Yksi ilta todisti minulle vahvasti yhden asia. Olin kotona yksin ja ajattelin ennen nukkumaan menoa hieman  järjestellä koneella kuvia.

En ole pitkään aikaan kuunnellut musiikkia kun teen jotain, vaikkei siihen tarvitsisikaan keskittyä. Olen halunnut nauttia hiljaisuudesta ja ainoan äänen tulevan vain hiiren klikkauksista.

Kissat alkoivat mourumaan ja tiputtamaan tavaroita ilman sen parempaa syytä. Mulla meni niin pahasti hermo, että olin valmis lähtemään tietokoneen kanssa istumaan metsikköön hiljaisuuteen loppuillaksi. Tästä hiljaisuuden rikkomisesta ja melkein pahimmasta hermoromahduksesta tuli mulle ajatuksia ja paljon.

Nykyään kun katson, tai kuulen ihmisistä jotka olen joskus tuntenut nuorempana, oli saman ikäisiä, tai hieman vanhempia ja nuorempia ovat he saaneet lapsen. Myös kun juttelee ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole yhteisiä tuttujakaan kertovat hekin, että on paljon nuoria jotka ovat saaneet lapsia. Oon nähnyt itse muutamia erilaisia perheitä, onneksi paljon ihania tarinoita ja onnellisia perheitä.

Nostan hattua jokaiselle nuorelle äidille ja isälle ja heidän tukiverkostolle, koska voin itsestäni sanoa suoraan, ettei minusta olisi äidiksi tässä vaiheessa ollenkaan.

Vaikka kysymyksiä on tullut meidän muutettua isompaan asuntoon niin ei, ei ole tulossa perheenlisäystä! Ja tuo yksi ilta myös todisti minulle niin vahvasti sen, miksei minusta olisi vielä pitkään aikaan noin isoon vastuuseen.

Olisi vaikea edes kuvitella sitä millaista elämäni olisi jos minulla olisi lapsi, ehkä vähän huvittaakin edes ajatella. En ole hävennyt sanoa sitä ääneen, ettei minusta olisi kasvattamaan lasta, koska olen itsekkin vielä lapsi. Opettelen vasta elämään omillani ja elättämään itseni. Eikä siinä hävettävää olekkaan, koska olenhan sentään vasta 20-vuotias.

Tottakai vastuu pitää olla tässä vaiheessa elämästään, mutta olen sen verta riehakas persoona, että haluan tehdä elämässäni vielä pitkälle kaikkea extemporea, ennen kuin asettua paremmin aloilleen.

Ihaninta on se, että meitä ihmisiä on paljon erilaisia. Vaikken lapsien kasvattamisesta ja lapsen kanssa elämisestä juurikaan tiedä, niin sen tiedän että rankkaa se on ja siksi toivon paljon voimia ja ihania hetkiä jokaiselle vanhemmalle.

Vanhemmuus on loppuelämän titteli, mistä varmasti jokainen haluaa suoriutua hyvin.

-Ninni