Erilaisia tapoja yhdistää valkoinen mekko 2/3

Erilaisia_tapoja_yhdistaa_valkoinen_mekko_2_3_1Erilaisia_tapoja_yhdistaa_valkoinen_mekko_2_3_2Edellisessä postauksessa taisin sanoa, että niiden kuvien myötä sanotaan heipat kesälle, mutten muistanutkaan kuinka kesän yksi lemppari asuista oli vielä julkaisematta täällä blogin puolella.

Jos jokin asu on värillisesti mua niin se on tämä. Tän asun näkisin itelläni päällä ulkomaanmatkoilla, rennoissa tilaisuuksissa ja sillon, kun itseluottamus on katossa ja haluaa luoda katseita täydellisellä kokonaisuudella.

Kesän aikana ja sen jälkeen on tullu paljon harmiteltua, ettei ole tullut kerettyä kuvata niin paljoa, koska tänä kesänä lomaa ei ollut nautittavaksi. Kesä on kuvaamisen parasta aikaa, mutta kun aika on rajallista niin jostain täytyy nipistää ja nyt se on ollut todella vahvasti somen parista.

Mitään some taukoa ei ole tullut kummiskaan pidettyä, vaan inspiraatiota haettu senkin edestä. Instagram on ihana kun sinne voi eksyä kaikkien kauniiden kuvien sekaan ja se onkin semmoista ruokaa mielelle.Erilaisia_tapoja_yhdistaa_valkoinen_mekko_2_3_3Erilaisia_tapoja_yhdistaa_valkoinen_mekko_2_3_4Erilaisia_tapoja_yhdistaa_valkoinen_mekko_2_3_5Tämän asun julkaisinkin jo aikaisemmin kesällä instagramissa ja kaikki ihana palaute toi mieleen sen minkä takia some on ihana parhaimmillaan. Kun aina muistettaisiin kehua muita, kehun kirjottaminen vie muutaman sekunnin, kun muuten somessa ollaan monia tunteja päivässä!

Jatkuva väsymys on iso syy siihen, ettei ole töiden jälkeen voimia kirjoittaa, mutta toivottavasti pian alkava rautakuuri (kun saan vaan itseäni niskasta kiinni) helpottaa sen verran väsymystä, että pääsisi taas vähintään kerran viikko julkaisu rytmiin takaisin. Monta kivaa yhteistyötäkin on luvassa, joten niidenkin osilta kannattaa olla kuulolla!

-Ninni

Neljä kirjettä elämäni tärkeimmille naisille

Kirjeen kirjoittaminen läheiselle on lapsena opittu tapa. Ensimmäinen kirjeeni on varmaan ollut meidän edes menneelle pupulle, jonka haudalle kirjotimme siskon kanssa välillä kirjeen, jonka reunaan liimattiin tarravihosta tarroja. Ihailin myös serkkuani jolla oli paljon kirjeenvaihtokavereita ja joskus kirjoitimme toisillemme myös kirjeitä. Kuinka ihanaa olikaan saada lapsena kirje postissa, joka oli kirjekuorta myöten täynnä tarroja.

Puolisolleni kirjoitan välillä kirjeen, yleensä aikoina jolloin on raskasta. Kirjeen kautta ymmärtää paremmin ja se pysäyttää siihen hetkeen niin lukijan, kuin itse kirjoittajan. Kirjoitin hetki sitten postauksen miten Helsinkiin muutto vaikutti kaverisuhteisiin. Postauksen loppuun kirjoitin kirjeen kahdelle upealle naiselle, ja tuo kirjoitus tavoitti heidät molemmat. Koska kirjeen kirjoittaminen näin digitaalisessa muodossa pysäytti yhtälailla minut, kuin sille tarkoitetut ihmiset ajattelin jatkaa hieman tätä teemaa.

Pikku hiljaa olen kirjannut ylös vihkoon mitä haluaisin erityisesti kirjoittaa ja osoittaa läheisilleni ja huomaamatta niistä muodostui kirjeen tapaisia kirjoituksia. Haluan aloittaa tämän lyhyen postaussarjan kirjoittamalla nyt neljä kirjettä neljälle elämäni tärkeimmälle naiselle. Haluan antaa sydämen puhua puolestaan ja kirjoittaa sen, mikä juuri nyt tuntuu siltä mitä haluan sanoa. Aloitetaan ensimmäinen kirje nuorimmasta ja uusimmasta tulokkaastamme perheessämme.Nelja_kirjetta_elamani_tarkeimmille_naisille_1Nelja_kirjetta_elamani_tarkeimmille_naisille_2

Kirje kummitytölle

Kohta saapuu joulu, joka on aina ollut tärkeä aika minulle. Silti eräs joulu oli kaikista ihmeellisin, joulu jolloin sain tietää tulostasi. Istuimme pitkään olohuoneessa äitisi ja enojesi kanssa juttelemmassa kaikesta mistä ikinä olikaan tarve puhua. Äitisi kysyi haluaisinko lähteä hieman kävelemään, mikä oli erikoista, koska ulkona oli kylmä ja istuimme molemmat villasukat jalassa takan äärellä. Ennen ulos menoa kysyin menemmekö pitkälle, koska en pukenut paljoa päälle. Jäimme aivan talon nurkalle ja ennenkuin äitisi edes avasi suunsa, pystyin lukemaan hänen kasvoiltaan uutisen.

Kyyneleitä alkoi pikku hiljaa valumaan silmistäni ja äitisi kysyi -onko nuo onnen kyyneleitä. En osannut vastata, sillä hetkellä yksi meistä kuudesta kasvoi aikuiseksi, joka on vastuussa muustakin, kuin itsestään ja se ajatus oli silloin jopa pelottavaa. Jos nyt saisin valita, menisin kuiskaamaan korvaani -ne on onnen kyyneleitä, tämä on parasta mitä elämässäsi tulee pitkään aikaan tapahtumaan ja se on tätinä olo.

Raskautta ei hänestä oikeastaan nähnyt ja jopa kerran unodin kokonaan hänen odottavan sinua. Ensimmäisen kerran, kun tulin katsomaan sinua tuntui oudolta katsoa jopa äitiäsi. Nukuit, kuin nukke ja olit niin pieni. En ollut ikinä nähnyt mitään niin pientä ja suloista ihmistä. Mimmu nosti sinut syliini ja heti sillä hetkellä aloin itkeä, tällä kertaa tiesin niiden olevan onnen kyyneleitä. Sinä hetkenä, kun sain sinut syliini jotain sydämessäni muuttui, samalla myös suojeluvaistoni kasvoi korkeaksi.

Tätinä oleminen on parasta mitä ikinä voi nuorelle naiselle tapahtua, saan olla myös kummisi ja se on suuri kunnia. Joskus en malta odottaa, että olet kasvanut isommaksi jolloin voit tulla meille yksin yöksi, en malta odottaa jolloin voin olla rinnallasi ja kertoa joka hetki, kuinka ylpeä olen sinusta. Silti nyt saat olla vielä rauhassa lapsi ja elää lapsen elämää, eikä kasvamisella ole mikään kiire. Aion varmistan niin kauan, kuin minussa henki pihisee, ettet ikinä tunne olevasi yksin ja olet aina turvassa.Nelja_kirjetta_elamani_tarkeimmille_naisille_3Nelja_kirjetta_elamani_tarkeimmille_naisille_4Nelja_kirjetta_elamani_tarkeimmille_naisille_5

Kirje siskolle

On miljoona asiaa joista voisin sanoa ja miljoona tarinaa joista voisin kertoa, mutta sinä tunnet jo ne kaikki. On ihmeellistä miten joku ihminen voi tuntea toisen jopa pelkän äänensävyn perusteella. Oli kyse mistä vain 99% sinä tunnet minut ja se on joskus jopa ärsyttävää ja pelottavaa. Silti se on merkki suuresta rakkaudesta ja olen onnekas saadessani olla sinun pikku sisko, josta pidät vieläkin huolen.

Meidän sisaruus on kokenut paljon ylä- ja alamäkiä, mutta tiedätkö mitä näen ensimmäisenä, kun suljen silmäni? Näen kaksi pientä vaalea tukkaista tyttöä istumassa vaatekaapin edessä aikaisin viikonloppu aamuna, jopa ennen aamupalan syömistä. Sitä ei voi edes laskea, kuinka monta tuntia olemme käyttäneet aikaa yhteisiin leikkeihin vuodesta toiseen. Ihmeellisintä on, kuinka sinulla ei ollut kiire olla isompi ja jättää minua yksin leikkimään leluillamme, vaan jaoit aikasi kanssani pitkään.

Kiitos, kuinka olet aina tavoiteltavissa jos on hätä ja myös silloinkin, kun ei ole hätä. Kiitos, kuinka jaksat käyttää aikaasi kuunnellaksesi murheitani, saavutuksiani ja mitä ikinä sillä hetkellä ajatuksissa liikkuu. Hyvä sisko suhde ei ole itsestäänselvyys ja sitä ollaan työstetty paljon muuttuvien elämien rinnalla. Kiitos siis vielä siitä ettet jättänyt minua jälkeesi lapsena, etkä aikuisena. Olet osa minua ja haluan aina olla tärkeä osa elämääsi niin huonoina, kuin hyvinä aikoina. Jokainen tarvitsisi samanlaisen huoltehtivan isosiskon rinnallensa, kuin mitä sinä olet ollut.Nelja_kirjetta_elamani_tarkeimmille_naisille_6Nelja_kirjetta_elamani_tarkeimmille_naisille_7Nelja_kirjetta_elamani_tarkeimmille_naisille_8

Kirje äidille

Lapsuus on meille jokaiselle lapselle asia mitä muistellaan joka joulu, äitien- ja isänpäivä. Jos meidän lapsuus olisi ollut toisenlainen en usko, että seisoisin nyt tälläisenä ihmisenä joka olen. Myönnän olevani hieman rikki, mutta se on elämän tuoma kovettuma kaikista kolhuista matkalla. Olisinko enemmän rikki, jos minulla ei olisi sinunlaistasi äitiä? Kaiken pahan paransi aina lämmin halaus, mutta tiedätkö äiti mitä. Olin sitten pieni saparopäinen tyttö, kaikkea vastaan oleva teini, juuri aikuisuuteen astunut nainen, tai omilla jaloilla eteenpäin pyrkivä 23-vuotias -tässä maailmassa kaiken pahan parantaa vieläkin sinun lämmin halaus.

Muuttaessani ensimmäiseen omaan kotiini, en koskaan uskonut saavani siitä aikaan lämminhenkistä kotia, koska siellä ei ollut sinua. On paljon mistä voisin pyytää anteeksi, kuten se, kuinka en teininä arvostanut tarpeeksi kotia johon oli aina turvallista tulla. Siitä olen kummiskin jo monta vuotta kantanut suurta taakkaa ja asiasta puhuminen aina sattuu paljon. Silti haluan pitää ne muistot lähellä, koska ilman niitä vaikeita vuosia en osaisi arvostaa sinua niin paljon, kuin olen nämä vuodet arvostanut.

Olet aina ollut hieman vaatimaton itseäsi kohtaan ja olen ehkä liiankin monessa asiassa tullut sinuun. Silti joka päivä katsoessasi itseäsi peilistä, haluan sinun näkevän itsesi miten minä näen sinut. Ensi kerralla mennessäsi peilin eteen haluan sinun näkevän peilistä upean naisen, joka kasvatti kuusi upeaa lasta. Sinun täytyy antaa itsellesi lämmin hali ja muistaa, ettei kenelläkään ole noin suurta sydäntä mitä sinulla on. Jokainen lapsi ansaitsee hyvät vanhemmat ja paljon rakkautta, siksi onkin ihmeellistä, kuinka kaikista maailman lapsista minä olen saanut kaikista parhaimman äidin vierelleni.Nelja_kirjetta_elamani_tarkeimmille_naisille_9Nelja_kirjetta_elamani_tarkeimmille_naisille_10Nelja_kirjetta_elamani_tarkeimmille_naisille_11Tiedän siskon ja äidin tällä hetkellä odottavan postauksen loppua ja laittavan viestiä, kuinka on itkenyt silmät punaisiksi, eikä hätää täällä on samanlainen itkupilli, räkä poskella tätä kirjoittamassa. Ehkä jo otsikon luettua ihmetys nousi neljästä elämäni tärkeimmästä ihmisestä, koska kaikki minut tuntevat tietää nämä kolme edellistä perheenjäsentäni. Haluan kirjoittaa kirjeen naiselle, jota en koskaan ole tavannut, naiselle jonka olemassa oloa toivoin aikanaan niin paljon, mutta tiesin kaikella olevan tarkoitus. Haluan tämän postauksen viimeisen kirjeen kirjoittaa naiselle joka lähti liian aikaisin, joka olisi varmasti ollut maailman paras mummi.

Kirje mummille

Lapsena olen kirjoittanut sinulle viimeksi kirjeen, jolloin todella toivoin sinun olevan täällä meidän kanssamme. Kerroin sinulle siinä kirjeessä, kuinka tykkään Nalle Puhista, mietin leipoisimmeko paljon pullia yhdessä (koska olisin halunnut leipoa todella usein, edes taikinaa) ja mietin näytänkö yhtään sinulta. Kirjeeseen laitoin kaikista hienoimman Nalle Puh tarran, jota olin säästänyt pitkään tarravihossani, se oli pienelle tytölle hyvin spessu juttu. Enää en ole se pieni tyttö, joka opetteli salaa rukoilemaan, jotta kuulisit minua. Haluan vieläkin kovasti uskoa enkeleihin, koska se on aina lohduttanu ajatusta siitä, että olisit täällä jollain tapaa meidän kanssamme. Se on myös ainut tapa joka voisi tuoda äidillemme lohtua.

Yläasteella oli hyvin vaikeaa, kun kaikki puhuivat mummojen kutomista villasukista. Teinivuodet olivat vaikeat monestakin syystä ja tunnen sydämessäni sen, kuinka oma mummi olisi auttanut niin monessa asiassa. Silti äiti on opettanut, että jokaisella asialla on tarkoitus. Olen lapsesta asti oppinut vihaamaan rattijuoppoja ja olemaan varovainen liikenteessä, olin sitten itse autolla, tai jonkun kyydissä. Tarinasi on koskettava ja surullinen, lapsesi olisi ansainnut elämäänsä ehjän perheen ja äidin rakkautta. Jos enkeleitä on olemassa ja voitte tuntea ylpeyttä, niin voit olla todella ylpeä lapsistasi. Haluan myös kiittää sinua, koska ansiostasi me saimme ihanan äidin joka on nyt pienelle tytölle parhain mimmu ikinä. Uskon äidin suuren sydämen periytyneen sinulta.Nelja_kirjetta_elamani_tarkeimmille_naisille_12Nelja_kirjetta_elamani_tarkeimmille_naisille_13

Kuvat: Pinja Finell

Puhdas sydän tarvitsee vuodattamista ja vahva sydän nipistyksiä. Huomenna taidan omistaa sydämen teräksestä, joka on rakkauden täyttämä. Olen pahoillani äiti ja sisko kyynelistä, mitä vuodatitte, mutta ehkä tämä tuo myös teidän päivään palan jonka vuoksi tehdä tästäkin päivästä parempi. Ja jos sinä lukijana jaksoit lukea postauksen tänne asti, olen todella otettu. Rakastakaa läheisiänne ja näyttäkää se, kenenkään elämään ei mahdu liikaa rakkautta.

-Ninni

Syksyiset kuulumiset -elämäni parhain keikka

Syksyiset_kuulumiset_elamani_parhain_keikka_1Syksyiset_kuulumiset_elamani_parhain_keikka_2Syksyiset_kuulumiset_elamani_parhain_keikka_3Hellou!

Viime viikolla tuli harvinaisesti vain yksi postaus, joka oli maanantaina. Yksinkertaisesti aika ei vain riittänyt, olin torstaiaamulle suunnitellut tekeväni sen päivän postauksen ennen kello 12. Torstaiaamuna kylään saapui kummityttöni ja aina hänen ollessa kanssani haluan antaa kaiken huomion ja rakkauden hänelle, jonka hän on ansainnut. Torstai oli elämäni yksi parhaimmista päivistä, jonka tulen muistamaan varmasti aina.

Aamupäiväksi menimme hieman kiertelemään ostoksilla ja halusin ostaa kummitytöllekkin jotain hyvin tarpeellista tulevaa vuodenaikaa kohden. Löysimmekin ihanan haalarin hänelle ja pieni teko tuntui niin suurelta, koska oli yksi hanke vähemmän siskolla hankittavana lapselleen. Jo pelkästään sekin tuntui suurelta, kun vihdoinkin olin vapaalla ja oikeassa paikassa, kun kummityttö piti saada hetkeksi hoitoon.Syksyiset_kuulumiset_elamani_parhain_keikka_4Syksyiset_kuulumiset_elamani_parhain_keikka_5Aamupäivä meni todella nopeasti ja kotona odottikin siivouspuuhat ennen päivän toisen vieraan saapumista. Olimme ostaneet puolison kanssa liput Machine Gun Kellyn keikalle heti niiden tullessa myyntiin, ja torstai oli päivä jota olimme kauan odottaneet. Saimme puolison ystävän lähtemään mukaan kanssamme ja oli ihanaa pitkästä aikaa lähteä aivot narikkaan meiningillä viettämään iltaa.

Muutama vuosi takaperin harmitti niin paljon, kun ei päästy mgk keikalle, mutta nyt aika oli juuri täydellinen. Olen monta keikkaa nähnyt festareilla ja isoillakin lavoilla, mutta mikään niistä ei ole ylittänyt torstai-illan Hotel Diablo showta. Tuli laulettua, hypittyä, fiilisteltyä ja huudettua koko sydän tyhjäksi ja seuraavana päivänä odottikin hauskanpidosta hirveä krapula.

Onneksi hyvä ruoka, raikas ulkoilma Nicken kanssa ja päiväsauna virkisti mieltä. Meillä puolison kanssa tulee todella harvoin juotua ja aina seuraavana päivän olojen takia ei tule oltua ikäväkään sitä illan riekkumista. Kesälomalla olimme jopa kaksi kertaa juomassa ja toinen reissu menikin aamuun asti. Silloin tiesimme tämän reissun tulevan ja tähän keikkaan piti kaikki energiat kerätäkkin. Meistä on tainnut tulla vanhoja ja kotisohvaa liikaa rakastavia, mutta just nyt olen onnellinen ettei tarvitse juhlistaa yhtään mitään!Syksyiset_kuulumiset_elamani_parhain_keikka_6Ensi viikolla aloitankin toisen työn ja minusta tulee kahta työtä tekevä muidu. Hieman jännittää miten aika riittää kaikkeen, mutta palaillaan työjuttuihin myöhemmin. Nyt nautin vapaapäivästä, ennen hammaslääkäriin menoa, joka tottakai aikuista naista pelottaa aivan tajuttoman paljon!

Toivottavasti teillä on lähtenyt hyvin käyntiin syksy! Muistakaa nauttia vielä auringosta, kun se tuolta paistaa ja välillä jopa ihan lämpimistäkin päivistä.

-Ninni

Miten Helsinkiin muutto vaikutti kaverisuhteisiin

Hellou!

Vuodet ovat vierineet todella nopeasti ja siitä on nyt jo neljä vuotta, kun päätin muuttaa kotikodista ensimmäiseen omaan kotiin Helsinkiin. Se kesä ennen muuttoa oli aivan ihmeellinen monestakin syystä. Pitkästä aikaa elin erittäin onnellisesti, olin valmistunut ammattikoulusta hyvillä arvosanoilla, sain soiton jossa pyydettiin tulemaan kesätöihin, ympärilläni oli paljon ihmisiä -oli ystäviä, kavereita, tuttuja ja tottakai perheeni.

Kesän alussa aloin miettimään muuttoa ensiksi vain ajatuksena, koska kotoa ei ollut mikään kiire muuttaa, vanhempien ja isoveljen kanssa oli ihanaa asua. Aloin puhumaan ystävälleni muutosta Tampereelle, koska sieltä saa paremmin töitä ja siellä olin senkin kesän töissä. Puhuimme hieman ajatuksena yhteen muutosta, koska ketkä kaverit eivät olisi ikinä miettineet yhteistä asuntoa nuorina.

Tulevaisuus oli aivan auki eikä sitä oikeen osannut edes miettiä mitä tekisi, nautimme kesät ystävien kanssa juhlien ja nauttien. Täytyy myös sanoa, etten kadu sitä aikaa ollenkaan, kuinka eli humputellen. Niitä aikoja on kiva muistella nyt näin vanhempana ja myöskin ne tulee olemaan ehdottomasti aikoja, joita tulee vielä vanhempana muisteltua.OLYMPUS DIGITAL CAMERAHalusin alkuun löytää töitä Tampereelta, jotakin työtä mikä olisi enemmän oma juttu. Samalla katsoin asuntoja ja kaikki tuntui aivan liian aikuiselta ajatukselta, koska ei ollut mitään kokemusta paljonko on hyvä vuokra maksaa mistäkin asunnosta. Meni hetken aikaa, kunnes eksyin uudestaan katsomaan työpaikkoja ja asuntoja. Pikku hiljaa Tamperekin oli alkanut tuntumaan liian pieneltä paikalta ja halusin elämään pitkästä aikaa jotain suurta jännitystä. Olin 19-vuotias joka oli rellestänyt ystävien kanssa kaksi kesää pää kolmantena jalkana. Tiesin syksyn lähestyvän ja menon alkavan taas rauhoittuvan, joten halusin jotain uutta tapahtuvan.

Laitoin kahteen paikkaan työhakemuksen Helsinkiin ja pääsin nopeasti jo työhaastatteluun. Bussimatka ystäväni kanssa tuntui pitkältä ja oudolta, koko kaupunki tuntui aivan oudolta, ihan kuin olisi ollut ulkomailla. Haastattelun päätyttyä sain heti tietää pääseväni sinne töihin. Muistan vielä, kuinka tultuani työhaastattelusta kerroin hämmentyneenä tästä ystävälleni -luulin itsekkin ettei tästä mitään tulisi ja tämä olisi vain tämmöinen pieni reissu. Jo silloin kertoessani ystävälle työpaikasta, huomasin miten tämä asia tulisi muuttamaan meidän ystävyyttä.OLYMPUS DIGITAL CAMERAAloin järjestelemään asioita ja ottamaan raha-asioista enemmän selvää. Siskoni oli innostamassa ja erittäin suurena tukena, myös samalla auttoi paljon asioissa missä pohdin tulenko onnistumaan. Työhaastattelussa mukana ollut ystäväni huolen huomasin aina muutosta puhuessa ja hänen tarttuen kaikkiin muttiin mitä muutto aiheuttaisi. Toinen ystäväni taas auttoi paljon ongelmien ratkaisuissa ja innosti tähtäämään kohti tuntematonta itsevarmana. Silloin myös ymmärsin sen, kuinka suuria asioita tehdessä ympärillä pitää olla kannustavia ihmisiä, jotka tukevat ja neuvovat niin paljon kuin itse pystyvät.

Syksyllä oli myöhemmin tulossa Lontoon reissu, johon lähdimme viikoksi äidin ja siskon kanssa, joten jännitystä oli tulossa monellakin tapaa. Kesällä kaikki tapahtui todella nopeasti ja pian oltiin menossa uudestaan Helsinkiin katsomaan asuntoa vanhempien ja toisen ystäväni kanssa. Olin niin hämilläni ja innoissani koko reissusta ja silloin olin jo päättänyt, että Helsinki tulee olemaan uusi kotikaupunkini.

Asunnonesittelyn jälkeen ajaessamme kotiinpäin sain pian soiton kiinteistövälittäjältä. Se soitto muutti koko elämäni ja silloin tiesin, kuinka viimeistään nyt kaikki on lyöty lukkoon. Meinasin kiljua samaan aikaan pelosta ja onnesta, koska siitä oli enää vain muutama viikko muuttoon.

 

Vaikeinta tuntui olevan kertoa ystävälleni joka yritti peittää sen ettei asiasta ole innostunut. Ymmärsin hyvin hänen tunteensa ja hänen ansiosta mietin asioita todella tarkkaan ja monesta eri näkökulmasta. Hän piti jalkani maassa, etten leiju ilmaan liian nopeasti. Ystävyytemme oli jo työhaastattelun jälkeen mennyt etäisemmäksi ja tiesin tulevani menettämään sen siteen mitä kaksi edellistä kesää olimme luoneet.

Tutuille ja kavereille kertoessani muutosta tuntui kaikki katoavan heti sanottuani asiat ääneen. Kuului vain puff ja kaikki olivat kadonneet. Erään silloisen kaverini muistan vain kysyneen tylysti miksi muutan. Silloin tajusin, että olin aina elänyt pienessä kylässä yksin isojen haaveideni kanssa. En ollut ikinä sopeutunut siihen kaupunkiin, enkä ikinä tulisi sopeutumaankaan, vaan olin aina valmis lähtemään.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAViimeiset viikot halusin nauttia siitä tutusta ympäristöstä ja yrittäen näyttää ettei mikään tulisi muuttumaan, vaikka koko maailmani muuttuisi seuraavilla viikoilla. Ystävän kanssa joka aina kannusti, juttelimme paljon syvällisiä, kuuntelimme musiikkia, nauroimme ja ajelimme monia öitä autolla. Mietin olenko ihan hullu jättäessäni hänet tänne ja lähteväni yli 200 kilometrin päähän, enkä enää joka viikko ajelisi hänen kanssaan autolla. Hän oli ihminen jonka olin tuntenut monta vuotta, olimme olleet läheisiä ja oli aika jolloin emme olleet väleissä ollenkaan, ja vihdoinkin kun olimme pitkästä aikaa ystäviä, sotkisin itse ystävyytemme muutolla.

Toisen ystäväni menettäminen oli hiuskarvan varassa ja vaikka muuttooni oli vielä ollut muutama viikko aikaa olimme jo kuin vieraat toisillemme. Muistan illan jolloin kaikki se pelko ja suru purkautui, halasimme pitkään sanomatta mitään, molempien itkiessä. Halusin sanoa hänelle tuhat sanaa siitä, kuinka tärkeä hän on ja toivon hänelle aina vain parasta. Silti samaan aikaan tiesin, ettei meidän välit tulisi ikinä olemaan ennallaan teinivuosien jälkeen, jolloin masennus ja kaikki inho mikä teininä meidän välillemme kasvoi.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Syyllistä etsiessä

Asuessani Helsingissä soittelin ystäväni kanssa melkein päivittäin pitkiä puheluita. Toinen ystäväni tuli kuukauden jälkeen muutosta viikonlopuksi luokseni ja menimme juhlimaan. Kaikki tuntui olevan ihan ennallaan ja koti tuntui heti kodikkaammalta, kun ystävä saapui kylään. Vietimme viikonlopun joka muutti elämääni vielä enemmän. Puolison kanssa huomasimme molemmat olevamme kiinnostuneita toisistamme. Olin innoissani siitä, että kaikki tämä tapahtui ystävän ollessa luonani ja asuminen kaukana ei tuntunut enää isolta asialta, koska hän oli siinä silloin näkemässä sen mikä on nyt arkeani.

Lähennettyäni puolisoni kanssa vähentyi soittelut ja yhteydenpito. Kaikki energiani meni kahdessa työpaikassa, uusissa ihmisissä ja puolisoon tutustuessa. Sitä ei edes silloin ymmärtänyt, kuinka huono ystävä olin. En muistanut kysellä tarpeeksi kuulumisia ja pitää yhteyttä edes vähän kerralla, silti molemmat ystäväni jotka olivat ainoastaan jääneet muuton jälkeen rinnalleni olivat aina tavoiteltavissa, kun heitä tarvitsin.

Tarkkaan en muista milloin olen viimeisen kerran nähnyt heitä, mutta pariin vuoteen en ole kumpaakaan entisistä parhaista ystävistäni nähnyt. Yhteydenpito alkoi pikku hiljaa hiipumaan kokonaan ja elämät vei mukanaan. Toinen ystävä muistaa minua syntymäpäivinä ja näinä muutamina vuosina myös laittanut vanhoja kuvia meistä arkistojen kätköistä.

Pidin itseäni pitkään huonona ystävänä, koska molemmat heistä oli aidosti ihmisiä joiden kanssa ystävyys aina vain loksahti paikalleen, vaikka teininä oli ollut vuosia jolloin emme olleet ystäviä ollenkaan. Myöhemmin tajusin, ettei kaikki vaan välttämättä kestä ja se on ihan okei, tälläisissä asioissa on turha etsiä syyllistä. Olen 23-vuoden aikana menettänyt yhtä lapsuuden ystävää lukuunottamatta kaikki muut ystävät, kaverit ja tutut. Elämässäni on ainoastaan pysynyt kaikkien vuosien ajan perheeni, joihin on kaikista vahvin side. OLYMPUS DIGITAL CAMERALopetettuani turhan syyllistämisen itseäni kohtaan, aloin arvostamaan enemmän ja enemmän ystävyyttä. Olen aina ollut ihminen joka ei päästä helposti ihmisiä lähelle ja rima on noussut vuosien myötä aina vain korkeammalle. Puolisoni on paras ystäväni, jonka kanssa olen löytänyt ystävyys siteen parisuhteen vierelle. Silti monesti ikävöin ystävyyttä, ei ole helppoa olla aikuinen ja löytää kiireisistä ihmisistä uusia ystäviä.

Olen liian nössö ja liian muuttunut oottaakseni yhteyttä vanhoihin ystäviini. Avaisinko yhteydenotolla vanhoja asioita turhaan, olemme kaikki varmasti aivan eri ihmisiä, enkä haluaisi enää menettää heistä kumpaakaan uudestaan. En tiedä tulisko meistä kahvilla käyviä kavereita jotka muistelisivat menneitä. Joskus tuntuu, että on parempi jättää avain laatikkoon ja laittaa laatikko kiinni, tietäen ettei laatikon lukkoa saisi enää auki. Siksi mietinkin mitä voisin heille vielä sanoa sen tutun 19-vuotiaan Ninnin suusta viimeiset sanat. OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirje sinulle ystävä

Helsinkiin muutto vaikutti enemmän, kuin koskaan uskoinkaan meidän ystävyyteen. Ensinnäkin olen pahoillani siitä, että en osannut olla parempi ystävä, tiedän etten ollut tarpeeksi läsnä sinun elämässä muuttoni jälkeen, vaikka sinä olit aina kuuntelemassa minun murheitani. Haluan kiittää kaikesta mitä olet eteeni tehnyt. Kiitos kaikista nauruista, itkuista ja hetkistä kanssasi. Sain jakaa paljon ajatuksia, unelmia ja salaisuuksia kanssasi ja kaikki ne kulkevat aina sydämessäni. En koskaan unohda ystävyyden merkitystä sinun ansiostasi, sinä olet osa sitä mitä minusta on nykypäivänä tullut ja vaikket uskoisikaan meidän ystävyys on ollut elämäni tärkeimpiä asioita. 

Annathan minulle anteeksi, koska pelkään sinun vihaavan minua. En tiedä tuleeko tämä kirje sinulle koskaan perille, mutta toivon sinun viimeistään tietävän ajatuksissa mitä olen aina sinulle halunnut sanoa. Olit sitten missä päin maailmaa tahansa, toivon sinulle kaikkea hyvää. Olet upea ihminen ja haluan, että uskot itseesi vaikeina hetkinä. Jos mietit millaista elämä oli neljä vuotta sitten, miten sen hetkiset asiat tuntui vaikeilta silloin ja katsot itseäsi nytten, huomaat ettei ne vaikeudet olleet mahdottomia. Toivon, että olet päässyt eteenpäin asioissa jotka pitivät sinua ennen paikallaan. Toivon, että olet löytänyt vierellesi hyvän puolison ja ystäviä, koska olet ansainnut onnellisen elämän. Meistä tuli vihdoinkin aikuisia jota odotimme nuoresta asti. Ja nykyään joskus toivon olevani vielä se 15-vuotias ja ajavani skootterilla kanssasi.

-Nipa

23-vuotias eikä vieläkään unelma-ammatissa

Hellou!

Viime viikolla tuli pidettyä (vahingossa) taukoa blogista. Torstaina alkoi 9 päivän työputki, jonka huomasin muutaman päivän tehtyäni töitä. Väsähdin heti huomattuani seuraavan vapaapäivän olevan vasta viime viikon lauantaina. Olen aikanaan kirjoittanut postauksen, jossa kerron miten selviytyä työputkesta, joka kannattaa käydä lukasemassa jos asia on omassa elämässä aiheellinen.

Vietin jokaisen työpäivän jälkeisen vapaa-ajan pelkästään sohvalla katsoen netflixiä ja aikaisilla nukkumaanmenoilla. Tämä viikonloppu on mennytkin yrittäen selviytyä työstressistä ja epätoivoisella rentoutumisella. Viikonlopun aikana olen ollut todella herkkä, suuttunut pienestäkin asiasta (kuten se etten saanut leikattua kuumaa pizzaani ja se nyt oli sitten puolison vika tietysti, olihan hänen takiaan kummiskin yli puoli vuotta sitten kadonnut pizzaleikkurimme.) Olen haukkunut itseäni niin rumasti, ettei itsetunto ole kuin romuttunut alaspäin ja tämä kaikki sen takia, koska teen työtä joka ei ole unelmani.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASomen kautta eletään aikaa jossa tulee ainakin itselläni törmättyä jatkuvasti keskusteluihin, kuinka yhä nuoremmat tekevät unelmatyötään. Tähän asti olen vain ja ainoastaan inspiroitunut näistä ihmisistä ja saanut kannustusta siihen, kuinka vielä joskus voin sanoa tekeväni juuri sitä työtä jota rakastan.

Työputken jälkeen aloin pähkäilemään todella paljon sitä mitä haluaisin saavuttaa töiden suhteen ja polttavimpaan kysymykseen -mikä olisi unelma-ammattini. Mikä työ olisi semmoinen jota rakastaisin tehdä, työ jonka takia jaksaa nousta. Ja onko jokaiselle olemassa unelma-ammattia?OLYMPUS DIGITAL CAMERAHeräsin siihen todellisuuteen, että olen jo 23-vuotias ja verrattuna moniin muihin he olisi saavuttanut tässä iässä jo todella paljon. Tiedän vertailun olevan tyhmää, mutta töiden suhteen olen aina halunnut tähdätä korkealle. Haaveissani on monia erilaisia ammatteja joita haluaisin tehdä, on realistisia ja niitä jotka kannattaa jättää vain ajatuksiin.

Kuten sanoin viikonlopun aikana olen nokittanut itsetuntoani alaspäin ja suurimmaksi osaksi sen takia, etten ole saavuttanut työtä jolla olisi merkitystä. Kukaan ei tule hakemaan sohvalta sinne töihin, mutta toki on ensin vain listattava ne mahdolliset työt jota haluaisi tehdä. Pienenä tyttönä ajattelin aina, ettei mikään ole mahdotonta. Tiedän sen olevan tänä päivänäkin totta, mutta olen lisännyt siihen perään -kunhan olet valmis tekemään paljon töitä sen eteen. Yhden lapsuuden ajatuksen olen silti kuopannut -elämä ei ole kuin satua. Vaikka silti kuvittelen onnelliset loput ja ratsastavani valkoisella hevosella auringonlaskuun.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOlen 23-vuotias ja teen työtä jota en rakasta. Olen valmis tekemään sitä työtä ja siinä samalla pitämään kaikki mahdolliset ovet, ikkunat ja kattoluukut auki kaiken uuden puolesta. Uskon ja tahdon tekeväni vielä työtä jota rakastan, jonka takia tässä elämässä olisi suurempi merkitys, koska työ on asia jota meidän tarvitsee tehdä, joten voin vielä uhrautua tekemään muita töitä ennen sitä täydellistä kymppiä.

Vaikka en koskaan saavuttaisikaan unelma-ammattiani, tulen saavuttamaan elämässäni paljon muuta kympin arvoista. Silti kaikki on tavoittelemisen arvoista ja se unelma-ammatti tulee varmasti vaihtumaan vuosien mittaan useamman kerran. Se voi olla myös uhka, tai mahdollisuus.

Parhainta tässä muutamassa vapaapäivässä oli se, kuinka puolisoni antoi kiukutella siitä, kuinka en saa pizzaani leikattua. Hän antoi itkeä kuin pienen vauvan väsymystään ja sen takia ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin kiukutella mitättömien asioiden takia. Pienet kiukunpuuskat puhdistaa omaa mieltä kummasti ja nyt unohdan kaikki itseni haukkumiset ja nostatan itseluottamuksen takaisin sinne missä sen kuuluukin olla. Toki myös tulevana viikonloppuna aion hemmottella puolisoani kiitokseksi, koska hän kannusti tavoittelemaan tämän hetkistä unelma-ammattiani.

-Ninni