Elämänkerta pohjamudista tulevaisuuteen

Hellou!

Näin Sannan pannari blogissa postauksen, jossa hän esitteli itsensä ja aloin miettimään milloin olen itseni esitellyt, tai edes kertonut enemmän taustastani. Tästä alkujaan piti tulla hyvin samantapainen postaus, koulutyylinen esittely jossa kerrotaan niitä perusjuttuja, kunnes kirjoittamisesta inspiroituneena päätinkin kirjoittamaan elämäni sieltä pohjamudista tulevaisuuteen. Vuodatin monia kyyneleitä tätä kirjoittaessa, mutta uskon tämän tekstin myötä monien pääsevän kiinni paremmin monista asioista.

Palataan siihen perinteiseen esittelypostaukseen myöhemmin, jos tuntuu sille olevan vielä tarvetta. Nyt haluan avata elämäni teille, joten ota hyvä asento ja jos olet yhtään samanlainen herkistelijä, muutama nenäliina olisi paikallaan.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juuret & lapsuus

Eli moi, oon Ninni 22-vuotias juntiksi itseäni kutsuva likka Helsingistä. Tämä junttius pohjautuu lapsuuteeni, koska olen kotoisin landelta Tampereen lähettyviltä. Eli toisin sanoen landepaukku, ja paukuksi puolisoni minua kutsuukin. Olin ensin kertomassa, kuinka junttius tulee juuristani, mutta isäni on syntyjään Helsinkiläinen joten ne ei klikkaa hyvin keskenään. Eikä vanhempani juntteja ole, ehkä me lapset vain vähän ollaan.

Olen perheestä, jota ei muutamalla sanalla pysty kuvailemaan. Isä ja äitini ovat mulle olleet aina rakkaudessa inspiraatio ja ihania roolimalleja. Olen saanut viettää rakastetun lapsuuden viiden sisarukseni kanssa, joista jokainen on yhtä tärkeä osa perhettämme ja meistä jokainen rakentaa Juutisen perheen. Olen perheeni nuorin ja saanut rikkaudeksi neljä isoveljeä ja yhden isosiskon.

Meidät kasvatettiin erittäin hyvin ja kuinka kaikkea ei aina todellakaan saa, mutta en ole koskaan kokenut, että jotain olisi puuttunut. Meillä oli paljon juttuja lapsuudessa, siskoni kanssa kerättiin paljon Brätzejä joilla leikittiin todella pitkälle, silti ollaan perustuloisesta perheestä. Ei oltu liian hemmoteltuja ja asioiden eteen piti tehdä kotitöitä ja kuri oli silloin minunkin nuoruudessa vielä todella kova, mutta olihan se myös ansaittuakin joskus. On hullua ajatella miten hyvin kaksi ihmistä on voinut kasvattaa kuusi lasta yhtä saman arvoisesti, vaikka väistämättä nuorimpana olen ollutkin se söpöin. Isäni aina sanoikin minulle nuorena sinulla on vain yksi tehtävä ja se on olla söpö.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nuoruus

Nuoruus on ollut mulla todella kirjava ja täynnä kaikkea. Kun ykkösluokka oli lopuillaan muutettiin pienestä kunnasta viereiseen kylään. Niin nuorena muutos ei ollut vaikeaa ja tuolloin tykkäsin vielä koulusta, joten odotin aika innoissani uutta koulua. Suurin ikävä tuli meidän pikku metsää, jossa leikittiin ja koko taloa, se oli meidän rakas koti ja minun ensimmäinen semmoinen.

Kakkosluokalla tutustuin ensimmäisenä päivänä silloiseen parhaaseen kaveriini, jonka kanssa olimme kuin paita ja peppu. Olimme kilttejä tyttöjä, leikimme barbeilla oltiin, kotona sovittuun aikaan, tehtiin läksyt heti koulun jälkeen yhdessä ja harrastimme Cheerleaderiä yhdessä. Hänen muuttaessa pois, lapsuuteni sai aivan uuden käänteen.

Tutustuin uusiin ihmisiin, jotka olivat aivan erilaisia. Silloin huomasin miten luonteeni muuttuu väärässä seurassa. Näin jälkeenpäin, kun asioita on käynyt läpi ja miettinyt, se oli erittäin pelottavaa. En loistanut koulussa, koska vaikeuksistani oppia ei silloin tiedetty. Turhauduin koulunkäyntiin niin paljon ja väärät ystävät tekivät minusta surullisen, kiukkuisen ja kapinoivan. Olin vasta nelosluokalla ja tuntui, kuin olisin jo antanut kaikkeni kaikelle.

Silti välillä harrastin uusia erilaisia lajeja, harrastuksien parissa sain olla lapsi ja siellä oli ihania ihmisiä joiden seurassa pystyin taas olla normaali itseni. Harrastaessani yleisurheilua, muistan kuinka äitini sanoi kerran tullessaan hakemaan minut harkkojen jälkee, olet ihanan pirteä ja energinen. Sitä olinkin, vaikka tuolloin ei puhelimilla kirjoitettu, kuin tekstiviestejä oli se joskus näpytys sotaa kavereiden kanssa. Treeneissä sain unohtaa hetkeksi kaiken muun, kaikki riidat ja mitä lasten draamoja nyt olikaan meneillään.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yläaste

Yläasteen alkaessa pahin koulukiusaaminen alkoi, samaan aikaan silti tein paljon ystäviä. Meillä oli kiva tyttöporukka kasassa, vaikka koulun käytävillä jouduinkin pelkäämään tuleeko kiusaajiani vastaan. Se oli todella ristiriitaista aikaa. Tyttöporukkamme alkoi pikku hiljaa erkanemaan, koska kaikki alkoi kasvamaan omaa reittiään. Tämä juntti meni massan mukana, enkä todellakaan tiennyt kuka olin ja mistä pidin.

Pahin kapina vanhempia kohtaan oli vasta tulossa. Maistoin seiskaluokan kesällä ekaa kertaa alkoholia ja pyörin ihmisten kanssa, jotka saivat vihaani kasvamaan kaikkia kohtaan. Koulun suhteen olisin luovuttanut ellei ala-asteelta asti ollut ystäväni olisi ollut samalla luokalla ja nähnyt sen hyvän puolen minusta, joka olin silloin kakkosluokalla.

Kaveriporukat vaihtelivat, olin jäänyt vanhemmilleni kiinni alkoholin juomisesta ja tupakan poltosta. Myöskin äitini joskus epäili minun käyttäneeni marihuanaa, koska olin tennareihini piirtänyt kasvin kuvan kaikkien muiden töherrysten sekaan. Sain vasta vanhempana tietää mitä piirtämäni kasvi edusti ja se oli erittäin noloa, koska olen aina ollut vastaan huumeita.

Eräänä kesänä otettiin äitini kanssa paussi kaikista riidoista, vaikka lisää oli myöhemmin tulossa. Lähdettiin yhdessä Nicke koiramme kanssa viettämään kesää pienelle mökille. Pelattiin korttia, saunottiin, syötiin herkkuja eikä puhuttu mistään ikävästä. Mökkireissun ajan sain olla se lapsi, joka olin aina sisältäni ollut. Se joka rakastaa vanhempiaan, koiraansa ja ulkoilmaa.

Kaikista parhainta oli, kun äitimme kanssa hankimme Nicke koiramme kun olin kutosluokalla. Yläasteella aloin harrastamaan Nicken kanssa agilityä ja silloin en ajatellut mitään muutakuin, kuinka onnellinen olin kahdestaan koirani kanssa. Nicke toi paljon naurua ja iloa hirveimpien teinivuosien keskelle.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aikuistuminen

Oli kulunut jo muutama vuosi, ne ei ollut elämäni parhaimpia, mutta vanhempieni kanssa emme olleet riidelleet pitkään aikaan ja se oli minulle ainoastaan tärkeintä. Turhasta vihasta ja kiukusta pääsin eroon vasta täytettyäni 18 vuotta. Olin ollut liian monta vuotta täynnä vihaa kaikkia kohtaan. Olin niin epävarma itsestäni, enkä muiden ihmisten takia ikinä päässyt todella tutustumaan itseeni. Vain taivas oli rajana, kun täytin 18-vuotta. Eikä sen takia, että nyt minua ei voisi määräillä, vaan kaiken uuden mitä minulle avautui.

Pääsin kesätöihin mistä tykkäsin erittäin paljon, aloitimme äitini kanssa yhteisen harrastuksen ryhmäliikunta tunneilla, löysin vihdoista viimein harrastuksen josta tykkäsin ja pääsin liikkumaan mitä olin aina ennen tehnyt. En ollut moneen vuoteen harrastanut mitään, mikä oli suurin pimennys mielelleni.

Oltiin vihdoinkin haudattu sotakirveet kokonaan vanhempieni kanssa, kävimme saunassa yhdessä jossa ekaa kertaa keskusteltiin teinivuosieni pahasta olosta. Monet kyyneleet tuli vuodatettua, olen niin kiitollinen kuinka he jaksoivat päivästä toiseen ja vuodesta toiseen uskoa siihen, etten oikeasti ole niin vihainen ja itsekäs ihminen, mitä olin jo monen monta vuotta ollut.

Suoritin ammattikoulun kakkos ja kolmos vuoden hyvin läpi, enkä inhonnut koulun käyntiä. Valmistuin hyvällä todistuksella ja sitä juhlittiin isosti! Oli niin hienoa saavuttaa jotain suurta ja nähdä kuinka vanhempieni kasvoilta paistoi ylpeys.

Joskus iltaisin autolla ajaessani menin rauhalliseen paikkaan, mietin mitä kaikkea oli tapahtunut ja annoin itselleni luvan itkeä. Annoin itselleni luvan olla ensimmäistä kertaa ylpeä itsestäni. Uskalsin sanoa ei ihmisille joita en kaivannut elämääni, en tarvinnut rinnalle parasta ystävää, tai poikaystävää tehdäkseen minut onnelliseksi. Olin vihdoin oppinut kuuntelemaan tunteitani ja uskalsin puhua kaikesta vanhemmilleni. Äiti on aina ollut loistava kuuntelia, puhumattakaan siskostani jonka kanssa vietin todella paljon aikaa Tampereella töiden ohessa. Meidänkin sisar suhdetta oltiin koeteltu niin paljon ja vihdoin kaikki oli hyvin.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muutto helsinkiin

Valmistuttuani en ollut yhtään suunnitellut mitä teen. Kotikotona oli kiva elää, eikä koskaan ollut puhetta vanhempieni kanssa milloin muuttaisin omaan asuntoon. Aloin jossain vaiheessa puhumaan muutosta Tampereelle, koska siellä oli töitä tarjolla, myöskin muutama veljeni ja sisko asui siellä.

Kesä oli jo loppumaisillaan, oltiin tehty pitkään suunnittelua matkastamme Lontooseen äidin yllätyslahjaksi. Seikkailun viehätys kasvoi koko aika suuremmaksi, etsin töitä ja välillä kuikuillen asuntoja Tampereelta. Päähän pistona katsoin töitä ja asuntoja Helsingistä ja hupsista vaan minulla olikin työhaastattelu! Lähdimme silloisen ystäväni kanssa Onnibussilla Helsinkiin työhaastatteluun ja heti haastattelun jälkeen sain tietää, että sain paikan. Haha kysehän ei ollut, kuin puhelinmyynnistä. Aloin tekemään suunnitelmia siitä miten tulisin toimeen, olin tuolloin töissä Suomalaisessa Kirjakaupassa ja sain kuulla, että Helsinkiin etsittiin työntekijää ja minulla oli hyvä asema, koska olin heillä jo töissä.

Kävimme katsomassa vanhempieni kanssa ensimmäistä asuntoani, 20 neliötä Kontulassa. Niin pieni, mutta täysin simppeli asunto tuntui kivalta ja hetken päästä kiinteistövälittäjä soitti perään ja kertoi minun saaneen asunnon.

Siitä alkoikin muuttotohinat, olin ostanut valmistujaisrahoillani paljon tavaraa asuntoa varten ja myös saanut lahjaksi paljon hyödyllisiä tavaroita. Kuukausi meni äkkiä ja kohta sitä oltiinkin pakettiautossa Figaron ja Simban kanssa kohti uutta ja tuntematonta.

Muutto meni nopeasti, koska kantamuksia nyt ei pahemmin ollutkaan ja tuli aika sanoa heipat. Sen illan, ne halit ja se tunnelma oli ihan käsittämätön. Tajusin, kuinka kaukana olen yksin jossain mitä en osaa edes kartalta osoittaa, äitini lähti ensimmäisenä, koska oltiin molemmat niin itkuherkkiä. Parvekkeelta vilkutin vielä kyyneleet silmissä heipat ja toivoin, tuon auton täynnä tärkeitä ihmisiä pääsevän turvallisesti kotiin.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuodet Helsingissä

Tuosta ensimmäisestä illasta pienen asuntoni luona tulee tänä vuonna kuluneeksi neljä vuotta. Kuten arvaattekin, en ole päätöstäni muuttaa Helsinkiin katunut ikinä. Voi kun se pieni tyttö suurien haaveiden kanssa olisi tuolloin tiennyt mitä on tulossa eteen, olisi hän tokaissut -tämä on sitä elämää.

Näitä vuosia olette myös tekin päässeet seuraamaan tiiviimmin, läheskään kaikkea ei ole tullut tänne kirjoitettua, mutta sekaan on mahtunut pahimpia kokemuksia, suurimpia sydänsuruja ja menetyksiä. Erilaisia työpaikkoja, uusia kokemuksia, rakkautta, uusien ihmisten tapaamista ja itseensä tutustumista.

Heti muutettuani tapasin puolisoni. Voi niitä nuoria, jotka ei ymmärtänyt rakkaudesta oikein mitään, vaikka minulla oli aina ollut hyvät roolimallit siinä. Meidän suhdetta ei riitä muutama sana kuvailemaan. Se ei ole missään määrin täydellinen kansikuva kertomaan rakkaudesta ja hyvyydestä. Se on ollut täynnä vuoria ja kivisiä teitä, siinä on paljon asioita joita olen halunnut sulkea pois. Se on täynnä asioita, jotka kuuluvat vain meille. Silti haluan sanoa tämän ääneen, koska en halua ihmisten aina luulevan kaiken olevan täydellistä, mutta silti epätäydellisyyskin on rakkautta. Me ollaan puolison kanssa kasvettu aivan eri maailmoissa ja se kasvaminen toisen kenkä omassa jalassa on aivan saakelin vaikeaa.

Silti jokin on alusta asti pitänyt meidät yhdessä, vaikka pieni hengähdystauko ollaan aikanaan pidetty, ei ole mennyt päivääkään näiden vuosien varrella ettemme olisi pitänyt yhteyttä ja toisistamme välitetty. Meidän ensi tapaamisesta lähtien siinä on ollut jotain, jotain mitä en ole koskaan osannut selittää. Vasta monien mokien jälkeen ollaan ymmärretty mitä se rakkaus on. Vasta nyt kun ollaan alettu kasvaa itse ja hyväksymään kaikki omat virheemme menneisyydessä. Se rakkaus ei olekkaan sitä, kuinka kaikki on täydellistä ja osaa aina puhua toisesta kauniisti. Se ei olekkaan sitä, kuinka koko aika pitää ymmärtää toista, vaikka hassulla tapaa silti ymmärrätkin. Ollaan ymmärretty mitä rakkaus on, kun ollaan opittu tuntemaan toisistamme kaikki, ne paskimmatkin asiat.

Puolisoni kautta olen oppinut ymmärtämään muiden virheet, niin kauan kun teen itse virheitä elämässäni on ymmärrettävä toistenkin virheet. Meidän rakkaustarina ei ole prinsessa saduista, vaikka joskus luulin tosi rakkauden olevan aina helppoa. Meidän rakkaus on silti paras, koska ilman näitä vuosia en olisi koskaan ymmärtänyt, kuinka paljon rakkaus vaatii molemmilta.

Muutto Helsinkiin ei siis todellakaan ole ollut yhtä ruusuilla tanssimista, mutta voin sydämeni pohjasta sanoa, etten mitään vaihtaisi pois. Vaikka se on niin kliseistä, niin kaikki arvet, surut ja ne ilot kasvattaa lähemmäksi itseäni, jokaisesta takapakista opin enemmän itsestäni. Jos jotain mun elämä on kaivannut niin se on erityisesti sitä, että kuuntelen itseäni ja uskallan oppia lisää.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nykyhetki

Tällä hetkellä käyn työssä mikä on ihan ok. Ei mikään goals, mutta työporukka on kiva ja työstäni oppii hyödyllisiä asioita normaaliin arkeen. Olen kiitollinen, kun on niitä töitä joilla pystyy elättämään itsensä.

Olen pitkästä aikaa palannut sinne missä vuosia sitten aloitettiin äitini kanssa, mutta tällä kertaa vain kuntosalilla käymisen. Jos nyt olisi taas uudestaan oppinut sen, ettei sitä liikuntaa kannata jättää pois, koska se vaikuttaa niin paljon mieleen. Rakastan käydä salilla ja siellä tulee yleensä 4-6 kertaa viikossa käytyäkkin.

Haaveilen joka päivä asioista, joskus samoista ja joskus ne vaihtuu. Tän vuoden aion tehdä paljon töitä ja ensi vuonna lähteä matkustamaan. Tällä hetkellä haluan tehdä paljon töitä monen asian suhteen, jotta myöhemmin pystyy kiittämään siitä uurastuksesta.

Tällä hetkellä oon onnellinen monesta asiasta, kaikki on hyvin. Meillä on ihana koti, johon on ihanaa tulla töiden jälkeen, Figarolla on kaikki hyvin ja puolison kanssa tehdään paljon kivoja asioita yhdessä.

Tämän hetkinen suurin haave on uuden kameran osto, oon löytänyt jo kameran johon haluan päivittää vanhan ja sitä lähden seuraavaksi tavoittelemaan. Rakastan tehdä tätä blogia teille ja parantaa itseäni joka päivä enemmän ja enemmän.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tulevaisuus

Vaikka nyt on kulunut vuosia siitä kuinka 18 vuotiaana opin ensimmäistä kertaa kuuntelemaan itseäni, on sitä opittava joka päivä. Tänä aikana olen muuttunut niin paljon, että itseensä on tutustuttava ahkerasti. Sinkkuna oli helppo tutustua itseensä, mutta nyt kun jakaa arjen toisen kanssa on se huomattavasti vaikeampaa, mutta silti sen arvoista.

Toivon todella joku päivä löytäväni työn jota rakastan tehdä koko sydämestäni. Työ vaikuttaa niin paljon meihin ja olen valmis tekemään niin paljon töitä, jotta voin toteuttaa unelmiani.

En ole vieläkään keksinyt miten, mutta haluan tulevaisuudessa pystyä tekemään vanhemmilleni jotain mikä osoittaa kiitollisuuteni. Elämäni olisi varmasti niin erilaista, jos en olisi saanut elää heidän kanssa, tai jos he olisivat luovuttaneet suhteeni.

Suunnittelen tulevaisuutta monesti, vaikka rakastan tehdä extemporella asioita, eikä myöskään mitään voi liikaa suunnitella, siksi menenkin jalat maassa ja pää pilvissä kohti tulevaa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAEn ajatellut alkuunkaan tästä postauksesta tulevan näin henkilökohtaista ja niin lähelle arkoja asioita, mutta nyt tuntui hyvältä ajalta vuodattaa kaikki pois sydämeltä. Me kaikki tehdään virheitä, mutta niihin pystytään silti vaikuttamaan.

Menneisyyksistä huolimatta toivon jokaiselle rauhallista elämää, kunnioitetaan muita ja otetaan vastuu teoistamme. Karma on läsnä niin hyvässä, kuin pahassa ja uskon maksaneeni nyt kaiken pahan menneisyydestä.

Haluan erityisesti omistaa tämän tekstin niille jotka kamppailevat itsensä kanssa. Pysähdy, kuuntele mitä sydämes sanoo, onko sulla hyvä olla? Pahaa oloo ei voi juosta karkuun, eti ne syyt ja kohtaa ne. Yritin itse vuosia olla kohtaamatta syitä, kunnes kävin ne läpi ja vielä uudestaan puolisoni kanssa. Muuten ei voi jatkaa eteenpäin, se on mahdotonta. Älä elä muita varten, vaan etsi se rauha sisälläsi, jotta voit olla onnellinen.

-Ninni

Erilaisia tapoja yhdistää ruutuhousut 3/3

Erilaisia_tapoja_yhdistaa_ruutuhousut_3_3_1Erilaisia_tapoja_yhdistaa_ruutuhousut_3_3_2Erilaisia_tapoja_yhdistaa_ruutuhousut_3_3_3Viimeistä ruutuhousua viedään! Viimeksi mentiin keväisemmällä asulla ja nyt vielä otetaan irti kaikista ihanista takeista mitä kerkeää pitämään ennen ensi talvea. Yli vuosi sitten rakastuin ihan totaalisesti Teddy takkeihi, ihanan pörröiset ja lämpimät takit näyttää hyvältä, kuin tuntuu päällä ihanalta.

Tälle talvelle ostin vielä uuden takin Bik Bokilta, koska tiesin tämän tulevan joka päiväiseen käyttöön ja onhan tämä nyt söpö! Kaapissa oli muutamia takkeja joita en ollut käyttänyt tänä talvena ollenkaan, joten niiden oli parempi lähteä kiertoon. Tapanani on aina heittää yhtä uutta vaatetta vastaan 3 vanhaa vaatetta joko roskiin, tai eteenpäin myyntiin.

Tätä takkia harkitsin kauan, koska kohta on kevät eikä takkeja tarvitse. Myöskin se, että niitä takkeja oli muutama kaapissa, vaikka kahdesta olinkin päättänyt luopua. Loppujen lopuksi laitoin 4 takkia myyntiin tätä vastaan ja se oli ehdottomasti hyvä päätös.Erilaisia_tapoja_yhdistaa_ruutuhousut_3_3_4Erilaisia_tapoja_yhdistaa_ruutuhousut_3_3_5Erilaisia_tapoja_yhdistaa_ruutuhousut_3_3_6Eniten tämä takki on kompannut näiden ruutuhousujen kanssa täydellisesti. Maanläheiset värit vaatteissa näyttää vaan niin hyvältä, siistiltä ja samaan aikaan tyylikkäältä, vaikka rakastan keltaista kaikista eniten.

En malta odottaa kevättä, jolloin sukkahousut voi jättää ruutuhousujen alta pois ja jalkaan voi laittaa tennarit. Näen sen jo silmissä, kuinka täydellisiä asuja näistä housuista saakin vielä yhdistettyä lisää. Ehkä vielä keväinen versio ruutuhousujen yhdistämisestä olisi tarpeen, vai mitä mieltä ootte? Onko pappahousujen hypettäminen parempi jättää tähän, vai iskeekö pienillä ruuduilla koristavat suorat housut teidän tyyliin?

-Ninni

Konmaritusta ilman oppeja

Hellou ja ihanaa ystävänpäivää vielä näin jälkikäteen!

Moni varmaan juhlistaa eilistä päivää tänään, siihen kastiin kuulutaan mekin puolison kanssa. Olen ollut sairaana muutaman päivän, joten tänään käydään sushilla pyörähtämässä ja siitä takaisin vielä peiton alle lepäämään.

Halusin jakaa teille ajatuksia nyt muustakin, kuin ystävänpäivästä ja sairastelusta, meinaan kaappien siivoamisesta ja niin sanotusta Konmarittamisesta. En ole ikinä alkanut tutkimaan syvemmin mitä tämä Konmaritus on, vaikka kirjaa tuli myytyä aikanaan kirjakaupan myyjänä paljonki.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAVuosia vuosia sitten palaten sinne teiniaikoihin, kun vaatteita löytyi niin paljon ettei ne mahtunut isoon vaatekaappiinkaan. Vaatteita joita ei tullut käytettyä, kuin niitä tiettyjä lemppareita, mutta silti niitä turhia ei raaskinut/halunnut karsia. Siihen aikaan oli parempi, mitä enemmän vain löytyi vaatekaapista vaatteita.

Tyyli on muuttunut suuntaan jos toiseenkin, eikä niiltä ajoilta nykyisestä vaatekaapista löydy mitään. Snapchatissa olen paljon näyttänyt omaa siivous urakkaa niin vaatekaappien, kuin normaalien tavaroidenkin kohdalla. Olen vuosia jo tehnyt tavaroiden karsimista ja myynyt niitä eteenpäin kirpputorilla, mutta silti nyt viimeisen vuoden aikana on tullut oltua erityisen tarkkana mitä ostan kotiin, ettei sitä tavaroiden karsimista tarvisi tehdä.

Kesällä tein suurimman siivouksen vaatekaappiin ja olen ajattelut, ettei sieltä enää mitää pysty karsimaan. Tuli ihan yllätyksenä, kuinka muutama vaatekappale lähti kirppiskasaan, kun eräänä iltana päätin heittää sängylle ihan kaikki vaatteet. Samalla pyyhin vaatekaapin hyllyiltä pölyt ja järjestelin yksitellen kaikki vaatteet käyden ne samalla läpi.

Mulla on ollut tosi paha tapa kiintyä vaatteisiin ja niiden historiaan, enkä suosittele tätä kenellekkään. Toki on ihanaa muistella, jos vaatteella on jokin tarina, mutta silloin jos sitä ei oikeasti säilytä, kuin muistojen takia niin kannattaa punnita onko siinä järkeä.

Jos jotain olen Konmarittaneilta ihmisiltä oppinut ja muilta jotka ovat halunneet ylimääristä tavaraa karsia, on hyvä aloittaa laittamalla kaikki tavarat pois omilta paikoiltaa, käydä ne yksitellen läpi ja miettiä tuoko se sinulle onnellisuuden tunnetta. Oletko iloinen siitä tavarasta, tai onko se hyödyllinen sinulle. Näin olen tehnyt sisustustavaroiden kanssa, niistäkin heti tietää tuoko ne hyvää mieltä, vai onko ne nyt siinä vaan koristamisen takia.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAMitä niille tavaroille pitäisi tehdä jotka ovat kaapeissa säilytyksessä? Omakotitalo, jossa on paljon säilytystilaa on paha paikka ylimääräisille tavaroille säilytykseen. Meidän 47 neljöisessäkin asunnossa on muutama onkalo, joten mitä tulee isoihin taloihin -voin vain kuvitella sitä tavaran määrää.

Kaappeja kannattaa muutenkin siivota usein, tyhjentäen kaikki tavarat lattialle ja aloittaa hyllyjen pyyhkimisellä. Samalla tavalla käydä kaikki tavarat yksitellen läpi, jopa laatikotkin, vaikka tietäisit siellä olevan jotain tiettyjä juttuja. Kysy itseltäsi minkä takia ne tavarat ovat kaapissa, odottavatko ne jotain parempia päiviä, onko niissä muistoja, vai onko ne vaan jääneet.

Uskalla laittaa vanhat tavarat kiertämään, jos se on ollut siellä kaapin perällä vuosia, tarvitsetko sitä oikeasti? Entä se mummon vanha mekko? Kaunis muistohan se on, mutta ihmisten ja eläimien muisto pysyy sydämessä, eikä niissä tavaroissa. Älä hamstraa tavaroita muistojen takia, et tule unohtamaan sitä henkilöä, vaikka sen mekon laittaisitkin eteenpäin.

Muista silti säästää. Tiedän tän olevan ihan nyt kaikkea muuta mitä olen koko postauksen aikana sanonut. Silti muista säästää asioita joilla on tarinaa, millä on merkitystä. Rakkauskirjeet, perinnölliset asiat, joitain mitä joskus voi kaivaa laatikosta ja tutkia, kuhan ne tuo sinulle hyvää mieltä ja onnellisuutta.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAJos jotain et raaski heittää nyt pois, niin säilytä sitä hetken ja tee puolen vuoden päästä uudestaan siivous. Jos silloin vielä puntaroit saman tavaran kanssa heittääkkö pois vai ei, niin ole rohkea.

Jos kiinnostusta löytyy ajattelin näyttäväni jossain postauksessa mitä muotibloggaajan vaatekaappi sisältää? Voisin esitellä kaiken siivouksen jälkeen, kuinka paljon niitä vaatteita oikein jäi kaappiin.

-Ninni

Siivousvinkki -mikro puhtaaksi pyyhkäisyllä

Hellou!

Viimeksi puhuttiin kodin sotkusta tässä postauksessa, nyt olisi aika puhua siitä mitä monet kodilta haluaa -puhtautta. Otsikko ei ole yhtään clickbait, vaan täyttä asiaa. Rakastan kaikkia niksejä ja vinkkejä, miten voi varsinkin arkisia asioita helpottaa, tai nopeuttaa. Siivousvinkkejä on tullut harvemmin vastaan, eikä niitä pölyjä lattialta mikään muu kerää, kuin tehokas imurointi.

Parhaimmat opit ja rutiinit löytää vain tekemällä ja vahinkojen kautta on monet asiat saanut alkunsa, kuten tämänkin vinkin oppiminen miten mikron pystyy lopuksi putsaamaan helposti pelkällä pyyhkäisyllä.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERATämä vahinko sai alkunsa siitä, kun aloin pesemään meikkisientäni mikrossa. Tämän meikkisienen pesemiseen liittyvän niksin löysin Linda Ekrothin videolta. Kuppiin vettä, liraus tiskiainetta ja pesusieni mikroon, niin yksinkertaista ja meikkisienestä tulee erittäin puhdas.

Rutiiniksi tulleen meikkisienen puhdistamisen jälkeen huomasin, kuinka mikro oli todella kostea sisältä ja päätin tarttua tiskirättiin. Kiljahdin ääneen kuinka monen kuukauden ruokatahrat lähti pelkällä pyyhkäisyllä mikron seiniltä, lasista ja pohjasta -jopa ne pinttyneimmät glögitahrat joulusta ja monet eri kastikkeiden roiskeet.

Tiedän kuulostavani joltain Tvinsin mainokselta ”tämä uskomaton tarjous ja voimassa vain rajoitetun erän!” Paitsi etten myy kenellekkään mitään, muuta kuin ilmaista neuvoa yhteen inhokki siivouskohteisiin.

Tämä toimii myös ilman meikkisienen pesemistä, kuppiin vettä ja 4 minuutiksi mikro päälle täydellä teholla. Kun mikron seinämille on vesi höyrystynyt, voit ottaa kupin pois ja märällä tiskirätillä pyyhkäistä mikron puhtaaksi.

Halutessa kuppiin voi laittaa vaikka tipan tiskiainetta, mutta ihan pelkkä vesi riittää pehmentämään mikrossa olevaa likaa, jolloin se irtoaa erittäin helposti. Näin myös mikron puhdistaminen on parempi, kun ei tarvitse käyttää erilaisia puhdistusaineita.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERALopussa käytin apuna mikrolautasen puhdistamiseen hieman tiskiainetta ja tiskasin pinttyneen maidon pois, jolloin koko mikro pohjasta kattoon tuli puhtaaksi. Tiskiaineena meillä on toiminut muutaman viikon tuttavuudella La Mia Casa:n tuotteet niin keittiön tasoille, kuin tiskeille oma tiskiaine. Super ihania ja ympäristöystävällisiä, eikä tarvitse laittaa kaappiin piiloon, vaan voi ´jättää siivoamisen jälkeen esille koristamaan keittiötä.

Mikron puhdistamiseen meni 5 minuuttia ja nyt meidän mikro kiiltää puhtauttaan, eikä sormet tullut kipeiksi likaa hangatessa. Tämä toimii vielä sotkusempien mikrojen kanssa, ensimmäisellä kerralla kokeillessani tätä mikroamme ei oltu ostamisen jälkeen putsattu hyi, kuin muutaman hassun kerran. Nyt olen aina pyyhkäissyt samalla, kun meikkisienet on tullut pestyä eikä mikro ole päässyt pahaan kuntoon.

Onko joku teistä kokeillut tätä aikaisemmin, vai oletteko jollain omalla kokemuksella/vinkillä puhdistaneet mikroa? Kerro myös jos aiot kokeilla tätä kotona mikroosi ja kokeilun jälkeen mielipiteesi!

-Ninni

Enemmän irti mattahuulipunasta

Talven tuoma kylmyys, kuivat huulet ja huulipuna? Mattaisethuulipunat jää ainakin kaapin perälle, kun kuiville huulille alkaa valitsemaan punaa.

Muutama vuosi sitten tuli käytettyä paljon huulipunia, mutta talven tullessa huulipuna vaihtui huulirasvaan. Pitkästä aikaa olen jaksanut panostaa huulipuniin ja muutama vakkari puna löytyy kaapista, joita tulee lisättyä laitetumpaan lookiin, kuin myös välillä töihin, kun on aikaa panostaa ja huulet huutavat vaihtelua.

Halusin antaa mattaisille huulipunille mahdollisuuden, mutta pelkästään semmoisiina näitä muutamaa lempparia on harvemmin tullut käytettyä. Kaikki tän hetken lemppari huulipunat on Nyxiltä ja kolme näistä on mattaisia sävyjä.

Lemppari kombo onkin levittää koko huulille Nyxin butter lipstick sävyssä Root beer float. Sen jälkeen levitän huulten keskelle tuomaan kontrastia, vaalealla Nyxin soft matte lip cream sävyssä Cairo. Tässä on yksi tapa käyttää mattahuulipuna tai creamiä, ilman huulten kuivumista.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAMiten muuten mattaisiahuulipunia voisi käyttää kuivalla säällä? Ettei huulipunat odota parempia kelejä turhaan kaapin perällä, kokeilin erästä tapaa yhdistää huulipuna ja huuliöljy.

Jos johonkin oon hulluna meikeissä niin se on Lumenen huuliöljyt! Ihanaa kiiltoa ja halutessaan sävyä tuovat huuliöljyt on kuin huulirasva huulikiillon tapaan -ilman tahmaisuutta.

Näitä kahta huuliöljyä on tullut käytettyä yhdessä huulipunien kanssa, kuin myös pelkilteen. Huuliöljyä yhdistäessä huulipuniin olen käyttänyt vain mattaisia sävyjä, jolloin siitä saa ikään kuin 2 in 1. Ei tarvitse ostaa erikseen mattaista ja erikseen kiiltävää huulipunaa, samassa sävyssä jos juuri sävyn takia huulipunasta tykkääkin. Kuivilla säillä huulipunaa pystyy käyttämään lisäämällä öljyä ja silloin kun haluaa mattaisen niin ei tarvitse, kuin lisätä huulipuna. Tästä tulee win win meikkien säästämisen suhteen.

Huuliöljyn ja punan yhdistelmässä olen käyttänyt eniten Nyxin Velvet Matte huulipunaa sävyssä Charmed, jonka päälle lisään kevyen kerroksen Lumenen huuliöljy sävyssä 400 terälehtiä, tuomaan kiiltoa ja viemään kuivat huulet pois.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERATässä on kaksi erilaista tapaa yhdistää mattahuulipunia ja nämä sävyt ovat olleet niitä mitä olen eniten tykännyt yhdistää. Ensimmäistä yhdistelmää käytän kaikista eniten, koska se näyttää luonnolliselta huulilla ja sopii hyvin vahvemman silmämeikin kanssa. Myöskin butter lipstick on helpompi levittää huulille, koska se ei kaipaa rajauskynää.

Mattapunissa käytän apuna huulipunasivellintä, varsinkin silloin kun en käytä rajauskynää, mutta lopputuloksesta haluaa tottakai siistin ja skarpin näköisen. Se extra hyvä puoli näissä on ollut, ettei raja lähde leviämään ilman rajauskynää.

-Ninni

Erilaisia tapoja yhdistää ruutuhousut 2/3

Hellou!

Luulin tänään olevan ihan tavallinen maanantai, kunnes blogiin kirjauduttua ilmoituksista huomasin WordPressin onnittelevan. Tasan neljä vuotta sitten aloitin tämän blogin ja tämä päivä pääsi yllättämään. Myönnän suoraan, että muistin blogin synttäreiden olevan vasta ensikuussa, mutta positiivinen yllätys tähän maanantaihin.

Viime vuonna pidin arvontaa, mutta toivon tänä vuonna suurten kiitosteni riittävän teille ihanille lukijoilleni joita ilman en varmastikkaan kirjoittaisi näin aktiivisesti ja intohimoisesti. Toivon, että siellä on niin sieltä alkuajoilta lukijoita ja tottakai uusia, jotka tekevät blogistani isomman pala kerrallaan. Nyt mennään itse postaukseen ja siihen miksi tähän klikkasitkin!Erilaisia_tapoja_yhdistaa_ruutuhousut_2_3_1Erilaisia_tapoja_yhdistaa_ruutuhousut_2_3_2Erilaisia_tapoja_yhdistaa_ruutuhousut_2_3_3Keep it simple -on mun sanonta moneen asiaan ja varsinkin pukeutumiseen. Niin kuin jo edellisessä ruutuhousujen yhdistämis postauksessa sanoinkin, jos päällä on jotain erilaista on se hyvä yhdistää yksinkertaiseen. Tää asu on semmonen jota tuun ehdottomasti käyttää keväällä, kun takit saa heittää pois ja ulkona pääsee kävelemään pitkän talven jälkeen t-paidalla.

Keväällä tähän asuun pystyy yhistää monia erilaisia kenkiä, kun sukkahousut voi jättää alta pois ja nilkat saa taas näkyä. Esimerkiksi yksi ihanan yhdistelmä ruutuhousuille on keväällä/kesällä valkoinen t-paita ja nilkkapituiset converset.Erilaisia_tapoja_yhdistaa_ruutuhousut_2_3_4Erilaisia_tapoja_yhdistaa_ruutuhousut_2_3_5Erilaisia_tapoja_yhdistaa_ruutuhousut_2_3_6Oon alkanut pitämään taas yksinkertaisista kultaisista koruista, mun yhdet lemppari korvikset jotka aina roikkuu korvissa on viime kesänä äiteltä saadut perus kultaiset renkaat. Ne on ihanan yksinkertaiset, jolloin ne sopii asuun, kuin asuun.

Tätä samaa yksinkertaisuutta haluan jatkaa myös sormuksilla, annoin nyt vielä yhden mahdollisuuden kullatulle sormukselle ja totuttelen eka pitämään sitä. Haaveena olisi 2-3 erilaista kultaista sormusta, joita voi käyttää koko aika sormissa. Se näyttää niin ihanalta ja varsinkin, kun olen tyyppi joka katsoo aina käsiä!Erilaisia_tapoja_yhdistaa_ruutuhousut_2_3_7Erilaisia_tapoja_yhdistaa_ruutuhousut_2_3_8Ps. voitteko kuvitella, eilen lähdettiin puolison kanssa kuvaamaan talvipuutarhalle ja kameran päälle laittaessa huomattiin, ettei meillä ole muistikorttia mukana. Ensimmäistä kertaa ikinä olen kaikista kiitollinen siitä, että olen panostanut hyvään puhelimeen ja siinä hyvään kameraan ja saatiin kuvat tältä reissulta.

-Ninni

Kodin sekasorto -tältä näyttää oikea sotku

Hellou!

Ainakin reilu puoli vuotta sitten näin ensimmäisiä postauksia siitä, kuinka omasta kodista on otettu kuvia sotkuisena. Ensimmäisenä näin sisustusbloggaajien tehneen tästä ketjun, jossa oli noin kymmenen eri bloggaajan kotoa kuvia sotkusta. Sitten tämä lähti leviämään, ajatus oli kokoaika tehdä oma osuus, mutta jos jotain juttua hypetetään monesta eri tuutista, niin mielummin jätän välistä, tai teen myöhemmin omani.

Sistusbloggaajien kuvat jäi parhaiten mieleen, myönnän myös etten ole pahemmin muiden bloggaajien postauksia tästä käynyt tutkimassa. Nämä kuvat jäi mieleen ajatuksena -missä se sotku on?! Kuvista täytyi ennemminkin etsiä niitä sotkuja, kuin kauhistella miten joku voi elää tuommoisessa läävässä.

Varoitan muita siivousintoilijoita, joka itse myös olen vaikka seuraavista kuvista sitä ei uskoisikaan. Ennen likainen lautanen pöydällä oli suurin sotku ikinä, mutta työttömänä oli aikaa siivota joka päivä. Nykyään on hyvä, jos edes kerran kuussa kerkeisi kuuraamaan asunnon lattiasta kattoon, mutta tältä näyttää kotimme pahimmillan kiireen ja laiskuuden keskellä.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAMeidän eteinen on yksi helvetti, pienen tilan vuoksi tavarat kasaantuu yhteen kohtaa. Meidän taloudessa tapahtuu muutenkin kummallinen efekti, jos yhden astian/tavaran/roskan jättää hetkeksikään paikalle jolle se ei todellakaan kuulu, tällöin siihen kasaantuu vuori.

Hyvänä esimerkkinä toimii ihana vaaterekkini, jossa kuuluisi roikkua muutama lemppari keltainen vaatteeni, mutta pahimmillaan näyttää tuolta. Tätä oon miettinyt monta kertaa, että vaihtaisin tämän johonkin toiseen juttuun, mutta siistinä se on vaan niin kaunis elementti kotona.

Samaan räjähdys kastiin menee pyykkivuoremme, rakastan yli kaiken kaappeja joihin saa pyykit piiloon. Tällä hetkellä pesukoneemme on rikki ja pesutuvan käyttö on aika vaivalloista, kun joutuu ravata edes takaisin kaikkien korien ja pussukoiden kanssa. Tämä taisi olla vaan selittelyä?OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAVoiko tälle laittaa vaan silmät kiinni. Miten kenenkään kahden ihmisen keittiö voi mennä tähän kuntoon, ja uskokaa pois tämä ei todellakaan ole pahimmasta päästä. Edellisessä asunnossa oli normaalikokoinen astianpesukone ja täällä meillä on siitä puolet. Myönnän olevani tiskien suuri kuluttaja, mutta petrattavaa on puolison kanssa meillä molemmilla. Eihän se vaatisi, kuin tiskiharjan käteen ja kerralla tiskata kunnolla astiat ja ylläpitää siisteyttä.

Kolmaskymmenes räjähdys tässä asunnossa on tuo hirviömäinen kuivausteline, joka helposti täyttyy vaatteista jotka heitetään sen päälle. En löydä edes sanoja tälle miksi näin tapahtuu, muuta kuin sen olevan outo efekti meillä. Makuuhuone on suurinpiirtein siisti, koska otin edelliseen postaukseen kuvat joissa suurempi sotku taustalla olisi näkynyt, sitä ennen poimin puolison sukkapareja lattialta.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOlohuone on välillä kaatopaikka, kuten muutamasta pahvilaatikkoläjästä näkeekin. Pienessä asunnossa sotku näkyy todella helposti, mutta hyvä puoli siinä on myös, että jossain vaiheessa on pakko siivota jos ei mahdu kävelemään.

Täällä ollaan muutama päivä siivoiltu, kiireiden takia ei olla vielä ihan lattiasta kattoon saatu puhdistettua jokaista pölyhiukkasta, mutta uskokaa pois tämä räjähdys on takanapäin ja sängyssä tuoksuu puhtaat lakanat.

-Ninni