Miten paljon yksi kommentti voikaan tehdä

Aurinkoista torstaita tyypit!

Muutaman päivän ajan oon ollut iltaisin tosi ahdistunut ja moni asia on tuntunut raskaalta. Haluan näistä ahdistus asioista puhua teille vielä erikseen paremmin, kun aika on oikeampi. Ensin keskitytään siihen hyvään mikä aina tulee kaiken myrskyisen jälkeen. Just nyt mulla on se tunne, että tarviin kaiken hyvän ja positiivisen ympärille.

Ajatus tästä kirjoittamiseen heräsi siitä, kun äitini kanssa viestitteltiin. Äiti yleensä laittaa viestiä, jos jossain kirjotuksessa on kirjotusvirheitä. Äiti on ihana tuki joka on ymmärtänyt, kuinka haluan kehittyä lukihäiriön suhteen ja kuinka iso juttu se on ihmiselle, joka kirjoittaa harrastuksenaan paljon.

Sain viestin äidiltä tänään ja pieni asia viestin perässä muutti koko päiväni. Mieti kuinka vähän se on sulta kun sanot jollekkin, esimerkiksi olet kaunis, olen ylpeä susta, teet hienoa työtä. Se vie vain hetken, mutta se kuinka paljon se tuo sille toiselle on paljon enemmän.Miten_paljon_yksi_kommentti_voikaan_tehda_1Tästä viestistä teki todella erityisen juuri se, että minä Ninni Juutinen olen tehnyt oman äitini ylpeäksi. Se on iso asia ja näitä juttuja ei kuule liikaa, myöskin on ihanaa ettei näitä asioita liiallisuuksiin kuulekkaan, koska ne iskee sydämeen paremmin näin. Silti kehuja ja kehut mitkä liittyy nimenomaan omaan tekemiseen tekee todella paljon omalle itseluottamukselle.

Monta kertaa olen puhunut siitä, kuinka kehuja ei voi saada liikaa ja jos joku kommentoi kuvaani kauniita sanoja tuo aina vähintään hymyn suupielille. Myönnän saaneeni useasti jopa silmät märäksi luettuani jonkun ihanan kommentin. Päivinä jolloin seinät tuntuu kaatuvan päälle ja saa ihanan kommentin on se monesti päivän pelastus. Niin pieni asia, mutta oikealla hetkellä siitä tulee paljon suurempaa.Miten_paljon_yksi_kommentti_voikaan_tehda_2Miten_paljon_yksi_kommentti_voikaan_tehda_3Miten_paljon_yksi_kommentti_voikaan_tehda_4Miten_paljon_yksi_kommentti_voikaan_tehda_5Somessa yleisin kommentti kuvissa on ulkonäöstä, jota on helppo kehua ja siitäkin tulee tottakai todella hyvä mieli. Ulkonäkö ei ole itsestäänselvyys, eikä todellakaan se jos lisää kuvan, että kaikki pitäisi sitä kuvaa kauniina, tai näkisi vaivaa kommentoida siihen kehun. Tätä postausta varten aloin instagramin kautta etsimään kommentteja jotka muistan hyvin, kuinka hyvälle mielelle ne on tehnyt ja samalla nappasin muitakin kauniita sanoja.

Suurin osa kommenteista on ulkonäöllisiä asioita ja alettua pohtimaan kaikista eniten, niin parhaimmat ja eniten ne kommentit jossa on vielä jotain ”extraa” antaa vielä enemmän. Ne missä kehutaan omaa työn jälkeä esimerkiksi instagramissa sitä miltä kokonaisuus näyttää. Niitä missä kommentoidaan tekstiä ja sen sisällön olleen kiinnostavaa.

Halusin ottaa tän asian esille sillä, että jokainen uskaltaisi kommentoida enemmän niin tuttujen, kuin tuntemattomien kuvia ja tekstejä. Olen parantanut tätä tapaa itsekkin ja ottanut välillä ihan aikaa sille, että muistan kommentoida ja kehua muita. Ne jotka todella kovasti tekee somen eteen päivittäin töitä, tai isona harrastuksena, haluan heitä varsinkin kehua siitä sisällöstä jota he tuottaa. Tähän sopii niin hyvin sanonta –kohtele muita miten haluaisit sinua kohdeltavan!

Kuten aikaisemmin sanoin, se ei vie kauaa jos haluaa sen kauniin kommentin edes siitä ulkonäöstä jättää toiselle. Ikinä ei voi tietää, että onko sillä ihmisellä just nyt kaikki hyvin, vai onko esimerkiksi ahdistunut, kuten itse olen muutaman päivän ollut. Sitä en ole näyttänyt, enkä puhunut kuin puolisolleni ja siksi nyt kaikki ihanat kommentit, jopa menneetkin kommentit jota etsin tätä postausta varten on ollut todella mieltä kohentavia.Miten_paljon_yksi_kommentti_voikaan_tehda_6Miten_paljon_yksi_kommentti_voikaan_tehda_7Miten_paljon_yksi_kommentti_voikaan_tehda_8Miten_paljon_yksi_kommentti_voikaan_tehda_9Miten_paljon_yksi_kommentti_voikaan_tehda_10Tärkeimpänä vielä loppuun, muistakaa ihanat kehua itseänne! Rakasta itseäsi ja kehu silloinkin, kun ahistaa ja kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Aina ei voi olettaa jonkun toisen parantavan oloa, ei se paras kaveri, äiti, tai kumppani. Saatika juuri silloin, kun sitä eniten tarvitset ja siksi tärkeintä on muistaa kehua itseään ja olla tyytyväinen itseensä, vaikka just sillä hetkellä se ei tunnukkaan hyvältä.

-Ninni

Miten ulkonäköäni kommentoidaan negatiiviset ja positiiviset asiat

Hellou!

Naistenpäivän kunniaksi ajattelin tänään puhua ulkonäöstä ja miten pinnallista ajattelua joskus meistä varmaan kaikki kokee. Puhuin tässä postauksessa siitä, kuinka koulussa koin koulukiusaamista ala-asteelta yläasteelle asti. Kiusaaminen on yleensä nimittelyä ja silloin tuli kuultua milloin mitäkin.

Olen nuoresta asti ollut aina hoikka, oltiin veljeni kanssa perheemme nuorimmat ja hoikimmat valkotukkaiset tirriäiset. Ihan pienenä ei kokoani kommentoitu, kunnes neljännellä luokalla alkoi kiusaaminen. Silloin enimmäkseen laihuuttani kommentoitiin, kuinka lauta, tai tikku olen. Toisena kuulin myös, kuinka tissini ovat pienet ja niistä olin todella nuorena jo epävarma.

Yläasteella se siirtyi anorektikoksi haukkumiseen ja joskus tietämättömänä luulin, että minulla voisi olla anoreksia. Onneksi terveydentiedon tunneilla tuli opiskeltua ja järkytyin siitä miten kiusaaminen sai minut ajattelemaan tämmöistä. En siis aikaisemmin ollut tiennyt mitä anoreksia on ja ainoastaan, kun siitä puhuttiin oli se laihuudesta ”ootsä anorektikko, kun oot noin laiha!” Tiedettyäni tästä en enää välittänyt siitä, kuinka joku haukkuisi laihuuttani, koska on niitä jotka oikeasti sairastaa ja itselläni ei ollut mitään ongelmia laihuuteni kanssa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERANuorena kuulin muutamaan otteeseen luomistani naamassani, välillä positiiviseen sävyyn ja joskus hieman huonompaan sävyyn. Niistä ei niinkään ole kommentoitu haukkuen, mutta joskus niistäkin tuli oltua epävarma.

Pahimmat ulkonäön kommentoiminen juurtaa nuoruuteen ja 18-vuotiaana itseluottamukseni nousi paljon, enkä kokenut olevani liian laiha, tai välittänyt siitä minkä kokoiset tissini ovat. Rakastuin treenaamiseen ja urheilullin kroppa on aina ollut semmoinen jota olen ennemmin halunnut, kuin isot tissi tai luonnollisen kurvikkaat muodot.

Erääseen yhteiskuvaan puolisoni kanssa, joku random ulkomaalainen nainen kommentoi kuinka olen kaunis, mutta minulla on iso nenä. Myönnän, että siinä kuvassa valotus ja asento tekee nenästäni mymmelin nenää muistuttavan. Nenäni on ollut ainoastaan itseni keksimä epävarmuus kohta ja se oli ensimmäinen kerta, kun joku muu kommentoi sitä noin.

Nenäni on täydellinen kopio isäni nenästä ja reilu vuosi sitten ottamassamme yhteiskuvassa luonnontieteellisessä museossa näin, kuinka nenämme ovat identtiset ja aloin tykkäämään nenästäni enemmän. Se on tavallaan jokin hassun ihana muistutus juuristani ja ihanista vanhemmistani, kun itsessään näkee samoja ulkonäöllisiä piirteitä.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA18-vuotiaana nousi itseluottamus ja noistakin ajoista on jo kohta 5 vuotta, joten se itseluottamus on noussut vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Haukkumisia ei ole kuulunut ja vaikka kuuluisi tiedän, että ihmiset haukkuvat vain oman pahan olon takia. Rokkaan oman ulkonäköni ja kroppani kanssa ihan kympillä ja sitä fiilistä kohentaa aina postiiviset kommentit.

Mulle tulee aina punaposkille, kun joku kommentoi kuvaani jotain kaunista. Vaikka jotkut ajattelee, että turha on kommentoida kuvaan olet kaunis, jos siihen on jo kymmenen muuta kirjoittanut saman. Uskon, että jokaiselle yksikin positiivinen kommentti lisää tuntuu aina ihanalta.

Vaikka olen itsevarma ulkonäöstäni se ei tarkoita, että olisi itsestäänselvyys näyttäessään täydelliseltä uudessa selfiessä, jonka on ladannut instagramiin. En ikinä lisää kuvia joista en tykkää, mutta itseluottamus ulkonäön suhteen nousee lisää niistä ihanista kommenteista, joita välillä tulee kuviin.

Tärkeintä on itse viihtyä omassa kropassa, jos et viihdy niin älä kiusaa muita, koska näilläkin kiusaamisilla olisi voinut kenen tahansa suhtautuminen muuttua omaan ulkonäköönsä. Muistakaa jakaa positiivista mieltä, se tuo kehun saajalle ja myös sullekkin hyvää mieltä!

-Ninni

Kosmetiikkakaappi järjestykseen

Hellou!

Konmaritus, tai voiko sitä vaan suursiivoukseksi kutsua? No oli mikä oli, niin tavaroiden minimalisointi on tullut suureksi osaksi meidän taloutta ja tavaroiden järjestely on mielelle taas rentouttavaa. Puhuin tässä postauksessa tuosta kaappien siivoilemisesta ja miten lähteä itse käynnistämään tämmöistä projektia kotona ilman Konmarituksen oppeja.

Kosmetiikka on mulle ollut välillä semmoista jota on tullut hamstrattua mahdollisimman paljon kaappiin. Paljon erilaisia kasvonaamioita joita voi joka viikko käyttää, eikä koskaan kyllästyisi mihinkään, kun valinnanvaraa olisi. Okei ehkä hieman liioiteltua, mutta niitä kasvonaamioita on löytynyt kaapista turhankin montaa saman tyylistä.

EnnenOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tällä hetkellä ylimääräisiä tuotteita ei ole tullut, koska kuten aikaisemmasta postauksestakin pääsi lukemaan sen, että tämä tavaroiden minimalisointi ei ole ihan uusi juttu meidän taloudessamme.

Silti meidän vessan peilikaappi kaipasi siivousta ja tavaroiden järjestelemistä. Tuotteilla on ollut suurinpiirteinen järjestys, mutta silti ne on poukkoillut paikasta toiseen. Kaiken siivoominen on hyvä aloittaa kokonaan tyhjentämällä siivottava alue. Halusin samalla putsata kaapit, koska niitä ei vielä kesän muuton jälkeen ole putsattu. Vessan kaapit on myös semmoisia jotka kerää likaa helposti, purkeista valuu tuotteita ja pölyä pääsee kaappien välistä.

Ottaessani tuotteita yksitellen kaapista pois kävin ne samalla läpi. Pyyhin kostealla liinalla purkit ja katsoin samalla tuotteiden päiväykset. Ihmeellisen hyvin sitä muistaa milloin on tullut ostettua esimerkiksi jokin kasvonaamio. Freemanin kasvonaamio on ollut meillä todella pitkään käytössä ja sen päiväys oli hyvä tarkistaa samalla.

Jälkeen

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAIsoja muutoksia en kaappeihin tehnyt, hammasharjat pidin samalla paikkaa, koska niitä tulee aina automaattisesti tuosta kulmasta hamuttua. Oikeassa reunassa on puolison tuotteet jotka lajittelin samalla. Omat tuotteeni laitoin selkeästi alariville kasvojen kosteutustuotteet, kuten yörasvat, seerumit ja huulimaskin.

Alhaalta otin muovisen meikkitelineen pois ja siinä olleet huulipunat vein meikkipöydän laatikkoon. Tilalle ostin pienen puisen alustan, jossa on muutama kynsilakka, kynsiöljy ja muutama pienempi kasvotuote. Ilman mitään alustaa pienemmät tuotteet hukkuisi helposti kaapin syövereihin ja alustalla saa vähän skarppiutta kaappiin.

Keskitasolle laitoin kaikki kasvonaamiot ja kasvojen puhdistustuotteet. Tällä hetkellä olen käyttänyt meikinpoistoon pelkää Lumenen puhdistusemulsiota, joka ei kuivata ihoa ja kasvoista tulee pesun jälkeen ihanan pehmeät. Ylimmälle hyllylle meni kaikki hajanaiset tuotteet joita on vaan muutama omaa ryhmäänsä, kuten vartaloivoide, kynsilakanpoistoaine ja hiusöljy. Tällein järjestelemällä, tuotteet löytää paremmin ja myös rutiinien tekeminen on helppoa aamuisin ja iltaisin.

Ennen & jälkeen

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAJos jonkun vinkin voisin antaa olisi se ehdottomasti, ettei tyhjää tilaa kannata pelätä. Meillä on iso peilikaappi ja siihen vielä jatkettuna pienempi, jossa itselläni on käytössä yksi hylly koruille ja tuoksuille. Loput kaapista on puolison käytössä hänen tuotteilleen, joita löytyy yllättävän paljon. Nyt nekin on kummiskin siistissä järjestyksessä ja saa nähdä miten kauan molemmat jaksaa skarppaa siistinä pitämisen suhteen!

Kaappien ei siis tarvitse pursota tuotteista, koska ei meistä kukaan tarvitse kerralla samantyylisiä tuotteita montaa erilaista. Välillä, kun tulee uusia tuotteita haluaa päästä testaamaan niitä heti, vaikkei olisi vielä saanut edellistä tuotetta käytettyä loppuun ja se on silloin tällöin ihan suotavaa. Varsinkin semmoisten tuotteiden kohdalla mitkä kuluvat nopeammin, kuten kasvorasvat.

-Ninni

Elämänkerta pohjamudista tulevaisuuteen

Hellou!

Näin Sannan pannari blogissa postauksen, jossa hän esitteli itsensä ja aloin miettimään milloin olen itseni esitellyt, tai edes kertonut enemmän taustastani. Tästä alkujaan piti tulla hyvin samantapainen postaus, koulutyylinen esittely jossa kerrotaan niitä perusjuttuja, kunnes kirjoittamisesta inspiroituneena päätinkin kirjoittamaan elämäni sieltä pohjamudista tulevaisuuteen. Vuodatin monia kyyneleitä tätä kirjoittaessa, mutta uskon tämän tekstin myötä monien pääsevän kiinni paremmin monista asioista.

Palataan siihen perinteiseen esittelypostaukseen myöhemmin, jos tuntuu sille olevan vielä tarvetta. Nyt haluan avata elämäni teille, joten ota hyvä asento ja jos olet yhtään samanlainen herkistelijä, muutama nenäliina olisi paikallaan.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juuret & lapsuus

Eli moi, oon Ninni 22-vuotias juntiksi itseäni kutsuva likka Helsingistä. Tämä junttius pohjautuu lapsuuteeni, koska olen kotoisin landelta Tampereen lähettyviltä. Eli toisin sanoen landepaukku, ja paukuksi puolisoni minua kutsuukin. Olin ensin kertomassa, kuinka junttius tulee juuristani, mutta isäni on syntyjään Helsinkiläinen joten ne ei klikkaa hyvin keskenään. Eikä vanhempani juntteja ole, ehkä me lapset vain vähän ollaan.

Olen perheestä, jota ei muutamalla sanalla pysty kuvailemaan. Isä ja äitini ovat mulle olleet aina rakkaudessa inspiraatio ja ihania roolimalleja. Olen saanut viettää rakastetun lapsuuden viiden sisarukseni kanssa, joista jokainen on yhtä tärkeä osa perhettämme ja meistä jokainen rakentaa Juutisen perheen. Olen perheeni nuorin ja saanut rikkaudeksi neljä isoveljeä ja yhden isosiskon.

Meidät kasvatettiin erittäin hyvin ja kuinka kaikkea ei aina todellakaan saa, mutta en ole koskaan kokenut, että jotain olisi puuttunut. Meillä oli paljon juttuja lapsuudessa, siskoni kanssa kerättiin paljon Brätzejä joilla leikittiin todella pitkälle, silti ollaan perustuloisesta perheestä. Ei oltu liian hemmoteltuja ja asioiden eteen piti tehdä kotitöitä ja kuri oli silloin minunkin nuoruudessa vielä todella kova, mutta olihan se myös ansaittuakin joskus. On hullua ajatella miten hyvin kaksi ihmistä on voinut kasvattaa kuusi lasta yhtä saman arvoisesti, vaikka väistämättä nuorimpana olen ollutkin se söpöin. Isäni aina sanoikin minulle nuorena sinulla on vain yksi tehtävä ja se on olla söpö.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nuoruus

Nuoruus on ollut mulla todella kirjava ja täynnä kaikkea. Kun ykkösluokka oli lopuillaan muutettiin pienestä kunnasta viereiseen kylään. Niin nuorena muutos ei ollut vaikeaa ja tuolloin tykkäsin vielä koulusta, joten odotin aika innoissani uutta koulua. Suurin ikävä tuli meidän pikku metsää, jossa leikittiin ja koko taloa, se oli meidän rakas koti ja minun ensimmäinen semmoinen.

Kakkosluokalla tutustuin ensimmäisenä päivänä silloiseen parhaaseen kaveriini, jonka kanssa olimme kuin paita ja peppu. Olimme kilttejä tyttöjä, leikimme barbeilla oltiin, kotona sovittuun aikaan, tehtiin läksyt heti koulun jälkeen yhdessä ja harrastimme Cheerleaderiä yhdessä. Hänen muuttaessa pois, lapsuuteni sai aivan uuden käänteen.

Tutustuin uusiin ihmisiin, jotka olivat aivan erilaisia. Silloin huomasin miten luonteeni muuttuu väärässä seurassa. Näin jälkeenpäin, kun asioita on käynyt läpi ja miettinyt, se oli erittäin pelottavaa. En loistanut koulussa, koska vaikeuksistani oppia ei silloin tiedetty. Turhauduin koulunkäyntiin niin paljon ja väärät ystävät tekivät minusta surullisen, kiukkuisen ja kapinoivan. Olin vasta nelosluokalla ja tuntui, kuin olisin jo antanut kaikkeni kaikelle.

Silti välillä harrastin uusia erilaisia lajeja, harrastuksien parissa sain olla lapsi ja siellä oli ihania ihmisiä joiden seurassa pystyin taas olla normaali itseni. Harrastaessani yleisurheilua, muistan kuinka äitini sanoi kerran tullessaan hakemaan minut harkkojen jälkee, olet ihanan pirteä ja energinen. Sitä olinkin, vaikka tuolloin ei puhelimilla kirjoitettu, kuin tekstiviestejä oli se joskus näpytys sotaa kavereiden kanssa. Treeneissä sain unohtaa hetkeksi kaiken muun, kaikki riidat ja mitä lasten draamoja nyt olikaan meneillään.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yläaste

Yläasteen alkaessa pahin koulukiusaaminen alkoi, samaan aikaan silti tein paljon ystäviä. Meillä oli kiva tyttöporukka kasassa, vaikka koulun käytävillä jouduinkin pelkäämään tuleeko kiusaajiani vastaan. Se oli todella ristiriitaista aikaa. Tyttöporukkamme alkoi pikku hiljaa erkanemaan, koska kaikki alkoi kasvamaan omaa reittiään. Tämä juntti meni massan mukana, enkä todellakaan tiennyt kuka olin ja mistä pidin.

Pahin kapina vanhempia kohtaan oli vasta tulossa. Maistoin seiskaluokan kesällä ekaa kertaa alkoholia ja pyörin ihmisten kanssa, jotka saivat vihaani kasvamaan kaikkia kohtaan. Koulun suhteen olisin luovuttanut ellei ala-asteelta asti ollut ystäväni olisi ollut samalla luokalla ja nähnyt sen hyvän puolen minusta, joka olin silloin kakkosluokalla.

Kaveriporukat vaihtelivat, olin jäänyt vanhemmilleni kiinni alkoholin juomisesta ja tupakan poltosta. Myöskin äitini joskus epäili minun käyttäneeni marihuanaa, koska olin tennareihini piirtänyt kasvin kuvan kaikkien muiden töherrysten sekaan. Sain vasta vanhempana tietää mitä piirtämäni kasvi edusti ja se oli erittäin noloa, koska olen aina ollut vastaan huumeita.

Eräänä kesänä otettiin äitini kanssa paussi kaikista riidoista, vaikka lisää oli myöhemmin tulossa. Lähdettiin yhdessä Nicke koiramme kanssa viettämään kesää pienelle mökille. Pelattiin korttia, saunottiin, syötiin herkkuja eikä puhuttu mistään ikävästä. Mökkireissun ajan sain olla se lapsi, joka olin aina sisältäni ollut. Se joka rakastaa vanhempiaan, koiraansa ja ulkoilmaa.

Kaikista parhainta oli, kun äitimme kanssa hankimme Nicke koiramme kun olin kutosluokalla. Yläasteella aloin harrastamaan Nicken kanssa agilityä ja silloin en ajatellut mitään muutakuin, kuinka onnellinen olin kahdestaan koirani kanssa. Nicke toi paljon naurua ja iloa hirveimpien teinivuosien keskelle.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aikuistuminen

Oli kulunut jo muutama vuosi, ne ei ollut elämäni parhaimpia, mutta vanhempieni kanssa emme olleet riidelleet pitkään aikaan ja se oli minulle ainoastaan tärkeintä. Turhasta vihasta ja kiukusta pääsin eroon vasta täytettyäni 18 vuotta. Olin ollut liian monta vuotta täynnä vihaa kaikkia kohtaan. Olin niin epävarma itsestäni, enkä muiden ihmisten takia ikinä päässyt todella tutustumaan itseeni. Vain taivas oli rajana, kun täytin 18-vuotta. Eikä sen takia, että nyt minua ei voisi määräillä, vaan kaiken uuden mitä minulle avautui.

Pääsin kesätöihin mistä tykkäsin erittäin paljon, aloitimme äitini kanssa yhteisen harrastuksen ryhmäliikunta tunneilla, löysin vihdoista viimein harrastuksen josta tykkäsin ja pääsin liikkumaan mitä olin aina ennen tehnyt. En ollut moneen vuoteen harrastanut mitään, mikä oli suurin pimennys mielelleni.

Oltiin vihdoinkin haudattu sotakirveet kokonaan vanhempieni kanssa, kävimme saunassa yhdessä jossa ekaa kertaa keskusteltiin teinivuosieni pahasta olosta. Monet kyyneleet tuli vuodatettua, olen niin kiitollinen kuinka he jaksoivat päivästä toiseen ja vuodesta toiseen uskoa siihen, etten oikeasti ole niin vihainen ja itsekäs ihminen, mitä olin jo monen monta vuotta ollut.

Suoritin ammattikoulun kakkos ja kolmos vuoden hyvin läpi, enkä inhonnut koulun käyntiä. Valmistuin hyvällä todistuksella ja sitä juhlittiin isosti! Oli niin hienoa saavuttaa jotain suurta ja nähdä kuinka vanhempieni kasvoilta paistoi ylpeys.

Joskus iltaisin autolla ajaessani menin rauhalliseen paikkaan, mietin mitä kaikkea oli tapahtunut ja annoin itselleni luvan itkeä. Annoin itselleni luvan olla ensimmäistä kertaa ylpeä itsestäni. Uskalsin sanoa ei ihmisille joita en kaivannut elämääni, en tarvinnut rinnalle parasta ystävää, tai poikaystävää tehdäkseen minut onnelliseksi. Olin vihdoin oppinut kuuntelemaan tunteitani ja uskalsin puhua kaikesta vanhemmilleni. Äiti on aina ollut loistava kuuntelia, puhumattakaan siskostani jonka kanssa vietin todella paljon aikaa Tampereella töiden ohessa. Meidänkin sisar suhdetta oltiin koeteltu niin paljon ja vihdoin kaikki oli hyvin.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muutto helsinkiin

Valmistuttuani en ollut yhtään suunnitellut mitä teen. Kotikotona oli kiva elää, eikä koskaan ollut puhetta vanhempieni kanssa milloin muuttaisin omaan asuntoon. Aloin jossain vaiheessa puhumaan muutosta Tampereelle, koska siellä oli töitä tarjolla, myöskin muutama veljeni ja sisko asui siellä.

Kesä oli jo loppumaisillaan, oltiin tehty pitkään suunnittelua matkastamme Lontooseen äidin yllätyslahjaksi. Seikkailun viehätys kasvoi koko aika suuremmaksi, etsin töitä ja välillä kuikuillen asuntoja Tampereelta. Päähän pistona katsoin töitä ja asuntoja Helsingistä ja hupsista vaan minulla olikin työhaastattelu! Lähdimme silloisen ystäväni kanssa Onnibussilla Helsinkiin työhaastatteluun ja heti haastattelun jälkeen sain tietää, että sain paikan. Haha kysehän ei ollut, kuin puhelinmyynnistä. Aloin tekemään suunnitelmia siitä miten tulisin toimeen, olin tuolloin töissä Suomalaisessa Kirjakaupassa ja sain kuulla, että Helsinkiin etsittiin työntekijää ja minulla oli hyvä asema, koska olin heillä jo töissä.

Kävimme katsomassa vanhempieni kanssa ensimmäistä asuntoani, 20 neliötä Kontulassa. Niin pieni, mutta täysin simppeli asunto tuntui kivalta ja hetken päästä kiinteistövälittäjä soitti perään ja kertoi minun saaneen asunnon.

Siitä alkoikin muuttotohinat, olin ostanut valmistujaisrahoillani paljon tavaraa asuntoa varten ja myös saanut lahjaksi paljon hyödyllisiä tavaroita. Kuukausi meni äkkiä ja kohta sitä oltiinkin pakettiautossa Figaron ja Simban kanssa kohti uutta ja tuntematonta.

Muutto meni nopeasti, koska kantamuksia nyt ei pahemmin ollutkaan ja tuli aika sanoa heipat. Sen illan, ne halit ja se tunnelma oli ihan käsittämätön. Tajusin, kuinka kaukana olen yksin jossain mitä en osaa edes kartalta osoittaa, äitini lähti ensimmäisenä, koska oltiin molemmat niin itkuherkkiä. Parvekkeelta vilkutin vielä kyyneleet silmissä heipat ja toivoin, tuon auton täynnä tärkeitä ihmisiä pääsevän turvallisesti kotiin.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuodet Helsingissä

Tuosta ensimmäisestä illasta pienen asuntoni luona tulee tänä vuonna kuluneeksi neljä vuotta. Kuten arvaattekin, en ole päätöstäni muuttaa Helsinkiin katunut ikinä. Voi kun se pieni tyttö suurien haaveiden kanssa olisi tuolloin tiennyt mitä on tulossa eteen, olisi hän tokaissut -tämä on sitä elämää.

Näitä vuosia olette myös tekin päässeet seuraamaan tiiviimmin, läheskään kaikkea ei ole tullut tänne kirjoitettua, mutta sekaan on mahtunut pahimpia kokemuksia, suurimpia sydänsuruja ja menetyksiä. Erilaisia työpaikkoja, uusia kokemuksia, rakkautta, uusien ihmisten tapaamista ja itseensä tutustumista.

Heti muutettuani tapasin puolisoni. Voi niitä nuoria, jotka ei ymmärtänyt rakkaudesta oikein mitään, vaikka minulla oli aina ollut hyvät roolimallit siinä. Meidän suhdetta ei riitä muutama sana kuvailemaan. Se ei ole missään määrin täydellinen kansikuva kertomaan rakkaudesta ja hyvyydestä. Se on ollut täynnä vuoria ja kivisiä teitä, siinä on paljon asioita joita olen halunnut sulkea pois. Se on täynnä asioita, jotka kuuluvat vain meille. Silti haluan sanoa tämän ääneen, koska en halua ihmisten aina luulevan kaiken olevan täydellistä, mutta silti epätäydellisyyskin on rakkautta. Me ollaan puolison kanssa kasvettu aivan eri maailmoissa ja se kasvaminen toisen kenkä omassa jalassa on aivan saakelin vaikeaa.

Silti jokin on alusta asti pitänyt meidät yhdessä, vaikka pieni hengähdystauko ollaan aikanaan pidetty, ei ole mennyt päivääkään näiden vuosien varrella ettemme olisi pitänyt yhteyttä ja toisistamme välitetty. Meidän ensi tapaamisesta lähtien siinä on ollut jotain, jotain mitä en ole koskaan osannut selittää. Vasta monien mokien jälkeen ollaan ymmärretty mitä se rakkaus on. Vasta nyt kun ollaan alettu kasvaa itse ja hyväksymään kaikki omat virheemme menneisyydessä. Se rakkaus ei olekkaan sitä, kuinka kaikki on täydellistä ja osaa aina puhua toisesta kauniisti. Se ei olekkaan sitä, kuinka koko aika pitää ymmärtää toista, vaikka hassulla tapaa silti ymmärrätkin. Ollaan ymmärretty mitä rakkaus on, kun ollaan opittu tuntemaan toisistamme kaikki, ne paskimmatkin asiat.

Puolisoni kautta olen oppinut ymmärtämään muiden virheet, niin kauan kun teen itse virheitä elämässäni on ymmärrettävä toistenkin virheet. Meidän rakkaustarina ei ole prinsessa saduista, vaikka joskus luulin tosi rakkauden olevan aina helppoa. Meidän rakkaus on silti paras, koska ilman näitä vuosia en olisi koskaan ymmärtänyt, kuinka paljon rakkaus vaatii molemmilta.

Muutto Helsinkiin ei siis todellakaan ole ollut yhtä ruusuilla tanssimista, mutta voin sydämeni pohjasta sanoa, etten mitään vaihtaisi pois. Vaikka se on niin kliseistä, niin kaikki arvet, surut ja ne ilot kasvattaa lähemmäksi itseäni, jokaisesta takapakista opin enemmän itsestäni. Jos jotain mun elämä on kaivannut niin se on erityisesti sitä, että kuuntelen itseäni ja uskallan oppia lisää.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nykyhetki

Tällä hetkellä käyn työssä mikä on ihan ok. Ei mikään goals, mutta työporukka on kiva ja työstäni oppii hyödyllisiä asioita normaaliin arkeen. Olen kiitollinen, kun on niitä töitä joilla pystyy elättämään itsensä.

Olen pitkästä aikaa palannut sinne missä vuosia sitten aloitettiin äitini kanssa, mutta tällä kertaa vain kuntosalilla käymisen. Jos nyt olisi taas uudestaan oppinut sen, ettei sitä liikuntaa kannata jättää pois, koska se vaikuttaa niin paljon mieleen. Rakastan käydä salilla ja siellä tulee yleensä 4-6 kertaa viikossa käytyäkkin.

Haaveilen joka päivä asioista, joskus samoista ja joskus ne vaihtuu. Tän vuoden aion tehdä paljon töitä ja ensi vuonna lähteä matkustamaan. Tällä hetkellä haluan tehdä paljon töitä monen asian suhteen, jotta myöhemmin pystyy kiittämään siitä uurastuksesta.

Tällä hetkellä oon onnellinen monesta asiasta, kaikki on hyvin. Meillä on ihana koti, johon on ihanaa tulla töiden jälkeen, Figarolla on kaikki hyvin ja puolison kanssa tehdään paljon kivoja asioita yhdessä.

Tämän hetkinen suurin haave on uuden kameran osto, oon löytänyt jo kameran johon haluan päivittää vanhan ja sitä lähden seuraavaksi tavoittelemaan. Rakastan tehdä tätä blogia teille ja parantaa itseäni joka päivä enemmän ja enemmän.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tulevaisuus

Vaikka nyt on kulunut vuosia siitä kuinka 18 vuotiaana opin ensimmäistä kertaa kuuntelemaan itseäni, on sitä opittava joka päivä. Tänä aikana olen muuttunut niin paljon, että itseensä on tutustuttava ahkerasti. Sinkkuna oli helppo tutustua itseensä, mutta nyt kun jakaa arjen toisen kanssa on se huomattavasti vaikeampaa, mutta silti sen arvoista.

Toivon todella joku päivä löytäväni työn jota rakastan tehdä koko sydämestäni. Työ vaikuttaa niin paljon meihin ja olen valmis tekemään niin paljon töitä, jotta voin toteuttaa unelmiani.

En ole vieläkään keksinyt miten, mutta haluan tulevaisuudessa pystyä tekemään vanhemmilleni jotain mikä osoittaa kiitollisuuteni. Elämäni olisi varmasti niin erilaista, jos en olisi saanut elää heidän kanssa, tai jos he olisivat luovuttaneet suhteeni.

Suunnittelen tulevaisuutta monesti, vaikka rakastan tehdä extemporella asioita, eikä myöskään mitään voi liikaa suunnitella, siksi menenkin jalat maassa ja pää pilvissä kohti tulevaa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAEn ajatellut alkuunkaan tästä postauksesta tulevan näin henkilökohtaista ja niin lähelle arkoja asioita, mutta nyt tuntui hyvältä ajalta vuodattaa kaikki pois sydämeltä. Me kaikki tehdään virheitä, mutta niihin pystytään silti vaikuttamaan.

Menneisyyksistä huolimatta toivon jokaiselle rauhallista elämää, kunnioitetaan muita ja otetaan vastuu teoistamme. Karma on läsnä niin hyvässä, kuin pahassa ja uskon maksaneeni nyt kaiken pahan menneisyydestä.

Haluan erityisesti omistaa tämän tekstin niille jotka kamppailevat itsensä kanssa. Pysähdy, kuuntele mitä sydämes sanoo, onko sulla hyvä olla? Pahaa oloo ei voi juosta karkuun, eti ne syyt ja kohtaa ne. Yritin itse vuosia olla kohtaamatta syitä, kunnes kävin ne läpi ja vielä uudestaan puolisoni kanssa. Muuten ei voi jatkaa eteenpäin, se on mahdotonta. Älä elä muita varten, vaan etsi se rauha sisälläsi, jotta voit olla onnellinen.

-Ninni

Konmaritusta ilman oppeja

Hellou ja ihanaa ystävänpäivää vielä näin jälkikäteen!

Moni varmaan juhlistaa eilistä päivää tänään, siihen kastiin kuulutaan mekin puolison kanssa. Olen ollut sairaana muutaman päivän, joten tänään käydään sushilla pyörähtämässä ja siitä takaisin vielä peiton alle lepäämään.

Halusin jakaa teille ajatuksia nyt muustakin, kuin ystävänpäivästä ja sairastelusta, meinaan kaappien siivoamisesta ja niin sanotusta Konmarittamisesta. En ole ikinä alkanut tutkimaan syvemmin mitä tämä Konmaritus on, vaikka kirjaa tuli myytyä aikanaan kirjakaupan myyjänä paljonki.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAVuosia vuosia sitten palaten sinne teiniaikoihin, kun vaatteita löytyi niin paljon ettei ne mahtunut isoon vaatekaappiinkaan. Vaatteita joita ei tullut käytettyä, kuin niitä tiettyjä lemppareita, mutta silti niitä turhia ei raaskinut/halunnut karsia. Siihen aikaan oli parempi, mitä enemmän vain löytyi vaatekaapista vaatteita.

Tyyli on muuttunut suuntaan jos toiseenkin, eikä niiltä ajoilta nykyisestä vaatekaapista löydy mitään. Snapchatissa olen paljon näyttänyt omaa siivous urakkaa niin vaatekaappien, kuin normaalien tavaroidenkin kohdalla. Olen vuosia jo tehnyt tavaroiden karsimista ja myynyt niitä eteenpäin kirpputorilla, mutta silti nyt viimeisen vuoden aikana on tullut oltua erityisen tarkkana mitä ostan kotiin, ettei sitä tavaroiden karsimista tarvisi tehdä.

Kesällä tein suurimman siivouksen vaatekaappiin ja olen ajattelut, ettei sieltä enää mitää pysty karsimaan. Tuli ihan yllätyksenä, kuinka muutama vaatekappale lähti kirppiskasaan, kun eräänä iltana päätin heittää sängylle ihan kaikki vaatteet. Samalla pyyhin vaatekaapin hyllyiltä pölyt ja järjestelin yksitellen kaikki vaatteet käyden ne samalla läpi.

Mulla on ollut tosi paha tapa kiintyä vaatteisiin ja niiden historiaan, enkä suosittele tätä kenellekkään. Toki on ihanaa muistella, jos vaatteella on jokin tarina, mutta silloin jos sitä ei oikeasti säilytä, kuin muistojen takia niin kannattaa punnita onko siinä järkeä.

Jos jotain olen Konmarittaneilta ihmisiltä oppinut ja muilta jotka ovat halunneet ylimääristä tavaraa karsia, on hyvä aloittaa laittamalla kaikki tavarat pois omilta paikoiltaa, käydä ne yksitellen läpi ja miettiä tuoko se sinulle onnellisuuden tunnetta. Oletko iloinen siitä tavarasta, tai onko se hyödyllinen sinulle. Näin olen tehnyt sisustustavaroiden kanssa, niistäkin heti tietää tuoko ne hyvää mieltä, vai onko ne nyt siinä vaan koristamisen takia.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAMitä niille tavaroille pitäisi tehdä jotka ovat kaapeissa säilytyksessä? Omakotitalo, jossa on paljon säilytystilaa on paha paikka ylimääräisille tavaroille säilytykseen. Meidän 47 neljöisessäkin asunnossa on muutama onkalo, joten mitä tulee isoihin taloihin -voin vain kuvitella sitä tavaran määrää.

Kaappeja kannattaa muutenkin siivota usein, tyhjentäen kaikki tavarat lattialle ja aloittaa hyllyjen pyyhkimisellä. Samalla tavalla käydä kaikki tavarat yksitellen läpi, jopa laatikotkin, vaikka tietäisit siellä olevan jotain tiettyjä juttuja. Kysy itseltäsi minkä takia ne tavarat ovat kaapissa, odottavatko ne jotain parempia päiviä, onko niissä muistoja, vai onko ne vaan jääneet.

Uskalla laittaa vanhat tavarat kiertämään, jos se on ollut siellä kaapin perällä vuosia, tarvitsetko sitä oikeasti? Entä se mummon vanha mekko? Kaunis muistohan se on, mutta ihmisten ja eläimien muisto pysyy sydämessä, eikä niissä tavaroissa. Älä hamstraa tavaroita muistojen takia, et tule unohtamaan sitä henkilöä, vaikka sen mekon laittaisitkin eteenpäin.

Muista silti säästää. Tiedän tän olevan ihan nyt kaikkea muuta mitä olen koko postauksen aikana sanonut. Silti muista säästää asioita joilla on tarinaa, millä on merkitystä. Rakkauskirjeet, perinnölliset asiat, joitain mitä joskus voi kaivaa laatikosta ja tutkia, kuhan ne tuo sinulle hyvää mieltä ja onnellisuutta.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAJos jotain et raaski heittää nyt pois, niin säilytä sitä hetken ja tee puolen vuoden päästä uudestaan siivous. Jos silloin vielä puntaroit saman tavaran kanssa heittääkkö pois vai ei, niin ole rohkea.

Jos kiinnostusta löytyy ajattelin näyttäväni jossain postauksessa mitä muotibloggaajan vaatekaappi sisältää? Voisin esitellä kaiken siivouksen jälkeen, kuinka paljon niitä vaatteita oikein jäi kaappiin.

-Ninni

Siivousvinkki -mikro puhtaaksi pyyhkäisyllä

Hellou!

Viimeksi puhuttiin kodin sotkusta tässä postauksessa, nyt olisi aika puhua siitä mitä monet kodilta haluaa -puhtautta. Otsikko ei ole yhtään clickbait, vaan täyttä asiaa. Rakastan kaikkia niksejä ja vinkkejä, miten voi varsinkin arkisia asioita helpottaa, tai nopeuttaa. Siivousvinkkejä on tullut harvemmin vastaan, eikä niitä pölyjä lattialta mikään muu kerää, kuin tehokas imurointi.

Parhaimmat opit ja rutiinit löytää vain tekemällä ja vahinkojen kautta on monet asiat saanut alkunsa, kuten tämänkin vinkin oppiminen miten mikron pystyy lopuksi putsaamaan helposti pelkällä pyyhkäisyllä.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERATämä vahinko sai alkunsa siitä, kun aloin pesemään meikkisientäni mikrossa. Tämän meikkisienen pesemiseen liittyvän niksin löysin Linda Ekrothin videolta. Kuppiin vettä, liraus tiskiainetta ja pesusieni mikroon, niin yksinkertaista ja meikkisienestä tulee erittäin puhdas.

Rutiiniksi tulleen meikkisienen puhdistamisen jälkeen huomasin, kuinka mikro oli todella kostea sisältä ja päätin tarttua tiskirättiin. Kiljahdin ääneen kuinka monen kuukauden ruokatahrat lähti pelkällä pyyhkäisyllä mikron seiniltä, lasista ja pohjasta -jopa ne pinttyneimmät glögitahrat joulusta ja monet eri kastikkeiden roiskeet.

Tiedän kuulostavani joltain Tvinsin mainokselta ”tämä uskomaton tarjous ja voimassa vain rajoitetun erän!” Paitsi etten myy kenellekkään mitään, muuta kuin ilmaista neuvoa yhteen inhokki siivouskohteisiin.

Tämä toimii myös ilman meikkisienen pesemistä, kuppiin vettä ja 4 minuutiksi mikro päälle täydellä teholla. Kun mikron seinämille on vesi höyrystynyt, voit ottaa kupin pois ja märällä tiskirätillä pyyhkäistä mikron puhtaaksi.

Halutessa kuppiin voi laittaa vaikka tipan tiskiainetta, mutta ihan pelkkä vesi riittää pehmentämään mikrossa olevaa likaa, jolloin se irtoaa erittäin helposti. Näin myös mikron puhdistaminen on parempi, kun ei tarvitse käyttää erilaisia puhdistusaineita.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERALopussa käytin apuna mikrolautasen puhdistamiseen hieman tiskiainetta ja tiskasin pinttyneen maidon pois, jolloin koko mikro pohjasta kattoon tuli puhtaaksi. Tiskiaineena meillä on toiminut muutaman viikon tuttavuudella La Mia Casa:n tuotteet niin keittiön tasoille, kuin tiskeille oma tiskiaine. Super ihania ja ympäristöystävällisiä, eikä tarvitse laittaa kaappiin piiloon, vaan voi ´jättää siivoamisen jälkeen esille koristamaan keittiötä.

Mikron puhdistamiseen meni 5 minuuttia ja nyt meidän mikro kiiltää puhtauttaan, eikä sormet tullut kipeiksi likaa hangatessa. Tämä toimii vielä sotkusempien mikrojen kanssa, ensimmäisellä kerralla kokeillessani tätä mikroamme ei oltu ostamisen jälkeen putsattu hyi, kuin muutaman hassun kerran. Nyt olen aina pyyhkäissyt samalla, kun meikkisienet on tullut pestyä eikä mikro ole päässyt pahaan kuntoon.

Onko joku teistä kokeillut tätä aikaisemmin, vai oletteko jollain omalla kokemuksella/vinkillä puhdistaneet mikroa? Kerro myös jos aiot kokeilla tätä kotona mikroosi ja kokeilun jälkeen mielipiteesi!

-Ninni

Netflix vs. Viaplay -omat lempparit

Hellou!

Meitsillä on tänään vapaapäivä joka on todella ansaittu aamuvuorojen jälkeen ja tulevien työpäivien lataamista varten. Kuten monet lukijat tietääkin oon kotihiireistä pahin, en käy viikonloppuisin rellestämässä vaan vietän sen mieluusti kotona kasvonaamio naamalla, villasukat jalassa ja jäätelökippo kourassa katsoen lempparileffoja. Parhain tapa rentoutua on katsellen jotain hyvää elokuvaa ja nyt tehdään vertailu kahdesta suositusta viihdepalvelusta.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Netflix

Netflix on ollut meillä kauemmin ja sitä on tullut koluttua läpi jo pitkään. Katson todella harvoin sarjoja, joten kokemusta eniten on elokuvista, silti olen monesti selannut millaisia sarjoja Netflixillä on tarjolla. Legendaarisen HIMYM ja Grimmi ollaan katsottu alusta loppuun puolison kanssa yhdessä.

Muutaman rikossarjan olen katsonut, koska ne ovat jännittäviä ja niiden jälkeen osaa taas arvostaa omaa helppoa arkea. Niistä suuri piste Netflixille, koska näitä sarjoja oli monia ja erilaisia, mainittakoon tässä yksi lemppari -murhaportaat.

Netflixillä on harvoin uusia elokuvia, mutta heidän omat elokuvat on olleet todella hyviä. Jouluna ehdoton suosikki oli Joulukalenteri, jonka katsoin kolme kertaa. Samaan kategoriaan menee muutkin romanttisen elokuvat, joista löytyy monet suosikit vuosien takaa, mutta myös hieman uudempiakin.

Eniten on ärsyttänyt joissakin leffoissa joista on monta osaa, niin monesti löytyy ensimmäinen ja kolmas. Yksi leffa on jäänyt välistä pois ja tämä on tuonut suuret miinukset Netflixin käytössä. OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viaplay

Muutama viikko sitten otettiin kokeiluun Viaplay ja se oli todella piristävää vaihtelua. Katottiin kahden illan aikana 4 elokuvaa, jotka oli ihan pakko nähdä. Ollaan puolison kanssa molemmat kansikuvakriitikkoja, eli valitaan elokuvat joita ei ennestään tiedetä pelkästään kansikuvan perusteella. Jos kansikuva on liian tylsä, tai outo elokuva jää katsomatta, siksi on erittäin tärkeä millainen traileri lähtee taustalla pyörimään. Paitsi, että Viaplayssa ei lähde traileri pyörimään taustalla, kun menee elokuvan kohdalle, tästä siis iso miinus.

Meidän ”pakko nähdä heti nyt” listalla oli uusi Jumanji, josta hyvä leffasuositus kaikille, Black Panther, myöskin muistin virkistämiseksi oli katsottava uudestaan uusin Thor, Avengers ja Spiderman.

Yhtenä iltana alettiin katsomaan valitsemani leffa Wind River, jonka voi päätellä yllämainituista Marvelin leffoista, että miksi. Silti tämä leffa jätti tietyllä kohdallaan mulle ahdingon sisälle. Ennen pelkästään kauhuleffat on jättänyt jälkeä mieleeni, mutta tämä leffa olisi kaivannut jonkinlaisen varoituksen. En tiedä, mutta tätä voin suositella niille joita ei mitkään jutut hätkäytä.

Lasten elokuvista löytyy ihania klassikoita jotka oli katsottava myös niin pian, kuin mahdollista ja Lilo & Stichin ensimmäinen ja toinen oli pakko vuokrata, koska Ohana. Vastaan tuli myös muutamia uutuuksia, joita en ole nähnyt taikka kuullut edes, joten katsottavaa riittää!OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKumpi voittaa Netflix, vai Viaplay? Molemmat on pääpiirteittäin samanlaisia ja molemmissa on omat plussat ja miinukset. Tällä hetkellä ollaan tykitetty Viaplayta, joten tähän hätään sanoisin sen voittajan, koska sitä ei ole vielä keretty koluta yhtä hyvin läpi kuin Netflixiä.

Leffojen kattominen ei oo mitän ilman herkkuja ja yleensä me aina liiotellaan herkkujen paljouden kanssa. Tässä on silti muutama ihan sika hyvä herkku, joiden syömisestä ei tuu morkkista. Nocco on meillä ollut nyt melkein päivittäisessä käytössä salin jälkeen ja Barbellsin patukat hätävarana, jos nälkä iskee ja on äkkiä syötävä jotain!

-Ninni