Kirje 15-vuotiaalle Ninnille

Hei Ninni,

Olen monta kertaa miettinyt miten paljon haluaisin palata menneisyyteen luoksesi. Tehdä asioita toisin, ettei vaikutukset ja taakka harteillasi olisi niin suuria. Haluaisin palata luoksesi kertomaan millaista elämäsi on, kun olet 23-vuotias. Haluaisin tulla halaamaan sinua, koska kamppailet koulukiusaamista, itseäsi, perhettä, hyvää oloa ja pahaa oloa vastaan.

Jos pääsisin sinun luoksesi, tulisin kertomaan mitä kaikkea joudut kokemaan, asioita mitä et odottanut ikinä tapahtuvan sinulle, mutta tuolla 15-vuotiaan kokemuksella se ei tulisi myöskään yllätyksenä. Haluaisin auttaa sinua jo nuorena teininä tekemään parempia päätöksiä, ettei sinun tarvisi nuorena aikuisena olla niin rikki, mutta menneisyyttä ei voi muuttaa. Silti voin kirjoittaa tämän kirjeen nyt.

Elämäsi tulee menemään tässä 8 vuoden aikana isoina ylä ja alamäkinä, tulet olemaan maailman onnellisin, maailman pettynein, toiveikkain, vahva, mutta myös satutettu ja hyväksikäytetty. Kerron sinulle nyt miten seuraavat 8 vuotta tulee sinua koettelemaan. Tiedän tämä on raskasta, koska olet kamppaillut jo ensimmäisestä luokasta asti koulukiusaamisen kanssa ja et juuri nyt olisi valmis edes tietämään, mitä kaikkea elämä tuo eteen. En minäkään olisi nyt valmis kuulemaan mitä kaikkea huonoa tulevaisuus tuo.

Ota siis mahdollisimman levollinen asento, pidä mielessä koko tämän tekstin lukemisen ajan, että sinä et ole yksin joka kamppailee samojen asioiden kanssa. Meistä jokainen tekee virheitä ja rakkaiden ihmisten tuella selviää pahimmistakin asioista.Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_1Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_2

”Et arvannutkaan vielä, miten kylmäksi sydämesi on muuttunut tässä ajassa.”

Olet nyt 15-vuotta, sinulla on ystäviä muutama, mutta heidän seurassaan on joskus raskasta. Haluaisit omistaa enemmän ystäviä, mutta koulukiusaaminen on tehnyt jälkeesi isot luottamus aukot. Tulet tapaamaan pian ensimmäisen poikaystäväsi. Luulet sen korjaavan kaiken, varsinkin kun huomaat koulukiusaamisen loppuvan siihen. Jos nyt saisin päättää tietäen miten se menee, älä lähde siihen kuplaan.

Vaikka olet nuori ja olet kaivannut jotakuta, jonka kanssa olla -olet aivan liian rikki seurusteluun. Et edes ymmärrä, kuinka rikki olet. Paha olo ottaa sinusta vallan ja purat sitä väärillä tavoilla ja vääriin ihmisiin. Tarvitsisit apua, jonkun ammattilaisen jolle puhua. Sinun olisi pitänyt pitää kiinni harrastuksista, koska sait purkaa energian ja pahan olon siihen, kun heppatallilla lapioit paskaa ja ratsastit.

Sinä tulet eroamaan ja vaikka sitä tulet hetken aikaa suremaan, se on parasta mitä sinun hyvinvoinnin takia tapahtuu. Päästät irti vihasta ja menneestä, pääset olemaan ehjä ja täytettyäsi 18-vuotta olet kuin toinen ihminen. Lähennyt perheesi kanssa niin paljon, saat ystäviä ja rakastat autolla ajelemista. Löydät äidin kanssa yhteisen harrastuksen ja jäät hyvällä tavalla koukkuun kuntoiluun. Olet puolentoista vuoden ajan ekaa kertaa ehjä ihminen. Valmistut ensimmäistä kertaa hyvillä arvosanoilla koulusta ja saat olla siitä ylpeä.

Olet onnellinen ja sydämesi kaipaa jotain uutta. Olet rakentanut itsestäsi ihan uuden ihmisen, jota monet ihailee. Et arvannutkaan vielä, miten kylmäksi sydämesi on muuttunut tässä ajassa. Nautit yksinolemisesta niin paljon, ettet ole edes halunnut ajatella seurustelua ja se on tuntuu hyvältä, mutta se ottaa veronsa. Uskallat ottaa ison askeleen ja lähteä kohti tuntematonta. Muutat Helsinkiin hieman pelokkaana, ilman suurempia suunnitelmia, mutta ainoa suurin unelma on jatkaa sitä vahvan itsenäisen ihmisen elämää mitä olit tehnyt jo puolitoista vuotta rakentanut.Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_3Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_4

”Minne katosi se vahva ihminen, miksi et voinut edetä hitaasti?”

Haluaisin nyt hieman valehdella sinulle ja sanoa, että elämä Helsingissä tulee olemaan täydellistä. Tulet kokemaan yksinolon ensimmäistä kertaa, mutta se tuntuu hyvältä, tuntuu aikuiselta. Olet jopa kauppareissuista onnellinen ja siitä, kuinka töiden jälkeen on ihanaa käydä kylvyssä ja syödä mansikoita.

Tulet kuukauden yksin asuminen jälkeen tapaamaan ihmisen, joka pala palalta pääsee lähemmäksi sinua ja se kaikki hyvä olo mitä rakensit, tulee seuraavan neljän vuoden aikana katoamaan. Olit rakentanut muurin ympärillesi, eikä ollut toisen helppoa päästä elämääsi, koska pelkäsit menneisyyden kokemuksien tulevan takaisin. Nyt samalla toivot, ettei se muuri olisi koskaan rikkoutunut, jälkiviisas on turha olla.

Olet ollut yksin, mutta elämä toisen kanssa tuntuu alkuun ihanalta. Sinulla oli kaksi työtä, asunto ja taloudellinen elämä kunnossa, rakas Ninni voi kuinka pitäisit siitä kiinni. Tulet kohtaamaan muutaman kuukauden päästä suuren pettymyksen, kun sinut jätetään. Olet kuukauden ajan aivan rikki. Käyt töissä, joihin menet aina hyvin aikasin, jotta pääset neljän seinän sisältä pois. Hoidat työsi hyvin, vaikka muutama läheisempi työkaveri näkeekin verhon taakse, ettei kaikki ole hyvin.

Huolestutat myös läheisesi, vaikket sitä itse edes huomaa. Töiden jälkeen menet suoraan kotiin parvekkeelle jossa vain istut ja poltat tupakkaa. Yleensä puhelimen toisessa päässä on sisko, jonka kanssa eräs ilta puhutte niin pitkään, että aamuaurinko alkaa sarastaa. Olisitko jo huolissasi itsestäsi?

Juuri päästessäsi pois kuukauden kestävästä pimeästä, elämääsi palaa takaisin ihminen jonka luulit olevan sinulle hyväksi. Otat hänet avosylin vastaan ja kuulet valheita, paljon valheita. Et ole vielä rakastunut, mutta luulet tekeväsi rakkauden nimissä sen, että pidät jostain toisesta huolta. Haluat niin kovasti olla hyvä ihminen ja auttaa toista. Luovut asunnostasi ja muutat toista kertaa yhteen poikaystävän kanssa. Voi rakas, ei niin nopeasti. Minne katosi se vahva ihminen, miksi et voinut edetä hitaasti?

Uusi asunto ei tuonut onnea, vaikka niin luvattiin. Tulet elämään elämäsi hirveimmän kesän, joudut vaikenemaan niin monista asioista, ja syksyllä loppuvat työt vetää sinut maahan. Et saa uusia töitä ja jossain vaiheessa alat olemaan sujut sen kanssa, että pidät nyt pienen loman. Olet rakas lapsi masentunut ja elämäsi vaikein vuosi on vasta edessä. Simba alkaa sairastelemaan, keskityt kaikin voimin häneen, mutta lukuisat lääkärikäynnit ei auta.

Joudut tekemään elämäsi isoimman päätöksen toisen elämästä. Menetät alkuvuodesta oman pienen lapsesi ja ymmärrät olevasi masentunut. Osaat hakea apua itsellesi, mutta se ei auttanut. Sinua ei auteta. Perheesi on tukena, mutta sinun pitäisi uskaltaa puhua avoimemmin niistä oikeista ongelmista mitä koet parisuhteessa, ei vanhemmat sinuun pety vaikka taas niin luulet.

”…tuotat itsellesi pettymyksen, kun kotiin mentäessä et pystynytkään puhua ajatuksistasi.”

Saat kerättyä itsesi ja pääset töihin, mutta syksyn rauhan rikkoo yksi viesti. Tulet kokemaan petetyksi tulemisen. Rakkaus ei ollutkaan niin kiiltokuvaa. Haluaisin taas hieman valehdella sinulle ja sanoa, että yhdessä jatkaminen kannatti. Haluaisin sanoa, että sinä tulet olemaan se joka selvisi siitä ja pystyi antamaan anteeksi. Mutta et tule selviämään siitä. Taistelet vuoden huonon työpaikan ja ailahtelevan parisuhteen kanssa. Löydät tukea lääkäristä jolle uskaltaudut vuoden taistelemisen jälkeen avautua. Saat rohkaisua soittaa äidille ja puhua hänen kanssaan siitä, kuinka haluaisit erota. Haluaisit olla vapaa ja parantaa itsesi. Olet onnekas, että sinulla on semmoinen äiti, mutta tuotat itsellesi pettymyksen, kun kotiin mentäessä et pystynytkään puhua ajatuksistasi.

Jatkat taistelua, mutta et rakkauden nimessä, vaan taistelet raha-asioiden suhteen. Olet ollut huolimaton ja tyhmä, vaikkei haukkuminen koskaan auta, mutta olen hyvin pettynyt. Nyt täytyykin olla pettynyt. Sinun pitäisi ottaa itseäsi niskasta kiinni. Jäät taistelemaan, mutta koet seuraavan vuoden onnelliseksi. Parisuhteesi ei ole täydellinen, teillä on hauskaa, mutta vain ystävinä. Se tuntuu ihan oikealta siinä vaiheessa, mutta olet niin rikki ja kaipaat oikeaa rakkautta, minkä ansaitsisitkin kaiken kokemasi jälkeen. Jonkun joka ottaa sinut nukkumaan mennessä kainaloon ja antaa sinun puhua pahasta olosta ja stressistä, katsoisi sinua vilpittömästi silmiin ja rakastaisi sinua kokonaisena ihmisenä.Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_5Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_6Taistelu vie jonkin verran pitkälle, mutta olisit voinut nähdä asiat paremmin. Tunsit sydämessäsi sen, kuinka et pysty antamaan kaikkea anteeksi, etkä enää rakasta toista niinkuin ennen. Romantiikka on kuollut ja tiedätte molemmat sen. Olisitko rakas nyt edes vahva ja jatkaisit oman elämäsi etsimistä. Tulet jätetyksi, taas. Olet liian halukas aina saada järkevän selityksen kaikkeen, mutta olethan jo vuoden verran taistellut, etkä kokenut rakkautta, olisiko siinä tarpeeksi selityksiä?

Tiedät ettei ole järkeä enää edes puhua. Voisitko nyt heittää sen egosi pois ja ymmärtää, ettei kaikki tarinat pääty hyvin ja tämä on oikein, olet tuntenut sen jo niin pitkään sydämessäsi. Ei yhdessä pidä pysyä laskujen takia. Yhdessä pysytään rakkauden takia ja sitä teillä ei ole ollut. Olet sanonut monta kertaa tuntevasi olevan enemmän ystävä, mutta miksi pelkäät nyt niin paljon jatkaa matkaasi yksin?

”-antaisitko siihen jonkun saatanan käsikirjan?”

Olet pian 24-vuotias, teet työtä joka on henkisesti liian raskasta, toivot lottovoittoa jotta voisit maksaa kaikki virheesi pois, toivot löytäväsi rakkauden, vaikka ainut rakkaus jota nyt tarvitset on sinulta itseltäsi. Olen nyt se joka kirjoittaa sinulle teinille, jotta tietäisit mitä tuleva tuo, mutta samalla haluan kirjoittaa minulle tässä hetkessä.

Olet muuttanut uuteen asuntoon ja kamppailet hyvin paljon siitä kuka olet, mistä tykkäät, miten rakastaa itseään, pystynkö joskus rakastamaan ja luottamaan johonkin toiseen. Joku päivä, joku hetki on parempi, mutta mielesi seilaa ihan liikaa. Tulet jo nyt karkoittamaan sillä elämästäsi uuden tuttavuuden, jota jäät kaipaamaan hyvin paljon. Et ollut vielä valmis uuteen sydän suruun, mutta sen sait ja nyt opit uudestaan sen, miten paljon joku toinen voi vaikuttaa. Et ole valmis vielä antamaan itsestäsi oikeaa kuvaa muille, koska et vielä itsekkään tiedä mikä se oikea kuva on, kuka on nykypäivän Ninni. Et ole valmis vielä rakastumaan, mutta en myöskään tiedä oletko siihen koskaan valmis.

Olen kokenut niin paljon ja rakkaudesta on tullut jopa pelko. Uskallanko päästää ketään perheen ulkopuolelta, niin lähelle enää. Haluan rakentaa itsestäni vahvan ihmisen, mutta on aivan liikaa vielä asioita mitkä painaa ja stressaa. Haluaisin päästä nauttimaan elämästä, koska tuhlasin liian monta vuotta turhaan taisteluun, taisteluun jossa hukkasin itseni rintamalle.

Itsensä löytäminen ei ole helppoa, kaikki puhuvat eteenpäin menemisestä ja asioiden menevän omalla painollaan. Minussa ei ole painiketta, jota painamalla voisin lopettaa asioiden turhan ajattelun. Rakastan itseäni ja hyväksyn jopa niitä huonojakin puolia itsessäni, mutta haluan pystyä parempaan ja mennä eteenpäin. Silti aina, kun joku sanoo mene eteenpäin, niin tekisi mieli sanoa -antaisitko siihen jonkun saatanan käsikirjan?Kirje_15_vuotiaalle_Ninnille_7Kun sydän on kokenut paljon, alkaa usko loppua. Mutta Ninni, olit sitten 15, 23, 30, kaikella on tarkoitus. Olet sisältäsi härkä ja pusket eteenpäin. Itke jos itkettää, naura, kun naurattaa, rakasta ja rakastu jos siltä tuntuu. Vaikka nyt koet taas epäonnistuneesi suhteessa näinkin pian, tulet varmasti vielä monta kertaa pettymään. Kaikkia ihmisiä ei ole luotu ystäviksi, eikä kumppaneiksi. Sydämesi on kokenut kovia nuoresta asti, mutta joskus täytyy unohtaa ja antaa menneiden mennä. Olet rikki, mutta korjattavissa. Sinä tulet korjaamaan itsesi ja joskus joku voi korjata ne loput aukot, mitkä joku toinen teki.

Vaikka tiedän, että elämä kohtelee meitä kaikkia huonosti, ei kukaan ansaitse liikaa pahaa. Ollaan otettu sitä tarpeeksi vastaan. Olen nyt rikkinäinen aikuinen ja sinä vielä rikkinäinen teini, toivon vain tulevaisuuden Ninnin olevan parempi, meitä paljon parempi.

Kuvat: Pinja Finell

-Ninni

Uusimmat tatuoinnit -muisto rakkaalle

Hellou!

Instagramissa onkin kyselty milloin näytän uusimmat tatuoinnit, jotka kävin muutama viikko sitten ottamassa ollessani vierailulla kotikotona. Entuudestaan omistin jo kaksi tatuointia, jotka on välillä somessa vilahdellut kuvissa. Halusin nyt erikseen näyttää uusimmat tatuoinnit ja kertoa tarinat niiden takaa ja mistä idea on syntynyt.

Ensimmäisenä tehtiin käteen pieni tatuointi -härän symbooli. Pienenä varsinkin rakastin lukea omaa horoskooppia ja härkä on aina osunut omaan luonteeseeni todella hyvin. Muistan ollessani nuori, kun veljeni otti oman tatuoinnin härästä ja silloin tiesin haluavani joskus tatuoida jonkin näköisen härän symbolin.

Instagramissa on ihania tilejä, joista saa inspiraatioita tatuoinneista. Erityisesti silmääni on pistänyt kaikki yksinkertaiset ja pienet tatuoinnit, joista tämän härkä tatuoinnin paikan keksin. Yllätyin paljon miten moni ei tiedä härän symbolia, vaikka näitä näkee monilla ja horoskoopit on joskus olleet todella suosittuja.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKahden vuoden ajan olen tiennyt ottavani tietyn tatuoinnin tiettyyn paikkaan, joka kantaa suurta merkitystä aina ihollani. Vanhemmat seuraajat eivät ole voineet välttyä asialta, joka mursi meidän pienen perheen kaksi vuotta sitten. Jouduin päättämään Simban elämästä ja se päätös vei hänet kivuista eroon, seuraamaan meitä pilven reunalta.

Surutyö oli todella raskasta ihmiselle, joka ei ole koskaan menettänyt ketään, saati joutunut itse päättämään jonkun toisen elämästä. Simban kuolemasta tuli maaliskuun 28. päivä kuluneeksi kaksi vuotta ja nyt oli sopiva hetki ottaa kauan harkittu ja tarkoin suunniteltu tatuointi.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAEdellisten tatuointien otosta oli mennyt jo reilu viisi vuotta, joten jännitys oli todella kova! En muistanut yhtään miltä se tuntui ja kestänkö kipua enää. Onnekseni en ottanut isoa palaa ja tatuoinnut isoa leimaa, koska siinä olisi ollut paikat hellänä.

Siskoni oli älyttömän suurena tukena ja helpotti jännitystä. Myöskin tallensi pahimmat irvistykset videolle, joille oli myöhemmin hauska nauraa. Tatuointikuume on nyt selätetty, yksi idea on ainakin mielessä, mutta myöhemmin tulevaisuudessa tulee sen aika.

-Ninni

Kokemus yliluonnollisesta hetkestä

Moikka!

Instagramissa pidin muutama viikko takaperin kyselyn siitä, haluaisitteko kuulla yhdestä yliluonnollisesta kokemuksesta joka tapahtui vuosi sitten. Olen miettinyt asian kirjoittamista, mutta kokenut tämän olevan sen verta arka aihe, etten koskaan tätä tulisi avaamaan varsinkaan blogissa.

Rohkaisua tähän asiaan sain jaettuani kokemuksen ystävän kanssa jonka tiedän olevan järkevä tämmöisten asioiden suhteen. Ja koska en otsaani saanut hullun leimaa, päätin joskus tulevani tästä kirjoittamaan jos asialle on kysyntää.

Vaikka olen mielikuvitukseni kanssa hyvin vilkas niin silti tämmöiset asiat eroittaa mitkä ovat vain mielikuvituksen tuottamaa. Jaan teille nyt kokemukseni joka tapahtui Simban poismenon jälkeen samana iltana.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA28.3 tulee vuosi kuluneeksi siitä, kun tein 21 vuoden elämässäni raskaimman päätöksen ja päästin rakkaan Simban sairauden tuottamista kivuista lepoon. Sinä iltana tunteet meni vuoristorataa, kotimatka eläinlääkäristä ei tuntunut todelta -olin juuri maksanut melkein 200€ saadakseni perheenjäseneni parempaan paikkaan.

Kotiin päästyä romahdin lattialle itkuisena huutaen, missä vauvani on. Puolisoni rauhoitti ja illan hämärtyessä päätimme lähteä käymään hieman kävelyllä, koska kotona tunteet olisi vain pakkautunut ja raitis ilma selvittäisi sitä, mitä juuri on tapahtunut. Kävelyn alussa katseltiin tähtiä taivaalla ja kirkkaimman tähden löydyttyä tiesin siellä kaukana turvassa olevan pienokaiseni.

Kävimme 15 minuutin kävelyllä suurimmaksi osaksi hiljaa ollakseen. Oltiin kodin lähellä pienellä suoralla kävelemässä, kun tunsin jotain todella tapahtuvan. Mieheni käveli vasemmalla puolellani, kun taas oikean jalkani vieressä tunsin jonkun pienen tepsuttavan. OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAHidastin askeltani ja tunne siitä, että Simba käveli vieressäni vain vahvistui. Tässä vaiheessa sanoin puolisolleni asiasta, itkuisena ja hieman pelokkaana. Molempien tunteet olivat olleet sinä iltana todella vaihtelevat, eikä mieheni ymmärtänyt minun tarkoittavan oikeasti Simba kävelee vieressäni.

Nurkan taakse kääntyessä tunne hävisi, mutta ei surullisella tapaa. Oudolla tapaa olin juuri sillä hetkellä kaiken surun ja menetyksen keskellä onnellinen, koska tunsin vielä kerran sen mitä jouduin menettämään, pienen eläimen rakkauden ja huomion osoituksen, mutta myös kiitoksen.

Kiitoksen siitä, ettei toinen joudu taistelemaan enää kipuja vastaan, ei enää yhtään lääkärikäyntiä. Kiitoksen vuosista mitä saatiin kokea ja kiitoksen perheestä, joka nelisteen rakennettiin. Kiitoksen siitä, että pieni kissa sai turvallisen kodin ja nukkua jokaisen yön rakastetussa ympäristössä.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAVaikka tunteeni olivat olleet sinä iltana todella vaihtelevat, en hetkeäkään epäillyt, etteikö tapahtunut olisi totta. Se oli yhtä totta kuin jokainen heräämäni aamu, jokainen tuntemani kipu ja onni. Vaikka asia tuntuukin todella erikoiselta, olen kiitollinen saadessani kokea tämän pienen hetken.

Sain kokea vielä pienen hetken tunteesta mitä en välttämättä enää koskaan tule kokemaan. Sain vielä kerran jättää hyvästit ja tuntea sen, että minulla on joku suojelemassa jokaista matkaani.

Kuvat: Tom Mikael

-Ninni

Esiripun laskeminen – miksi en odota tätä joulua

Meidän jokaisen elämä horjuu, vaikka ulospäin sosiaaliseen mediaan, työkavereille ja ulkopuolisille annettaisiin hyvä kuva. Meistä jokainen kokee enemmän, tai vähemmän surua ja epäonnistumisia.

On vain asenteesta kiinni miten suhtaudutaan onneen ja epäonneen. Liian helposti arvioidaan ihmisiä ja annetaan kateuden vallata mieli. Haluatko olla kateellinen toiselle vaikka et todellisuudessa tiedä millaista hänen elämänsä on?OLYMPUS DIGITAL CAMERAAikaisemmassa postauksessa kerroinkin kirjoittavani tästä aiheesta paremmin. Oon aina kokenut surua ihmisiä kohtaan joille joulu on vaikeaa ja olen aina ollut kiitollinen siitä, että meidän perheessä joulu on ollut onnellista aikaa. Nyt siitä on muuttunut vuoden tunteikkain ja vaikein aika.

Simba sairastui talvella ja viime joulu jäi viimeiseksi yhteiseksi. Simban poismenon jälkeen sain pahimman romahduksen ikinä, jolloin jouduin toteamaan puolisolleni kyynelten joukosta, ymmärtäväni sen jos hän haluaa lähteä.

Tuntui hirveältä ajatella sitä kuinka toinen joutuu näkemään vierestä pahinta kriisiä. Enkä pystynyt allekirjoittamaan sitä, kuinka kauan kestäisi ennenkuin jalat kantaisi. Meneekö toipumisessa viikko vai vuosia, ja se teki asiasta pelottavamman. En missään nimessä halunnut olettaa toisen jäävän vierelle.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAMiksen asiaa blogissa halunnut paljoa vuodattaa oli itselleen tsemppausta eteenpäin. Vaikeita asioita on helppo pitää salassa, koska varmasti meitä kaikkia on opetettu ettei ne murheet vatvomalla parane. Arjessa jokainen asia muistutti menetyksestä, kodissa tietyt kohdat, Figaron hämmennys ja suru. Oli ihanaa saada keskittyä johonkin muuhun mikä ei niin paljoa muistuta tapahtuneesta.

Blogin kirjoittaminen iloisista ja inspiroivista asioista teki mielelle todella hyvää, niinkuin aina. Ajatukset sai muualle, mieli tyhjeni surusta ja täyttyi ilolla.

Jos olisin ikävästä alkanut kirjoittamaan, ei mitään ilon aihetta olisi löytynyt, vaan tuska olisi ollut kaikessa mitä tekee. Sillä pitkän aikaa kesti, kun tietokoneen kannen sulki, kotona oli vain tyhjyys.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAHaluan muistuttaa kaikkia siitä, ettei asiat aina ole miltä näyttää. Kenenkään ei pidä mennä sanomaan jonkun toisen elämän olevan helppoa, koska kauniinkin blogin ja hymyilevien kuvien takana on jokaisella arki. Jokaisella on edessä elämä joka yllättävinä aikoina heittää saavilla kuravettä päälle.

Meistä jokainen ansaitsee onnea ja iloa elämään, oli sitten bloggaaja tai ei -meistä jokainen on oikeutettu siihen, ettei kaikkea surua tarvitse jakaa. Joskus esirippua ei tarvitse pudottaa, jos se pitää vaikeina aikoina kasassa.

-Ninni

Kun kaksi muuttui yhdeksi

Ajattelin Simban muistokirjoituksen olevan ainut postaus minkä haluan tehdä asiaan liittyen. Sulkisin ovet siltä osin täällä blogin puolella ja surisin asiaa rauhassa kotona. En halua antaa surullista kuvaa, koska elämähän jatkuu.

Haluan olla inspiroiva ja positiivinen, koska sitä me kaikki elämässä tarvitaan, energiaa toisilta ja hyvää fiilistä. Kaikille meille tapahtuu surullisia asioita, vaikkei niitä sosiaalisessa mediassa kertoisikaan.

Tämä on silti asia mistä haluan vielä ainakin tämän kerran puhua, koska joskus myös tarvitaan sitä surua muistaakseen sen ilon.OLYMPUS DIGITAL CAMERAVaikka arki on jatkunut välillä todella ihanasti, niin yksi päivä tunteet tulivat todella vahvasti pintaan ottaessani Figarosta kuvan. Kuvaa katsoessa tajusin hänen olevan nyt se ainut, vaikkei semmoista olisi pitänyt miettiä ainakaan kymmeneen vuoteen.

Samalla katsoin Simban kuvia ja surin, ettei hänestä tule enempää kuvia. Kansiossa on viimeisin kuva ja se tulee aina olemaan se viimeinen kuva.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASimban poismenon jälkeen sain aika nopeastikkin kysymyksiä, siitä tuleeko meille toista kissaa Figarolle kaveriksi. Aikanaan Simban kotiuduttua tein itselleni lupauksen heidän olevan viimeiset kissat elämässäni.

Sitä päätöstä aion kunnioittaa, koska uusi kissa ei toisi Simbaa takaisin. Toisella kissalla yrittäisin vain paikata tyhjää koloa, mikä Simban jälkeen on kumissut tyhjyyttään sydämessäni ja kotona.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOnneksi pahimmankin surun keskellä on ollut positiivisia merkkejä ilmassa. Figarosta on tullut huomattavasti erilainen kissa sen jälkeen, kun sai käytyä rauhassa oman surunsa läpi ja tajusi sen, että meitä on nyt vaan kolme täällä kotona. Figaro on nykyään seurallinen ihan vieraillekkin, kun ennen on ollut todella ujo ja mielummin piilossa vieraiden aikana.

Myös hoitamisessa on tullut iso muutos mitä ei oltaisi puolison kanssa niin selkeästi uskottu. Ruokaa menee todella vähän ja hiekkalaatikko pysyy puhtaana huomattavasti pidempään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMeidän perhe on nyt pienempi, mutta entistä vahvempi, tuli elämässä mitä tahansa vastaan. Figaro on meidän vauva joka saa kaiken ylimääräisen rakkauden ja hoivaamisen.

-Ninni

Surun tullessa kylään

Meistä jokainen joutuu jossakin elämän vaiheessa menettämään jotain. Kenenkään menetystä ei voi verrata. Kenelläkään ei ole isompi menetys, tai suurempi suru kuin toisella. Meistä jokainen on yksilö ja jokainen saa surra oman elämän tärkeistä asioista jos tuntuu surettavan, jokaisen meidän surua pitää kunnioittaa.

Olen itkenyt jokainen päivä, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Olen ollut niin poikki ja haluaisin vain olla ehjä. Silti ensimmäistä kertaa Simban poismenon jälkeen, kun nauroin vanhempieni kanssa tuntui se oudolta. Saanko olla välillä iloinen?

Saanko vielä nauraa ja välillä tuntea oloni ihan hyväksi? Asiat pamahtaa päähän ihan hyvänäkin hetkenä, varsinkin kotona. Ihan silloinkin, kun vain teen ruokaa. Ikävä tulee nurkan takaa ja saa kokonaan rikki, silloin hukun kyyneliin.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKaikki tietää, että kyllä ne asiat siitä. Kyllähän ne joo, elämä jatkuu ja sen pitää jatkua, tapahtui täällä mitä tahansa. Vaikka välillä ei halua jatkaa, se tuntuu vaan väärältä.

Olin jo aikaisemmin varannut matkan vanhempieni luokse ja se oli paras lääke itselleni, että pääsin seuraavana päivänä pois meidän kodista. Ensimmäinen yö täällä kotona oli hirvein ikinä, enkä tule koskaan unohtamaan sitä.

Vanhempieni luona sain sitä mitä eniten tarvitsin, äidin halauksia ja hänen olemuksen rinnalleni. Isin pitämään huolta ja hänen hassuttelua, se saa aina muistamaan nauraa. Sain heti surun alussa jo pohjaa sille, että päivä päivältä suru lähtee sisältäni pois. Myöskään en silloin ollut siinä ympäristössä missä olen tottunut olemaan Simban kanssa.

Kotona on ollut vaikeampaa, enkä väitä vastaan etteikö tämä jollain tapaa vaikuta myös meidän parisuhteeseenkin. Inhottaa olla välillä niin rikki, mutta onneksi puolisokin välitti Simbasta hyvin paljon ja tietää minun tarvitsevan aikaa surra. Silti tämä myös jollain tapaa yhdisti meitä.

Muistetaan halata vieläkin enemmän ja katsoa silmiin, vaikka välillä vähän suupielet allapäin, kun hymyä on vaikea saada. Muistetaan näyttää olevamme tässä toistemme kanssa. Muistetaan surra yhdessä, koska tämä on meidän perhe mikä meni rikki. Muistetaan myös rakentaa uudenlaista arkea ja naurattaa toisiamme.

Blogin kannalta on ollut hiljaista ja tiesin tuon kauhean tiistain jälkeen, kun seuraavan kerran kirjoitan on se muistokirjoitus Simbasta. Kiirettä en halunnut pitää ja kuten äitinikin sanoi, kirjoita sitten kun pöly on laskeutunut.

Yritän kirjoittaa aina, kun fiilis on hyvä. Tiettyä rutiinia en uskalla luvata, vaikka voin paljastaa kirjoittamisen olleen ehdottomasti parasta tekemistä nyt. Toiveita saa laittaa, koska se piristää täällä kotona oloa ja saa ainakin syyn myös kirjoittaa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAHaluan vielä erikseen mainita siitä mikä on mieltä rauhoittanut ja myös piristänyt. Jos ihanaa perhettä ja lukuisia heidän haleja ei lasketa niin ihanat ystäväni. Oon saanut itkee heidän kanssaan ja on tullut paljon osanottoja. Silti yksi jäi vahvasti mieleen, mikä sai kyyneleet valumaan heti.

”Hei jos haluut seuraa tai piristystä tai jutella tai vaan olla hiljaa niin mä oon täällä ❤ ”

Tästä keväästä piti tulla parempi kuin viime vuoden kevät. Tästä keväästä tuli kertaheitolla hirvein kevät ikinä. Silti toivon ja pyydän, suru ethän muuta meille asumaan?

-Ninni

Julkaisun kuvat päivitetty 10/2018

 

 

 

 

 

 

Taivaalle sytyin tähtenä

Saanko lähteä nyt? Luuletko, että hetki on oikea?

Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville ja loputtoman pitkille öille? Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt, esimerkkiä yrittänyt näyttää.

Saanko siis astua toiselle puolen ja vapaaksi henkeni päästää? Aluksi en tahtonut lähteä, taistelin kaikin voimin. Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua. Kohti lämmintä ja elävää valoa

Tahdon lähteä. Tahdon todella. On vaikeaa jäädä.

Mutta lupaan, parhaani yritän elääkseni vielä yhden päivän. Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia ja minä kokea suuren suurta rakkautta. Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa, sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.

En ole kaukana, lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina; henkeni tulee sinua seuraamaan, minne maailmassa matkasi johtaakaan.

Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut. Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua, Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi ja päättää tämä elämä luonasi.

Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran, ja sano sanat, jotka toiveeni ois, koska välität minusta tuhannen verran, annat minun nukkua jo tänään pois.

Taivaalle_sytyin_tahtena_4

28.3.2017 oli aika päätöksen vaikea. Tuona päivänä valmistauduin siihen, että rakas Simba ei enään palaa kotiin. Tuona päivänä tein raskaan päätöksen ja päästin pienokaiseni enkelten mukaan pilven reunalle.

Suru, tuska ja ikävä ovat niin suuret ettei oloa osaa kuvailla. Joka hetki toivon, että palaisit luokseni, nukkumaan viereeni niinkuin aina.

Taivaalle_sytyin_tahtena_1

Olit aina läsnä, pienissäkin arjen asioissa olit aina mukana. Muistan jokaisen lempipaikkasi kotoa, muistan miten aamuisin miu’uit aamupalaa. Kuinka veljesi Figaron kanssa söitte tietyiltä puolilta ja sinä sait aina ensimmäisenä ruuan, koska kiilasit aina eteen.

Muistan kuinka aina tulit sänkyyn viereeni silloinkin jos olin kipeä, tai surullinen. Olit aina vierelläni, kun eniten tarvitsin tukea. Olit Figaron kanssa aina syy tulla kotiin.

Minun ei tarvinnut yhtään yötä nukkua yksin silloinkaan kun puoliso oli töissä, koska käperryit kainalooni aina samaan kohtaan. Yöllä kapusit päälleni makaamaan ja monesti ahtasit itsesi minun ja isin väliin nukkumaan.

Lähdettiin kolmistaan maailmalle ja mukaamme tarttui mies josta tuli teille oma isi joka rakastaa sinua todella paljon. Saatiin vihdoin ihana koti missä olla onnellisia ja oltiin yhdessä oma pieni perhe.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt kotiin meneminen tuntuu raskaalta, hyvin raskaalta. Missä pikkuiseni on joka oli aina silloin kun eniten tarvitsin. Missä olet nyt, kun suru on suurin?

Syytän itseäni paljon, vaikken saisi. Pelkään, että olet minulle vihainen. Etten voinut enään tehdä mitään ja jouduin päästämään sinusta irti, mutta huomasithan minun olevan vierelläsi loppuun asti?

Kuulithan viimeiset sanani sinulle ja tunsit kaikki pusut ja silitykset. Olin vierelläsi siihen asti, kun tassusi alkoi sinertämään ja olemaan kylmä. Olisin voinut jäädä luoksesi koko yöksi.

Annathan anteeksi, että jouduin päästämään sinusta irti. Muistathan aina, kun katsot pilvien luolta meitä, ettemme koskaan unohda sinua. Tulen aina muistamaan ja aina rakastamaan sinua. Ja joskus ikävä loppuu, kun pääsen luoksesi ja taas silittämään sinua ja tuntemaan kuinka pehmoinen ja kaunis turkkisi on.

Taivaalle_sytyin_tahtena_3

Aina sinua kaivaten.

❤ Äiti, isi ja Figaro