Syksyiset kuulumiset -elämäni parhain keikka

Syksyiset_kuulumiset_elamani_parhain_keikka_1Syksyiset_kuulumiset_elamani_parhain_keikka_2Syksyiset_kuulumiset_elamani_parhain_keikka_3Hellou!

Viime viikolla tuli harvinaisesti vain yksi postaus, joka oli maanantaina. Yksinkertaisesti aika ei vain riittänyt, olin torstaiaamulle suunnitellut tekeväni sen päivän postauksen ennen kello 12. Torstaiaamuna kylään saapui kummityttöni ja aina hänen ollessa kanssani haluan antaa kaiken huomion ja rakkauden hänelle, jonka hän on ansainnut. Torstai oli elämäni yksi parhaimmista päivistä, jonka tulen muistamaan varmasti aina.

Aamupäiväksi menimme hieman kiertelemään ostoksilla ja halusin ostaa kummitytöllekkin jotain hyvin tarpeellista tulevaa vuodenaikaa kohden. Löysimmekin ihanan haalarin hänelle ja pieni teko tuntui niin suurelta, koska oli yksi hanke vähemmän siskolla hankittavana lapselleen. Jo pelkästään sekin tuntui suurelta, kun vihdoinkin olin vapaalla ja oikeassa paikassa, kun kummityttö piti saada hetkeksi hoitoon.Syksyiset_kuulumiset_elamani_parhain_keikka_4Syksyiset_kuulumiset_elamani_parhain_keikka_5Aamupäivä meni todella nopeasti ja kotona odottikin siivouspuuhat ennen päivän toisen vieraan saapumista. Olimme ostaneet puolison kanssa liput Machine Gun Kellyn keikalle heti niiden tullessa myyntiin, ja torstai oli päivä jota olimme kauan odottaneet. Saimme puolison ystävän lähtemään mukaan kanssamme ja oli ihanaa pitkästä aikaa lähteä aivot narikkaan meiningillä viettämään iltaa.

Muutama vuosi takaperin harmitti niin paljon, kun ei päästy mgk keikalle, mutta nyt aika oli juuri täydellinen. Olen monta keikkaa nähnyt festareilla ja isoillakin lavoilla, mutta mikään niistä ei ole ylittänyt torstai-illan Hotel Diablo showta. Tuli laulettua, hypittyä, fiilisteltyä ja huudettua koko sydän tyhjäksi ja seuraavana päivänä odottikin hauskanpidosta hirveä krapula.

Onneksi hyvä ruoka, raikas ulkoilma Nicken kanssa ja päiväsauna virkisti mieltä. Meillä puolison kanssa tulee todella harvoin juotua ja aina seuraavana päivän olojen takia ei tule oltua ikäväkään sitä illan riekkumista. Kesälomalla olimme jopa kaksi kertaa juomassa ja toinen reissu menikin aamuun asti. Silloin tiesimme tämän reissun tulevan ja tähän keikkaan piti kaikki energiat kerätäkkin. Meistä on tainnut tulla vanhoja ja kotisohvaa liikaa rakastavia, mutta just nyt olen onnellinen ettei tarvitse juhlistaa yhtään mitään!Syksyiset_kuulumiset_elamani_parhain_keikka_6Ensi viikolla aloitankin toisen työn ja minusta tulee kahta työtä tekevä muidu. Hieman jännittää miten aika riittää kaikkeen, mutta palaillaan työjuttuihin myöhemmin. Nyt nautin vapaapäivästä, ennen hammaslääkäriin menoa, joka tottakai aikuista naista pelottaa aivan tajuttoman paljon!

Toivottavasti teillä on lähtenyt hyvin käyntiin syksy! Muistakaa nauttia vielä auringosta, kun se tuolta paistaa ja välillä jopa ihan lämpimistäkin päivistä.

-Ninni

Miten Helsinkiin muutto vaikutti kaverisuhteisiin

Hellou!

Vuodet ovat vierineet todella nopeasti ja siitä on nyt jo neljä vuotta, kun päätin muuttaa kotikodista ensimmäiseen omaan kotiin Helsinkiin. Se kesä ennen muuttoa oli aivan ihmeellinen monestakin syystä. Pitkästä aikaa elin erittäin onnellisesti, olin valmistunut ammattikoulusta hyvillä arvosanoilla, sain soiton jossa pyydettiin tulemaan kesätöihin, ympärilläni oli paljon ihmisiä -oli ystäviä, kavereita, tuttuja ja tottakai perheeni.

Kesän alussa aloin miettimään muuttoa ensiksi vain ajatuksena, koska kotoa ei ollut mikään kiire muuttaa, vanhempien ja isoveljen kanssa oli ihanaa asua. Aloin puhumaan ystävälleni muutosta Tampereelle, koska sieltä saa paremmin töitä ja siellä olin senkin kesän töissä. Puhuimme hieman ajatuksena yhteen muutosta, koska ketkä kaverit eivät olisi ikinä miettineet yhteistä asuntoa nuorina.

Tulevaisuus oli aivan auki eikä sitä oikeen osannut edes miettiä mitä tekisi, nautimme kesät ystävien kanssa juhlien ja nauttien. Täytyy myös sanoa, etten kadu sitä aikaa ollenkaan, kuinka eli humputellen. Niitä aikoja on kiva muistella nyt näin vanhempana ja myöskin ne tulee olemaan ehdottomasti aikoja, joita tulee vielä vanhempana muisteltua.OLYMPUS DIGITAL CAMERAHalusin alkuun löytää töitä Tampereelta, jotakin työtä mikä olisi enemmän oma juttu. Samalla katsoin asuntoja ja kaikki tuntui aivan liian aikuiselta ajatukselta, koska ei ollut mitään kokemusta paljonko on hyvä vuokra maksaa mistäkin asunnosta. Meni hetken aikaa, kunnes eksyin uudestaan katsomaan työpaikkoja ja asuntoja. Pikku hiljaa Tamperekin oli alkanut tuntumaan liian pieneltä paikalta ja halusin elämään pitkästä aikaa jotain suurta jännitystä. Olin 19-vuotias joka oli rellestänyt ystävien kanssa kaksi kesää pää kolmantena jalkana. Tiesin syksyn lähestyvän ja menon alkavan taas rauhoittuvan, joten halusin jotain uutta tapahtuvan.

Laitoin kahteen paikkaan työhakemuksen Helsinkiin ja pääsin nopeasti jo työhaastatteluun. Bussimatka ystäväni kanssa tuntui pitkältä ja oudolta, koko kaupunki tuntui aivan oudolta, ihan kuin olisi ollut ulkomailla. Haastattelun päätyttyä sain heti tietää pääseväni sinne töihin. Muistan vielä, kuinka tultuani työhaastattelusta kerroin hämmentyneenä tästä ystävälleni -luulin itsekkin ettei tästä mitään tulisi ja tämä olisi vain tämmöinen pieni reissu. Jo silloin kertoessani ystävälle työpaikasta, huomasin miten tämä asia tulisi muuttamaan meidän ystävyyttä.OLYMPUS DIGITAL CAMERAAloin järjestelemään asioita ja ottamaan raha-asioista enemmän selvää. Siskoni oli innostamassa ja erittäin suurena tukena, myös samalla auttoi paljon asioissa missä pohdin tulenko onnistumaan. Työhaastattelussa mukana ollut ystäväni huolen huomasin aina muutosta puhuessa ja hänen tarttuen kaikkiin muttiin mitä muutto aiheuttaisi. Toinen ystäväni taas auttoi paljon ongelmien ratkaisuissa ja innosti tähtäämään kohti tuntematonta itsevarmana. Silloin myös ymmärsin sen, kuinka suuria asioita tehdessä ympärillä pitää olla kannustavia ihmisiä, jotka tukevat ja neuvovat niin paljon kuin itse pystyvät.

Syksyllä oli myöhemmin tulossa Lontoon reissu, johon lähdimme viikoksi äidin ja siskon kanssa, joten jännitystä oli tulossa monellakin tapaa. Kesällä kaikki tapahtui todella nopeasti ja pian oltiin menossa uudestaan Helsinkiin katsomaan asuntoa vanhempien ja toisen ystäväni kanssa. Olin niin hämilläni ja innoissani koko reissusta ja silloin olin jo päättänyt, että Helsinki tulee olemaan uusi kotikaupunkini.

Asunnonesittelyn jälkeen ajaessamme kotiinpäin sain pian soiton kiinteistövälittäjältä. Se soitto muutti koko elämäni ja silloin tiesin, kuinka viimeistään nyt kaikki on lyöty lukkoon. Meinasin kiljua samaan aikaan pelosta ja onnesta, koska siitä oli enää vain muutama viikko muuttoon.

 

Vaikeinta tuntui olevan kertoa ystävälleni joka yritti peittää sen ettei asiasta ole innostunut. Ymmärsin hyvin hänen tunteensa ja hänen ansiosta mietin asioita todella tarkkaan ja monesta eri näkökulmasta. Hän piti jalkani maassa, etten leiju ilmaan liian nopeasti. Ystävyytemme oli jo työhaastattelun jälkeen mennyt etäisemmäksi ja tiesin tulevani menettämään sen siteen mitä kaksi edellistä kesää olimme luoneet.

Tutuille ja kavereille kertoessani muutosta tuntui kaikki katoavan heti sanottuani asiat ääneen. Kuului vain puff ja kaikki olivat kadonneet. Erään silloisen kaverini muistan vain kysyneen tylysti miksi muutan. Silloin tajusin, että olin aina elänyt pienessä kylässä yksin isojen haaveideni kanssa. En ollut ikinä sopeutunut siihen kaupunkiin, enkä ikinä tulisi sopeutumaankaan, vaan olin aina valmis lähtemään.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAViimeiset viikot halusin nauttia siitä tutusta ympäristöstä ja yrittäen näyttää ettei mikään tulisi muuttumaan, vaikka koko maailmani muuttuisi seuraavilla viikoilla. Ystävän kanssa joka aina kannusti, juttelimme paljon syvällisiä, kuuntelimme musiikkia, nauroimme ja ajelimme monia öitä autolla. Mietin olenko ihan hullu jättäessäni hänet tänne ja lähteväni yli 200 kilometrin päähän, enkä enää joka viikko ajelisi hänen kanssaan autolla. Hän oli ihminen jonka olin tuntenut monta vuotta, olimme olleet läheisiä ja oli aika jolloin emme olleet väleissä ollenkaan, ja vihdoinkin kun olimme pitkästä aikaa ystäviä, sotkisin itse ystävyytemme muutolla.

Toisen ystäväni menettäminen oli hiuskarvan varassa ja vaikka muuttooni oli vielä ollut muutama viikko aikaa olimme jo kuin vieraat toisillemme. Muistan illan jolloin kaikki se pelko ja suru purkautui, halasimme pitkään sanomatta mitään, molempien itkiessä. Halusin sanoa hänelle tuhat sanaa siitä, kuinka tärkeä hän on ja toivon hänelle aina vain parasta. Silti samaan aikaan tiesin, ettei meidän välit tulisi ikinä olemaan ennallaan teinivuosien jälkeen, jolloin masennus ja kaikki inho mikä teininä meidän välillemme kasvoi.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Syyllistä etsiessä

Asuessani Helsingissä soittelin ystäväni kanssa melkein päivittäin pitkiä puheluita. Toinen ystäväni tuli kuukauden jälkeen muutosta viikonlopuksi luokseni ja menimme juhlimaan. Kaikki tuntui olevan ihan ennallaan ja koti tuntui heti kodikkaammalta, kun ystävä saapui kylään. Vietimme viikonlopun joka muutti elämääni vielä enemmän. Puolison kanssa huomasimme molemmat olevamme kiinnostuneita toisistamme. Olin innoissani siitä, että kaikki tämä tapahtui ystävän ollessa luonani ja asuminen kaukana ei tuntunut enää isolta asialta, koska hän oli siinä silloin näkemässä sen mikä on nyt arkeani.

Lähennettyäni puolisoni kanssa vähentyi soittelut ja yhteydenpito. Kaikki energiani meni kahdessa työpaikassa, uusissa ihmisissä ja puolisoon tutustuessa. Sitä ei edes silloin ymmärtänyt, kuinka huono ystävä olin. En muistanut kysellä tarpeeksi kuulumisia ja pitää yhteyttä edes vähän kerralla, silti molemmat ystäväni jotka olivat ainoastaan jääneet muuton jälkeen rinnalleni olivat aina tavoiteltavissa, kun heitä tarvitsin.

Tarkkaan en muista milloin olen viimeisen kerran nähnyt heitä, mutta pariin vuoteen en ole kumpaakaan entisistä parhaista ystävistäni nähnyt. Yhteydenpito alkoi pikku hiljaa hiipumaan kokonaan ja elämät vei mukanaan. Toinen ystävä muistaa minua syntymäpäivinä ja näinä muutamina vuosina myös laittanut vanhoja kuvia meistä arkistojen kätköistä.

Pidin itseäni pitkään huonona ystävänä, koska molemmat heistä oli aidosti ihmisiä joiden kanssa ystävyys aina vain loksahti paikalleen, vaikka teininä oli ollut vuosia jolloin emme olleet ystäviä ollenkaan. Myöhemmin tajusin, ettei kaikki vaan välttämättä kestä ja se on ihan okei, tälläisissä asioissa on turha etsiä syyllistä. Olen 23-vuoden aikana menettänyt yhtä lapsuuden ystävää lukuunottamatta kaikki muut ystävät, kaverit ja tutut. Elämässäni on ainoastaan pysynyt kaikkien vuosien ajan perheeni, joihin on kaikista vahvin side. OLYMPUS DIGITAL CAMERALopetettuani turhan syyllistämisen itseäni kohtaan, aloin arvostamaan enemmän ja enemmän ystävyyttä. Olen aina ollut ihminen joka ei päästä helposti ihmisiä lähelle ja rima on noussut vuosien myötä aina vain korkeammalle. Puolisoni on paras ystäväni, jonka kanssa olen löytänyt ystävyys siteen parisuhteen vierelle. Silti monesti ikävöin ystävyyttä, ei ole helppoa olla aikuinen ja löytää kiireisistä ihmisistä uusia ystäviä.

Olen liian nössö ja liian muuttunut oottaakseni yhteyttä vanhoihin ystäviini. Avaisinko yhteydenotolla vanhoja asioita turhaan, olemme kaikki varmasti aivan eri ihmisiä, enkä haluaisi enää menettää heistä kumpaakaan uudestaan. En tiedä tulisko meistä kahvilla käyviä kavereita jotka muistelisivat menneitä. Joskus tuntuu, että on parempi jättää avain laatikkoon ja laittaa laatikko kiinni, tietäen ettei laatikon lukkoa saisi enää auki. Siksi mietinkin mitä voisin heille vielä sanoa sen tutun 19-vuotiaan Ninnin suusta viimeiset sanat. OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirje sinulle ystävä

Helsinkiin muutto vaikutti enemmän, kuin koskaan uskoinkaan meidän ystävyyteen. Ensinnäkin olen pahoillani siitä, että en osannut olla parempi ystävä, tiedän etten ollut tarpeeksi läsnä sinun elämässä muuttoni jälkeen, vaikka sinä olit aina kuuntelemassa minun murheitani. Haluan kiittää kaikesta mitä olet eteeni tehnyt. Kiitos kaikista nauruista, itkuista ja hetkistä kanssasi. Sain jakaa paljon ajatuksia, unelmia ja salaisuuksia kanssasi ja kaikki ne kulkevat aina sydämessäni. En koskaan unohda ystävyyden merkitystä sinun ansiostasi, sinä olet osa sitä mitä minusta on nykypäivänä tullut ja vaikket uskoisikaan meidän ystävyys on ollut elämäni tärkeimpiä asioita. 

Annathan minulle anteeksi, koska pelkään sinun vihaavan minua. En tiedä tuleeko tämä kirje sinulle koskaan perille, mutta toivon sinun viimeistään tietävän ajatuksissa mitä olen aina sinulle halunnut sanoa. Olit sitten missä päin maailmaa tahansa, toivon sinulle kaikkea hyvää. Olet upea ihminen ja haluan, että uskot itseesi vaikeina hetkinä. Jos mietit millaista elämä oli neljä vuotta sitten, miten sen hetkiset asiat tuntui vaikeilta silloin ja katsot itseäsi nytten, huomaat ettei ne vaikeudet olleet mahdottomia. Toivon, että olet päässyt eteenpäin asioissa jotka pitivät sinua ennen paikallaan. Toivon, että olet löytänyt vierellesi hyvän puolison ja ystäviä, koska olet ansainnut onnellisen elämän. Meistä tuli vihdoinkin aikuisia jota odotimme nuoresta asti. Ja nykyään joskus toivon olevani vielä se 15-vuotias ja ajavani skootterilla kanssasi.

-Nipa

23-vuotias eikä vieläkään unelma-ammatissa

Hellou!

Viime viikolla tuli pidettyä (vahingossa) taukoa blogista. Torstaina alkoi 9 päivän työputki, jonka huomasin muutaman päivän tehtyäni töitä. Väsähdin heti huomattuani seuraavan vapaapäivän olevan vasta viime viikon lauantaina. Olen aikanaan kirjoittanut postauksen, jossa kerron miten selviytyä työputkesta, joka kannattaa käydä lukasemassa jos asia on omassa elämässä aiheellinen.

Vietin jokaisen työpäivän jälkeisen vapaa-ajan pelkästään sohvalla katsoen netflixiä ja aikaisilla nukkumaanmenoilla. Tämä viikonloppu on mennytkin yrittäen selviytyä työstressistä ja epätoivoisella rentoutumisella. Viikonlopun aikana olen ollut todella herkkä, suuttunut pienestäkin asiasta (kuten se etten saanut leikattua kuumaa pizzaani ja se nyt oli sitten puolison vika tietysti, olihan hänen takiaan kummiskin yli puoli vuotta sitten kadonnut pizzaleikkurimme.) Olen haukkunut itseäni niin rumasti, ettei itsetunto ole kuin romuttunut alaspäin ja tämä kaikki sen takia, koska teen työtä joka ei ole unelmani.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASomen kautta eletään aikaa jossa tulee ainakin itselläni törmättyä jatkuvasti keskusteluihin, kuinka yhä nuoremmat tekevät unelmatyötään. Tähän asti olen vain ja ainoastaan inspiroitunut näistä ihmisistä ja saanut kannustusta siihen, kuinka vielä joskus voin sanoa tekeväni juuri sitä työtä jota rakastan.

Työputken jälkeen aloin pähkäilemään todella paljon sitä mitä haluaisin saavuttaa töiden suhteen ja polttavimpaan kysymykseen -mikä olisi unelma-ammattini. Mikä työ olisi semmoinen jota rakastaisin tehdä, työ jonka takia jaksaa nousta. Ja onko jokaiselle olemassa unelma-ammattia?OLYMPUS DIGITAL CAMERAHeräsin siihen todellisuuteen, että olen jo 23-vuotias ja verrattuna moniin muihin he olisi saavuttanut tässä iässä jo todella paljon. Tiedän vertailun olevan tyhmää, mutta töiden suhteen olen aina halunnut tähdätä korkealle. Haaveissani on monia erilaisia ammatteja joita haluaisin tehdä, on realistisia ja niitä jotka kannattaa jättää vain ajatuksiin.

Kuten sanoin viikonlopun aikana olen nokittanut itsetuntoani alaspäin ja suurimmaksi osaksi sen takia, etten ole saavuttanut työtä jolla olisi merkitystä. Kukaan ei tule hakemaan sohvalta sinne töihin, mutta toki on ensin vain listattava ne mahdolliset työt jota haluaisi tehdä. Pienenä tyttönä ajattelin aina, ettei mikään ole mahdotonta. Tiedän sen olevan tänä päivänäkin totta, mutta olen lisännyt siihen perään -kunhan olet valmis tekemään paljon töitä sen eteen. Yhden lapsuuden ajatuksen olen silti kuopannut -elämä ei ole kuin satua. Vaikka silti kuvittelen onnelliset loput ja ratsastavani valkoisella hevosella auringonlaskuun.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOlen 23-vuotias ja teen työtä jota en rakasta. Olen valmis tekemään sitä työtä ja siinä samalla pitämään kaikki mahdolliset ovet, ikkunat ja kattoluukut auki kaiken uuden puolesta. Uskon ja tahdon tekeväni vielä työtä jota rakastan, jonka takia tässä elämässä olisi suurempi merkitys, koska työ on asia jota meidän tarvitsee tehdä, joten voin vielä uhrautua tekemään muita töitä ennen sitä täydellistä kymppiä.

Vaikka en koskaan saavuttaisikaan unelma-ammattiani, tulen saavuttamaan elämässäni paljon muuta kympin arvoista. Silti kaikki on tavoittelemisen arvoista ja se unelma-ammatti tulee varmasti vaihtumaan vuosien mittaan useamman kerran. Se voi olla myös uhka, tai mahdollisuus.

Parhainta tässä muutamassa vapaapäivässä oli se, kuinka puolisoni antoi kiukutella siitä, kuinka en saa pizzaani leikattua. Hän antoi itkeä kuin pienen vauvan väsymystään ja sen takia ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin kiukutella mitättömien asioiden takia. Pienet kiukunpuuskat puhdistaa omaa mieltä kummasti ja nyt unohdan kaikki itseni haukkumiset ja nostatan itseluottamuksen takaisin sinne missä sen kuuluukin olla. Toki myös tulevana viikonloppuna aion hemmottella puolisoani kiitokseksi, koska hän kannusti tavoittelemaan tämän hetkistä unelma-ammattiani.

-Ninni

Näin vältyt vilauttelulta

Kesä, lämpö ja vihdoinkin aika suomessa jolloin pilkkihaalarit ja mummokalsarit voi laittaa muutamaksi kuukaudeksi kaappiin piiloon. Monet on sanonut viime vuoden olleen liian lämmin kesä, mutta vilukissana toivon tän kesän olevan vähintään yhtä lämmin. Muutamat ihanat kesäsäät on jo ollut, jolloin on voinut fiilistellä shortseja ja kesämekkoja, näitä siis ehdottomasti lisää.

Ne kaikki jotka tuntevat ja seuraavat mua somessa, tietää etten teinivuosien jälkeen ole välittänyt yhtään siitä, että itsestään paljastelee mitään ylimääräistä. Käytän harvoin toppeja ja pienehkön rintavarustuksen takia käyttämissäni topeissa ei tissit vilku. En ole ikinä käyttänyt shortseja joissa pakarat vilkkuu ja hameet on aina ollut pidemmät, kuin vesirajaan asti.

Haluan vielä ehdottomasti painottaa sitä, että jokaisen kokoinen ja näköinen saa pukeutua miten haluaa, mutta nämä on vaan miten en itse halua pukeutua ja näyttäytyä. Olen omaksunut tyylin jossa seksikkyys ei tarkoita paljasta pintaa, enkä koe itseäni itsevarmaksi jos alakerta vilkkuisi jokaiselle bussissa kanssa matkustajalle ja tissit pomppisi jokaisen vastaantulevien silmissä.Nain_valtyt_vilauttelulta_1Nain_valtyt_vilauttelulta_2Nain_valtyt_vilauttelulta_4Nain_valtyt_vilauttelulta_3Vilauttelulta välttyy monella tapaa ja oma salaisuuteni on mukavat shortsit! Tämän ihanan mekon kanssa käytän muutaman vuoden vanhoja H&M:stä ostettuja treenishortseja jotka ovat mukavaa kangasta, eikä mekon alla tunnu miltään. Tämä ihana kukkamekkohan on todella pitkä ja sivussa oleva halkiokaan ei nouse niin korkealle, että normaalisti istuessa ja kävellessä alta vilkkuisi mitään. Silti tykkäsin pelata varman päälle tämän pistäessä ja se tuli myös tarpeeseen.

Kävimme puolison kanssa syömässä Itsudemossa ja meidän ehdoton lempparipaikka on loossi, missä joutuu hieman taipuisasti istahtamaan. Meinasi vieressä olevilla naisilla mennä sushit väärään kurkkuun ja wasabit nenään, kun tuijottivat miten korkealle nostan mekon noustessani. Olisin varmasti itsekkin katsonut samanlailla ellei mekon alta olisi vilkkunut jo ajoissa neonväriset shortsit, joten katseet olivat ihan kohdallaan. Siltikään mekko ei noussut niin paljon korviin, että lyhyet shortsit olisivat vilkkuneet jolloin näiden naisten kurkkiminen –nytkö näkyy jotain, olisi loppunut. Mekko näytti siis toimivan hyvin ilman vilauttelua yksinäänkin.Nain_valtyt_vilauttelulta_5Nain_valtyt_vilauttelulta_6Nain_valtyt_vilauttelulta_7Nain_valtyt_vilauttelulta_8En ole nunna, mutta rakastan kehoani ja haluan pitää sen omana. Haluan kehoni olevan mun, eikä kaikkien somea käyttävien nähtävillä. Tämä on aihe mistä saa mielenkiintoisia keskusteluita aikaan ja viimeisin keskustelun kävin työkaverini kanssa. On ihanaa jutella tästä asiasta ihmisten kanssa jotka ajattelee samanlailla, sillon ajatukset tuntuu klikkaavan todella hyvin yhteen.

Silti olisi mielenkiintoista jutella jonkun toisen kanssa joka tykkää ottaa instaan niitä kuuluisia herutuskuvia. Se olisi mieltä avartavaa, vaikka rokkaisin silti aina mielummin nunnalookkia.

-Ninni

Minne katosi mallin haaveet -vai katosiko?

Hellou!

Jotkut teistä varmaan muistaakin blogin alkuajoilta, kuinka muutettuani Helsinkiin kävin ottamassa mallikansiokuvat. Se oli yksi hauska kokemus, josta oli pieniä ajatuksia jatkon suhteen, mutta ei koskaan isoja suunnitelmia. Aikanaan kirjoitin postauksen -minustako malliksi, mutta se on päätynyt roskakoriin blogia uudistaessa. Nyt olisi ollut hauska lukea ajatuksia mitä silloin oli, vaikka muistan vielä tekstin aika hyvin.

Pienenä rakastin katsoa huippumalli haussa ohjelmia ja pienenä kuulin paljon, kuinka siinä olisi minulle täydellinen tulevaisuus. Ne kehut oli aina kannustavia varsinkin nuorelle tytölle, joka tykkäsi kuvitella millaista olisi olla malli.

Nykypäivänä varmasti monet tietää millaista mallimaailma on, tai ainakin mitä siltä vaaditaan. Aikanaan aiemmassa postauksessa aukaisin sitä ajatusta myös ja sitä, kuinka en pystyisi olla muiden arvosteltavana kroppani koon takia.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASiivotessa kotia löysin cd levyt jolle mallikansion kuvat oltiin poltettu katsottavaksi ja siitä tuli koko ajatus taas mieleen, käytinkö rahaa turhaan hetkelliseen mielihaluun, vai oliko noiden kuvien ottamisesta mitään hyötyä. Blogistahan voi päätellä sen, että tykkään olla kuvattavana ja varsinkin puolison kanssa, joka tuo itsevarmuutta kuvaushetkiin.

Mallikansion kuvia ottaessa sain aikanaan vielä enemmän itsevarmuutta omaan tekemiseeni ja siitä innostuinkin ottamaan enemmän ja enemmän asukuvia. Sain paljon kehuja jo koekuvissa ja varsinkin nähdessä sen tason, kuinka kaikilla ei ollut sama kohtalo. Tiesin kyseisen firman olevan vain valokuvausstudio, jonka takia homma olikin hauskaa ja huoletonta.

Sydämeeni jäi jo noilta ajoilta ajatus, vaikka en koskaan haluaisi olla malli niin jonkin näkönen malleilu kiinnostaisi. Meni vuosia kunnes tajusin mitä tämä malleilu olisi mitä voisin toteuttaa ja nyt uskallan jo tämän ajatuksen sanoa ääneen. Minusta ei koskaan tule tarpeeksi laihaa mallin mittoihin, mutta urheilumalli olisi tavoittelemisen arvoinen johon voisin pyrkiä, jos tilaisuus tulisi.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKokonaan ei ole mallin haaveet kadonnut ja kuten kerran asiasta jutellessani työkaverin kanssa totesin, jos ikinä mallimaailma avautuu normaalipainoisille olen varmasti käsi pystyssä osoittamassa kiinnostusta. Kuvattavana olemisessa on niin monta erilaista juttua mikä tekee siitä kokonaisuudesta mielenkiintoisen. Sen takia kuvattavana olemiseen ei kyllästy, koska aina pystyy oppimaan jotain uutta itsestään ja kehostaan.

Tällä hetkellä olen niin tyytyväinen, että saan olla kuvattavana blogin puolesta ja koko somen takia. Se on hauskaa ja varsinkin, kun itseään ei ala kritisoimaan. Kameran eteen sopii jokainen, riippumatta omasta koostaan.

-Ninni

Kuinka moni on myös pienenä harjoitellut catwalk kävelyä, tai leikkinyt olevansa malli?

Joka asuun sopivat kengät

Hellou!

Nyt pudotaan taas maanpinnalle ja mennään takaisin arkiseen tottumukseen, puhun siitä, kuinka älyttömän ison suosion edellinen postaukseni alle 1000 seuraajalla et ole uskottava somettaja saikaan. Kiitokset kaikille vielä ihanista kommenteista, ihan huikeeta oli huomata, kuinka oma kirjoitus pystyy tavoittamaan niin paljon ihmisiä.

Tänään on hyvä päivä laittaa asukuvat yhdistä lempparikengistä, jotka on olleet monet vuodet asujen pelastus, mutta näin kesän lähestyessä joutuu talvikenkien sekaan varastoon. Tyylissäni on selkeitä luottovaatteita joilla tulee loihdittua asu, kuin asu mieleiseksi ja nämä kengät ovat monien asujen varma valinta.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAAikanaan omistin älyttömän paljon erilaisia kenkiä ja silti tuntui, ettei mikään ollut napakymppi mihinkään asuun. Silloin vaatekaappini sisälsi vain ihania erilaisia vaatekappaleita, mutta ei mitään ajatusta niiden yhtenäisyydestä ja varsinkaan kenkien kohdalla. Muistan omistaneeni kauniit tennarit, mutten koskaan käyttänyt niitä. Ne eivät sopineet mihinkään asuun, silti säilytin niitä vuosia toivoen joku päivä niiden päätyvän jalkaan asti. Sitä päivä ei ikinä tapahtunut, vaan kengät päätyivät kirpparille myyntiin suurimman osan muiden vaatteiden kanssa.

Vuosia sitten löysin nämä kengät, joista tosin nämä kyseiset ovat uusi pari, mutta malli sama. Siistit, tyylikkäät, neutraalit kengät mitkä sopivat asuun, kuin asuun. Kevääseen, syksyyn ja myönnän talsineeni viime talven myös näillä kengillä. Mukavat kengät joilla saa luotua yksinkertaisiin ja myös erilaisimpiin asuihin pisteen.

Tyylini on hyvin yksinkertainen, tykkään pienistä yksityiskohdista, kuten koruista luomaan kivaa mielenkiintoa. Harvoin räjäytän niin, että koko asu olisi tosi värikäs, tai kirjava, mutta kauniisti yhdistettynä sekin toimisi. Kenkien täytyy olla mukavat, käyttökelpoiset ja monikäyttöiset, siksi nämäkengät ovat saaneet pitää ykköspaikkansa jo vuosien ajan.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAViimeksi tein samantyylisen postauksen lempparihousuistani, tästä linkistä pääset lukemaan aikaisemman postauksen. Tästä on näköjään muodostumassa postaussarjaa, mutta täytyy sanoa ettei heti tule mieleen esimerkiksi paitaa, joka on se kaikista parhain jokaiseen asuun. Saa nähdä jos tällä otsikko teemalla tulee jatkettua ja jos tulee, siitä olisi hauska lopuksi kasata yhteen kehumani vaatteet yhdeksi asukokonaisuudeksi!

-Ninni

Millaset kengät on sun tyylin kulmakivi ja ne mitkä pelastaa jokasen asuvalinnan?

Alle 1000 seuraajalla et ole uskottava somettaja

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAIhanan paha some josta voisi puhua paljon eri näkökulmista ja silti päätyä samaa tietä sen käyttämiseen ja olemiseen osa arkea. Tuun myöhemmin puhumaan somen käyttämisestä omasta näkökulmasta muutamallakin eri postauksella, mutta tänään haluan kertoa siitä miten pienenä somettajana koen somen ihmeellisen maailman.

18-vuotiaana latasin instagramin ja aloin tutustumaan sen ihmeellisen maailmaan. Mikä ensimmäisenä nousi pinnalle oli tykkäysten määrä ja se kuuluisa seuraajien määrä. Asuin tuolloin pienellä paikkakunnalla omistaen muutamia kavereita, joten seuraajia oli ihan muutamia tuttuja, sukulaisia, tutun tuttuja ja naapurin serkun koiran ulkoiluttaja. Vaikka tuolloin kirjoitin jo blogia en kokenut sitä sen kautta ongelmaksi, kuinka monta seuraajaa instagramissani oli. Vasta muutettuani Helsinkiin ja vuosien mittaan alettuani tosissaan miettimään blogin suuntaa, alkoi myös kasvaa mielessä jännitys seuraajista. Miten yksi numeroluku sivun yläreunassa voi merkatakkin niin paljon omaan tekemiseen.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOlen monella tapaa kiitollinen ollessani pieni somettaja, koska saan tehdä paljon virheitä ja etsiä omaa juttuani rauhassa. Vuosien mittaan tavoitteet ovat kasvaneet ja haave ei kummiskaan ole olla aina pieni somevaikuttaja, mutta aika näyttää tietysti sen mihin suuntaan tulee lähettyä.

Instagramissani on tällä hetkellä alle 500 seuraajaa ja pienelle juntille se ihmismäärä on paljon, koska niitä tuttuja ja sukulaisia on vain vähäsen. Olen ahkerasti poistanut feikkikäyttäjiä, joten lukukin on ennen näyttänyt suuremmalta. Mystinen luku mikä koostuu ihmisistä, niistä tutuista, somettajista, inspiraatiota hakevista, utelijaista ja kannustajista. Miksi siitä tuli niin tärkeä osa itseään ja omaa tekemistä?

Tämä aihe nousi pintaani pitkästä aikaa sillä, kun halusin liittyä ryhmään jossa autetaan toisten somettajien tilejä näkymään enemmän. En välitä niistä jotka kehuvat kaikkea sen takia, koska some nyt on vaan niin ihanaa. Tavoitteeni tämän tyylisessä ryhmässä olisi löytää tuttuja Helsingistä, joiden kanssa käydä kuvaamassa ja jakaa tätä blogimaailmaa.

Tähän ryhmään en päässyt sen takia, koska instagram tililläni ei ole 1000 seuraajaa. Olin liian pieni, mitätön ja epäpätevä liittymään kymmenhenkiseen someryhmään. Myönnän, että tunsin ensin hieman kiukkua ja sitten totaalisen mitättömyyden tunteen. Tuleeko minusta koskaan uskottavaa bloggaaja, jos tililläni ei ole suuria seuraajamääriä?

En ole pitkään aikaan laittanut yrityksille yhteistyöpyyntöjä, koska olen alkanut ajattelemaan heidänkin vain haluavan ne suuret julkisuuden henkilöt mainostamaan tuotteitaan. Käyn töissä, enkä tarvitse yhteistöitä elantoani varten, mutta haluan niistä kerryttää kokemusta, vaikka olenkin pieni somevaikuttaja.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASeuraajat ovat kansa joiden avulla noustaan, se ei olekkaan ihan mitätön luku, kun haluaa nousta ja saavuttaa tavoitteita, mutta se on mitätön luku elämässä. En halua sen vaikuttavan tekemiseeni, kuinka iso luku seuraaja palkissa lukee, tai blogin kävijämäärissä. Haluan tehdä somea silti yhtä suurella intohimolla ja kokematta mitättömyyden tunnetta. Somettamiseni voi jäädä harrastukseksi, mutta sitä haluan tehdä niin kauan kuin intohimoa löytyy.

Olen kirjoittanut blogia jo monta vuotta ja olen niin kiitollinen pienestä lukijakunnastani, pienet asiat kannustavat ja siksi etenen pienin, mutta varmoin askelin. Olit sitten isompi somettaja, tai pienempi, ainut asia mikä merkitsee on kunhan teet omaa juttuasi intohimolla ja tyytyväisin mielin.

-Ninni

Onko seuraajamäärät koskaan vaivannut teitä ja miten olette selvinnyt siitä ajatuskuplasta?