Turvotus piiloon pukeutumisella

Hellou!

Keho ja siihen kuuluva ulkonäköpaineet on kasvanut vuosien myötä jopa naurettavan isoiksi. Ysärillä lapset kulki kerhossa mummojen verhojen näköisillä kalsareilla kaikkien nähden ja jopa tämä juntti joutui niillä hirveillä pitkiksillä olla liikuntatunnilla poikien nähden. Sieltä ensimmäinen ulkonäköpaineeseen liittyvä muisto on tullut, vaikkei kukaan kiinnittänyt pitkiin kalsareihini mitään huomiota.

Sopusuhtaisena, hoikkana, normaalipainoisena -miten vartaloni nyt sitten luetellaankaan nykypäivänä, tiedän miten helposti muutokset omassa kehossa näkyy itselleen ja joillekkin utelijoille. Mahani on aina reagoinut siihen miten on tullut syötyä, onko se aika kuusta, tai onko stressiä. Kaikki se näkyy turvotuksena, joskus pienenä ja joskus suurena pömpötyksenä jolloin voisi kuvitella pullan olleen uunissa jo pidemmän aikaa. Lapsena aina mahaa turvottaessa vitsailinkin, että olen raskaana -enää tuollaista ei viitsi heittää vitsilläkään, ettei vaan kukaan ala muuta luulemaan.
OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAMahan turvotus on normaalia, varsinkin kuukautisten aikana eikä sitä tarvitse hävetä. Monesti itsetunto tuntuu olevan alhaalla kuukautisten aikana, kun tunteet vaihtelee ja turvotus ei auta tuota fiilistä menemään ylöspäin. Vuosien myötä on tullut opittua monia kikkoja miten kohentaa omaa itsetuntoa ja turvotukseen olen löytänyt vain yhden keinon.

Pukeutumisella on suuri vaikutus moniinkin ulkonäöllisiin kriiseihin ja mitä paremmaksi tuntee itsensä sen hetkisessä asussa, sitä itsevarmempi fiilis tulee. Päivinä jolloin mahaa turvottaa syystä, tai toisesta olen aina suosinut kireiden farkkujen sijaan joustavia ja löysempiä housuja, mielellään myös korkea vyötäröisiä.

Äärimmäisen helppo kikka peittää pallomaha, mutta silti näyttää tyylikkäältä. Ei sillä ettei turvonneessa mahassa näyttäisi tyylikkäältä, vaan ei tarvitse pukea päällensä kaapin perältä kotihousuja, koska mikään muu ei tunnu hyvältä.
OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERATiukat farkut on omia lemppareita monissakin asuissa, mutta väljempien housujen kontrasti asuihin on niin kaunis ja sopii jokaiselle vartalotyypille. Pukeutumisessa ei pidä muutenkaan koskaan tinkiä mukavuudesta. Jos tiukkien farkkujen laittaminen päälle tuntuu enemmän kiskomiselta, niin suosi mielummin muita istuvia housuja. Joskus vaan on päiviä jolloin ei pysty laittamaan jalkoihin mitään kiristävää ja siksi vaatekaapista täytyy löytyä farkkujen vastakohtaiset luottohousut.

Toinen vinkki turvonneen masun piilottamiseen löytyy yläosasta. Tyylikkääseen vaatteiden yhdistämisessä on toiminut vuosien ajan sääntö -toinen väljä ja toinen napakka. Tarkoittaen sillä, jos yläosa on väljä niin alaosa on silloin oltava napakka ja toisinpäin. Väljien housujen kanssa suosin aina napakkaa yläosaa, koska muuten asukokonaisuudesta tulee laatikkomainen, pötkylä, tai liian höpsön näköinen.

Poikkeuksia on, mutta tällä tavalla saa tuotua vartaloa esille ja omia muotojaan. Eli kokonaisuudesta tulee juuri täydellinen! Turvonneen alamahan pystyy myös piilottamaan väljällä yläosalla, joka peittää mahan ja napakampi alaosa tuo alaosaan muotoa.

Pienillä jutuilla saa takaisin paremman fiiliksen, jopa kuukautisten aikana jolloin monesti kaikki tuntuu olevan huonosti -voin allekirjoittaa tän omasta puolesta! Ihanaa loppuviikkoa ja tulevaa viikonloppua 💛

-Ninni

Onko nukanpoistaja hypetyksen arvoinen?

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAJos jotain suurta muutosta on tullut monien shoppaajien käytökseen, niin ehdottomasti vaatteiden kanssa on alettu ajattelemaan enemmän. Ääripäitä löytyy, mutta keskitytään me niihin hyviin muutoksiin! Olen ennen ostanut vaatteita hetken mielijohteesta, ajattelematta sitä miten sitä pystyisi yhdistämään muihin vaatteisiini.

Mitä enemmän omaa kuluttamista harkitsee, tulee myös pidettyä huolta nykyisistä tavaroista, kuten niistä vaatteista. Vaatteidenkierrätykseen olen laittanut vain rikkinäisiä vaatteita ja niitäkin on tullut vain sukista, muuten olen myynyt kirpputorilla, tai antanut lähipiirissä eteenpäin.

Vaatteiden huoltaminen ja ylläpito on joskus vaikeaa jos ei omista ompelukonetta, tai edes taitoa sen käyttämiseen. Vaatteiden nukkaantuminen on itselleni ollut se ärsyttävin asia vaatteiden omistajana (ompelutaidot löytyy siskolta ja niissä tilanteissa voi aina kääntyä hänen puoleensa.)

Uskon jokaisen joka vähänkin on somessa pyörinyt törmänneen joskus laitteeseen nimeltä nukanpoistaja. Tämän pikkuisen laitteen ostamista oon harkinnut niin pitkän aikaa, ettei oo tosikaan. Myönnän, etten oo yhtään postausta tainnut lukea tästä, mutta ystäväni hypettäessä tätä sain tarpeeksi rohkeutta ostopäätöksen tekemiseen.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERANo onko nukanpoistaja kaiken hypetyksen arvonen? Ei tarvitse edes kysyä, mieli räjähti, kun surruutin vanhan nukkaisen piponi tällä läpi! Pipo on hyvä esimerkki, miten vaatteiden huoltamisella on vaikutusta. Olin pitkään miettinyt ostavani uuden tämän tilalle, koska ihmisten ilmoille en ole kehdannut tätä pukea, muuta kuin salille ja kauppaan. En silti viitsinyt kuluttaa turhaan rahaa, koska pipo on täysin ehjä ja hyvässä muodossa monien vuosien käytön jälkeen.

Alemmista kuvista näkee heti kuinka hyvää jälkeä nukanpoistaja on tehnyt. Ihan kuin koko pipo olisi vaihtunut uuteen, siihen mikä siellä kaupan hyllyssä roikkuu odottaen kotiutusta. Paljon lähti kuitua pienestä piposta ja säiliön tyhjennän usein, ettei nukkaa mene koneistoon ja sitä kautta moottori tukkeudu.

Pipo sai olla ensimmäinen uhri ja viimeiseksi ei ole jäänyt. Tällä surruuttellu on todella satisfying, kun näkee nukkaisten palojen katoavan ja kaiken töhrön alta paljastuu uuden näköinen vaate.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suurin osa vaatteistani on pikamuoti liikkeistä, koska olen ostopäätökseni niihin silloin tehnyt ja joskus varmasti tulen vielä tekemäänkin, niin haluan pitää tuotteita loppuun asti. Pikamuodinkin vaatteista löytyy aarteita, jotka kestää kulutusta. En ole itse pitkään aikaan törmännyt vaatteeseen, joka olisi mennyt pilalle vaan sen takia, että se olisi tietystä liikkeestä.

Tarkastelen aina vaatteiden materiaaleja ja suosin niitä kestäviä. Tämä auttaa myös vaatteita säilymään, kun siinä on käytetty hyviä materiaaleja ja kun sitä huoltaa ja käyttää hyvin.

-Ninni

Elämänkerta pohjamudista tulevaisuuteen

Hellou!

Näin Sannan pannari blogissa postauksen, jossa hän esitteli itsensä ja aloin miettimään milloin olen itseni esitellyt, tai edes kertonut enemmän taustastani. Tästä alkujaan piti tulla hyvin samantapainen postaus, koulutyylinen esittely jossa kerrotaan niitä perusjuttuja, kunnes kirjoittamisesta inspiroituneena päätinkin kirjoittamaan elämäni sieltä pohjamudista tulevaisuuteen. Vuodatin monia kyyneleitä tätä kirjoittaessa, mutta uskon tämän tekstin myötä monien pääsevän kiinni paremmin monista asioista.

Palataan siihen perinteiseen esittelypostaukseen myöhemmin, jos tuntuu sille olevan vielä tarvetta. Nyt haluan avata elämäni teille, joten ota hyvä asento ja jos olet yhtään samanlainen herkistelijä, muutama nenäliina olisi paikallaan.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juuret & lapsuus

Eli moi, oon Ninni 22-vuotias juntiksi itseäni kutsuva likka Helsingistä. Tämä junttius pohjautuu lapsuuteeni, koska olen kotoisin landelta Tampereen lähettyviltä. Eli toisin sanoen landepaukku, ja paukuksi puolisoni minua kutsuukin. Olin ensin kertomassa, kuinka junttius tulee juuristani, mutta isäni on syntyjään Helsinkiläinen joten ne ei klikkaa hyvin keskenään. Eikä vanhempani juntteja ole, ehkä me lapset vain vähän ollaan.

Olen perheestä, jota ei muutamalla sanalla pysty kuvailemaan. Isä ja äitini ovat mulle olleet aina rakkaudessa inspiraatio ja ihania roolimalleja. Olen saanut viettää rakastetun lapsuuden viiden sisarukseni kanssa, joista jokainen on yhtä tärkeä osa perhettämme ja meistä jokainen rakentaa Juutisen perheen. Olen perheeni nuorin ja saanut rikkaudeksi neljä isoveljeä ja yhden isosiskon.

Meidät kasvatettiin erittäin hyvin ja kuinka kaikkea ei aina todellakaan saa, mutta en ole koskaan kokenut, että jotain olisi puuttunut. Meillä oli paljon juttuja lapsuudessa, siskoni kanssa kerättiin paljon Brätzejä joilla leikittiin todella pitkälle, silti ollaan perustuloisesta perheestä. Ei oltu liian hemmoteltuja ja asioiden eteen piti tehdä kotitöitä ja kuri oli silloin minunkin nuoruudessa vielä todella kova, mutta olihan se myös ansaittuakin joskus. On hullua ajatella miten hyvin kaksi ihmistä on voinut kasvattaa kuusi lasta yhtä saman arvoisesti, vaikka väistämättä nuorimpana olen ollutkin se söpöin. Isäni aina sanoikin minulle nuorena sinulla on vain yksi tehtävä ja se on olla söpö.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nuoruus

Nuoruus on ollut mulla todella kirjava ja täynnä kaikkea. Kun ykkösluokka oli lopuillaan muutettiin pienestä kunnasta viereiseen kylään. Niin nuorena muutos ei ollut vaikeaa ja tuolloin tykkäsin vielä koulusta, joten odotin aika innoissani uutta koulua. Suurin ikävä tuli meidän pikku metsää, jossa leikittiin ja koko taloa, se oli meidän rakas koti ja minun ensimmäinen semmoinen.

Kakkosluokalla tutustuin ensimmäisenä päivänä silloiseen parhaaseen kaveriini, jonka kanssa olimme kuin paita ja peppu. Olimme kilttejä tyttöjä, leikimme barbeilla oltiin, kotona sovittuun aikaan, tehtiin läksyt heti koulun jälkeen yhdessä ja harrastimme Cheerleaderiä yhdessä. Hänen muuttaessa pois, lapsuuteni sai aivan uuden käänteen.

Tutustuin uusiin ihmisiin, jotka olivat aivan erilaisia. Silloin huomasin miten luonteeni muuttuu väärässä seurassa. Näin jälkeenpäin, kun asioita on käynyt läpi ja miettinyt, se oli erittäin pelottavaa. En loistanut koulussa, koska vaikeuksistani oppia ei silloin tiedetty. Turhauduin koulunkäyntiin niin paljon ja väärät ystävät tekivät minusta surullisen, kiukkuisen ja kapinoivan. Olin vasta nelosluokalla ja tuntui, kuin olisin jo antanut kaikkeni kaikelle.

Silti välillä harrastin uusia erilaisia lajeja, harrastuksien parissa sain olla lapsi ja siellä oli ihania ihmisiä joiden seurassa pystyin taas olla normaali itseni. Harrastaessani yleisurheilua, muistan kuinka äitini sanoi kerran tullessaan hakemaan minut harkkojen jälkee, olet ihanan pirteä ja energinen. Sitä olinkin, vaikka tuolloin ei puhelimilla kirjoitettu, kuin tekstiviestejä oli se joskus näpytys sotaa kavereiden kanssa. Treeneissä sain unohtaa hetkeksi kaiken muun, kaikki riidat ja mitä lasten draamoja nyt olikaan meneillään.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yläaste

Yläasteen alkaessa pahin koulukiusaaminen alkoi, samaan aikaan silti tein paljon ystäviä. Meillä oli kiva tyttöporukka kasassa, vaikka koulun käytävillä jouduinkin pelkäämään tuleeko kiusaajiani vastaan. Se oli todella ristiriitaista aikaa. Tyttöporukkamme alkoi pikku hiljaa erkanemaan, koska kaikki alkoi kasvamaan omaa reittiään. Tämä juntti meni massan mukana, enkä todellakaan tiennyt kuka olin ja mistä pidin.

Pahin kapina vanhempia kohtaan oli vasta tulossa. Maistoin seiskaluokan kesällä ekaa kertaa alkoholia ja pyörin ihmisten kanssa, jotka saivat vihaani kasvamaan kaikkia kohtaan. Koulun suhteen olisin luovuttanut ellei ala-asteelta asti ollut ystäväni olisi ollut samalla luokalla ja nähnyt sen hyvän puolen minusta, joka olin silloin kakkosluokalla.

Kaveriporukat vaihtelivat, olin jäänyt vanhemmilleni kiinni alkoholin juomisesta ja tupakan poltosta. Myöskin äitini joskus epäili minun käyttäneeni marihuanaa, koska olin tennareihini piirtänyt kasvin kuvan kaikkien muiden töherrysten sekaan. Sain vasta vanhempana tietää mitä piirtämäni kasvi edusti ja se oli erittäin noloa, koska olen aina ollut vastaan huumeita.

Eräänä kesänä otettiin äitini kanssa paussi kaikista riidoista, vaikka lisää oli myöhemmin tulossa. Lähdettiin yhdessä Nicke koiramme kanssa viettämään kesää pienelle mökille. Pelattiin korttia, saunottiin, syötiin herkkuja eikä puhuttu mistään ikävästä. Mökkireissun ajan sain olla se lapsi, joka olin aina sisältäni ollut. Se joka rakastaa vanhempiaan, koiraansa ja ulkoilmaa.

Kaikista parhainta oli, kun äitimme kanssa hankimme Nicke koiramme kun olin kutosluokalla. Yläasteella aloin harrastamaan Nicken kanssa agilityä ja silloin en ajatellut mitään muutakuin, kuinka onnellinen olin kahdestaan koirani kanssa. Nicke toi paljon naurua ja iloa hirveimpien teinivuosien keskelle.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aikuistuminen

Oli kulunut jo muutama vuosi, ne ei ollut elämäni parhaimpia, mutta vanhempieni kanssa emme olleet riidelleet pitkään aikaan ja se oli minulle ainoastaan tärkeintä. Turhasta vihasta ja kiukusta pääsin eroon vasta täytettyäni 18 vuotta. Olin ollut liian monta vuotta täynnä vihaa kaikkia kohtaan. Olin niin epävarma itsestäni, enkä muiden ihmisten takia ikinä päässyt todella tutustumaan itseeni. Vain taivas oli rajana, kun täytin 18-vuotta. Eikä sen takia, että nyt minua ei voisi määräillä, vaan kaiken uuden mitä minulle avautui.

Pääsin kesätöihin mistä tykkäsin erittäin paljon, aloitimme äitini kanssa yhteisen harrastuksen ryhmäliikunta tunneilla, löysin vihdoista viimein harrastuksen josta tykkäsin ja pääsin liikkumaan mitä olin aina ennen tehnyt. En ollut moneen vuoteen harrastanut mitään, mikä oli suurin pimennys mielelleni.

Oltiin vihdoinkin haudattu sotakirveet kokonaan vanhempieni kanssa, kävimme saunassa yhdessä jossa ekaa kertaa keskusteltiin teinivuosieni pahasta olosta. Monet kyyneleet tuli vuodatettua, olen niin kiitollinen kuinka he jaksoivat päivästä toiseen ja vuodesta toiseen uskoa siihen, etten oikeasti ole niin vihainen ja itsekäs ihminen, mitä olin jo monen monta vuotta ollut.

Suoritin ammattikoulun kakkos ja kolmos vuoden hyvin läpi, enkä inhonnut koulun käyntiä. Valmistuin hyvällä todistuksella ja sitä juhlittiin isosti! Oli niin hienoa saavuttaa jotain suurta ja nähdä kuinka vanhempieni kasvoilta paistoi ylpeys.

Joskus iltaisin autolla ajaessani menin rauhalliseen paikkaan, mietin mitä kaikkea oli tapahtunut ja annoin itselleni luvan itkeä. Annoin itselleni luvan olla ensimmäistä kertaa ylpeä itsestäni. Uskalsin sanoa ei ihmisille joita en kaivannut elämääni, en tarvinnut rinnalle parasta ystävää, tai poikaystävää tehdäkseen minut onnelliseksi. Olin vihdoin oppinut kuuntelemaan tunteitani ja uskalsin puhua kaikesta vanhemmilleni. Äiti on aina ollut loistava kuuntelia, puhumattakaan siskostani jonka kanssa vietin todella paljon aikaa Tampereella töiden ohessa. Meidänkin sisar suhdetta oltiin koeteltu niin paljon ja vihdoin kaikki oli hyvin.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muutto helsinkiin

Valmistuttuani en ollut yhtään suunnitellut mitä teen. Kotikotona oli kiva elää, eikä koskaan ollut puhetta vanhempieni kanssa milloin muuttaisin omaan asuntoon. Aloin jossain vaiheessa puhumaan muutosta Tampereelle, koska siellä oli töitä tarjolla, myöskin muutama veljeni ja sisko asui siellä.

Kesä oli jo loppumaisillaan, oltiin tehty pitkään suunnittelua matkastamme Lontooseen äidin yllätyslahjaksi. Seikkailun viehätys kasvoi koko aika suuremmaksi, etsin töitä ja välillä kuikuillen asuntoja Tampereelta. Päähän pistona katsoin töitä ja asuntoja Helsingistä ja hupsista vaan minulla olikin työhaastattelu! Lähdimme silloisen ystäväni kanssa Onnibussilla Helsinkiin työhaastatteluun ja heti haastattelun jälkeen sain tietää, että sain paikan. Haha kysehän ei ollut, kuin puhelinmyynnistä. Aloin tekemään suunnitelmia siitä miten tulisin toimeen, olin tuolloin töissä Suomalaisessa Kirjakaupassa ja sain kuulla, että Helsinkiin etsittiin työntekijää ja minulla oli hyvä asema, koska olin heillä jo töissä.

Kävimme katsomassa vanhempieni kanssa ensimmäistä asuntoani, 20 neliötä Kontulassa. Niin pieni, mutta täysin simppeli asunto tuntui kivalta ja hetken päästä kiinteistövälittäjä soitti perään ja kertoi minun saaneen asunnon.

Siitä alkoikin muuttotohinat, olin ostanut valmistujaisrahoillani paljon tavaraa asuntoa varten ja myös saanut lahjaksi paljon hyödyllisiä tavaroita. Kuukausi meni äkkiä ja kohta sitä oltiinkin pakettiautossa Figaron ja Simban kanssa kohti uutta ja tuntematonta.

Muutto meni nopeasti, koska kantamuksia nyt ei pahemmin ollutkaan ja tuli aika sanoa heipat. Sen illan, ne halit ja se tunnelma oli ihan käsittämätön. Tajusin, kuinka kaukana olen yksin jossain mitä en osaa edes kartalta osoittaa, äitini lähti ensimmäisenä, koska oltiin molemmat niin itkuherkkiä. Parvekkeelta vilkutin vielä kyyneleet silmissä heipat ja toivoin, tuon auton täynnä tärkeitä ihmisiä pääsevän turvallisesti kotiin.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuodet Helsingissä

Tuosta ensimmäisestä illasta pienen asuntoni luona tulee tänä vuonna kuluneeksi neljä vuotta. Kuten arvaattekin, en ole päätöstäni muuttaa Helsinkiin katunut ikinä. Voi kun se pieni tyttö suurien haaveiden kanssa olisi tuolloin tiennyt mitä on tulossa eteen, olisi hän tokaissut -tämä on sitä elämää.

Näitä vuosia olette myös tekin päässeet seuraamaan tiiviimmin, läheskään kaikkea ei ole tullut tänne kirjoitettua, mutta sekaan on mahtunut pahimpia kokemuksia, suurimpia sydänsuruja ja menetyksiä. Erilaisia työpaikkoja, uusia kokemuksia, rakkautta, uusien ihmisten tapaamista ja itseensä tutustumista.

Heti muutettuani tapasin puolisoni. Voi niitä nuoria, jotka ei ymmärtänyt rakkaudesta oikein mitään, vaikka minulla oli aina ollut hyvät roolimallit siinä. Meidän suhdetta ei riitä muutama sana kuvailemaan. Se ei ole missään määrin täydellinen kansikuva kertomaan rakkaudesta ja hyvyydestä. Se on ollut täynnä vuoria ja kivisiä teitä, siinä on paljon asioita joita olen halunnut sulkea pois. Se on täynnä asioita, jotka kuuluvat vain meille. Silti haluan sanoa tämän ääneen, koska en halua ihmisten aina luulevan kaiken olevan täydellistä, mutta silti epätäydellisyyskin on rakkautta. Me ollaan puolison kanssa kasvettu aivan eri maailmoissa ja se kasvaminen toisen kenkä omassa jalassa on aivan saakelin vaikeaa.

Silti jokin on alusta asti pitänyt meidät yhdessä, vaikka pieni hengähdystauko ollaan aikanaan pidetty, ei ole mennyt päivääkään näiden vuosien varrella ettemme olisi pitänyt yhteyttä ja toisistamme välitetty. Meidän ensi tapaamisesta lähtien siinä on ollut jotain, jotain mitä en ole koskaan osannut selittää. Vasta monien mokien jälkeen ollaan ymmärretty mitä se rakkaus on. Vasta nyt kun ollaan alettu kasvaa itse ja hyväksymään kaikki omat virheemme menneisyydessä. Se rakkaus ei olekkaan sitä, kuinka kaikki on täydellistä ja osaa aina puhua toisesta kauniisti. Se ei olekkaan sitä, kuinka koko aika pitää ymmärtää toista, vaikka hassulla tapaa silti ymmärrätkin. Ollaan ymmärretty mitä rakkaus on, kun ollaan opittu tuntemaan toisistamme kaikki, ne paskimmatkin asiat.

Puolisoni kautta olen oppinut ymmärtämään muiden virheet, niin kauan kun teen itse virheitä elämässäni on ymmärrettävä toistenkin virheet. Meidän rakkaustarina ei ole prinsessa saduista, vaikka joskus luulin tosi rakkauden olevan aina helppoa. Meidän rakkaus on silti paras, koska ilman näitä vuosia en olisi koskaan ymmärtänyt, kuinka paljon rakkaus vaatii molemmilta.

Muutto Helsinkiin ei siis todellakaan ole ollut yhtä ruusuilla tanssimista, mutta voin sydämeni pohjasta sanoa, etten mitään vaihtaisi pois. Vaikka se on niin kliseistä, niin kaikki arvet, surut ja ne ilot kasvattaa lähemmäksi itseäni, jokaisesta takapakista opin enemmän itsestäni. Jos jotain mun elämä on kaivannut niin se on erityisesti sitä, että kuuntelen itseäni ja uskallan oppia lisää.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nykyhetki

Tällä hetkellä käyn työssä mikä on ihan ok. Ei mikään goals, mutta työporukka on kiva ja työstäni oppii hyödyllisiä asioita normaaliin arkeen. Olen kiitollinen, kun on niitä töitä joilla pystyy elättämään itsensä.

Olen pitkästä aikaa palannut sinne missä vuosia sitten aloitettiin äitini kanssa, mutta tällä kertaa vain kuntosalilla käymisen. Jos nyt olisi taas uudestaan oppinut sen, ettei sitä liikuntaa kannata jättää pois, koska se vaikuttaa niin paljon mieleen. Rakastan käydä salilla ja siellä tulee yleensä 4-6 kertaa viikossa käytyäkkin.

Haaveilen joka päivä asioista, joskus samoista ja joskus ne vaihtuu. Tän vuoden aion tehdä paljon töitä ja ensi vuonna lähteä matkustamaan. Tällä hetkellä haluan tehdä paljon töitä monen asian suhteen, jotta myöhemmin pystyy kiittämään siitä uurastuksesta.

Tällä hetkellä oon onnellinen monesta asiasta, kaikki on hyvin. Meillä on ihana koti, johon on ihanaa tulla töiden jälkeen, Figarolla on kaikki hyvin ja puolison kanssa tehdään paljon kivoja asioita yhdessä.

Tämän hetkinen suurin haave on uuden kameran osto, oon löytänyt jo kameran johon haluan päivittää vanhan ja sitä lähden seuraavaksi tavoittelemaan. Rakastan tehdä tätä blogia teille ja parantaa itseäni joka päivä enemmän ja enemmän.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tulevaisuus

Vaikka nyt on kulunut vuosia siitä kuinka 18 vuotiaana opin ensimmäistä kertaa kuuntelemaan itseäni, on sitä opittava joka päivä. Tänä aikana olen muuttunut niin paljon, että itseensä on tutustuttava ahkerasti. Sinkkuna oli helppo tutustua itseensä, mutta nyt kun jakaa arjen toisen kanssa on se huomattavasti vaikeampaa, mutta silti sen arvoista.

Toivon todella joku päivä löytäväni työn jota rakastan tehdä koko sydämestäni. Työ vaikuttaa niin paljon meihin ja olen valmis tekemään niin paljon töitä, jotta voin toteuttaa unelmiani.

En ole vieläkään keksinyt miten, mutta haluan tulevaisuudessa pystyä tekemään vanhemmilleni jotain mikä osoittaa kiitollisuuteni. Elämäni olisi varmasti niin erilaista, jos en olisi saanut elää heidän kanssa, tai jos he olisivat luovuttaneet suhteeni.

Suunnittelen tulevaisuutta monesti, vaikka rakastan tehdä extemporella asioita, eikä myöskään mitään voi liikaa suunnitella, siksi menenkin jalat maassa ja pää pilvissä kohti tulevaa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAEn ajatellut alkuunkaan tästä postauksesta tulevan näin henkilökohtaista ja niin lähelle arkoja asioita, mutta nyt tuntui hyvältä ajalta vuodattaa kaikki pois sydämeltä. Me kaikki tehdään virheitä, mutta niihin pystytään silti vaikuttamaan.

Menneisyyksistä huolimatta toivon jokaiselle rauhallista elämää, kunnioitetaan muita ja otetaan vastuu teoistamme. Karma on läsnä niin hyvässä, kuin pahassa ja uskon maksaneeni nyt kaiken pahan menneisyydestä.

Haluan erityisesti omistaa tämän tekstin niille jotka kamppailevat itsensä kanssa. Pysähdy, kuuntele mitä sydämes sanoo, onko sulla hyvä olla? Pahaa oloo ei voi juosta karkuun, eti ne syyt ja kohtaa ne. Yritin itse vuosia olla kohtaamatta syitä, kunnes kävin ne läpi ja vielä uudestaan puolisoni kanssa. Muuten ei voi jatkaa eteenpäin, se on mahdotonta. Älä elä muita varten, vaan etsi se rauha sisälläsi, jotta voit olla onnellinen.

-Ninni

Uuden vuoden lupauksesta elämäntapa

Pienestä asti uuden vuoden lupaus on ollut vuoden viimeisen illan kohokohta, mitä sitä keksisi luvata itselleen kokonaiseksi vuodeksi? Ikää tullessa lisää lupaus on muuttunut ennemminkin tavoitteeksi ja kysymys on muuttanut muotoaan -mitä tavotteita haluan laittaa itselleni seuraavaksi vuodeksi? Tämän vuoden tavoitteen olin päättänyt hyvissä ajoin, tämä on myös tavoite/lupaus josta jokainen voi ottaa inspiraatiota.

Laajassa suhteessa tavotteita on yksi, mutta niissä on monia pieniä osioita, joiden avulla tavoitteessa onnistuu paremmin ja uuden vuoden lupauksesta muodostuu halutessaan elämäntapa jokaiselle tulevalle vuodelle. Tänä vuonna aloitan paremmin vähentämään omaa hiilijalanjälkeä.

Pääosin haluan vähentää omaa ostamista vaatteissa, kosmetiikassa ja tavaroissa. Haluan ostaa vastuullisesti ja harkiten ostoksia. Varsinkin vaatteiden suhteen olen ollut joskus liian hamstraava ja vaikka vuosien varrella olen koko aika karsinut vaatteita ja myynyt eteenpäin, haluan vielä enemmän keskittyä siihen, ettei uusia vaatteita tarvitse ostaa niin usein.

Kosmetiikkaan en hirveästi ylimääräistä tuhlaa, ostan mielestäni hyviä tuotteita jotka kestävät käytössä pitkään ja sopivat iholleni. Kosmetiikan suhteen tulee harvoin hutiostoksia ja olen pitkään mennyt menetelmällä, ettei uutta tuotetta tule ennen kuin vanha on käytetty loppuun.uuden_vuoden_lupauksesta_elamantapa_1uuden_vuoden_lupauksesta_elamantapa_2Meidän taloudessa ei suuria paheita ole, mutta silti kierrättämiseen haluan panostaa entistä enemmän. Kummasti ne pienet valinnat ruokakaupassa vaikuttaa pitkässä juoksussa. Vaikka en ole missään kierrättämisessä ja näissä asioissa paras esimerkki, tai tiedä edes paljoakaan, uskon vahvasti näistä arkisista ostopäätöksistä olevan paljon hyötyä maapallolle.

En ole semmonen joka paasaa roskien lajittelusta (luonnon roskaamisesta kylläkin,) mutta bloggaajana haluan olla esimerkkinä niin nuorille, kuin vanhemmille. Some on tuonut mukanaan helppouden ostelemiseen ja somettajat myös joskus haluamattakaan ylläpitää ylimääräistä kulutusta. Kenenkään ei tarvitse ostaa kerran kuukaudessa uusia vaatteita vain asukuvia varten.uuden_vuoden_lupauksesta_elamantapa_3uuden_vuoden_lupauksesta_elamantapa_4Haluan olla kannustava bloggaaja ja kehittää teitä mukana tekemään järkevämpiä ostopäätöksiä. Siksi blogissani näkyy monesti samoja tuotteita ja asukuvissa samoja vaatteita, koska ne mulla on ja ne on niitä lempparivaatteitani. Olisi turhaa jos vaatekaapissa olisi satoja erilaisia vaatekappaleita, koska valitsisin silti aina ne lempparit päälleni.

-Ninni

Koko vuoden kohokohta

Nyt kun joulu ja pyhäpäivät on vietetty, kotiin saavuttu reissusta on aika laittaa vuoden odotetuin juhla pakettiin. En koskaan sano tarpeeksi sitä, kuinka tärkeä joulu on meidän perheelle. Sisaruksia asuu siellä ja täällä, mutta tärkeintä on pitää perinteistä kiinni ja kokoontua saman pöydän ääreen vaihtamaan kuulumisia ja tekemään muistoja.

Tänä vuonna puoliso oli toista kertaa mukana viettämässä joulua perheemme kanssa, mikä on mulle erittäin tärkeää saada yhdistettyä koti ja kotikoti. Figarokin pääsi reissuun mukaan ja yllätykseksi tykkäsi matkustamisesta, eikä maukunut junamatkalla ollenkaan. Positiivinen mieli jäi senkin puolesta mieleen ja joskus voi uudestaankin harkita pientä reissua ja maisemanvaihdosta.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKoko_vuoden_kohokohta_3Meidän joulu menee yleensä samalla kaavalla -aamulla riisipuuroa, joulusaunaan, kuusen koristelu ja tällä kertaa myös kummityttö pääsi mukaan koristeluun! Koristeluiden jälkeen äiti häärää omiaan siivotessa, kun muut katselee telkkarista jouluohjelmia. Tänä vuonna tuo hääräysaika meni mulla meikatessa kaikki juutisen tytöt. Kolmen aikaan aloitetaan syömään ja siinä vierähtää tovi, jonka jälkeen juodaan kahvia ja aletaan pikku hiljaa jakamaan lahjoja.

Kaikista suloisinta on nähdä, kuinka joulu ja lahjojen jakaminen on hauskaa pienelle tytölle. Lahjojen jakamisen jälkeen tulee perinteinen arpojen raaputus, jossa kuuluukin välillä muutamia kirosanoja ja onnellisia tuuletuksia – Nimimerkillä eräs vuosi raaputettu 500€.

Joskus tuo 24 päivä kului hitaasti, aamusta valvominen ja kova odottaminen lahjojen jakamiseen asti tuntui ikuisuudelta. Nykyään tuntuu, että päivä hujahtaa silmissä eikä ylimääräistä kerkeäisi siinä enää tehdäkkään ennen ruokailua.

Vaikka joulu tuntuu menevän tietyllä samalla painolla, on siinä aina jotain erilaista. Kuten tänä vuonna puolisoni ollessa mukana ja kummityttö jakamassa lahjat, tänä vuonna myös herkkupöydässä oli kauniit lumihiutale joulutortut. Niinkuin joku tokaisikin, koskaan ei tiedä milloin on viimeinen yhteinen joulu, joten näistä on otettava kaikki irti.

-Ninni

Lääkärissä tappelua & jouluiset kuulumiset

Hellou!

Joka kerta, kun päätän tehdä kuulumisia sisältävää postausta tajuan muutaman asian. Ensinnäkin näitä tulee tehtyä aivan liian vähän tänne blogin puolelle, koska somessa muuten tulee jaettua niin paljon sen hetkisiä fiiliksiä. Toisena on, kuinka kivaa on palata hieman muistelemaan mitä fiiliksiä oli muutamakin viikko takaperin, yleensä ei tule ajateltua millaisia ajatuksia ja tunteita oli hetki sitten, vaan tulee aina porskuteltua eteenpäin.

Puhuin teille tässä postauksessa väsymyksestäni ja siitä, kuinka löysimme ilman lääkärin apua ratkaisun raudanpuutteesta. Snapchatissa tästä asiasta paasasinkin, kuinka viime lääkäri reissulla jouduin purra melkein hammasta yhteen kiukusta.

Kävin ottamassa neljän kuukauden raudan syömisen jälkeen verikokeet ja katsomassa miten ferritiini on lähtenyt nousemaan. Minulla tuo lukema oli ennen raudan syömistä 12 ja tämän labran viitearvojen mukaan vain yhden pykälän alempana, johon tuolloin lääkäri tokaisi ettei voisi niin paljoa vaikuttaa väsymykseen.

Uusissa verikokeissa huomattiin, kuinka ferritiini oli noussut 24 ja olin tähän itse pettynyt. Olen lukenut ja tutkinut asiaa eri lähteistä ja monessakin paikassa sanotaan nuorella urheilevalla naisella, jolla tulee kuukautiset säännöllisesti pitäisi S-Ferritiinin olla lähemmäksi 100.Laakarissa_tappelua_&_jouluiset_kuulumiset_1Laakarissa_tappelua_&_jouluiset_kuulumiset_2Laakarissa_tappelua_&_jouluiset_kuulumiset_3

Takki Zara/ Villapaita Bik Bok/ Housut & Kengät Nelly.com/ Pipo & Hanskat H&M/ Huivi Cubus/ Laukku Glitter

No kuten sanottu 24 verrattuna 100 on vielä pitkä matka ja kun tähänkin lukemaan päästiin kummiskin neljän kuukauden raudan syönnillä. Juttelin pettymyksestäni lääkärille, joka kerta toisensa jälkeen tokaisi viitearvon olevan jo hyvä, ettei rautavarastojen tarvitse olla niin korkealla, johon vielä tokaisi nähdessäni turhautumiseni ’et ole ainoa joka käy täällä puhumassa ferritiinin nostamisesta.’ Tämä lause toi mulle hampaiden puremista niin paljon yhteen, että olisi jo puruluun paikka ollut.

Mielestäni on ihan älytöntä, kuinka näinkin yksinkertaiseen vaivaan kuin väsymys tyrkytetään aina ensimmäisenä masennusta. Ärsyttää kuinka nykypäivän lääkärit eivät tutki eri vaihtoehtoja ja varsinkin senkin jälkeen kun on omasta kokemuksesta kertonut, kuinka raudan syömisen aloitettua väsymys on vähentynyt huomattavasti.

Jos joku siellä ruudun toisella puolella ihmettelee, minkä takia rautavarastojen nostaminen on tärkeää varsinkin tässä minun tilanteessa on, kuinka pahaksi väsymykseni oli päässyt tämän takia. En nähtävästi saa tarpeeksi rautaa ruokavaliostani, jonka takia haluan saada ferritiinin korkealla, jolloin voin mahdollisesti lopettaa rautatablettien syömisen ja päästä kokonaan eroon väsymyksestä. Jos nyt tällä hetkellä tyytyisin tämän hetkiseen rautavarastojen arvoon ja lopettaisin rautateblettien syömisen, tippuisi ferritiini helposti uudestaan sinne 12, tai jopa vieläkin alemmaksi.Laakarissa_tappelua_&_jouluiset_kuulumiset_4Laakarissa_tappelua_&_jouluiset_kuulumiset_5Laakarissa_tappelua_&_jouluiset_kuulumiset_6Lääkärin kanssa väittelystä huolimatta tällä hetkellä on ihanaa voida sanoa olon tuntuvan todella onnelliselta. Vaikka aina tulee pieniä asioita mitkä vaikuttaa omaan olemassa oloon, niin silti päällisin ja hieman syvemmältäkin kaikki tuntuu just nyt hyvälle. Tää joulu tuntuu odottamisen arvoiselta ja on ihanaa pystyä nyt nauttimaan siitä, vaikka Simba tähän aikaan vuodesta vahvasti mielessä onkin.

Omaa onnellisuutta ei pitäisi koskaan aliarvioida, vaan ruokkia sitä. Syksyllä menin pitkään haparoiden ja ajatukset on lennellyt pohjoisesta itään. On ihanaa ollut huomata, kuinka asioista puhuminen helpottaa ja sen kautta olen löytänyt balanssin vaikeimmillekkin ajatuksille.

Tästä joulusta tulee ihana tiedän sen sisälläni, enkä malta odottaa yhteisen ajan viettämistä koko perheen kanssa!

Kuvat: Marjut Keski-Korpi

-Ninni

Aitoja vai feikkiseuraajia?

Ensimmäistä kertaa vihdoinkin somettajien toimintaan puututaan, tällä tarkoitan vain yhtä asiaa mistä on vaijettu liian pitkään ja aivan turhaan. Ensiksi haluan kysyä sulta, oletko ikinä huomannut, kuinka joillakin seuraajat hyppäävät pilviin hetkessä? Puhutaan nyt pelkästään instagramista, koska siellä tämä ilmiö on tutuin, jopa niille jotka eivät somea tee työkseen.

Olen aikanaan jossakin postauksessa tästä asiasta maininnut ohimennen, mutta huomasin myös kuinka tästä asiasta ei uskalleta keskustella. Juuri huomasin jonkun somettajan aloittaneen kampanjan feikkiseuraajia vastaan, eli niiden ostamista. Mun mielestä on aivan älytöntä, että on olemassa edes tämmöisiä sovelluksia tehty, mutta rahaahan se niiden myyjille on.Aitoja_vai_feikkiseuraajia_1Aitoja_vai_feikkiseuraajia_2Aitoja_vai_feikkiseuraajia_3

Takki Zara/ Neule H&M/ Housut & Vyö Nelly.com/ Kengät Skopunkten/ Huivi Cubus/ Laukku Primark

Feikkiseuraajien ostajan myös huomaa helposti, kun katsoo seuraajamääriä ja vertaa tykkäyksien määriin. Jos tilillä on vaikka 50 000 seuraaja, mutta kuvista tykkää noin 200 niin siitä voi jo päätellä, ettei seuraajia selatessa törmää hirveän useasti oikeisiin käyttäjiin. Toki myös seuraajissa on niitä, jotka eivät tykkäile kuvista, vaan seuraa jonkun muun syyn takia. Feikkiseuraajia tulee myös ilman ostamistakin ja vaikkei niitä haluaisikaan oikeiden seuraajien sekaan. On myös totta, jos seuraajia on jo niinkin paljon, kuin esimerkiksi 20 000 niin niitä on paljon vaikeampi selata itse läpi ja karkoittaa ei toivottuja seuraajia.

Mielestäni on typerää, mutta samalla myös surullista ostaa itselleen tällä tavalla näkyvyyttä. Loppupeleissä asiassa jää vain miinuksille, jos teet yrityksen kanssa yhteistyötä ei feikkiseuraajat tuotteita osta, ja jos seuraajien ostamisesta jää kiinni on se vain noloa kantaa leimaa mukanaan.

Toki myös tässäkin ymmärrän millaiset paineet sosiaalinen media tuo jo pelkästään seuraajamäärien takia. Yhteistöissä monesti liiankin tarkasti tarkastellaan seuraajamääriä, bloggaajat utelee toistensa lukijamääriä -eikä tämä väärin ole. Mutta jos minun laatu ja arvostus mitataan, vain sen painolla onko lukijoita 100, vai 10 000 niin mielummin otan sen 100 lukijaa ja pidän itselläni jalat maassa ja arvostuksen kaikissa muissakin pienimmissä bloggaajissa/somettajissa.Aitoja_vai_feikkiseuraajia_4Aitoja_vai_feikkiseuraajia_5Aitoja_vai_feikkiseuraajia_6Vaikkei tarkoitus olisikaan sen enempää ajateltu, kuin ison luvun näyttävän paremmalta -on silti aina enemmän, kun itsestään antaa rehellisen ja aidon kuvan. Mielummin pieni seuraajamäärä mikä koostuu niistä ihmisistä, jotka ovat aidosti kiinnostuneita näkemään ottamiasi kuvia ja seuraamaan elämääsi. Kuin luku mikä ei koostu mistään pysyvästä ja niistä mikä antaisi sinulle arvoa.

Onko sulle herännyt tästä aiheesta koskaan mielipiteitä pintaan, tai ootko sä ostanut joskus seuraajia ja jos oot niin miksi? Mulle pieni lukijamäärä on enemmän, koska haluan teidän seuraavan mua juttujeni takia, jos uskallat niin kommentoi, miksi juuri sä seuraat mun blogia/somea? 🙂

Kuvat: Pinja Finell

-Ninni