Tiedättekö sen hetken, kun viikko on tulossa purkkiin ja sulla on hetki aikaa purkaa kuluneen viikon ajatuksia ja tapahtumia. Just nyt tätä kirjoittaessa mulla on menossa hetki, kun en tiedä päästäisinkö pienen kyyneleen ennen saunaan menoa, vai yrittäisinkö meditoida kaikki ajatukset pois pään sisältä. Ensimmäinen vaihtoehto kuulostaa tutummalta ja toinen uudelta tyyliltä, jota en ole vielä päässyt kunnolla sisäistämään.

Mun luonteeseen kuuluu helposti jämähtäminen paikalleen, uusiin asioihin tarvii potkua ja hirveästi tukea. Silti vihaan ajatusta siitä, että kaikki pysyisi ennallaan eikä mitään uutta tapahtuisi koskaan. Ihmisenä kasvaminen on super hienoa ja tärkeää iästä riippumatta. Sitä ajatusta haluan myös vaalia kadotettujen vuosienkin takia, että oli minkä ikäinen tahansa mä voin tehdä mitä vain ja kokeilla mitä vaan.

On vahvuutta myöntää olevansa heikkko ja omistaa se tunteikas herkkä puoli. Tuo oli myös yksi asia jonka paras ystäväni minusta oli kirjoittanut ainutlaatuiseksi puoleksi.

Jos yhtään kauemmin olette juttujani lukeneet, tiedätte mottoni olevan, kaikella on tarkoitus. Viikko oli erityisen raskas ja henkisesti itsestään pois vetävä. Sain myöhäisen synttärilahjan parhaalta ystävältäni, jossa on 12 syytä miksi olen hänelle tärkeä. Yhdessä olon jälkeen, heti kotiin päästyä avasin lahjan ja luin tämän kirjan, ja niin tällekkin viikolle tuntui tulevan tärkeämpi tarkoitus.

Ei vehreyttä ilman sadetta, ei auringosta nauttimista ilman pimeää talvea. Ei täydellisistä päivistä nauttimista ilman vaikeita päiviä. Ei vaikean viikon lopetusta, ilman täydellisen aurinkoista iltaa parhaan ystävän kauniilla sanoilla.

Oon todella onnellinen niistä ihmisistä mun ympärillä, jotka ymmärtää ja tukee. Niitä ei monia tarvitse olla, ei se määrä vaan se laatu.

Toivottavasti teidän viikko on sujunut hyvin ja jos mikään tuntuu just nyt vaikealta, mä uskon sun löytävän pian rauhan. Anna itselles aikaa löytää tarkoitus ja tukeudu ihmisiin sun ympärillä. Taakka on helpompi, kun sen on voinut jakaa.

-Ninni