Viikon mielikuvitus matkalle

Vaikka kesä on ohi niin tämä viikko tulee vielä lomailtua kesäloman merkeissä. Jokainen tänä vuonna pidetty loma on tullut tarpeeseen ja ehdottomasti vielä pitämätön loma, jonka käyttöajankohtaa en ole vielä suunnitellut sen tarkemmin. Tämä viikko on lomaa töistä, mutta sitäkin ankarammin toteuttamista somen kimpussa.

Te jotka nautitte elämästä ruokkimalla sitä unelmoimalla ja tietysti vielä toteuttamalla niitä unelmia, niin osaatte varmasti ymmärtää tämän hetkisen uupumukseni. Olen todella kiitollinen, että saan olla töissä ja ensimmäistä kertaa vielä täyspäiväisenä työntekijänä. Nykypäivänä, kun se ei ole itsestäänselvyys ja sekin on tullut koettua kokemuksen kautta, ettei 37,5h työsopimuksia helposti jaella.

Silti haluan sisimmässäni olla juuri se instatyttö, joka herää aikaisin aamulla ja ensimmäinen asia on venyttellä, valmistaa suloinen ateria, kirjoittaa päivän to do lista, tehdä treeni ja pitkän rauhallisen ihonhoitorutiinin. Rakastan suloisia asioita ja TikTokissa näkyvät ”that girl” videot saa elämään toisessa ulottuvuudessa. Oon kirjoittanut blogia 6-vuotta ja mikään muu ei olisi niin iso unelma, kuin voida keskittyä joka päivä kirjoittamiseen, kuvaamiseen ja luomaan oman näköistä sisältöä.

”Kun ihminen on tyytymättömillään, se alkaa unelmoimaan toisesta elämästä”

Nuorempana ollessani hyvin eksynyt itseni kanssa, kirjoitin välillä erilaisia lauseita ylös. Tuo lause on semmoinen mikä on pitänyt tähän päivään asti paikkansa ja jäänyt vahvasti mieleen. Joka kerta, kun huomaan olevani tyytymätön elämääni, tai siihen tylsään kuluttavaan arkeeni, alan haaveilemaan. Vaikka se hassulta kuulostaakin, se on aikanaan pelastanut minut.

Aikaisemmin ollessani hyvin vuoristoratamaisessa parisuhteessa, selvisin arjesta haaveilemalla. Työmatkoilla bussissa kuuntelin musiikkia ja ajatuksissani elin ihan erilaista elämää. Se auttoi siihen, ettei minun tarvinnut kohdata todellisuutta kotona, koska en ollut vielä valmis.

Ei siis kukaan ole lapsuudessani huijannut, kun on sanonut minulla olleen vilkas mielikuvitus. Olen aina ollut hyvä mielikuvituksen kanssa ja rehellisesti sanoen, en enää häpeile sitä, vaikka näin aikuisenakin karkaan välillä yksin ollessani mielikuvituksen maalaamaan maailmaan.

Elämä on kummiskin liian lyhyt aika hukata sitä onnettomalle arjelle. Vaikka joskus on tehtävä asioita järjen takia, niin onneks aina voi edes sen lyhyen bussimatkan verran kadota mielikuvituksien mukaan. Kuka myöskään tietää, vaikka joskus mielikuvituksen tuottamat haaveet ja asiat toteutuisikin, varsinkin jos niihin tarpeeksi uskoo.

-Ninni

Blogin lukijamäärä ennätys rikkoutui

Hellou!

Reilu viikko sitten kotimatkalla töistä päätin kurkata pitkästä aikaa miltä tämän vuoden lukijatilastot näyttävät. Olen kirjottanut blogia jo monia vuosia ja sekin jo kertoo, että tätä tehdään suurella intohimolla ja tärkeänä harrastuksena.

Tämä vuosi on ollut muutoksia täynnä ja suurin asia mikä vaikuttaa blogin puolella on maaliskuussa alkanut uusi työni johon uppoutuu 37,5h viikossa. Tämä näkyy postaus tahdissa, kun ennen oli aikaa julkaista kaksi postausta viikossa, on se nyt karsiutunut kertaan viikossa, välillä myös harvemminkin. Yritän mennä paljon oman jaksamisen mukaan ja nyt ensi kertaa tehdessäni näin paljon töitä, osaa siitä vapaa-ajasta ja rentoutumisesta kotisohvalla nauttia ja haalittua enemmän.

Yhden postauksen kirjoittamiseen menee helposti työpäivän mittainen tuntimäärästä ja siksi olen jännittänyt erityisesti, kuinka blogini tulisi kuolemaan julkaisemattomuuden takia ja huomattavasti hiljaisemman somen kautta. Rakastan valokuvata, rakastan uppoutua isojen ja pienien postausten kirjoittamiseen. Toivon saavani vielä enemmän aikaa panostaa blogiin, kun jatkuva väsymys on saatu kuriin. Näin päiviin tulee enemmän tunteja, kun aika ei kulu päikkäreihin.

Pelkoihin blogin unohtumiseen ei tullut vastakaikua huomattuani tämän vuoden olleen heittämällä parhain vuosi kävijämäärän mukaan. Blogini oli rikkonut huimat 10 000 kävijämäärää lokakuussa! Tästähän vielä jatketaan nousua kohti loppuvuotta ja muutaman kuukauden aikana tulee kerrytettyä lopullinen lukijakunta!

Jos joku nostattaa motivaatiota korkealle on se ehdottomasti näin huikeat lukemat. Olen ollut monen vuoden ajan hyvin onnellinen, kun blogi on kerännyt tuhansia lukijoita ja erityisesti olen kiitollinen niistä, jotka käyvät lukemassa postauksia säännöllisesti ja linkkaavat postauksia eteenpäin.

Vähän aika sitten törmäsin postaukseen, jossa pohdittiin blogien tulevaisuutta. On totta, ettei ihmiset jaksa enää keskittyä lukemiseen, vaan katsotaan mielummin videoita, koska se on paljon helpompaa, esimerkiksi kotiaskareita tehdessä.

Lukeminen on hyväksi ja blogin kirjoittaminen on nostanut omaa kirjoitustaitoa huomattavasti, vaikka varmasti tekstien sekaan mahtuu kirjoitusvirheitä. Suurimmista mokista on tullut opittua ja kirjoittaminen on siitä ihana harrastus, koska siinä voi aina kehittyä ja oppia uutta.

Toivon jokaisen muunkin pienen vaikuttajan saavan tästä inspiraatiota, tehkää blogeja sydämestä, menkää jalat maassa ja pää pilvissä. Blogeja löytyy todella monia, mutta jokaiselle meille löytyy myös lukijoita, kun luo postauksia intohimolla ja omanlaisella tavalla.

-Ninni

Tulevia muutoksia blogissa

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAHellou!

Nyt täytyy nöyränä alentua myöntämään siihen, ettei rakkaalle harrastukselle ole tällä hetkellä niin paljoa aikaa, kuin haluaisin sille aikaa tarjota. Pitkään olen yrittänyt olla ottamatta stressiä blogista ja antanut mennä omalla painollaan. Silti on alkanut stressaamaan jos uusia postauksia ei ole tullut pihalle kahta kertaa viikossa. Näin joulun alla yritän keskittyä todella paljon töihin ja vapaapäivät on huomattavasti suurempaa herkkua, kuin ennen ja oma jaksaminenhan on tärkeämpää laittaa edelle, että jaksaa sinne töihin taas mennä levänneenä.

Blogin pitäminen ja kirjoittaminen on paljon aikaa vievää ja yhdenkin postauksen tekemiseen menee helposti pitkän työpäivän verran aikaa. Haluan panostaa jokaiseen kirjoitukseen ja jokaiseen kuvaan, niin ettei tule julkaistua sisältöä mitä joutuu myöhemmin joko poistelemaan, tai muokkailemaan.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASiksi nyt pitkän pohdinnan jälkeen päätin alkaa julkaisemaan blogissa yhden postauksen viikossa aina keskiviikkoisin. Kokeillaan tätä näin joulun aikana miltä tuntuu, koska ikävähän tätä näpyttelyä tulee, vaikka joka päivä tulee jatkuvasti kirjoitettua ylös blogiin liittyviä juttuja. Vuoden vaihtuessa ja mahdollisesti kiireen rauhoittuessa palataan takaisin kahteen postaukseen viikossa.

Haluan pitää instagramin myös aktiivisena paikkana ja nyt sekin on jäänyt hieman vähäisemmälle huomiolle, mutta ehkä nyt alkaa hieman aika riittää siihenkin, kun ei tule stressattua kahdesta blogipostauksesta viikossa. Toivottavasti ette viikon aikana kerkeä unohtamaan blogin olemassa oloa, mutta muualta somesta löytyy paljon aktiivista höpöttelyä, kuten snapchatissa tulee melkein päivittäin höpöteltyä hyvin arkisia kuulumisia ja fiiliksiä. Jos semmoinen sisältö kiinnostaa niin kannattaa siellä ottaa seurantaan ninni.juutinen!

-Ninni

 

Miksi blogit ovat siloiteltuja

Jokainen joka joskus on ladannut kuvan, tai tekstin sosiaaliseen mediaan voi jossakin mielin samaistua siihen, ettei tarina ole aina samanlainen mitä ladattu kuva antaa viestittää. Postaukset ja videot joissa kerrotaan totuuksia kuvaushetkistä mitä siellä on tapahtunut, tai sen hetken fiiliksistä on aihe mitä on hauska lukea ja siitä taas muistaa, että jokainen meistä on vain ihminen joka elää sitä elämää jossa kaikki on mahdollista.

Tein joskus postauksen jossa kerroin 7 asukuvan takaa tarinan mitä sillä hetkellä on tapahtunut ja muita sen hetkisiä fiiliksiä. Pitkästä aikaa oon saanut kerättyä kuvia joista teen jossain vaiheessa samantyylisen postauksen, koska tämmöinen tuntui kiinnostavan myös teitä!

Yhden kuvan takana voi olla isokin tarina kerrottavana, mitä tulee sitten kokonaiseen instagram feediin, joka on täynnä kuvia, tai blogeihin? Ei ole tuulesta temmattua, kun somettajien elämää sanotaan siloitelluksi, mutta tätä sanotaan vain sen somen pinnallisen puolen perusteella. Olen pystynyt olla puhumatta vaikeista asioista jopa perheelle, joten somessa asioiden salaaminen ei tunnu siihen verrattuna edes vaikealta.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siloitellaanko omaa elämää tahalleen somessa ja miksi niin tehdään?

Nyt pystyn puhumaan vain omasta kokemuksesta ja omista päätöksistä. Blogin aloittaessa tein tietyt säännöt itselleni mitä en halua someen tuoda ja niistä olen puhunut myös tässä postauksessa. Uskon monien luulevan siloittelun tulevan siitä, koska aina jaetaan niitä hyviä asioita ja se mielestäni on monien kuvien tarkoituskin -jakaa niitä onnellisia hetkiä ja onnistumisia.

Niitä kuvia otetaan monesti silloin, kun on onnellinen ja asiat on ihanasti sillä hetkellä ja juuri sen hetken haluaa ikuistaa. Siksi monesti voi tuntua siloittelulta, jos omasta elämästä nauttii oikeasti ja ihmisistä sen ympärillä, tällöin niitä kuvia ihanista hetkistä tulee silloin paljon.

Itse haen kuvista inspiraatiota monella eri tapaa ja suurin niistä on positiivista elämäntapaa ja piristystä. Esimerkiksi jos olen kipeänä sängyn pohjalla, haluan katsoa muiden urheilujuttuja joista saa uutta puhtia siihen, kunnes pääsee terveenä taas salille hikoilemaan. Näitä vertauksia on monia erilaisia, koska jokainen etsii somesta omaan elämään sopivia inspiraation lähteitä ja joistakin tulee myös omaan elämään roolimalleja. En ole varma onko roolimalli nyt oikea sana sille mitä haen takaa, mutta somettajasta joka tuo somen välityksellä seuraajalle paljon hyvää mieltä ja johon voi samaistua monissa asioissa, voi hänestä tulla roolimalli josta otetaan hieman oppia/mallia hyvällä tavalla sinne omaan elämään.

Blogin kirjoittaminen on varmasti suurimmalle osalle bloggaajista hetken hengähdyspaikka elämästä, pieni irti otto arjesta jolloin voi kirjoittaa omista kiinnostuksen kohteista. Oli sitten asuista, kauneudesta, sisustuksesta, käsitöistä -ihan mistä vain. Se hetki, kun saa keskittyä blogin kirjoittamiseen ja kuvien muokkaukseen on hetki milloin ei tarvitse ajatella mitä omassa elämässä sillä hetkellä tapahtuu.

Sama asia urheilun parissa, silloin unohdetaan sen hetkiset ajatukset. Silloin voi päästää irti ajatuksista ja keskittyä vain itseensä. Uskon vahvasti sen olevan syy miksi monet blogit tuntuu olevan siloitellun näköistä, koska monet kuvat ja kirjoitukset on luotu silloin kun ei tarvitse miettiä mitä kaupasta pitää ostaa, tai joitakin surullisia asioita. Vaikka bloggaaja olisikin avoin ja kirjoittaisi joskus isoista asioista, niin silti uskon jokaisen tarvitsevan enemmän sitä hyvää ja rentoutta elämään, kuin surullisia tarinoita.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERABlogini on omalla tapaa laajaa päiväkirjaa, mutta enemmän semmonen josta saan itselleni suurimmaksi osaksi inspiraatiota. Täällä haluan keskittyä positiiviseen ajatteluun itseni takia ja myös toivon sillä tuovan inspiraatiota niille, jotka kaipaa sitä positiivisuutta. Todella harvoin kerron mitään syvällistä elämästäni, mutta nyt olen alkanut murtaa sitä jäätä pikku hiljaa hyvällä maulla.

Menneisyyteni ei ole prinsessasatua ja siitä kirjoittaminen ja ajatteleminen välillä vie ikäviin muistoihin. Vaikka asioita menneisyydestä on tullut käsiteltyä, niin silti niihin on turha palata -en usko kenellekkään olevan hyvä muistella menneisyyden haamujaan, koska kummiskin joka päivä me suunnataan vain tulevaisuuteen.

Vaikka olen avannut asioita, on silti joitakin mitä en koskaan halua tuoda täällä esille. Meistä jokainen tekee virheitä, tutustuu vääriin ihmisiin, sanoo väärin ja tekee vääriä valintoja. Monestikkaan siinä hetkessä ei tajua tehneensä virhettä, koska sen hetkinen aika ja tunteet vie mukanaan. Myös se on jokaisen oma päätös mitä asioita haluaa tuoda julkiseksi ja niitä pitäisi jokaisen ihmisen kohdalla kunnioittaa.

Meistä kukaan ei ole täydellinen ja vain sillä on väliä miten aikoo muuttua ja tehdä asioiden eteen töitä. Elämän ei kuulu olla helppoa ja niitä vaikeuksia tarvitaan, vaikka haluan elämän olevan pääsääntöisesti tasaista ja neutraalia, kovien vuoristoratojen sijaan.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten olen siloitellut elämääni blogissa? 

Valehtelua en siedä, mutta se mikä menee valehtelun puolelle on aina katsojan silmissä. Jos jakaa kakusta kuvan ja kuvatekstissä sanotaan –vapaapäivän kunniaksi tuli leipaistua kakkua. Ja todellisuudessa onkin polttanut kaksi ensimmäistä kakkua pohjaan, viimeiseen kakkuun unohtanut laittaa rasvan ja kakku maistuu kuivalta, niin onko kuvateksti silloin valheellista? Jokainen tykkää lukea kommelluksista, mutta ymmärrän myös jos tämä kuvitteellinen kakku ja sen tekijä olisi leipuri, niin sen ammattillinen kuva voisi rakoilla jos tästä kommelluksesta kertoisi julkisesti.

Uuden vuoden vaihtuessa sanoin viime vuoden olleen elämäni parhaimpia ja hienoimpia varsinkin kesän suhteen. Ensimmäisenä, kun ajattelen viime kesää muistan täydelliset kesäiset päivät, monet onnistuneet kuvausreissut puolison kanssa, muutto uuteen kotiin ja jopa yhden rantapäivän jolloin sain rusketusraidat. Silti tuon kesän ylle mahtui yksi suuri musta pilvi. Se pilvi oli veljeni vakava sairastuminen.

Kysyin häneltä lupaa voinko kertoa tästä asiasta, koska varsinaisesti tässä ei enää puhuta pelkästään minun elämästä. Vietin täydellistä kesää samaan aikaan, kun rakas läheiseni taisteli sairaalassa. Tästä asiasta en puhunut missään somessa, pelkästään perheen, puolison ja pomoni kanssa. Monta kertaa taistelin itseni töihin ja ainut ajatus oli, minun pitää pärjätä omassa elämässä vaikka ympärillä tapahtuisi mitä.

Olen todella herkkä ihminen ja varsinkin jos kyse on läheisistä. Tein suuren päätöksen siinä etten mene sairaalaan katsomaan veljeäni. Pidin itseäni itsekkäänä ja jopa idioottina, koska monesti kuulin kuinka hän on kysellyt perääni ja olenko käynyt katsomassa häntä. Jopa tätä kirjoittaessa pidän itseäni itsekkäänä, mutta tämän vaikean päätöksen takana oli syvempi ajatus. Jos olisin mennyt kohtaamaan asian olisi silloin herkkä puoleni saanut vallan, jolloin en olisi suostunut lähtemään kotiin, kuin vasta sitten kaiken ollessa hyvin.

Kyse oli toisesta paikkakunnasta, noin 200 kilometrin päässä. En mitenkään olisi voinut jäädä töistä pois kesän ajaksi ja siitäkin pidemmälle. Olisin totaalisesti hukannut elämäni toisen elämän eteen johon en olisi mitenkään pystynyt vaikuttamaan, enkä edes auttamaan. Lohtua tähän toi se, että sydämessäni tiesin veljeni ymmärtävän miksen koskaan tullut katsomaan häntä sairaalaan.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puhelin soitto helpotti omatuntuntoa

Kun veljeni tila oli alkanut paranemaan juttelimme hetken aikaa puhelimessa. En muista ikinä jännittäneeni yhtä puhelin keskustelua niin paljoa. Olin julkisella paikalla ja jouduin pidättämään kyyneleitä, se tuttu ääni jota on kuullut koko elämänsä aikana oli nyt puhelimen päässä. Se soitto toi helpotusta ja lohtua, kun pehmeä ääni kuului puhelimesta.

Tämä aika oli erittäin vaikeaa, mutta opettavaista. Koskaan ei tiedä mitä muiden elämässä oikeasti tapahtuu, joten ikinä ei voi sanoa somen perusteella, kuinka joillakin kaikki on niin helppoa ja ihanaa. Ihan jokainen meistä elää samantyylistä elämää, siinä elämässä on ylä ja alamäkiä, siinä elämässä kaikki on mahdollista.

Jos joku muu tekee paljon töitä oman elämän eteen ja hehkuttaa sitä somessa, kenelläkään ei ole oikeutta alkaa sitä lyttäämään. Meistä jokaisesta voi tulla mitä vain, jos on valmis tekemään töitä sen eteen. Tätä työnmäärää on vaikea tuoda esille somessa, jolloin se monesti heijastuu helppona ja elämän tuoneen kaiken eteen helposti.OLYMPUS DIGITAL CAMERAJohan oli pläjäys tälle maanantaille, toivottavasti tästä kirjoituksesta sai kiinni muutkin, kuin vain minä! Kiitos jos jaksoit lukea koko postauksen, ja oikein ihanaa uutta viikkoa sinne ruudun toiselle puolelle 💛

-Ninni