Kun kaksi muuttui yhdeksi

Ajattelin Simban muistokirjoituksen olevan ainut postaus minkä haluan tehdä asiaan liittyen. Sulkisin ovet siltä osin täällä blogin puolella ja surisin asiaa rauhassa kotona. En halua antaa surullista kuvaa, koska elämähän jatkuu.

Haluan olla inspiroiva ja positiivinen, koska sitä me kaikki elämässä tarvitaan, energiaa toisilta ja hyvää fiilistä. Kaikille meille tapahtuu surullisia asioita, vaikkei niitä sosiaalisessa mediassa kertoisikaan.

Tämä on silti asia mistä haluan vielä ainakin tämän kerran puhua, koska joskus myös tarvitaan sitä surua muistaakseen sen ilon.OLYMPUS DIGITAL CAMERAVaikka arki on jatkunut välillä todella ihanasti, niin yksi päivä tunteet tulivat todella vahvasti pintaan ottaessani Figarosta kuvan. Kuvaa katsoessa tajusin hänen olevan nyt se ainut, vaikkei semmoista olisi pitänyt miettiä ainakaan kymmeneen vuoteen.

Samalla katsoin Simban kuvia ja surin, ettei hänestä tule enempää kuvia. Kansiossa on viimeisin kuva ja se tulee aina olemaan se viimeinen kuva.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASimban poismenon jälkeen sain aika nopeastikkin kysymyksiä, siitä tuleeko meille toista kissaa Figarolle kaveriksi. Aikanaan Simban kotiuduttua tein itselleni lupauksen heidän olevan viimeiset kissat elämässäni.

Sitä päätöstä aion kunnioittaa, koska uusi kissa ei toisi Simbaa takaisin. Toisella kissalla yrittäisin vain paikata tyhjää koloa, mikä Simban jälkeen on kumissut tyhjyyttään sydämessäni ja kotona.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOnneksi pahimmankin surun keskellä on ollut positiivisia merkkejä ilmassa. Figarosta on tullut huomattavasti erilainen kissa sen jälkeen, kun sai käytyä rauhassa oman surunsa läpi ja tajusi sen, että meitä on nyt vaan kolme täällä kotona. Figaro on nykyään seurallinen ihan vieraillekkin, kun ennen on ollut todella ujo ja mielummin piilossa vieraiden aikana.

Myös hoitamisessa on tullut iso muutos mitä ei oltaisi puolison kanssa niin selkeästi uskottu. Ruokaa menee todella vähän ja hiekkalaatikko pysyy puhtaana huomattavasti pidempään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAMeidän perhe on nyt pienempi, mutta entistä vahvempi, tuli elämässä mitä tahansa vastaan. Figaro on meidän vauva joka saa kaiken ylimääräisen rakkauden ja hoivaamisen.

-Ninni

Surun tullessa kylään

Meistä jokainen joutuu jossakin elämän vaiheessa menettämään jotain. Kenenkään menetystä ei voi verrata. Kenelläkään ei ole isompi menetys, tai suurempi suru kuin toisella. Meistä jokainen on yksilö ja jokainen saa surra oman elämän tärkeistä asioista jos tuntuu surettavan, jokaisen meidän surua pitää kunnioittaa.

Olen itkenyt jokainen päivä, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Olen ollut niin poikki ja haluaisin vain olla ehjä. Silti ensimmäistä kertaa Simban poismenon jälkeen, kun nauroin vanhempieni kanssa tuntui se oudolta. Saanko olla välillä iloinen?

Saanko vielä nauraa ja välillä tuntea oloni ihan hyväksi? Asiat pamahtaa päähän ihan hyvänäkin hetkenä, varsinkin kotona. Ihan silloinkin, kun vain teen ruokaa. Ikävä tulee nurkan takaa ja saa kokonaan rikki, silloin hukun kyyneliin.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKaikki tietää, että kyllä ne asiat siitä. Kyllähän ne joo, elämä jatkuu ja sen pitää jatkua, tapahtui täällä mitä tahansa. Vaikka välillä ei halua jatkaa, se tuntuu vaan väärältä.

Olin jo aikaisemmin varannut matkan vanhempieni luokse ja se oli paras lääke itselleni, että pääsin seuraavana päivänä pois meidän kodista. Ensimmäinen yö täällä kotona oli hirvein ikinä, enkä tule koskaan unohtamaan sitä.

Vanhempieni luona sain sitä mitä eniten tarvitsin, äidin halauksia ja hänen olemuksen rinnalleni. Isin pitämään huolta ja hänen hassuttelua, se saa aina muistamaan nauraa. Sain heti surun alussa jo pohjaa sille, että päivä päivältä suru lähtee sisältäni pois. Myöskään en silloin ollut siinä ympäristössä missä olen tottunut olemaan Simban kanssa.

Kotona on ollut vaikeampaa, enkä väitä vastaan etteikö tämä jollain tapaa vaikuta myös meidän parisuhteeseenkin. Inhottaa olla välillä niin rikki, mutta onneksi puolisokin välitti Simbasta hyvin paljon ja tietää minun tarvitsevan aikaa surra. Silti tämä myös jollain tapaa yhdisti meitä.

Muistetaan halata vieläkin enemmän ja katsoa silmiin, vaikka välillä vähän suupielet allapäin, kun hymyä on vaikea saada. Muistetaan näyttää olevamme tässä toistemme kanssa. Muistetaan surra yhdessä, koska tämä on meidän perhe mikä meni rikki. Muistetaan myös rakentaa uudenlaista arkea ja naurattaa toisiamme.

Blogin kannalta on ollut hiljaista ja tiesin tuon kauhean tiistain jälkeen, kun seuraavan kerran kirjoitan on se muistokirjoitus Simbasta. Kiirettä en halunnut pitää ja kuten äitinikin sanoi, kirjoita sitten kun pöly on laskeutunut.

Yritän kirjoittaa aina, kun fiilis on hyvä. Tiettyä rutiinia en uskalla luvata, vaikka voin paljastaa kirjoittamisen olleen ehdottomasti parasta tekemistä nyt. Toiveita saa laittaa, koska se piristää täällä kotona oloa ja saa ainakin syyn myös kirjoittaa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAHaluan vielä erikseen mainita siitä mikä on mieltä rauhoittanut ja myös piristänyt. Jos ihanaa perhettä ja lukuisia heidän haleja ei lasketa niin ihanat ystäväni. Oon saanut itkee heidän kanssaan ja on tullut paljon osanottoja. Silti yksi jäi vahvasti mieleen, mikä sai kyyneleet valumaan heti.

”Hei jos haluut seuraa tai piristystä tai jutella tai vaan olla hiljaa niin mä oon täällä ❤ ”

Tästä keväästä piti tulla parempi kuin viime vuoden kevät. Tästä keväästä tuli kertaheitolla hirvein kevät ikinä. Silti toivon ja pyydän, suru ethän muuta meille asumaan?

-Ninni

Julkaisun kuvat päivitetty 10/2018

 

 

 

 

 

 

Taivaalle sytyin tähtenä

Saanko lähteä nyt? Luuletko, että hetki on oikea?

Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville ja loputtoman pitkille öille? Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt, esimerkkiä yrittänyt näyttää.

Saanko siis astua toiselle puolen ja vapaaksi henkeni päästää? Aluksi en tahtonut lähteä, taistelin kaikin voimin. Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua. Kohti lämmintä ja elävää valoa

Tahdon lähteä. Tahdon todella. On vaikeaa jäädä.

Mutta lupaan, parhaani yritän elääkseni vielä yhden päivän. Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia ja minä kokea suuren suurta rakkautta. Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa, sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.

En ole kaukana, lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina; henkeni tulee sinua seuraamaan, minne maailmassa matkasi johtaakaan.

Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut. Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua, Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi ja päättää tämä elämä luonasi.

Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran, ja sano sanat, jotka toiveeni ois, koska välität minusta tuhannen verran, annat minun nukkua jo tänään pois.

Taivaalle_sytyin_tahtena_4

28.3.2017 oli aika päätöksen vaikea. Tuona päivänä valmistauduin siihen, että rakas Simba ei enään palaa kotiin. Tuona päivänä tein raskaan päätöksen ja päästin pienokaiseni enkelten mukaan pilven reunalle.

Suru, tuska ja ikävä ovat niin suuret ettei oloa osaa kuvailla. Joka hetki toivon, että palaisit luokseni, nukkumaan viereeni niinkuin aina.

Taivaalle_sytyin_tahtena_1

Olit aina läsnä, pienissäkin arjen asioissa olit aina mukana. Muistan jokaisen lempipaikkasi kotoa, muistan miten aamuisin miu’uit aamupalaa. Kuinka veljesi Figaron kanssa söitte tietyiltä puolilta ja sinä sait aina ensimmäisenä ruuan, koska kiilasit aina eteen.

Muistan kuinka aina tulit sänkyyn viereeni silloinkin jos olin kipeä, tai surullinen. Olit aina vierelläni, kun eniten tarvitsin tukea. Olit Figaron kanssa aina syy tulla kotiin.

Minun ei tarvinnut yhtään yötä nukkua yksin silloinkaan kun puoliso oli töissä, koska käperryit kainalooni aina samaan kohtaan. Yöllä kapusit päälleni makaamaan ja monesti ahtasit itsesi minun ja isin väliin nukkumaan.

Lähdettiin kolmistaan maailmalle ja mukaamme tarttui mies josta tuli teille oma isi joka rakastaa sinua todella paljon. Saatiin vihdoin ihana koti missä olla onnellisia ja oltiin yhdessä oma pieni perhe.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt kotiin meneminen tuntuu raskaalta, hyvin raskaalta. Missä pikkuiseni on joka oli aina silloin kun eniten tarvitsin. Missä olet nyt, kun suru on suurin?

Syytän itseäni paljon, vaikken saisi. Pelkään, että olet minulle vihainen. Etten voinut enään tehdä mitään ja jouduin päästämään sinusta irti, mutta huomasithan minun olevan vierelläsi loppuun asti?

Kuulithan viimeiset sanani sinulle ja tunsit kaikki pusut ja silitykset. Olin vierelläsi siihen asti, kun tassusi alkoi sinertämään ja olemaan kylmä. Olisin voinut jäädä luoksesi koko yöksi.

Annathan anteeksi, että jouduin päästämään sinusta irti. Muistathan aina, kun katsot pilvien luolta meitä, ettemme koskaan unohda sinua. Tulen aina muistamaan ja aina rakastamaan sinua. Ja joskus ikävä loppuu, kun pääsen luoksesi ja taas silittämään sinua ja tuntemaan kuinka pehmoinen ja kaunis turkkisi on.

Taivaalle_sytyin_tahtena_3

Aina sinua kaivaten.

❤ Äiti, isi ja Figaro