23-vuotias vs. 18-vuotias Ninni

Hellou!

24.4.1996 syntyi Ninni Fanny Anniina Juutisen juntti tähän maailmaan ihanaan perheeseen pienessä kylässä. Koko nuoruuteni haaveilin siitä millaista on olla täysi-ikäinen ja milloin kukaan ei voi määrätä mitä teen ja milloin. Elämäni muuttui todella paljon täytettyäni 18 ja kuka olisi tuolloin uskonut, että silloin halusin kaikista eniten asua kotona ja olla lähellä vanhempiani.

Valehtelisin jos sanoisin, ettei tullut nautittua liikaakin kaikesta uudesta muutaman kesän ajan, jolloin aurinko lämmitti ja kaikki tuntui aivan uudelta. Pieni kaupunki jossa olin asunut nuoresta tytöstä asti, muuttui aivan erilaiseksi ja ihmiset sen ympärillä. Nautin koko sydämestäni tuosta ajasta ennen muuttoani Helsinkiin, siksi varmaan moni ihmettelikin päätöstäni muuttaa, koska nautin ystävien seurasta ja elämä oli leppoista.

Nautin sinkkuudesta, huolettomuudesta, valmistumisesta, työharjoitteluista, kesätöistä, ystävistä ja ennen kaikkea siitä, kuinka olin onnellinen itsestäni. Kerroin tässä postauksessa siitä, kuinka elämä ei ole ollut aina nautinnollista ja siksi tuosta ajanjaksosta tuli nautittua erityisesti.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAEn sano olevani nyt erityisen vanha ja tylsä, vaikka viisi vuotta sitten elämäni oli täysin erilaista. Viisi vuotta?! Voiko aika olla mennyt näin nopeasti, siitä tytöstä on jo kasvanut nuori aikuinen. Noita aikoja muistan todella lämmöllä ja hymy suunpielillä. Silti olen onnellinen, että tuo huoleton elämä ja rellestely on jäänyt sinne 18-19 vuotiaan elämään. Välillä mietin menetänkö jotain tällä elämäntavalla jota elän nyt, en pahemmin käy ulkona, vaan mielummin nautin kotona olemisesta.

Missään kohtaa en viittaa parisuhteeseen, en ole koskaan välittänyt irtosuhteista, vaan mielummin kokonaan itsekseen, tai kokonaan jonkun toisen kanssa. Elämä oli paljon erilaisempaa, nyt rakastan jakaa arjen ja kodin toisen kanssa. Nuorena menetin paljon sillä, etten oikeasti nauttinut monistakaan hetkistä vaan odotin täysi-ikäisyyttä. Viisi vuotta sitten nautin täysillä kaikesta uudesta, mutta kaikesta loppuu aikanaan uuden viehätys, eikä esimerkiksi baariin meneminen enää kutkuta mahanpohjassa, kuin ennen.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERANykyään elämä sisältää pääsääntöisesti töitä, kodin siivoamista, raha-asioista huolehtimista, tulevaisuuden suunnittelua ja muuta järkeilyä elämän suhteen. Nautin tästä elämäntavasta yhtä lailla, kuin aikanaan rellestelystä. Haluan olla elämän suhteen järjestelmällinen ja ajatella tulevaisuutta mitä ennen ei tullut tehtyä, mutta olisi auttanut jo nyt tässä hetkessä.

Ikinä ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu ja siksi menneisyydestä pitää kasvaa, nauttia nykyhetkestä ja uskaltautua tulevaan. Tänään nautin täydellisestä syntymäpäivästä puolison kanssa yhdessä lemppari ravintolassani ja kauan odotetun Avengers ensi-illassa!

-Ninni

Miksi blogit ovat siloiteltuja

Jokainen joka joskus on ladannut kuvan, tai tekstin sosiaaliseen mediaan voi jossakin mielin samaistua siihen, ettei tarina ole aina samanlainen mitä ladattu kuva antaa viestittää. Postaukset ja videot joissa kerrotaan totuuksia kuvaushetkistä mitä siellä on tapahtunut, tai sen hetken fiiliksistä on aihe mitä on hauska lukea ja siitä taas muistaa, että jokainen meistä on vain ihminen joka elää sitä elämää jossa kaikki on mahdollista.

Tein joskus postauksen jossa kerroin 7 asukuvan takaa tarinan mitä sillä hetkellä on tapahtunut ja muita sen hetkisiä fiiliksiä. Pitkästä aikaa oon saanut kerättyä kuvia joista teen jossain vaiheessa samantyylisen postauksen, koska tämmöinen tuntui kiinnostavan myös teitä!

Yhden kuvan takana voi olla isokin tarina kerrottavana, mitä tulee sitten kokonaiseen instagram feediin, joka on täynnä kuvia, tai blogeihin? Ei ole tuulesta temmattua, kun somettajien elämää sanotaan siloitelluksi, mutta tätä sanotaan vain sen somen pinnallisen puolen perusteella. Olen pystynyt olla puhumatta vaikeista asioista jopa perheelle, joten somessa asioiden salaaminen ei tunnu siihen verrattuna edes vaikealta.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siloitellaanko omaa elämää tahalleen somessa ja miksi niin tehdään?

Nyt pystyn puhumaan vain omasta kokemuksesta ja omista päätöksistä. Blogin aloittaessa tein tietyt säännöt itselleni mitä en halua someen tuoda ja niistä olen puhunut myös tässä postauksessa. Uskon monien luulevan siloittelun tulevan siitä, koska aina jaetaan niitä hyviä asioita ja se mielestäni on monien kuvien tarkoituskin -jakaa niitä onnellisia hetkiä ja onnistumisia.

Niitä kuvia otetaan monesti silloin, kun on onnellinen ja asiat on ihanasti sillä hetkellä ja juuri sen hetken haluaa ikuistaa. Siksi monesti voi tuntua siloittelulta, jos omasta elämästä nauttii oikeasti ja ihmisistä sen ympärillä, tällöin niitä kuvia ihanista hetkistä tulee silloin paljon.

Itse haen kuvista inspiraatiota monella eri tapaa ja suurin niistä on positiivista elämäntapaa ja piristystä. Esimerkiksi jos olen kipeänä sängyn pohjalla, haluan katsoa muiden urheilujuttuja joista saa uutta puhtia siihen, kunnes pääsee terveenä taas salille hikoilemaan. Näitä vertauksia on monia erilaisia, koska jokainen etsii somesta omaan elämään sopivia inspiraation lähteitä ja joistakin tulee myös omaan elämään roolimalleja. En ole varma onko roolimalli nyt oikea sana sille mitä haen takaa, mutta somettajasta joka tuo somen välityksellä seuraajalle paljon hyvää mieltä ja johon voi samaistua monissa asioissa, voi hänestä tulla roolimalli josta otetaan hieman oppia/mallia hyvällä tavalla sinne omaan elämään.

Blogin kirjoittaminen on varmasti suurimmalle osalle bloggaajista hetken hengähdyspaikka elämästä, pieni irti otto arjesta jolloin voi kirjoittaa omista kiinnostuksen kohteista. Oli sitten asuista, kauneudesta, sisustuksesta, käsitöistä -ihan mistä vain. Se hetki, kun saa keskittyä blogin kirjoittamiseen ja kuvien muokkaukseen on hetki milloin ei tarvitse ajatella mitä omassa elämässä sillä hetkellä tapahtuu.

Sama asia urheilun parissa, silloin unohdetaan sen hetkiset ajatukset. Silloin voi päästää irti ajatuksista ja keskittyä vain itseensä. Uskon vahvasti sen olevan syy miksi monet blogit tuntuu olevan siloitellun näköistä, koska monet kuvat ja kirjoitukset on luotu silloin kun ei tarvitse miettiä mitä kaupasta pitää ostaa, tai joitakin surullisia asioita. Vaikka bloggaaja olisikin avoin ja kirjoittaisi joskus isoista asioista, niin silti uskon jokaisen tarvitsevan enemmän sitä hyvää ja rentoutta elämään, kuin surullisia tarinoita.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERABlogini on omalla tapaa laajaa päiväkirjaa, mutta enemmän semmonen josta saan itselleni suurimmaksi osaksi inspiraatiota. Täällä haluan keskittyä positiiviseen ajatteluun itseni takia ja myös toivon sillä tuovan inspiraatiota niille, jotka kaipaa sitä positiivisuutta. Todella harvoin kerron mitään syvällistä elämästäni, mutta nyt olen alkanut murtaa sitä jäätä pikku hiljaa hyvällä maulla.

Menneisyyteni ei ole prinsessasatua ja siitä kirjoittaminen ja ajatteleminen välillä vie ikäviin muistoihin. Vaikka asioita menneisyydestä on tullut käsiteltyä, niin silti niihin on turha palata -en usko kenellekkään olevan hyvä muistella menneisyyden haamujaan, koska kummiskin joka päivä me suunnataan vain tulevaisuuteen.

Vaikka olen avannut asioita, on silti joitakin mitä en koskaan halua tuoda täällä esille. Meistä jokainen tekee virheitä, tutustuu vääriin ihmisiin, sanoo väärin ja tekee vääriä valintoja. Monestikkaan siinä hetkessä ei tajua tehneensä virhettä, koska sen hetkinen aika ja tunteet vie mukanaan. Myös se on jokaisen oma päätös mitä asioita haluaa tuoda julkiseksi ja niitä pitäisi jokaisen ihmisen kohdalla kunnioittaa.

Meistä kukaan ei ole täydellinen ja vain sillä on väliä miten aikoo muuttua ja tehdä asioiden eteen töitä. Elämän ei kuulu olla helppoa ja niitä vaikeuksia tarvitaan, vaikka haluan elämän olevan pääsääntöisesti tasaista ja neutraalia, kovien vuoristoratojen sijaan.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten olen siloitellut elämääni blogissa? 

Valehtelua en siedä, mutta se mikä menee valehtelun puolelle on aina katsojan silmissä. Jos jakaa kakusta kuvan ja kuvatekstissä sanotaan –vapaapäivän kunniaksi tuli leipaistua kakkua. Ja todellisuudessa onkin polttanut kaksi ensimmäistä kakkua pohjaan, viimeiseen kakkuun unohtanut laittaa rasvan ja kakku maistuu kuivalta, niin onko kuvateksti silloin valheellista? Jokainen tykkää lukea kommelluksista, mutta ymmärrän myös jos tämä kuvitteellinen kakku ja sen tekijä olisi leipuri, niin sen ammattillinen kuva voisi rakoilla jos tästä kommelluksesta kertoisi julkisesti.

Uuden vuoden vaihtuessa sanoin viime vuoden olleen elämäni parhaimpia ja hienoimpia varsinkin kesän suhteen. Ensimmäisenä, kun ajattelen viime kesää muistan täydelliset kesäiset päivät, monet onnistuneet kuvausreissut puolison kanssa, muutto uuteen kotiin ja jopa yhden rantapäivän jolloin sain rusketusraidat. Silti tuon kesän ylle mahtui yksi suuri musta pilvi. Se pilvi oli veljeni vakava sairastuminen.

Kysyin häneltä lupaa voinko kertoa tästä asiasta, koska varsinaisesti tässä ei enää puhuta pelkästään minun elämästä. Vietin täydellistä kesää samaan aikaan, kun rakas läheiseni taisteli sairaalassa. Tästä asiasta en puhunut missään somessa, pelkästään perheen, puolison ja pomoni kanssa. Monta kertaa taistelin itseni töihin ja ainut ajatus oli, minun pitää pärjätä omassa elämässä vaikka ympärillä tapahtuisi mitä.

Olen todella herkkä ihminen ja varsinkin jos kyse on läheisistä. Tein suuren päätöksen siinä etten mene sairaalaan katsomaan veljeäni. Pidin itseäni itsekkäänä ja jopa idioottina, koska monesti kuulin kuinka hän on kysellyt perääni ja olenko käynyt katsomassa häntä. Jopa tätä kirjoittaessa pidän itseäni itsekkäänä, mutta tämän vaikean päätöksen takana oli syvempi ajatus. Jos olisin mennyt kohtaamaan asian olisi silloin herkkä puoleni saanut vallan, jolloin en olisi suostunut lähtemään kotiin, kuin vasta sitten kaiken ollessa hyvin.

Kyse oli toisesta paikkakunnasta, noin 200 kilometrin päässä. En mitenkään olisi voinut jäädä töistä pois kesän ajaksi ja siitäkin pidemmälle. Olisin totaalisesti hukannut elämäni toisen elämän eteen johon en olisi mitenkään pystynyt vaikuttamaan, enkä edes auttamaan. Lohtua tähän toi se, että sydämessäni tiesin veljeni ymmärtävän miksen koskaan tullut katsomaan häntä sairaalaan.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puhelin soitto helpotti omatuntuntoa

Kun veljeni tila oli alkanut paranemaan juttelimme hetken aikaa puhelimessa. En muista ikinä jännittäneeni yhtä puhelin keskustelua niin paljoa. Olin julkisella paikalla ja jouduin pidättämään kyyneleitä, se tuttu ääni jota on kuullut koko elämänsä aikana oli nyt puhelimen päässä. Se soitto toi helpotusta ja lohtua, kun pehmeä ääni kuului puhelimesta.

Tämä aika oli erittäin vaikeaa, mutta opettavaista. Koskaan ei tiedä mitä muiden elämässä oikeasti tapahtuu, joten ikinä ei voi sanoa somen perusteella, kuinka joillakin kaikki on niin helppoa ja ihanaa. Ihan jokainen meistä elää samantyylistä elämää, siinä elämässä on ylä ja alamäkiä, siinä elämässä kaikki on mahdollista.

Jos joku muu tekee paljon töitä oman elämän eteen ja hehkuttaa sitä somessa, kenelläkään ei ole oikeutta alkaa sitä lyttäämään. Meistä jokaisesta voi tulla mitä vain, jos on valmis tekemään töitä sen eteen. Tätä työnmäärää on vaikea tuoda esille somessa, jolloin se monesti heijastuu helppona ja elämän tuoneen kaiken eteen helposti.OLYMPUS DIGITAL CAMERAJohan oli pläjäys tälle maanantaille, toivottavasti tästä kirjoituksesta sai kiinni muutkin, kuin vain minä! Kiitos jos jaksoit lukea koko postauksen, ja oikein ihanaa uutta viikkoa sinne ruudun toiselle puolelle 💛

-Ninni

10 faktaa jota et välttämättä tiennyt minusta

Otsikko puhuu jo puolestansa! Kuka nyt ei haluaisi kuulla jotain paljastuksia muista. Yritin miettii paljon semmoisia, mitä edes oma siskoni minusta tietäisi ja uskokaa pois -she knows everything.-

1.Mä pelkään aivan tajuttoman paljon lokkeja ja joissain määrin myös puluja. Lokit on siellä kärjessä! Mulle ei oo koskaan tapahtunut mitään draagista lokkien kohalla, mutta aina kun ne lentää mun yli mun on pakko yrittää jotenkin väistää, ettei sieltä nyt vaan lentäisi mitään. Pulut on kanssa pelottavia silloin kun ne tepastelee, tuntuu kuin ne seurais tai tulis eteen tarkotuksella.

2. Pienenä mä lainasin kirjastosta kissakirjoja. Niitä missä käsitellään kissan rakennetta ja kaikkee mitä kissa on. Opettelin sieltä miten tunnistaa onko tyttö vai poika. Pääsin aika montakin kertaa käyttää tätä tietoo hyväkseni ja pidin itseäni todellisena kissa experttinä.

3. Jos mun pitää löytää johonkin vieraassa paikassa yksin niin alan melkein aina hätiköimään. Varsinkin jos apuna on vain google maps joka ei auta melkein yhtään mitään. Mulla on niin huono suuntapää, että ei mitään järkee.

20160705_155314

4. Silloin kuin itken, en voi koskaan katsoa itseäni peilistä. En tiedä mikä siinä on, mutta aina jos vähääkään edes itkettää ja pitäis meikkiä korjata niin ei. Sitten vasta kun oon saanut koottua itseni voi alkaa miettimään peilistä katsomista miltä näytän.

5. Mussa on niin monia puoli joita en oikeen itsekkään välillä tunnista. Varsinkin tyyliasioissa, on se hempee puoli, mutta myös se ronskimpi puoli. Esimerkiksi, joskus haluan laittaa söpön villapaidan päälle ja kaikki olla tiptop, kun taas joku päivä rykästä hupparin ja laittaa conssit jalkaan, ilman sen suurempia huolia ulkonäöstä.

6. Uskon rakkauteen. En usko jumalaan, tai mihinkään muuhunkaan, ainut asia mihkä uskon todella on rakkaus. Mulla on ollut onnellinen lapsuus ja oon saanut viettää sen ehjässä perheessä, kummankin vanhemman seistessä mun vierellä ja sit päälle muutamat sisarukset. Rakkautta on monenlaista ja suurinta on se, minkä eteen oot valmis tekemään ihan mitä tahansa.

7. Oon heikko. Isoja asioita tehdessä ja miettiessä mä aina toivon vain, että olisin se pieni tyttö jonka äiti tulee herättämään tarhaan. Laittaisin mun nallepuh repun selkään ja äitin saattelemana astuisin niistä isoista porteista, odottaisin kunnes isi tulee päivällä töistä suoraan hakemaan. Haluisin loppuun asti välttää isojen asioiden tekemistä jotka ovat vaikeita, mun on vaikea luopua asioista ja ihmisistä. Siksi monesti poltan näppini kun yritän aivan turhaan saada asioita toimimaan.

20160705_155446

8. Tää on ehkä paras ja minkä jokainen mun tunteva voi allekirjoittaa -voisin elää herkuilla.- Oon ehkä pahimpia herkkusuita!

9. Kun olin pieni äiti lauloi mulle aina yhtä laulua. Muistan joskus muutamia vuosia sitten äiti lauloi pitkästä aikaa sitä mulle, kun olin surullinen ja se sai kylmille väreille ja tipan linssiin. Vieläkin vaikka ajattelinkin sitä, että äitini laulaa mulle sitä laulua saa mut herkistymään tai itkemään. Joskus kun mulla on surullinen fiilis, mulla on yksi äidin paita missä lukee kultakimpale. Laitan sen monesti päälle ja kuvittelen äitin laulavan sitä laulua.

10. Yksin kotona luulis aina, että ihminen haluaa rentoutua. Olla pötköllään ja chillailla. Mä taas saan monesti hepuleita. Riekun/tanssin (mikskä sitä ikinä uskaltaa kutsuukkaan) ympäri kämppää. Ölisen ja mölisen samalla, en tiä siis ihmeellisiä virtapiikkejä, mitä saan kyllä joskus muulloinkin.

20160705_155430(0)

Toivottavasti näistä irtosi jotain, myös siukulle joka on silmät ja korvat kaikelle ❤

-Ninni

Ei minusta olisi siihen vielä

Yksi ilta todisti minulle vahvasti yhden asia. Olin kotona yksin ja ajattelin ennen nukkumaan menoa hieman  järjestellä koneella kuvia.

En ole pitkään aikaan kuunnellut musiikkia kun teen jotain, vaikkei siihen tarvitsisikaan keskittyä. Olen halunnut nauttia hiljaisuudesta ja ainoan äänen tulevan vain hiiren klikkauksista.

Kissat alkoivat mourumaan ja tiputtamaan tavaroita ilman sen parempaa syytä. Mulla meni niin pahasti hermo, että olin valmis lähtemään tietokoneen kanssa istumaan metsikköön hiljaisuuteen loppuillaksi. Tästä hiljaisuuden rikkomisesta ja melkein pahimmasta hermoromahduksesta tuli mulle ajatuksia ja paljon.

Nykyään kun katson, tai kuulen ihmisistä jotka olen joskus tuntenut nuorempana, oli saman ikäisiä, tai hieman vanhempia ja nuorempia ovat he saaneet lapsen. Myös kun juttelee ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole yhteisiä tuttujakaan kertovat hekin, että on paljon nuoria jotka ovat saaneet lapsia. Oon nähnyt itse muutamia erilaisia perheitä, onneksi paljon ihania tarinoita ja onnellisia perheitä.

IMG-20160614-WA0005 (1)

Nostan hattua jokaiselle nuorelle äidille ja isälle ja heidän tukiverkostolle, koska voin itsestäni sanoa suoraan, ettei minusta olisi äidiksi tässä vaiheessa ollenkaan.

Vaikka kysymyksiä on tullut meidän muutettua isompaan asuntoon niin ei, ei ole tulossa perheenlisäystä! Ja tuo yksi ilta myös todisti minulle niin vahvasti sen, miksei minusta olisi vielä pitkään aikaan noin isoon vastuuseen.

Olisi vaikea edes kuvitella sitä millaista elämäni olisi jos minulla olisi lapsi, ehkä vähän huvittaakin edes ajatella. En ole hävennyt sanoa sitä ääneen, ettei minusta olisi kasvattamaan lasta, koska olen itsekkin vielä lapsi. Opettelen vasta elämään omillani ja elättämään itseni. Eikä siinä hävettävää olekkaan, koska olenhan sentään vasta 20-vuotias.

Tottakai vastuu pitää olla tässä vaiheessa elämästään, mutta olen sen verta riehakas persoona, että haluan tehdä elämässäni vielä pitkälle kaikkea extemporea, ennen kuin asettua paremmin aloilleen.

Ihaninta on se, että meitä ihmisiä on paljon erilaisia. Vaikken lapsien kasvattamisesta ja lapsen kanssa elämisestä juurikaan tiedä, niin sen tiedän että rankkaa se on ja siksi toivon paljon voimia ja ihania hetkiä jokaiselle vanhemmalle.

Vanhemmuus on loppuelämän titteli, mistä varmasti jokainen haluaa suoriutua hyvin.

-Ninni