Kaksi työtä, yksi elämä ja blogi

Nyt on maanantaina kello on 16.28, kun saan koneen syliin ja olen valmis tekemään tämän päivän postauksen. Olen tottunut, että joka maanantai ja torstai julkaisen kello 12:00 blogiin uuden postauksen. Nyt ote on lipsunut, jos niin voisi sanoa. Blogi merkitsee mulle todella paljon ja se, että täällä olisi teille lukijoille säännöllisesti uutta luettavaa. Vaikka suurimmaks osaks blogin pitäminen tuntuu yksinäiseltä, koska kommenttiboksi ei räjähdä kommenteista niin lukuihin on uskominen ja siihen, että tätä käydään lukemassa. Vaikka luvuissa lukisi yksi ainut kävijä, joka käy säännöllisesti on se mulle kannustus tehdä ja käyttää aikaa, vaikka blogin pitäminen on paljon enemmän.

Tästä on vuosien varrella rakentunut paikka, jonne voin kertoo asioista, inspiroitua, ajatella asioita ihan eri näkökulmasta ja myös haastaa itseäni, kuten lukihäiriön kanssa. En uskonut ikinä tästä tulevan näin tärkeä paikka, jonka takia jaksan avata koneen edes silloin 16.28 ainoana vapaapäivänäni tällä viikolla.Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_1Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_2Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_3Blogi on osittain ollut työtä yhteistöiden merkeissä ja sen merkeissä mitä haluaisin sen joskus olevan. Kummiskin elän blogin rinnalla niin sanottua oikeaa elämää, mitä somessa ei näe. Syksyllä tuli kaksi vuotta täyteen työpaikassani, jossa olen viihtynyt ja en niin hyvin viihtynyt. Siksi toivonkin, että joskus uurastaminen blogin parissa vie vielä enemmän lähemmäksi sitä unelmatyötä, josta voisin nauttia. Haluaisin sanoa tekeväni työtä jota rakastan ja tiedän, että olisin siitä niin kiitollinen joka päivä, jos voisin tehdä työtä jolla olisi suurempi merkitys elämässäni.

Syksyllä aloitin ”vanhan” työni rinnalla toisen työn ja tämän pelkästään rahan takia. Jos raha ei ratkaisisi elämässä näin paljoa, lopettaisin kaikki työni ja tekisin blogia. Kävisin valokuvaamassa, aloittaisin joogan ja matkustelisin. Siltikin nykytilanteeni on se, että raha ratkaisee niin paljon elämää. Aloitin siis toisen työn joka on mukavaa vaihtelua toisen työn rinnalla ja jokaisen työssä käyvän ihmisen olisi hyvä kokea vaihtelua, koska siinä taas oppii arvostamaan eri asioita eri töissä.

Juttelin vanhalle ystävälleni enkä edes tajunnu, että juuri nyt teen työtä joka oli ennen unelmatyöni. Se ei ole työ johon täytyy saavuttaa tiettyjä asioita, vaan ennemminkin paikkana. Olen aina rakastanut sisustamista ja nyt saan työskennellä sen parissa, mutta ennen se olisi ollut juuri suurimpien unelmien täyttymys. Vieläkin tuo unelma sisustuksen parissa työskentelystä on takaraivossa, mutta korkeammalla tähtäimellä jos haluaisin sitä tavoitella. Eikä sitä myöskään koskaan tiedä, unelmat vaihtuvat ja monesti jos jotain saavuttaa, haluaa lähteä tavoittelemaan jotain toista ja suurempaa.Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_4Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_5Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_6

Miten aika riittää elämiseen

Tällä hetkellä vietän ensimmäistä vapaapäivää 2.10 päivän jälkeen, jolloin suunnitelmissa ei ole mitään, kuin hammaslääkäri illalla. Tällä hetkellä tuntuu erittäin raskaalta ja siltä, ettei tässä elämässä ole järkeä. Ainut asia millä olen lohduttanut -palkka päivänä hymyilyttää. Nuorena en olisi uskonut olevani se tyyppi joka antaa rahan määrittää, mutta tällä hetkellä haluan tehdä erittäin paljon töitä. Työputki oli vahinko, inhoan näitä todella paljon ja nyt pystyin vain niellä tappioni.

Olin pitkään kipeänä ja vieläkin hieman toipumassa jälki flunssasta, joten urheilustakaan ei ole päässyt nauttimaan ja nollaamaan ajatuksia töistä. Suurin pelko on polttaa itsensä loppuun, niinkuin muutama vuosi sitten. Puhuin aiheesta tässä postauksessa ja myöhemmin pelkääväni saman käyvän uudestaan kirjoitin toisen postauksen, linkki siihen tässä. Kerran, kun ittensä on polttanut loppuun ja vellonut pahaa oloaan sisällään, täytyy nyt kiittää siitä kokemuksesta. Tuo aika oli mielelle ja kropalle erittäin raskasta ja raskaampaa päästä siitä yli. Nyt se työ mihin olen päässyt tuosta ajasta on suuri ja kroppa on alkanut näyttämään heti varoituksen merkkejä, jolloin täytyy himmata.Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_7Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_8

Miten nauttia vapaasta

Tällä hetkellä tämä viikko näyttää kalenterissa pelkältä työltä, paitsi perjantai. Perjantaina menen tekemään yheistyötä I Love Me messuille Saaren Taika firman kanssa, joten olkoon se ihanan erilainen työpäivä! Tottakai suurimmaksi osaksi se tulee olemaan myös vapaapäivä, josta voi inspiroitua taas aivan erilailla.

Vapaapäivinä olen normaalisti ollut sohvaperuna, varsinkin syksyn saapuessa. Tällä hetkellä ei ole hirveästi ollut aikaa jäädä sohvalle pötköttämään frendien pariin, tai muuten tekemättömät asiat kostautuu. Tällä hetkellä meidän kodissa näkyy kiire, koska tiski- ja pyykkivuori on kertynyt todella isoksi. Tällä hetkellä olen ollut kiitollinen, jos vapaapäivänä olen saanut edes tunnin rauhoittua teekupposen äärellä.

Täytyy löytää oma rauha ja hetki, jolloin nollata ajatuksia. Vapaapäivää ei tarvitse viettää kokonaan sohvalla ollakseen rentoutunut, koska myös siivoaminen edes auttaa parempaa mieltä -tietysti niitä jotka haluaa puhtaan kodin. Tämän postauksen jälkeen teen edes pientä siivousta kotona ennen hammaslääkäriä ja sen jälkeen nautin kasvonaamiosta ja lemppari teestä ennen nukkumaanmenoa, jolloin tän päivän voi kuitata onnistuneeksi vapaapäiväksi.Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_9Kaksi_tyota_yksi_elama_ja_blogi_10Vapaapäiviä tulee olemaan tässä enemmän (älä siis äiti huoli) ja niistä kannattaa jokaisen pitää kiinni. Seuraavilla viikoilla tulee olemaan paljon ihania juttuja, kuten veljen vierailu ja keikka, odotetuimmat messut, äidin vierailu Helsingissä, kynsihuolto ihanan Zinan luona, myöskin toisen veljen viikonloppu vierailu! Paljon ihania perheenjäseniä ja itsensä hemmottelua, josta muistuikin -täytyy varata aika pitkästä aikaa Lash liftiin!

Miten te nautitte vapaapäivistä ja työputken jälkeen vapaasta?

Kuvat: Pinja Finell

-Ninni

Alle 1000 seuraajalla et ole uskottava somettaja

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAIhanan paha some josta voisi puhua paljon eri näkökulmista ja silti päätyä samaa tietä sen käyttämiseen ja olemiseen osa arkea. Tuun myöhemmin puhumaan somen käyttämisestä omasta näkökulmasta muutamallakin eri postauksella, mutta tänään haluan kertoa siitä miten pienenä somettajana koen somen ihmeellisen maailman.

18-vuotiaana latasin instagramin ja aloin tutustumaan sen ihmeellisen maailmaan. Mikä ensimmäisenä nousi pinnalle oli tykkäysten määrä ja se kuuluisa seuraajien määrä. Asuin tuolloin pienellä paikkakunnalla omistaen muutamia kavereita, joten seuraajia oli ihan muutamia tuttuja, sukulaisia, tutun tuttuja ja naapurin serkun koiran ulkoiluttaja. Vaikka tuolloin kirjoitin jo blogia en kokenut sitä sen kautta ongelmaksi, kuinka monta seuraajaa instagramissani oli. Vasta muutettuani Helsinkiin ja vuosien mittaan alettuani tosissaan miettimään blogin suuntaa, alkoi myös kasvaa mielessä jännitys seuraajista. Miten yksi numeroluku sivun yläreunassa voi merkatakkin niin paljon omaan tekemiseen.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOlen monella tapaa kiitollinen ollessani pieni somettaja, koska saan tehdä paljon virheitä ja etsiä omaa juttuani rauhassa. Vuosien mittaan tavoitteet ovat kasvaneet ja haave ei kummiskaan ole olla aina pieni somevaikuttaja, mutta aika näyttää tietysti sen mihin suuntaan tulee lähettyä.

Instagramissani on tällä hetkellä alle 500 seuraajaa ja pienelle juntille se ihmismäärä on paljon, koska niitä tuttuja ja sukulaisia on vain vähäsen. Olen ahkerasti poistanut feikkikäyttäjiä, joten lukukin on ennen näyttänyt suuremmalta. Mystinen luku mikä koostuu ihmisistä, niistä tutuista, somettajista, inspiraatiota hakevista, utelijaista ja kannustajista. Miksi siitä tuli niin tärkeä osa itseään ja omaa tekemistä?

Tämä aihe nousi pintaani pitkästä aikaa sillä, kun halusin liittyä ryhmään jossa autetaan toisten somettajien tilejä näkymään enemmän. En välitä niistä jotka kehuvat kaikkea sen takia, koska some nyt on vaan niin ihanaa. Tavoitteeni tämän tyylisessä ryhmässä olisi löytää tuttuja Helsingistä, joiden kanssa käydä kuvaamassa ja jakaa tätä blogimaailmaa.

Tähän ryhmään en päässyt sen takia, koska instagram tililläni ei ole 1000 seuraajaa. Olin liian pieni, mitätön ja epäpätevä liittymään kymmenhenkiseen someryhmään. Myönnän, että tunsin ensin hieman kiukkua ja sitten totaalisen mitättömyyden tunteen. Tuleeko minusta koskaan uskottavaa bloggaaja, jos tililläni ei ole suuria seuraajamääriä?

En ole pitkään aikaan laittanut yrityksille yhteistyöpyyntöjä, koska olen alkanut ajattelemaan heidänkin vain haluavan ne suuret julkisuuden henkilöt mainostamaan tuotteitaan. Käyn töissä, enkä tarvitse yhteistöitä elantoani varten, mutta haluan niistä kerryttää kokemusta, vaikka olenkin pieni somevaikuttaja.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASeuraajat ovat kansa joiden avulla noustaan, se ei olekkaan ihan mitätön luku, kun haluaa nousta ja saavuttaa tavoitteita, mutta se on mitätön luku elämässä. En halua sen vaikuttavan tekemiseeni, kuinka iso luku seuraaja palkissa lukee, tai blogin kävijämäärissä. Haluan tehdä somea silti yhtä suurella intohimolla ja kokematta mitättömyyden tunnetta. Somettamiseni voi jäädä harrastukseksi, mutta sitä haluan tehdä niin kauan kuin intohimoa löytyy.

Olen kirjoittanut blogia jo monta vuotta ja olen niin kiitollinen pienestä lukijakunnastani, pienet asiat kannustavat ja siksi etenen pienin, mutta varmoin askelin. Olit sitten isompi somettaja, tai pienempi, ainut asia mikä merkitsee on kunhan teet omaa juttuasi intohimolla ja tyytyväisin mielin.

-Ninni

Onko seuraajamäärät koskaan vaivannut teitä ja miten olette selvinnyt siitä ajatuskuplasta?

Miksi blogit ovat siloiteltuja

Jokainen joka joskus on ladannut kuvan, tai tekstin sosiaaliseen mediaan voi jossakin mielin samaistua siihen, ettei tarina ole aina samanlainen mitä ladattu kuva antaa viestittää. Postaukset ja videot joissa kerrotaan totuuksia kuvaushetkistä mitä siellä on tapahtunut, tai sen hetken fiiliksistä on aihe mitä on hauska lukea ja siitä taas muistaa, että jokainen meistä on vain ihminen joka elää sitä elämää jossa kaikki on mahdollista.

Tein joskus postauksen jossa kerroin 7 asukuvan takaa tarinan mitä sillä hetkellä on tapahtunut ja muita sen hetkisiä fiiliksiä. Pitkästä aikaa oon saanut kerättyä kuvia joista teen jossain vaiheessa samantyylisen postauksen, koska tämmöinen tuntui kiinnostavan myös teitä!

Yhden kuvan takana voi olla isokin tarina kerrottavana, mitä tulee sitten kokonaiseen instagram feediin, joka on täynnä kuvia, tai blogeihin? Ei ole tuulesta temmattua, kun somettajien elämää sanotaan siloitelluksi, mutta tätä sanotaan vain sen somen pinnallisen puolen perusteella. Olen pystynyt olla puhumatta vaikeista asioista jopa perheelle, joten somessa asioiden salaaminen ei tunnu siihen verrattuna edes vaikealta.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Siloitellaanko omaa elämää tahalleen somessa ja miksi niin tehdään?

Nyt pystyn puhumaan vain omasta kokemuksesta ja omista päätöksistä. Blogin aloittaessa tein tietyt säännöt itselleni mitä en halua someen tuoda ja niistä olen puhunut myös tässä postauksessa. Uskon monien luulevan siloittelun tulevan siitä, koska aina jaetaan niitä hyviä asioita ja se mielestäni on monien kuvien tarkoituskin -jakaa niitä onnellisia hetkiä ja onnistumisia.

Niitä kuvia otetaan monesti silloin, kun on onnellinen ja asiat on ihanasti sillä hetkellä ja juuri sen hetken haluaa ikuistaa. Siksi monesti voi tuntua siloittelulta, jos omasta elämästä nauttii oikeasti ja ihmisistä sen ympärillä, tällöin niitä kuvia ihanista hetkistä tulee silloin paljon.

Itse haen kuvista inspiraatiota monella eri tapaa ja suurin niistä on positiivista elämäntapaa ja piristystä. Esimerkiksi jos olen kipeänä sängyn pohjalla, haluan katsoa muiden urheilujuttuja joista saa uutta puhtia siihen, kunnes pääsee terveenä taas salille hikoilemaan. Näitä vertauksia on monia erilaisia, koska jokainen etsii somesta omaan elämään sopivia inspiraation lähteitä ja joistakin tulee myös omaan elämään roolimalleja. En ole varma onko roolimalli nyt oikea sana sille mitä haen takaa, mutta somettajasta joka tuo somen välityksellä seuraajalle paljon hyvää mieltä ja johon voi samaistua monissa asioissa, voi hänestä tulla roolimalli josta otetaan hieman oppia/mallia hyvällä tavalla sinne omaan elämään.

Blogin kirjoittaminen on varmasti suurimmalle osalle bloggaajista hetken hengähdyspaikka elämästä, pieni irti otto arjesta jolloin voi kirjoittaa omista kiinnostuksen kohteista. Oli sitten asuista, kauneudesta, sisustuksesta, käsitöistä -ihan mistä vain. Se hetki, kun saa keskittyä blogin kirjoittamiseen ja kuvien muokkaukseen on hetki milloin ei tarvitse ajatella mitä omassa elämässä sillä hetkellä tapahtuu.

Sama asia urheilun parissa, silloin unohdetaan sen hetkiset ajatukset. Silloin voi päästää irti ajatuksista ja keskittyä vain itseensä. Uskon vahvasti sen olevan syy miksi monet blogit tuntuu olevan siloitellun näköistä, koska monet kuvat ja kirjoitukset on luotu silloin kun ei tarvitse miettiä mitä kaupasta pitää ostaa, tai joitakin surullisia asioita. Vaikka bloggaaja olisikin avoin ja kirjoittaisi joskus isoista asioista, niin silti uskon jokaisen tarvitsevan enemmän sitä hyvää ja rentoutta elämään, kuin surullisia tarinoita.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERABlogini on omalla tapaa laajaa päiväkirjaa, mutta enemmän semmonen josta saan itselleni suurimmaksi osaksi inspiraatiota. Täällä haluan keskittyä positiiviseen ajatteluun itseni takia ja myös toivon sillä tuovan inspiraatiota niille, jotka kaipaa sitä positiivisuutta. Todella harvoin kerron mitään syvällistä elämästäni, mutta nyt olen alkanut murtaa sitä jäätä pikku hiljaa hyvällä maulla.

Menneisyyteni ei ole prinsessasatua ja siitä kirjoittaminen ja ajatteleminen välillä vie ikäviin muistoihin. Vaikka asioita menneisyydestä on tullut käsiteltyä, niin silti niihin on turha palata -en usko kenellekkään olevan hyvä muistella menneisyyden haamujaan, koska kummiskin joka päivä me suunnataan vain tulevaisuuteen.

Vaikka olen avannut asioita, on silti joitakin mitä en koskaan halua tuoda täällä esille. Meistä jokainen tekee virheitä, tutustuu vääriin ihmisiin, sanoo väärin ja tekee vääriä valintoja. Monestikkaan siinä hetkessä ei tajua tehneensä virhettä, koska sen hetkinen aika ja tunteet vie mukanaan. Myös se on jokaisen oma päätös mitä asioita haluaa tuoda julkiseksi ja niitä pitäisi jokaisen ihmisen kohdalla kunnioittaa.

Meistä kukaan ei ole täydellinen ja vain sillä on väliä miten aikoo muuttua ja tehdä asioiden eteen töitä. Elämän ei kuulu olla helppoa ja niitä vaikeuksia tarvitaan, vaikka haluan elämän olevan pääsääntöisesti tasaista ja neutraalia, kovien vuoristoratojen sijaan.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten olen siloitellut elämääni blogissa? 

Valehtelua en siedä, mutta se mikä menee valehtelun puolelle on aina katsojan silmissä. Jos jakaa kakusta kuvan ja kuvatekstissä sanotaan –vapaapäivän kunniaksi tuli leipaistua kakkua. Ja todellisuudessa onkin polttanut kaksi ensimmäistä kakkua pohjaan, viimeiseen kakkuun unohtanut laittaa rasvan ja kakku maistuu kuivalta, niin onko kuvateksti silloin valheellista? Jokainen tykkää lukea kommelluksista, mutta ymmärrän myös jos tämä kuvitteellinen kakku ja sen tekijä olisi leipuri, niin sen ammattillinen kuva voisi rakoilla jos tästä kommelluksesta kertoisi julkisesti.

Uuden vuoden vaihtuessa sanoin viime vuoden olleen elämäni parhaimpia ja hienoimpia varsinkin kesän suhteen. Ensimmäisenä, kun ajattelen viime kesää muistan täydelliset kesäiset päivät, monet onnistuneet kuvausreissut puolison kanssa, muutto uuteen kotiin ja jopa yhden rantapäivän jolloin sain rusketusraidat. Silti tuon kesän ylle mahtui yksi suuri musta pilvi. Se pilvi oli veljeni vakava sairastuminen.

Kysyin häneltä lupaa voinko kertoa tästä asiasta, koska varsinaisesti tässä ei enää puhuta pelkästään minun elämästä. Vietin täydellistä kesää samaan aikaan, kun rakas läheiseni taisteli sairaalassa. Tästä asiasta en puhunut missään somessa, pelkästään perheen, puolison ja pomoni kanssa. Monta kertaa taistelin itseni töihin ja ainut ajatus oli, minun pitää pärjätä omassa elämässä vaikka ympärillä tapahtuisi mitä.

Olen todella herkkä ihminen ja varsinkin jos kyse on läheisistä. Tein suuren päätöksen siinä etten mene sairaalaan katsomaan veljeäni. Pidin itseäni itsekkäänä ja jopa idioottina, koska monesti kuulin kuinka hän on kysellyt perääni ja olenko käynyt katsomassa häntä. Jopa tätä kirjoittaessa pidän itseäni itsekkäänä, mutta tämän vaikean päätöksen takana oli syvempi ajatus. Jos olisin mennyt kohtaamaan asian olisi silloin herkkä puoleni saanut vallan, jolloin en olisi suostunut lähtemään kotiin, kuin vasta sitten kaiken ollessa hyvin.

Kyse oli toisesta paikkakunnasta, noin 200 kilometrin päässä. En mitenkään olisi voinut jäädä töistä pois kesän ajaksi ja siitäkin pidemmälle. Olisin totaalisesti hukannut elämäni toisen elämän eteen johon en olisi mitenkään pystynyt vaikuttamaan, enkä edes auttamaan. Lohtua tähän toi se, että sydämessäni tiesin veljeni ymmärtävän miksen koskaan tullut katsomaan häntä sairaalaan.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Puhelin soitto helpotti omatuntuntoa

Kun veljeni tila oli alkanut paranemaan juttelimme hetken aikaa puhelimessa. En muista ikinä jännittäneeni yhtä puhelin keskustelua niin paljoa. Olin julkisella paikalla ja jouduin pidättämään kyyneleitä, se tuttu ääni jota on kuullut koko elämänsä aikana oli nyt puhelimen päässä. Se soitto toi helpotusta ja lohtua, kun pehmeä ääni kuului puhelimesta.

Tämä aika oli erittäin vaikeaa, mutta opettavaista. Koskaan ei tiedä mitä muiden elämässä oikeasti tapahtuu, joten ikinä ei voi sanoa somen perusteella, kuinka joillakin kaikki on niin helppoa ja ihanaa. Ihan jokainen meistä elää samantyylistä elämää, siinä elämässä on ylä ja alamäkiä, siinä elämässä kaikki on mahdollista.

Jos joku muu tekee paljon töitä oman elämän eteen ja hehkuttaa sitä somessa, kenelläkään ei ole oikeutta alkaa sitä lyttäämään. Meistä jokaisesta voi tulla mitä vain, jos on valmis tekemään töitä sen eteen. Tätä työnmäärää on vaikea tuoda esille somessa, jolloin se monesti heijastuu helppona ja elämän tuoneen kaiken eteen helposti.OLYMPUS DIGITAL CAMERAJohan oli pläjäys tälle maanantaille, toivottavasti tästä kirjoituksesta sai kiinni muutkin, kuin vain minä! Kiitos jos jaksoit lukea koko postauksen, ja oikein ihanaa uutta viikkoa sinne ruudun toiselle puolelle 💛

-Ninni

Mitä asioita suljen blogista pois

Tällä hetkellä oon erityisen paljon törmännyt siihen miten paljon puidaan niitä asioita mitä halutaan tuoda someen ja mitä jättää pois. Instagramin hiominen ja kauniit kuvat tuntuu olevan joillekkin suuri päänvaiva, kun taas me somettajat pidetään sitä omana portfoliona, inspiraation lähteenä, tai vaan hyvänä harrastuksena. Kaikki tämän hetken pohdinnat mihin on tullut törmättyä, on laittanut ajattelemaan omien somekanavien kohdalla sitä mitä sinne haluaa tuoda.

Eniten olen kummiskin miettinyt blogia ja täällä on pitkään ollut selvät sävelet mitä asioita ja kuvia tänne haluan tuoda teidän lukijoiden näytille. Kuvista aikanaan puhuinkin, tässä postauksessa kuinka en halua näyttää läheisiäni, koska se ei mielestäni ole oleellista miltä joku läheisistäni näyttää.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERALäheisten lisäksi on paljon muitakin asioita mitä tarkoituksella jätän blogista pois, vaikka tämä välillä tuntuu siltä päiväkirjalta jonne saa purkaa asioita, silti fakta on se ettei niitä suurimpia juttuja tule jaettua.

Meidän perhe on ihana ja siitä kiitän aina, mutta pilvilinnoissakin on joskus reikiä ja joskus niitä erimielisyyksiä syntyy. Onneksi harvoin eikä koskaan mitään suurempaa, ettei niitä pystyttäisi sopimaan. Silti perheen keskeiset asiat jätän aina pois blogista ja somesta ylipäätään.

Samaan kategoriaan menee parisuhdeasiat. Kuten tuossa aikaisemmin linkkaamassa postauksessakin sanoin, että mitä jos lusikat meneekin jakoon. Yhtälailla mielestäni some ei ole paikka missä puida parisuhteen, tai perheen asioita. Ketään ei saa koskaan loukata julkisesti, varsinkaan suutuspäissään. Kaikilla on huonoa päiviä, huonoja aikoja ja niistä aina selviää.

Paljon on henkilökohtaisia asioita joista mietin mitä kirjoitan ja yksi näistä on myös raha-asiat joita en halua jakaa oikein edes perheenkään suhteen. Me vedetään puolison kanssa yhtä köyttä ja mielestäni se on tarpeeksi, kun molemmat tietää yhteisistä asioista rahankin suhteen.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAViimeisenä listasin tämän kirjoituksen suunnitteluun sanan onnellisuus. Huomasin ja myöskin tiedostan, etten ihan hirveästi hehkuta niitä asioita mitkä tekee onnelliseksi, tai jos on tapahtunut jotain mikä on suurta ja hienoa. Seuraan jonkin verran ihmisiä ja vaikuttajia somessa ja vaikka itse olen semmoinen, joka pystyy olemaan onnellinen toisten saavutuksista ja saada siitä inspiraatiota itselleen, niin silti aina tulee törmättyä niihin kommentteihin joissa kirjoittaa eri äänellä olevat ihmiset.

Ne kommentit ja niiden takana olevat ihmiset, eivät ole niitä jotka pystyy olla onnellisia jonkun puolesta joka jakaa onneaan somessa, oli sitten isompi vaikuttaja, tai ei. Tämä on tehnyt mulle niin ison muurin, etten halua hirveästi hehkuttaa jos jotain tapahtuu mikä saa onnelliseksi, tai oikeastaan iloiseksikaan. En halua ihmisten kateutta mitä sosiaalisessa mediassa jaetaan muiden niskaan aivan turhaan. Haluan viimeiseen asti välttää sitä, että joku olisi kateellinen minulle, vain jonkun päivityksen perusteella.

Siltikään en halua keskittyä liikaa negatiivisuuteen, koska silloin se levy jää helposti soimaan päälle. Kaikilla on hetkiä, joskus pidempiä ja joskus lyhyempiä jolloin elämä potkii, mutta siitä aina selviää jos vaan jaksaa tehdä töitä. Tuon ennemmin blogissa ja somessa julki neutraaleita asioita, mutta toivon jos joskus tapahtuu jotain mikä on elämässä suurta ja ihmeellistä, että voisin jakaa sen teille täällä ilman pelkoa kateudesta. Kaikkien saavutuksien takana on työtä, itkua, naurua, epäonnistumisia ja lopulta se onnistuminen.

Mulla on vahva toivo, että joskus me kaikki osattaisiin olla onnellisia muiden puolesta ja tsempata muita koko sydämestä, jotta saavutettaisiin unelmiamme.

-Ninni

Bloggaamisen vaikein asia

Moikka!

Suhteellisen pitkä blogitaival on jo takanapäin, jonka takia voin listata yhden asian olevan blogissa vaikeinta tuoda esille. Aina keskitytään kauniisiin ja onnistuneisiin kuviin. Koneelle kuvien latauksen jälkeen, roskakoriin lähtee ensimmäisenä tärähtäneet ja epätarkat kuvat.

Näyttääkö se pidämmän päälle liian hienolta? Ihmiset etsii aina kaikesta vikoja ja jos niitä ei erikseen anna ulospäin, leimataan helposti ihmiseksi joka luulee olevansa täydellinen. Vaikka meistä jokainen tietää ettei kukaan ole, eikä sitä pitäisi joutua aina korostamaan -meissä bloggaajissakin niitä vikoja on.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAAsia minkä olen huomannut olevan bloggaamisessa vaikeinta on tuoda esille oma hölmöys. Blogista on vaikeampi saada kiinni vain kirjoitusten perusteella millainen tyyppi on kyseessä. Millainen luonne ja elehdintä kirjoittajalla on, nämä asiat ovat minua aina kiinnostanut seuraamissani henkilöissä. On hienoa, että lukijat osaavat karsia ja valkata omat suosikki bloggaajat ja mitä ikinä somen välityksellä seuraakaan.

Yleensä seurantalistaan jääkin ne mieleenpainuvimmat tyypit, joiden ajattelutavasta, puhe/kirjoitustyylistä tykkää. Semmoiset tyypit joiden jutut todella kiinnostaa.

Siksi vuosien varrella on noussut tärkeäksi, että jokainen siellä ruudun toisella puolella tietää millainen persoona olen, myöskin niitä ei niin parhaita puolia. Yhtälailla kiinnostusta löytyy täältä sinne, koska haluan tuntea teidät, vaihdella kuulumisia ja kuulla teidän mielipiteitä asioihin.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASnapchatiin olen alkanut tekemään enemmän videoita, koska niiden välityksellä oppii tuntemaan parhaiten, kuulet äänen ja näät hänet juuri siinä hetkessä. Vaikkei musta tulisi koskaan tekemään youtubeen videoita, on kiva ollut huomata kuinka snäpin seuraajat ovat turhanpäiväisistä kuulumisvideoista tykännyt!

-Ninni

Onko bloggaaminen vain tuputtamista?

Moikka!

Edellisen postauksen innoittamana – onko bloggaaminen vain rikkaille? halusin tehdä asiaan hieman jatko postausta. Oli ihanaa saada aiheesta keskustelua aikaiseksi ja jutella muiden kanssa, jotka pohtivat asiaa ja kuulla myös monien ajattelevan samanlailla.

Tuossa postauksessa mainitsinkin siitä, että jotkut blogit tuntuvat jopa tuputtavan lukijoille tavaraa. Tuotteita markkinoidaan kenelle tahansa ja melkein mitä tahansa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOlen keskustellut paljon tästä aiheesta ihmisten kanssa, jotka eivät ole paljoa blogimaailmaan perehtynyt. Onko bloggaaminen vain tuotteiden tuputtamista jokaiselle?

Yhteistyöt ovat todella kivoja, koska ne valitaan sen mukaan mikä on oman blogin juttu, tai se on ainakin periaatteena. Jos yhteistyöt ovat harkittuja, tulee tuotteiden esittely suoraan sydämestä. Myös ihan ilman yhteistyötä omien lempparituotteiden esittely on ihanaa ja silloin varsinkin postausten tekeminen tulee suoraan sydämestä, oli sitten kyseessä hyviä, tai huonoja tuotteita.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAMikä erottaa tuputtamisen aidosta kiinnostuksesta on mielestäni siinä, että tuotteita rajataan. Ei haukata liian isoa palaa ja yritetä saada jokaiselle lukijalle ja selaajalle ostoskoriin tavaraa. Jos bloggaaja ei ole valmis kehumaansa tuotetta ostamaan omasta pussista, tuo se väistämättäkin ristiriitaisen tunteen.

Kaikkea ilmaistahan on helppo markkinoida varsinkin jos siitä saa palkkiota, tosin on vaikea tietää epärehellisestä bloggaajasta joka ei kerro milloin tuote on saatu niin olisiko valmis itse ostamaan tuotteen.

Luottamus on isoin asia minkä jokainen bloggaaja haluaa luoda lukijoihin ja siksi haluan uskoa, ettei kukaan bloggaaja kollega markkinoi tuotteita vain rahan takia. Silti jokaisen pitää olla tarkka ja osata käyttää medialukutaitoa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKesällä tein yhteistyö postauksen Lushin kanssa, jossa sain tuotteita ilmaiseksi kotiin. Vanhat lukijat tietävätkin mun rakastavan Lushin tuotteita ja en ole koskaan joutunut pettymään ja siksi tämä yhteistyö heidän kanssa toimii – luottamus tuotteisiin.

Teen paljon postauksia erilaisista kauneustuotteista, jotka olen 99% itse ostanut. Tuotteet on valittu tarkasti ostaessa, mutta miksi haluan niistä kertoa ilman etten edes saa niistä rahaa?

Blogi on mulle täydestä sydämestä rakas harrastus, vaikka tavoitteet ovat tulevaisuuden kohdalla korkealla. Teitä lukijoita on kertynyt paljon ja teidän kommenteista tulee aina inspiraatiota lisää. Tuotteiden esitteleminen on yksi parhaimmista aiheista, ja olen tietämättäni ja tietoisesti auttanut monia löytämään uusia suosikki tuotteita.

Ihaninta on kuulla, kuinka postauksieni myötä joku on uskaltanut ostaa jotain uutta. Niistä en ole saanut tuotteiden valmistajilta mitään korvausta, vaan teiltä lukijoilta aivan tajuttoman hyvän mielen.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAJoten tässä on eroja ja mielestäni aika hyvin huomaa milloin blogissa tuotteita tuputetaan vain sen takia, että postauksesta saa muutakin kuin hyvää mieltä. Vai tehdäänkö sitä ajatellen juuri sinua.

-Ninni

Blogin salatut kasvot

Moikka!

Loppu kesästä kirjoitin postauksen mistä tulikin todella suosittu. Kerroin miksi blogissa läheisteni nimet ovat anonyymisti, (postauksen voit käydä lukeamassa tästä linkistä!) Tekstin kautta varmasti voi päätellä, kun en nimiä kerro niin en myöskään julkaise lähimmäisistäni kuviakaan.

Periaate on nimien ja kuvien kohdalla sama, haluan säilyttää läheisien yksityisyyden. Kuvat ovat ihania ja niitä on ollut ihana nähdä muiden blogeissa. Tätä en vielä ole kokenut niin isoksi osaksi blogia, että julkaisisin hetkiä missä näkyy joku henkilö elämästäni.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKummiskin sosiaalinen media tulee hieman eri kädessä blogin kanssa. Instagramissa yhteiskuvia löytyy siskon, äitin ja puolison kanssa ja sinne haluan aina hetkiä julkistaakin. Ne hetket, kun äidin kanssa otetaan yhteiskuva on sen verta harvinaista herkkua, että niitä haluaakin aina julkaista.

Kumppanit olen nähnyt aina eri valossa verrattuna perheeseen. Perhe on aina perhe ja heidän kanssaan en usko koskaan menevän välejä niin, että pitäisi kuvia poistaa. Puolison kanssa otetaan jonkin verran yhteiskuvia ja tietysti niitä julkaistaan. Some kanavat ovat siitä helpompia, jos syystä tai toisesta lusikat menevät jakoon on kuvat helpompi poistaa.

Mitä tehdä, jos yhteistä taivalta ei enää ole? Pitäisikö postaukset käydä läpi, poistaa kuvat ja keksiä uusia tilalle, vai jättää kuvat muistoiksi? Tää on jäänyt mieleen muutamia bloggaajia seuratessa joilla on blogin aikana tullut ero ja yhteiskuvia on laitettu blogiin. Tämä on jokaisen henkilökohtainen päätös oman kumppanin kanssa, koin parhaimmaksi ettei blogissa näy söpöjä pusukuvia puolison kanssa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERASilti olen tätä sääntöäni rikkonut -reissustamme luonnontieteelliseen museoon laitoin kuvan puolisostani. Ennen julkaisua kysyin hänen mielipidettä ja kuva oli sen verta casuaali, että tykkäsin siitä ja näen sen myös hyvin harmittomana.

Ne jotka mua somessa seuraa ovat nähneet yhden toisenkin poikkeuksen. Kuvissa osittain näkyvä prinsessa ei ole koskaan näyttänyt kasvojaan somekanavillani. Tähän ei ole sen ihmeellisempää syytä, kuin haluan odottaa kummityttöni sanovan haluaako hän kuvia julkiseksi missä hänen kasvonsa näkyvät. Niitä vuosia odotellessa tämmöiset kuvat kruunaa yhteiset hetket.

Kuvat: Tom Mikael

-Ninni