Ensimmäinen mökki juhannus

Hellou!

24 vuoteen mennessä en ole juhannusta viettänyt, kuin muutaman hassun kerran ja siksi juhannuksesta ei koskaan ole tullut mitenkään tärkeä juhla. Töissä on siis se tullut vietettyä mielihyvin. Tänä vuonna kummiskin suotui kaksi vapaapäivää ja vielä perjantaina aamulla ajattelin, ettei juhannusta tule muuten vietettyä, kuin pienellä Helsingin reissulla laittamassa kynnet ihanan Zinan luona.
Perjantaina kummiskin tuli tehtyä extempore reissu ja tunnetusti suunnittelemattomat reissut ovat aina parhaimpia. Siispä juntti pääsi landelle nauttimaan juhannuksesta mökille hyvässä seurassa. Muutama päivä vierähti nopeasti saunalautalla nauttien mitä mahtavemmasta säästä ja koko päivän saunoen ja uiden.

Mökkeily on harvinaista herkkua, koska perheellämme ei omaa mökkiä ole. Joka kerta jollain mökillä ollessa sitä muistuu miksi suomalaiset rakastaa mökkeilyä niin paljon. Saunomista, syömistä, rauhaa ja luontoa, mitä sitä muuta tarviikaan tankatakseen eväitä normaaliin arkeen.
Vaikkei tänä kesänä vietetä kesälomaa, pienetkin vapaat tekee tästä kesästä täydellisen. Juntilla on siis kaikki hyvin ja kesästä tulee nautittua mahdollisimman paljon töiden ohella. Elämä hymyilee ja pitkästä aikaa saa elää mahdollisimman stressitöntä elämää!

-Ninni

Tatuointi ystävyydelle

Hellou!

Kesä on vierähtänyt käyntiin ja tässä on kerennyt blondin nahka saamaan uutta väriä muustakin, kuin auringosta! Muutaman viikon välillä tuli otettua iholle 3 erilaista tatuointia ja yksi niistä oli erityisesti tehty ystävyydelle. Olen aina miettinyt tatuoinnit tarkkaan kuvan/tekstin, koon ja paikan suhteen, mutta nyt ensimmäistä kertaa päätettiin repäistä yhden parhaan ystäväni kanssa ja ikuistaa jotain yhteistä meihin molempiin.

Pitkän aikaa olen käyttänyt sanontaa -ei elämä ole liian vakavaa. Ja sitä myös uusi tatuointi edustaa. Tatuointi muistuttaa siitä ettei elämässä tarvitse elää muotissa ja hakea kaikkien hyväksyntää, vaan sun elämä on vain sinua itseäsi varten ja jos haluat tatuoida pienen dinosauruksen parhaan ystäväsi kanssa, niin just do it.Tatuointi_ystavyydelle_1Tämä tässä on Olavi ja kaverinsa Ossi. Pienet dinot söpöt rusetit päässä, joilla ei ole sen suurempaa tarkoitusta, kuin että ihmisellä jonka olen tuntenut jo 10 vuotta on samanlainen kädessä. Yhdellä parhaalla ystävälläni, jonka kanssa ollaan eletty parhaimpia teinivuosia, oltu tukena ja turvana toisillemme ja myös pitkän aikaa erossa toisistamme. Tosi ystävyys on kuin magneetti, se löytää vastakappaleen pitkänkin matkan päästä ja toisistaan erossakin tuntee jännitteen välissä.

Yhteisten tatuointien päätös oli huvittavaa, koska ideat vaihtui matkan varrella lukemattomia kertoja. Parhainta oli kummiskin, kun toinen keksi jonkun idean se tuntui heti hyvältä ja hauskalta. Inspiraation hakemana törmättiin dinosaurus tatuointeihin ja vaikkei dinosaurukset kuvasta millään tavalla kumpaakaan, on se nyt ikuinen symbooli meidän ystävyydestä. Silti yksi asia oli varma, että tatuointiin tulee rusetti ja se ajatus on kulkenut alusta loppuun asti ja niin Olavi sai keltaisen rusetin, vaikkei väri hirveästi pääsekkään erottumaan.

Pieni tatuointi suurilla merkityksillä 💛

-Ninni

Some hiljaisuutta ja uupumusta

Hellou!

Muutettuani Tampereelle ja aloitettua kokopäiväisen työn on oma jaksaminen mennyt kaiken muun edelle. Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun sanon etten haluaisi ottaa blogista ja somen päivittämisestä mitään stressiä. Silti jos en instagramiin julkaise melkein viikkoon mitään, tuntuu koko some jäävän unholaan omalla kohdalla. Tänään avasin tietokoneen viikon tauon jälkeen ensimmäisen kerran ja oli ihanaa huomata, että täällä on silti käynyt joka päivä aktiivisesti lukijoita.

Ensimmäistä kertaa teen kokopäiväistä työtä ja on ollut paljon totuttelemista siinä ettei vapaapäiviä viikossa ole kuin kaksi. Tällä hetkellä painan yhdeksän päivän työputkea ja haaveilen jo viikonlopun rauhallisista aamuista ja siitä, että saa nauttia mahdollisesti ekaa kertaa lämpimistä keleistä. Olen onnellinen työstäni ja siitä, että töitä on riittänyt tämän hetkisen tilanteen keskellä.Some_hiljaisuutta_ja_uupumusta_1Some_hiljaisuutta_ja_uupumusta_2Olisi valhe väittää, että eläisin onneni kukkuroilla. Stressiä on muutamista asioista ja suurin on jatkuva väsymys ja sen kautta tuoma uupumus. Rautalääkkeet eivät ole hetkeen auttanut ja töiden jälkeen odotan vain pääseväni nukkumaan. Jotkut päivät ovat energisempiä ja sen huomaa kaikki. Niinä päivinä tunnen olevani eloisa ja ihmisten nauttivan hymystä ja energiasta mikä kumpuaa pitkin työpäivän ja kotona. Siksi vapaapäivät ja kiireetön aikataulu on tärkeintä, vaikka joutuisikin perumaan joitain menoja, mutta omaa kehoaan on kuunneltava.

Odotan kuin kuuta nousevaa, ettei väsymys paina ja saisin olla energinen normaali ihminen. Tällöin jäisi myös energiaa päivittää enemmän somea, koska se on tärkeä osa omaa elämää ja itsensä toteuttamista.

Muuten juntille kuuluu hyvää, elämä Tampereella on ollut työntäyteinen, läheisten kanssa olemista ja olen myös oppinut olemaan liikaa stressaamatta. Vaikka on asioita joita vähän stressaa, niin on tullut opittua elämään ilman liikaa turhaa pohdiskelua ja turhaa analysointia. Tämä on ihan uusi asia, koska olen aina ollut se joka ajattelee asiat laidasta laitaan ja stressaa niin paljon kaikesta. En tiedä onko se työnmäärästä ettei enää ole aikaa turhille ajatuksille, vai siitä että olen vihdoin oppinut, ettei asioiden stressaaminen auta, kaikki tapahtuu tarkoituksella ja tärkeintä on tehdä parhaansa.Some_hiljaisuutta_ja_uupumusta_3Some_hiljaisuutta_ja_uupumusta_4Tällä hetkellä on parempi pysyä kokonaan yhden blogipostauksen julkaisemisessa viikossa, koska silloin ei tule otettua liikaa stressiä. Eikä hutaistujen julkaisujen tekeminen ole se mitä bloggaamiselta haluan. Paljon on kirjoitettavaa ja postausideoita, mikä on helpotus ettei inspiraatio ole katoamassa vaan kasvaa enemmän ja enemmän. Muutama toivepostaus on myös listalla ja alan niitä rustamaan mahdollisimman pian!

Toivottavasti olette pysyneet terveinä ja nauttinut kesän alusta!

-Ninni

Vaatimattomat synttärit

Vaatimattomat_synttarit_8Vaatimattomat_synttarit_6Vaatimattomat_synttarit_7Hellou!

Omalta osalta on nyt vietetty synttärit ja vielä vappukin hurahti, mutta se tosin töitä tehden. Tänä vuonna päätin pitää pienet ja vaatimattomat synttärit ystävien kesken. Tämän hetkinen tilanne ei sallisikaan isompia juhlia, mutta ihminen joka ei hirveästi huomion keskipisteenä halua olla, niin pienet juhlat tuntuu mukavimmilta.

Jokainen kutsuttu ei päässyt mukaan juhlimaan, mutta olin erityisesti ikionnellinen, kuinka muutamat rakkaat tulivat pitkänkin matkan päästä ja vain tämän juntin takia. Juhlat oli täydellisesti onnistuneet, ruokaa oli riittävästi ja juomaa jäi vielä toisillekkin bileille. Illan kruunasi saunominen ja ulkoporealtailu, jossa vierähtäkin nopeasti useampikin tunti.

Vaikka ajattelin synttäreiden olevan vaatimattomat, niin rahaa kului pieniin juhliin niin paljon, etten edes lopullista summaa uskalla tarkistaa. Pääasia oli, että synttärit näyttää hieman juhlallisilta muutamilla koristeilla ja pöydästä löytyy ruokaa ja juomaa riittävästi. Sääkin suosi kivasti ja grillaaminen onnistui, tosin sisälle oli tultava syömään, mutta eiköhän kesällä pääse nauttimaan grilliruuasta pihalla tarpeeksi.

Jos joku miettii lahjaa tulevalle äitienpäivälle, tai loppu vuoden juhlijoille, niin oma suosikki on polaroid kamera, jolla saa ikuistettua monia hyviä hetkiä! Ostin viime vuonna tämän itselleni lahjaksi, ja ikuistin sillä meidän perheen joulun, parhaan ystävän syntymäpäivät, ottanut kuvia ystävien kanssa ja nyt ikuistettiin omat synttärit!

On paljon enemmän fiilistä nähdä kuva paperilta, kuin selata kuvia aina puhelimesta. Myöskin näistä saa tehtyä ihania esillepanoja kotiin ja nähdä rakkaiden ihmisten nassut ja muistuttamassa niistä unohtumattomista hetkistä!

-Ninni

Pahin vastustajani on peilissä

Viime aikoina olen joutunut uppoutumaan itseeni hyvin paljon. Olen aina tiedostanut olevani tyyppi, joka aina ajattelee muiden etua ennen omaansa. Rakastuneena teen kaikkeni toisen eteen ja ystävyyssuhteissa yritän aina ajatella muita. Vaikken näissä asioissa mikään hyvä olekkaan. Kun omistaa temperamenttisen luonteen ja siihen päälle vielä helposti stressaavan piirteen, on pyörä valmis poljettavaksi. Syksyllä erottuani puolisosta, kaikki sanoi kuinka nyt voin sinkkuna keskittyä itseeni ja omaan hyvinvointiin.

Neljään vuoteen, kun ei ole ajatellut pelkkää itseään on välillä jopa ahdistavaa, kuinka nykyään on niin paljon aikaa ajatella vaan omia asioita. Tähän alle puoleen vuoteen on mahtunut niin paljon hyviä hetkiä ja hetkiä jolloin olen ajatellut kaiken menevän hyvin. On ollut paljon hetkiä jolloin olen ylpeä itsestäni ja onnellinen vain itseni kanssa. Vastapainoksi on myös paljon niitä hetkiä, kun mikään ei tunnu miltään. Kaikki tuntuu ahdistavan ja missään ei koe onnistumisen riemua.Pahin_vastustajani_on_peilissa_1Pahin_vastustajani_on_peilissa_2Pahin_vastustajani_on_peilissa_3Pahin_vastustajani_on_peilissa_4On ollut paljon opittavaa itsessään ja se matka siinä on vasta alkanut. Mietin liikaa mitä muut ajattelevat ja millaisen kuvan muut saavat minusta. Mietin paljon millaisen kuvan jätän, vaikka en edes itse tiedä mikä se oikea kuva on ja voiko niitä kuvia olla kaksi täysin erilaista. Yhden asian olen ainakin oppinut itsestäni -sisälläni asuu yö ja päivä.

Olen tutustunut paljon uusiin ihmisiin ja monesti mietin, muistaako he minusta yön vai päivän. Näkeekö he minut aurinkona, vai kuuna. Voiko ihmiset nähdä sen, miten jonkun luonne voi olla niin erilaiset toisistaan, mutta silti ihminen on sama. Uusiin ihmisiin tutustuessani kannan jonkin näköistä pelkoa sisälläni. Kun itse on tullut satutetuksi, alkaa paljon miettiä sitä, etten ikinä halua olla ihminen joka satuttaisi muita. Mitä jos joskus ollessani stressaantunut ja ahdistunut, annan huonon kuvan, tai sanon jotain väärää.Pahin_vastustajani_on_peilissa_5Pahin_vastustajani_on_peilissa_6Pahin_vastustajani_on_peilissa_7Tällä hetkellä stressi alkaa painaa muuttuvan elämän takia. On inhottavaa myöntää, mutta olen se ihminen joka tällä hetkellä on aamuisin pukenut päällensä naamarin ja lähtenyt hymy suupielillä töihin. Kotiin tullessa voin riisua naamarin, antaa muutaman kyyneleen tulla ja mennä nukkumaan. Olen ihminen joka nauttii pienistä asioista, varsinkin viime aikoina ystävien seura ja ihanat asiat ovat tuoneet oikeankin hymyn suupielille. Eilen en pystynyt olla stressaamatta vanhempien nähden ja illalla itkin, kuinka huolestutan läheisiäni.

Samaan aikaan haluaisin sanoa kaikki on hyvin, mutta kaikki ei ole hyvin. Tällä hetkellä olen poikki, stressaantunut, peloissani ja surullinen. Yritän olla miettimättä liikaa asioita, mutta aikaa tuntuu olevan liikaa, jolloin asiat alkaa paisumaan päässä. Olen liian ankara itselleni, moitin itseäni aina ajatellessani liikaa asioita. Odotan itseltäni koko ajan enemmän, mutten silti tiedä missä asioissa haluaisin parantaa.Pahin_vastustajani_on_peilissa_8Pahin_vastustajani_on_peilissa_9Pahin_vastustajani_on_peilissa_10Pahin_vastustajani_on_peilissa_11Tällä hetkellä toivoisin olevan lauantai, jolloin muutto olisi hoidettu. Saisin asua jo läheisten ympäröimänä, koska yhdestä asiasta voin olla varma -jos jokin tämän suuren aukon sydämessäni korjaa on se rakkaus. Läheisyys, välittäminen ja rakkaiden ihmisten seura on asia minkä takia olisin ollut jo valmis muuttamaan heti. Odotan pitkiä keskusteluita lemppari ihmisten kanssa, odotan hitaita aamuja kahvipöydässä jonka äärellä on ihmisiä. Odotan sunnuntai lenkkejä ja kevään tulemista, koska nämä pienet asiat saavat ahdistuksen ja stressin unohtumaan. Toivon mukaan ennen kesää peilistä ei enää tuijota pahin vastustajani, vaan ihminen josta olen ylpeä ja jonka kanssa olen valmis tekemään virheitä, ilman turhaa syyttämistä.

Vaikka omistan luonteen jossa on kaksi vahvaa vastakohtaa, on se vain itsestäni kiinni kumman puolen annan vaikuttaa enemmän ja kumpi puoli jättää sen viimeisen sanan.

-Ninni