Asia jota en uskonut tapahtuvan Tampereelle muutettuani

Ne jotka ovat ennen kesää blogiani lukenut, tietääkin miten oma maailmani sai täys käänteen maaliskuussa ja otin ison askeleen elämässä. Muutin rakkaasta Helsingistä töiden perässä Tampereelle saadakseni asiat järjestykseen. Helsinkiin on kova kaipuu ja tiedän pääseväni takaisin, kunhan se on taloudellisesti järkevää.

Tampereelle muutto tarkoitti itselleni ankaraa työntekoa, mutta tottakai perheen ja ystävien kanssa olemista ja uusiin ihmisiin tutustumista. On ollut ihanaa päästä tutustumaan työn kautta niin erilaisiin ja inspiroiviin ihmisiin. Silti nykyinen työpaikka, jonka ajattelin tarjoavan vain töitä ja tottakai työkamuja, toikin elämääni jotain ihan muuta mitä en uskonut Tampereelle muutettuani tapahtuvan.

Moni instagram ja snapchat seuraaja onkin varmasti tietonen mistä tulen seuraavaksi puhumaan ja olen pitkään miettinyt miten haluan ilmaista sen vielä täällä teille lukijoille.Asia_jota_en_uskonut_tapahtuvan_Tampereelle_muutettuani_1Asia_jota_en_uskonut_tapahtuvan_Tampereelle_muutettuani_2Hiukan pohjustaakseni asiaa, minkä takia tämä asia nyt niin suurena yllätyksenä tuleekin, johtuu elämän tuomista pettymyksistä ja suruista. Somessani olen tuonut rikkinäisyyttä esille ja myös miten viime syksyinen ero vaikutti niin moniin asioihin, kuten sen olevan myös syy minkä takia päädyin muuttamaan Tampereelle.

Olin pitkään se ystäväpiirin negatiivinen ihminen rakkauden suhteen ja pitkälle tätä vuotta olen puhunut, kuinka en enää ikinä uskalla/halua seurustella. Olen tiedostanut eron jälkeen sen, miten luottamus ihmisiin katosi pettämisien takia jja sydän alkoi pikku hiljaa piiloutua muurin taakse. Silti rakastin seurata ihmisiä, jotka julisti omaa rakkauttaan ja ehkä sielä muurin takana oli pieni toive siitä, että oikean ihmisen kohdalla ja suurella työllä sitä voi vielä uskaltaa avata sydämen muullekkin kuin perheelle ja ystäville.

Elämä jatkuu isojenkin asioiden jälkeen ja jos ikinä jotain haluaa sen eteen täytyy tehdä töitä ja uskaltaa heittäytyä, vaikkei olisikaan varma milloin jalat osuvat pohjaan. Pohjimmiltaan sydämeni on halunnut uskaltautua antamaan mahdollisuuden uudelle parisuhteelle, jos semmoinen ihminen vain tulisi vastaan ja niinhän se tuli, kliseisesti sanottuna -se tuli silloinkun sitä vähiten odotti.Asia_jota_en_uskonut_tapahtuvan_Tampereelle_muutettuani_3Asia_jota_en_uskonut_tapahtuvan_Tampereelle_muutettuani_4Asia_jota_en_uskonut_tapahtuvan_Tampereelle_muutettuani_5Tapasin kiehtovan tyypin, jonka kanssa aluksi ystävystyin, vaikka tiesin kiinnostusta olevan enemmän molempien kohdalla. Yritin pitkään sivuuttaa omat tunteeni ja uskokaa, kun sanon älä ikinä tee niin. Omat tunteet täytyy aina käsitellä ja olen niin onnellinen tästä tyypistä, koska olen alusta asti pystynyt puhumaan hänelle niin hyvistä, kuin vaikeistakin asioista. Minä joka muurasi sydäntä umpeen, alkoi jostain syystä luontevasti avautumaan ja huomasin, mitä enemmän puhuin asioista, sitä suurempi side meidän välille syntyi. Mikä parasta, tämä ihminen ei katsonut minua eri tavalla, vaan pyyhki kyyneleeni, piti kädestä ja oli tukena. Sain juuri semmoista tukea ja rohkaisua asioihin, että tunteiden piilottaminen pidempään olisi ollut mahdotonta.

Asiat meni omalla painollaan ja voin sanoa ettei jännitystä tämän suhteen alusta puuttunut yhtään! Yhteisen työpaikan takia haluttiin pitää asia mahdollisimman pitkään salassa ja katsoa rauhassa miten viihdymme toistemme seurassa enemmän.

Nyt voin kuitata sydämeni pohjasta olevani kiitollinen niin monista asioista. Siitä, että muutin Tampereelle. Siitä kuinka uskalsin antaa mahdollisuuden näin ihanalle ihmiselle, joka parantaa luottamustani ihmisiin ja saa taas juntin uskomaan rakkauteen. Asioilla on tapana järjestyä, joskus tiputaan ja joskus kiivetään. Olen oppinut suurimpien pudotuksien kohdalla, että kaikista hyvistä hetkistä täytyy nauttia. Kaikella on tarkoitus ja just nyt on hyvä olla 💛

-Ninni

Erilaisia tapoja yhdistää valkoinen mekko 1/3

Hellou!

Kesä alkaa hiipumaan kohti syksyä, mutta fiilistellään vielä ihanilla kesäisillä mekko asuilla muutaman postauksen verran. Kesän alussa ollessani yhden parhaan ystäväni kanssa kiertelemässä citymarkettia, eksyttiin vaateosastolle josta tein pitkästä aikaa yhden parhaimman löydön. Täydellisen neutraali valkoinen mekko roikkui alennus rekissä 10€.

Sovittaessani tätä päälle näin mielessäni jo useita erilaisia asuyhdistelmiä mitä tämän kyseisen vaatekappaleen kanssa pystyykin luomaan. Ensimmäisenä on tietysti juhlalook joka sopii moniin erilaisiin tilanteisiin, kuten rippijuhliin, ristiäisiin, valmistujaisiin ja myös treffeille.Erilaisia_tapoja_yhdistaa_valkoinen_mekko_1_3_1Erilaisia_tapoja_yhdistaa_valkoinen_mekko_1_3_2Erilaisia_tapoja_yhdistaa_valkoinen_mekko_1_3_3Erilaisia_tapoja_yhdistaa_valkoinen_mekko_1_3_4Erilaisia_tapoja_yhdistaa_valkoinen_mekko_1_3_5Mekko on sopivan pituinen, eikä tarvitse pelätä pepun vilkkumista, mutta kuten tässäkin postauksessa jo paljastin, pidän pidempienkin mekkojen alla shortseja. Valkoisia mekkoja varten olin jo aikaisemmin ostanut kevyet biker shortsien tyyliset shortsit, eikä istuessa tarvitse miettiä vilkkuuko jotain sopimatonta Mekkojen käyttö on pitkään ollut itselleni hieman nou nou, koska on epämukavaa yrittää sipsuttaa ja pelätä tuulen virettä, mutta huomaamattoman tuntuisien shortsien kanssa mekkojen käyttö on paljon mukavempaa.

Asu kuin asu, olen aina yhdistänyt siihen ensimmäisen oman Maikkelini! Ostin tämän vuoden alussa itselleni hyvin etukäteen synttärilahjan, koska rankkojen vuosien kunniaksi päätin ansaitsevani ensimmäisen merkkilaukkuni. Tällä käytöllä laukku on jo maksanut itsensä takaisin ja oma Maikkeli on pieni piristys arkeen ja ehdoton silmäteräni, joka sopii niin moneen asuun!

-Ninni

Muistotatuointi ihmiselle jota en ikinä tavannut

Tatuointeja on nyt kuluvana vuotena tullut otettua taas hiukan lisää ja viimeksi esittelinkin yhden uusimmista tatuoinneista ystävyyden kunniaksi. Siihen postaukseen pääset tästä linkistä.

Olen pitkään miettinyt erilaisia tatuointeja läheisistäni ja ensimmäiset tatuointini olikin perheenjäsenistäni. Jossain vaiheessa sain idean nähtyäni instagramissa erilaisia inspiraatio kuvia, että haluan ottaa muistotatuoinnin ihmiselle jota en koskaan ole elämässäni tavannut.Muistotatuointi_ihmiselle_jota_en_ikinä_tavannut_1Muistotatuointi_ihmiselle_jota_en_ikinä_tavannut_2Muistotatuointi_ihmiselle_jota_en_ikinä_tavannut_3Neljä kirjettä elämäni naisille postauksessa kerroin, kuinka yksi elämäni suurimmista suruista on etten koskaan ole saanut isoäitiä elämääni. Vanhempieni taustat ovat hyvin erilaisia ja värikkäitä ja yksi asia mistä olen kiitollinen, on kuinka he ovat maailman parhaimmat vanhemmat 6 erilaiselle lapselle. Kaikkea ei voi saada ja siihen ajatukseen olen yrittänyt paljon panostaa. En saanut isovanhempia, mutta sain mahtavat ja huolehtivat vanhemmat.

Halusin ottaa isoäidin muistoksi neilikan, joka äidin kanssa pääteltiin isoäidin rippikuvasta, että se voisi olla isoäidin lempikukka. Värityksen kanssa halusin leikitellä ja ottaa lempivärini kukkaan. Tämänkin tatuoinnin kävin ottamassa taitavalla Inaralla Helsingissä ja hänestä onkin tullut yksi lempitatuoijista!

Tuntuu jopa hassulta kirjoittaa isoäiti, koska semmoista nimitystä ei ole omalla kohtaa tullut käytettyä. Myöskään en tiedä millä nimellä häntä olisin kutsunut, jos hänet olisin joskus tavannut. Oma mielikuvia siitä millainen isoäiti olisi, on räväkkä, temperamenttinen, suuri sydäminen ja jos neilikka olisikin ollut hänen inhokki kukkansa olisi tässä tatuoinnissa tarpeeksi huumoria hänen muistolleen.Muistotatuointi_ihmiselle_jota_en_ikinä_tavannut_4Muistotatuointi_ihmiselle_jota_en_ikinä_tavannut_5Vaikken häntä koskaan saanut tavata, on hänellä aina jokin erityinen paikka sydämessäni. Olen pienestä tytöstä asti maalannut mieleeni erilaisia mielikuvia millainen hän olisi ollut ja uskon tämän tatuoinnin olevan juuri täydellinen muistotatuointi hänestä. Sekä muistuttamaan minua joka päivä elämän rikkauksista ja asioista mistä täytyy olla kiitollinen.

-Ninni

Ensimmäinen mökki juhannus

Hellou!

24 vuoteen mennessä en ole juhannusta viettänyt, kuin muutaman hassun kerran ja siksi juhannuksesta ei koskaan ole tullut mitenkään tärkeä juhla. Töissä on siis se tullut vietettyä mielihyvin. Tänä vuonna kummiskin suotui kaksi vapaapäivää ja vielä perjantaina aamulla ajattelin, ettei juhannusta tule muuten vietettyä, kuin pienellä Helsingin reissulla laittamassa kynnet ihanan Zinan luona.
Perjantaina kummiskin tuli tehtyä extempore reissu ja tunnetusti suunnittelemattomat reissut ovat aina parhaimpia. Siispä juntti pääsi landelle nauttimaan juhannuksesta mökille hyvässä seurassa. Muutama päivä vierähti nopeasti saunalautalla nauttien mitä mahtavemmasta säästä ja koko päivän saunoen ja uiden.

Mökkeily on harvinaista herkkua, koska perheellämme ei omaa mökkiä ole. Joka kerta jollain mökillä ollessa sitä muistuu miksi suomalaiset rakastaa mökkeilyä niin paljon. Saunomista, syömistä, rauhaa ja luontoa, mitä sitä muuta tarviikaan tankatakseen eväitä normaaliin arkeen.
Vaikkei tänä kesänä vietetä kesälomaa, pienetkin vapaat tekee tästä kesästä täydellisen. Juntilla on siis kaikki hyvin ja kesästä tulee nautittua mahdollisimman paljon töiden ohella. Elämä hymyilee ja pitkästä aikaa saa elää mahdollisimman stressitöntä elämää!

-Ninni

Epäonnistuminen vai mahdollisuus

Hellou!

Kiirettä on puskenut viikonlopun jälkeen, josta mainistin tässä postauksessa, kuinka isot asiat jäivät mieleen pyörimään. Instagramissa ja Snapchatissa mua seuraavat on saaneetkin kuulla mitä juntin elämässä tulee tapahtumaan. Snapchat on mulle semmonen paikka johon on ehdottomasti helppo vuodattaa onnen ja surun kyyneleitä ilman kaunistelematta sitä somekuvaa.

Viime viikkoon mahtui sisälle monta isoo asiaa. Jos tämän vuoden alussa joku olisi kysynyt miten näät vuoden 2020 menevän, empä olisi ajatelutkaan vastauksen voivan olla myös tämmöinen -Tulen irtisanoutumaan työstä joka on henkisesti ollut hyvin raskasta yli 2 vuoden ajan, tulen myös irtisanomaan asuntoni jonka sain juuri näyttämään kodilta ja muutan töiden perässä Tampereelle.Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_1Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_2Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_3Kyllä luitte oikein, juntin matka jatkuu Tampereen suuntaan. Kaikki tämä alkoi siitä, kuinka surkuttelin miten rahaa pitäisi tienata, laskut maksaa ja 700€ vuokra ja tuntisoppari on vain 23h. Sain mahtavan työtarjouksen jota jäin pohtimaan. Tiesin, jos haluan asiani mahdollisimman nopeasti kuntoon olisi tehtävä isoja ja vaikeitakin ratkaisuja.

Helsinki on mun unelma, ainut paikka josta saa nautintoa asuessaan. Tampere ei ole mua koskaan kiehtonut ja samalla hetkellä, kun päätin tarttua tähän tarjoukseen tiedän sydämessäni, että Helsinkiin juntti vielä tallustaa takaisin. Tämä elämänmuutos tulee tuntumaan epäonnistumiselta. Haluan asua Helsingissä, mutta nyt kaikista fiksuin ratkaisu on päästää hetkellisesti irti unelmasta ja olla, kuin aikuinen.Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_4Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_5Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_6

Mitä nyt sitten oikein tapahtuu?

Teen viimeisen työvuoroni 13 päivä ja saan vihdoinkin sulkea ikuisesti sen oven, joka vei niin paljon mehuja jaksamisesta. Lauantaina tehdään muutto, eli tasan tarkkaan 10 päivän päästä! Näillä suunnitelmilla muutan alkuun vanhempien luokse, jotta saan säästettyä rahaa ja katsottua asuntoa rauhassa Tampereelta.

Tällä hetkellä on ollut niin kiire, että on pakko ottaa stoppia ylimääräisestä. Blogia tulen nyt päivittämään hetken aikaa miten kerkeän. Olen karsinut kaiken ylimääräisen, koska koko fokus täytyy olla töissä ja pakkaamisessa. Olen yrittänyt myydä mahdollisimman paljon tavaroita, koska yritän suorittaa muuton mahdollisimman vähäisellä tavaramäärällä. Tässä menee samalla siis tämmöinen kevätsiivous!

Ja tietysti se loppuaika täytyy myös rauhoittua ja rentoutua. Kerrottuani muutosta julkisesti olen joutunut pitämään puhelimen äänettömällä, koska hermot on mennyt jatkuvaan puhelimen ääneen ja musiikkia kuunnellessa se on erittäin ärsyttävää. Olen silti ollut niin kiitollinen miten ystävät ja tutut ovat olleet innoissaan ja tsempanneet, koska muutto on niin ristiriitainen asia mulle, etten tiedä miten sitä pysyy kasassa muuttopäivänä.

Silti mahdollisuus saada työ täysillä tunneilla on nykyään melkein mahdotonta ja se, että on rakastavat vanhemmat jotka auttaa aikuista lastaan, on jotain minkä takia tämä ei ole epäonnistuminen. Tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus saada elämä pitkästä aikaa hymyilemään ja olen onnellinen, että joskus osaan luopua jostain tehdäkseni jotain oikein!

-Ninni