Iltasanomien haastattelun fiilikset & mokat

Hellou!

Viikko sitten maanantaina tein ihka ensimmäisen haastatteluni Iltasanomille liittyen muuttamisesta takaisin vanhempien luokse, tästä pääset lukemaan artikkelin. Olin super innoissani haastattelusta, koska tämä olisi jotain aivan uutta ja odottamatonta, jota haaveilin tänä vuonna tapahtuvan. Haastatteluun oli vaikea valmistautua, mutta pieniä asioita laitoin muistiin jotka haluan tuoda esille. Kysymyksiä en tiennyt etukäteen, mutta ajattelin haastattelun menevän hyvin koska olen työhaastatteluissakin ollut aina hyvä puhumaan.

Maanantaina heräsin hyvissä ajoin ja vetäydyin makuuhuoneeseen omaan rauhaan ennen puhelinsoittoa. Nopeasti haastattelun aikana huomasin, ettei puhelimessa puhuminen oli niin luontaista, kuin toiselle puhuminen kasvokkain. Aika usein mulla on vaikea vaan pysyä paikallaan ja vaikka tiesin haastattelun olevan suhteellisen nopea, niin silti puhuessa sitä yritti kokoaika etsiä jotain kiintopistettä. Esimerkiksi työhaastatteluissa on helppoa, kun se kiintopiste on edessä oleva ihminen ja vuorovaikutus on luontevampaa.

Sitten tuli jännitys täydellisistä vastauksista. Olen aina tiennyt lehtien laittavan värikynää asioihin ja halusin olla hyvin täsmällinen sanoissani, ettei niitä ymmärretä väärin. Halusin vastauksien olevan myös sen takia täydellisiä jotta artikkelista tulisi mahdollisimman totuuden mukainen, koska asiasta olen myös täällä kirjoittanut.

Muuton taustaa

19-vuotiaana valmistuttuani merkonomiksi, aloin miettiä kesän jälkeen mitä haluaisin elämässä saavuttaa. Olin kaksi kesää viettänyt Tampereella kesätöissä ja koin tarvitsevani jotain suurempaa muutosta. Seikkailunhalu kasvoi yhtäkkiä ja hetken mielijohteesta hain Helsinkiin töihin. Rakastuin kaupunkiin samantein ja rakastuin ihmiseen jonka kanssa vietin Helsingissä 4 vuotta.

Syksyllä vuonna 2019 erosin 4 vuoden parisuhteesta, josta kirjoitin ensimmäistä kertaa tässä postauksessa. Eron taustalla oli paljon asioita ja näin vuosia myöhemmin tiedän tälläkin koettelemuksella olevan tarkoitus. Vuoden vaihteessa muutin yhteisestä asunnosta omaan asuntoon. Monien eri yritysten jälkeen saada parempaa työtä Helsingistä, Tampereella käydessäni isoveljeni luona avauduin tästä ahdingosta. Olin 23h sopparilla töissä paikassa jolla ei ollut tarjota kenellekkään täysiä tunteja. Sivutyöni oli juuri loppunut ja asuin Figaron kanssa 700€ maksavassa yksiössä. Helsingissä on paljon töitä, mutta pienillä soppareilla. Isoveljeni sanoi hänellä olevan tarjota minulle heti täysillä tunneilla töitä Tampereelta. Ajattelin sen olevan vain sanallinen lohtu tuskaani ja löytäväni itse ratkaisun kaupungista jossa rakastin asua.

Muutaman viikon päästä sain palkan jolla sain maksettua vuokran ja ostettua Figarolle ruokaa, silloin päätin ottaa härkää sarvista. Kysyin veljeltäni oliko työtarjous voimassa ja lähdin viralliseen työhaastatteluun nykyiseen työpaikkaani. Haastattelun jälkeen vanhempani tarjoutuivat heti ottamaan minut heidän luokseen asumaan, ilman erillistä kysymistä ja päädyimme ratkaisuun joka kesti vuoden verran.

Haastattelun virheet

Haastattelun alussa minut esitellään oriveteläisenä ja lukiessani sen pystyin kuvitella oikeiden paikkakuntalaisten näkevän vain punaista. Sen lukiessani tajusin, etten koskaan blogissanikaan ole tuonut ilmi mistä olen kotoisin, koska pientä paikkakuntaa en ole halunnut tuoda esille ja toisekseen en ole alunperin kotoisin Orivedeltä. Olen pienen lapsuuteni asunut Juupajoella ennen muuttoamme Orivedelle. Teknillinen virhe kotikaupungin suhteen, mutta kirjoitusvirheestähän minä en itse vastaa.

Toinen virhe tulee perään, teiniarjestaa puhuessaan. Koen olleeni teini 15-vuotiaana. Vanhempien kanssa suhde muuttui heti täytettyäni 18-vuotta. Kuten haastattelussa sanon, en teininä olisi halunnut vanhempien huolehtivan minusta niin paljoa, mutta täytettyäni 18 aloin kertomaan kaikista menoistani. Menoista kertominen tuntui myös luontevalta nyt monien vuosien jälkeenkin. Menoissani ei mitään ihmeellistä ollut, joten infoilin aina missä menen ja milloin tulen kotiin. Oli ihanaa saada olla rakastetussa kodissa, jossa oli kaksi tärkeintä ihmistä odottamassa. Samaan syssyyn korjataan lapsiluku, mystistä 7 lasta vanhemmilleni ei ole tullut, vaan minulla on 5 sisarusta.

Vaikka artikellissa sanotaan, että olisi ollut alun hankaluuksia niin haastattelun aikana painotin kokoaika sitä, kuinka yhteiselo vanhempien kanssa oli kokoaika helppoa. Olin super paljon töissä ja totuttelin vain ajatukseen siitä, että en enää asu Helsingissä. Se on ainut vaikeus, mutta vanhempien kanssa asuminen ei missään vaiheessa ollut vaikeaa. He antoivat rakkautta, aikaansa ja myös omaa aikaa. Olen aina tiennyt vanhempieni olevan mitä ihmeellisimpiä vanhempia ja vuosi todisti sen taas todeksi, miten kahden ihmisen sydämessä riittää rakkautta.

Myöskään vanhempien aikataluihin, tai rutiineihin ei ollut vaikeaa sopeutua. Hiukan harmitti lukea tämmöinen kommentti, koska se myös hämmensi vanhempiani heidän lukiessaan artikkelin. Meillä kaikilla oli omat aikataulut ja rutiinit ja kaikkien elämä meni päivä kerrallaan eteenpäin. Iltojen kohokohta oli katsoa sohvalla yhdessä kympin uutiset, jotka on isällemme tärkeintä ikinä. Olin vieras ja kunnioitin heidän elämisen ehtoja, mutta aikaisemmin asuttuani 19 vuotta heidän kanssaan, ei mikään rutiini tullut yllätyksenä. Myös he ovat niitä, jotka ovat opettaneet mua elämään, joten monet tavat ovat heiltä entuudestaan perittyjä ja oli ihan hupaisaa huomata vanhempien pieniä asioita, mitä itse on tiedostamattaan alkanut hyödyntämään omillaan asuessaan.

Haastattelun tärkein sanoma

Kuten sanoin alussa, haastattelussa oli muutamia asioita joita halusin painottaa. Ensimmäinen oli se kuinka vanhempien kanssa asuminen oli helppoa ja epäonnistumisen tunne oli vain omassa pääkopassa. Muiden mielipiteillä ei ole mitään väliä ja elämässä pitää elää juuri niin mikä tuntuu itselleen hyväksi. En olisi ikinä muuttanut vanhemmilleni, elleivät he itse olisi vilpittömästi tarjonneet kattoa pään päälle. Toinen suurin asia jota halusin tuoda esille on se miten huolehtivat vanhemmat eivät ole itsestäänselvyys. En ikinä pysty kiittämään vanhempiani tarpeeksi siitä kuinka sain vuoden ajan asua heidän luonaan.

Vuosi vierähti nopeasti töiden ja uuden parisuhteen parissa. Vietettiin vuorotellen aikaa vanhempieni ja poikaystävän luona ennen yhteen muuttoa. Elämästä ei koskaan tiedä mitä se tuo eteen, luulin asuvani vuoden verran Tampereella ja sitten etsiväni töitä Helsingistä ja muuttaa takaisin kaupunkiin johon nuorena aikuisena rakastuin. Nyt olen oppinut sen, etten suunnittele elämääni yhtään. Haaveilla ja unelmoida saa ja pitääkin, mutta tuokoon jokainen päivä eteensä omat haasteensa ja omat onnistumisensa.

Vinkit samassa tilanteessa oleville

Jos asuminen alkaa ahdistamaan niin tiuskiminen ihmisille, jotka on tarjoutunut auttamaan ovat viimeisiä joille purkaa omaa pahaa oloaan/väsymystä/asiaa mikä todennäköisesti hetkellisesti ärsyttää. Varsinkin naisena on monia erilaisia aikoja ja hetkiä milloin typerät asiat voi ärsyttää, mutta riiteleminen pilaisi nopeasti hyvän tarkoituksen. On sama kenen kanssa asuu yhdessä, joskus jokin tapa alkaa väistämättäkin ärsyttämään. Isäni kanssa puhuessamme haastattelusta ja siitä oliko mitään ongelmia, tuli mieleen miten mahdollisia ongelmia välttää.

Jos talonhaltijoiden tavat eivät ole tiedossa niin rajoista ja käytännöistä on hyvä sopia. Vaikka he ovat vanhempia niin tasa-arvo yhdessä asumissessa on super tärkeää. Meillä kaikki kävivät töissä ja olivat uupuneita töiden jälkeen, joten omaan rauhaan on hyvä vetäytyä jos sosiaalinen kanssa käyminen muiden kanssa ei juuri huvita. Ja aina kannattaa pitää mielessä, että muutto on vain väliaikainen ratkaisu, koko loppu elämää ei tarvitse asua jonkun muun nurkissa.

Olen onnellinen ja kiitollinen kaikista ihanista kommenteista joita tuli instagramissa ja kasvotusten. Myös lähipiiri, joille en kertonut tulevasta artikkelista yllättyi positiivisesti ja heidän mielipiteet ovat niitä tärkeimpiä. Haastatteluun olin muuten tyytyväinen ja toivon sen tuovan jollekkin inspiraatiota/tsemppiä omaan elämään, ja kuten eräs artikkelin lukija laittoikin viestin -ei ole epäonnistumisia, vaan oppeja.

-Ninni

Some hiljaisuutta ja uupumusta

Hellou!

Muutettuani Tampereelle ja aloitettua kokopäiväisen työn on oma jaksaminen mennyt kaiken muun edelle. Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun sanon etten haluaisi ottaa blogista ja somen päivittämisestä mitään stressiä. Silti jos en instagramiin julkaise melkein viikkoon mitään, tuntuu koko some jäävän unholaan omalla kohdalla. Tänään avasin tietokoneen viikon tauon jälkeen ensimmäisen kerran ja oli ihanaa huomata, että täällä on silti käynyt joka päivä aktiivisesti lukijoita.

Ensimmäistä kertaa teen kokopäiväistä työtä ja on ollut paljon totuttelemista siinä ettei vapaapäiviä viikossa ole kuin kaksi. Tällä hetkellä painan yhdeksän päivän työputkea ja haaveilen jo viikonlopun rauhallisista aamuista ja siitä, että saa nauttia mahdollisesti ekaa kertaa lämpimistä keleistä. Olen onnellinen työstäni ja siitä, että töitä on riittänyt tämän hetkisen tilanteen keskellä.Some_hiljaisuutta_ja_uupumusta_1Some_hiljaisuutta_ja_uupumusta_2Olisi valhe väittää, että eläisin onneni kukkuroilla. Stressiä on muutamista asioista ja suurin on jatkuva väsymys ja sen kautta tuoma uupumus. Rautalääkkeet eivät ole hetkeen auttanut ja töiden jälkeen odotan vain pääseväni nukkumaan. Jotkut päivät ovat energisempiä ja sen huomaa kaikki. Niinä päivinä tunnen olevani eloisa ja ihmisten nauttivan hymystä ja energiasta mikä kumpuaa pitkin työpäivän ja kotona. Siksi vapaapäivät ja kiireetön aikataulu on tärkeintä, vaikka joutuisikin perumaan joitain menoja, mutta omaa kehoaan on kuunneltava.

Odotan kuin kuuta nousevaa, ettei väsymys paina ja saisin olla energinen normaali ihminen. Tällöin jäisi myös energiaa päivittää enemmän somea, koska se on tärkeä osa omaa elämää ja itsensä toteuttamista.

Muuten juntille kuuluu hyvää, elämä Tampereella on ollut työntäyteinen, läheisten kanssa olemista ja olen myös oppinut olemaan liikaa stressaamatta. Vaikka on asioita joita vähän stressaa, niin on tullut opittua elämään ilman liikaa turhaa pohdiskelua ja turhaa analysointia. Tämä on ihan uusi asia, koska olen aina ollut se joka ajattelee asiat laidasta laitaan ja stressaa niin paljon kaikesta. En tiedä onko se työnmäärästä ettei enää ole aikaa turhille ajatuksille, vai siitä että olen vihdoin oppinut, ettei asioiden stressaaminen auta, kaikki tapahtuu tarkoituksella ja tärkeintä on tehdä parhaansa.Some_hiljaisuutta_ja_uupumusta_3Some_hiljaisuutta_ja_uupumusta_4Tällä hetkellä on parempi pysyä kokonaan yhden blogipostauksen julkaisemisessa viikossa, koska silloin ei tule otettua liikaa stressiä. Eikä hutaistujen julkaisujen tekeminen ole se mitä bloggaamiselta haluan. Paljon on kirjoitettavaa ja postausideoita, mikä on helpotus ettei inspiraatio ole katoamassa vaan kasvaa enemmän ja enemmän. Muutama toivepostaus on myös listalla ja alan niitä rustamaan mahdollisimman pian!

Toivottavasti olette pysyneet terveinä ja nauttinut kesän alusta!

-Ninni

Kaksi työtä, yksi elämä ja blogi

Nyt on maanantaina kello on 16.28, kun saan koneen syliin ja olen valmis tekemään tämän päivän postauksen. Olen tottunut, että joka maanantai ja torstai julkaisen kello 12:00 blogiin uuden postauksen. Nyt ote on lipsunut, jos niin voisi sanoa. Blogi merkitsee mulle todella paljon ja se, että täällä olisi teille lukijoille säännöllisesti uutta luettavaa. Vaikka suurimmaks osaks blogin pitäminen tuntuu yksinäiseltä, koska kommenttiboksi ei räjähdä kommenteista niin lukuihin on uskominen ja siihen, että tätä käydään lukemassa. Vaikka luvuissa lukisi yksi ainut kävijä, joka käy säännöllisesti on se mulle kannustus tehdä ja käyttää aikaa, vaikka blogin pitäminen on paljon enemmän.

Tästä on vuosien varrella rakentunut paikka, jonne voin kertoo asioista, inspiroitua, ajatella asioita ihan eri näkökulmasta ja myös haastaa itseäni, kuten lukihäiriön kanssa. En uskonut ikinä tästä tulevan näin tärkeä paikka, jonka takia jaksan avata koneen edes silloin 16.28 ainoana vapaapäivänäni tällä viikolla.Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_1Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_2Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_3Blogi on osittain ollut työtä yhteistöiden merkeissä ja sen merkeissä mitä haluaisin sen joskus olevan. Kummiskin elän blogin rinnalla niin sanottua oikeaa elämää, mitä somessa ei näe. Syksyllä tuli kaksi vuotta täyteen työpaikassani, jossa olen viihtynyt ja en niin hyvin viihtynyt. Siksi toivonkin, että joskus uurastaminen blogin parissa vie vielä enemmän lähemmäksi sitä unelmatyötä, josta voisin nauttia. Haluaisin sanoa tekeväni työtä jota rakastan ja tiedän, että olisin siitä niin kiitollinen joka päivä, jos voisin tehdä työtä jolla olisi suurempi merkitys elämässäni.

Syksyllä aloitin ”vanhan” työni rinnalla toisen työn ja tämän pelkästään rahan takia. Jos raha ei ratkaisisi elämässä näin paljoa, lopettaisin kaikki työni ja tekisin blogia. Kävisin valokuvaamassa, aloittaisin joogan ja matkustelisin. Siltikin nykytilanteeni on se, että raha ratkaisee niin paljon elämää. Aloitin siis toisen työn joka on mukavaa vaihtelua toisen työn rinnalla ja jokaisen työssä käyvän ihmisen olisi hyvä kokea vaihtelua, koska siinä taas oppii arvostamaan eri asioita eri töissä.

Juttelin vanhalle ystävälleni enkä edes tajunnu, että juuri nyt teen työtä joka oli ennen unelmatyöni. Se ei ole työ johon täytyy saavuttaa tiettyjä asioita, vaan ennemminkin paikkana. Olen aina rakastanut sisustamista ja nyt saan työskennellä sen parissa, mutta ennen se olisi ollut juuri suurimpien unelmien täyttymys. Vieläkin tuo unelma sisustuksen parissa työskentelystä on takaraivossa, mutta korkeammalla tähtäimellä jos haluaisin sitä tavoitella. Eikä sitä myöskään koskaan tiedä, unelmat vaihtuvat ja monesti jos jotain saavuttaa, haluaa lähteä tavoittelemaan jotain toista ja suurempaa.Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_4Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_5Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_6

Miten aika riittää elämiseen

Tällä hetkellä vietän ensimmäistä vapaapäivää 2.10 päivän jälkeen, jolloin suunnitelmissa ei ole mitään, kuin hammaslääkäri illalla. Tällä hetkellä tuntuu erittäin raskaalta ja siltä, ettei tässä elämässä ole järkeä. Ainut asia millä olen lohduttanut -palkka päivänä hymyilyttää. Nuorena en olisi uskonut olevani se tyyppi joka antaa rahan määrittää, mutta tällä hetkellä haluan tehdä erittäin paljon töitä. Työputki oli vahinko, inhoan näitä todella paljon ja nyt pystyin vain niellä tappioni.

Olin pitkään kipeänä ja vieläkin hieman toipumassa jälki flunssasta, joten urheilustakaan ei ole päässyt nauttimaan ja nollaamaan ajatuksia töistä. Suurin pelko on polttaa itsensä loppuun, niinkuin muutama vuosi sitten. Puhuin aiheesta tässä postauksessa ja myöhemmin pelkääväni saman käyvän uudestaan kirjoitin toisen postauksen, linkki siihen tässä. Kerran, kun ittensä on polttanut loppuun ja vellonut pahaa oloaan sisällään, täytyy nyt kiittää siitä kokemuksesta. Tuo aika oli mielelle ja kropalle erittäin raskasta ja raskaampaa päästä siitä yli. Nyt se työ mihin olen päässyt tuosta ajasta on suuri ja kroppa on alkanut näyttämään heti varoituksen merkkejä, jolloin täytyy himmata.Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_7Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_8

Miten nauttia vapaasta

Tällä hetkellä tämä viikko näyttää kalenterissa pelkältä työltä, paitsi perjantai. Perjantaina menen tekemään yheistyötä I Love Me messuille Saaren Taika firman kanssa, joten olkoon se ihanan erilainen työpäivä! Tottakai suurimmaksi osaksi se tulee olemaan myös vapaapäivä, josta voi inspiroitua taas aivan erilailla.

Vapaapäivinä olen normaalisti ollut sohvaperuna, varsinkin syksyn saapuessa. Tällä hetkellä ei ole hirveästi ollut aikaa jäädä sohvalle pötköttämään frendien pariin, tai muuten tekemättömät asiat kostautuu. Tällä hetkellä meidän kodissa näkyy kiire, koska tiski- ja pyykkivuori on kertynyt todella isoksi. Tällä hetkellä olen ollut kiitollinen, jos vapaapäivänä olen saanut edes tunnin rauhoittua teekupposen äärellä.

Täytyy löytää oma rauha ja hetki, jolloin nollata ajatuksia. Vapaapäivää ei tarvitse viettää kokonaan sohvalla ollakseen rentoutunut, koska myös siivoaminen edes auttaa parempaa mieltä -tietysti niitä jotka haluaa puhtaan kodin. Tämän postauksen jälkeen teen edes pientä siivousta kotona ennen hammaslääkäriä ja sen jälkeen nautin kasvonaamiosta ja lemppari teestä ennen nukkumaanmenoa, jolloin tän päivän voi kuitata onnistuneeksi vapaapäiväksi.Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_9Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_10Vapaapäiviä tulee olemaan tässä enemmän (älä siis äiti huoli) ja niistä kannattaa jokaisen pitää kiinni. Seuraavilla viikoilla tulee olemaan paljon ihania juttuja, kuten veljen vierailu ja keikka, odotetuimmat messut, äidin vierailu Helsingissä, kynsihuolto ihanan Zinan luona, myöskin toisen veljen viikonloppu vierailu! Paljon ihania perheenjäseniä ja itsensä hemmottelua, josta muistuikin -täytyy varata aika pitkästä aikaa Lash liftiin!

Miten te nautitte vapaapäivistä ja työputken jälkeen vapaasta?

Kuvat: Pinja Finell

-Ninni

Uuden vuoden lupauksesta elämäntapa

Pienestä asti uuden vuoden lupaus on ollut vuoden viimeisen illan kohokohta, mitä sitä keksisi luvata itselleen kokonaiseksi vuodeksi? Ikää tullessa lisää lupaus on muuttunut ennemminkin tavoitteeksi ja kysymys on muuttanut muotoaan -mitä tavotteita haluan laittaa itselleni seuraavaksi vuodeksi? Tämän vuoden tavoitteen olin päättänyt hyvissä ajoin, tämä on myös tavoite/lupaus josta jokainen voi ottaa inspiraatiota.

Laajassa suhteessa tavotteita on yksi, mutta niissä on monia pieniä osioita, joiden avulla tavoitteessa onnistuu paremmin ja uuden vuoden lupauksesta muodostuu halutessaan elämäntapa jokaiselle tulevalle vuodelle. Tänä vuonna aloitan paremmin vähentämään omaa hiilijalanjälkeä.

Pääosin haluan vähentää omaa ostamista vaatteissa, kosmetiikassa ja tavaroissa. Haluan ostaa vastuullisesti ja harkiten ostoksia. Varsinkin vaatteiden suhteen olen ollut joskus liian hamstraava ja vaikka vuosien varrella olen koko aika karsinut vaatteita ja myynyt eteenpäin, haluan vielä enemmän keskittyä siihen, ettei uusia vaatteita tarvitse ostaa niin usein.

Kosmetiikkaan en hirveästi ylimääräistä tuhlaa, ostan mielestäni hyviä tuotteita jotka kestävät käytössä pitkään ja sopivat iholleni. Kosmetiikan suhteen tulee harvoin hutiostoksia ja olen pitkään mennyt menetelmällä, ettei uutta tuotetta tule ennen kuin vanha on käytetty loppuun.uuden_vuoden_lupauksesta_elamantapa_1uuden_vuoden_lupauksesta_elamantapa_2Meidän taloudessa ei suuria paheita ole, mutta silti kierrättämiseen haluan panostaa entistä enemmän. Kummasti ne pienet valinnat ruokakaupassa vaikuttaa pitkässä juoksussa. Vaikka en ole missään kierrättämisessä ja näissä asioissa paras esimerkki, tai tiedä edes paljoakaan, uskon vahvasti näistä arkisista ostopäätöksistä olevan paljon hyötyä maapallolle.

En ole semmonen joka paasaa roskien lajittelusta (luonnon roskaamisesta kylläkin,) mutta bloggaajana haluan olla esimerkkinä niin nuorille, kuin vanhemmille. Some on tuonut mukanaan helppouden ostelemiseen ja somettajat myös joskus haluamattakaan ylläpitää ylimääräistä kulutusta. Kenenkään ei tarvitse ostaa kerran kuukaudessa uusia vaatteita vain asukuvia varten.uuden_vuoden_lupauksesta_elamantapa_3uuden_vuoden_lupauksesta_elamantapa_4Haluan olla kannustava bloggaaja ja kehittää teitä mukana tekemään järkevämpiä ostopäätöksiä. Siksi blogissani näkyy monesti samoja tuotteita ja asukuvissa samoja vaatteita, koska ne mulla on ja ne on niitä lempparivaatteitani. Olisi turhaa jos vaatekaapissa olisi satoja erilaisia vaatekappaleita, koska valitsisin silti aina ne lempparit päälleni.

-Ninni