Epäonnistuminen vai mahdollisuus

Hellou!

Kiirettä on puskenut viikonlopun jälkeen, josta mainistin tässä postauksessa, kuinka isot asiat jäivät mieleen pyörimään. Instagramissa ja Snapchatissa mua seuraavat on saaneetkin kuulla mitä juntin elämässä tulee tapahtumaan. Snapchat on mulle semmonen paikka johon on ehdottomasti helppo vuodattaa onnen ja surun kyyneleitä ilman kaunistelematta sitä somekuvaa.

Viime viikkoon mahtui sisälle monta isoo asiaa. Jos tämän vuoden alussa joku olisi kysynyt miten näät vuoden 2020 menevän, empä olisi ajatelutkaan vastauksen voivan olla myös tämmöinen -Tulen irtisanoutumaan työstä joka on henkisesti ollut hyvin raskasta yli 2 vuoden ajan, tulen myös irtisanomaan asuntoni jonka sain juuri näyttämään kodilta ja muutan töiden perässä Tampereelle.Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_1Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_2Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_3Kyllä luitte oikein, juntin matka jatkuu Tampereen suuntaan. Kaikki tämä alkoi siitä, kuinka surkuttelin miten rahaa pitäisi tienata, laskut maksaa ja 700€ vuokra ja tuntisoppari on vain 23h. Sain mahtavan työtarjouksen jota jäin pohtimaan. Tiesin, jos haluan asiani mahdollisimman nopeasti kuntoon olisi tehtävä isoja ja vaikeitakin ratkaisuja.

Helsinki on mun unelma, ainut paikka josta saa nautintoa asuessaan. Tampere ei ole mua koskaan kiehtonut ja samalla hetkellä, kun päätin tarttua tähän tarjoukseen tiedän sydämessäni, että Helsinkiin juntti vielä tallustaa takaisin. Tämä elämänmuutos tulee tuntumaan epäonnistumiselta. Haluan asua Helsingissä, mutta nyt kaikista fiksuin ratkaisu on päästää hetkellisesti irti unelmasta ja olla, kuin aikuinen.Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_4Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_5Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_6

Mitä nyt sitten oikein tapahtuu?

Teen viimeisen työvuoroni 13 päivä ja saan vihdoinkin sulkea ikuisesti sen oven, joka vei niin paljon mehuja jaksamisesta. Lauantaina tehdään muutto, eli tasan tarkkaan 10 päivän päästä! Näillä suunnitelmilla muutan alkuun vanhempien luokse, jotta saan säästettyä rahaa ja katsottua asuntoa rauhassa Tampereelta.

Tällä hetkellä on ollut niin kiire, että on pakko ottaa stoppia ylimääräisestä. Blogia tulen nyt päivittämään hetken aikaa miten kerkeän. Olen karsinut kaiken ylimääräisen, koska koko fokus täytyy olla töissä ja pakkaamisessa. Olen yrittänyt myydä mahdollisimman paljon tavaroita, koska yritän suorittaa muuton mahdollisimman vähäisellä tavaramäärällä. Tässä menee samalla siis tämmöinen kevätsiivous!

Ja tietysti se loppuaika täytyy myös rauhoittua ja rentoutua. Kerrottuani muutosta julkisesti olen joutunut pitämään puhelimen äänettömällä, koska hermot on mennyt jatkuvaan puhelimen ääneen ja musiikkia kuunnellessa se on erittäin ärsyttävää. Olen silti ollut niin kiitollinen miten ystävät ja tutut ovat olleet innoissaan ja tsempanneet, koska muutto on niin ristiriitainen asia mulle, etten tiedä miten sitä pysyy kasassa muuttopäivänä.

Silti mahdollisuus saada työ täysillä tunneilla on nykyään melkein mahdotonta ja se, että on rakastavat vanhemmat jotka auttaa aikuista lastaan, on jotain minkä takia tämä ei ole epäonnistuminen. Tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus saada elämä pitkästä aikaa hymyilemään ja olen onnellinen, että joskus osaan luopua jostain tehdäkseni jotain oikein!

-Ninni

Ensimmäistä kertaa kaksin

Ensimmäistä kertaa on tullut eteen elämäntilanne, jossa olemme lemmikkini Figaron kanssa ihan kaksin. Asun omassa asunnossa ekaa kertaa 4 vuoteen ja tällä kertaa mukana on vain yksi karvakamu. Yli neljä vuotta sitten muutin ensimmäiseen vuokra-asuntooni, mutta silloin oli matkassa mukana kaksi karvakasaa. Elämässä on tullut vuosien mittaa muutoksia, ensiksi oli rakkaan Simban poismeno ja viime syksynä ero avopuolisosta.

Yksin asumista olen odottanut innolla, vaikka syksystä asti on tullut asuttuakin yksin, mutta silti vielä siinä tutussa asunnossa ja tutussa ympäristössä. Nyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pääsen totuttelemaan siihen, että koti onkin vain minun ja ensimmäistä kertaa jaan kotini vain Figaron kanssa.

Tämä on ollut jännittävää, mutta samalla jotain mitä on kaivannutkin, vaikkei sitä aina ole osannut ottaa niin positiivisen kautta. En ole vielä hirveästi öitä viettänyt täällä uudessa kodissa muuttosotkun, toimimattoman lämmityksen takia ja pienen pelon, kuinka täällä olen nyt ihan kaksin Figaron kanssa. Viime iltana olin kummiskin onnellinen, kun sain olla ihan rauhassa ja laittaa silmät kiinni omassa kodissa.Ensimmaista_kertaa_kaksin_4Ensimmaista_kertaa_kaksin_5Ensimmaista_kertaa_kaksin_6Olen aina ollut ihminen joka on hieman riippuvainen ihmisten seurasta. Läheisyys ja ihmisten läsnäoloon on tottunut lapsesta asti ison perheen takia ja myös parisuhteiden, joissa on ollut liiankin tiiviisti. Nyt haluan pikku hiljaa opetella olemaan yksin, mutten haukkasta liian isoa palaa kerralla, ettei yksinolo tunnu liian pelottavalta ja ahdistavalta. Siksi öiden viettäminen ystävällä on tuntunut hyvältä tuuletukselta ja on saanut läheisyyttä muualtakin, kuin Figaron rakkauskohtauksien aikana.

Nyt olisi tarkoitus laittaa asunto loppuun asti valmiiksi, oppia tähän elämään Figaron kanssa ja nauttia meidän yhteisestä pienestä ja suloisesta kodista ja siitä, että meillä on kaikki hyvin täällä. Yksin oleminen ja läheisyyden kaipuusta irtautuminen tulee tarpeen, jotta pystyn vielä enemmän itsenäistymään ja tutustumaan itseeni kaikkien näiden rankkojenkin vuosien jälkeen.

-Ninni