Kahden viikon kesäloma vaiko hengähdystauko
Hellou!
Vietin pitkästä aikaa kesälomaa ja nytkin vain kaksi viikkoa, mutta tällä hetkellä on tuntunut, että olen kaiken ylimääräisen ajan yrittänyt vaan ladata loputtomia akkuja. Kaksi viikkoa on vielä kesälomia käytettävänä, mutta niiden viettämisessä ei enää puhuta kesästä. Samalla helpottaa ajatus, kuinka myöhemmin on muutama viikko lomaa edessä, jolloin saa huilattua töistä vielä tämän vuoden puolella uudestaankin. Olen nyt ensimmäistä kertaa yli vuoden tehnyt täydellä tunnilla töitä ja se on uutta. Olen muutamaan otteeseen tehnyt kahta työtä samaan aikaan, mutta nekin on ollut väliaikaisia ratkaisuja. Tällä hetkellä tekisin mitä vain, että saisin ylimääräistä aikaa väsymyksen sijaan ja saisin kirjoittaa blogia.
Kesäloma meni jo, ja näin viimeiseenä päivänä sain koneen avattua kahden viikona aikana vasta toisen kerran. Ainakin voin sanoa, että loma on hyvin levätty ja ladattu niitä loputtomia akkuja. Lomasta en halunnut ottaa stressiä siitä, mitä täytyy tehdä ja nähdä. Muutamia suunnitelmia oli ja niitä tuli toteutettua ja myös hylättyä. Kaikista eniten loman aikana odotin spesiaalia neljää päivää, jonka saan viettää puolisoni kanssa. Noina päivinä myös tuli vietettyä loman aktiivisimmat päivät. Sormet ristiin siitä, että vielä joskus saadaan viettää edes kokonainen viikko yhteistä lomaa.
Häpeilämättä yhtään sitä, että ollessani yksin lomalla saatoin vaan pötkötellä kotona selaten TikTokkia ja inspiroitua instagramissa. Kesälomalla tuli myös koettua ensimmäinen yö Helsingin Clarion hotellissa, vietettyä ihanan romanttinen päivä Vantaan Flamingo Spa:ssa. Olen viettänyt pitkästä aikaa päiviä kukkamekoissa, nauttinut lämmöstä ja saanut kuvattua erilaista materiaalia. Tärkeintä koko lomassa oli saada aikaa vain olla. On hurjaa ajatella sitä, kuinka työt vie meitä mennessään ja varsinkin jos työ ei ole sitä mikä ruokkii sielua, niin helposti sisällä oleva liekki alkaa hiipumaan. Kaikki uurastus palkitaan ja siihen haluan vahvasti uskoa.
Viimeistä lomapäivää viettäessä halusin rutistaa kaiken keräämäni luovuuden ja laittaa väsymyksen joskus väkisin syrjään. Tänään vietin ensimmäistä kertaa päivää olemalla ”that girl.” Illalla nukkumaanmeno ilman puhelinta ja herääminen venyttelemällä oli ehdottomasti parhain päätös aloittaa luova viimeinen lomapäivä. Töihin paluu hieman jännittää monestakin syystä, mutta tämä tunne ei myöskään yllätä. On ihan kiva olla ihminen joka kokee erilaisia tunteita vahvasti ja töihin paluun pieni jännityskin pitää taas jalat maassa ja pään pilvissä.
Ootteko te viettänyt kesälomat jo tältä vuodelta?
Seuraathan sä jo mua igssä @ninnijuutinen 💛
Edellisessä postauksessa taisin sanoa, että niiden kuvien myötä sanotaan heipat kesälle, mutten muistanutkaan kuinka kesän yksi lemppari asuista oli vielä julkaisematta täällä blogin puolella.
Tämän asun julkaisinkin jo aikaisemmin kesällä instagramissa ja kaikki ihana palaute toi mieleen sen minkä takia some on ihana parhaimmillaan. Kun aina muistettaisiin kehua muita, kehun kirjottaminen vie muutaman sekunnin, kun muuten somessa ollaan monia tunteja päivässä!
Hiukan pohjustaakseni asiaa, minkä takia tämä asia nyt niin suurena yllätyksenä tuleekin, johtuu elämän tuomista pettymyksistä ja suruista. Somessani olen tuonut rikkinäisyyttä esille ja myös miten viime syksyinen ero vaikutti niin moniin asioihin, kuten sen olevan myös syy minkä takia päädyin muuttamaan Tampereelle.
Tapasin kiehtovan tyypin, jonka kanssa aluksi ystävystyin, vaikka tiesin kiinnostusta olevan enemmän molempien kohdalla. Yritin pitkään sivuuttaa omat tunteeni ja uskokaa, kun sanon älä ikinä tee niin. Omat tunteet täytyy aina käsitellä ja olen niin onnellinen tästä tyypistä, koska olen alusta asti pystynyt puhumaan hänelle niin hyvistä, kuin vaikeistakin asioista. Minä joka muurasi sydäntä umpeen, alkoi jostain syystä luontevasti avautumaan ja huomasin, mitä enemmän puhuin asioista, sitä suurempi side meidän välille syntyi. Mikä parasta, tämä ihminen ei katsonut minua eri tavalla, vaan pyyhki kyyneleeni, piti kädestä ja oli tukena. Sain juuri semmoista tukea ja rohkaisua asioihin, että tunteiden piilottaminen pidempään olisi ollut mahdotonta.
Mekko on sopivan pituinen, eikä tarvitse pelätä pepun vilkkumista, mutta kuten tässäkin postauksessa jo paljastin, pidän pidempienkin mekkojen alla shortseja. Valkoisia mekkoja varten olin jo aikaisemmin ostanut kevyet biker shortsien tyyliset shortsit, eikä istuessa tarvitse miettiä vilkkuuko jotain sopimatonta Mekkojen käyttö on pitkään ollut itselleni hieman nou nou, koska on epämukavaa yrittää sipsuttaa ja pelätä tuulen virettä, mutta huomaamattoman tuntuisien shortsien kanssa mekkojen käyttö on paljon mukavempaa.
ninnijuutinen.com 