen muunkin pienen vaikuttajan saavan tästä inspiraatiota, tehkää blogeja sydämestä, menkää jalat maassa ja pää pilvissä. Blogeja löytyy todella monia, mutta jokaiselle meille löytyy myös lukijoita, kun luo postauksia intohimolla ja omanlaisella tavalla.

-Ninni

Onko kaikkien tavoittelemaa täydellistä ihoa olemassa

Ulkonäkö, kauneus, tavoitteet ja ihanteet ovat sosiaalisen median myötä arkisesti esillä. Nykyään tuodaan myös enemmän julki sitä, miten helppoa on huijata ulkonäköä kuvissa, kuin jopa normaalissa arjessa meikillä. Monet somettajat tuovat kehon huonoja puolia esille, mitkä tuovat monille inspiraatiota ja muistutusta, että jokaisen instagram tilin takana on vain tavallinen ihminen. Olen aina ihannoinnut niitä, jotka uskaltavat tuoda omat epävarmuudet esille.

Edellisessä postauksessa näytin blogin puolella ensimmäistä kertaa ongelmaihoni, johon lähdin etsimään ratkaisua Saaren Taijan tuotteilla, postauksen pääset lukemaan tästä. Päivänä jolloin 2 kuukautta tuli täyteen, akne kohtani oli ottanut jostain ärsytystä ja oli erittäin punainen normaaliin verrattuna. Olisin voinut ottaa kuvat jonain toisena päivänä, jolloin iho olisi ollut hehkuvampi, mutta tämä olisi ollut myös huijaamista, koska silti välillä ihoni ärtyy ja ongelma-alue muuttuu punaisemmaksi. Tähänhän on monia syitä, mutta halusin tuoda rehellisen puolen esiin, koska en voita mitään sillä että olisin huijannut, tuotteiden poistaneen kokonaan lievän aknen ja muokannut kuvia. Silti tämä ei ole asia josta haluan tällä kertaa puhua.Onko_kaikkien_tavoittelemaa_taydellista_ihoa_olemassa_1Onko_kaikkien_tavoittelemaa_taydellista_ihoa_olemassa_2Onko_kaikkien_tavoittelemaa_taydellista_ihoa_olemassa_3Koin kovan riman ylityksen julkaistaessani kuvan siitä, kun en ole parhaimmillani. Snäpissä voin lähettää ystävilleni ja poikaystävälle kuvia huonoista kuvakulmista, koska ne huonot kuvakulmat tulee yhtälailla livenä näkyviin, kun ei me silloin poseerata, kuin taas valokuviin. En koe huonoa itsevarmuutta, jos joku julkaisee minusta huonomman kuvan hassuttelumielessä, koska meillä jokaisella on niin paljon erilaisia ilmeitä, eleitä ja kasvot muuttuu kuvakulmasta riippuen. En ole liian kriittinen valitessani kuvia igeeseen, tai blogiin, mutta silti huonon ihon näyttäminen on ollut asia jota olen halunnut piilottaa.

Havittelen täydellistä ihoa ja olen TODELLA kiitollinen, etten taistele kuin oikeasti vain lievän aknen parissa, en halua suurennella asiaa, koska ihoni ei tosiaan ole paha verrattuna oikeisiin akneihin. Silti ihmisenä jolla ei ole oikeastaan koskaan ollut ongelmia ihon kanssa, on lievä akne tässä täydellisessä maailmassa aika kova pala itsetunnolle.Onko_kaikkien_tavoittelemaa_taydellista_ihoa_olemassa_4Onko_kaikkien_tavoittelemaa_taydellista_ihoa_olemassa_5Instagramia selatessa ihastelen ihmisten kuvia täydellisistä kasvoista, täydellisen nenän, täydellisten ripsien ja täydellisen ihon kanssa, toivoen joku päivä itse omistavani täydellisen hehkuvan ihon. Mutta myös muistutan itselleni, ettei se kuva välttämättä olekkaan se koko totuus. Vaikka itse muokkaan hyvin vähän kuvia ja harvoin korjaan mitää virheitä kuvista, niin silti on paljon niitä jotka muokkaavat sen tavoittelemani täydellisen ihon itselleen.

Haluan muistuttaa siksi myös jokaista, että sosiaalinen media on ihana paikka inspiroitua, mutta monestikkaan se kuva ei ole koko totuus. Inspiroidutaan, mutta ei ikinä verrata itseämme huonommaksi jonkun toisten kuvien takia. Sosiaalisessa mediassa näemme vain sen mitä julkaisia itse haluaa näyttää, ja harvoin sitä halutaan tuoda niitä huonoimpia puolia esille, mutta sekin on ok! Kunhan ei huijaa itseään liikaa.

Oli näitä kaikkien ihastelemia kuvia täydellisestä ihosta muokattu, tai ei niin jatkan niiden ihastelua inspiraation mielessä ja toivoen joskus saavani lievän aknen kuriin. Ehkä vielä joskus voin itse ottaa täydellisiä kasvokuvia täydellisen normaalin ihon kanssa.

-Ninni

ps. käy seuraamassa mua instagramissa @ninnijuutinen ja jos arkisemmat höpöttelyt kiinnostaa löydät mut snapchatista @ninni.juutinen!

Erilaisia tapoja yhdistää valkoinen mekko 2/3

Erilaisia_tapoja_yhdistaa_valkoinen_mekko_2_3_1Erilaisia_tapoja_yhdistaa_valkoinen_mekko_2_3_2Edellisessä postauksessa taisin sanoa, että niiden kuvien myötä sanotaan heipat kesälle, mutten muistanutkaan kuinka kesän yksi lemppari asuista oli vielä julkaisematta täällä blogin puolella.

Jos jokin asu on värillisesti mua niin se on tämä. Tän asun näkisin itelläni päällä ulkomaanmatkoilla, rennoissa tilaisuuksissa ja sillon, kun itseluottamus on katossa ja haluaa luoda katseita täydellisellä kokonaisuudella.

Kesän aikana ja sen jälkeen on tullu paljon harmiteltua, ettei ole tullut kerettyä kuvata niin paljoa, koska tänä kesänä lomaa ei ollut nautittavaksi. Kesä on kuvaamisen parasta aikaa, mutta kun aika on rajallista niin jostain täytyy nipistää ja nyt se on ollut todella vahvasti somen parista.

Mitään some taukoa ei ole tullut kummiskaan pidettyä, vaan inspiraatiota haettu senkin edestä. Instagram on ihana kun sinne voi eksyä kaikkien kauniiden kuvien sekaan ja se onkin semmoista ruokaa mielelle.Erilaisia_tapoja_yhdistaa_valkoinen_mekko_2_3_3Erilaisia_tapoja_yhdistaa_valkoinen_mekko_2_3_4Erilaisia_tapoja_yhdistaa_valkoinen_mekko_2_3_5Tämän asun julkaisinkin jo aikaisemmin kesällä instagramissa ja kaikki ihana palaute toi mieleen sen minkä takia some on ihana parhaimmillaan. Kun aina muistettaisiin kehua muita, kehun kirjottaminen vie muutaman sekunnin, kun muuten somessa ollaan monia tunteja päivässä!

Jatkuva väsymys on iso syy siihen, ettei ole töiden jälkeen voimia kirjoittaa, mutta toivottavasti pian alkava rautakuuri (kun saan vaan itseäni niskasta kiinni) helpottaa sen verran väsymystä, että pääsisi taas vähintään kerran viikko julkaisu rytmiin takaisin. Monta kivaa yhteistyötäkin on luvassa, joten niidenkin osilta kannattaa olla kuulolla!

-Ninni

Asia jota en uskonut tapahtuvan Tampereelle muutettuani

Ne jotka ovat ennen kesää blogiani lukenut, tietääkin miten oma maailmani sai täys käänteen maaliskuussa ja otin ison askeleen elämässä. Muutin rakkaasta Helsingistä töiden perässä Tampereelle saadakseni asiat järjestykseen. Helsinkiin on kova kaipuu ja tiedän pääseväni takaisin, kunhan se on taloudellisesti järkevää.

Tampereelle muutto tarkoitti itselleni ankaraa työntekoa, mutta tottakai perheen ja ystävien kanssa olemista ja uusiin ihmisiin tutustumista. On ollut ihanaa päästä tutustumaan työn kautta niin erilaisiin ja inspiroiviin ihmisiin. Silti nykyinen työpaikka, jonka ajattelin tarjoavan vain töitä ja tottakai työkamuja, toikin elämääni jotain ihan muuta mitä en uskonut Tampereelle muutettuani tapahtuvan.

Moni instagram ja snapchat seuraaja onkin varmasti tietonen mistä tulen seuraavaksi puhumaan ja olen pitkään miettinyt miten haluan ilmaista sen vielä täällä teille lukijoille.Asia_jota_en_uskonut_tapahtuvan_Tampereelle_muutettuani_1Asia_jota_en_uskonut_tapahtuvan_Tampereelle_muutettuani_2Hiukan pohjustaakseni asiaa, minkä takia tämä asia nyt niin suurena yllätyksenä tuleekin, johtuu elämän tuomista pettymyksistä ja suruista. Somessani olen tuonut rikkinäisyyttä esille ja myös miten viime syksyinen ero vaikutti niin moniin asioihin, kuten sen olevan myös syy minkä takia päädyin muuttamaan Tampereelle.

Olin pitkään se ystäväpiirin negatiivinen ihminen rakkauden suhteen ja pitkälle tätä vuotta olen puhunut, kuinka en enää ikinä uskalla/halua seurustella. Olen tiedostanut eron jälkeen sen, miten luottamus ihmisiin katosi pettämisien takia jja sydän alkoi pikku hiljaa piiloutua muurin taakse. Silti rakastin seurata ihmisiä, jotka julisti omaa rakkauttaan ja ehkä sielä muurin takana oli pieni toive siitä, että oikean ihmisen kohdalla ja suurella työllä sitä voi vielä uskaltaa avata sydämen muullekkin kuin perheelle ja ystäville.

Elämä jatkuu isojenkin asioiden jälkeen ja jos ikinä jotain haluaa sen eteen täytyy tehdä töitä ja uskaltaa heittäytyä, vaikkei olisikaan varma milloin jalat osuvat pohjaan. Pohjimmiltaan sydämeni on halunnut uskaltautua antamaan mahdollisuuden uudelle parisuhteelle, jos semmoinen ihminen vain tulisi vastaan ja niinhän se tuli, kliseisesti sanottuna -se tuli silloinkun sitä vähiten odotti.Asia_jota_en_uskonut_tapahtuvan_Tampereelle_muutettuani_3Asia_jota_en_uskonut_tapahtuvan_Tampereelle_muutettuani_4Asia_jota_en_uskonut_tapahtuvan_Tampereelle_muutettuani_5Tapasin kiehtovan tyypin, jonka kanssa aluksi ystävystyin, vaikka tiesin kiinnostusta olevan enemmän molempien kohdalla. Yritin pitkään sivuuttaa omat tunteeni ja uskokaa, kun sanon älä ikinä tee niin. Omat tunteet täytyy aina käsitellä ja olen niin onnellinen tästä tyypistä, koska olen alusta asti pystynyt puhumaan hänelle niin hyvistä, kuin vaikeistakin asioista. Minä joka muurasi sydäntä umpeen, alkoi jostain syystä luontevasti avautumaan ja huomasin, mitä enemmän puhuin asioista, sitä suurempi side meidän välille syntyi. Mikä parasta, tämä ihminen ei katsonut minua eri tavalla, vaan pyyhki kyyneleeni, piti kädestä ja oli tukena. Sain juuri semmoista tukea ja rohkaisua asioihin, että tunteiden piilottaminen pidempään olisi ollut mahdotonta.

Asiat meni omalla painollaan ja voin sanoa ettei jännitystä tämän suhteen alusta puuttunut yhtään! Yhteisen työpaikan takia haluttiin pitää asia mahdollisimman pitkään salassa ja katsoa rauhassa miten viihdymme toistemme seurassa enemmän.

Nyt voin kuitata sydämeni pohjasta olevani kiitollinen niin monista asioista. Siitä, että muutin Tampereelle. Siitä kuinka uskalsin antaa mahdollisuuden näin ihanalle ihmiselle, joka parantaa luottamustani ihmisiin ja saa taas juntin uskomaan rakkauteen. Asioilla on tapana järjestyä, joskus tiputaan ja joskus kiivetään. Olen oppinut suurimpien pudotuksien kohdalla, että kaikista hyvistä hetkistä täytyy nauttia. Kaikella on tarkoitus ja just nyt on hyvä olla 💛

-Ninni

Muistotatuointi ihmiselle jota en ikinä tavannut

Tatuointeja on nyt kuluvana vuotena tullut otettua taas hiukan lisää ja viimeksi esittelinkin yhden uusimmista tatuoinneista ystävyyden kunniaksi. Siihen postaukseen pääset tästä linkistä.

Olen pitkään miettinyt erilaisia tatuointeja läheisistäni ja ensimmäiset tatuointini olikin perheenjäsenistäni. Jossain vaiheessa sain idean nähtyäni instagramissa erilaisia inspiraatio kuvia, että haluan ottaa muistotatuoinnin ihmiselle jota en koskaan ole elämässäni tavannut.Muistotatuointi_ihmiselle_jota_en_ikinä_tavannut_1Muistotatuointi_ihmiselle_jota_en_ikinä_tavannut_2Muistotatuointi_ihmiselle_jota_en_ikinä_tavannut_3Neljä kirjettä elämäni naisille postauksessa kerroin, kuinka yksi elämäni suurimmista suruista on etten koskaan ole saanut isoäitiä elämääni. Vanhempieni taustat ovat hyvin erilaisia ja värikkäitä ja yksi asia mistä olen kiitollinen, on kuinka he ovat maailman parhaimmat vanhemmat 6 erilaiselle lapselle. Kaikkea ei voi saada ja siihen ajatukseen olen yrittänyt paljon panostaa. En saanut isovanhempia, mutta sain mahtavat ja huolehtivat vanhemmat.

Halusin ottaa isoäidin muistoksi neilikan, joka äidin kanssa pääteltiin isoäidin rippikuvasta, että se voisi olla isoäidin lempikukka. Värityksen kanssa halusin leikitellä ja ottaa lempivärini kukkaan. Tämänkin tatuoinnin kävin ottamassa taitavalla Inaralla Helsingissä ja hänestä onkin tullut yksi lempitatuoijista!

Tuntuu jopa hassulta kirjoittaa isoäiti, koska semmoista nimitystä ei ole omalla kohtaa tullut käytettyä. Myöskään en tiedä millä nimellä häntä olisin kutsunut, jos hänet olisin joskus tavannut. Oma mielikuvia siitä millainen isoäiti olisi, on räväkkä, temperamenttinen, suuri sydäminen ja jos neilikka olisikin ollut hänen inhokki kukkansa olisi tässä tatuoinnissa tarpeeksi huumoria hänen muistolleen.Muistotatuointi_ihmiselle_jota_en_ikinä_tavannut_4Muistotatuointi_ihmiselle_jota_en_ikinä_tavannut_5Vaikken häntä koskaan saanut tavata, on hänellä aina jokin erityinen paikka sydämessäni. Olen pienestä tytöstä asti maalannut mieleeni erilaisia mielikuvia millainen hän olisi ollut ja uskon tämän tatuoinnin olevan juuri täydellinen muistotatuointi hänestä. Sekä muistuttamaan minua joka päivä elämän rikkauksista ja asioista mistä täytyy olla kiitollinen.

-Ninni