Paljon kaivattua ulkonäkömuutosta

Hellou!

Aina sanotaan ja huomataan, miten ulkonäkö muuttuu eron myötä. Naiset vetää monesti hiukset tummiksi ja tätä on tullut todistettua moneen otteeseen monien kohdalla, joten ihan tuulesta temmattua tämä ei ole. No omalla kohdalla ei enää voi puhua, että jokin tekemäni muutos olisi syksyisen eron taki. Eron jälkeen hiukset vain tuttuun tapaan vaaleentui tässä päässä, eli mitään hiuskriisiä ei tullut koettua ja haettua muutosta sitä kautta.

Muutokset ovat parhaimpia ja varsinkin kun niitä on erityisesti kaivannut ja jopa mielessään pyöritellyt. Tässä on taas pidemmän aikaan tullut haaveiltua muutamasta tatuoinnista, yhdestä lävistyksestä ja muutamasta hiusmuutoksesta.

Olin pitkään pyöritellyt ajatusta otsahiuksista ja haaveilu ei saanut loppua, koska instagram tulvii  ihanista otsahiuksista, koska tällä hetkellä ne myös tuntuu olevan pitkästä aikaa omanlainen trendi. Olen viimeksi omistanut otsahiukset yläasteella ja sitä ennen on aina välillä inspiroituneena ja hetken mielijohteenakin välillä tullut leikattua. Olen jo vuosien ajan pitänyt siitä, että kaikki hiukset saa kerralla kiinni ja pois naaman edestä. Se oli myös suurin syy miksei kauan haaveiltua otsatukkaa ole tullut hankittua.Paljon_kaivattua_ulkonakomuutosta_1Paljon_kaivattua_ulkonakomuutosta_2Paljon_kaivattua_ulkonakomuutosta_3Paljon_kaivattua_ulkonakomuutosta_4Paljon_kaivattua_ulkonakomuutosta_5Nyt päätin lopettaa haaveilun ja kokeilla miltä tuntuu otsatukka monien vuosien jälkeen! Myöskin huvitti, miksi näin pientä muutosta on pyöritellyt mielessä pidemmän aikaa, koska se on vain hiusta mikä kasvaa huomaamattakin. Myöskään muutos ei ole niin iso, että siitä menettäisi yöunet jos otsahiuksista ei pitäisikään.

Otsatukan leikkasi ihana ystäväni ja oli molemmilla naurussa pidättämistä, kun molempia hieman jännitti tuleva lopputulos. Otsatukasta tehtiin ohut ja ylipitkä, jonka jopa saa kiinni korkean nutturan kanssa.

Tällä hetkellä olen hyvin innoissani otsiksesta! Saa nähdä miten kauan villitys tämän pitämisestä kestää, vai hiipuuko innostus jossain vaiheessa ja tulee palattua taas vanhaan tuttuun hiustyyliin.

-Ninni

Kun hiuksista tuli pakkomielle

Hellou!

Aikanaan olen kirjottanut postauksen motivaationa muille hiuksien kasvattamisesta ja hiushistoriastani, postauksen voit lukaista tästä linkistä. Kerroin, kuinka aikanaan itseluottamus on karissut hiusten kunnon myötä olemattomiin ja se on mielestäni todella surullista.

Monet vuodet olen omistanut pitkät ja terveet hiukset, toki välillä latvat menevät huonoon kuntoon jos niitä ei käy leikkauttamassa. Viime syksynä kävin Miran luona ensimmäistä kertaa ja muutama viikko sitten kävin uudestaan. Latvat oli mennyt todella kuiviksi kylmän talven jälkeen ja kampaajan penkkiin istuessani sanoin Miralle -niin paljo latvoista pois mitä tarvitsee. Mira ammattilaisena vielä varmisti kuuliko hän oikein, -niin paljon kuin tarvitsee?Kun_hiuksista_tuli_pakkomielle_1Kun_hiuksista_tuli_pakkomielle_2Kun_hiuksista_tuli_pakkomielle_3Siinä samalla aloin miettimään miten paljon ihminen on voinut kasvaa vuosien varrella tässäkin asiassa. Ennen hiukset ja niiden pituus oli kaikki kaikessa ja niitä leikatessa en haluunnut kenenkään leikkaavan yhtään senttiä enempään. Haluan toki aina pitää pitkät hiukset, koska rakastan niitä ja ne tuntuu luontevilta.

Kampaajan jälkeen näin terveet hiukset päässä ja lattialla monen monta senttiä huonoa latvaa lattialla. Ero on iso pelkässä pituudessa ja vaikka unelmani on saada erittäin pitkät hiukset, niin unelma on silti ennemmin terveistä hiuksista. Jos vuosia sitten olisin ollut tässä tilanteessa ja nähnyt niin paljon hiuksia lattialla olisi itseluottamus romuttunut. Uskaltaisin väittää hiusten olleen joskus minulle pakkomielle ja nimenomaan niiden pituus.

En ole koskaan muuten kokenut ulkonäköön liittyvää suurta tuskaa, surua ja ahdistusta, kuin aikanaan hiuksistani. Se on surullista, koska se on vain hiusta. Toki teinivuodet ovat monella tapaa hankalat ja siihen kuuluu paljon kritiikkiä itseään kohtaan, mutta onneksi ihmiset kasvaa. Siihen kasvaa, ettei mikään ulkonäöllinen asia määritä sitä miten hyvältä pitäisi tuntua. Ulkonäkö on asia mikä tulee muuttumaan monien asioiden takia ja mielestäni koskaan ei kannata kiintyä liikaa ulkokuoreen kenessäkään toisessa, tai itsessään.Kun_hiuksista_tuli_pakkomielle_4Kun_hiuksista_tuli_pakkomielle_5Rakastan huolehtia ulkonäöstäni ja se tuo monessakin asiassa itsevarmuutta lisää, mutta siitä ei pitäisi kokea ahdistusta. Jos nyt voisin sanoisin nuorelle itselleni kaiken sen ahdistuksen olevan turhaa, maailmassa on paljon muita asioita joihin kannattaa keskittyä.

Unelma oli kasvattaa pitkät hiukset ja nyt se unelma on ollut pitää hiukset terveinä. Vanhenemisessa on ihanaa se, kuinka monet pinnalliset asiat jää vähemmälle ja vaikka joskus tulee ulkonäköön liittyviä asioita, tiedän niiden olevan hetkellisiä ajatuksia

-Ninni

Hiushistoriaa & motivaatiota hiusten kasvattamiseen

Moikka!

Katseet tännepäin ne jotka kaipaavat motivaatiota hiusten kasvatukseen! Saan todella paljon kehuja hiuksistani, varsinkin ystävältäni joka on opiskellut parturi-kampaajaksi tykkää ihailla hiuksiani. Monesti kysytään, että onko toi sun oma väri vai onko sulla raitoja ja nyt saatte vastauksia toivottavasti kaikkiin teidän kysymyksiin.

Tällä hetkellä mun hiukset on parhaimmassa kunnossa mitä ikinä on koskaan ollut. Pienestä saparopäisestä tytöstä asti haaveena on ollut pitkät hiukset, mutta ne eivät koskaan pahemmin päässyt kasvamaan. Nuorena aloitin hiusten värjäämisen tummaksi, koska en kestänyt blondi huumoria ja halusin kokeilla uutta.

Asiaan ei auttanut, kun lapsuuden ystäväni äiti oli kampaaja ja monesti hiuksia värjättiin kampaamon aineilla –älkää ikinä antako nuorten käyttää kampaamoiden värejä. Yläasteikäinen on jo vähän parempi kuin ala-asteella oleva.20160723_235823Äiti aina sanoi, ettei kannata värjätä kestoväreillä ja aina ennemmin osti kevytvärejä jotka lähtevät ~20 pesussa pois. Kiitos mamma siitä, että suojelit pientä päänahkaani vaikken olisi halunnutkaan! Ei mun päälle siis koskaan mitään tapahtunut, mutta unelma terveen näköisistä pitkistä hiuksista oli pitkäksi aikaa historiaa.

Yläasteella alkoi vaalennusprosessi mikä kesti ammattikouluun asti ja viimeisempänä hiukseni poikkaistiin todella lyhyiksi, koska hiukset karisi lattialle latvoja koskiessa.

Leikkautin hiuksia harvoin, koska tajusin ettei kokonaan leikkaamatta jättäminen siinä kunnossa olisi auttanut. Aika kului kummiskin ja jossain vaiheessa katsoin hieman vanhempia kuvia ja huomasin, että kyllähän se hius sieltä kasvaa. Jonkin verran epätasaisesti, mutta pienen tasoittamisen jälkeen huomasi kuinka terveemmiltä hiukset taas näyttivätkään.20160723_235922Nyt siitä on mennyt reilusti yli 2 vuotta, kun olen viimeksi värjännyt hiukseni ja tämän projektin aloittamisesta. Hullua on katsoa niitä kuvia missä hiukseni ovat ihan olemattoman ohuet. Nykyään pidän hiuksista sata kertaa parempaa huolta, kuin koskaan ennen.

Hiuksia harvemmin enää suoristan tai kiharran, joka ennen kuului joka päiväiseen rytmiin. Muistan seurata latvojen kuntoa paremmin ja muistan myös tarvittaessa leikkauttaa niitä, jos kaksihaaraisia näyttää olevan jo liikaa.entisethiuksetItseluottamus on kasvanut hiusten kasvun myötä huomattavasti. Ylhäällä on kuva, minkä olen laittanu Facebookin ihmeelliseen maailmaan melkein 3 vuotta sitten. Aikamoinen muutos, vai mitä? Nuorena on silti hyvä kokeilla ja etsiä omaa tyyliään. Onko teillä ollut jotain tosi radikaalia hiusten kanssa, vai aina samanlainen tyyli?

-Ninni

Julkaisua päivitetty 10/2017