Ensimmäinen mökki juhannus

Hellou!

24 vuoteen mennessä en ole juhannusta viettänyt, kuin muutaman hassun kerran ja siksi juhannuksesta ei koskaan ole tullut mitenkään tärkeä juhla. Töissä on siis se tullut vietettyä mielihyvin. Tänä vuonna kummiskin suotui kaksi vapaapäivää ja vielä perjantaina aamulla ajattelin, ettei juhannusta tule muuten vietettyä, kuin pienellä Helsingin reissulla laittamassa kynnet ihanan Zinan luona.
Perjantaina kummiskin tuli tehtyä extempore reissu ja tunnetusti suunnittelemattomat reissut ovat aina parhaimpia. Siispä juntti pääsi landelle nauttimaan juhannuksesta mökille hyvässä seurassa. Muutama päivä vierähti nopeasti saunalautalla nauttien mitä mahtavemmasta säästä ja koko päivän saunoen ja uiden.

Mökkeily on harvinaista herkkua, koska perheellämme ei omaa mökkiä ole. Joka kerta jollain mökillä ollessa sitä muistuu miksi suomalaiset rakastaa mökkeilyä niin paljon. Saunomista, syömistä, rauhaa ja luontoa, mitä sitä muuta tarviikaan tankatakseen eväitä normaaliin arkeen.
Vaikkei tänä kesänä vietetä kesälomaa, pienetkin vapaat tekee tästä kesästä täydellisen. Juntilla on siis kaikki hyvin ja kesästä tulee nautittua mahdollisimman paljon töiden ohella. Elämä hymyilee ja pitkästä aikaa saa elää mahdollisimman stressitöntä elämää!

-Ninni

Tatuointi ystävyydelle

Hellou!

Kesä on vierähtänyt käyntiin ja tässä on kerennyt blondin nahka saamaan uutta väriä muustakin, kuin auringosta! Muutaman viikon välillä tuli otettua iholle 3 erilaista tatuointia ja yksi niistä oli erityisesti tehty ystävyydelle. Olen aina miettinyt tatuoinnit tarkkaan kuvan/tekstin, koon ja paikan suhteen, mutta nyt ensimmäistä kertaa päätettiin repäistä yhden parhaan ystäväni kanssa ja ikuistaa jotain yhteistä meihin molempiin.

Pitkän aikaa olen käyttänyt sanontaa -ei elämä ole liian vakavaa. Ja sitä myös uusi tatuointi edustaa. Tatuointi muistuttaa siitä ettei elämässä tarvitse elää muotissa ja hakea kaikkien hyväksyntää, vaan sun elämä on vain sinua itseäsi varten ja jos haluat tatuoida pienen dinosauruksen parhaan ystäväsi kanssa, niin just do it.Tatuointi_ystavyydelle_1Tämä tässä on Olavi ja kaverinsa Ossi. Pienet dinot söpöt rusetit päässä, joilla ei ole sen suurempaa tarkoitusta, kuin että ihmisellä jonka olen tuntenut jo 10 vuotta on samanlainen kädessä. Yhdellä parhaalla ystävälläni, jonka kanssa ollaan eletty parhaimpia teinivuosia, oltu tukena ja turvana toisillemme ja myös pitkän aikaa erossa toisistamme. Tosi ystävyys on kuin magneetti, se löytää vastakappaleen pitkänkin matkan päästä ja toisistaan erossakin tuntee jännitteen välissä.

Yhteisten tatuointien päätös oli huvittavaa, koska ideat vaihtui matkan varrella lukemattomia kertoja. Parhainta oli kummiskin, kun toinen keksi jonkun idean se tuntui heti hyvältä ja hauskalta. Inspiraation hakemana törmättiin dinosaurus tatuointeihin ja vaikkei dinosaurukset kuvasta millään tavalla kumpaakaan, on se nyt ikuinen symbooli meidän ystävyydestä. Silti yksi asia oli varma, että tatuointiin tulee rusetti ja se ajatus on kulkenut alusta loppuun asti ja niin Olavi sai keltaisen rusetin, vaikkei väri hirveästi pääsekkään erottumaan.

Pieni tatuointi suurilla merkityksillä 💛

-Ninni

Some hiljaisuutta ja uupumusta

Hellou!

Muutettuani Tampereelle ja aloitettua kokopäiväisen työn on oma jaksaminen mennyt kaiken muun edelle. Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun sanon etten haluaisi ottaa blogista ja somen päivittämisestä mitään stressiä. Silti jos en instagramiin julkaise melkein viikkoon mitään, tuntuu koko some jäävän unholaan omalla kohdalla. Tänään avasin tietokoneen viikon tauon jälkeen ensimmäisen kerran ja oli ihanaa huomata, että täällä on silti käynyt joka päivä aktiivisesti lukijoita.

Ensimmäistä kertaa teen kokopäiväistä työtä ja on ollut paljon totuttelemista siinä ettei vapaapäiviä viikossa ole kuin kaksi. Tällä hetkellä painan yhdeksän päivän työputkea ja haaveilen jo viikonlopun rauhallisista aamuista ja siitä, että saa nauttia mahdollisesti ekaa kertaa lämpimistä keleistä. Olen onnellinen työstäni ja siitä, että töitä on riittänyt tämän hetkisen tilanteen keskellä.Some_hiljaisuutta_ja_uupumusta_1Some_hiljaisuutta_ja_uupumusta_2Olisi valhe väittää, että eläisin onneni kukkuroilla. Stressiä on muutamista asioista ja suurin on jatkuva väsymys ja sen kautta tuoma uupumus. Rautalääkkeet eivät ole hetkeen auttanut ja töiden jälkeen odotan vain pääseväni nukkumaan. Jotkut päivät ovat energisempiä ja sen huomaa kaikki. Niinä päivinä tunnen olevani eloisa ja ihmisten nauttivan hymystä ja energiasta mikä kumpuaa pitkin työpäivän ja kotona. Siksi vapaapäivät ja kiireetön aikataulu on tärkeintä, vaikka joutuisikin perumaan joitain menoja, mutta omaa kehoaan on kuunneltava.

Odotan kuin kuuta nousevaa, ettei väsymys paina ja saisin olla energinen normaali ihminen. Tällöin jäisi myös energiaa päivittää enemmän somea, koska se on tärkeä osa omaa elämää ja itsensä toteuttamista.

Muuten juntille kuuluu hyvää, elämä Tampereella on ollut työntäyteinen, läheisten kanssa olemista ja olen myös oppinut olemaan liikaa stressaamatta. Vaikka on asioita joita vähän stressaa, niin on tullut opittua elämään ilman liikaa turhaa pohdiskelua ja turhaa analysointia. Tämä on ihan uusi asia, koska olen aina ollut se joka ajattelee asiat laidasta laitaan ja stressaa niin paljon kaikesta. En tiedä onko se työnmäärästä ettei enää ole aikaa turhille ajatuksille, vai siitä että olen vihdoin oppinut, ettei asioiden stressaaminen auta, kaikki tapahtuu tarkoituksella ja tärkeintä on tehdä parhaansa.Some_hiljaisuutta_ja_uupumusta_3Some_hiljaisuutta_ja_uupumusta_4Tällä hetkellä on parempi pysyä kokonaan yhden blogipostauksen julkaisemisessa viikossa, koska silloin ei tule otettua liikaa stressiä. Eikä hutaistujen julkaisujen tekeminen ole se mitä bloggaamiselta haluan. Paljon on kirjoitettavaa ja postausideoita, mikä on helpotus ettei inspiraatio ole katoamassa vaan kasvaa enemmän ja enemmän. Muutama toivepostaus on myös listalla ja alan niitä rustamaan mahdollisimman pian!

Toivottavasti olette pysyneet terveinä ja nauttinut kesän alusta!

-Ninni

Vaatimattomat synttärit

Vaatimattomat_synttarit_8Vaatimattomat_synttarit_6Vaatimattomat_synttarit_7Hellou!

Omalta osalta on nyt vietetty synttärit ja vielä vappukin hurahti, mutta se tosin töitä tehden. Tänä vuonna päätin pitää pienet ja vaatimattomat synttärit ystävien kesken. Tämän hetkinen tilanne ei sallisikaan isompia juhlia, mutta ihminen joka ei hirveästi huomion keskipisteenä halua olla, niin pienet juhlat tuntuu mukavimmilta.

Jokainen kutsuttu ei päässyt mukaan juhlimaan, mutta olin erityisesti ikionnellinen, kuinka muutamat rakkaat tulivat pitkänkin matkan päästä ja vain tämän juntin takia. Juhlat oli täydellisesti onnistuneet, ruokaa oli riittävästi ja juomaa jäi vielä toisillekkin bileille. Illan kruunasi saunominen ja ulkoporealtailu, jossa vierähtäkin nopeasti useampikin tunti.

Vaikka ajattelin synttäreiden olevan vaatimattomat, niin rahaa kului pieniin juhliin niin paljon, etten edes lopullista summaa uskalla tarkistaa. Pääasia oli, että synttärit näyttää hieman juhlallisilta muutamilla koristeilla ja pöydästä löytyy ruokaa ja juomaa riittävästi. Sääkin suosi kivasti ja grillaaminen onnistui, tosin sisälle oli tultava syömään, mutta eiköhän kesällä pääse nauttimaan grilliruuasta pihalla tarpeeksi.

Jos joku miettii lahjaa tulevalle äitienpäivälle, tai loppu vuoden juhlijoille, niin oma suosikki on polaroid kamera, jolla saa ikuistettua monia hyviä hetkiä! Ostin viime vuonna tämän itselleni lahjaksi, ja ikuistin sillä meidän perheen joulun, parhaan ystävän syntymäpäivät, ottanut kuvia ystävien kanssa ja nyt ikuistettiin omat synttärit!

On paljon enemmän fiilistä nähdä kuva paperilta, kuin selata kuvia aina puhelimesta. Myöskin näistä saa tehtyä ihania esillepanoja kotiin ja nähdä rakkaiden ihmisten nassut ja muistuttamassa niistä unohtumattomista hetkistä!

-Ninni

Ikäkriisi täytteinen vuosi

Hellou!

Huhtikuu on mun lemppari kuukausi monessakin mielessä, on pääsiäinen ja sillon ihmiset koristelee koteja enemmmän mun lemppari värillä. Ja tottakai parhain asia koko vuodessa ja huhtikuussa on oma synttärit! Pitkään aikaan ei synttärit ole tuntuneet mitenkään ihmeellisiltä, odottanut vain rakkaimpien synttäritoivotuksia ja ekstrana ilahtunut muiden muistamisesta.

Koko 23-vuoden ikä on osoittautunut hyvin ikäkriisi iäksi. Tässä vuoden mittaan on toki tapahtunut paljon asioita, mutta ennemmin ikäkriisi on tullut huumori asioissa enemmän esille. Yksi parhaimmista kavereistani on paljon nuorempi ja hänen kanssaan koen monta kertaa -en olekkaan enää se 19-vuotias joka voi huoletta elää. Koen olevani jo aikuisen iässä ja menevän tiettyyn muotiin. Odotan itseltäni aikuismaisia tähtäimiä tulevaisuuden suhteen, kuin enää baarissa riekkumista, tai koti sohvalla chillailua päivästä toiseen.

Olen nuori ja tulen aina olemaan nuorekas, mihin vaikuttaa myös monet elämäntavoitteet. En varmaan koskaan tule olemaan se 30-vuotias nainen joka kuumottelee perheen perustamisesta, vaan ennemmin 30-vuotias maailmalla reissaava hilda-huoleton.

Koin viimeiset neljä vuotta hukanneeni elämästä ja herääväni nyt, kun kohta alkaa nuori humpuuttelu ikä olla ohitse ja elämässä pitäisi olla jotain tasapainoista ja aikuismaista. Jokainen luokittelee oman elämänsä ja tavoitteet tiettyyn ikiin. Itse pidän alle 20-vuotiaita vielä niinä ihmisinä jotka voivatkin riekkua baarissa suurempia huolia. Sen jälkeen alkaa tulla enemmän ja enemmän vastuuta. Lähempänä 25 vuotta koen, että elämässä pitäisi olla jo tiedossa suuremmat suunnitelmat, myös jotain valmiiksi rakennettua pohjaa ja tavoitteet joita lähteä toteuttamaan ja elämään.Ikakriisi_taytteinen_vuosi_1Ikakriisi_taytteinen_vuosi_2Ikakriisi_taytteinen_vuosi_3Ikäkriisi on ollut hyvin läsnä, jopa liiankin läsnä pitkän aikaa. Nyt toivon, kun pian mittariin kääntyy 24 alan rauhoittumaan ajatuksen kanssa siitä, että epäonnistumiset on sallittuja oli missä iässä tahansa ja, että milloin vain voi alkaa rakentaa uutta polkua eri unelmia kohti. Ja ajatus siitä lohduttaa paljon, että olin sitten 23, 33, tai 53 tulen aina olemaan nuorekas ja elämän nälkäinen juntti ja se on hyvä asenne elämää kohtaan.

Myöskin ikäkriisiin auttaa se, että valitsee seuraansa vanhempia ihmisiä! Haha, se on piristänyt kummasti, koska heihin peilattuna sitä taas huomaa, että silti tässä vielä nuoria ollaan. Vaikka samaan aikaan mielen lyttää kaupankassa, joka ei kysy henkkareita ostaessa saunabisseä.

-Ninni