Epäsuositut mielipiteet: Suomalaisten kateellisuus

Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä: Gaston Luga kanssa!

Mitä kaikkea oletkaan valmis tekemään oman elämän eteen ja läheistesi, saadaksesi elää onnellisesti ja nähdä rakkaimpien olevan onnellinen. Uskon vastauksen olevan helppo -kaikkesi. Kuka ei haluaisi elää onnellista, menestynyttä ja juuri semmoista elämää joka on unelmaa.

Mutta oletko koskaan miettinyt mitä olet valmis tekemään sen eteen, ettei joku toinen menestyisi, tai olisi onnellinen? Se joka on sinua kauniimpi, hauskempi, motivoituneempi ja jossain asiassa onnistuneempi ihminen? Valitettavasti monesti tähänkin pätee edellisen kysymyksen vastaus -kaikkesi.

Muistan ensimmäisen kerran, kun tunsin kateutta. Olin tuolloin ensimmäisellä luokalla ja luokkalaisellani oli todella hienot noita-akka sormet. En muista oliko tuolloin Halloween, vai miksi hänellä oli koulussa mukana sormiin pistettävät feikki sormet, jotka olivat hirveän hienot noita-akan sormet. Olin niin kateellinen ja halusin leikkiä sormilla ja myös sainkin leikkiä niillä, silti muistan vieläkin tuon pienen muiston ja sen tunteen -kateellisuus. Se tuntui siltä, kuin olisi myrkkyä juonut ja koko kehon valtaa vihreä lieju, joka tekee niin pahan olon joka tuntuu siltä, ettei siitä parantua.

Kateellisuudesta ei koskaan puhuttu, eikä sitä oikeen käyty läpi miksi semmoista tunnetta tunnetaan, mitä sille pitäisi tehdä ja mitä ei kannata tehdä. Kateellisuus näkyy suomalaisissa todella helposti ja se on surullista. On normaalia tuntea olevansa kateellinen jonkun menestyksestä, onnesta, rahasta, tavaroista, elämäntilanteesta, oikeastaan mistä vain mitä jollakin toisella on. On vain eri asia miten kateellisuuden näytät ja miten sitä käsittelet. Viime postauksessa puhuin tunteiden käsittelemisestä ja suosittelen lukemaan tuon postauksen tämän jälkeen!OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten kateellisuus näkyy

Some on helpoin tapa nähdä monia asioita ja myös helpoin tapa olla näkemättä mitään totuutta. Suomalaiset ovat löytäneet paikkoja itselleen, kuten monelle tuttu vauva.fi josta löytää villeimpiäkin juoruja mistä vain. Nuoremmillekkin suunnattu ja liian helposti juoruja leviävä Jodel on nykypäivää, josta jokainen löytää tämän päivän faktat oli kyse sitten jonkun elämästä, tai maailman menosta niin sieltä löydät täyttä faktaa. Itse en ole kyseistä sovellusta ikinä omistanut enkä tule koskaan omistamaankaan. Näin muutama viikko sitten miltä sovellus näyttää työkaverin näyttäessä hauskoja asiakaspalvelijoiden kirjoittamia tapahtumia asiakaskohtaamisista, eli kyllä sieltä löytyy myös jotain huumori juttuakin.

Silti inhoan negatiivisuutta ja tämmöiset sovellukset keräävät niitä ihmisiä jotka haluavat tehdä kaikkensa sen eteen, ettei jonkun instagram elämä olisikaan niin hienoa. Vaikka onkin täysin normaalia tuntea kateutta on monia tapoja ottaa tämä tunne vastaan. Helpoin ja suosituin tapa ihmisillä on purkaa kateus ja oma paha olo siihen kauniimpaan, menestyneempään ja suositumpaan ihmiseen rumilla kommenteilla, juorujen levittämisellä somessa ja tekemällä kaikkensa, että saa pahoitettua sen ihmisen mielen jota kohtaan tuntee kateutta.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASensijaan, että teet rumilla kommenteilla itsestäsi juuri sen pilkan kohteen kuuntele itseäsi ja hyväksy se milloin tunnet kateutta. Elämä on oikeasti paljon helpompaa, kun myöntää itselleen tuntevansa jotakuta kohtaan kateutta. Jos kateuden hyväksyy, sitä pystyy lähteä työstämään ja saada siitä erilaisen voimavaran itselleen.

Itsevarma ja omaan elämään tyytyväinen ihminen ei koe tarvetta arvostella muita. Se voi riippua hetkestä, päivästä, pidemmästä ajanjaksosta milloin meistä jokainen kokee olevansa tyytymätön itseensä. Uskokaa pois olen enemmän ollut siellä negatiivisuuden puolella, kuin tyytyväisellä puolella. Vieläkin tulee väistämättä niitä hetkiä, päiviä ja ajanjaksoja jolloin olen tyytymätön joko ulkonäköön, tyyliin, tai elämäntilanteeseen. Silloin yritän ennemminkin inspiroitua muista, haukkumisen sijaan on helpompi ja parempi ottaa koppia jonkun toisen menestyksestä, elämäntilanteesta ja jopa ulkonäöstä.

Toivon, että olisin oppinut tämän jo nuorena tyttönä ja pistänyt kaiken sen energian minkä käytin kateellisuuteen ja muiden haukkumiseen, sensijaan käyttänyt itseeni ja oman hyvän olon kohentamiseen. Kenellekkään ei tule hyvä olo siitä, jos haukkuu jotakuta toista, siitä tulee aina loppujen lopuksi morkkis oli minkä ikäinen tahansa. Meissä kaikissa on virheitä ja tulee aina olemaan, muiden pieniin virheisiin ei kannata käyttää omaa energiaa. Muistetaan niin somessa, kuin oikeassa elämässä pienillä teoilla pystytään muutamaan niin paljon. Sensijaan, että kirjoitat ruman kommentin haukkumalla jonkun ulkonäköä, luonnetta, tyyliä, ihan mitä tahansa niin joko opettele pitämään mölyt mahassa ja katsomaan omaa napaa, tai voit olla se päivän piristys sille toiselle ja kirjoitatkin kannustavan, iloisen ja ihanan kommentin.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKuvissa näkyvä reppu on saatu kaupallisessa yhteistyössä Gaston Lugan kanssa ja sain jakoon alennuskoodin heidän valikoimaan. Koodilla NINNIJUUTINEN saat 15.11.2019 asti -15% alennusta koko valikoimasta, kuten ihanista repuista ja toiletlaukuista. Valitsin itselleni repun jota voi käyttää monipuolisesti ja yksi ihan lempparijutuista on, kuinka selkäpuolelle on tehty tasku johon saa esimerkiksi puhelimen sujautettua. Uusimmassa instagram kuvassa kerroin lisää miksi juuri tämä reppu valikoitui käyttööni, linkki kuvaan tässä.

Miten vuodenajat vaikuttaa luonteeseen- Syksy

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAHellou!

Syksy on lähtenyt nopeasti käyntiin ja nyt alkaa olemaan syksyiset väritkin puissa. Ilmojen viiilentyessä ja kaikkien alkaessa puhumaan syksystä huomasin tutun piirteen muuttuvan itsestäni. Tästä aiheesta olisi ehdottomasti helpompaa puhua, kuin kirjoittaa, mutta yritetään tähdätä mahdollisimman hyvin, että tästä postauksesta ymmärtää tarkoituksen.

Vuodenajat vaikuttavat varmasti monien mieleen ja jopa elämäntapoihin. Syysmasennuksesta otsikoidaan aina ja se tulee paljon somessakin esille. Halusin kantaa oman korteni kekoon ja kertoa miten syksy vaikuttaa omaan luonteeseeni.

Jos jotain kadun on se, etten ole lapsesta asti opetellut kuuntelemaan itseään ja omaa mieltä. Maailma luokittelee aina ihmiset yhteen persoonaan, jos joku on aina iloinen hänestä sanotaan -hän on aina niin iloinen ja pirteä- eikä osata ajatella, että iloisellakin ihmisellä voi olla huonoja päiviä ja aikoja. Lapsena olin ujo, mutta kiltti, teini-iässä kaikki muuttui, kun rupesin kapinoimaan vanhempia kohtaan. Väärien ystävien, jatkuvan koulukiusaamisen ja siitä johtuvan pahanolon takia aloin kostamaan kaiken negatiivisuuden vanhemmilleni. Tällöin kuulin monesti, kuinka se kiltti ja ihana Ninni on muuttunut. Silloin myös luulin, että olen vangittuna tähän persoonaan, joka on rikkinäinen, vihainen, suuttunut, satutettu ja joka ei luota enää kehenkään. Luulin sen persoonan ja mielentilan olevan päällimmäinen fiilis jonka kanssa joudun vain sinnittelemään.

Elämä meni vaikeista vuosista eteenpäin ja niin sanotut kahleet irrottautui. Olin iloinen, aloin urheilla ja ympärillä oli ystäviä, se iloinen ja kiltti Ninni oli taas palannut. Vaikeat vuodet ja tempperamenttinen luonne yhdistettynä jätti pysyvät jäljet. Aloin tutkimaan itseäni ja aina suuttuessani mistä tahansa asiasta aloin purkamaan siitä mistä se fiilis johtuu. Tätä rupesin tekemään vuosien myötä kaikkien fiiliksien kohdalla niin ilon, surun, väsymyksen, stressin ja onnen kohdalla. Tämä matka näitä fiiliksien kuuntelemisessa jatkuu koko loppuelämän, koska aina tulee uusia tilanteita vastaan ja ikinä ei voi tietää miten siihen loppupeleissä suhtautuu.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAAloin huomaamaan, kuinka vahvasti erilaiset vuodenajat vaikuttaa myös mieleen ja fiilikseen tehdä asioita. Yllätyin, kuinka kyse omaan mieleen ei ollutkaan enää pelkästään asioiden tapahtumisesta ympärillä, vaan kuinka vahvasti myös vuodenajat vaikutti.

Nykyään osaan jo tiedostaa hyvin sen, miten esimerkiksi syksy vaikuttaa. Syksy on kaunista aikaa varsinkin, jos ei ole paljon sadetta. Olen aina ollut ehdoton kesän fani, mutta kuiva syksy tulee vahvana kakkosena. Silti syksyllä kaipaan rauhoittumista, omaa aikaa, viltin alla olemista, villasukkia ja kynttilöitä. En muista kokeneeni koskaan syysmasennusta, vaan syksyllä haluan vapaaehtoisesti olla enemmän sulkeutunut omiin oloihin.

Kesä on monesti aika jolloin tulee viipotettua paikasta toiseen, tavattua paljon ihmisiä ja railakkaan kesän jälkeen on ihanaa alkaa rauhoittumaan ja keskittymään omaan hyvinvointiin. Parisuhteessa syksy on aivan ihanaa aikaa, kun on rakas jonka kanssa käpertyä sohvalle. Sinkkuna syksy oli huomattavasti raskaampi aika, kun ihmiset eivät enää liikkuneet paljoa, vaan silloin jäätiin monesti yksin kotiin.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASyksyn tuomaa erilaista fiilistä persoonaan ja elämäntapaan ei kannata säikähtää. Opetelkaa tuntemaan oma mieli, keho ja tarpeet, kun ymmärrät itse itseäsi se vie paljon pidemmälle. Kuunnelkaa omia erilaisia tunteita ja sitä mistä ne johtuu. Jos tänä syksynä susta tuntuu ahistavalta, niin vinkki on kirjoittaa päiväkirjamaisesti näitä tunteita ylös. Mitä sinä päivänä on tapahtunut, onko eri fiilikset johtunut väsymyksestä, stressistä, jonkun sanoista, tai teoista.

Tänä syksynä ajattelin ostaa oman päiväkirjan johon aloittaa uudestaan kirjaamaan niin niitä positiivisia ja negatiivisia fiiliksiä ja mistä ne johtui. Varsinkin tempperamenttisena ihmisenä tää on todella tärkeä juttu opetella tutkimaan itseään, sitä kautta voi myös opetella rauhoittumaan jos jokin asia alkaa äkkipikasesti ärsyttämään.

Oletteko huomanneet itsessänne selkeitä muutoksia vuodenaikojen muuttuessa?

-Ninni

Syksyiset kuulumiset -elämäni parhain keikka

Syksyiset_kuulumiset_elamani_parhain_keikka_1Syksyiset_kuulumiset_elamani_parhain_keikka_2Syksyiset_kuulumiset_elamani_parhain_keikka_3Hellou!

Viime viikolla tuli harvinaisesti vain yksi postaus, joka oli maanantaina. Yksinkertaisesti aika ei vain riittänyt, olin torstaiaamulle suunnitellut tekeväni sen päivän postauksen ennen kello 12. Torstaiaamuna kylään saapui kummityttöni ja aina hänen ollessa kanssani haluan antaa kaiken huomion ja rakkauden hänelle, jonka hän on ansainnut. Torstai oli elämäni yksi parhaimmista päivistä, jonka tulen muistamaan varmasti aina.

Aamupäiväksi menimme hieman kiertelemään ostoksilla ja halusin ostaa kummitytöllekkin jotain hyvin tarpeellista tulevaa vuodenaikaa kohden. Löysimmekin ihanan haalarin hänelle ja pieni teko tuntui niin suurelta, koska oli yksi hanke vähemmän siskolla hankittavana lapselleen. Jo pelkästään sekin tuntui suurelta, kun vihdoinkin olin vapaalla ja oikeassa paikassa, kun kummityttö piti saada hetkeksi hoitoon.Syksyiset_kuulumiset_elamani_parhain_keikka_4Syksyiset_kuulumiset_elamani_parhain_keikka_5Aamupäivä meni todella nopeasti ja kotona odottikin siivouspuuhat ennen päivän toisen vieraan saapumista. Olimme ostaneet puolison kanssa liput Machine Gun Kellyn keikalle heti niiden tullessa myyntiin, ja torstai oli päivä jota olimme kauan odottaneet. Saimme puolison ystävän lähtemään mukaan kanssamme ja oli ihanaa pitkästä aikaa lähteä aivot narikkaan meiningillä viettämään iltaa.

Muutama vuosi takaperin harmitti niin paljon, kun ei päästy mgk keikalle, mutta nyt aika oli juuri täydellinen. Olen monta keikkaa nähnyt festareilla ja isoillakin lavoilla, mutta mikään niistä ei ole ylittänyt torstai-illan Hotel Diablo showta. Tuli laulettua, hypittyä, fiilisteltyä ja huudettua koko sydän tyhjäksi ja seuraavana päivänä odottikin hauskanpidosta hirveä krapula.

Onneksi hyvä ruoka, raikas ulkoilma Nicken kanssa ja päiväsauna virkisti mieltä. Meillä puolison kanssa tulee todella harvoin juotua ja aina seuraavana päivän olojen takia ei tule oltua ikäväkään sitä illan riekkumista. Kesälomalla olimme jopa kaksi kertaa juomassa ja toinen reissu menikin aamuun asti. Silloin tiesimme tämän reissun tulevan ja tähän keikkaan piti kaikki energiat kerätäkkin. Meistä on tainnut tulla vanhoja ja kotisohvaa liikaa rakastavia, mutta just nyt olen onnellinen ettei tarvitse juhlistaa yhtään mitään!Syksyiset_kuulumiset_elamani_parhain_keikka_6Ensi viikolla aloitankin toisen työn ja minusta tulee kahta työtä tekevä muidu. Hieman jännittää miten aika riittää kaikkeen, mutta palaillaan työjuttuihin myöhemmin. Nyt nautin vapaapäivästä, ennen hammaslääkäriin menoa, joka tottakai aikuista naista pelottaa aivan tajuttoman paljon!

Toivottavasti teillä on lähtenyt hyvin käyntiin syksy! Muistakaa nauttia vielä auringosta, kun se tuolta paistaa ja välillä jopa ihan lämpimistäkin päivistä.

-Ninni

Miten Helsinkiin muutto vaikutti kaverisuhteisiin

Hellou!

Vuodet ovat vierineet todella nopeasti ja siitä on nyt jo neljä vuotta, kun päätin muuttaa kotikodista ensimmäiseen omaan kotiin Helsinkiin. Se kesä ennen muuttoa oli aivan ihmeellinen monestakin syystä. Pitkästä aikaa elin erittäin onnellisesti, olin valmistunut ammattikoulusta hyvillä arvosanoilla, sain soiton jossa pyydettiin tulemaan kesätöihin, ympärilläni oli paljon ihmisiä -oli ystäviä, kavereita, tuttuja ja tottakai perheeni.

Kesän alussa aloin miettimään muuttoa ensiksi vain ajatuksena, koska kotoa ei ollut mikään kiire muuttaa, vanhempien ja isoveljen kanssa oli ihanaa asua. Aloin puhumaan ystävälleni muutosta Tampereelle, koska sieltä saa paremmin töitä ja siellä olin senkin kesän töissä. Puhuimme hieman ajatuksena yhteen muutosta, koska ketkä kaverit eivät olisi ikinä miettineet yhteistä asuntoa nuorina.

Tulevaisuus oli aivan auki eikä sitä oikeen osannut edes miettiä mitä tekisi, nautimme kesät ystävien kanssa juhlien ja nauttien. Täytyy myös sanoa, etten kadu sitä aikaa ollenkaan, kuinka eli humputellen. Niitä aikoja on kiva muistella nyt näin vanhempana ja myöskin ne tulee olemaan ehdottomasti aikoja, joita tulee vielä vanhempana muisteltua.OLYMPUS DIGITAL CAMERAHalusin alkuun löytää töitä Tampereelta, jotakin työtä mikä olisi enemmän oma juttu. Samalla katsoin asuntoja ja kaikki tuntui aivan liian aikuiselta ajatukselta, koska ei ollut mitään kokemusta paljonko on hyvä vuokra maksaa mistäkin asunnosta. Meni hetken aikaa, kunnes eksyin uudestaan katsomaan työpaikkoja ja asuntoja. Pikku hiljaa Tamperekin oli alkanut tuntumaan liian pieneltä paikalta ja halusin elämään pitkästä aikaa jotain suurta jännitystä. Olin 19-vuotias joka oli rellestänyt ystävien kanssa kaksi kesää pää kolmantena jalkana. Tiesin syksyn lähestyvän ja menon alkavan taas rauhoittuvan, joten halusin jotain uutta tapahtuvan.

Laitoin kahteen paikkaan työhakemuksen Helsinkiin ja pääsin nopeasti jo työhaastatteluun. Bussimatka ystäväni kanssa tuntui pitkältä ja oudolta, koko kaupunki tuntui aivan oudolta, ihan kuin olisi ollut ulkomailla. Haastattelun päätyttyä sain heti tietää pääseväni sinne töihin. Muistan vielä, kuinka tultuani työhaastattelusta kerroin hämmentyneenä tästä ystävälleni -luulin itsekkin ettei tästä mitään tulisi ja tämä olisi vain tämmöinen pieni reissu. Jo silloin kertoessani ystävälle työpaikasta, huomasin miten tämä asia tulisi muuttamaan meidän ystävyyttä.OLYMPUS DIGITAL CAMERAAloin järjestelemään asioita ja ottamaan raha-asioista enemmän selvää. Siskoni oli innostamassa ja erittäin suurena tukena, myös samalla auttoi paljon asioissa missä pohdin tulenko onnistumaan. Työhaastattelussa mukana ollut ystäväni huolen huomasin aina muutosta puhuessa ja hänen tarttuen kaikkiin muttiin mitä muutto aiheuttaisi. Toinen ystäväni taas auttoi paljon ongelmien ratkaisuissa ja innosti tähtäämään kohti tuntematonta itsevarmana. Silloin myös ymmärsin sen, kuinka suuria asioita tehdessä ympärillä pitää olla kannustavia ihmisiä, jotka tukevat ja neuvovat niin paljon kuin itse pystyvät.

Syksyllä oli myöhemmin tulossa Lontoon reissu, johon lähdimme viikoksi äidin ja siskon kanssa, joten jännitystä oli tulossa monellakin tapaa. Kesällä kaikki tapahtui todella nopeasti ja pian oltiin menossa uudestaan Helsinkiin katsomaan asuntoa vanhempien ja toisen ystäväni kanssa. Olin niin hämilläni ja innoissani koko reissusta ja silloin olin jo päättänyt, että Helsinki tulee olemaan uusi kotikaupunkini.

Asunnonesittelyn jälkeen ajaessamme kotiinpäin sain pian soiton kiinteistövälittäjältä. Se soitto muutti koko elämäni ja silloin tiesin, kuinka viimeistään nyt kaikki on lyöty lukkoon. Meinasin kiljua samaan aikaan pelosta ja onnesta, koska siitä oli enää vain muutama viikko muuttoon.

 

Vaikeinta tuntui olevan kertoa ystävälleni joka yritti peittää sen ettei asiasta ole innostunut. Ymmärsin hyvin hänen tunteensa ja hänen ansiosta mietin asioita todella tarkkaan ja monesta eri näkökulmasta. Hän piti jalkani maassa, etten leiju ilmaan liian nopeasti. Ystävyytemme oli jo työhaastattelun jälkeen mennyt etäisemmäksi ja tiesin tulevani menettämään sen siteen mitä kaksi edellistä kesää olimme luoneet.

Tutuille ja kavereille kertoessani muutosta tuntui kaikki katoavan heti sanottuani asiat ääneen. Kuului vain puff ja kaikki olivat kadonneet. Erään silloisen kaverini muistan vain kysyneen tylysti miksi muutan. Silloin tajusin, että olin aina elänyt pienessä kylässä yksin isojen haaveideni kanssa. En ollut ikinä sopeutunut siihen kaupunkiin, enkä ikinä tulisi sopeutumaankaan, vaan olin aina valmis lähtemään.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAViimeiset viikot halusin nauttia siitä tutusta ympäristöstä ja yrittäen näyttää ettei mikään tulisi muuttumaan, vaikka koko maailmani muuttuisi seuraavilla viikoilla. Ystävän kanssa joka aina kannusti, juttelimme paljon syvällisiä, kuuntelimme musiikkia, nauroimme ja ajelimme monia öitä autolla. Mietin olenko ihan hullu jättäessäni hänet tänne ja lähteväni yli 200 kilometrin päähän, enkä enää joka viikko ajelisi hänen kanssaan autolla. Hän oli ihminen jonka olin tuntenut monta vuotta, olimme olleet läheisiä ja oli aika jolloin emme olleet väleissä ollenkaan, ja vihdoinkin kun olimme pitkästä aikaa ystäviä, sotkisin itse ystävyytemme muutolla.

Toisen ystäväni menettäminen oli hiuskarvan varassa ja vaikka muuttooni oli vielä ollut muutama viikko aikaa olimme jo kuin vieraat toisillemme. Muistan illan jolloin kaikki se pelko ja suru purkautui, halasimme pitkään sanomatta mitään, molempien itkiessä. Halusin sanoa hänelle tuhat sanaa siitä, kuinka tärkeä hän on ja toivon hänelle aina vain parasta. Silti samaan aikaan tiesin, ettei meidän välit tulisi ikinä olemaan ennallaan teinivuosien jälkeen, jolloin masennus ja kaikki inho mikä teininä meidän välillemme kasvoi.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Syyllistä etsiessä

Asuessani Helsingissä soittelin ystäväni kanssa melkein päivittäin pitkiä puheluita. Toinen ystäväni tuli kuukauden jälkeen muutosta viikonlopuksi luokseni ja menimme juhlimaan. Kaikki tuntui olevan ihan ennallaan ja koti tuntui heti kodikkaammalta, kun ystävä saapui kylään. Vietimme viikonlopun joka muutti elämääni vielä enemmän. Puolison kanssa huomasimme molemmat olevamme kiinnostuneita toisistamme. Olin innoissani siitä, että kaikki tämä tapahtui ystävän ollessa luonani ja asuminen kaukana ei tuntunut enää isolta asialta, koska hän oli siinä silloin näkemässä sen mikä on nyt arkeani.

Lähennettyäni puolisoni kanssa vähentyi soittelut ja yhteydenpito. Kaikki energiani meni kahdessa työpaikassa, uusissa ihmisissä ja puolisoon tutustuessa. Sitä ei edes silloin ymmärtänyt, kuinka huono ystävä olin. En muistanut kysellä tarpeeksi kuulumisia ja pitää yhteyttä edes vähän kerralla, silti molemmat ystäväni jotka olivat ainoastaan jääneet muuton jälkeen rinnalleni olivat aina tavoiteltavissa, kun heitä tarvitsin.

Tarkkaan en muista milloin olen viimeisen kerran nähnyt heitä, mutta pariin vuoteen en ole kumpaakaan entisistä parhaista ystävistäni nähnyt. Yhteydenpito alkoi pikku hiljaa hiipumaan kokonaan ja elämät vei mukanaan. Toinen ystävä muistaa minua syntymäpäivinä ja näinä muutamina vuosina myös laittanut vanhoja kuvia meistä arkistojen kätköistä.

Pidin itseäni pitkään huonona ystävänä, koska molemmat heistä oli aidosti ihmisiä joiden kanssa ystävyys aina vain loksahti paikalleen, vaikka teininä oli ollut vuosia jolloin emme olleet ystäviä ollenkaan. Myöhemmin tajusin, ettei kaikki vaan välttämättä kestä ja se on ihan okei, tälläisissä asioissa on turha etsiä syyllistä. Olen 23-vuoden aikana menettänyt yhtä lapsuuden ystävää lukuunottamatta kaikki muut ystävät, kaverit ja tutut. Elämässäni on ainoastaan pysynyt kaikkien vuosien ajan perheeni, joihin on kaikista vahvin side. OLYMPUS DIGITAL CAMERALopetettuani turhan syyllistämisen itseäni kohtaan, aloin arvostamaan enemmän ja enemmän ystävyyttä. Olen aina ollut ihminen joka ei päästä helposti ihmisiä lähelle ja rima on noussut vuosien myötä aina vain korkeammalle. Puolisoni on paras ystäväni, jonka kanssa olen löytänyt ystävyys siteen parisuhteen vierelle. Silti monesti ikävöin ystävyyttä, ei ole helppoa olla aikuinen ja löytää kiireisistä ihmisistä uusia ystäviä.

Olen liian nössö ja liian muuttunut oottaakseni yhteyttä vanhoihin ystäviini. Avaisinko yhteydenotolla vanhoja asioita turhaan, olemme kaikki varmasti aivan eri ihmisiä, enkä haluaisi enää menettää heistä kumpaakaan uudestaan. En tiedä tulisko meistä kahvilla käyviä kavereita jotka muistelisivat menneitä. Joskus tuntuu, että on parempi jättää avain laatikkoon ja laittaa laatikko kiinni, tietäen ettei laatikon lukkoa saisi enää auki. Siksi mietinkin mitä voisin heille vielä sanoa sen tutun 19-vuotiaan Ninnin suusta viimeiset sanat. OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirje sinulle ystävä

Helsinkiin muutto vaikutti enemmän, kuin koskaan uskoinkaan meidän ystävyyteen. Ensinnäkin olen pahoillani siitä, että en osannut olla parempi ystävä, tiedän etten ollut tarpeeksi läsnä sinun elämässä muuttoni jälkeen, vaikka sinä olit aina kuuntelemassa minun murheitani. Haluan kiittää kaikesta mitä olet eteeni tehnyt. Kiitos kaikista nauruista, itkuista ja hetkistä kanssasi. Sain jakaa paljon ajatuksia, unelmia ja salaisuuksia kanssasi ja kaikki ne kulkevat aina sydämessäni. En koskaan unohda ystävyyden merkitystä sinun ansiostasi, sinä olet osa sitä mitä minusta on nykypäivänä tullut ja vaikket uskoisikaan meidän ystävyys on ollut elämäni tärkeimpiä asioita. 

Annathan minulle anteeksi, koska pelkään sinun vihaavan minua. En tiedä tuleeko tämä kirje sinulle koskaan perille, mutta toivon sinun viimeistään tietävän ajatuksissa mitä olen aina sinulle halunnut sanoa. Olit sitten missä päin maailmaa tahansa, toivon sinulle kaikkea hyvää. Olet upea ihminen ja haluan, että uskot itseesi vaikeina hetkinä. Jos mietit millaista elämä oli neljä vuotta sitten, miten sen hetkiset asiat tuntui vaikeilta silloin ja katsot itseäsi nytten, huomaat ettei ne vaikeudet olleet mahdottomia. Toivon, että olet päässyt eteenpäin asioissa jotka pitivät sinua ennen paikallaan. Toivon, että olet löytänyt vierellesi hyvän puolison ja ystäviä, koska olet ansainnut onnellisen elämän. Meistä tuli vihdoinkin aikuisia jota odotimme nuoresta asti. Ja nykyään joskus toivon olevani vielä se 15-vuotias ja ajavani skootterilla kanssasi.

-Nipa

Kooste kuluneesta kesälomasta

Hellou!

Töihin on palattu ja niin sanottu normaali arki taas alkaa. Töiden alusta on ollut ristiriitaiset fiilikset ja nyt onkin vasta ensimmäinen vuoro tehty, joten niin sanottu pehmeä lasku on tullut tehtyä työelämään. Kesä oli ja meni tänäkin vuonna erittäin nopeasti, vaikka kuukausi tuli oltua vapaalla ilman suurempia suunnitelmia, niin silti tuntui ettei niitä lämpimiä kesämekko päiviä ollut hirveästi. Elokuu oli aika kylmä kuukausi pitää lomaa, mutta oli niitä ihania aurinkoisia päiviä joukossa. Erityisesti mieleen jäi kummitytön synttärit, jolloin sää oli iltaan asti kaunis ja aurinkoinen.

Ensiksi ajattelin, että pidän meidän kesän hyvin aktiivisena, ettei jäädä paljoa koti sohvalle puolison kanssa. Oltiin kummiskin molemmat kaivattu todella paljon lepoa, joten oltiin paljon kotona chillaillen, mutta tehtiin myös hyvällä tahdilla muistoja ensimmäisestä pitkästä kesälomasta yhdessä.Kooste_kuluneesta_kesalomasta_1Kooste_kuluneesta_kesalomasta_2Heti kesäloman alussa tehtiin päivän reissu Tallinnaan, ollaan seurusteltu kohta 4 vuotta eikä olla käyty missään ulkomailla -ei edes siellä Tallinnassa. Nyt oli kerrankin molemmilla henkilökortit ja aikaa kokea joka pariskunnan ensimmäinen reissu, eli se Tallinnan reissu! Päivä oli pitkä, mutta sitäkin ihanempi. Kuvattiin asukuvat, otettiin yhteisiä kuvia talteen, syötiin hyvää ruokaa, shoppailtiin hieman ja ostettiin myös Figarolle tuliaisia. Kotiin päästyä oli niin ihanaa mennä nukkumaan yhdessä ja herätä todella myöhään seuraavaan päivään ihanasta kodistamme.

Olin tehnyt pienen listan puhelimeen asioita, mitä haluan kesäloman aikana tehdä. Listalta löytyi 15 kohtaa, joista tuli tehtyä 8 kohtaa. Listalla oli mm. Serena jossa käytiin myös kesäloman alussa, hieman pettymys paikka, mutta tulipahan koettua ensimmäistä kertaa. Bloggaajan listalta löytyi tietysti kohta paljon valokuvaamista ja sitä tulikin tehtyä muutamassa paikassa, jotka olin listannut ylös. Isin tekemä pannari oli päässyt tottakai listalle ja kummitytön synttäriviikolla saatiinkin maailman parasta pannaria ála H.Juutinen.Kooste_kuluneesta_kesalomasta_3OLYMPUS DIGITAL CAMERAKooste_kuluneesta_kesalomasta_5Vietimme myös viimeiset hetket kotikodissa, josta kerroin viime postauksessa. On todella outoa ajatella, ettei niitä maisemia tule nähtyä enää ja tuleva isänpäivä ja joulu tulee olemaan todella erilaisia, kuin viimeiseen 14 vuoteen. Kotikotona sai nautittua kesästä kunnolla, koska omakotitalon pihalla on helpompi viettää aikaa, kuin kaupungissa kerrostalossa. Puhalsimme kummitytön kanssa posket punasina saippuakuplia kilpaa monena päivänä, käytiin moikkaamassa naapurissa hevosia ja ikuinen heppatyttö sydämeni pääsi valloilleen.

Viimeinen ilta vietettiin tutussa järvessä, mutta ensimmäistä kertaa soutaen. Se oli ehkä elämäni täydellisimpiä hetkiä, vene joka oli lastattuna kahdella maailman tärkeimmillä miehillä -isi & puoliso. Auringonlasku, hiljaisuus, jossa kuuluu veden äänet, lintujen viserrys ja tottakai iskän höpötys. Se oli täydellinen hetki rauhottua, kun koko päivä oltiin syöty herkkuja, juhlittu kummityttöä ja juteltu sukulaisten kanssa.

Loppuviikot meni opetellessa koira-arkea, Nicken tullessa meille asumaan vanhempien muuton takia ja senkin takia loppu kesäloma tuli oltua paljon kotona lenkkeillessä ja pitämässä seuraa hyvin aktiiviselle koiralle.

Kooste_kuluneesta_kesalomasta_9Kooste_kuluneesta_kesalomasta_10Kooste_kuluneesta_kesalomasta_11Kesäloma oli ennen kaikkea onnistunut ja jään jo kaipaamaan tulevaa kesälomaa. Aurinkoa, aikaa perheen kanssa, ylipäätään aikaa milloin ei tarvitse miettiä kalenteriin merkattuja aikatauluja ja toivottavasti myös ensi kesän saan viettää puolison kanssa yhteisen olemisen ja reissun merkeissä.

Nyt on syksy saapunut yllättävän lämpimien päivien kanssa, mutta silti päivien kanssa jolloin villapaidat ja neuleet on ihanaa kääriä päälle. Kohta alkaa taas kynttilöiden polttaminen tuntumaan parhaalta asialta ja vaan se, että syksyllä on myös enemmän lupa olla kotona viltin alla sohvalla.

Miten teidän kesä meni? Onko jo ihanaa siirtyä syksyn pimeneviin iltoihin ja kynttilöihin, vai onko teissäkin hieman ikuista kesän toivoa?

-Ninni

Lapsuuteni myytiin

Elämässä tulee aikoja jolloin on päästettävä irti ja mentävä eteenpäin ihmisistä ja asioista. Henkilökohtaisesti olen elämässä oppinut päästämään ihmisistä irti, vuosien vaihtuessa ja elämän muuttuessa. Aina se ei ole helppoa, mutta siihen on tottunut ja tiedän, jos jostain ihmisestä täytyy päästää irti, se on tarkoitettu niin ja se on pidemmälle vain hyvä asia.

Silti olen juurtunut moniin asioihin, jotka tuo turvallisuuden tunteen ja yksi niistä on 14 vuoden ajan ollut meidän kotikoti. Olen nuoresta asti yrittänyt ajatella, ettei mihinkään esineeseen pidä kiintyä liikaa, jos esimerkiksi kotona syttyy tulipalo, niin esineitä ei jäisi murehtimaan. Väistämättä kodissa tulee oltua esineitä joissa on muistoja, mutta nyt luopumisen kohteena on kokonainen talo ja tontti.

Vuonna 2005 vanhempani rakensivat perheellemme kodin, jonne mahtui meidän koko perhe viiden kissan kanssa. Tämä talo on erityinen, koska siellä asuimme vielä kaikki yhdessä ja olimme kokonainen perhe ennen yksi toisensa jälkeen pesästä pois lentämistä.

Vaikkei se ollutkaan ensimmäinen meidän kotikoti, vaan suurimpia lapsuuden muistoja löytyy jokaiselta lapselta edeltävästä kodista. Tuostakin kodista muuttaminen tuntui vaikealta, vaikka olin vasta ykkösluokkalainen. Muistan vieläkin paremmin pikku metsän puut ja salaisen kuopan, kuin oman laukkuni sisällön. Myönnän muutaman kerran ajaneeni tuon talon ohitse, vain nähdäkseni talon ja muistelevani, kuinka saparopäinen tyttö yritti pelata isoveljien kanssa polttopalloa takapihalla. Jo pelkästään sen talon ajattelu tuo samaan aikaan hymyn suupielille ja silmät kosteiksi.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERATämä on ollut kuukauden ajan asia joka on pyörinyt päässä, kuin tivoli vaihtuvien mielipiteiden kanssa. On vaikeaa päästää irti asiasta, joka on tuntunut olevan osa omaa identiteettiä, se on talo joka edusti komeudellaan Juutisia. Kotiin vievä tie ja ympräillä olevat maisemat olivat niin tuttuja ja niin omaksuttuja, että on vaikeaa edes ajatella jonkun toisen omistavan nyt ison palan lapsuuttani.

Kummitytön kolmivuotis synttäreillä näin tyhjyyttään kaikuvat huoneet. Ikioman ensimmäisen huoneen jonka tapetin sain päättää lapsena. Huoneet joissa on paiskottu ovia vihaisina teini-vuosina. Huoneet joissa on juhlittu monet rippijuhlat, valmistujaiset ja jopa yhdet nimijäiset. Huoneet joissa on itketty onnesta ja surusta. Huoneet, jotka on täyttänyt itsensä rakkaudella.

Nyt ne huoneet täyttyvät uusien asukkaiden tavaroilla, jotka ei tietenkään omasta mielestä sovi sinne, koska kaikki laitettiin tip top kuntoon vuosien ajan. Huoneet täyttyvät uusien asukkaiden onnella, surulla ja toivon mukaan hyvällä elämällä. Näistä huoneista rakentuu talo, joka rakennettiin rakkaudella ja se rakkaus välittyköön uudelle tuntemattomalle perheelle, joka toivottavasti saa viimeisestä kotikodistani yhtä tärkeän turvapaikan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERANyt tuli aika myös sanoa hyvästit kaupungille, jossa ystävystyin monien ihmisten kanssa, jossa menetin ystäviä, jossa sain paljon uusia kokemuksia ja jossa vietin elämäni vaikeimpia vuosia teininä. Vaikken tiedä tuleeko vanhempieni uusi asunto olemaan kotikoti minulle, on se silti paikka jossa perheemme kokoontuu ja tulee uusia muistoja, siihen ei onneksi tarvitse sitä tiettyä yhtä paikkaa. On siis ihanaa vihdoinkin leikata se viimeinenkin naru joka piti kiinni, niin hyvissä, kuin huonoissakin asioissa vanhassa kotikaupungissa.

-Ninni

Saimme pidempiaikaisen yökylävieraan

Hellou!

Perjantaina vanhempien mukana saapui meille karvainen vieras, joka jääkin nyt hieman pidemmäksi aikaa. Pieneen majaamme saapui yksi häntä lisää ja meistä tuli puolison kanssa hetkeksi koiranomistajia! Nickestä kerroinkin hieman tässä postauksessa, jossa puhuin elämästäni, Nicke oli valo pimeydessä vaikeina teinivuosina. Nicke on tavallaan äidin ja minun yhteinen koira, mutta tottakai muutettuani pois kotoa se on elänyt vanhempieni ja Siiri koiran kanssa landella.

Nyt aukesi tilaisuus, jolloin sain Nicken meille ainakin alustavasti marraskuuhun asti ja tämä on monellakin tapaa jännittävää. Nicke on aina asunut omakotitalossa ja on luonteeltaan hyvinkin omaksunut vahtikoiran roolin. Landella hän on saanut olla paljon tarhassa, mikä voittaa aina sisätiloissa olemisen ja unohtamatta aivan ihanaa Siiriä, jonka kanssa he ovat paita ja peppu.Saimme_pidempiaikaisen_yokylavieraan_1Saimme_pidempiaikaisen_yokylavieraan_2Nicke on 10 vuotta vanha ja tämä tilaisuus on todennäköisesti viimeinenkin saada hänet meille pidemmäksi aikaa. Matka Tampereelta on pitkä matkustaa, eikä myöskään turhaan viitsi erottaa koiria toisistaan, koska tottakai heilläkin on ikävä toisiaan. Nicke on aina ollut todella tärkeä ja osa perhettä, nyt saan viettää kolme kuukautta joka päivä hänen kanssaan tehden lisää yhteiselon muistoja. Toivon vielä monia monia vuosia Nicken elinikään, mutta silti tämä tuntuu viimeiseltä tilaisuudelta nyt saada elää saman katon alla ja kerätä hyviä muistoja toisen ollessa vielä todella hyvässä kunnossa ja saada elää arkea koiran kanssa.

Meillä on puolison kanssa ollut pitkään koirakuume ja aina koirien tullessa vastaan, täytyy purra hampaita yhteen. Tämä on siis samalla hyvää terapiaa koirakuumeeseen ja myöskin muistutusta mitä arki koiran kanssa oikein on. Meillekkään ei ole ajankohtaista hankkia omaa koiraa, mutta tämmöinen hoitokoira on hyvä kokeilu nuorille!

Nyt siis opetellaan heräämään joka aamu koiran ulkoiluttamiseen, siivoamaan karvapalloja useammin nurkista, etsitään parhaimmat koirapuistot, totutellaan koiran kuolaan, märän koiran hajuun ja siihen, että sateellakin on sinne ulos mentävä. Kirjoitan näinä kuukausina fiiliksiä enemmän koira-arjesta ja myöskin Figaron fiiliksiä miten yhteiselo on heillä lähtenyt sujumaan!

-Ninni