Ensimmäistä kertaa kaksin

Ensimmäistä kertaa on tullut eteen elämäntilanne, jossa olemme lemmikkini Figaron kanssa ihan kaksin. Asun omassa asunnossa ekaa kertaa 4 vuoteen ja tällä kertaa mukana on vain yksi karvakamu. Yli neljä vuotta sitten muutin ensimmäiseen vuokra-asuntooni, mutta silloin oli matkassa mukana kaksi karvakasaa. Elämässä on tullut vuosien mittaa muutoksia, ensiksi oli rakkaan Simban poismeno ja viime syksynä ero avopuolisosta.

Yksin asumista olen odottanut innolla, vaikka syksystä asti on tullut asuttuakin yksin, mutta silti vielä siinä tutussa asunnossa ja tutussa ympäristössä. Nyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pääsen totuttelemaan siihen, että koti onkin vain minun ja ensimmäistä kertaa jaan kotini vain Figaron kanssa.

Tämä on ollut jännittävää, mutta samalla jotain mitä on kaivannutkin, vaikkei sitä aina ole osannut ottaa niin positiivisen kautta. En ole vielä hirveästi öitä viettänyt täällä uudessa kodissa muuttosotkun, toimimattoman lämmityksen takia ja pienen pelon, kuinka täällä olen nyt ihan kaksin Figaron kanssa. Viime iltana olin kummiskin onnellinen, kun sain olla ihan rauhassa ja laittaa silmät kiinni omassa kodissa.Ensimmaista_kertaa_kaksin_4Ensimmaista_kertaa_kaksin_5Ensimmaista_kertaa_kaksin_6Olen aina ollut ihminen joka on hieman riippuvainen ihmisten seurasta. Läheisyys ja ihmisten läsnäoloon on tottunut lapsesta asti ison perheen takia ja myös parisuhteiden, joissa on ollut liiankin tiiviisti. Nyt haluan pikku hiljaa opetella olemaan yksin, mutten haukkasta liian isoa palaa kerralla, ettei yksinolo tunnu liian pelottavalta ja ahdistavalta. Siksi öiden viettäminen ystävällä on tuntunut hyvältä tuuletukselta ja on saanut läheisyyttä muualtakin, kuin Figaron rakkauskohtauksien aikana.

Nyt olisi tarkoitus laittaa asunto loppuun asti valmiiksi, oppia tähän elämään Figaron kanssa ja nauttia meidän yhteisestä pienestä ja suloisesta kodista ja siitä, että meillä on kaikki hyvin täällä. Yksin oleminen ja läheisyyden kaipuusta irtautuminen tulee tarpeen, jotta pystyn vielä enemmän itsenäistymään ja tutustumaan itseeni kaikkien näiden rankkojenkin vuosien jälkeen.

-Ninni

Figaro vs. Nicke -miten yhteiselo sujuu

Figaro_vs._Nicke_miten_yhteiselo_sujuu_1Figaro_vs._Nicke_miten_yhteiselo_sujuu_2Figaro_vs._Nicke_miten_yhteiselo_sujuu_3Hellou!

Lupasin palata tarkemmin siihen, miten elämä koiran kanssa sujuu ja miten erityisesti Figaron ja Nicken yhteiselo on lähtenyt käyntiin. Lyhyesti kerrottuna heidän historiasta, Nicke ja Figaro on asunut aikanaan reilun vuoden yhdessä asuessani vielä kotikotona. Silloin ei heidän tarvinnut olla tiiviisti tekemisissä, koska isossa omakotitalossa oli tilaa mennä muualle, kuin vain makuuhuoneeseen, keittiöön ja olohuoneeseen. Täällä kotona väistämättäkin joutuu kokoaika näkemään toisia, ellei toista eristäisi makuuhuoneeseen.

Kuten arvasinkin Nicken saapuessa, tulee olemaan hyviä päiviä ja niitä huonoja. Alkuun Nicken saavuttua Figaro oli enemmän hämmillään, että tuossako tuo koira nyt aikoo yönsä nukkua. Yhteydenottoja oli hyvin vähän ja Figaro on sen verta nössö kissa, että alkuun sähisi piilosta, jos Nicke tuli häntä liian lähelle.

Viime päivinä on joutunut silti näkemään jo hieman liikaakin sitä, ettei Figaro siedä Nickeä ja sekin varmasti johtuu Nicken hössöttävästä luonteenpiirteestä. Yöt on rauhallisia, vaikka veljen täällä ollessa yötä päätti Figaro hieman Nickeä kurmuuttaa. Onneksi ei sentään tarvitse pelätä kynsiä, koska ne on Figarolla aina lyhyet, eikä Figge myöskään kurmuuta kuonoon, vaan enemmän antaa vauhtia toisen takamukselle.Figaro_vs._Nicke_miten_yhteiselo_sujuu_4Figaro_vs._Nicke_miten_yhteiselo_sujuu_5Figaro_vs._Nicke_miten_yhteiselo_sujuu_6Figaro_vs._Nicke_miten_yhteiselo_sujuu_7Kurmuutuksista huolimatta aamupala aikaan Figaron kehräessä, hän jopa puskee Nickeä saadakseen enemmän rakkautta. On ollut erikoista huomata myös miten mustasukkainen pieni kissa voi olla ja ylempänä näkyvässä kuvastakin huomaa, Figaron yllättyneen ilmeen siitä, kun Nicke hyppäsi sängylle puhdistaakseen aamupalalautasen. Kuvan jälkeen Figaro lähti mököttämään muualle, kunnes hain hänet kainalossa keittiöön saamaan herkkuja lohduksi.

Aika käy vähiin Nicken lähdön suhteen ja varmasti Figarollekkin tulee hetkiä milloin koiran seura oli jopa kivaa, kun ei tarvitse aina työpäivinä yksin odottaa asunnossa. Silti tämä osoitti suurimmaksi sen, että Figaro nauttii ollessaan ainut joka saa omistajalta huomiota, ja kaikki huomio on hänelle annettava aamuisin ensimmäisenä ja viimeisenä nukkumaan mennessä.

-Ninni

Saimme pidempiaikaisen yökylävieraan

Hellou!

Perjantaina vanhempien mukana saapui meille karvainen vieras, joka jääkin nyt hieman pidemmäksi aikaa. Pieneen majaamme saapui yksi häntä lisää ja meistä tuli puolison kanssa hetkeksi koiranomistajia! Nickestä kerroinkin hieman tässä postauksessa, jossa puhuin elämästäni, Nicke oli valo pimeydessä vaikeina teinivuosina. Nicke on tavallaan äidin ja minun yhteinen koira, mutta tottakai muutettuani pois kotoa se on elänyt vanhempieni ja Siiri koiran kanssa landella.

Nyt aukesi tilaisuus, jolloin sain Nicken meille ainakin alustavasti marraskuuhun asti ja tämä on monellakin tapaa jännittävää. Nicke on aina asunut omakotitalossa ja on luonteeltaan hyvinkin omaksunut vahtikoiran roolin. Landella hän on saanut olla paljon tarhassa, mikä voittaa aina sisätiloissa olemisen ja unohtamatta aivan ihanaa Siiriä, jonka kanssa he ovat paita ja peppu.Saimme_pidempiaikaisen_yokylavieraan_1Saimme_pidempiaikaisen_yokylavieraan_2Nicke on 10 vuotta vanha ja tämä tilaisuus on todennäköisesti viimeinenkin saada hänet meille pidemmäksi aikaa. Matka Tampereelta on pitkä matkustaa, eikä myöskään turhaan viitsi erottaa koiria toisistaan, koska tottakai heilläkin on ikävä toisiaan. Nicke on aina ollut todella tärkeä ja osa perhettä, nyt saan viettää kolme kuukautta joka päivä hänen kanssaan tehden lisää yhteiselon muistoja. Toivon vielä monia monia vuosia Nicken elinikään, mutta silti tämä tuntuu viimeiseltä tilaisuudelta nyt saada elää saman katon alla ja kerätä hyviä muistoja toisen ollessa vielä todella hyvässä kunnossa ja saada elää arkea koiran kanssa.

Meillä on puolison kanssa ollut pitkään koirakuume ja aina koirien tullessa vastaan, täytyy purra hampaita yhteen. Tämä on siis samalla hyvää terapiaa koirakuumeeseen ja myöskin muistutusta mitä arki koiran kanssa oikein on. Meillekkään ei ole ajankohtaista hankkia omaa koiraa, mutta tämmöinen hoitokoira on hyvä kokeilu nuorille!

Nyt siis opetellaan heräämään joka aamu koiran ulkoiluttamiseen, siivoamaan karvapalloja useammin nurkista, etsitään parhaimmat koirapuistot, totutellaan koiran kuolaan, märän koiran hajuun ja siihen, että sateellakin on sinne ulos mentävä. Kirjoitan näinä kuukausina fiiliksiä enemmän koira-arjesta ja myöskin Figaron fiiliksiä miten yhteiselo on heillä lähtenyt sujumaan!

-Ninni

Pienen kesäkissan tarina

Kesä on ehdottomasti aika jolloin näkee pihalla paljon uusia koiranpentuja ja kissanpennuista kuvia somessa. Kesällä on helppo ulkoilla ja opettaa lemmikit sisäsiistiksi ja myös koko perheellä on aikaa viettää uuden perheenjäsenen kanssa. Kesäisin myös nousee ikävä puoli esiin, erityisesti maalla -kesäkissojen syntyminen.

Olen aina elänyt kissojen kanssa ja ammattikoulussa halusin ottaa oman kissan, joka kulkisi matkassani mukana, niitä rakkaita tuli otettua myöhemmin kaksi. Simban tarinan ja erityisesti poismenon moni vanhempi lukija tietää, se vuosi ja aika oli yksi raskaimmista elämässäni.

Kissan ottaminen maalla oli erittäin helppoa. Silloin ystäväni oli ottanut kissanpennun ja hän etsi olisiko siitä pentueesta kissoja vielä jäljellä. Matka oli kummallinen ja päästessämme oikean talon pihaan tajusimme, ettei se ole sama paikka ollenkaan. Maatilan omistajatkin olivat hämmillään mistä oikein tiesimme heillä olevan kissanpentu. Ennenkuin hän toi Figaron näytille ajattelin, etten halua ottaa kissanpentua heiltä, mutta olosuhteet ja maatilan omistajan käytös ja puheet pienen pennun lopettamisesta herätti suojeluvaistot. Ei se pennun syy ole, ettei omistajat leikkauta omia ulkokissojaan ja pian tuo pieni hieman kieroon katsova kissanpentu oli kantokopassa odottamassa elämänsä alkua.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOlemassa on vastuullisia kissanomistajia ja niitä, jotka ottavat niitä maatilalle vain hiirien syöjiksi. Kissojen ulos päästämisestä voitaisiin keskustella tuhansista näkökulmista, mutta omaa kantaani tähän en ota, muutakuin sen ettei leikkaus maksa paljoa, siitä toipuu kissa ja sillä ainostaan vältytään vahinkopennuilta.

Figaro oli pentu johon rakastui heti ja myöskin hänen nimi tuli mieleen heti. Vielä välillä, kun Figaron silmät ovat suuret näkee hänen katsovan hieman kieroon, mutta pentuna tätä oli enemmän ja siitä nimi Figaro tuli mieleeni. Olen aina nähnyt selkeästi eri kissoissa erilaiset luonteenpiirteet ja niin pienestä Figarostakin näki ne omat puolensa.

Hän muuttui saadessaan pikkuveljen Simban, jolloin hänestä tuli tuki ja turva, myöskin maha jota vasten Simba nukkui. Myöhemmin he kilpailivat huomiosta, mutta rakkautta riitti aina molemmille. He olivat erottomattomat ja molemmat täydensi toisiaan. Simban sairastuessa huolen näki Figarosta mikä oli omistajana ihan uutta. Selvittiin lääkäristä monta kertaa, kunnes tuli kerta jolloin kotiin tuotiin tyhjä koppa. Nyt vuosia jälkeenpäin, kun suru on lähtenyt ja ikävä jäänyt osaa jo nähdä hyviä puolia tähän hetkeen.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAFigaro on paljon läheisempi ihmisten kanssa, kun aikaisemmin antoi kaiken rakkauden Simballe. Hän on ottanut puolisoni osaksi perhettä ja jopa välillä nukkuu hänen puolellaan sänkyä, eikä aina pelkästään minun vieressä. Figaro selkeästi osaa nauttia jo olostaan ilman Simbaa ja niin on hyvä, en kestäisi nähdä häntä surullisena. Figaro on pienestä asti kokenut kovia, mutta yksi asia hänen elämässään on pysynyt ja se on rakastava omistaja. Se on vähintä mitä lemmikilleen voi tehdä, pitää hänet perheessä aina ja ottaa lemmikki harkiten kaikki mahdolliset asiat läpi.

Pienestä kesäkissasta saa hyvällä hoidolla helposti yli 10 vuodeksi parhaan kaverin, joka antaa rakkautta koko olemuksellaan. Kuusi vuotta sitten pelastin pienen kissanpennun, joka tälläkin hetkellä pötköttää sylissä ja tälläisinä hetkinä toivon jokaisen eläimen saavan turvallisen, rakastavan ja vastuullisen kodin koko elämäksi.

-Ninni

Uusimmat tatuoinnit -muisto rakkaalle

Hellou!

Instagramissa onkin kyselty milloin näytän uusimmat tatuoinnit, jotka kävin muutama viikko sitten ottamassa ollessani vierailulla kotikotona. Entuudestaan omistin jo kaksi tatuointia, jotka on välillä somessa vilahdellut kuvissa. Halusin nyt erikseen näyttää uusimmat tatuoinnit ja kertoa tarinat niiden takaa ja mistä idea on syntynyt.

Ensimmäisenä tehtiin käteen pieni tatuointi -härän symbooli. Pienenä varsinkin rakastin lukea omaa horoskooppia ja härkä on aina osunut omaan luonteeseeni todella hyvin. Muistan ollessani nuori, kun veljeni otti oman tatuoinnin härästä ja silloin tiesin haluavani joskus tatuoida jonkin näköisen härän symbolin.

Instagramissa on ihania tilejä, joista saa inspiraatioita tatuoinneista. Erityisesti silmääni on pistänyt kaikki yksinkertaiset ja pienet tatuoinnit, joista tämän härkä tatuoinnin paikan keksin. Yllätyin paljon miten moni ei tiedä härän symbolia, vaikka näitä näkee monilla ja horoskoopit on joskus olleet todella suosittuja.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKahden vuoden ajan olen tiennyt ottavani tietyn tatuoinnin tiettyyn paikkaan, joka kantaa suurta merkitystä aina ihollani. Vanhemmat seuraajat eivät ole voineet välttyä asialta, joka mursi meidän pienen perheen kaksi vuotta sitten. Jouduin päättämään Simban elämästä ja se päätös vei hänet kivuista eroon, seuraamaan meitä pilven reunalta.

Surutyö oli todella raskasta ihmiselle, joka ei ole koskaan menettänyt ketään, saati joutunut itse päättämään jonkun toisen elämästä. Simban kuolemasta tuli maaliskuun 28. päivä kuluneeksi kaksi vuotta ja nyt oli sopiva hetki ottaa kauan harkittu ja tarkoin suunniteltu tatuointi.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAEdellisten tatuointien otosta oli mennyt jo reilu viisi vuotta, joten jännitys oli todella kova! En muistanut yhtään miltä se tuntui ja kestänkö kipua enää. Onnekseni en ottanut isoa palaa ja tatuoinnut isoa leimaa, koska siinä olisi ollut paikat hellänä.

Siskoni oli älyttömän suurena tukena ja helpotti jännitystä. Myöskin tallensi pahimmat irvistykset videolle, joille oli myöhemmin hauska nauraa. Tatuointikuume on nyt selätetty, yksi idea on ainakin mielessä, mutta myöhemmin tulevaisuudessa tulee sen aika.

-Ninni