Miten Helsinkiin muutto vaikutti kaverisuhteisiin

Hellou!

Vuodet ovat vierineet todella nopeasti ja siitä on nyt jo neljä vuotta, kun päätin muuttaa kotikodista ensimmäiseen omaan kotiin Helsinkiin. Se kesä ennen muuttoa oli aivan ihmeellinen monestakin syystä. Pitkästä aikaa elin erittäin onnellisesti, olin valmistunut ammattikoulusta hyvillä arvosanoilla, sain soiton jossa pyydettiin tulemaan kesätöihin, ympärilläni oli paljon ihmisiä -oli ystäviä, kavereita, tuttuja ja tottakai perheeni.

Kesän alussa aloin miettimään muuttoa ensiksi vain ajatuksena, koska kotoa ei ollut mikään kiire muuttaa, vanhempien ja isoveljen kanssa oli ihanaa asua. Aloin puhumaan ystävälleni muutosta Tampereelle, koska sieltä saa paremmin töitä ja siellä olin senkin kesän töissä. Puhuimme hieman ajatuksena yhteen muutosta, koska ketkä kaverit eivät olisi ikinä miettineet yhteistä asuntoa nuorina.

Tulevaisuus oli aivan auki eikä sitä oikeen osannut edes miettiä mitä tekisi, nautimme kesät ystävien kanssa juhlien ja nauttien. Täytyy myös sanoa, etten kadu sitä aikaa ollenkaan, kuinka eli humputellen. Niitä aikoja on kiva muistella nyt näin vanhempana ja myöskin ne tulee olemaan ehdottomasti aikoja, joita tulee vielä vanhempana muisteltua.OLYMPUS DIGITAL CAMERAHalusin alkuun löytää töitä Tampereelta, jotakin työtä mikä olisi enemmän oma juttu. Samalla katsoin asuntoja ja kaikki tuntui aivan liian aikuiselta ajatukselta, koska ei ollut mitään kokemusta paljonko on hyvä vuokra maksaa mistäkin asunnosta. Meni hetken aikaa, kunnes eksyin uudestaan katsomaan työpaikkoja ja asuntoja. Pikku hiljaa Tamperekin oli alkanut tuntumaan liian pieneltä paikalta ja halusin elämään pitkästä aikaa jotain suurta jännitystä. Olin 19-vuotias joka oli rellestänyt ystävien kanssa kaksi kesää pää kolmantena jalkana. Tiesin syksyn lähestyvän ja menon alkavan taas rauhoittuvan, joten halusin jotain uutta tapahtuvan.

Laitoin kahteen paikkaan työhakemuksen Helsinkiin ja pääsin nopeasti jo työhaastatteluun. Bussimatka ystäväni kanssa tuntui pitkältä ja oudolta, koko kaupunki tuntui aivan oudolta, ihan kuin olisi ollut ulkomailla. Haastattelun päätyttyä sain heti tietää pääseväni sinne töihin. Muistan vielä, kuinka tultuani työhaastattelusta kerroin hämmentyneenä tästä ystävälleni -luulin itsekkin ettei tästä mitään tulisi ja tämä olisi vain tämmöinen pieni reissu. Jo silloin kertoessani ystävälle työpaikasta, huomasin miten tämä asia tulisi muuttamaan meidän ystävyyttä.OLYMPUS DIGITAL CAMERAAloin järjestelemään asioita ja ottamaan raha-asioista enemmän selvää. Siskoni oli innostamassa ja erittäin suurena tukena, myös samalla auttoi paljon asioissa missä pohdin tulenko onnistumaan. Työhaastattelussa mukana ollut ystäväni huolen huomasin aina muutosta puhuessa ja hänen tarttuen kaikkiin muttiin mitä muutto aiheuttaisi. Toinen ystäväni taas auttoi paljon ongelmien ratkaisuissa ja innosti tähtäämään kohti tuntematonta itsevarmana. Silloin myös ymmärsin sen, kuinka suuria asioita tehdessä ympärillä pitää olla kannustavia ihmisiä, jotka tukevat ja neuvovat niin paljon kuin itse pystyvät.

Syksyllä oli myöhemmin tulossa Lontoon reissu, johon lähdimme viikoksi äidin ja siskon kanssa, joten jännitystä oli tulossa monellakin tapaa. Kesällä kaikki tapahtui todella nopeasti ja pian oltiin menossa uudestaan Helsinkiin katsomaan asuntoa vanhempien ja toisen ystäväni kanssa. Olin niin hämilläni ja innoissani koko reissusta ja silloin olin jo päättänyt, että Helsinki tulee olemaan uusi kotikaupunkini.

Asunnonesittelyn jälkeen ajaessamme kotiinpäin sain pian soiton kiinteistövälittäjältä. Se soitto muutti koko elämäni ja silloin tiesin, kuinka viimeistään nyt kaikki on lyöty lukkoon. Meinasin kiljua samaan aikaan pelosta ja onnesta, koska siitä oli enää vain muutama viikko muuttoon.

 

Vaikeinta tuntui olevan kertoa ystävälleni joka yritti peittää sen ettei asiasta ole innostunut. Ymmärsin hyvin hänen tunteensa ja hänen ansiosta mietin asioita todella tarkkaan ja monesta eri näkökulmasta. Hän piti jalkani maassa, etten leiju ilmaan liian nopeasti. Ystävyytemme oli jo työhaastattelun jälkeen mennyt etäisemmäksi ja tiesin tulevani menettämään sen siteen mitä kaksi edellistä kesää olimme luoneet.

Tutuille ja kavereille kertoessani muutosta tuntui kaikki katoavan heti sanottuani asiat ääneen. Kuului vain puff ja kaikki olivat kadonneet. Erään silloisen kaverini muistan vain kysyneen tylysti miksi muutan. Silloin tajusin, että olin aina elänyt pienessä kylässä yksin isojen haaveideni kanssa. En ollut ikinä sopeutunut siihen kaupunkiin, enkä ikinä tulisi sopeutumaankaan, vaan olin aina valmis lähtemään.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAViimeiset viikot halusin nauttia siitä tutusta ympäristöstä ja yrittäen näyttää ettei mikään tulisi muuttumaan, vaikka koko maailmani muuttuisi seuraavilla viikoilla. Ystävän kanssa joka aina kannusti, juttelimme paljon syvällisiä, kuuntelimme musiikkia, nauroimme ja ajelimme monia öitä autolla. Mietin olenko ihan hullu jättäessäni hänet tänne ja lähteväni yli 200 kilometrin päähän, enkä enää joka viikko ajelisi hänen kanssaan autolla. Hän oli ihminen jonka olin tuntenut monta vuotta, olimme olleet läheisiä ja oli aika jolloin emme olleet väleissä ollenkaan, ja vihdoinkin kun olimme pitkästä aikaa ystäviä, sotkisin itse ystävyytemme muutolla.

Toisen ystäväni menettäminen oli hiuskarvan varassa ja vaikka muuttooni oli vielä ollut muutama viikko aikaa olimme jo kuin vieraat toisillemme. Muistan illan jolloin kaikki se pelko ja suru purkautui, halasimme pitkään sanomatta mitään, molempien itkiessä. Halusin sanoa hänelle tuhat sanaa siitä, kuinka tärkeä hän on ja toivon hänelle aina vain parasta. Silti samaan aikaan tiesin, ettei meidän välit tulisi ikinä olemaan ennallaan teinivuosien jälkeen, jolloin masennus ja kaikki inho mikä teininä meidän välillemme kasvoi.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Syyllistä etsiessä

Asuessani Helsingissä soittelin ystäväni kanssa melkein päivittäin pitkiä puheluita. Toinen ystäväni tuli kuukauden jälkeen muutosta viikonlopuksi luokseni ja menimme juhlimaan. Kaikki tuntui olevan ihan ennallaan ja koti tuntui heti kodikkaammalta, kun ystävä saapui kylään. Vietimme viikonlopun joka muutti elämääni vielä enemmän. Puolison kanssa huomasimme molemmat olevamme kiinnostuneita toisistamme. Olin innoissani siitä, että kaikki tämä tapahtui ystävän ollessa luonani ja asuminen kaukana ei tuntunut enää isolta asialta, koska hän oli siinä silloin näkemässä sen mikä on nyt arkeani.

Lähennettyäni puolisoni kanssa vähentyi soittelut ja yhteydenpito. Kaikki energiani meni kahdessa työpaikassa, uusissa ihmisissä ja puolisoon tutustuessa. Sitä ei edes silloin ymmärtänyt, kuinka huono ystävä olin. En muistanut kysellä tarpeeksi kuulumisia ja pitää yhteyttä edes vähän kerralla, silti molemmat ystäväni jotka olivat ainoastaan jääneet muuton jälkeen rinnalleni olivat aina tavoiteltavissa, kun heitä tarvitsin.

Tarkkaan en muista milloin olen viimeisen kerran nähnyt heitä, mutta pariin vuoteen en ole kumpaakaan entisistä parhaista ystävistäni nähnyt. Yhteydenpito alkoi pikku hiljaa hiipumaan kokonaan ja elämät vei mukanaan. Toinen ystävä muistaa minua syntymäpäivinä ja näinä muutamina vuosina myös laittanut vanhoja kuvia meistä arkistojen kätköistä.

Pidin itseäni pitkään huonona ystävänä, koska molemmat heistä oli aidosti ihmisiä joiden kanssa ystävyys aina vain loksahti paikalleen, vaikka teininä oli ollut vuosia jolloin emme olleet ystäviä ollenkaan. Myöhemmin tajusin, ettei kaikki vaan välttämättä kestä ja se on ihan okei, tälläisissä asioissa on turha etsiä syyllistä. Olen 23-vuoden aikana menettänyt yhtä lapsuuden ystävää lukuunottamatta kaikki muut ystävät, kaverit ja tutut. Elämässäni on ainoastaan pysynyt kaikkien vuosien ajan perheeni, joihin on kaikista vahvin side. OLYMPUS DIGITAL CAMERALopetettuani turhan syyllistämisen itseäni kohtaan, aloin arvostamaan enemmän ja enemmän ystävyyttä. Olen aina ollut ihminen joka ei päästä helposti ihmisiä lähelle ja rima on noussut vuosien myötä aina vain korkeammalle. Puolisoni on paras ystäväni, jonka kanssa olen löytänyt ystävyys siteen parisuhteen vierelle. Silti monesti ikävöin ystävyyttä, ei ole helppoa olla aikuinen ja löytää kiireisistä ihmisistä uusia ystäviä.

Olen liian nössö ja liian muuttunut oottaakseni yhteyttä vanhoihin ystäviini. Avaisinko yhteydenotolla vanhoja asioita turhaan, olemme kaikki varmasti aivan eri ihmisiä, enkä haluaisi enää menettää heistä kumpaakaan uudestaan. En tiedä tulisko meistä kahvilla käyviä kavereita jotka muistelisivat menneitä. Joskus tuntuu, että on parempi jättää avain laatikkoon ja laittaa laatikko kiinni, tietäen ettei laatikon lukkoa saisi enää auki. Siksi mietinkin mitä voisin heille vielä sanoa sen tutun 19-vuotiaan Ninnin suusta viimeiset sanat. OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kirje sinulle ystävä

Helsinkiin muutto vaikutti enemmän, kuin koskaan uskoinkaan meidän ystävyyteen. Ensinnäkin olen pahoillani siitä, että en osannut olla parempi ystävä, tiedän etten ollut tarpeeksi läsnä sinun elämässä muuttoni jälkeen, vaikka sinä olit aina kuuntelemassa minun murheitani. Haluan kiittää kaikesta mitä olet eteeni tehnyt. Kiitos kaikista nauruista, itkuista ja hetkistä kanssasi. Sain jakaa paljon ajatuksia, unelmia ja salaisuuksia kanssasi ja kaikki ne kulkevat aina sydämessäni. En koskaan unohda ystävyyden merkitystä sinun ansiostasi, sinä olet osa sitä mitä minusta on nykypäivänä tullut ja vaikket uskoisikaan meidän ystävyys on ollut elämäni tärkeimpiä asioita. 

Annathan minulle anteeksi, koska pelkään sinun vihaavan minua. En tiedä tuleeko tämä kirje sinulle koskaan perille, mutta toivon sinun viimeistään tietävän ajatuksissa mitä olen aina sinulle halunnut sanoa. Olit sitten missä päin maailmaa tahansa, toivon sinulle kaikkea hyvää. Olet upea ihminen ja haluan, että uskot itseesi vaikeina hetkinä. Jos mietit millaista elämä oli neljä vuotta sitten, miten sen hetkiset asiat tuntui vaikeilta silloin ja katsot itseäsi nytten, huomaat ettei ne vaikeudet olleet mahdottomia. Toivon, että olet päässyt eteenpäin asioissa jotka pitivät sinua ennen paikallaan. Toivon, että olet löytänyt vierellesi hyvän puolison ja ystäviä, koska olet ansainnut onnellisen elämän. Meistä tuli vihdoinkin aikuisia jota odotimme nuoresta asti. Ja nykyään joskus toivon olevani vielä se 15-vuotias ja ajavani skootterilla kanssasi.

-Nipa

Kooste kuluneesta kesälomasta

Hellou!

Töihin on palattu ja niin sanottu normaali arki taas alkaa. Töiden alusta on ollut ristiriitaiset fiilikset ja nyt onkin vasta ensimmäinen vuoro tehty, joten niin sanottu pehmeä lasku on tullut tehtyä työelämään. Kesä oli ja meni tänäkin vuonna erittäin nopeasti, vaikka kuukausi tuli oltua vapaalla ilman suurempia suunnitelmia, niin silti tuntui ettei niitä lämpimiä kesämekko päiviä ollut hirveästi. Elokuu oli aika kylmä kuukausi pitää lomaa, mutta oli niitä ihania aurinkoisia päiviä joukossa. Erityisesti mieleen jäi kummitytön synttärit, jolloin sää oli iltaan asti kaunis ja aurinkoinen.

Ensiksi ajattelin, että pidän meidän kesän hyvin aktiivisena, ettei jäädä paljoa koti sohvalle puolison kanssa. Oltiin kummiskin molemmat kaivattu todella paljon lepoa, joten oltiin paljon kotona chillaillen, mutta tehtiin myös hyvällä tahdilla muistoja ensimmäisestä pitkästä kesälomasta yhdessä.Kooste_kuluneesta_kesalomasta_1Kooste_kuluneesta_kesalomasta_2Heti kesäloman alussa tehtiin päivän reissu Tallinnaan, ollaan seurusteltu kohta 4 vuotta eikä olla käyty missään ulkomailla -ei edes siellä Tallinnassa. Nyt oli kerrankin molemmilla henkilökortit ja aikaa kokea joka pariskunnan ensimmäinen reissu, eli se Tallinnan reissu! Päivä oli pitkä, mutta sitäkin ihanempi. Kuvattiin asukuvat, otettiin yhteisiä kuvia talteen, syötiin hyvää ruokaa, shoppailtiin hieman ja ostettiin myös Figarolle tuliaisia. Kotiin päästyä oli niin ihanaa mennä nukkumaan yhdessä ja herätä todella myöhään seuraavaan päivään ihanasta kodistamme.

Olin tehnyt pienen listan puhelimeen asioita, mitä haluan kesäloman aikana tehdä. Listalta löytyi 15 kohtaa, joista tuli tehtyä 8 kohtaa. Listalla oli mm. Serena jossa käytiin myös kesäloman alussa, hieman pettymys paikka, mutta tulipahan koettua ensimmäistä kertaa. Bloggaajan listalta löytyi tietysti kohta paljon valokuvaamista ja sitä tulikin tehtyä muutamassa paikassa, jotka olin listannut ylös. Isin tekemä pannari oli päässyt tottakai listalle ja kummitytön synttäriviikolla saatiinkin maailman parasta pannaria ála H.Juutinen.Kooste_kuluneesta_kesalomasta_3OLYMPUS DIGITAL CAMERAKooste_kuluneesta_kesalomasta_5Vietimme myös viimeiset hetket kotikodissa, josta kerroin viime postauksessa. On todella outoa ajatella, ettei niitä maisemia tule nähtyä enää ja tuleva isänpäivä ja joulu tulee olemaan todella erilaisia, kuin viimeiseen 14 vuoteen. Kotikotona sai nautittua kesästä kunnolla, koska omakotitalon pihalla on helpompi viettää aikaa, kuin kaupungissa kerrostalossa. Puhalsimme kummitytön kanssa posket punasina saippuakuplia kilpaa monena päivänä, käytiin moikkaamassa naapurissa hevosia ja ikuinen heppatyttö sydämeni pääsi valloilleen.

Viimeinen ilta vietettiin tutussa järvessä, mutta ensimmäistä kertaa soutaen. Se oli ehkä elämäni täydellisimpiä hetkiä, vene joka oli lastattuna kahdella maailman tärkeimmillä miehillä -isi & puoliso. Auringonlasku, hiljaisuus, jossa kuuluu veden äänet, lintujen viserrys ja tottakai iskän höpötys. Se oli täydellinen hetki rauhottua, kun koko päivä oltiin syöty herkkuja, juhlittu kummityttöä ja juteltu sukulaisten kanssa.

Loppuviikot meni opetellessa koira-arkea, Nicken tullessa meille asumaan vanhempien muuton takia ja senkin takia loppu kesäloma tuli oltua paljon kotona lenkkeillessä ja pitämässä seuraa hyvin aktiiviselle koiralle.

Kooste_kuluneesta_kesalomasta_9Kooste_kuluneesta_kesalomasta_10Kooste_kuluneesta_kesalomasta_11Kesäloma oli ennen kaikkea onnistunut ja jään jo kaipaamaan tulevaa kesälomaa. Aurinkoa, aikaa perheen kanssa, ylipäätään aikaa milloin ei tarvitse miettiä kalenteriin merkattuja aikatauluja ja toivottavasti myös ensi kesän saan viettää puolison kanssa yhteisen olemisen ja reissun merkeissä.

Nyt on syksy saapunut yllättävän lämpimien päivien kanssa, mutta silti päivien kanssa jolloin villapaidat ja neuleet on ihanaa kääriä päälle. Kohta alkaa taas kynttilöiden polttaminen tuntumaan parhaalta asialta ja vaan se, että syksyllä on myös enemmän lupa olla kotona viltin alla sohvalla.

Miten teidän kesä meni? Onko jo ihanaa siirtyä syksyn pimeneviin iltoihin ja kynttilöihin, vai onko teissäkin hieman ikuista kesän toivoa?

-Ninni

Lapsuuteni myytiin

Elämässä tulee aikoja jolloin on päästettävä irti ja mentävä eteenpäin ihmisistä ja asioista. Henkilökohtaisesti olen elämässä oppinut päästämään ihmisistä irti, vuosien vaihtuessa ja elämän muuttuessa. Aina se ei ole helppoa, mutta siihen on tottunut ja tiedän, jos jostain ihmisestä täytyy päästää irti, se on tarkoitettu niin ja se on pidemmälle vain hyvä asia.

Silti olen juurtunut moniin asioihin, jotka tuo turvallisuuden tunteen ja yksi niistä on 14 vuoden ajan ollut meidän kotikoti. Olen nuoresta asti yrittänyt ajatella, ettei mihinkään esineeseen pidä kiintyä liikaa, jos esimerkiksi kotona syttyy tulipalo, niin esineitä ei jäisi murehtimaan. Väistämättä kodissa tulee oltua esineitä joissa on muistoja, mutta nyt luopumisen kohteena on kokonainen talo ja tontti.

Vuonna 2005 vanhempani rakensivat perheellemme kodin, jonne mahtui meidän koko perhe viiden kissan kanssa. Tämä talo on erityinen, koska siellä asuimme vielä kaikki yhdessä ja olimme kokonainen perhe ennen yksi toisensa jälkeen pesästä pois lentämistä.

Vaikkei se ollutkaan ensimmäinen meidän kotikoti, vaan suurimpia lapsuuden muistoja löytyy jokaiselta lapselta edeltävästä kodista. Tuostakin kodista muuttaminen tuntui vaikealta, vaikka olin vasta ykkösluokkalainen. Muistan vieläkin paremmin pikku metsän puut ja salaisen kuopan, kuin oman laukkuni sisällön. Myönnän muutaman kerran ajaneeni tuon talon ohitse, vain nähdäkseni talon ja muistelevani, kuinka saparopäinen tyttö yritti pelata isoveljien kanssa polttopalloa takapihalla. Jo pelkästään sen talon ajattelu tuo samaan aikaan hymyn suupielille ja silmät kosteiksi.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERATämä on ollut kuukauden ajan asia joka on pyörinyt päässä, kuin tivoli vaihtuvien mielipiteiden kanssa. On vaikeaa päästää irti asiasta, joka on tuntunut olevan osa omaa identiteettiä, se on talo joka edusti komeudellaan Juutisia. Kotiin vievä tie ja ympräillä olevat maisemat olivat niin tuttuja ja niin omaksuttuja, että on vaikeaa edes ajatella jonkun toisen omistavan nyt ison palan lapsuuttani.

Kummitytön kolmivuotis synttäreillä näin tyhjyyttään kaikuvat huoneet. Ikioman ensimmäisen huoneen jonka tapetin sain päättää lapsena. Huoneet joissa on paiskottu ovia vihaisina teini-vuosina. Huoneet joissa on juhlittu monet rippijuhlat, valmistujaiset ja jopa yhdet nimijäiset. Huoneet joissa on itketty onnesta ja surusta. Huoneet, jotka on täyttänyt itsensä rakkaudella.

Nyt ne huoneet täyttyvät uusien asukkaiden tavaroilla, jotka ei tietenkään omasta mielestä sovi sinne, koska kaikki laitettiin tip top kuntoon vuosien ajan. Huoneet täyttyvät uusien asukkaiden onnella, surulla ja toivon mukaan hyvällä elämällä. Näistä huoneista rakentuu talo, joka rakennettiin rakkaudella ja se rakkaus välittyköön uudelle tuntemattomalle perheelle, joka toivottavasti saa viimeisestä kotikodistani yhtä tärkeän turvapaikan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERANyt tuli aika myös sanoa hyvästit kaupungille, jossa ystävystyin monien ihmisten kanssa, jossa menetin ystäviä, jossa sain paljon uusia kokemuksia ja jossa vietin elämäni vaikeimpia vuosia teininä. Vaikken tiedä tuleeko vanhempieni uusi asunto olemaan kotikoti minulle, on se silti paikka jossa perheemme kokoontuu ja tulee uusia muistoja, siihen ei onneksi tarvitse sitä tiettyä yhtä paikkaa. On siis ihanaa vihdoinkin leikata se viimeinenkin naru joka piti kiinni, niin hyvissä, kuin huonoissakin asioissa vanhassa kotikaupungissa.

-Ninni

Saimme pidempiaikaisen yökylävieraan

Hellou!

Perjantaina vanhempien mukana saapui meille karvainen vieras, joka jääkin nyt hieman pidemmäksi aikaa. Pieneen majaamme saapui yksi häntä lisää ja meistä tuli puolison kanssa hetkeksi koiranomistajia! Nickestä kerroinkin hieman tässä postauksessa, jossa puhuin elämästäni, Nicke oli valo pimeydessä vaikeina teinivuosina. Nicke on tavallaan äidin ja minun yhteinen koira, mutta tottakai muutettuani pois kotoa se on elänyt vanhempieni ja Siiri koiran kanssa landella.

Nyt aukesi tilaisuus, jolloin sain Nicken meille ainakin alustavasti marraskuuhun asti ja tämä on monellakin tapaa jännittävää. Nicke on aina asunut omakotitalossa ja on luonteeltaan hyvinkin omaksunut vahtikoiran roolin. Landella hän on saanut olla paljon tarhassa, mikä voittaa aina sisätiloissa olemisen ja unohtamatta aivan ihanaa Siiriä, jonka kanssa he ovat paita ja peppu.Saimme_pidempiaikaisen_yokylavieraan_1Saimme_pidempiaikaisen_yokylavieraan_2Nicke on 10 vuotta vanha ja tämä tilaisuus on todennäköisesti viimeinenkin saada hänet meille pidemmäksi aikaa. Matka Tampereelta on pitkä matkustaa, eikä myöskään turhaan viitsi erottaa koiria toisistaan, koska tottakai heilläkin on ikävä toisiaan. Nicke on aina ollut todella tärkeä ja osa perhettä, nyt saan viettää kolme kuukautta joka päivä hänen kanssaan tehden lisää yhteiselon muistoja. Toivon vielä monia monia vuosia Nicken elinikään, mutta silti tämä tuntuu viimeiseltä tilaisuudelta nyt saada elää saman katon alla ja kerätä hyviä muistoja toisen ollessa vielä todella hyvässä kunnossa ja saada elää arkea koiran kanssa.

Meillä on puolison kanssa ollut pitkään koirakuume ja aina koirien tullessa vastaan, täytyy purra hampaita yhteen. Tämä on siis samalla hyvää terapiaa koirakuumeeseen ja myöskin muistutusta mitä arki koiran kanssa oikein on. Meillekkään ei ole ajankohtaista hankkia omaa koiraa, mutta tämmöinen hoitokoira on hyvä kokeilu nuorille!

Nyt siis opetellaan heräämään joka aamu koiran ulkoiluttamiseen, siivoamaan karvapalloja useammin nurkista, etsitään parhaimmat koirapuistot, totutellaan koiran kuolaan, märän koiran hajuun ja siihen, että sateellakin on sinne ulos mentävä. Kirjoitan näinä kuukausina fiiliksiä enemmän koira-arjesta ja myöskin Figaron fiiliksiä miten yhteiselo on heillä lähtenyt sujumaan!

-Ninni

Kummitytön söpöimmät syntymäpäivät

Viime viikonloppuna oli yksi vuoden tärkeimpiä juhlia, jota juhlittiin kotikodissa sukulaisten kesken. Kummityttö täytti jo kolme vuotta, joka tuntuu niin suurelta. Juhlat oli teemaltaan Ryhmä Hau, joka on varmasti monen lapsen lemppari juttu. Kotikoti koristeltiin vielä kummitytön valitsemilla ilmapalloilla, vaikka väritys näyttäisi olevan kummin valitsema, niin tytöllä on todella hyvä värimaku omasta takaa!

Jokaisella näkemisellä kummityttö on kasvanut ihan hurjasti, vaikka viime näkemisestä olisi ollut vain viikko aikaa. Aika on mennyt todella nopeasti ja pienen lapsen kasvaessa sen huomaa parhaiten. Mitä isomman numeropallon ostaa sitä paremmin ymmärtää, kuinka monta vuotta on vierinyt eteenpäin. Juurihan sain kuulla uutiset tämän pienokaisen tulosta ja nyt jo osataan kiukutella, kikattaa ja myös lohduttaa muita, unohtamatta joka asiaan kysymystä -miksi.

Nuorena aikuisena on ihanaa, että elämässä on pieni ihminen jonka eteen tekee niin paljon ja vielä senkin ylitse. Suurin titteli jota kannan nyt ja ehkä loppuelämän on olla täti ja se on ihan parasta. Elämässä rakkaus on suurinta mitä voi saada ja sen kokeminen pieneltä ihmiseltä ja sitä pientä ihmistä kohtaan on jotain suurenmoista.

Tämmöiset juhlat ovat tärkeitä, kun sukulaisia kokoontuu ja saa vaihtaa kuulumisia. Kuten sanoin aikaisemmin, vuodet menevät nopeasti ja joidenkin sukulaisten näkemisestä on kerennyt mennä jo vuosiakin aikaa.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKummityton_sopoimmat_syntymapaivat_7OLYMPUS DIGITAL CAMERASynttäreiden rinnalla saatiin viettää hieman lande elämää kesälomalla, käydä katsomassa hevosia, juosta isolla pihalla saippuakuplien perässä, soutaa tutussa järvessä ja nauttia kesän viimeiset grilliruuat. Viikonloppu oli monella tapaa koskettava ja tärkeä, mutta tähän tulen palaamaan hieman myöhemmin vielä.

Nyt nautitaan vielä viimeisistä viikoista kesälomalla ja otetaan ne viimeisetkin muistot näistä päivistä, viettämällä aikaa tärkeiden ihmisten kanssa. Akkujen lataamista on tullut tehtyä paljon, jotta töihin paluu ei tuntuisi niin raskaalta ja akkujen lataaminen jatkuu vielä nämä vikat viikotkin.

-Ninni

Epäsuositut mielipiteet: Miksi pidän laihoista malleista

Blogeissa rakastan postaussarjoja ja pitkään olen halunnut aloittaa mielipidekirjoituksiin perustuvan postaussarjan. Blogeissa oli pitkään yksi postaus johon oltiin listattu epäsuositut mielipiteet ja jo tuolloin halusin tehdä myös omani. Kummiskin yhdessä postauksessa on vaikeaa käsitellä montaa mielipidettä, varsinkin jos sitä ajatusmaailmaa haluaa avata enemmän.

Myönnän jännittäväni sitä, kuinka näillä postauksilla tulee olemaan monesti vahva sanoma, koska mielipiteistä puhuminen tuntuu olevan aina hieman riskiä. Meillä jokaisella on mielipiteitä asioista ja varsinkin niistä asioista, jotka erityisesti koskettaa omaa elämää. Joten oli aihe mikä tahansa josta kirjoitan mielipiteen, muistutan sen olevan juuri minun mielipide -se ei ole väärä, eikä oikea, mutta se on minun. Jos meidän ajatukset eivät kohtaa tässä asiassa se on enemmän, kuin okei. Mielipiteitä saa sanoa, kunhan niillä ei pyritä loukkaamaan ketään ja tämä on erityisen tärkeää muistaa täällä somessa! Haluan tehdä epäsuosituista mielipiteistä postauksen verran kirjoitusta, jotta varmasti saa kaikki ajatukset siitä aiheesta kirjoitettua.

Miksi pidän laihoista malleista

Jonkin aikaa sitten näin videon Ylex:n somessa siitä, miten meidän pitäisi mahtua 0 kokoon. Videosta jäi paljon ristiriitaisia fiiliksiä, koska en ole kokenut kenenkään koskaan osoittavan kaupan muovista mallinukkea ja sanovan -sinun täytyy mahtua tähän samaan kokoon. Olen jonkin verran aina seurannut keskusteluita siitä, kun ihmetellään miksi mallit ovat aina vain laihoja ja tämä keskustelu tulee varmasti olemaan ikuista -jopa silloin, vaikka malleja olisi erikokoisia.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAItse olen normaali painoinen nuori nainen, joka monesti ostaa vaatteensa nettikaupasta. Myymälässä harvemmin katson mallinukkeja ja miten vaate istuu niiden päällä, koska ne ovat muovia, ne nyt vaan sattuu roikottomaan sitä vaatetta siinä esillä. Olen myös ollut työssä, jossa mallinukeille laitetaan vaatteita päälle ja supistetaan nuppineuloilla mallinukelle istuvammaksi. Tätä voisi verrata hyvin esimerkiksi ruokamainoksiin ja miten salaatteja kiillotetaan lakalla -eli tehdään niistä mainoksiin mahdollisimman houkutteleviksi.

En pidä sanasta normaali painoinen, mutta se nyt kuvastaa varmaan helpoiten vartaloani niin, että jokainen ymmärtää mitä sillä haen. No tämän kokoisena, kun olen ja ostaessani nettikaupasta vaatteita haluan nähdä vaatteen ihmisen päällä, joka vastaa omaa kokoani. Tämä auttaa näkemään miten tietynlaiset vaatteet laskeutuu ja istuu mallien päällä ja tässä auttaa vielä monesti se, jos mallin käyttämä koko ja pituus on kerrottu vaatteen tiedoissa, kuten Nelly.com sivusto tekee.

En arvostele miltä kukin näyttää, onko mahamakkaroita, tai selluliittia, koska mallien työssä se ei vaikuta vaatteen pukemiseen ja kantamiseen mitenkään. Rakastan jos mallit kantaa vaatetta kuvissa hyvin ja tuo niillä muutamilla erilaisilla kuvilla vaatetta hyvin esille. Se, että malli on suhteellisen samoissa mitoissa kroppani kanssa auttaa itseäni hahmottamaan kuvaruudun avulla vaatteet itseni päälle. Jos vaatetta kantaa huomattavasti erikokoisempi ihminen, vaikeuttaa se hahmottamista miten vaate laskeutuu pienempi kokoisen päälle ja tämän takia pidän laihoista/normaalikokoisista malleista.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAHaluan välttää aina hutiostoksia ja nettikaupassa ostaessa tutkin vaatteita tarkkaan niin materiaalin, istuvuuden ja tarpeen muodossa. Suurimman karsinnan vaatteesta tekee materiaalit, koska on tiettyjä materiaaleja joita haluan välttää. Seuraavana tulee istuvuus, jos vaate ei laskeudu toivotulla tavalla kuvassa näkyvän mallin päällä (joka on samoissa mitoissa kroppani kanssa) on turha ostaa vaatetta edes kotiin kokeiltavaksi.

Olen ehdottomasti sen kannalla, että enemmän erikokoisia malleja ja varsinkin nettikaupan sivuille. Asiakkaiden olisi helpompi nähdä mahdollisimman samankokoisella mallilla tuotteet päällä, jolla myös vältyttäisiin hutiostoksilta ja turhalta palautus rumbalta.

Meidän jokaisen kroppa on uniikki, siksi erilaiset vaatteet istuu niin erilailla. S koon mallin vaate ei näytä samalta L kokoisella, varsinkin jos vaatteessa on esimerkiksi paljon laskeutuvaa kangasta ja eroo perusvaatteista erilailla. Siksi olisi mahtavaa, jos jokainen pystyisi peilaamaan edes hitusen verran nähdäkseen miten tietynlainen vaate laskeutuisi/istuisi omassa kropassa.OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAToivon tän postaussarjan olevan tervetullut tänne muiden lifestyle postauksien joukkoon tuomaan jotain suurempaakin sanomaa. Toivon näiden postauksien tuottavan puheenaiheita ja jos meidän ajatukset kohtaa, tai ei niin olisi mahtavaa jatkaa keskustelua kommenteissa teidän kanssa. Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

-Ninni

Ensimmäinen pitkä kesäloma

Hellou!

Instagramin puolella on tullut hehkutettua jo kesäloman alkua moneenkin otteeseen, myönnän tän olevan niin outoa, jännittävää ja ihanan ihmeellistä! Olen aikanaan kerryttänyt työhistoriallani vain muutaman viikon kestäneitä lomia, mutta nyt ensimmäistä kertaa olen kuukauden mittaisella lomalla. Lapsena tottui joka vuosi kesälomiin ja siihen, kuinka jokainen vuosi menee samalla rytmillä, on tiettyjä lomia ja niiltä palataan samaan aikaan.

Aikuiselämä on ollut siitä asti jännittävää, kun 18-vuotta tuli mittariin ja viimeistään, kun ammattikoulusta valmistautumista juhlittiin. Tiesin ammattikoulun jälkeen, etten tule kouluun menemään ainakaan pitkään aikaan, josko ikinä ja siitä alkoikin se oman elämän seikkailu. Syksyllä ei alkanut rutiinisesti koulu, vaan töihin oli mentävä ja työpaikkoja on tullut vuosien mittaan vaihdettua. Vaikken vieläkään ole unelma-ammatissa niin olen onnellinen ajastani nykyisessä työpaikassa, koska sain tämän mahtavan irtioton työarjesta.Ensimmainen_ pitka_kesaloma_1Ensimmainen_ pitka_kesaloma_2Pidetään puolison kanssa molemmat täsmälleen samaan aikaan kesäloma ja tämä aika tuntuu samalla parisuhdelomalta. Vihdoinkin voi keksiä tekemistä ilman miettimättä suuremmin ajankäyttöä. Toki on tullut listattua asioita mitä tullaan tekemään kesälomalla, mutta tähän palaan ihan uuden postauksen merkeissä myöhemmin.

Kesäloma tuli juuri hyvään aikaan, vaikka kelien puolesta vähän jännittää saadaanko nauttia lämpimistä säistä, vielä kun monet hellepäivät ovat menneet töissä. Syksyisin tuppaa tulemaan pientä stressiä ja ahdistusta, koska kesä on mennyt nopeasti ja illat alkavat pimenemään. Nyt saadaan siis vielä kuukauden ajan nauttia kesästä, ilman aikataulutusta töiden puolesta ja mielestäni juuri siitä elämästä mistä pitäisi saada nauttia vähän enemmänkin.Ensimmainen_ pitka_kesaloma_3Kippis siis lomalle ja tulevalle seikkailulle, vie se nyt sitten minne tahansa ja millaisiin kokemuksiin tahansa!

Jos sä pidät kesälomaa vielä, niin lupaa nauttia siiitä vaikkei kelit olisikaan mitkään parhaimmat. Tää on se aika, kun saat ladata akkuja ensi kesää varten ja tottakai tulevaan talveen.

-Ninni