Ainut suomalainen joka ei juhannusta vietä
Juhannus, se kesän kohokohta monille suomalaisille. Juhla johon liittyy perinteitä perheen ja ystävien kesken. Pidempi viikonloppu, jolloin voi mennä mökille rentoutumaan ja juhlimaan. Juhla jolloin sattuu ja tapahtuu niin iloisia, kuin surullisiakin asioita.
Meidän perheessä on vuoden tärkeimpiä juhlia ollut isän & äitienpäivä, joulu ja omat syntymäpäivät. Vappu oli lapsena hassuttelun aikaa, jolloin iskä toi töistä omat heliumpallot kaikille ja koulussa värjättiin hiukset vappuvärillä kivikoviksi, että suihkulle oli todellakin tarvetta. Se hassuttelujuhla on saanut jatkoa kummitytön kasvaessa ja se lapsen ilo ilmapalloista on vaan maailman suloisinta.
Mutta entäs se juhannus? Jos uskallan myöntää, niin ilman lunttaamista en muistanut mitä juhannus tarkoittaa. Meidän perheellä ei ole koskaan ollut omaa mökkiä mistä monesti tämä juhla perustuu ”mennään mökkeilee juhannukseksi.” Vietin ihka ensimmäistä kertaa juhannusta täytettyäni 18-vuotta vanhempieni ja isosiskon kanssa kotikotikaupungin paikallisessa tanssilavalla. Se oli hauskaa ja vaikka siitä onkin jo viisi vuotta aikaa, niin se oli ehdottomasti yksiä kesän parhaimpia muistoja ikinä.
Tämä on myös se ajankohta, jolloin iskän toivotus hyvää juhannusta osuu oikeina päivinä. Ellei hän ole vaihtanut sen joulun toivotuksiin, tai johonkin muuhun yhtä hassuun tapaan toivottaa hyvää päivänjatkoa.
En yhtään ihmettele miksi juhannus on monille kesän odotetuin asia. Jos sen ajan käyttää rakkaimpien ihmisten kanssa, en keksi mitään muuta parempaa mitä elämässä voisikaan tehdä.
Juhannuksesta ei ole siltikään muodostunut perinnettä juhlia sitä mitenkään ja mieluusti olisin tämänkin ajan voinut olla töissä. Meidän perhe on yleensä muuten kesäisin kokoontunut yhteen viettämään grillijuhlia ja milloin milläkin nimityksellä olevia illanistujaisia. Tärkeintähän on viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa ja mieluusti sitä tekee enemmän, kuin vain kolme kertaa vuodessa.
Tämän juhannuksen vietän blogijuttuja tehden, salilla käyden, nauttien hyvistä keleistä, siivoten kodin kaikki ylimääräiset laatikota ja jopa ehkä elämäni ensimmäisellä hieronta käynnillä! Joten ei valittamista tässäkään juhannuksessa suomalaiselle joka ei sitä mitenkään vietä. Ehkä otan hieronnassa käynnin juhannusperinteeksi, tai kaappien siivouksen, kummatkin kuulostaa yhtä houkuttavilta.
-Ninni
Kahden vuoden ajan olen tiennyt ottavani tietyn tatuoinnin tiettyyn paikkaan, joka kantaa suurta merkitystä aina ihollani. Vanhemmat seuraajat eivät ole voineet välttyä asialta, joka mursi meidän pienen perheen kaksi vuotta sitten. Jouduin päättämään 
Edellisten tatuointien otosta oli mennyt jo reilu viisi vuotta, joten jännitys oli todella kova! En muistanut yhtään miltä se tuntui ja kestänkö kipua enää. Onnekseni en ottanut isoa palaa ja tatuoinnut isoa leimaa, koska siinä olisi ollut paikat hellänä.
ninnijuutinen.com 