Kirjeen kirjoittaminen läheiselle on lapsena opittu tapa. Ensimmäinen kirjeeni on varmaan ollut meidän edes menneelle pupulle, jonka haudalle kirjotimme siskon kanssa välillä kirjeen, jonka reunaan liimattiin tarravihosta tarroja. Ihailin myös serkkuani jolla oli paljon kirjeenvaihtokavereita ja joskus kirjoitimme toisillemme myös kirjeitä. Kuinka ihanaa olikaan saada lapsena kirje postissa, joka oli kirjekuorta myöten täynnä tarroja.

Puolisolleni kirjoitan välillä kirjeen, yleensä aikoina jolloin on raskasta. Kirjeen kautta ymmärtää paremmin ja se pysäyttää siihen hetkeen niin lukijan, kuin itse kirjoittajan. Kirjoitin hetki sitten postauksen miten Helsinkiin muutto vaikutti kaverisuhteisiin. Postauksen loppuun kirjoitin kirjeen kahdelle upealle naiselle, ja tuo kirjoitus tavoitti heidät molemmat. Koska kirjeen kirjoittaminen näin digitaalisessa muodossa pysäytti yhtälailla minut, kuin sille tarkoitetut ihmiset ajattelin jatkaa hieman tätä teemaa.

Pikku hiljaa olen kirjannut ylös vihkoon mitä haluaisin erityisesti kirjoittaa ja osoittaa läheisilleni ja huomaamatta niistä muodostui kirjeen tapaisia kirjoituksia. Haluan aloittaa tämän lyhyen postaussarjan kirjoittamalla nyt neljä kirjettä neljälle elämäni tärkeimmälle naiselle. Haluan antaa sydämen puhua puolestaan ja kirjoittaa sen, mikä juuri nyt tuntuu siltä mitä haluan sanoa. Aloitetaan ensimmäinen kirje nuorimmasta ja uusimmasta tulokkaastamme perheessämme.

Kirje kummitytölle

Kohta saapuu joulu, joka on aina ollut tärkeä aika minulle. Silti eräs joulu oli kaikista ihmeellisin, joulu jolloin sain tietää tulostasi. Istuimme pitkään olohuoneessa äitisi ja enojesi kanssa juttelemmassa kaikesta mistä ikinä olikaan tarve puhua. Äitisi kysyi haluaisinko lähteä hieman kävelemään, mikä oli erikoista, koska ulkona oli kylmä ja istuimme molemmat villasukat jalassa takan äärellä. Ennen ulos menoa kysyin menemmekö pitkälle, koska en pukenut paljoa päälle. Jäimme aivan talon nurkalle ja ennenkuin äitisi edes avasi suunsa, pystyin lukemaan hänen kasvoiltaan uutisen.

Kyyneleitä alkoi pikku hiljaa valumaan silmistäni ja äitisi kysyi -onko nuo onnen kyyneleitä. En osannut vastata, sillä hetkellä yksi meistä kuudesta kasvoi aikuiseksi, joka on vastuussa muustakin, kuin itsestään ja se ajatus oli silloin jopa pelottavaa. Jos nyt saisin valita, menisin kuiskaamaan korvaani -ne on onnen kyyneleitä, tämä on parasta mitä elämässäsi tulee pitkään aikaan tapahtumaan ja se on tätinä olo.

Raskautta ei hänestä oikeastaan nähnyt ja jopa kerran unodin kokonaan hänen odottavan sinua. Ensimmäisen kerran, kun tulin katsomaan sinua tuntui oudolta katsoa jopa äitiäsi. Nukuit, kuin nukke ja olit niin pieni. En ollut ikinä nähnyt mitään niin pientä ja suloista ihmistä. Mimmu nosti sinut syliini ja heti sillä hetkellä aloin itkeä, tällä kertaa tiesin niiden olevan onnen kyyneleitä. Sinä hetkenä, kun sain sinut syliini jotain sydämessäni muuttui, samalla myös suojeluvaistoni kasvoi korkeaksi.

Tätinä oleminen on parasta mitä ikinä voi nuorelle naiselle tapahtua, saan olla myös kummisi ja se on suuri kunnia. Joskus en malta odottaa, että olet kasvanut isommaksi jolloin voit tulla meille yksin yöksi, en malta odottaa jolloin voin olla rinnallasi ja kertoa joka hetki, kuinka ylpeä olen sinusta. Silti nyt saat olla vielä rauhassa lapsi ja elää lapsen elämää, eikä kasvamisella ole mikään kiire. Aion varmistan niin kauan, kuin minussa henki pihisee, ettet ikinä tunne olevasi yksin ja olet aina turvassa.

Kirje siskolle

On miljoona asiaa joista voisin sanoa ja miljoona tarinaa joista voisin kertoa, mutta sinä tunnet jo ne kaikki. On ihmeellistä miten joku ihminen voi tuntea toisen jopa pelkän äänensävyn perusteella. Oli kyse mistä vain 99% sinä tunnet minut ja se on joskus jopa ärsyttävää ja pelottavaa. Silti se on merkki suuresta rakkaudesta ja olen onnekas saadessani olla sinun pikku sisko, josta pidät vieläkin huolen.

Meidän sisaruus on kokenut paljon ylä- ja alamäkiä, mutta tiedätkö mitä näen ensimmäisenä, kun suljen silmäni? Näen kaksi pientä vaalea tukkaista tyttöä istumassa vaatekaapin edessä aikaisin viikonloppu aamuna, jopa ennen aamupalan syömistä. Sitä ei voi edes laskea, kuinka monta tuntia olemme käyttäneet aikaa yhteisiin leikkeihin vuodesta toiseen. Ihmeellisintä on, kuinka sinulla ei ollut kiire olla isompi ja jättää minua yksin leikkimään leluillamme, vaan jaoit aikasi kanssani pitkään.

Kiitos, kuinka olet aina tavoiteltavissa jos on hätä ja myös silloinkin, kun ei ole hätä. Kiitos, kuinka jaksat käyttää aikaasi kuunnellaksesi murheitani, saavutuksiani ja mitä ikinä sillä hetkellä ajatuksissa liikkuu. Hyvä sisko suhde ei ole itsestäänselvyys ja sitä ollaan työstetty paljon muuttuvien elämien rinnalla. Kiitos siis vielä siitä ettet jättänyt minua jälkeesi lapsena, etkä aikuisena. Olet osa minua ja haluan aina olla tärkeä osa elämääsi niin huonoina, kuin hyvinä aikoina. Jokainen tarvitsisi samanlaisen huoltehtivan isosiskon rinnallensa, kuin mitä sinä olet ollut.

Kirje äidille

Lapsuus on meille jokaiselle lapselle asia mitä muistellaan joka joulu, äitien- ja isänpäivä. Jos meidän lapsuus olisi ollut toisenlainen en usko, että seisoisin nyt tälläisenä ihmisenä joka olen. Myönnän olevani hieman rikki, mutta se on elämän tuoma kovettuma kaikista kolhuista matkalla. Olisinko enemmän rikki, jos minulla ei olisi sinunlaistasi äitiä? Kaiken pahan paransi aina lämmin halaus, mutta tiedätkö äiti mitä. Olin sitten pieni saparopäinen tyttö, kaikkea vastaan oleva teini, juuri aikuisuuteen astunut nainen, tai omilla jaloilla eteenpäin pyrkivä 23-vuotias -tässä maailmassa kaiken pahan parantaa vieläkin sinun lämmin halaus.

Muuttaessani ensimmäiseen omaan kotiini, en koskaan uskonut saavani siitä aikaan lämminhenkistä kotia, koska siellä ei ollut sinua. On paljon mistä voisin pyytää anteeksi, kuten se, kuinka en teininä arvostanut tarpeeksi kotia johon oli aina turvallista tulla. Siitä olen kummiskin jo monta vuotta kantanut suurta taakkaa ja asiasta puhuminen aina sattuu paljon. Silti haluan pitää ne muistot lähellä, koska ilman niitä vaikeita vuosia en osaisi arvostaa sinua niin paljon, kuin olen nämä vuodet arvostanut.

Olet aina ollut hieman vaatimaton itseäsi kohtaan ja olen ehkä liiankin monessa asiassa tullut sinuun. Silti joka päivä katsoessasi itseäsi peilistä, haluan sinun näkevän itsesi miten minä näen sinut. Ensi kerralla mennessäsi peilin eteen haluan sinun näkevän peilistä upean naisen, joka kasvatti kuusi upeaa lasta. Sinun täytyy antaa itsellesi lämmin hali ja muistaa, ettei kenelläkään ole noin suurta sydäntä mitä sinulla on. Jokainen lapsi ansaitsee hyvät vanhemmat ja paljon rakkautta, siksi onkin ihmeellistä, kuinka kaikista maailman lapsista minä olen saanut kaikista parhaimman äidin vierelleni.Tiedän siskon ja äidin tällä hetkellä odottavan postauksen loppua ja laittavan viestiä, kuinka on itkenyt silmät punaisiksi, eikä hätää täällä on samanlainen itkupilli, räkä poskella tätä kirjoittamassa. Ehkä jo otsikon luettua ihmetys nousi neljästä elämäni tärkeimmästä ihmisestä, koska kaikki minut tuntevat tietää nämä kolme edellistä perheenjäsentäni. Haluan kirjoittaa kirjeen naiselle, jota en koskaan ole tavannut, naiselle jonka olemassa oloa toivoin aikanaan niin paljon, mutta tiesin kaikella olevan tarkoitus. Haluan tämän postauksen viimeisen kirjeen kirjoittaa naiselle joka lähti liian aikaisin, joka olisi varmasti ollut maailman paras mummi.

Kirje mummille

Lapsena olen kirjoittanut sinulle viimeksi kirjeen, jolloin todella toivoin sinun olevan täällä meidän kanssamme. Kerroin sinulle siinä kirjeessä, kuinka tykkään Nalle Puhista, mietin leipoisimmeko paljon pullia yhdessä (koska olisin halunnut leipoa todella usein, edes taikinaa) ja mietin näytänkö yhtään sinulta. Kirjeeseen laitoin kaikista hienoimman Nalle Puh tarran, jota olin säästänyt pitkään tarravihossani, se oli pienelle tytölle hyvin spessu juttu. Enää en ole se pieni tyttö, joka opetteli salaa rukoilemaan, jotta kuulisit minua. Haluan vieläkin kovasti uskoa enkeleihin, koska se on aina lohduttanu ajatusta siitä, että olisit täällä jollain tapaa meidän kanssamme. Se on myös ainut tapa joka voisi tuoda äidillemme lohtua.

Yläasteella oli hyvin vaikeaa, kun kaikki puhuivat mummojen kutomista villasukista. Teinivuodet olivat vaikeat monestakin syystä ja tunnen sydämessäni sen, kuinka oma mummi olisi auttanut niin monessa asiassa. Silti äiti on opettanut, että jokaisella asialla on tarkoitus. Olen lapsesta asti oppinut vihaamaan rattijuoppoja ja olemaan varovainen liikenteessä, olin sitten itse autolla, tai jonkun kyydissä. Tarinasi on koskettava ja surullinen, lapsesi olisi ansainnut elämäänsä ehjän perheen ja äidin rakkautta. Jos enkeleitä on olemassa ja voitte tuntea ylpeyttä, niin voit olla todella ylpeä lapsistasi. Haluan myös kiittää sinua, koska ansiostasi me saimme ihanan äidin joka on nyt pienelle tytölle parhain mimmu ikinä. Uskon äidin suuren sydämen periytyneen sinulta.

Kuvat: Pinja Finell

Puhdas sydän tarvitsee vuodattamista ja vahva sydän nipistyksiä. Huomenna taidan omistaa sydämen teräksestä, joka on rakkauden täyttämä. Olen pahoillani äiti ja sisko kyynelistä, mitä vuodatitte, mutta ehkä tämä tuo myös teidän päivään palan jonka vuoksi tehdä tästäkin päivästä parempi. Ja jos sinä lukijana jaksoit lukea postauksen tänne asti, olen todella otettu. Rakastakaa läheisiänne ja näyttäkää se, kenenkään elämään ei mahdu liikaa rakkautta.

-Ninni