Viikon mielikuvitus matkalle

Vaikka kesä on ohi niin tämä viikko tulee vielä lomailtua kesäloman merkeissä. Jokainen tänä vuonna pidetty loma on tullut tarpeeseen ja ehdottomasti vielä pitämätön loma, jonka käyttöajankohtaa en ole vielä suunnitellut sen tarkemmin. Tämä viikko on lomaa töistä, mutta sitäkin ankarammin toteuttamista somen kimpussa.

Te jotka nautitte elämästä ruokkimalla sitä unelmoimalla ja tietysti vielä toteuttamalla niitä unelmia, niin osaatte varmasti ymmärtää tämän hetkisen uupumukseni. Olen todella kiitollinen, että saan olla töissä ja ensimmäistä kertaa vielä täyspäiväisenä työntekijänä. Nykypäivänä, kun se ei ole itsestäänselvyys ja sekin on tullut koettua kokemuksen kautta, ettei 37,5h työsopimuksia helposti jaella.

Silti haluan sisimmässäni olla juuri se instatyttö, joka herää aikaisin aamulla ja ensimmäinen asia on venyttellä, valmistaa suloinen ateria, kirjoittaa päivän to do lista, tehdä treeni ja pitkän rauhallisen ihonhoitorutiinin. Rakastan suloisia asioita ja TikTokissa näkyvät ”that girl” videot saa elämään toisessa ulottuvuudessa. Oon kirjoittanut blogia 6-vuotta ja mikään muu ei olisi niin iso unelma, kuin voida keskittyä joka päivä kirjoittamiseen, kuvaamiseen ja luomaan oman näköistä sisältöä.

”Kun ihminen on tyytymättömillään, se alkaa unelmoimaan toisesta elämästä”

Nuorempana ollessani hyvin eksynyt itseni kanssa, kirjoitin välillä erilaisia lauseita ylös. Tuo lause on semmoinen mikä on pitänyt tähän päivään asti paikkansa ja jäänyt vahvasti mieleen. Joka kerta, kun huomaan olevani tyytymätön elämääni, tai siihen tylsään kuluttavaan arkeeni, alan haaveilemaan. Vaikka se hassulta kuulostaakin, se on aikanaan pelastanut minut.

Aikaisemmin ollessani hyvin vuoristoratamaisessa parisuhteessa, selvisin arjesta haaveilemalla. Työmatkoilla bussissa kuuntelin musiikkia ja ajatuksissani elin ihan erilaista elämää. Se auttoi siihen, ettei minun tarvinnut kohdata todellisuutta kotona, koska en ollut vielä valmis.

Ei siis kukaan ole lapsuudessani huijannut, kun on sanonut minulla olleen vilkas mielikuvitus. Olen aina ollut hyvä mielikuvituksen kanssa ja rehellisesti sanoen, en enää häpeile sitä, vaikka näin aikuisenakin karkaan välillä yksin ollessani mielikuvituksen maalaamaan maailmaan.

Elämä on kummiskin liian lyhyt aika hukata sitä onnettomalle arjelle. Vaikka joskus on tehtävä asioita järjen takia, niin onneks aina voi edes sen lyhyen bussimatkan verran kadota mielikuvituksien mukaan. Kuka myöskään tietää, vaikka joskus mielikuvituksen tuottamat haaveet ja asiat toteutuisikin, varsinkin jos niihin tarpeeksi uskoo.

-Ninni

Uusien kokemuksien alkujännitys

Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Gaston Luga kanssa!

Hellou!

Toivottavasti teille kuuluu sinne ruudun toiselle puolelle hyvää. Nyt voi alkaa puhumaan jo syksyn saapumisesta, kun koululaiset ovat palanneet kouluihin, luonto on kosteampaa ja viileämpää, myöskin muutamana aamuna on tuoksunut jo syksy.

Koko kesän pohdin miten uskaltaisin aloittaa tekemään jotain uutta. Haen aina kaikesta inspiraatiota ja haluaisin luoda sisältöä mistä itse inspiroidun. Silti jokin monesti estää kokeilemasta asioita ja nyt olen keksinyt siihen syyn. Äitini kanssa jutellessa miten elämässä menee, havahduin siihen miksi monestikkaan en aloita uusia juttuja, mitkä ovat erilaisia. Jännitys muiden mielipiteistä on ollut niin suuri. Hah, eikö kuulostakkin typerältä. Vuosia sitten aloittaessani tämän blogin, kerroin ensimmäisenä siskolleni. Vasta myöhemmin saadessani blogille enemmän huomiota kerroin perheelleni.

Pienestä tytöstä asti olen aina miettinyt -mitä noikin ajattelee. Mutta ei sillä ole väliä ja nyt vihdoinkin alan sisäistämään sen. Muiden mielipiteillä ei ole väliä, ei sillä minkälaisena ihmisenä sua muut pitävät, koska monestikkaan he eivät tunne koko pakettia sinusta. Elämässä ihmisiä tulee ja menee, eikä kaikkien kanssa voi tulla juttuun. On turhaa käyttää omaa energiaa siihen, mitä muut susta ajattelee. Ainut ihminen jolla on mulle suurin merkitys on poikaystäväni. Koska toisen kanssa asuessa yhdessä on tultava käsi kädessä toimeen ja haluan, että meillä molemmilla on koti jossa voi olla oma itsensä ilman tuomitsemista. Kotona täytyy saada riisua kaikki ylimääräinen hartijoilta ja olla ilman kuoria. Se vaatii paljon ja varsinkin tuoreessa suhteessa jossa tutustutaan vielä pitkän aikaa toisiinsa, vaikkei tutustuminen kehenkään koskaan lopu.

Halusin pitkän aikaa luoda oman TikTok tilin ja tehdä videoita joiden luominen menee rutiinista. Aina jännittää tehä jotain mitä kukaan lähipiirissä ei tee. En omista yhtään ystävää, joka kirjoittaisi blogia, ottaisi paljon kuvia itsestään, olisi tehnyt podcastia, mutta kaikkia näitä aloin tekemään enkä ole koskaan mitään hävinnyt vaan päinvastoin. Blogi on kulkenut mun matkassa 6 vuotta ja oon saanut tän ansioista niin paljon ja toivottavasti tulevaisuudessa vielä enemmänkin. Podcast oli mahtava kokemus ja just siihen elämän vaiheeseen tärkeä asia saada kuorittua ylimääräisiä kerroksia omasta kuoresta.

Meistä jokainen aloittaa ihan aina kaiken nollasta. Kukaan ei ole taitava heti, tai suosittu heti, mitä ikinä se onkaan, niin tärkeintä on tehdä sitä asiaa sen takia, koska siitä tykkää. Muiden mielipiteet ei sua satuta, jos et niiden anna satuttaa. Tärkeintä on kasvaa ja luoda sun elämästä just semmoinen kuin sä itse haluat.

Blogi on nyt jäänyt hieman varjoon, mutta lupaan skarpata tänne kirjottamisen kanssa, mutta ennen uutta postausta käy kurkkaamassa mun TikTok tili @ninnijuutinen tiedätte sen merkkaavan mulle niin paljon!

Kuten puhuin syksyn saapumisesta on ehdottomasti yksi brändi joka tuo mulle syksyiset vibat. Gaston Lugan reput on todella hyvälaatuisia, jotka sopii koulu/työ ja myös vapaa-ajallekkin. Tällä kertaa valitsin Glässy minin toimimaan arjen reppuna, jolloin ei tarvii hirveästi kantaa mitään mukanaan, mutta silti olisi tilaa esimerkiksi yllättäville ostoksille. Sain vielä teille lukijoille jakoon -15% alennuksen Gaston Lugan valikoimaan. Alennuskoodi on toistaiseksi voimassa ja toimii koodilla NINNIJUUTINEN.

-Ninni

Kahden viikon kesäloma vaiko hengähdystauko

Hellou!

Vietin pitkästä aikaa kesälomaa ja nytkin vain kaksi viikkoa, mutta tällä hetkellä on tuntunut, että olen kaiken ylimääräisen ajan yrittänyt vaan ladata loputtomia akkuja. Kaksi viikkoa on vielä kesälomia käytettävänä, mutta niiden viettämisessä ei enää puhuta kesästä. Samalla helpottaa ajatus, kuinka myöhemmin on muutama viikko lomaa edessä, jolloin saa huilattua töistä vielä tämän vuoden puolella uudestaankin. Olen nyt ensimmäistä kertaa yli vuoden tehnyt täydellä tunnilla töitä ja se on uutta. Olen muutamaan otteeseen tehnyt kahta työtä samaan aikaan, mutta nekin on ollut väliaikaisia ratkaisuja. Tällä hetkellä tekisin mitä vain, että saisin ylimääräistä aikaa väsymyksen sijaan ja saisin kirjoittaa blogia.

Kesäloma meni jo, ja näin viimeiseenä päivänä sain koneen avattua kahden viikona aikana vasta toisen kerran. Ainakin voin sanoa, että loma on hyvin levätty ja ladattu niitä loputtomia akkuja. Lomasta en halunnut ottaa stressiä siitä, mitä täytyy tehdä ja nähdä. Muutamia suunnitelmia oli ja niitä tuli toteutettua ja myös hylättyä. Kaikista eniten loman aikana odotin spesiaalia neljää päivää, jonka saan viettää puolisoni kanssa. Noina päivinä myös tuli vietettyä loman aktiivisimmat päivät. Sormet ristiin siitä, että vielä joskus saadaan viettää edes kokonainen viikko yhteistä lomaa.

Häpeilämättä yhtään sitä, että ollessani yksin lomalla saatoin vaan pötkötellä kotona selaten TikTokkia ja inspiroitua instagramissa. Kesälomalla tuli myös koettua ensimmäinen yö Helsingin Clarion hotellissa, vietettyä ihanan romanttinen päivä Vantaan Flamingo Spa:ssa. Olen viettänyt pitkästä aikaa päiviä kukkamekoissa, nauttinut lämmöstä ja saanut kuvattua erilaista materiaalia. Tärkeintä koko lomassa oli saada aikaa vain olla. On hurjaa ajatella sitä, kuinka työt vie meitä mennessään ja varsinkin jos työ ei ole sitä mikä ruokkii sielua, niin helposti sisällä oleva liekki alkaa hiipumaan. Kaikki uurastus palkitaan ja siihen haluan vahvasti uskoa.

Viimeistä lomapäivää viettäessä halusin rutistaa kaiken keräämäni luovuuden ja laittaa väsymyksen joskus väkisin syrjään. Tänään vietin ensimmäistä kertaa päivää olemalla ”that girl.” Illalla nukkumaanmeno ilman puhelinta ja herääminen venyttelemällä oli ehdottomasti parhain päätös aloittaa luova viimeinen lomapäivä. Töihin paluu hieman jännittää monestakin syystä, mutta tämä tunne ei myöskään yllätä. On ihan kiva olla ihminen joka kokee erilaisia tunteita vahvasti ja töihin paluun pieni jännityskin pitää taas jalat maassa ja pään pilvissä.

Ootteko te viettänyt kesälomat jo tältä vuodelta?

Seuraathan sä jo mua igssä @ninnijuutinen 💛

Iltasanomien haastattelun fiilikset & mokat

Hellou!

Viikko sitten maanantaina tein ihka ensimmäisen haastatteluni Iltasanomille liittyen muuttamisesta takaisin vanhempien luokse, tästä pääset lukemaan artikkelin. Olin super innoissani haastattelusta, koska tämä olisi jotain aivan uutta ja odottamatonta, jota haaveilin tänä vuonna tapahtuvan. Haastatteluun oli vaikea valmistautua, mutta pieniä asioita laitoin muistiin jotka haluan tuoda esille. Kysymyksiä en tiennyt etukäteen, mutta ajattelin haastattelun menevän hyvin koska olen työhaastatteluissakin ollut aina hyvä puhumaan.

Maanantaina heräsin hyvissä ajoin ja vetäydyin makuuhuoneeseen omaan rauhaan ennen puhelinsoittoa. Nopeasti haastattelun aikana huomasin, ettei puhelimessa puhuminen oli niin luontaista, kuin toiselle puhuminen kasvokkain. Aika usein mulla on vaikea vaan pysyä paikallaan ja vaikka tiesin haastattelun olevan suhteellisen nopea, niin silti puhuessa sitä yritti kokoaika etsiä jotain kiintopistettä. Esimerkiksi työhaastatteluissa on helppoa, kun se kiintopiste on edessä oleva ihminen ja vuorovaikutus on luontevampaa.

Sitten tuli jännitys täydellisistä vastauksista. Olen aina tiennyt lehtien laittavan värikynää asioihin ja halusin olla hyvin täsmällinen sanoissani, ettei niitä ymmärretä väärin. Halusin vastauksien olevan myös sen takia täydellisiä jotta artikkelista tulisi mahdollisimman totuuden mukainen, koska asiasta olen myös täällä kirjoittanut.

Muuton taustaa

19-vuotiaana valmistuttuani merkonomiksi, aloin miettiä kesän jälkeen mitä haluaisin elämässä saavuttaa. Olin kaksi kesää viettänyt Tampereella kesätöissä ja koin tarvitsevani jotain suurempaa muutosta. Seikkailunhalu kasvoi yhtäkkiä ja hetken mielijohteesta hain Helsinkiin töihin. Rakastuin kaupunkiin samantein ja rakastuin ihmiseen jonka kanssa vietin Helsingissä 4 vuotta.

Syksyllä vuonna 2019 erosin 4 vuoden parisuhteesta, josta kirjoitin ensimmäistä kertaa tässä postauksessa. Eron taustalla oli paljon asioita ja näin vuosia myöhemmin tiedän tälläkin koettelemuksella olevan tarkoitus. Vuoden vaihteessa muutin yhteisestä asunnosta omaan asuntoon. Monien eri yritysten jälkeen saada parempaa työtä Helsingistä, Tampereella käydessäni isoveljeni luona avauduin tästä ahdingosta. Olin 23h sopparilla töissä paikassa jolla ei ollut tarjota kenellekkään täysiä tunteja. Sivutyöni oli juuri loppunut ja asuin Figaron kanssa 700€ maksavassa yksiössä. Helsingissä on paljon töitä, mutta pienillä soppareilla. Isoveljeni sanoi hänellä olevan tarjota minulle heti täysillä tunneilla töitä Tampereelta. Ajattelin sen olevan vain sanallinen lohtu tuskaani ja löytäväni itse ratkaisun kaupungista jossa rakastin asua.

Muutaman viikon päästä sain palkan jolla sain maksettua vuokran ja ostettua Figarolle ruokaa, silloin päätin ottaa härkää sarvista. Kysyin veljeltäni oliko työtarjous voimassa ja lähdin viralliseen työhaastatteluun nykyiseen työpaikkaani. Haastattelun jälkeen vanhempani tarjoutuivat heti ottamaan minut heidän luokseen asumaan, ilman erillistä kysymistä ja päädyimme ratkaisuun joka kesti vuoden verran.

Haastattelun virheet

Haastattelun alussa minut esitellään oriveteläisenä ja lukiessani sen pystyin kuvitella oikeiden paikkakuntalaisten näkevän vain punaista. Sen lukiessani tajusin, etten koskaan blogissanikaan ole tuonut ilmi mistä olen kotoisin, koska pientä paikkakuntaa en ole halunnut tuoda esille ja toisekseen en ole alunperin kotoisin Orivedeltä. Olen pienen lapsuuteni asunut Juupajoella ennen muuttoamme Orivedelle. Teknillinen virhe kotikaupungin suhteen, mutta kirjoitusvirheestähän minä en itse vastaa.

Toinen virhe tulee perään, teiniarjestaa puhuessaan. Koen olleeni teini 15-vuotiaana. Vanhempien kanssa suhde muuttui heti täytettyäni 18-vuotta. Kuten haastattelussa sanon, en teininä olisi halunnut vanhempien huolehtivan minusta niin paljoa, mutta täytettyäni 18 aloin kertomaan kaikista menoistani. Menoista kertominen tuntui myös luontevalta nyt monien vuosien jälkeenkin. Menoissani ei mitään ihmeellistä ollut, joten infoilin aina missä menen ja milloin tulen kotiin. Oli ihanaa saada olla rakastetussa kodissa, jossa oli kaksi tärkeintä ihmistä odottamassa. Samaan syssyyn korjataan lapsiluku, mystistä 7 lasta vanhemmilleni ei ole tullut, vaan minulla on 5 sisarusta.

Vaikka artikellissa sanotaan, että olisi ollut alun hankaluuksia niin haastattelun aikana painotin kokoaika sitä, kuinka yhteiselo vanhempien kanssa oli kokoaika helppoa. Olin super paljon töissä ja totuttelin vain ajatukseen siitä, että en enää asu Helsingissä. Se on ainut vaikeus, mutta vanhempien kanssa asuminen ei missään vaiheessa ollut vaikeaa. He antoivat rakkautta, aikaansa ja myös omaa aikaa. Olen aina tiennyt vanhempieni olevan mitä ihmeellisimpiä vanhempia ja vuosi todisti sen taas todeksi, miten kahden ihmisen sydämessä riittää rakkautta.

Myöskään vanhempien aikataluihin, tai rutiineihin ei ollut vaikeaa sopeutua. Hiukan harmitti lukea tämmöinen kommentti, koska se myös hämmensi vanhempiani heidän lukiessaan artikkelin. Meillä kaikilla oli omat aikataulut ja rutiinit ja kaikkien elämä meni päivä kerrallaan eteenpäin. Iltojen kohokohta oli katsoa sohvalla yhdessä kympin uutiset, jotka on isällemme tärkeintä ikinä. Olin vieras ja kunnioitin heidän elämisen ehtoja, mutta aikaisemmin asuttuani 19 vuotta heidän kanssaan, ei mikään rutiini tullut yllätyksenä. Myös he ovat niitä, jotka ovat opettaneet mua elämään, joten monet tavat ovat heiltä entuudestaan perittyjä ja oli ihan hupaisaa huomata vanhempien pieniä asioita, mitä itse on tiedostamattaan alkanut hyödyntämään omillaan asuessaan.

Haastattelun tärkein sanoma

Kuten sanoin alussa, haastattelussa oli muutamia asioita joita halusin painottaa. Ensimmäinen oli se kuinka vanhempien kanssa asuminen oli helppoa ja epäonnistumisen tunne oli vain omassa pääkopassa. Muiden mielipiteillä ei ole mitään väliä ja elämässä pitää elää juuri niin mikä tuntuu itselleen hyväksi. En olisi ikinä muuttanut vanhemmilleni, elleivät he itse olisi vilpittömästi tarjonneet kattoa pään päälle. Toinen suurin asia jota halusin tuoda esille on se miten huolehtivat vanhemmat eivät ole itsestäänselvyys. En ikinä pysty kiittämään vanhempiani tarpeeksi siitä kuinka sain vuoden ajan asua heidän luonaan.

Vuosi vierähti nopeasti töiden ja uuden parisuhteen parissa. Vietettiin vuorotellen aikaa vanhempieni ja poikaystävän luona ennen yhteen muuttoa. Elämästä ei koskaan tiedä mitä se tuo eteen, luulin asuvani vuoden verran Tampereella ja sitten etsiväni töitä Helsingistä ja muuttaa takaisin kaupunkiin johon nuorena aikuisena rakastuin. Nyt olen oppinut sen, etten suunnittele elämääni yhtään. Haaveilla ja unelmoida saa ja pitääkin, mutta tuokoon jokainen päivä eteensä omat haasteensa ja omat onnistumisensa.

Vinkit samassa tilanteessa oleville

Jos asuminen alkaa ahdistamaan niin tiuskiminen ihmisille, jotka on tarjoutunut auttamaan ovat viimeisiä joille purkaa omaa pahaa oloaan/väsymystä/asiaa mikä todennäköisesti hetkellisesti ärsyttää. Varsinkin naisena on monia erilaisia aikoja ja hetkiä milloin typerät asiat voi ärsyttää, mutta riiteleminen pilaisi nopeasti hyvän tarkoituksen. On sama kenen kanssa asuu yhdessä, joskus jokin tapa alkaa väistämättäkin ärsyttämään. Isäni kanssa puhuessamme haastattelusta ja siitä oliko mitään ongelmia, tuli mieleen miten mahdollisia ongelmia välttää.

Jos talonhaltijoiden tavat eivät ole tiedossa niin rajoista ja käytännöistä on hyvä sopia. Vaikka he ovat vanhempia niin tasa-arvo yhdessä asumissessa on super tärkeää. Meillä kaikki kävivät töissä ja olivat uupuneita töiden jälkeen, joten omaan rauhaan on hyvä vetäytyä jos sosiaalinen kanssa käyminen muiden kanssa ei juuri huvita. Ja aina kannattaa pitää mielessä, että muutto on vain väliaikainen ratkaisu, koko loppu elämää ei tarvitse asua jonkun muun nurkissa.

Olen onnellinen ja kiitollinen kaikista ihanista kommenteista joita tuli instagramissa ja kasvotusten. Myös lähipiiri, joille en kertonut tulevasta artikkelista yllättyi positiivisesti ja heidän mielipiteet ovat niitä tärkeimpiä. Haastatteluun olin muuten tyytyväinen ja toivon sen tuovan jollekkin inspiraatiota/tsemppiä omaan elämään, ja kuten eräs artikkelin lukija laittoikin viestin -ei ole epäonnistumisia, vaan oppeja.

-Ninni