Odotuksia ja tavoitteita 25 ikävuodelle

Kaupallinen yhteistyö Maybeauty kanssa!

Hellou!

Lauantaina pärähtää mittariin 25-vuotta ja vaikka olen yrittänyt ajatella ikääntymisen pelkästään positiivisen kautta, niin täytyy myöntää, kuinka vuosi vuodelta tulee enemmän mietittyä elämäänsä. Pienenä tyttönä ajattelin 25-vuotiaana olevan omakotitalo, kultainennoutaja, sormus sormessa ja jotenkin semmoinen elämä, että siinä on kaikki eväät loppu elämäksi. Tämä ajatusmaailma on varmasti nuoren Ninnin päähän tullut sillä, kuinka on saanut katsella omien vanhempien elämää ja miten nuorena ne asiat ovat olleet tuota luokkaa.

No enää vuosiin en ole ajatellut edes omistavani koiraa 25-vuotiaana ja siksi onkin tullut alettua pohtimaan, mitä kummaa sitä lähtisi tavoittelemaan tässä puolivälissä ennen 50-vuotis juhlia. Monille tämä ikä kuulostaa nuorelta, ja hetki sitten kuulinkin sitä tuitui kuinka elämä on vielä niin suloista ja helppoa tuossa iässä, mutta tähän en samaistu yhtään. Ensinnäkin pelkän iän perusteella määrittely tiettyyn muottiin on asia mihin en ikinä samaistu ja tämmöinen ajatusmaailma on todella suppea. Nuorella iällä on voinut kokea enemmän, kuin vaikka puolet vanhempi ihminen. Siksi tuitui 25-vuotta ei kuulosta mun korviin siltä mitä itse tältä iältä odotan.

Olen tehnyt niin sanoitusti pienen listan mitä odotuksia ensinnäkin on tälle seuraavalle vuodelle ja myös niitä kuumottavan jännittäviä tavotteita. Mun mielestä jokaisella pitäisi olla tavoitteita elämässään ja täytyy myöntää, että hiukan harmittaa alkaa nyt vasta tajuamaan se kunnolla. Unelmiaan ei saavuta jos niistä ei ole tehnyt joskus jopa selkeitäkin tavoitteita. Tavoitteet motivoi ja auttaa saavuttamaan tätä unelmaa.

Esimerkiksi yksi suurimpia tavoitteita on siirtyä tekemään enemmän työtä mikä on lähellä sydäntä ja mistä nautin. Tätä varten oon tehnyt pieniä askeleita kohti tätä unelmaa, koska oikeassa maailmassa mikään ei tule tarjoittimella nenän eteen ja töitä on tehtävä joskus hampaat irvessäkin. Haluan pitää askeleet pieninä, koska tämä työtavoite on todella suuri. Kun matkalla on pieniä askeleita on helpompi huomata miten on päässyt lähemmäksi tavoitettaan.

Toinen tämän vuoden tavoite on keskittyä enemmän omaan hyvinvointiin. Monet teistä lukijoista varmaan tietääkin, kuinka kamppailen jatkuvan väsymyksen kanssa. Olen pitkään vaan yrittänyt elää tämän asian kanssa, mutta nyt saa tulla stoppi sille, vaan asioille on tultava muutos. Olen valmis kamppailemaan lääkäreiden kanssa, valmis testaamaan ihan mitä tahansa mikä tekisi mun kehosta terveemmän ja virkeemmän.

Väsymys ei ole ainut asia minkä kanssa haluan skarpata. 25-vuotta elämässä on hurahtanut todella nopeasti ja siksi haluan herätä nyt, enkä vasta 30-vuotiaana kun nuoruus on jo huomattavasti kauempana. Kehossa tulee nopeasti muutoksia ja perityviä polvivaivoja on jo nyt hieman huomattavissa. Vuosi on vienyt mehuja ja ennen koronaakin kuntosalilla käyminen alkoi hiipua pienen käsivamman takia. Tavoitteena on huoltaa paremmin omaa kehoa, huomata ajoissa muuttuvat asiat ja pitää yllä hyvää kuntoa. Tästä tulen kiittämään vanhana itseäni, kunhan tässä loppu elämän tavoitteessa vaan pysyy.

Mitä odotuksiin tulee, niin odotan rauhallista, yllätyksellistä, haastavaa, uudenlaista ja arkista vuotta. Jotain erikoista asiaa haluan kanssa odottaa, vaikka en tiedä mikä se olisi. Jokin asia minkä muistaisi vanhempana, jolloin voisi sanoa 25-vuotiaana x asia tapahtui. Päällimmäisena odotan edellämainittujen tavoitteiden seuraamista ja onnistumista, toki myös uusien unelmien luomista.

Mainitsinkin sen, kuinka haluan keskittyä hyvinvointiin sisäisesti, mutta myös ulkoinen hyvinvointi on ollut aina tärkeää. Kroppa vanhenee monilla erilaisilla tavoilla ja yksi niistä on ulkoinen muutos. Haluan pitää nuorekkaana ja hyvänä ihon, kynnet, hampaat, hiukset ja mikä vaan liittyy ulkonäköön. Hiukset on nuoresta asti ollut semmoinen kamppailu ja vihdoinkin vuosien ajan olen ollut tyytyväinen minkälaiset hiukset tästä päästä oikein roikkuu.

Suuri hyvänolon lähde on oma itsevarmuus ja siihen luonnollisesti vaikuttaa ulkoiset tekijät. Jos nyt puhutaan vain hiuksista niin vuosien myötä on tullut huomattua niissäkin muutosta. Omistan vaaleat, hiukan luonnokiharaiset hiukset jotka kuivuvat todella helposti. Hiukseni on leikattu viimeksi viime vuoden kesän lopulla, jolloin tehtiin myös raidoilla vaalennusta. Vaalennettu hius on aina tärkeää kosteuttaa ja hiusöljy on helpoin tapa pitää hiuksien kunnosta hyvää huolta.

Noin vuoden ajan käytössä on ollut hiusöljynä pelkästään Maybeautyn Repairing Hair Serum. Olen tarkka siitä minkälaisia tuotteita haluan hiuksissani käyttää ja tämä hiusöljy on vaikeasti korvattavissa. Hiusöljyn käytön mukavuuteen vaikuttaa moni asia, mm. koostumus, miten tuote sulautuu hiuksiin ja helppokäyttöisyys. Repairing Hair Seerumia on helppo pumpata kädelle ja hiuksiin on riittänyt hyvin 2-3 pumppausta. Tuote levittyy hyvin, eikä jätä hiuksista sen näköistä, kuin se olisi dipattu voirasiaan.

Koska hiukseni kuivuvat helposti ja vaurioituu latvoista, laitan hiusöljyä aamuin ja illoin. Välillä jos tiedän meneväni aamulla suihkuun, laitan illalla hiuksiin paljon hiusöljyä ja yön aikana hiukset saavat kunnon kosteutuksen ja tuote pääsee vahvistamaan hiuksia kunnolla. Arkikäytössä riittää muutama pumppaus tuotetta ja lupaan tämän olevan todella riittoisaa. Riippuen toki jos on vielä pidemmät hiukset kuin minulla, niin tuotetta kuluu tietysti enemmän. Ympäri vuoden on tärkeää pitää hiuksista huolta, mutta erityisesti talvella ja kesällä hiukset kuivuvat pakkasen ja auringon takia paljon. Tuotetta käyttäneenä jo viime kesänä ja talvella huomasi hyvin, miten hiusöljy kosteuttaa ja pitää hiuksen rakenteesta huolta.

Sain jaettavaksi teille 30% alennuskoodin Maybeautyn koko valikoimaan. Käyttämällä koodia ninnihs säästät esimerkiksi Repairing Hair Serumista jo yli 8€. Tämä koodi on voimassa 20.5.2021 asti, joten nyt on hyvin aikaa selata omat lempparit ostoskoriin ja mahdollisesti löytää uusia suosikkituotteita. Tästä linkistä klikkaamalla pääset Maybeutyn sivuille, jossa alennuskoodi on jo valmiiksi aktivoitu!

-Ninni

Paljon kaivattua ulkonäkömuutosta

Hellou!

Aina sanotaan ja huomataan, miten ulkonäkö muuttuu eron myötä. Naiset vetää monesti hiukset tummiksi ja tätä on tullut todistettua moneen otteeseen monien kohdalla, joten ihan tuulesta temmattua tämä ei ole. No omalla kohdalla ei enää voi puhua, että jokin tekemäni muutos olisi syksyisen eron taki. Eron jälkeen hiukset vain tuttuun tapaan vaaleentui tässä päässä, eli mitään hiuskriisiä ei tullut koettua ja haettua muutosta sitä kautta.

Muutokset ovat parhaimpia ja varsinkin kun niitä on erityisesti kaivannut ja jopa mielessään pyöritellyt. Tässä on taas pidemmän aikaan tullut haaveiltua muutamasta tatuoinnista, yhdestä lävistyksestä ja muutamasta hiusmuutoksesta.

Olin pitkään pyöritellyt ajatusta otsahiuksista ja haaveilu ei saanut loppua, koska instagram tulvii  ihanista otsahiuksista, koska tällä hetkellä ne myös tuntuu olevan pitkästä aikaa omanlainen trendi. Olen viimeksi omistanut otsahiukset yläasteella ja sitä ennen on aina välillä inspiroituneena ja hetken mielijohteenakin välillä tullut leikattua. Olen jo vuosien ajan pitänyt siitä, että kaikki hiukset saa kerralla kiinni ja pois naaman edestä. Se oli myös suurin syy miksei kauan haaveiltua otsatukkaa ole tullut hankittua.Paljon_kaivattua_ulkonakomuutosta_1Paljon_kaivattua_ulkonakomuutosta_2Paljon_kaivattua_ulkonakomuutosta_3Paljon_kaivattua_ulkonakomuutosta_4Paljon_kaivattua_ulkonakomuutosta_5Nyt päätin lopettaa haaveilun ja kokeilla miltä tuntuu otsatukka monien vuosien jälkeen! Myöskin huvitti, miksi näin pientä muutosta on pyöritellyt mielessä pidemmän aikaa, koska se on vain hiusta mikä kasvaa huomaamattakin. Myöskään muutos ei ole niin iso, että siitä menettäisi yöunet jos otsahiuksista ei pitäisikään.

Otsatukan leikkasi ihana ystäväni ja oli molemmilla naurussa pidättämistä, kun molempia hieman jännitti tuleva lopputulos. Otsatukasta tehtiin ohut ja ylipitkä, jonka jopa saa kiinni korkean nutturan kanssa.

Tällä hetkellä olen hyvin innoissani otsiksesta! Saa nähdä miten kauan villitys tämän pitämisestä kestää, vai hiipuuko innostus jossain vaiheessa ja tulee palattua taas vanhaan tuttuun hiustyyliin.

-Ninni

Kun hiuksista tuli pakkomielle

Hellou!

Aikanaan olen kirjottanut postauksen motivaationa muille hiuksien kasvattamisesta ja hiushistoriastani, postauksen voit lukaista tästä linkistä. Kerroin, kuinka aikanaan itseluottamus on karissut hiusten kunnon myötä olemattomiin ja se on mielestäni todella surullista.

Monet vuodet olen omistanut pitkät ja terveet hiukset, toki välillä latvat menevät huonoon kuntoon jos niitä ei käy leikkauttamassa. Viime syksynä kävin Miran luona ensimmäistä kertaa ja muutama viikko sitten kävin uudestaan. Latvat oli mennyt todella kuiviksi kylmän talven jälkeen ja kampaajan penkkiin istuessani sanoin Miralle -niin paljo latvoista pois mitä tarvitsee. Mira ammattilaisena vielä varmisti kuuliko hän oikein, -niin paljon kuin tarvitsee?Kun_hiuksista_tuli_pakkomielle_1Kun_hiuksista_tuli_pakkomielle_2Kun_hiuksista_tuli_pakkomielle_3Siinä samalla aloin miettimään miten paljon ihminen on voinut kasvaa vuosien varrella tässäkin asiassa. Ennen hiukset ja niiden pituus oli kaikki kaikessa ja niitä leikatessa en haluunnut kenenkään leikkaavan yhtään senttiä enempään. Haluan toki aina pitää pitkät hiukset, koska rakastan niitä ja ne tuntuu luontevilta.

Kampaajan jälkeen näin terveet hiukset päässä ja lattialla monen monta senttiä huonoa latvaa lattialla. Ero on iso pelkässä pituudessa ja vaikka unelmani on saada erittäin pitkät hiukset, niin unelma on silti ennemmin terveistä hiuksista. Jos vuosia sitten olisin ollut tässä tilanteessa ja nähnyt niin paljon hiuksia lattialla olisi itseluottamus romuttunut. Uskaltaisin väittää hiusten olleen joskus minulle pakkomielle ja nimenomaan niiden pituus.

En ole koskaan muuten kokenut ulkonäköön liittyvää suurta tuskaa, surua ja ahdistusta, kuin aikanaan hiuksistani. Se on surullista, koska se on vain hiusta. Toki teinivuodet ovat monella tapaa hankalat ja siihen kuuluu paljon kritiikkiä itseään kohtaan, mutta onneksi ihmiset kasvaa. Siihen kasvaa, ettei mikään ulkonäöllinen asia määritä sitä miten hyvältä pitäisi tuntua. Ulkonäkö on asia mikä tulee muuttumaan monien asioiden takia ja mielestäni koskaan ei kannata kiintyä liikaa ulkokuoreen kenessäkään toisessa, tai itsessään.Kun_hiuksista_tuli_pakkomielle_4Kun_hiuksista_tuli_pakkomielle_5Rakastan huolehtia ulkonäöstäni ja se tuo monessakin asiassa itsevarmuutta lisää, mutta siitä ei pitäisi kokea ahdistusta. Jos nyt voisin sanoisin nuorelle itselleni kaiken sen ahdistuksen olevan turhaa, maailmassa on paljon muita asioita joihin kannattaa keskittyä.

Unelma oli kasvattaa pitkät hiukset ja nyt se unelma on ollut pitää hiukset terveinä. Vanhenemisessa on ihanaa se, kuinka monet pinnalliset asiat jää vähemmälle ja vaikka joskus tulee ulkonäköön liittyviä asioita, tiedän niiden olevan hetkellisiä ajatuksia

-Ninni

Hiushistoriaa & motivaatiota hiusten kasvattamiseen

Moikka!

Katseet tännepäin ne jotka kaipaavat motivaatiota hiusten kasvatukseen! Saan todella paljon kehuja hiuksistani, varsinkin ystävältäni joka on opiskellut parturi-kampaajaksi tykkää ihailla hiuksiani. Monesti kysytään, että onko toi sun oma väri vai onko sulla raitoja ja nyt saatte vastauksia toivottavasti kaikkiin teidän kysymyksiin.

Tällä hetkellä mun hiukset on parhaimmassa kunnossa mitä ikinä on koskaan ollut. Pienestä saparopäisestä tytöstä asti haaveena on ollut pitkät hiukset, mutta ne eivät koskaan pahemmin päässyt kasvamaan. Nuorena aloitin hiusten värjäämisen tummaksi, koska en kestänyt blondi huumoria ja halusin kokeilla uutta.

Asiaan ei auttanut, kun lapsuuden ystäväni äiti oli kampaaja ja monesti hiuksia värjättiin kampaamon aineilla –älkää ikinä antako nuorten käyttää kampaamoiden värejä. Yläasteikäinen on jo vähän parempi kuin ala-asteella oleva.20160723_235823Äiti aina sanoi, ettei kannata värjätä kestoväreillä ja aina ennemmin osti kevytvärejä jotka lähtevät ~20 pesussa pois. Kiitos mamma siitä, että suojelit pientä päänahkaani vaikken olisi halunnutkaan! Ei mun päälle siis koskaan mitään tapahtunut, mutta unelma terveen näköisistä pitkistä hiuksista oli pitkäksi aikaa historiaa.

Yläasteella alkoi vaalennusprosessi mikä kesti ammattikouluun asti ja viimeisempänä hiukseni poikkaistiin todella lyhyiksi, koska hiukset karisi lattialle latvoja koskiessa.

Leikkautin hiuksia harvoin, koska tajusin ettei kokonaan leikkaamatta jättäminen siinä kunnossa olisi auttanut. Aika kului kummiskin ja jossain vaiheessa katsoin hieman vanhempia kuvia ja huomasin, että kyllähän se hius sieltä kasvaa. Jonkin verran epätasaisesti, mutta pienen tasoittamisen jälkeen huomasi kuinka terveemmiltä hiukset taas näyttivätkään.20160723_235922Nyt siitä on mennyt reilusti yli 2 vuotta, kun olen viimeksi värjännyt hiukseni ja tämän projektin aloittamisesta. Hullua on katsoa niitä kuvia missä hiukseni ovat ihan olemattoman ohuet. Nykyään pidän hiuksista sata kertaa parempaa huolta, kuin koskaan ennen.

Hiuksia harvemmin enää suoristan tai kiharran, joka ennen kuului joka päiväiseen rytmiin. Muistan seurata latvojen kuntoa paremmin ja muistan myös tarvittaessa leikkauttaa niitä, jos kaksihaaraisia näyttää olevan jo liikaa.entisethiuksetItseluottamus on kasvanut hiusten kasvun myötä huomattavasti. Ylhäällä on kuva, minkä olen laittanu Facebookin ihmeelliseen maailmaan melkein 3 vuotta sitten. Aikamoinen muutos, vai mitä? Nuorena on silti hyvä kokeilla ja etsiä omaa tyyliään. Onko teillä ollut jotain tosi radikaalia hiusten kanssa, vai aina samanlainen tyyli?

-Ninni

Julkaisua päivitetty 10/2017