Näin vältyt vilauttelulta

Kesä, lämpö ja vihdoinkin aika suomessa jolloin pilkkihaalarit ja mummokalsarit voi laittaa muutamaksi kuukaudeksi kaappiin piiloon. Monet on sanonut viime vuoden olleen liian lämmin kesä, mutta vilukissana toivon tän kesän olevan vähintään yhtä lämmin. Muutamat ihanat kesäsäät on jo ollut, jolloin on voinut fiilistellä shortseja ja kesämekkoja, näitä siis ehdottomasti lisää.

Ne kaikki jotka tuntevat ja seuraavat mua somessa, tietää etten teinivuosien jälkeen ole välittänyt yhtään siitä, että itsestään paljastelee mitään ylimääräistä. Käytän harvoin toppeja ja pienehkön rintavarustuksen takia käyttämissäni topeissa ei tissit vilku. En ole ikinä käyttänyt shortseja joissa pakarat vilkkuu ja hameet on aina ollut pidemmät, kuin vesirajaan asti.

Haluan vielä ehdottomasti painottaa sitä, että jokaisen kokoinen ja näköinen saa pukeutua miten haluaa, mutta nämä on vaan miten en itse halua pukeutua ja näyttäytyä. Olen omaksunut tyylin jossa seksikkyys ei tarkoita paljasta pintaa, enkä koe itseäni itsevarmaksi jos alakerta vilkkuisi jokaiselle bussissa kanssa matkustajalle ja tissit pomppisi jokaisen vastaantulevien silmissä.Nain_valtyt_vilauttelulta_1Nain_valtyt_vilauttelulta_2Nain_valtyt_vilauttelulta_4Nain_valtyt_vilauttelulta_3Vilauttelulta välttyy monella tapaa ja oma salaisuuteni on mukavat shortsit! Tämän ihanan mekon kanssa käytän muutaman vuoden vanhoja H&M:stä ostettuja treenishortseja jotka ovat mukavaa kangasta, eikä mekon alla tunnu miltään. Tämä ihana kukkamekkohan on todella pitkä ja sivussa oleva halkiokaan ei nouse niin korkealle, että normaalisti istuessa ja kävellessä alta vilkkuisi mitään. Silti tykkäsin pelata varman päälle tämän pistäessä ja se tuli myös tarpeeseen.

Kävimme puolison kanssa syömässä Itsudemossa ja meidän ehdoton lempparipaikka on loossi, missä joutuu hieman taipuisasti istahtamaan. Meinasi vieressä olevilla naisilla mennä sushit väärään kurkkuun ja wasabit nenään, kun tuijottivat miten korkealle nostan mekon noustessani. Olisin varmasti itsekkin katsonut samanlailla ellei mekon alta olisi vilkkunut jo ajoissa neonväriset shortsit, joten katseet olivat ihan kohdallaan. Siltikään mekko ei noussut niin paljon korviin, että lyhyet shortsit olisivat vilkkuneet jolloin näiden naisten kurkkiminen –nytkö näkyy jotain, olisi loppunut. Mekko näytti siis toimivan hyvin ilman vilauttelua yksinäänkin.Nain_valtyt_vilauttelulta_5Nain_valtyt_vilauttelulta_6Nain_valtyt_vilauttelulta_7Nain_valtyt_vilauttelulta_8En ole nunna, mutta rakastan kehoani ja haluan pitää sen omana. Haluan kehoni olevan mun, eikä kaikkien somea käyttävien nähtävillä. Tämä on aihe mistä saa mielenkiintoisia keskusteluita aikaan ja viimeisin keskustelun kävin työkaverini kanssa. On ihanaa jutella tästä asiasta ihmisten kanssa jotka ajattelee samanlailla, sillon ajatukset tuntuu klikkaavan todella hyvin yhteen.

Silti olisi mielenkiintoista jutella jonkun toisen kanssa joka tykkää ottaa instaan niitä kuuluisia herutuskuvia. Se olisi mieltä avartavaa, vaikka rokkaisin silti aina mielummin nunnalookkia.

-Ninni

Minne katosi mallin haaveet -vai katosiko?

Hellou!

Jotkut teistä varmaan muistaakin blogin alkuajoilta, kuinka muutettuani Helsinkiin kävin ottamassa mallikansiokuvat. Se oli yksi hauska kokemus, josta oli pieniä ajatuksia jatkon suhteen, mutta ei koskaan isoja suunnitelmia. Aikanaan kirjoitin postauksen -minustako malliksi, mutta se on päätynyt roskakoriin blogia uudistaessa. Nyt olisi ollut hauska lukea ajatuksia mitä silloin oli, vaikka muistan vielä tekstin aika hyvin.

Pienenä rakastin katsoa huippumalli haussa ohjelmia ja pienenä kuulin paljon, kuinka siinä olisi minulle täydellinen tulevaisuus. Ne kehut oli aina kannustavia varsinkin nuorelle tytölle, joka tykkäsi kuvitella millaista olisi olla malli.

Nykypäivänä varmasti monet tietää millaista mallimaailma on, tai ainakin mitä siltä vaaditaan. Aikanaan aiemmassa postauksessa aukaisin sitä ajatusta myös ja sitä, kuinka en pystyisi olla muiden arvosteltavana kroppani koon takia.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASiivotessa kotia löysin cd levyt jolle mallikansion kuvat oltiin poltettu katsottavaksi ja siitä tuli koko ajatus taas mieleen, käytinkö rahaa turhaan hetkelliseen mielihaluun, vai oliko noiden kuvien ottamisesta mitään hyötyä. Blogistahan voi päätellä sen, että tykkään olla kuvattavana ja varsinkin puolison kanssa, joka tuo itsevarmuutta kuvaushetkiin.

Mallikansion kuvia ottaessa sain aikanaan vielä enemmän itsevarmuutta omaan tekemiseeni ja siitä innostuinkin ottamaan enemmän ja enemmän asukuvia. Sain paljon kehuja jo koekuvissa ja varsinkin nähdessä sen tason, kuinka kaikilla ei ollut sama kohtalo. Tiesin kyseisen firman olevan vain valokuvausstudio, jonka takia homma olikin hauskaa ja huoletonta.

Sydämeeni jäi jo noilta ajoilta ajatus, vaikka en koskaan haluaisi olla malli niin jonkin näkönen malleilu kiinnostaisi. Meni vuosia kunnes tajusin mitä tämä malleilu olisi mitä voisin toteuttaa ja nyt uskallan jo tämän ajatuksen sanoa ääneen. Minusta ei koskaan tule tarpeeksi laihaa mallin mittoihin, mutta urheilumalli olisi tavoittelemisen arvoinen johon voisin pyrkiä, jos tilaisuus tulisi.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKokonaan ei ole mallin haaveet kadonnut ja kuten kerran asiasta jutellessani työkaverin kanssa totesin, jos ikinä mallimaailma avautuu normaalipainoisille olen varmasti käsi pystyssä osoittamassa kiinnostusta. Kuvattavana olemisessa on niin monta erilaista juttua mikä tekee siitä kokonaisuudesta mielenkiintoisen. Sen takia kuvattavana olemiseen ei kyllästy, koska aina pystyy oppimaan jotain uutta itsestään ja kehostaan.

Tällä hetkellä olen niin tyytyväinen, että saan olla kuvattavana blogin puolesta ja koko somen takia. Se on hauskaa ja varsinkin, kun itseään ei ala kritisoimaan. Kameran eteen sopii jokainen, riippumatta omasta koostaan.

-Ninni

Kuinka moni on myös pienenä harjoitellut catwalk kävelyä, tai leikkinyt olevansa malli?

Joka asuun sopivat kengät

Hellou!

Nyt pudotaan taas maanpinnalle ja mennään takaisin arkiseen tottumukseen, puhun siitä, kuinka älyttömän ison suosion edellinen postaukseni alle 1000 seuraajalla et ole uskottava somettaja saikaan. Kiitokset kaikille vielä ihanista kommenteista, ihan huikeeta oli huomata, kuinka oma kirjoitus pystyy tavoittamaan niin paljon ihmisiä.

Tänään on hyvä päivä laittaa asukuvat yhdistä lempparikengistä, jotka on olleet monet vuodet asujen pelastus, mutta näin kesän lähestyessä joutuu talvikenkien sekaan varastoon. Tyylissäni on selkeitä luottovaatteita joilla tulee loihdittua asu, kuin asu mieleiseksi ja nämä kengät ovat monien asujen varma valinta.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAAikanaan omistin älyttömän paljon erilaisia kenkiä ja silti tuntui, ettei mikään ollut napakymppi mihinkään asuun. Silloin vaatekaappini sisälsi vain ihania erilaisia vaatekappaleita, mutta ei mitään ajatusta niiden yhtenäisyydestä ja varsinkaan kenkien kohdalla. Muistan omistaneeni kauniit tennarit, mutten koskaan käyttänyt niitä. Ne eivät sopineet mihinkään asuun, silti säilytin niitä vuosia toivoen joku päivä niiden päätyvän jalkaan asti. Sitä päivä ei ikinä tapahtunut, vaan kengät päätyivät kirpparille myyntiin suurimman osan muiden vaatteiden kanssa.

Vuosia sitten löysin nämä kengät, joista tosin nämä kyseiset ovat uusi pari, mutta malli sama. Siistit, tyylikkäät, neutraalit kengät mitkä sopivat asuun, kuin asuun. Kevääseen, syksyyn ja myönnän talsineeni viime talven myös näillä kengillä. Mukavat kengät joilla saa luotua yksinkertaisiin ja myös erilaisimpiin asuihin pisteen.

Tyylini on hyvin yksinkertainen, tykkään pienistä yksityiskohdista, kuten koruista luomaan kivaa mielenkiintoa. Harvoin räjäytän niin, että koko asu olisi tosi värikäs, tai kirjava, mutta kauniisti yhdistettynä sekin toimisi. Kenkien täytyy olla mukavat, käyttökelpoiset ja monikäyttöiset, siksi nämäkengät ovat saaneet pitää ykköspaikkansa jo vuosien ajan.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAViimeksi tein samantyylisen postauksen lempparihousuistani, tästä linkistä pääset lukemaan aikaisemman postauksen. Tästä on näköjään muodostumassa postaussarjaa, mutta täytyy sanoa ettei heti tule mieleen esimerkiksi paitaa, joka on se kaikista parhain jokaiseen asuun. Saa nähdä jos tällä otsikko teemalla tulee jatkettua ja jos tulee, siitä olisi hauska lopuksi kasata yhteen kehumani vaatteet yhdeksi asukokonaisuudeksi!

-Ninni

Millaset kengät on sun tyylin kulmakivi ja ne mitkä pelastaa jokasen asuvalinnan?

Alle 1000 seuraajalla et ole uskottava somettaja

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAIhanan paha some josta voisi puhua paljon eri näkökulmista ja silti päätyä samaa tietä sen käyttämiseen ja olemiseen osa arkea. Tuun myöhemmin puhumaan somen käyttämisestä omasta näkökulmasta muutamallakin eri postauksella, mutta tänään haluan kertoa siitä miten pienenä somettajana koen somen ihmeellisen maailman.

18-vuotiaana latasin instagramin ja aloin tutustumaan sen ihmeellisen maailmaan. Mikä ensimmäisenä nousi pinnalle oli tykkäysten määrä ja se kuuluisa seuraajien määrä. Asuin tuolloin pienellä paikkakunnalla omistaen muutamia kavereita, joten seuraajia oli ihan muutamia tuttuja, sukulaisia, tutun tuttuja ja naapurin serkun koiran ulkoiluttaja. Vaikka tuolloin kirjoitin jo blogia en kokenut sitä sen kautta ongelmaksi, kuinka monta seuraajaa instagramissani oli. Vasta muutettuani Helsinkiin ja vuosien mittaan alettuani tosissaan miettimään blogin suuntaa, alkoi myös kasvaa mielessä jännitys seuraajista. Miten yksi numeroluku sivun yläreunassa voi merkatakkin niin paljon omaan tekemiseen.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOlen monella tapaa kiitollinen ollessani pieni somettaja, koska saan tehdä paljon virheitä ja etsiä omaa juttuani rauhassa. Vuosien mittaan tavoitteet ovat kasvaneet ja haave ei kummiskaan ole olla aina pieni somevaikuttaja, mutta aika näyttää tietysti sen mihin suuntaan tulee lähettyä.

Instagramissani on tällä hetkellä alle 500 seuraajaa ja pienelle juntille se ihmismäärä on paljon, koska niitä tuttuja ja sukulaisia on vain vähäsen. Olen ahkerasti poistanut feikkikäyttäjiä, joten lukukin on ennen näyttänyt suuremmalta. Mystinen luku mikä koostuu ihmisistä, niistä tutuista, somettajista, inspiraatiota hakevista, utelijaista ja kannustajista. Miksi siitä tuli niin tärkeä osa itseään ja omaa tekemistä?

Tämä aihe nousi pintaani pitkästä aikaa sillä, kun halusin liittyä ryhmään jossa autetaan toisten somettajien tilejä näkymään enemmän. En välitä niistä jotka kehuvat kaikkea sen takia, koska some nyt on vaan niin ihanaa. Tavoitteeni tämän tyylisessä ryhmässä olisi löytää tuttuja Helsingistä, joiden kanssa käydä kuvaamassa ja jakaa tätä blogimaailmaa.

Tähän ryhmään en päässyt sen takia, koska instagram tililläni ei ole 1000 seuraajaa. Olin liian pieni, mitätön ja epäpätevä liittymään kymmenhenkiseen someryhmään. Myönnän, että tunsin ensin hieman kiukkua ja sitten totaalisen mitättömyyden tunteen. Tuleeko minusta koskaan uskottavaa bloggaaja, jos tililläni ei ole suuria seuraajamääriä?

En ole pitkään aikaan laittanut yrityksille yhteistyöpyyntöjä, koska olen alkanut ajattelemaan heidänkin vain haluavan ne suuret julkisuuden henkilöt mainostamaan tuotteitaan. Käyn töissä, enkä tarvitse yhteistöitä elantoani varten, mutta haluan niistä kerryttää kokemusta, vaikka olenkin pieni somevaikuttaja.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASeuraajat ovat kansa joiden avulla noustaan, se ei olekkaan ihan mitätön luku, kun haluaa nousta ja saavuttaa tavoitteita, mutta se on mitätön luku elämässä. En halua sen vaikuttavan tekemiseeni, kuinka iso luku seuraaja palkissa lukee, tai blogin kävijämäärissä. Haluan tehdä somea silti yhtä suurella intohimolla ja kokematta mitättömyyden tunnetta. Somettamiseni voi jäädä harrastukseksi, mutta sitä haluan tehdä niin kauan kuin intohimoa löytyy.

Olen kirjoittanut blogia jo monta vuotta ja olen niin kiitollinen pienestä lukijakunnastani, pienet asiat kannustavat ja siksi etenen pienin, mutta varmoin askelin. Olit sitten isompi somettaja, tai pienempi, ainut asia mikä merkitsee on kunhan teet omaa juttuasi intohimolla ja tyytyväisin mielin.

-Ninni

Onko seuraajamäärät koskaan vaivannut teitä ja miten olette selvinnyt siitä ajatuskuplasta?

Kun ilmastonmuutoksesta puhuminen ahdistaa

Ilmastonmuutoksesta puhuminen, lukeminen, kuunteleminen ja näkeminen saa nykyään ahistuneeksi. Mitä itse voisi tehdä tehdäkseen kaiken voitavansa ja riittääkö se? Teenkö tarpeeksi ja miten nauttisin juuri omasta elämästä ilman kokemasta sen olevan arvosteltavissa ja verrattavissa sen tarpeellisuutta ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi.

Näitä ajatuksia lähiaikoina on pyörinyt päässä hurjan paljon, jopa niin paljon, että asia on saanut jo ahdistuneiseksi. Netflixissä on hyvin toteutettu dokkari our planet, jota katsoin ensimmäisen jakson ja ajattelin pystyväni katsomaan kaikki jaksot. Lapsesta asti olen ollut todella herkkä katsomaan sitä, kuinka joku kuolee ruuan takia, tai eläinvauva kuolee selviytyäkseen hankalissa olosuhteissa. Tiedän tämän olevan niin tyhmää siinä mielessä, että olen sekasyöjä. Tähän on silti maailma mennyt, eikä sekasyöjän tarvitse olla itse näkemässä sitä prosessia ja aivan varmasti olisin vähintään kasvissyöjä, jos omilla käsilläni joutuisin päättää jonkun elämästä.

Dokumentti on muutakin, kuin eläimiä ja niiden mielenkiintoisista vaiheista elämässä. Mukana dokumentissa on myös meidän kaikkien rakas maailma ja sen huonovointisuus. Annan tälle dokumentille isot suositukset kaikkien katsottavaksi ja erityisesti niille, jotka eivät halua uskoa miten me ihmiset ollaan saastutettu kaikkien maailma kohta käyttökelvottomaksi.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAIlmastonmuutoksessa mietin kaikista eniten sitä, mitä oma panokseni tuo ja riittääkö se, myös se miten 2019 luvulla on ihmisiä, jotka eivät usko selviin merkkeihin? Myönnän heti, etten alkanut perehtymään edes heidän kantaan jotka kieltää kokonaan ilmastonmuutoksen. Uskon sen liittyvän pelkoon, miksi joku muuten kieltäisi asian jonka näkee ja tuntee maailmassa.

Pelko on erittäin vahva tunne ja saa meidät ihmiset tekemään asioita, jotka ovat kaukana viisaista ratkaisuista ja valinnoista. Pelkoa on monenlaista ja omasta kokemuksesta voin sanoa, jos se saa vallan, silloin ei halua uskoa ketään eikä mitään.

Jos joku miettii miten pelko ja ilmastonmuutos liittyvät toisiinsa, niin onhan se ihan pienenäkin ajatuksena erittäin pelottavaa. Tällä hetkellä on ennustettu, että vuonna 2050 ollaan jo peruuttamattomissa ja maailmasta esimerkiksi kadonnut monet eläinlajit. Tuo vuosi ei ole kaukana ja varsinkin, meidän nuorien kohdalla asia on ajankohtainen -se on meidän tulevaisuus. Kaikki jotka ovat tehneet ja ovat tekemässä lapsia joutuvat ajatella tätä asiaa, koska se on heidän lapsien tulevaisuus.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAIlmastonmuutos on asia, josta puhuminen ahdistaa arvostelun takia. Jos puhun siitä, kuinka jokaisen täytyy miettiä omaa kuluttamista ja valintoja, mutta samaan aikaan menen syömään uusi takki päällä ravintolaan, olenko silloin naurettava. Ihmiset haluavat täydellisiä roolimalleja ja odottavat 100% täydellisyyttä muilta, mutta emme silti ole itse valmiita tekemään täysillä asioita mitkä ei ole isoin kiinnostuksen kohteena. Maailma puhdistuisi monilla asioilla ja suuri asia niistä olisi asenteen muuttuminen. On turha pelätä ilmastonmuuttumista kotona, kun mielummin elää ja tekee itselleen sopivia ratkasuja.

Vaikka 2050 vuosi on tulevaisuus, niin silti kaikesta huolimatta elän juuri nyt omaa elämääni ja erilaista tulevaisuutta kohti. Teen niin paljon asioiden eteen, kuin siitä nautin ja pystyn, ilman muiden ratkaisujen arvostelemista. Kannustetaan yhdessä ja käännetään tämä asia voitoksi, jolloin kenelläkään ei ole syytä nyrpistää nenää.

-Ninni

Tyylit vastakkain #2

Pitkästä aikaa tämän postaussarjan pariin! Ette arvaakkaan, kuinka olen pihissyt ja puhissut milloin saan tehtyä tästä uuden osa. Yllätyin niin paljon, miten edellinen tyylit vastakkain postaus sai kommentteja -nykyään, kun kommentointi on niin vähäistä blogeissa.

Tänään on kaksi mun aivan perus tyyliä, mutta aivan eri tilanteissa. Tiedän kevään vallanneen kaikkien sydämet ja nilkat vilkkuu jo kovaa vauhtia, silti tuon vielä talviset ja lämpimämmät asut esille.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERATalven lempparein takki, jonka ostin pitkän harkinnan jälkeen Bik Bokista. Tällä takilla menin 99% talvesta, koska en nähnyt tarvetta hankkia montaa takkia arki käyttöön. Yritän myöskin välttää ostamasta montaa vaatetta kerralla, no ylipäätään vältä ostamista nykyään paljon. Silti ettei kerralla osta paljoa, jolloin se yhden vaatteen ostaminen joskus tuntuu isommalta.

Toivottavasti tästä ajatuksesta sai kiinni mitä hain takaa. Keltainen väri on pitkään tuntunut omalta jutulta niin vaatteissa, kuin sisustuksessa. Tässä asussa tykkään kaikesta ja etenkin siitä, kuinka jokainen näistä vaatteista sopii niin moneen eri asukokonaisuuteen.Tyylit_vastakkain_#2_6Tyylit_vastakkain_#2_7Tyylit_vastakkain_#2_8Tyylit_vastakkain_#2_9Tyylit_vastakkain_#2_10Tässä asussa jossa olen kulkenut viikossa 2-6 kertaa viimeisten kuukausien aikana. Tää on aivan puhtaasti mun sali/kauppatyyli. Paksu takki, ulkohousut, jumppapussi ja lenkkarit, täydellisen yksinkertainen arkisiin tekemisiin. Vaikka asu on täydellinen vastakohta edelliselle niin pienellä muuntamisella tästäkin saisi rennon asun kaupungille.

Jos jotain jään kaipaa talvesta on se, kuinka ihana Niken takki menee sivuun odottamaan uusia kylmiä kelejä. Annan täydet pisteet takin monikäyttöisyydestä niin lämpimän ominaisuuden ja siitä, kuinka takin pystyy halutessaan kääntää. Sillä saa takkiin erilaista ilmettä, vaikka itsellä tulikin käytettyä vain samalla puolella. Tämä takki oli toinen minkä ostin talven alussa. En omistanut yhtään takkia jota voisin käyttää ulkona salille mennessä ja sillon, kun ei tarvitse näyttää miltään.

Lämpimät kelit lähestyy kokoajan, enkä malta oottaa kevyempää pukeutumista. Kohta alkaa talvitakkien pesu ja varastointi, mutta sitä ennen fiilistellään -kumpi tyyli tällä kertaa iski suhun paremmin? 😊

-Ninni

Miksi blogit ovat siloiteltuja

Jokainen joka joskus on ladannut kuvan, tai tekstin sosiaaliseen mediaan voi jossakin mielin samaistua siihen, ettei tarina ole aina samanlainen mitä ladattu kuva antaa viestittää. Postaukset ja videot joissa kerrotaan totuuksia kuvaushetkistä mitä siellä on tapahtunut, tai sen hetken fiiliksistä on aihe mitä on hauska lukea ja siitä taas muistaa, että jokainen meistä on vain ihminen joka elää sitä elämää jossa kaikki on mahdollista.

Tein joskus postauksen jossa kerroin 7 asukuvan takaa tarinan mitä sillä hetkellä on tapahtunut ja muita sen hetkisiä fiiliksiä. Pitkästä aikaa oon saanut kerättyä kuvia joista teen jossain vaiheessa samantyylisen postauksen, koska tämmöinen tuntui kiinnostavan myös teitä!

Yhden kuvan takana voi olla isokin tarina kerrottavana, mitä tulee sitten kokonaiseen instagram feediin, joka on täynnä kuvia, tai blogeihin? Ei ole tuulesta temmattua, kun somettajien elämää sanotaan siloitelluksi, mutta tätä sanotaan vain sen somen pinnallisen puolen perusteella. Olen pystynyt olla puhumatta vaikeista asioista jopa perheelle, joten somessa asioiden salaaminen ei tunnu siihen verrattuna edes vaikealta.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siloitellaanko omaa elämää tahalleen somessa ja miksi niin tehdään?

Nyt pystyn puhumaan vain omasta kokemuksesta ja omista päätöksistä. Blogin aloittaessa tein tietyt säännöt itselleni mitä en halua someen tuoda ja niistä olen puhunut myös tässä postauksessa. Uskon monien luulevan siloittelun tulevan siitä, koska aina jaetaan niitä hyviä asioita ja se mielestäni on monien kuvien tarkoituskin -jakaa niitä onnellisia hetkiä ja onnistumisia.

Niitä kuvia otetaan monesti silloin, kun on onnellinen ja asiat on ihanasti sillä hetkellä ja juuri sen hetken haluaa ikuistaa. Siksi monesti voi tuntua siloittelulta, jos omasta elämästä nauttii oikeasti ja ihmisistä sen ympärillä, tällöin niitä kuvia ihanista hetkistä tulee silloin paljon.

Itse haen kuvista inspiraatiota monella eri tapaa ja suurin niistä on positiivista elämäntapaa ja piristystä. Esimerkiksi jos olen kipeänä sängyn pohjalla, haluan katsoa muiden urheilujuttuja joista saa uutta puhtia siihen, kunnes pääsee terveenä taas salille hikoilemaan. Näitä vertauksia on monia erilaisia, koska jokainen etsii somesta omaan elämään sopivia inspiraation lähteitä ja joistakin tulee myös omaan elämään roolimalleja. En ole varma onko roolimalli nyt oikea sana sille mitä haen takaa, mutta somettajasta joka tuo somen välityksellä seuraajalle paljon hyvää mieltä ja johon voi samaistua monissa asioissa, voi hänestä tulla roolimalli josta otetaan hieman oppia/mallia hyvällä tavalla sinne omaan elämään.

Blogin kirjoittaminen on varmasti suurimmalle osalle bloggaajista hetken hengähdyspaikka elämästä, pieni irti otto arjesta jolloin voi kirjoittaa omista kiinnostuksen kohteista. Oli sitten asuista, kauneudesta, sisustuksesta, käsitöistä -ihan mistä vain. Se hetki, kun saa keskittyä blogin kirjoittamiseen ja kuvien muokkaukseen on hetki milloin ei tarvitse ajatella mitä omassa elämässä sillä hetkellä tapahtuu.

Sama asia urheilun parissa, silloin unohdetaan sen hetkiset ajatukset. Silloin voi päästää irti ajatuksista ja keskittyä vain itseensä. Uskon vahvasti sen olevan syy miksi monet blogit tuntuu olevan siloitellun näköistä, koska monet kuvat ja kirjoitukset on luotu silloin kun ei tarvitse miettiä mitä kaupasta pitää ostaa, tai joitakin surullisia asioita. Vaikka bloggaaja olisikin avoin ja kirjoittaisi joskus isoista asioista, niin silti uskon jokaisen tarvitsevan enemmän sitä hyvää ja rentoutta elämään, kuin surullisia tarinoita.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERABlogini on omalla tapaa laajaa päiväkirjaa, mutta enemmän semmonen josta saan itselleni suurimmaksi osaksi inspiraatiota. Täällä haluan keskittyä positiiviseen ajatteluun itseni takia ja myös toivon sillä tuovan inspiraatiota niille, jotka kaipaa sitä positiivisuutta. Todella harvoin kerron mitään syvällistä elämästäni, mutta nyt olen alkanut murtaa sitä jäätä pikku hiljaa hyvällä maulla.

Menneisyyteni ei ole prinsessasatua ja siitä kirjoittaminen ja ajatteleminen välillä vie ikäviin muistoihin. Vaikka asioita menneisyydestä on tullut käsiteltyä, niin silti niihin on turha palata -en usko kenellekkään olevan hyvä muistella menneisyyden haamujaan, koska kummiskin joka päivä me suunnataan vain tulevaisuuteen.

Vaikka olen avannut asioita, on silti joitakin mitä en koskaan halua tuoda täällä esille. Meistä jokainen tekee virheitä, tutustuu vääriin ihmisiin, sanoo väärin ja tekee vääriä valintoja. Monestikkaan siinä hetkessä ei tajua tehneensä virhettä, koska sen hetkinen aika ja tunteet vie mukanaan. Myös se on jokaisen oma päätös mitä asioita haluaa tuoda julkiseksi ja niitä pitäisi jokaisen ihmisen kohdalla kunnioittaa.

Meistä kukaan ei ole täydellinen ja vain sillä on väliä miten aikoo muuttua ja tehdä asioiden eteen töitä. Elämän ei kuulu olla helppoa ja niitä vaikeuksia tarvitaan, vaikka haluan elämän olevan pääsääntöisesti tasaista ja neutraalia, kovien vuoristoratojen sijaan.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten olen siloitellut elämääni blogissa? 

Valehtelua en siedä, mutta se mikä menee valehtelun puolelle on aina katsojan silmissä. Jos jakaa kakusta kuvan ja kuvatekstissä sanotaan –vapaapäivän kunniaksi tuli leipaistua kakkua. Ja todellisuudessa onkin polttanut kaksi ensimmäistä kakkua pohjaan, viimeiseen kakkuun unohtanut laittaa rasvan ja kakku maistuu kuivalta, niin onko kuvateksti silloin valheellista? Jokainen tykkää lukea kommelluksista, mutta ymmärrän myös jos tämä kuvitteellinen kakku ja sen tekijä olisi leipuri, niin sen ammattillinen kuva voisi rakoilla jos tästä kommelluksesta kertoisi julkisesti.

Uuden vuoden vaihtuessa sanoin viime vuoden olleen elämäni parhaimpia ja hienoimpia varsinkin kesän suhteen. Ensimmäisenä, kun ajattelen viime kesää muistan täydelliset kesäiset päivät, monet onnistuneet kuvausreissut puolison kanssa, muutto uuteen kotiin ja jopa yhden rantapäivän jolloin sain rusketusraidat. Silti tuon kesän ylle mahtui yksi suuri musta pilvi. Se pilvi oli veljeni vakava sairastuminen.

Kysyin häneltä lupaa voinko kertoa tästä asiasta, koska varsinaisesti tässä ei enää puhuta pelkästään minun elämästä. Vietin täydellistä kesää samaan aikaan, kun rakas läheiseni taisteli sairaalassa. Tästä asiasta en puhunut missään somessa, pelkästään perheen, puolison ja pomoni kanssa. Monta kertaa taistelin itseni töihin ja ainut ajatus oli, minun pitää pärjätä omassa elämässä vaikka ympärillä tapahtuisi mitä.

Olen todella herkkä ihminen ja varsinkin jos kyse on läheisistä. Tein suuren päätöksen siinä etten mene sairaalaan katsomaan veljeäni. Pidin itseäni itsekkäänä ja jopa idioottina, koska monesti kuulin kuinka hän on kysellyt perääni ja olenko käynyt katsomassa häntä. Jopa tätä kirjoittaessa pidän itseäni itsekkäänä, mutta tämän vaikean päätöksen takana oli syvempi ajatus. Jos olisin mennyt kohtaamaan asian olisi silloin herkkä puoleni saanut vallan, jolloin en olisi suostunut lähtemään kotiin, kuin vasta sitten kaiken ollessa hyvin.

Kyse oli toisesta paikkakunnasta, noin 200 kilometrin päässä. En mitenkään olisi voinut jäädä töistä pois kesän ajaksi ja siitäkin pidemmälle. Olisin totaalisesti hukannut elämäni toisen elämän eteen johon en olisi mitenkään pystynyt vaikuttamaan, enkä edes auttamaan. Lohtua tähän toi se, että sydämessäni tiesin veljeni ymmärtävän miksen koskaan tullut katsomaan häntä sairaalaan.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puhelin soitto helpotti omatuntuntoa

Kun veljeni tila oli alkanut paranemaan juttelimme hetken aikaa puhelimessa. En muista ikinä jännittäneeni yhtä puhelin keskustelua niin paljoa. Olin julkisella paikalla ja jouduin pidättämään kyyneleitä, se tuttu ääni jota on kuullut koko elämänsä aikana oli nyt puhelimen päässä. Se soitto toi helpotusta ja lohtua, kun pehmeä ääni kuului puhelimesta.

Tämä aika oli erittäin vaikeaa, mutta opettavaista. Koskaan ei tiedä mitä muiden elämässä oikeasti tapahtuu, joten ikinä ei voi sanoa somen perusteella, kuinka joillakin kaikki on niin helppoa ja ihanaa. Ihan jokainen meistä elää samantyylistä elämää, siinä elämässä on ylä ja alamäkiä, siinä elämässä kaikki on mahdollista.

Jos joku muu tekee paljon töitä oman elämän eteen ja hehkuttaa sitä somessa, kenelläkään ei ole oikeutta alkaa sitä lyttäämään. Meistä jokaisesta voi tulla mitä vain, jos on valmis tekemään töitä sen eteen. Tätä työnmäärää on vaikea tuoda esille somessa, jolloin se monesti heijastuu helppona ja elämän tuoneen kaiken eteen helposti.OLYMPUS DIGITAL CAMERAJohan oli pläjäys tälle maanantaille, toivottavasti tästä kirjoituksesta sai kiinni muutkin, kuin vain minä! Kiitos jos jaksoit lukea koko postauksen, ja oikein ihanaa uutta viikkoa sinne ruudun toiselle puolelle 💛

-Ninni