Miten Helsinkiin muutto vaikutti kaverisuhteisiin

Hellou!

Vuodet ovat vierineet todella nopeasti ja siitä on nyt jo neljä vuotta, kun päätin muuttaa kotikodista ensimmäiseen omaan kotiin Helsinkiin. Se kesä ennen muuttoa oli aivan ihmeellinen monestakin syystä. Pitkästä aikaa elin erittäin onnellisesti, olin valmistunut ammattikoulusta hyvillä arvosanoilla, sain soiton jossa pyydettiin tulemaan kesätöihin, ympärilläni oli paljon ihmisiä -oli ystäviä, kavereita, tuttuja ja tottakai perheeni.

Kesän alussa aloin miettimään muuttoa ensiksi vain ajatuksena, koska kotoa ei ollut mikään kiire muuttaa, vanhempien ja isoveljen kanssa oli ihanaa asua. Aloin puhumaan ystävälleni muutosta Tampereelle, koska sieltä saa paremmin töitä ja siellä olin senkin kesän töissä. Puhuimme hieman ajatuksena yhteen muutosta, koska ketkä kaverit eivät olisi ikinä miettineet yhteistä asuntoa nuorina.

Tulevaisuus oli aivan auki eikä sitä oikeen osannut edes miettiä mitä tekisi, nautimme kesät ystävien kanssa juhlien ja nauttien. Täytyy myös sanoa, etten kadu sitä aikaa ollenkaan, kuinka eli humputellen. Niitä aikoja on kiva muistella nyt näin vanhempana ja myöskin ne tulee olemaan ehdottomasti aikoja, joita tulee vielä vanhempana muisteltua.OLYMPUS DIGITAL CAMERAHalusin alkuun löytää töitä Tampereelta, jotakin työtä mikä olisi enemmän oma juttu. Samalla katsoin asuntoja ja kaikki tuntui aivan liian aikuiselta ajatukselta, koska ei ollut mitään kokemusta paljonko on hyvä vuokra maksaa mistäkin asunnosta. Meni hetken aikaa, kunnes eksyin uudestaan katsomaan työpaikkoja ja asuntoja. Pikku hiljaa Tamperekin oli alkanut tuntumaan liian pieneltä paikalta ja halusin elämään pitkästä aikaa jotain suurta jännitystä. Olin 19-vuotias joka oli rellestänyt ystävien kanssa kaksi kesää pää kolmantena jalkana. Tiesin syksyn lähestyvän ja menon alkavan taas rauhoittuvan, joten halusin jotain uutta tapahtuvan.

Laitoin kahteen paikkaan työhakemuksen Helsinkiin ja pääsin nopeasti jo työhaastatteluun. Bussimatka ystäväni kanssa tuntui pitkältä ja oudolta, koko kaupunki tuntui aivan oudolta, ihan kuin olisi ollut ulkomailla. Haastattelun päätyttyä sain heti tietää pääseväni sinne töihin. Muistan vielä, kuinka tultuani työhaastattelusta kerroin hämmentyneenä tästä ystävälleni -luulin itsekkin ettei tästä mitään tulisi ja tämä olisi vain tämmöinen pieni reissu. Jo silloin kertoessani ystävälle työpaikasta, huomasin miten tämä asia tulisi muuttamaan meidän ystävyyttä.OLYMPUS DIGITAL CAMERAAloin järjestelemään asioita ja ottamaan raha-asioista enemmän selvää. Siskoni oli innostamassa ja erittäin suurena tukena, myös samalla auttoi paljon asioissa missä pohdin tulenko onnistumaan. Työhaastattelussa mukana ollut ystäväni huolen huomasin aina muutosta puhuessa ja hänen tarttuen kaikkiin muttiin mitä muutto aiheuttaisi. Toinen ystäväni taas auttoi paljon ongelmien ratkaisuissa ja innosti tähtäämään kohti tuntematonta itsevarmana. Silloin myös ymmärsin sen, kuinka suuria asioita tehdessä ympärillä pitää olla kannustavia ihmisiä, jotka tukevat ja neuvovat niin paljon kuin itse pystyvät.

Syksyllä oli myöhemmin tulossa Lontoon reissu, johon lähdimme viikoksi äidin ja siskon kanssa, joten jännitystä oli tulossa monellakin tapaa. Kesällä kaikki tapahtui todella nopeasti ja pian oltiin menossa uudestaan Helsinkiin katsomaan asuntoa vanhempien ja toisen ystäväni kanssa. Olin niin hämilläni ja innoissani koko reissusta ja silloin olin jo päättänyt, että Helsinki tulee olemaan uusi kotikaupunkini.

Asunnonesittelyn jälkeen ajaessamme kotiinpäin sain pian soiton kiinteistövälittäjältä. Se soitto muutti koko elämäni ja silloin tiesin, kuinka viimeistään nyt kaikki on lyöty lukkoon. Meinasin kiljua samaan aikaan pelosta ja onnesta, koska siitä oli enää vain muutama viikko muuttoon.

 

Vaikeinta tuntui olevan kertoa ystävälleni joka yritti peittää sen ettei asiasta ole innostunut. Ymmärsin hyvin hänen tunteensa ja hänen ansiosta mietin asioita todella tarkkaan ja monesta eri näkökulmasta. Hän piti jalkani maassa, etten leiju ilmaan liian nopeasti. Ystävyytemme oli jo työhaastattelun jälkeen mennyt etäisemmäksi ja tiesin tulevani menettämään sen siteen mitä kaksi edellistä kesää olimme luoneet.

Tutuille ja kavereille kertoessani muutosta tuntui kaikki katoavan heti sanottuani asiat ääneen. Kuului vain puff ja kaikki olivat kadonneet. Erään silloisen kaverini muistan vain kysyneen tylysti miksi muutan. Silloin tajusin, että olin aina elänyt pienessä kylässä yksin isojen haaveideni kanssa. En ollut ikinä sopeutunut siihen kaupunkiin, enkä ikinä tulisi sopeutumaankaan, vaan olin aina valmis lähtemään.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAViimeiset viikot halusin nauttia siitä tutusta ympäristöstä ja yrittäen näyttää ettei mikään tulisi muuttumaan, vaikka koko maailmani muuttuisi seuraavilla viikoilla. Ystävän kanssa joka aina kannusti, juttelimme paljon syvällisiä, kuuntelimme musiikkia, nauroimme ja ajelimme monia öitä autolla. Mietin olenko ihan hullu jättäessäni hänet tänne ja lähteväni yli 200 kilometrin päähän, enkä enää joka viikko ajelisi hänen kanssaan autolla. Hän oli ihminen jonka olin tuntenut monta vuotta, olimme olleet läheisiä ja oli aika jolloin emme olleet väleissä ollenkaan, ja vihdoinkin kun olimme pitkästä aikaa ystäviä, sotkisin itse ystävyytemme muutolla.

Toisen ystäväni menettäminen oli hiuskarvan varassa ja vaikka muuttooni oli vielä ollut muutama viikko aikaa olimme jo kuin vieraat toisillemme. Muistan illan jolloin kaikki se pelko ja suru purkautui, halasimme pitkään sanomatta mitään, molempien itkiessä. Halusin sanoa hänelle tuhat sanaa siitä, kuinka tärkeä hän on ja toivon hänelle aina vain parasta. Silti samaan aikaan tiesin, ettei meidän välit tulisi ikinä olemaan ennallaan teinivuosien jälkeen, jolloin masennus ja kaikki inho mikä teininä meidän välillemme kasvoi.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Syyllistä etsiessä

Asuessani Helsingissä soittelin ystäväni kanssa melkein päivittäin pitkiä puheluita. Toinen ystäväni tuli kuukauden jälkeen muutosta viikonlopuksi luokseni ja menimme juhlimaan. Kaikki tuntui olevan ihan ennallaan ja koti tuntui heti kodikkaammalta, kun ystävä saapui kylään. Vietimme viikonlopun joka muutti elämääni vielä enemmän. Puolison kanssa huomasimme molemmat olevamme kiinnostuneita toisistamme. Olin innoissani siitä, että kaikki tämä tapahtui ystävän ollessa luonani ja asuminen kaukana ei tuntunut enää isolta asialta, koska hän oli siinä silloin näkemässä sen mikä on nyt arkeani.

Lähennettyäni puolisoni kanssa vähentyi soittelut ja yhteydenpito. Kaikki energiani meni kahdessa työpaikassa, uusissa ihmisissä ja puolisoon tutustuessa. Sitä ei edes silloin ymmärtänyt, kuinka huono ystävä olin. En muistanut kysellä tarpeeksi kuulumisia ja pitää yhteyttä edes vähän kerralla, silti molemmat ystäväni jotka olivat ainoastaan jääneet muuton jälkeen rinnalleni olivat aina tavoiteltavissa, kun heitä tarvitsin.

Tarkkaan en muista milloin olen viimeisen kerran nähnyt heitä, mutta pariin vuoteen en ole kumpaakaan entisistä parhaista ystävistäni nähnyt. Yhteydenpito alkoi pikku hiljaa hiipumaan kokonaan ja elämät vei mukanaan. Toinen ystävä muistaa minua syntymäpäivinä ja näinä muutamina vuosina myös laittanut vanhoja kuvia meistä arkistojen kätköistä.

Pidin itseäni pitkään huonona ystävänä, koska molemmat heistä oli aidosti ihmisiä joiden kanssa ystävyys aina vain loksahti paikalleen, vaikka teininä oli ollut vuosia jolloin emme olleet ystäviä ollenkaan. Myöhemmin tajusin, ettei kaikki vaan välttämättä kestä ja se on ihan okei, tälläisissä asioissa on turha etsiä syyllistä. Olen 23-vuoden aikana menettänyt yhtä lapsuuden ystävää lukuunottamatta kaikki muut ystävät, kaverit ja tutut. Elämässäni on ainoastaan pysynyt kaikkien vuosien ajan perheeni, joihin on kaikista vahvin side. OLYMPUS DIGITAL CAMERALopetettuani turhan syyllistämisen itseäni kohtaan, aloin arvostamaan enemmän ja enemmän ystävyyttä. Olen aina ollut ihminen joka ei päästä helposti ihmisiä lähelle ja rima on noussut vuosien myötä aina vain korkeammalle. Puolisoni on paras ystäväni, jonka kanssa olen löytänyt ystävyys siteen parisuhteen vierelle. Silti monesti ikävöin ystävyyttä, ei ole helppoa olla aikuinen ja löytää kiireisistä ihmisistä uusia ystäviä.

Olen liian nössö ja liian muuttunut oottaakseni yhteyttä vanhoihin ystäviini. Avaisinko yhteydenotolla vanhoja asioita turhaan, olemme kaikki varmasti aivan eri ihmisiä, enkä haluaisi enää menettää heistä kumpaakaan uudestaan. En tiedä tulisko meistä kahvilla käyviä kavereita jotka muistelisivat menneitä. Joskus tuntuu, että on parempi jättää avain laatikkoon ja laittaa laatikko kiinni, tietäen ettei laatikon lukkoa saisi enää auki. Siksi mietinkin mitä voisin heille vielä sanoa sen tutun 19-vuotiaan Ninnin suusta viimeiset sanat. OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirje sinulle ystävä

Helsinkiin muutto vaikutti enemmän, kuin koskaan uskoinkaan meidän ystävyyteen. Ensinnäkin olen pahoillani siitä, että en osannut olla parempi ystävä, tiedän etten ollut tarpeeksi läsnä sinun elämässä muuttoni jälkeen, vaikka sinä olit aina kuuntelemassa minun murheitani. Haluan kiittää kaikesta mitä olet eteeni tehnyt. Kiitos kaikista nauruista, itkuista ja hetkistä kanssasi. Sain jakaa paljon ajatuksia, unelmia ja salaisuuksia kanssasi ja kaikki ne kulkevat aina sydämessäni. En koskaan unohda ystävyyden merkitystä sinun ansiostasi, sinä olet osa sitä mitä minusta on nykypäivänä tullut ja vaikket uskoisikaan meidän ystävyys on ollut elämäni tärkeimpiä asioita. 

Annathan minulle anteeksi, koska pelkään sinun vihaavan minua. En tiedä tuleeko tämä kirje sinulle koskaan perille, mutta toivon sinun viimeistään tietävän ajatuksissa mitä olen aina sinulle halunnut sanoa. Olit sitten missä päin maailmaa tahansa, toivon sinulle kaikkea hyvää. Olet upea ihminen ja haluan, että uskot itseesi vaikeina hetkinä. Jos mietit millaista elämä oli neljä vuotta sitten, miten sen hetkiset asiat tuntui vaikeilta silloin ja katsot itseäsi nytten, huomaat ettei ne vaikeudet olleet mahdottomia. Toivon, että olet päässyt eteenpäin asioissa jotka pitivät sinua ennen paikallaan. Toivon, että olet löytänyt vierellesi hyvän puolison ja ystäviä, koska olet ansainnut onnellisen elämän. Meistä tuli vihdoinkin aikuisia jota odotimme nuoresta asti. Ja nykyään joskus toivon olevani vielä se 15-vuotias ja ajavani skootterilla kanssasi.

-Nipa

Erilaisia tapoja yhdistää biker shortsit 2/3

Erilaisia_tapoja_yhdistaa_biker_shortsit_2_3_1Erilaisia_tapoja_yhdistaa_biker_shortsit_2_3_2Erilaisia_tapoja_yhdistaa_biker_shortsit_2_3_3Elokuussa aloitettuani tämän biker shortsien postaussarjan pelkäsin kelien tulevan vastaan. Perjantaina pidettiin puolison kanssa treffi-ilta ja tiesin heti minkä asun laittaisin. Kuten tässä postauksessa paljastinkin, pukevani mekkojen alle shortsit jotta välttyy vilauttelulta, hokasin tämän asun olevan täydellinen seuraavaan biker shortsi postaukseen.

Mustat biker shortsit sopivat täydellisesti neulemekon alle pitkien bootsien kanssa, jotka näkyy neuleen halkiosta. Tämä koko asukokonaisuus on ehdottomasti lempparini tänä syksynä. Tätäkin asua pystyy muokkaamaan monella tapaa ja siitä juuri tykkäänkin vaatteissa, joita osaa ja pystyy yhdistelemään erilailla.

Tämä asu on täydellinen vastapaino niille asuille, jotka eivät ole niin naisellisia. Olen täysin mieliala pukeutuja ja tämä asu on semmoinen, jonka puen päälle tietyllä tuulella. Täytyy olla itsevarma, iloinen ja rakkautta ilmassa, kuten juuri tuona päivänä olikin. Jos ihmisellä on itsevarmuutta hän kantaa asun niin täydellisesti päällään ja tuona päivänä rokkasin tätä asukokonaisuutta aivan täysillä ja sen myös näki ohikulkijat.

On erikoista nähdä miten joskus kävelessä ihmisjoukossa sulaudut kaikkien sekaan ja ympärillä kaikki on harmaata, kun taas joinakin päivinä ylläsi leijailee sädekehä ja kaikki ihmiset hymyilevät ja katsovat sinua (tai asuasi.) Nämä kuvat oli ihana ottaa ja tallentaa muistiin, koska olin niin onnellinen. Moni asia teki niin onnelliseksi ja hymyni tarttui, vähintäänkin puolisolle ja vietimme ihanan illan katsomassa uusimman (joka nyt hieman rikkoo tätä söpöys kuplaa) IT leffan.Erilaisia_tapoja_yhdistaa_biker_shortsit_2_3_5Erilaisia_tapoja_yhdistaa_biker_shortsit_2_3_7Erilaisia_tapoja_yhdistaa_biker_shortsit_2_3_8Pilvilinnat rakoilee myös ja onnellinen viikonloppu sai eilen ihan hirveän käänteen, kun töihin mennessä jouduin pelkäämään henkeni puolesta. Kirjoitin ajatuksiani ylös, mutta en vielä tiedä tulenko tätä kokemusta ikinä kertomaan. Siksi haluankin muistuttaa kaikkia, älkää pitäkö itsestäänselvyytenä näkevänne rakkaitanne uudestaan. Lähdin töihin onnellisena ja pelon hetkellä muistin -onneksi sanoin lähtiessäni puolisolle rakastan sinua. Joskus ne sanat sanotaan viimeistä kertaa, eikä rakkautta voi koskaan näyttää ja antaa toiselle liikaa, joten muistakaa rakastaa arjen kiireen keskelläkin.

-Ninni

Lapsuuteni myytiin

Elämässä tulee aikoja jolloin on päästettävä irti ja mentävä eteenpäin ihmisistä ja asioista. Henkilökohtaisesti olen elämässä oppinut päästämään ihmisistä irti, vuosien vaihtuessa ja elämän muuttuessa. Aina se ei ole helppoa, mutta siihen on tottunut ja tiedän, jos jostain ihmisestä täytyy päästää irti, se on tarkoitettu niin ja se on pidemmälle vain hyvä asia.

Silti olen juurtunut moniin asioihin, jotka tuo turvallisuuden tunteen ja yksi niistä on 14 vuoden ajan ollut meidän kotikoti. Olen nuoresta asti yrittänyt ajatella, ettei mihinkään esineeseen pidä kiintyä liikaa, jos esimerkiksi kotona syttyy tulipalo, niin esineitä ei jäisi murehtimaan. Väistämättä kodissa tulee oltua esineitä joissa on muistoja, mutta nyt luopumisen kohteena on kokonainen talo ja tontti.

Vuonna 2005 vanhempani rakensivat perheellemme kodin, jonne mahtui meidän koko perhe viiden kissan kanssa. Tämä talo on erityinen, koska siellä asuimme vielä kaikki yhdessä ja olimme kokonainen perhe ennen yksi toisensa jälkeen pesästä pois lentämistä.

Vaikkei se ollutkaan ensimmäinen meidän kotikoti, vaan suurimpia lapsuuden muistoja löytyy jokaiselta lapselta edeltävästä kodista. Tuostakin kodista muuttaminen tuntui vaikealta, vaikka olin vasta ykkösluokkalainen. Muistan vieläkin paremmin pikku metsän puut ja salaisen kuopan, kuin oman laukkuni sisällön. Myönnän muutaman kerran ajaneeni tuon talon ohitse, vain nähdäkseni talon ja muistelevani, kuinka saparopäinen tyttö yritti pelata isoveljien kanssa polttopalloa takapihalla. Jo pelkästään sen talon ajattelu tuo samaan aikaan hymyn suupielille ja silmät kosteiksi.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERATämä on ollut kuukauden ajan asia joka on pyörinyt päässä, kuin tivoli vaihtuvien mielipiteiden kanssa. On vaikeaa päästää irti asiasta, joka on tuntunut olevan osa omaa identiteettiä, se on talo joka edusti komeudellaan Juutisia. Kotiin vievä tie ja ympräillä olevat maisemat olivat niin tuttuja ja niin omaksuttuja, että on vaikeaa edes ajatella jonkun toisen omistavan nyt ison palan lapsuuttani.

Kummitytön kolmivuotis synttäreillä näin tyhjyyttään kaikuvat huoneet. Ikioman ensimmäisen huoneen jonka tapetin sain päättää lapsena. Huoneet joissa on paiskottu ovia vihaisina teini-vuosina. Huoneet joissa on juhlittu monet rippijuhlat, valmistujaiset ja jopa yhdet nimijäiset. Huoneet joissa on itketty onnesta ja surusta. Huoneet, jotka on täyttänyt itsensä rakkaudella.

Nyt ne huoneet täyttyvät uusien asukkaiden tavaroilla, jotka ei tietenkään omasta mielestä sovi sinne, koska kaikki laitettiin tip top kuntoon vuosien ajan. Huoneet täyttyvät uusien asukkaiden onnella, surulla ja toivon mukaan hyvällä elämällä. Näistä huoneista rakentuu talo, joka rakennettiin rakkaudella ja se rakkaus välittyköön uudelle tuntemattomalle perheelle, joka toivottavasti saa viimeisestä kotikodistani yhtä tärkeän turvapaikan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERANyt tuli aika myös sanoa hyvästit kaupungille, jossa ystävystyin monien ihmisten kanssa, jossa menetin ystäviä, jossa sain paljon uusia kokemuksia ja jossa vietin elämäni vaikeimpia vuosia teininä. Vaikken tiedä tuleeko vanhempieni uusi asunto olemaan kotikoti minulle, on se silti paikka jossa perheemme kokoontuu ja tulee uusia muistoja, siihen ei onneksi tarvitse sitä tiettyä yhtä paikkaa. On siis ihanaa vihdoinkin leikata se viimeinenkin naru joka piti kiinni, niin hyvissä, kuin huonoissakin asioissa vanhassa kotikaupungissa.

-Ninni

Epäsuositut mielipiteet: Miksi pidän laihoista malleista

Blogeissa rakastan postaussarjoja ja pitkään olen halunnut aloittaa mielipidekirjoituksiin perustuvan postaussarjan. Blogeissa oli pitkään yksi postaus johon oltiin listattu epäsuositut mielipiteet ja jo tuolloin halusin tehdä myös omani. Kummiskin yhdessä postauksessa on vaikeaa käsitellä montaa mielipidettä, varsinkin jos sitä ajatusmaailmaa haluaa avata enemmän.

Myönnän jännittäväni sitä, kuinka näillä postauksilla tulee olemaan monesti vahva sanoma, koska mielipiteistä puhuminen tuntuu olevan aina hieman riskiä. Meillä jokaisella on mielipiteitä asioista ja varsinkin niistä asioista, jotka erityisesti koskettaa omaa elämää. Joten oli aihe mikä tahansa josta kirjoitan mielipiteen, muistutan sen olevan juuri minun mielipide -se ei ole väärä, eikä oikea, mutta se on minun. Jos meidän ajatukset eivät kohtaa tässä asiassa se on enemmän, kuin okei. Mielipiteitä saa sanoa, kunhan niillä ei pyritä loukkaamaan ketään ja tämä on erityisen tärkeää muistaa täällä somessa! Haluan tehdä epäsuosituista mielipiteistä postauksen verran kirjoitusta, jotta varmasti saa kaikki ajatukset siitä aiheesta kirjoitettua.

Miksi pidän laihoista malleista

Jonkin aikaa sitten näin videon Ylex:n somessa siitä, miten meidän pitäisi mahtua 0 kokoon. Videosta jäi paljon ristiriitaisia fiiliksiä, koska en ole kokenut kenenkään koskaan osoittavan kaupan muovista mallinukkea ja sanovan -sinun täytyy mahtua tähän samaan kokoon. Olen jonkin verran aina seurannut keskusteluita siitä, kun ihmetellään miksi mallit ovat aina vain laihoja ja tämä keskustelu tulee varmasti olemaan ikuista -jopa silloin, vaikka malleja olisi erikokoisia.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAItse olen normaali painoinen nuori nainen, joka monesti ostaa vaatteensa nettikaupasta. Myymälässä harvemmin katson mallinukkeja ja miten vaate istuu niiden päällä, koska ne ovat muovia, ne nyt vaan sattuu roikottomaan sitä vaatetta siinä esillä. Olen myös ollut työssä, jossa mallinukeille laitetaan vaatteita päälle ja supistetaan nuppineuloilla mallinukelle istuvammaksi. Tätä voisi verrata hyvin esimerkiksi ruokamainoksiin ja miten salaatteja kiillotetaan lakalla -eli tehdään niistä mainoksiin mahdollisimman houkutteleviksi.

En pidä sanasta normaali painoinen, mutta se nyt kuvastaa varmaan helpoiten vartaloani niin, että jokainen ymmärtää mitä sillä haen. No tämän kokoisena, kun olen ja ostaessani nettikaupasta vaatteita haluan nähdä vaatteen ihmisen päällä, joka vastaa omaa kokoani. Tämä auttaa näkemään miten tietynlaiset vaatteet laskeutuu ja istuu mallien päällä ja tässä auttaa vielä monesti se, jos mallin käyttämä koko ja pituus on kerrottu vaatteen tiedoissa, kuten Nelly.com sivusto tekee.

En arvostele miltä kukin näyttää, onko mahamakkaroita, tai selluliittia, koska mallien työssä se ei vaikuta vaatteen pukemiseen ja kantamiseen mitenkään. Rakastan jos mallit kantaa vaatetta kuvissa hyvin ja tuo niillä muutamilla erilaisilla kuvilla vaatetta hyvin esille. Se, että malli on suhteellisen samoissa mitoissa kroppani kanssa auttaa itseäni hahmottamaan kuvaruudun avulla vaatteet itseni päälle. Jos vaatetta kantaa huomattavasti erikokoisempi ihminen, vaikeuttaa se hahmottamista miten vaate laskeutuu pienempi kokoisen päälle ja tämän takia pidän laihoista/normaalikokoisista malleista.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAHaluan välttää aina hutiostoksia ja nettikaupassa ostaessa tutkin vaatteita tarkkaan niin materiaalin, istuvuuden ja tarpeen muodossa. Suurimman karsinnan vaatteesta tekee materiaalit, koska on tiettyjä materiaaleja joita haluan välttää. Seuraavana tulee istuvuus, jos vaate ei laskeudu toivotulla tavalla kuvassa näkyvän mallin päällä (joka on samoissa mitoissa kroppani kanssa) on turha ostaa vaatetta edes kotiin kokeiltavaksi.

Olen ehdottomasti sen kannalla, että enemmän erikokoisia malleja ja varsinkin nettikaupan sivuille. Asiakkaiden olisi helpompi nähdä mahdollisimman samankokoisella mallilla tuotteet päällä, jolla myös vältyttäisiin hutiostoksilta ja turhalta palautus rumbalta.

Meidän jokaisen kroppa on uniikki, siksi erilaiset vaatteet istuu niin erilailla. S koon mallin vaate ei näytä samalta L kokoisella, varsinkin jos vaatteessa on esimerkiksi paljon laskeutuvaa kangasta ja eroo perusvaatteista erilailla. Siksi olisi mahtavaa, jos jokainen pystyisi peilaamaan edes hitusen verran nähdäkseen miten tietynlainen vaate laskeutuisi/istuisi omassa kropassa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAToivon tän postaussarjan olevan tervetullut tänne muiden lifestyle postauksien joukkoon tuomaan jotain suurempaakin sanomaa. Toivon näiden postauksien tuottavan puheenaiheita ja jos meidän ajatukset kohtaa, tai ei niin olisi mahtavaa jatkaa keskustelua kommenteissa teidän kanssa. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

-Ninni

Erilaisia tapoja yhdistää biker shortsit 1/3

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAÄäneen ei edes tarvitse varmaan sitä sanoa, kuinka biker shortsit ovat olleet tämän kesän suosituin trendi. Olen hieman trendejä vastaan ja sitä, että ostetaan vaatteita trendien mukaan ja unohdetaan ne vaatteet seuraavan vuoden trendien saapuessa. Silti omistan biker shortsit ja ne on olleet kovassa käytössä, mutta ostinko ne vain trendin takia?

Ensinnäkin olen todella huono seuraamaan mitään trendejä, jossain vaiheessa niihin väistämättäkin törmää instagramissa ja monien bloggaajien päällä, jolloin tulee ahaa elämys -tämä se trendi tällä hetkellä on. Rakastan sisustamisessa ja pukeutumisessa omaa tyyliä ja kaikki vaatteet ovatkin hankittuja sillä, mistä itse tykkää ja mikä miellyttää omaa silmää. Vaatteissa tulee tarkasti harkittua ennen ostopäätöstä sopiiko miellyttävä vaate aikaisempien vaatteiden kanssa, niin ettei vaatekaapista tule sillisalaattia. Tällä tavalla on tullut rakennettua asukokonaisuuksia ja niihin sopivat täydellisesti myös biker shortsit.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAMustat biker shortsit on niin helpot yhdistää ihan mihin tahansa asuun ja siksi nämä on olleet kesän mahtavin hankinta vaatekaappiin. Parhaimpana yhdistelmänä oon tykännyt laittaa löysän paidan päälle ja pitää asun yksinkertaisena. Tässä asussa rakastan älyttömän paljon miten pohja on neutraali ja väriä tuo ihanan rento kauluspaita ja erilainen reppu, punaisilla yksityiskohdillaan.

Puhun paljon yksinkertaisesta tyylistä, koska nään oman tyylini hyvin simppelinä. Jokainen näkee kaikki asukokonaisuudet ja vaatteet erilailla, joten mielenkiinnosta kysynkin, onko teidän silmään asuni yksinkertaisia ja simppeleitä?

p.s. blogiani pystyy nykyään seuraamaan myös Blogit.Fi sivustolla! Suora linkki löytyy tuosta sivusta, koneella selaajille ja puhelimella selaajille skrollaamalla sivun ihan loppuun. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

-Ninni