23-vuotias eikä vieläkään unelma-ammatissa

Hellou!

Viime viikolla tuli pidettyä (vahingossa) taukoa blogista. Torstaina alkoi 9 päivän työputki, jonka huomasin muutaman päivän tehtyäni töitä. Väsähdin heti huomattuani seuraavan vapaapäivän olevan vasta viime viikon lauantaina. Olen aikanaan kirjoittanut postauksen, jossa kerron miten selviytyä työputkesta, joka kannattaa käydä lukasemassa jos asia on omassa elämässä aiheellinen.

Vietin jokaisen työpäivän jälkeisen vapaa-ajan pelkästään sohvalla katsoen netflixiä ja aikaisilla nukkumaanmenoilla. Tämä viikonloppu on mennytkin yrittäen selviytyä työstressistä ja epätoivoisella rentoutumisella. Viikonlopun aikana olen ollut todella herkkä, suuttunut pienestäkin asiasta (kuten se etten saanut leikattua kuumaa pizzaani ja se nyt oli sitten puolison vika tietysti, olihan hänen takiaan kummiskin yli puoli vuotta sitten kadonnut pizzaleikkurimme.) Olen haukkunut itseäni niin rumasti, ettei itsetunto ole kuin romuttunut alaspäin ja tämä kaikki sen takia, koska teen työtä joka ei ole unelmani.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASomen kautta eletään aikaa jossa tulee ainakin itselläni törmättyä jatkuvasti keskusteluihin, kuinka yhä nuoremmat tekevät unelmatyötään. Tähän asti olen vain ja ainoastaan inspiroitunut näistä ihmisistä ja saanut kannustusta siihen, kuinka vielä joskus voin sanoa tekeväni juuri sitä työtä jota rakastan.

Työputken jälkeen aloin pähkäilemään todella paljon sitä mitä haluaisin saavuttaa töiden suhteen ja polttavimpaan kysymykseen -mikä olisi unelma-ammattini. Mikä työ olisi semmoinen jota rakastaisin tehdä, työ jonka takia jaksaa nousta. Ja onko jokaiselle olemassa unelma-ammattia?OLYMPUS DIGITAL CAMERAHeräsin siihen todellisuuteen, että olen jo 23-vuotias ja verrattuna moniin muihin he olisi saavuttanut tässä iässä jo todella paljon. Tiedän vertailun olevan tyhmää, mutta töiden suhteen olen aina halunnut tähdätä korkealle. Haaveissani on monia erilaisia ammatteja joita haluaisin tehdä, on realistisia ja niitä jotka kannattaa jättää vain ajatuksiin.

Kuten sanoin viikonlopun aikana olen nokittanut itsetuntoani alaspäin ja suurimmaksi osaksi sen takia, etten ole saavuttanut työtä jolla olisi merkitystä. Kukaan ei tule hakemaan sohvalta sinne töihin, mutta toki on ensin vain listattava ne mahdolliset työt jota haluaisi tehdä. Pienenä tyttönä ajattelin aina, ettei mikään ole mahdotonta. Tiedän sen olevan tänä päivänäkin totta, mutta olen lisännyt siihen perään -kunhan olet valmis tekemään paljon töitä sen eteen. Yhden lapsuuden ajatuksen olen silti kuopannut -elämä ei ole kuin satua. Vaikka silti kuvittelen onnelliset loput ja ratsastavani valkoisella hevosella auringonlaskuun.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOlen 23-vuotias ja teen työtä jota en rakasta. Olen valmis tekemään sitä työtä ja siinä samalla pitämään kaikki mahdolliset ovet, ikkunat ja kattoluukut auki kaiken uuden puolesta. Uskon ja tahdon tekeväni vielä työtä jota rakastan, jonka takia tässä elämässä olisi suurempi merkitys, koska työ on asia jota meidän tarvitsee tehdä, joten voin vielä uhrautua tekemään muita töitä ennen sitä täydellistä kymppiä.

Vaikka en koskaan saavuttaisikaan unelma-ammattiani, tulen saavuttamaan elämässäni paljon muuta kympin arvoista. Silti kaikki on tavoittelemisen arvoista ja se unelma-ammatti tulee varmasti vaihtumaan vuosien mittaan useamman kerran. Se voi olla myös uhka, tai mahdollisuus.

Parhainta tässä muutamassa vapaapäivässä oli se, kuinka puolisoni antoi kiukutella siitä, kuinka en saa pizzaani leikattua. Hän antoi itkeä kuin pienen vauvan väsymystään ja sen takia ei ollut muuta mahdollisuutta, kuin kiukutella mitättömien asioiden takia. Pienet kiukunpuuskat puhdistaa omaa mieltä kummasti ja nyt unohdan kaikki itseni haukkumiset ja nostatan itseluottamuksen takaisin sinne missä sen kuuluukin olla. Toki myös tulevana viikonloppuna aion hemmottella puolisoani kiitokseksi, koska hän kannusti tavoittelemaan tämän hetkistä unelma-ammattiani.

-Ninni

Miksi lopetin vaatteiden merkitsemisen blogissa

Muistan ensikosketukseni blogimaailmaan ollessani ammattikoulussa, kun aikaa piti tuhlata tietokoneella. Kävin muutamaa muotiblogia lukemassa silloin tällöin ja muistan kuinka ihmettelin, miten bloggaajilla on varaa ostaa koko aika uusia vaatteita. Olen tästä aiheesta puhunut tässäkin postauksessa, milloin sisäistin sen ettei aina tarvitse olla jotain uutta.

Blogin pitäminen on ehdottomasti kasvattanut kuluttajana todella paljon, joskus oli aika jolloin luulin, että pitää ostaa ja olla sitä uutta päällä. Näin jälkeenpäin se oli hassua, koska tuolloin harvemmin otettiin puolison kanssa asukuvia ja vielä etsin sitä omaa tyyliäni todella paljon. Toki vieläkin tulee huomattua, kuinka oma tyyli vaihtelee ja siksi olen vihdoinkin sisäistänyt sen, kuinka omassa tyylissä voi olla monia erilaisia puolia ja se on vaan rikkaus.

Viime syksynä sisäistin viimeistään sen, etten tarvitse aina uusia vaatteita vaan on normaalia pukea samoja lemppari vaatteita jotka näkyy asukuvissa ja silti ne kuvat voivat olla erilaisia ja uniikkeja. Viime syksynä aloin myös hieman kyllästymään merkkaamaan samojen vaatteiden ostopaikkaa kuvien alle.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAPohdin pitkään onko järkeä merkata vaatteita, käyttää aikaa siihen ja tajuta se, että samat asiat toistuu todella usein. Selasin paljon erilaisia muotiblogeja ja hain inspiraatiota miten toteuttaa vaatteiden merkitseminen. Hyvin vähän löytyi blogeja joissa puhuttiin vanhojen vaatteiden käyttämistä ja se vaikeutti sitä mitä olin etsimässä. Halusin löytää juuri niitä jotka oikeasti käyttää samoja vaatteita useasti ja ne näkyvät usein blogissa ja asukuvissa.

Etsintöjen jälkeen päätin tehdä sen mitä olin pitkään ajatellut, joulukuussa merkitsin viimeisen kerran asukuviin, mistä tuotteet olivat ostettu. Ajattelin ensiksi vain kokeilla miten merkkaamattomat postaukset luonnistuu. Huomasin säästäneeni siinä aikaa ja myös aloin enemmän luottaa siihen omaan tekemiseen.

Blogeissa monesti kallistutaan samanlaisuuteen ja siksi on vaikea yrittää erottua joukosta, jos kaikki tehdään samalla kaavalla. Rikoin yhden kaavan ja vaikkei sillä mitenkään erityisesti erottuisikaan on se ehdottomasti askel eteenpäin.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaatteiden ostopaikan merkkaamattomuudelle on syvempikin tarkoitus

En lopettanut merkkaamista pelkästään postauksien nopeuttamisen takia ja sillä, että voisin erottua hiuskarvan verran joukosta. Vuosien ajan olen enemmän ja enemmän alkanut miettimään omaa kuluttamista ja some on yksi niistä pahimpia. Nettishoppailusta on tullut niin helppoa ja siksi itse vältän klikkailemasta muiden somettajien merkkaamien vaatteiden perään. Vaatteiden merkkaamattomuus on ehkä pieni teko myös hillitä jonkun teidän ostohaluja.

Uskon pienien tekojen vaikuttavan siihen, ettei nettishoppailua tehtäisi niin paljon, koska itse olen taipunut ostamaan juuri niiden pienien tekojen takia. Jos somessa olen nähnyt jollakin kivan vaatteen päällä ja siihen on merkattu yritys on helppoa klikata yrityksen sivuille katsomaan valikoimaa. Jos on yhtään huono päivä ja hetken huumassa, tulee helposti ostettua hutiostoksia ja myös niitä trendi tuotteita joiden käyttö loppuu yleensä trendikauden päätyttyä.

Päätökseeni vaikutti myös, kuinka monet vaatteeni ovat vuosia vanhoja eikä niitä ole varmastikkaan saatavilla, joten olisi hassua merkata niitä kuin uusia. Haluan tuoda enemmän ja enemmän esille sitä, kuinka paljon meistä jokainen voi vaikuttaa omalla kuluttamisella ja vaatteiden ostaminen on yksi suurimpia, joilla pystytään vaikuttamaan.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAMyöskin nykyään kommentoidaan harvoin blogeja, joten ehkä tässäkin on pieni syy kommentoida ja kysyä jonkin kiinnostavan tuotteen perään. Tämmöinen ajatus tuli vielä mieleen tähän postauksen loppuun miksi lopetin vaatteiden merkitsemisen täällä blogissa.

Huomasiko joku teistä sen, ettei postauksissa ole ollut tuttuun tapaan vaatteiden ostopaikkaa merkattuna, vai onko se vaan tapa jonka luulee olevan oleellinen tieto lukijoille?

-Ninni

Ainut suomalainen joka ei juhannusta vietä

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAJuhannus, se kesän kohokohta monille suomalaisille. Juhla johon liittyy perinteitä perheen ja ystävien kesken. Pidempi viikonloppu, jolloin voi mennä mökille rentoutumaan ja juhlimaan. Juhla jolloin sattuu ja tapahtuu niin iloisia, kuin surullisiakin asioita.

Meidän perheessä on vuoden tärkeimpiä juhlia ollut isän & äitienpäivä, joulu ja omat syntymäpäivät. Vappu oli lapsena hassuttelun aikaa, jolloin iskä toi töistä omat heliumpallot kaikille ja koulussa värjättiin hiukset vappuvärillä kivikoviksi, että suihkulle oli todellakin tarvetta. Se hassuttelujuhla on saanut jatkoa kummitytön kasvaessa ja se lapsen ilo ilmapalloista on vaan maailman suloisinta.

Mutta entäs se juhannus? Jos uskallan myöntää, niin ilman lunttaamista en muistanut mitä juhannus tarkoittaa. Meidän perheellä ei ole koskaan ollut omaa mökkiä mistä monesti tämä juhla perustuu ”mennään mökkeilee juhannukseksi.” Vietin ihka ensimmäistä kertaa juhannusta täytettyäni 18-vuotta vanhempieni ja isosiskon kanssa kotikotikaupungin paikallisessa tanssilavalla. Se oli hauskaa ja vaikka siitä onkin jo viisi vuotta aikaa, niin se oli ehdottomasti yksiä kesän parhaimpia muistoja ikinä.

Tämä on myös se ajankohta, jolloin iskän toivotus hyvää juhannusta osuu oikeina päivinä. Ellei hän ole vaihtanut sen joulun toivotuksiin, tai johonkin muuhun yhtä hassuun tapaan toivottaa hyvää päivänjatkoa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAEn yhtään ihmettele miksi juhannus on monille kesän odotetuin asia. Jos sen ajan käyttää rakkaimpien ihmisten kanssa, en keksi mitään muuta parempaa mitä elämässä voisikaan tehdä.

Juhannuksesta ei ole siltikään muodostunut perinnettä juhlia sitä mitenkään ja mieluusti olisin tämänkin ajan voinut olla töissä. Meidän perhe on yleensä muuten kesäisin kokoontunut yhteen viettämään grillijuhlia ja milloin milläkin nimityksellä olevia illanistujaisia. Tärkeintähän on viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa ja mieluusti sitä tekee enemmän, kuin vain kolme kertaa vuodessa.

Tämän juhannuksen vietän blogijuttuja tehden, salilla käyden, nauttien hyvistä keleistä, siivoten kodin kaikki ylimääräiset laatikota ja jopa ehkä elämäni ensimmäisellä hieronta käynnillä! Joten ei valittamista tässäkään juhannuksessa suomalaiselle joka ei sitä mitenkään vietä. Ehkä otan hieronnassa käynnin juhannusperinteeksi, tai kaappien siivouksen, kummatkin kuulostaa yhtä houkuttavilta.

-Ninni

Vietättekö te juhannusta mökillä, vai onko jotain muita perinteitä mitkä pitää juhannuksena toteuttaa?

Näin vältyt vilauttelulta

Kesä, lämpö ja vihdoinkin aika suomessa jolloin pilkkihaalarit ja mummokalsarit voi laittaa muutamaksi kuukaudeksi kaappiin piiloon. Monet on sanonut viime vuoden olleen liian lämmin kesä, mutta vilukissana toivon tän kesän olevan vähintään yhtä lämmin. Muutamat ihanat kesäsäät on jo ollut, jolloin on voinut fiilistellä shortseja ja kesämekkoja, näitä siis ehdottomasti lisää.

Ne kaikki jotka tuntevat ja seuraavat mua somessa, tietää etten teinivuosien jälkeen ole välittänyt yhtään siitä, että itsestään paljastelee mitään ylimääräistä. Käytän harvoin toppeja ja pienehkön rintavarustuksen takia käyttämissäni topeissa ei tissit vilku. En ole ikinä käyttänyt shortseja joissa pakarat vilkkuu ja hameet on aina ollut pidemmät, kuin vesirajaan asti.

Haluan vielä ehdottomasti painottaa sitä, että jokaisen kokoinen ja näköinen saa pukeutua miten haluaa, mutta nämä on vaan miten en itse halua pukeutua ja näyttäytyä. Olen omaksunut tyylin jossa seksikkyys ei tarkoita paljasta pintaa, enkä koe itseäni itsevarmaksi jos alakerta vilkkuisi jokaiselle bussissa kanssa matkustajalle ja tissit pomppisi jokaisen vastaantulevien silmissä.Nain_valtyt_vilauttelulta_1Nain_valtyt_vilauttelulta_2Nain_valtyt_vilauttelulta_4Nain_valtyt_vilauttelulta_3Vilauttelulta välttyy monella tapaa ja oma salaisuuteni on mukavat shortsit! Tämän ihanan mekon kanssa käytän muutaman vuoden vanhoja H&M:stä ostettuja treenishortseja jotka ovat mukavaa kangasta, eikä mekon alla tunnu miltään. Tämä ihana kukkamekkohan on todella pitkä ja sivussa oleva halkiokaan ei nouse niin korkealle, että normaalisti istuessa ja kävellessä alta vilkkuisi mitään. Silti tykkäsin pelata varman päälle tämän pistäessä ja se tuli myös tarpeeseen.

Kävimme puolison kanssa syömässä Itsudemossa ja meidän ehdoton lempparipaikka on loossi, missä joutuu hieman taipuisasti istahtamaan. Meinasi vieressä olevilla naisilla mennä sushit väärään kurkkuun ja wasabit nenään, kun tuijottivat miten korkealle nostan mekon noustessani. Olisin varmasti itsekkin katsonut samanlailla ellei mekon alta olisi vilkkunut jo ajoissa neonväriset shortsit, joten katseet olivat ihan kohdallaan. Siltikään mekko ei noussut niin paljon korviin, että lyhyet shortsit olisivat vilkkuneet jolloin näiden naisten kurkkiminen –nytkö näkyy jotain, olisi loppunut. Mekko näytti siis toimivan hyvin ilman vilauttelua yksinäänkin.Nain_valtyt_vilauttelulta_5Nain_valtyt_vilauttelulta_6Nain_valtyt_vilauttelulta_7Nain_valtyt_vilauttelulta_8En ole nunna, mutta rakastan kehoani ja haluan pitää sen omana. Haluan kehoni olevan mun, eikä kaikkien somea käyttävien nähtävillä. Tämä on aihe mistä saa mielenkiintoisia keskusteluita aikaan ja viimeisin keskustelun kävin työkaverini kanssa. On ihanaa jutella tästä asiasta ihmisten kanssa jotka ajattelee samanlailla, sillon ajatukset tuntuu klikkaavan todella hyvin yhteen.

Silti olisi mielenkiintoista jutella jonkun toisen kanssa joka tykkää ottaa instaan niitä kuuluisia herutuskuvia. Se olisi mieltä avartavaa, vaikka rokkaisin silti aina mielummin nunnalookkia.

-Ninni

Minne katosi mallin haaveet -vai katosiko?

Hellou!

Jotkut teistä varmaan muistaakin blogin alkuajoilta, kuinka muutettuani Helsinkiin kävin ottamassa mallikansiokuvat. Se oli yksi hauska kokemus, josta oli pieniä ajatuksia jatkon suhteen, mutta ei koskaan isoja suunnitelmia. Aikanaan kirjoitin postauksen -minustako malliksi, mutta se on päätynyt roskakoriin blogia uudistaessa. Nyt olisi ollut hauska lukea ajatuksia mitä silloin oli, vaikka muistan vielä tekstin aika hyvin.

Pienenä rakastin katsoa huippumalli haussa ohjelmia ja pienenä kuulin paljon, kuinka siinä olisi minulle täydellinen tulevaisuus. Ne kehut oli aina kannustavia varsinkin nuorelle tytölle, joka tykkäsi kuvitella millaista olisi olla malli.

Nykypäivänä varmasti monet tietää millaista mallimaailma on, tai ainakin mitä siltä vaaditaan. Aikanaan aiemmassa postauksessa aukaisin sitä ajatusta myös ja sitä, kuinka en pystyisi olla muiden arvosteltavana kroppani koon takia.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASiivotessa kotia löysin cd levyt jolle mallikansion kuvat oltiin poltettu katsottavaksi ja siitä tuli koko ajatus taas mieleen, käytinkö rahaa turhaan hetkelliseen mielihaluun, vai oliko noiden kuvien ottamisesta mitään hyötyä. Blogistahan voi päätellä sen, että tykkään olla kuvattavana ja varsinkin puolison kanssa, joka tuo itsevarmuutta kuvaushetkiin.

Mallikansion kuvia ottaessa sain aikanaan vielä enemmän itsevarmuutta omaan tekemiseeni ja siitä innostuinkin ottamaan enemmän ja enemmän asukuvia. Sain paljon kehuja jo koekuvissa ja varsinkin nähdessä sen tason, kuinka kaikilla ei ollut sama kohtalo. Tiesin kyseisen firman olevan vain valokuvausstudio, jonka takia homma olikin hauskaa ja huoletonta.

Sydämeeni jäi jo noilta ajoilta ajatus, vaikka en koskaan haluaisi olla malli niin jonkin näkönen malleilu kiinnostaisi. Meni vuosia kunnes tajusin mitä tämä malleilu olisi mitä voisin toteuttaa ja nyt uskallan jo tämän ajatuksen sanoa ääneen. Minusta ei koskaan tule tarpeeksi laihaa mallin mittoihin, mutta urheilumalli olisi tavoittelemisen arvoinen johon voisin pyrkiä, jos tilaisuus tulisi.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKokonaan ei ole mallin haaveet kadonnut ja kuten kerran asiasta jutellessani työkaverin kanssa totesin, jos ikinä mallimaailma avautuu normaalipainoisille olen varmasti käsi pystyssä osoittamassa kiinnostusta. Kuvattavana olemisessa on niin monta erilaista juttua mikä tekee siitä kokonaisuudesta mielenkiintoisen. Sen takia kuvattavana olemiseen ei kyllästy, koska aina pystyy oppimaan jotain uutta itsestään ja kehostaan.

Tällä hetkellä olen niin tyytyväinen, että saan olla kuvattavana blogin puolesta ja koko somen takia. Se on hauskaa ja varsinkin, kun itseään ei ala kritisoimaan. Kameran eteen sopii jokainen, riippumatta omasta koostaan.

-Ninni

Kuinka moni on myös pienenä harjoitellut catwalk kävelyä, tai leikkinyt olevansa malli?

Joka asuun sopivat kengät

Hellou!

Nyt pudotaan taas maanpinnalle ja mennään takaisin arkiseen tottumukseen, puhun siitä, kuinka älyttömän ison suosion edellinen postaukseni alle 1000 seuraajalla et ole uskottava somettaja saikaan. Kiitokset kaikille vielä ihanista kommenteista, ihan huikeeta oli huomata, kuinka oma kirjoitus pystyy tavoittamaan niin paljon ihmisiä.

Tänään on hyvä päivä laittaa asukuvat yhdistä lempparikengistä, jotka on olleet monet vuodet asujen pelastus, mutta näin kesän lähestyessä joutuu talvikenkien sekaan varastoon. Tyylissäni on selkeitä luottovaatteita joilla tulee loihdittua asu, kuin asu mieleiseksi ja nämä kengät ovat monien asujen varma valinta.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAAikanaan omistin älyttömän paljon erilaisia kenkiä ja silti tuntui, ettei mikään ollut napakymppi mihinkään asuun. Silloin vaatekaappini sisälsi vain ihania erilaisia vaatekappaleita, mutta ei mitään ajatusta niiden yhtenäisyydestä ja varsinkaan kenkien kohdalla. Muistan omistaneeni kauniit tennarit, mutten koskaan käyttänyt niitä. Ne eivät sopineet mihinkään asuun, silti säilytin niitä vuosia toivoen joku päivä niiden päätyvän jalkaan asti. Sitä päivä ei ikinä tapahtunut, vaan kengät päätyivät kirpparille myyntiin suurimman osan muiden vaatteiden kanssa.

Vuosia sitten löysin nämä kengät, joista tosin nämä kyseiset ovat uusi pari, mutta malli sama. Siistit, tyylikkäät, neutraalit kengät mitkä sopivat asuun, kuin asuun. Kevääseen, syksyyn ja myönnän talsineeni viime talven myös näillä kengillä. Mukavat kengät joilla saa luotua yksinkertaisiin ja myös erilaisimpiin asuihin pisteen.

Tyylini on hyvin yksinkertainen, tykkään pienistä yksityiskohdista, kuten koruista luomaan kivaa mielenkiintoa. Harvoin räjäytän niin, että koko asu olisi tosi värikäs, tai kirjava, mutta kauniisti yhdistettynä sekin toimisi. Kenkien täytyy olla mukavat, käyttökelpoiset ja monikäyttöiset, siksi nämäkengät ovat saaneet pitää ykköspaikkansa jo vuosien ajan.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAViimeksi tein samantyylisen postauksen lempparihousuistani, tästä linkistä pääset lukemaan aikaisemman postauksen. Tästä on näköjään muodostumassa postaussarjaa, mutta täytyy sanoa ettei heti tule mieleen esimerkiksi paitaa, joka on se kaikista parhain jokaiseen asuun. Saa nähdä jos tällä otsikko teemalla tulee jatkettua ja jos tulee, siitä olisi hauska lopuksi kasata yhteen kehumani vaatteet yhdeksi asukokonaisuudeksi!

-Ninni

Millaset kengät on sun tyylin kulmakivi ja ne mitkä pelastaa jokasen asuvalinnan?

Alle 1000 seuraajalla et ole uskottava somettaja

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAIhanan paha some josta voisi puhua paljon eri näkökulmista ja silti päätyä samaa tietä sen käyttämiseen ja olemiseen osa arkea. Tuun myöhemmin puhumaan somen käyttämisestä omasta näkökulmasta muutamallakin eri postauksella, mutta tänään haluan kertoa siitä miten pienenä somettajana koen somen ihmeellisen maailman.

18-vuotiaana latasin instagramin ja aloin tutustumaan sen ihmeellisen maailmaan. Mikä ensimmäisenä nousi pinnalle oli tykkäysten määrä ja se kuuluisa seuraajien määrä. Asuin tuolloin pienellä paikkakunnalla omistaen muutamia kavereita, joten seuraajia oli ihan muutamia tuttuja, sukulaisia, tutun tuttuja ja naapurin serkun koiran ulkoiluttaja. Vaikka tuolloin kirjoitin jo blogia en kokenut sitä sen kautta ongelmaksi, kuinka monta seuraajaa instagramissani oli. Vasta muutettuani Helsinkiin ja vuosien mittaan alettuani tosissaan miettimään blogin suuntaa, alkoi myös kasvaa mielessä jännitys seuraajista. Miten yksi numeroluku sivun yläreunassa voi merkatakkin niin paljon omaan tekemiseen.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOlen monella tapaa kiitollinen ollessani pieni somettaja, koska saan tehdä paljon virheitä ja etsiä omaa juttuani rauhassa. Vuosien mittaan tavoitteet ovat kasvaneet ja haave ei kummiskaan ole olla aina pieni somevaikuttaja, mutta aika näyttää tietysti sen mihin suuntaan tulee lähettyä.

Instagramissani on tällä hetkellä alle 500 seuraajaa ja pienelle juntille se ihmismäärä on paljon, koska niitä tuttuja ja sukulaisia on vain vähäsen. Olen ahkerasti poistanut feikkikäyttäjiä, joten lukukin on ennen näyttänyt suuremmalta. Mystinen luku mikä koostuu ihmisistä, niistä tutuista, somettajista, inspiraatiota hakevista, utelijaista ja kannustajista. Miksi siitä tuli niin tärkeä osa itseään ja omaa tekemistä?

Tämä aihe nousi pintaani pitkästä aikaa sillä, kun halusin liittyä ryhmään jossa autetaan toisten somettajien tilejä näkymään enemmän. En välitä niistä jotka kehuvat kaikkea sen takia, koska some nyt on vaan niin ihanaa. Tavoitteeni tämän tyylisessä ryhmässä olisi löytää tuttuja Helsingistä, joiden kanssa käydä kuvaamassa ja jakaa tätä blogimaailmaa.

Tähän ryhmään en päässyt sen takia, koska instagram tililläni ei ole 1000 seuraajaa. Olin liian pieni, mitätön ja epäpätevä liittymään kymmenhenkiseen someryhmään. Myönnän, että tunsin ensin hieman kiukkua ja sitten totaalisen mitättömyyden tunteen. Tuleeko minusta koskaan uskottavaa bloggaaja, jos tililläni ei ole suuria seuraajamääriä?

En ole pitkään aikaan laittanut yrityksille yhteistyöpyyntöjä, koska olen alkanut ajattelemaan heidänkin vain haluavan ne suuret julkisuuden henkilöt mainostamaan tuotteitaan. Käyn töissä, enkä tarvitse yhteistöitä elantoani varten, mutta haluan niistä kerryttää kokemusta, vaikka olenkin pieni somevaikuttaja.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASeuraajat ovat kansa joiden avulla noustaan, se ei olekkaan ihan mitätön luku, kun haluaa nousta ja saavuttaa tavoitteita, mutta se on mitätön luku elämässä. En halua sen vaikuttavan tekemiseeni, kuinka iso luku seuraaja palkissa lukee, tai blogin kävijämäärissä. Haluan tehdä somea silti yhtä suurella intohimolla ja kokematta mitättömyyden tunnetta. Somettamiseni voi jäädä harrastukseksi, mutta sitä haluan tehdä niin kauan kuin intohimoa löytyy.

Olen kirjoittanut blogia jo monta vuotta ja olen niin kiitollinen pienestä lukijakunnastani, pienet asiat kannustavat ja siksi etenen pienin, mutta varmoin askelin. Olit sitten isompi somettaja, tai pienempi, ainut asia mikä merkitsee on kunhan teet omaa juttuasi intohimolla ja tyytyväisin mielin.

-Ninni

Onko seuraajamäärät koskaan vaivannut teitä ja miten olette selvinnyt siitä ajatuskuplasta?