Naistenpäivän kunniaksi pari sanaa naiseudesta
Hellou!
Maanantaina vietetyn naistenpäivän kunniaksi ajattelin sanoa muutaman asian liittyen naiseuteen. Naistenpäivän tarkoitus on hyvä, kuten joulu ja syntymäpäivät, jolloin korostetaan yhdessä oloa ja hyvää mieltä. Naistenpäivänä on voimaannuttavaa nähdä, kuinka tasa-arvon eteen tehtyä työtä korostetaan ja puhutaan asioista mitkä joskus jopa unohtuu arjen keskellä. Siksi on hyvä olla päivä jolloin kaikki tuodaan voimakkaasti esiin. Halusin myös siksi luoda tämän julkaisun myöhemmin, ettei tärkeistä asioista puhuminen jäisi vain naistenpäiväksi.
Omassa työssäni koen päivittäin, kuinka minä olen nainen. Mutta se ei ole voimaannuttava ja tasa-arvoa antava kokemus, vaan juuri niitä minkä eteen yritetään edelleen tehdä töitä, että me naiset oltaisiin yhtä arvokkaita kuin miehet. Työskentelen ”miesten valtakunnassa” ja omalla osastollani olen ainut nainen ja siksi naisena oleminen työympäristössäni korostuu päivittäin. Onneksi toisen osaston naisilta saa tarvittaessa tsemppiä ja vertaistukea. Vaikka toisella osastollla naisia on useampia korostuu jokaisen naisen kohdalla se, kuinka me työskennellään enemmän miesten alalla.
Asiakkaat ovat pääsääntöisesti miehiä ja törkeintä käytöstä tulee keski-ikäisiltä miehiltä ja nuorilta miesten aluilta. Kutsun niitä miehiä naisrasisteiksi, jotka näyttävät ja sanovat, kuinka minä olen vain nainen ja kuka tahansa muu mies olisi huomattavasti pätevämpi paikalleni. Tiedän sanonnan olevan voimakas, mutta voimakas on myös näiden miesten käyttäytyminenkin. On hyvin paljon omasta pääkopasta kiinni miten kohtaamiset näiden naisrasistien kanssa ottaa, joskus ne osaa hyvinkin sivuuttaa, mutta koska olemme naisia niin joskus on päiviä, kun asiat ottaa herkemmin.
Myöskin surullisinta on ollut huomata miten keski-ikäiset naiset käyttäytyy nuoria naisia kohtaan. Miesten ruman kohtelun jotenkin ymmärrän, etteivät he halua nuoren blondin auttavan oikeiden ruuvien valinnassa, koska he ovat miehiä jotka sen talon rakentavat ja naiset vain siivoavat murut lattioilta ja pöyhivät tyynyt. Mutta eniten sattuu, kun toinen nainen käyttäytyy tökerösti toista naista kohtaan. Missä on se woman power mitä yhdessä pitäisi luoda tasa-arvon eteen?
Viime aikoina olen paljon kuullut, kuinka elämässä pitäisi olla välittämättä ja antaa asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta me kaikki ei olla samanlaisia. Se huumori joka uppoo joihinkin ei uppoo kaikkiin. Myöskin meistä jokainen voi olla herkkä, eikä se ole heikkous.
On vielä paljon opittavaa siihen miten tuodaan täydellinen tasapaino naisten ja miesten välille, mutta rehellisesti sanoen me ei koskaan tulla olemaan samalla viivalla. Naisissa ja miehissä tulee olemaan aina ne tietyt eroavaisuudet mitkä viimeistään erottelee meidät. Työelämässä sen ei silti pitäisi näkyä negatiivisesti, vaikka oon nainen voin silti olla hyvä hyvä työssäni, vaikka se miellettäisiin enemmän miesten hommiksi.
Hyvää naistenpäivää vielä näin jälkikäteen, olkaa rohkeita ja ei lokeroida itseämme ettei voida työelämässä olla yhtä hyviä, kuin miehet. Eikä lähdetä itse alistamaan miehiä, vaan nostetaan itsemme samalle korokkeelle ilman muiden lyttäämistä. Meitä tulee olemaan aina erilaisia ihmisiä ja se on ok, meidän ei itse tarvitse alistua heidän tasolle huonolla käytöksellä.
-Ninni
Aikanaan omistin älyttömän paljon erilaisia kenkiä ja silti tuntui, ettei mikään ollut napakymppi mihinkään asuun. Silloin vaatekaappini sisälsi vain ihania erilaisia vaatekappaleita, mutta ei mitään ajatusta niiden yhtenäisyydestä ja varsinkaan kenkien kohdalla. Muistan omistaneeni kauniit tennarit, mutten koskaan käyttänyt niitä. Ne eivät sopineet mihinkään asuun, silti säilytin niitä vuosia toivoen joku päivä niiden päätyvän jalkaan asti. Sitä päivä ei ikinä tapahtunut, vaan kengät päätyivät kirpparille myyntiin suurimman osan muiden vaatteiden kanssa.
Viimeksi tein samantyylisen postauksen lempparihousuistani, 
Ilmastonmuutoksessa mietin kaikista eniten sitä, mitä oma panokseni tuo ja riittääkö se, myös se miten 2019 luvulla on ihmisiä, jotka eivät usko selviin merkkeihin? Myönnän heti, etten alkanut perehtymään edes heidän kantaan jotka kieltää kokonaan ilmastonmuutoksen. Uskon sen liittyvän pelkoon, miksi joku muuten kieltäisi asian jonka näkee ja tuntee maailmassa.
Ilmastonmuutos on asia, josta puhuminen ahdistaa arvostelun takia. Jos puhun siitä, kuinka jokaisen täytyy miettiä omaa kuluttamista ja valintoja, mutta samaan aikaan menen syömään uusi takki päällä ravintolaan, olenko silloin naurettava. Ihmiset haluavat täydellisiä roolimalleja ja odottavat 100% täydellisyyttä muilta, mutta emme silti ole itse valmiita tekemään täysillä asioita mitkä ei ole isoin kiinnostuksen kohteena. Maailma puhdistuisi monilla asioilla ja suuri asia niistä olisi asenteen muuttuminen. On turha pelätä ilmastonmuuttumista kotona, kun mielummin elää ja tekee itselleen sopivia ratkasuja.
Vuosien jälkeen ihastuin poolopaitoihin ja viime talven käytetyimmät vaatteeni oli tämä valkoinen ja vastaava musta poolopaita. Todella tyylikkäät, rennot ja niin eri asuihin täydellisesti sopivat paidat on pelastanut monet asukriisit. Haikeudella laitan villapaidat ja poolopaidat kesän ajaksi syrjään, mutta poolopaitojen aika ei onneksi vielä ole ohi. Eilen näitä kuvia ottaessa huomasin poolopaitojen olevan vielä täydelliset kevään tuulisina päivinäkin. Näitä saa yhdisteltyä tyylikkäästi erilaisten takkien ja jopa liivienkin kanssa. Vilukissalle poolopaita on täydellinen valinta, koska kylmä tuuli ei pääse niskaan ja kaulaan.
Näistä voisinkin tehdä vielä keväisen postaussarjan erilaisia tapoja yhdistää poolopaita! Onko joku teistä hurahtanut viime vuosina taas poolopaitoihin? Muistan viimeksi omistaneeni poolopaidan 14-vuotiaana ja sen jälkeen vasta nyt 23-vuotiaana. Mieli muuttuu ja tottumukset, mutta tämä on ollut ehdottomasti mieluisa uusi/vanha lemppari!
ninnijuutinen.com 