Ikäkriisi täytteinen vuosi

Hellou!

Huhtikuu on mun lemppari kuukausi monessakin mielessä, on pääsiäinen ja sillon ihmiset koristelee koteja enemmmän mun lemppari värillä. Ja tottakai parhain asia koko vuodessa ja huhtikuussa on oma synttärit! Pitkään aikaan ei synttärit ole tuntuneet mitenkään ihmeellisiltä, odottanut vain rakkaimpien synttäritoivotuksia ja ekstrana ilahtunut muiden muistamisesta.

Koko 23-vuoden ikä on osoittautunut hyvin ikäkriisi iäksi. Tässä vuoden mittaan on toki tapahtunut paljon asioita, mutta ennemmin ikäkriisi on tullut huumori asioissa enemmän esille. Yksi parhaimmista kavereistani on paljon nuorempi ja hänen kanssaan koen monta kertaa -en olekkaan enää se 19-vuotias joka voi huoletta elää. Koen olevani jo aikuisen iässä ja menevän tiettyyn muotiin. Odotan itseltäni aikuismaisia tähtäimiä tulevaisuuden suhteen, kuin enää baarissa riekkumista, tai koti sohvalla chillailua päivästä toiseen.

Olen nuori ja tulen aina olemaan nuorekas, mihin vaikuttaa myös monet elämäntavoitteet. En varmaan koskaan tule olemaan se 30-vuotias nainen joka kuumottelee perheen perustamisesta, vaan ennemmin 30-vuotias maailmalla reissaava hilda-huoleton.

Koin viimeiset neljä vuotta hukanneeni elämästä ja herääväni nyt, kun kohta alkaa nuori humpuuttelu ikä olla ohitse ja elämässä pitäisi olla jotain tasapainoista ja aikuismaista. Jokainen luokittelee oman elämänsä ja tavoitteet tiettyyn ikiin. Itse pidän alle 20-vuotiaita vielä niinä ihmisinä jotka voivatkin riekkua baarissa suurempia huolia. Sen jälkeen alkaa tulla enemmän ja enemmän vastuuta. Lähempänä 25 vuotta koen, että elämässä pitäisi olla jo tiedossa suuremmat suunnitelmat, myös jotain valmiiksi rakennettua pohjaa ja tavoitteet joita lähteä toteuttamaan ja elämään.Ikakriisi_taytteinen_vuosi_1Ikakriisi_taytteinen_vuosi_2Ikakriisi_taytteinen_vuosi_3Ikäkriisi on ollut hyvin läsnä, jopa liiankin läsnä pitkän aikaa. Nyt toivon, kun pian mittariin kääntyy 24 alan rauhoittumaan ajatuksen kanssa siitä, että epäonnistumiset on sallittuja oli missä iässä tahansa ja, että milloin vain voi alkaa rakentaa uutta polkua eri unelmia kohti. Ja ajatus siitä lohduttaa paljon, että olin sitten 23, 33, tai 53 tulen aina olemaan nuorekas ja elämän nälkäinen juntti ja se on hyvä asenne elämää kohtaan.

Myöskin ikäkriisiin auttaa se, että valitsee seuraansa vanhempia ihmisiä! Haha, se on piristänyt kummasti, koska heihin peilattuna sitä taas huomaa, että silti tässä vielä nuoria ollaan. Vaikka samaan aikaan mielen lyttää kaupankassa, joka ei kysy henkkareita ostaessa saunabisseä.

-Ninni

Muutto takaisin vanhempien nurkkiin

Hellou!

Muutama viikko on vierähtänyt hyvinkin nopeasti, arjet töissä 8h päivää tehden ja muutamat viikonloppu vapaat on tullut nautittua ihmisten seurasta. Kuten tässä postauksessa puhuinkin muuton tulevan olevan vaikeaa, surullista ja jollain tapaa jopa ahdistavaa, olen silti yrittänyt ajatella tätä koko muuttunutta elämäntapaa tämän hetken mahdollisuutena.

Mahdollisuutena olla lähempänä perhettä, mahdollisuutena tehdä vihdoinkin paljon töitä (kuten aikuisuuteen kuuluu), mahdollisuutena tienata rahaa, mahdollisuutena suunnitella paremmin tulevaisuutta ja mahdollisuutena kokeilla uutta elämäntapaa monellakin tavalla.Muutto_takaisin_vanhempien_nurkkiin_1Muutto_takaisin_vanhempien_nurkkiin_3Tällä hetkellä asun vanhempieni luona heidän uudessa kodissa. Kesällä he myivät kotikotimme, enkä sinne olisi edes takaisin muuttanutkaan. Ensimmäistä kertaa olen Tampereelainen ja koko ajatus tuntuu vieläkin, että vietän vain pitkää viikonloppua vanhempien luona ja, että kohta sitä palataan takaisin kotiin Helsinkiin.

Tuntuu hieman hassulta olla kohta 24-vuotias, joka muutti takaisin vanhempien luokse. Mutta mitä enemmän sitä tilanteensa tietää, sitä järkevämpi tämä ratkaisu tällä hetkellä on. Muuttaminen on ensinnäkin hyvin raskasta ja olen senkin puolesta jäämässä hetkeksi aikaa vanhemmille, koska muutaman kuukauden sisällä tehdyt muutot on saanut voimat jo loppumaan.

Tällä hetkellä haluan myös keskittyä täysin töihin ja ensimmäistä kertaa, kun tekee täysipäiväistä työtä on pakko ottaa jostain rytmistä kiinni. Painin vieläkin huonojen rauta arvojen kanssa, joka näkyy vahvana väsymyksenä, siksi valmis koti ja stressaamattomuus kotiin liittyvissä asioissa helpottaa jaksamisen kohdalla huomattavasti.

Kaikki jotka yhtään tätä junttia tuntee, tietää stressin olevan toinen nimeni. Nyt olen halunnut keskittyä täysin töihin, omaan henkiseen jaksamiseen, omaan fyysiseen hyvinvointiin ja korjaamaan kaikkia vaurioita, jotta tästä juntista tulisi joskus taas se itsevarma ja tasapainoinen tyyppi.Muutto_takaisin_vanhempien_nurkkiin_2Muutto_takaisin_vanhempien_nurkkiin_4Muutto asioita Tampereen sisällä olen ajatellut katsoa elämän mukaan. Tällä hetkellä haluan olla fiksu rahan käytössä ja karsia ylimääräisiä kuluja, jotta oma taloudellinen tilanne olisi tulevaisuutta ajatellen hyvässä mallissa. Myöskään tällä hetkellä ei ole kiire etsiä asuntoa ja suurimman säästön tekee, kun ei joudu maksamaan nyt kalliita vuokria.

Asuminen vanhempien luona on ollut nyt helppoa ja ihmiselle joka on hieman läheisriippuvainen, tuntuu just nyt hyvältä olla ihmisten ympäröimänä. Tottakai on hetkiä jolloin ei jaksa olla sosiaalinen –varsinkin aamuisin. Mutta onneksi vanhemmat ovat oppineet temperamenttisen luonteeni jo nuoresta asti, ja omaa tilaa saa menemällä vähintään itse tuulettumaan muualle. Muuttoa takaisin vanhemmille pidän ennemmin isona mahdollisuutena ja koko Tampereelle tuleminen on tällä hetkellä mahdollisuus saada asiat menemään paremmin ja saamaan tulevaisuus näyttämään kirkkaammalta.

-Ninni

Pahin vastustajani on peilissä

Viime aikoina olen joutunut uppoutumaan itseeni hyvin paljon. Olen aina tiedostanut olevani tyyppi, joka aina ajattelee muiden etua ennen omaansa. Rakastuneena teen kaikkeni toisen eteen ja ystävyyssuhteissa yritän aina ajatella muita. Vaikken näissä asioissa mikään hyvä olekkaan. Kun omistaa temperamenttisen luonteen ja siihen päälle vielä helposti stressaavan piirteen, on pyörä valmis poljettavaksi. Syksyllä erottuani puolisosta, kaikki sanoi kuinka nyt voin sinkkuna keskittyä itseeni ja omaan hyvinvointiin.

Neljään vuoteen, kun ei ole ajatellut pelkkää itseään on välillä jopa ahdistavaa, kuinka nykyään on niin paljon aikaa ajatella vaan omia asioita. Tähän alle puoleen vuoteen on mahtunut niin paljon hyviä hetkiä ja hetkiä jolloin olen ajatellut kaiken menevän hyvin. On ollut paljon hetkiä jolloin olen ylpeä itsestäni ja onnellinen vain itseni kanssa. Vastapainoksi on myös paljon niitä hetkiä, kun mikään ei tunnu miltään. Kaikki tuntuu ahdistavan ja missään ei koe onnistumisen riemua.Pahin_vastustajani_on_peilissa_1Pahin_vastustajani_on_peilissa_2Pahin_vastustajani_on_peilissa_3Pahin_vastustajani_on_peilissa_4On ollut paljon opittavaa itsessään ja se matka siinä on vasta alkanut. Mietin liikaa mitä muut ajattelevat ja millaisen kuvan muut saavat minusta. Mietin paljon millaisen kuvan jätän, vaikka en edes itse tiedä mikä se oikea kuva on ja voiko niitä kuvia olla kaksi täysin erilaista. Yhden asian olen ainakin oppinut itsestäni -sisälläni asuu yö ja päivä.

Olen tutustunut paljon uusiin ihmisiin ja monesti mietin, muistaako he minusta yön vai päivän. Näkeekö he minut aurinkona, vai kuuna. Voiko ihmiset nähdä sen, miten jonkun luonne voi olla niin erilaiset toisistaan, mutta silti ihminen on sama. Uusiin ihmisiin tutustuessani kannan jonkin näköistä pelkoa sisälläni. Kun itse on tullut satutetuksi, alkaa paljon miettiä sitä, etten ikinä halua olla ihminen joka satuttaisi muita. Mitä jos joskus ollessani stressaantunut ja ahdistunut, annan huonon kuvan, tai sanon jotain väärää.Pahin_vastustajani_on_peilissa_5Pahin_vastustajani_on_peilissa_6Pahin_vastustajani_on_peilissa_7Tällä hetkellä stressi alkaa painaa muuttuvan elämän takia. On inhottavaa myöntää, mutta olen se ihminen joka tällä hetkellä on aamuisin pukenut päällensä naamarin ja lähtenyt hymy suupielillä töihin. Kotiin tullessa voin riisua naamarin, antaa muutaman kyyneleen tulla ja mennä nukkumaan. Olen ihminen joka nauttii pienistä asioista, varsinkin viime aikoina ystävien seura ja ihanat asiat ovat tuoneet oikeankin hymyn suupielille. Eilen en pystynyt olla stressaamatta vanhempien nähden ja illalla itkin, kuinka huolestutan läheisiäni.

Samaan aikaan haluaisin sanoa kaikki on hyvin, mutta kaikki ei ole hyvin. Tällä hetkellä olen poikki, stressaantunut, peloissani ja surullinen. Yritän olla miettimättä liikaa asioita, mutta aikaa tuntuu olevan liikaa, jolloin asiat alkaa paisumaan päässä. Olen liian ankara itselleni, moitin itseäni aina ajatellessani liikaa asioita. Odotan itseltäni koko ajan enemmän, mutten silti tiedä missä asioissa haluaisin parantaa.Pahin_vastustajani_on_peilissa_8Pahin_vastustajani_on_peilissa_9Pahin_vastustajani_on_peilissa_10Pahin_vastustajani_on_peilissa_11Tällä hetkellä toivoisin olevan lauantai, jolloin muutto olisi hoidettu. Saisin asua jo läheisten ympäröimänä, koska yhdestä asiasta voin olla varma -jos jokin tämän suuren aukon sydämessäni korjaa on se rakkaus. Läheisyys, välittäminen ja rakkaiden ihmisten seura on asia minkä takia olisin ollut jo valmis muuttamaan heti. Odotan pitkiä keskusteluita lemppari ihmisten kanssa, odotan hitaita aamuja kahvipöydässä jonka äärellä on ihmisiä. Odotan sunnuntai lenkkejä ja kevään tulemista, koska nämä pienet asiat saavat ahdistuksen ja stressin unohtumaan. Toivon mukaan ennen kesää peilistä ei enää tuijota pahin vastustajani, vaan ihminen josta olen ylpeä ja jonka kanssa olen valmis tekemään virheitä, ilman turhaa syyttämistä.

Vaikka omistan luonteen jossa on kaksi vahvaa vastakohtaa, on se vain itsestäni kiinni kumman puolen annan vaikuttaa enemmän ja kumpi puoli jättää sen viimeisen sanan.

-Ninni

Epäonnistuminen vai mahdollisuus

Hellou!

Kiirettä on puskenut viikonlopun jälkeen, josta mainistin tässä postauksessa, kuinka isot asiat jäivät mieleen pyörimään. Instagramissa ja Snapchatissa mua seuraavat on saaneetkin kuulla mitä juntin elämässä tulee tapahtumaan. Snapchat on mulle semmonen paikka johon on ehdottomasti helppo vuodattaa onnen ja surun kyyneleitä ilman kaunistelematta sitä somekuvaa.

Viime viikkoon mahtui sisälle monta isoo asiaa. Jos tämän vuoden alussa joku olisi kysynyt miten näät vuoden 2020 menevän, empä olisi ajatelutkaan vastauksen voivan olla myös tämmöinen -Tulen irtisanoutumaan työstä joka on henkisesti ollut hyvin raskasta yli 2 vuoden ajan, tulen myös irtisanomaan asuntoni jonka sain juuri näyttämään kodilta ja muutan töiden perässä Tampereelle.Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_1Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_2Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_3Kyllä luitte oikein, juntin matka jatkuu Tampereen suuntaan. Kaikki tämä alkoi siitä, kuinka surkuttelin miten rahaa pitäisi tienata, laskut maksaa ja 700€ vuokra ja tuntisoppari on vain 23h. Sain mahtavan työtarjouksen jota jäin pohtimaan. Tiesin, jos haluan asiani mahdollisimman nopeasti kuntoon olisi tehtävä isoja ja vaikeitakin ratkaisuja.

Helsinki on mun unelma, ainut paikka josta saa nautintoa asuessaan. Tampere ei ole mua koskaan kiehtonut ja samalla hetkellä, kun päätin tarttua tähän tarjoukseen tiedän sydämessäni, että Helsinkiin juntti vielä tallustaa takaisin. Tämä elämänmuutos tulee tuntumaan epäonnistumiselta. Haluan asua Helsingissä, mutta nyt kaikista fiksuin ratkaisu on päästää hetkellisesti irti unelmasta ja olla, kuin aikuinen.Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_4Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_5Epaonnistuminen_vai_mahdollisuus_6

Mitä nyt sitten oikein tapahtuu?

Teen viimeisen työvuoroni 13 päivä ja saan vihdoinkin sulkea ikuisesti sen oven, joka vei niin paljon mehuja jaksamisesta. Lauantaina tehdään muutto, eli tasan tarkkaan 10 päivän päästä! Näillä suunnitelmilla muutan alkuun vanhempien luokse, jotta saan säästettyä rahaa ja katsottua asuntoa rauhassa Tampereelta.

Tällä hetkellä on ollut niin kiire, että on pakko ottaa stoppia ylimääräisestä. Blogia tulen nyt päivittämään hetken aikaa miten kerkeän. Olen karsinut kaiken ylimääräisen, koska koko fokus täytyy olla töissä ja pakkaamisessa. Olen yrittänyt myydä mahdollisimman paljon tavaroita, koska yritän suorittaa muuton mahdollisimman vähäisellä tavaramäärällä. Tässä menee samalla siis tämmöinen kevätsiivous!

Ja tietysti se loppuaika täytyy myös rauhoittua ja rentoutua. Kerrottuani muutosta julkisesti olen joutunut pitämään puhelimen äänettömällä, koska hermot on mennyt jatkuvaan puhelimen ääneen ja musiikkia kuunnellessa se on erittäin ärsyttävää. Olen silti ollut niin kiitollinen miten ystävät ja tutut ovat olleet innoissaan ja tsempanneet, koska muutto on niin ristiriitainen asia mulle, etten tiedä miten sitä pysyy kasassa muuttopäivänä.

Silti mahdollisuus saada työ täysillä tunneilla on nykyään melkein mahdotonta ja se, että on rakastavat vanhemmat jotka auttaa aikuista lastaan, on jotain minkä takia tämä ei ole epäonnistuminen. Tämä on ainutlaatuinen mahdollisuus saada elämä pitkästä aikaa hymyilemään ja olen onnellinen, että joskus osaan luopua jostain tehdäkseni jotain oikein!

-Ninni

Viikonloppu joka laittoi monet tunteet pintaan

Tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Bistro Naapuri kanssa!

Milloin viimeksi olet kokenut viikonlopun, johon mahtuu niin paljon erilaisia tunteita? Kolmessa päivässä koin ylpeyttä, ikävän loppumista, pitkiä keskusteluita, rakkauden täytteisiä haleja, kuulumista jonnekkin, jännitystä, hyvää ruokaa, hyvää viiniä, humalan, krapulan, ahdistusta, noloja tilanteita, lyhyet yöunet, surua, kyyneleitä, turvan tunteen, ja mahdollisuuden jollekkin uudelle ja jännittävälle.

Viikonloppu lähti käyntiin kummitytön tarhassa tärkeän ihmisen päivän merkeissä johon menimme yhdessä äidin kanssa. Ei ole mitään ihanempaa näkyä, kuin nousta junasta ja nähdä aina yhtä kaunis ja säkenöivä äiti vilkuttamassa radan toisella puolella. Tuntui siltä, kuin olisin palannut kotiin, vaikka oltiinkin Hämeenlinnassa, jossa koti ei ole. Tuona hetkenä tajusin sen, että koti on siellä missä rakkaimmat on ja vaikka fyysinen koti olisi muualla, niin silti se koti on aina siellä missä elämän tärkeimmät ihmiset ovat. Oli se sitten tuntemattoman paikkakunnan juna-asemalla.

Perjantaina päivä jatkui isoveljen kanssa kahvien merkeissä, jolloin aloin miettimään elämää ihan erilailla. Tämä on asia josta en vielä uskalla puhua ääneen, josta silti haluaisin puhua, mutta en vielä uskalla. Viikonloppuna Tampere näytti valoisanpuolensa ja kaikki ihmiset siellä. Siitä on vuosia aikaa milloin viimeksi olen Tampereella viettänyt aikaa, enkä koskaan ajatellut näkeväni sitä mahdollisuuksien paikkana.

Viikonloppu_joka_laittoi_monet_tunteet_pintaan_1

Viikonloppu_joka_laittoi_monet_tunteet_pintaan_2

Viikonloppu_joka_laittoi_monet_tunteet_pintaan_3

Kolmessa päivässä koin paljon erilaisia tunteita, mutta päällimmäinen tunne koko tuosta viikonlopusta on täydellinen seura hyvän ruuan ja viinin parissa. Pääsimme veljeni kanssa nauttimaan Bistro Naapurin älyttömän hyvästä ruuasta. Tiedättekö fiiliksen, kun tiedät muutaman asian mitä ruokasi tulee sisältämään, mutta jo ensimmäisellä suullisella kaikki odotukset ovat räjähtäneet päässä.

Rakastan ruokaa yli kaiken ja silti harvoin tulee koettua niitä hetkiä, milloin ruoka vie makunystyrät taivaaseen. Jos jokin asia koko Tampereesta jäi mieleen tästä viikonlopusta, on kuinka jo odotan seuraavaa kertaa jolloin pääsen syömään Naapuriin, joko tuon saman annoksen, tai kokeilemaan jotain ihan uutta.

Viikonloppu_joka_laittoi_monet_tunteet_pintaan_4

Viikonloppu_joka_laittoi_monet_tunteet_pintaan_6

Viikonloppu_joka_laittoi_monet_tunteet_pintaan_5

Loppu viikonloppu hurahti nopeasti ja sunnuntain junamatka Helsinkiin oli ensimmäinen pitkään aikaan, kun kotiin meneminen tuntui ristiriitaiselta. Tällä hetkellä perheen ja ystävien kannustus on ollut äärettömän tärkeää. Toivon nyt jonkun universumin ihmeellisyyden olevan edes kerran puolellani ja saisin mahdollisuuden jollekkin uudelle, jännittävälle ja ihmeelliselle elämänmuutokselle.

Jokainen tarvitsee onnellisuutta, onni ja tasainen tulevaisuus on nyt se minkä takia olen valmis tekemään töitä ja uhrautumaan jopa epämukavuusalueelle. Haluan ja tulen puhumaan näistä asioista heti, kun tiedän miten asiat etenee ja tällä tavalla tiedän pystyväni kannustamaan muita, jotka pähkäileen unelmien ja järjen kanssa.

-Ninni