Ne jotka ovat ennen kesää blogiani lukenut, tietääkin miten oma maailmani sai täys käänteen maaliskuussa ja otin ison askeleen elämässä. Muutin rakkaasta Helsingistä töiden perässä Tampereelle saadakseni asiat järjestykseen. Helsinkiin on kova kaipuu ja tiedän pääseväni takaisin, kunhan se on taloudellisesti järkevää.
Tampereelle muutto tarkoitti itselleni ankaraa työntekoa, mutta tottakai perheen ja ystävien kanssa olemista ja uusiin ihmisiin tutustumista. On ollut ihanaa päästä tutustumaan työn kautta niin erilaisiin ja inspiroiviin ihmisiin. Silti nykyinen työpaikka, jonka ajattelin tarjoavan vain töitä ja tottakai työkamuja, toikin elämääni jotain ihan muuta mitä en uskonut Tampereelle muutettuani tapahtuvan.
Moni instagram ja snapchat seuraaja onkin varmasti tietonen mistä tulen seuraavaksi puhumaan ja olen pitkään miettinyt miten haluan ilmaista sen vielä täällä teille lukijoille.
Hiukan pohjustaakseni asiaa, minkä takia tämä asia nyt niin suurena yllätyksenä tuleekin, johtuu elämän tuomista pettymyksistä ja suruista. Somessani olen tuonut rikkinäisyyttä esille ja myös miten viime syksyinen ero vaikutti niin moniin asioihin, kuten sen olevan myös syy minkä takia päädyin muuttamaan Tampereelle.
Olin pitkään se ystäväpiirin negatiivinen ihminen rakkauden suhteen ja pitkälle tätä vuotta olen puhunut, kuinka en enää ikinä uskalla/halua seurustella. Olen tiedostanut eron jälkeen sen, miten luottamus ihmisiin katosi pettämisien takia jja sydän alkoi pikku hiljaa piiloutua muurin taakse. Silti rakastin seurata ihmisiä, jotka julisti omaa rakkauttaan ja ehkä sielä muurin takana oli pieni toive siitä, että oikean ihmisen kohdalla ja suurella työllä sitä voi vielä uskaltaa avata sydämen muullekkin kuin perheelle ja ystäville.
Elämä jatkuu isojenkin asioiden jälkeen ja jos ikinä jotain haluaa sen eteen täytyy tehdä töitä ja uskaltaa heittäytyä, vaikkei olisikaan varma milloin jalat osuvat pohjaan. Pohjimmiltaan sydämeni on halunnut uskaltautua antamaan mahdollisuuden uudelle parisuhteelle, jos semmoinen ihminen vain tulisi vastaan ja niinhän se tuli, kliseisesti sanottuna -se tuli silloinkun sitä vähiten odotti.
Tapasin kiehtovan tyypin, jonka kanssa aluksi ystävystyin, vaikka tiesin kiinnostusta olevan enemmän molempien kohdalla. Yritin pitkään sivuuttaa omat tunteeni ja uskokaa, kun sanon älä ikinä tee niin. Omat tunteet täytyy aina käsitellä ja olen niin onnellinen tästä tyypistä, koska olen alusta asti pystynyt puhumaan hänelle niin hyvistä, kuin vaikeistakin asioista. Minä joka muurasi sydäntä umpeen, alkoi jostain syystä luontevasti avautumaan ja huomasin, mitä enemmän puhuin asioista, sitä suurempi side meidän välille syntyi. Mikä parasta, tämä ihminen ei katsonut minua eri tavalla, vaan pyyhki kyyneleeni, piti kädestä ja oli tukena. Sain juuri semmoista tukea ja rohkaisua asioihin, että tunteiden piilottaminen pidempään olisi ollut mahdotonta.
Asiat meni omalla painollaan ja voin sanoa ettei jännitystä tämän suhteen alusta puuttunut yhtään! Yhteisen työpaikan takia haluttiin pitää asia mahdollisimman pitkään salassa ja katsoa rauhassa miten viihdymme toistemme seurassa enemmän.
Nyt voin kuitata sydämeni pohjasta olevani kiitollinen niin monista asioista. Siitä, että muutin Tampereelle. Siitä kuinka uskalsin antaa mahdollisuuden näin ihanalle ihmiselle, joka parantaa luottamustani ihmisiin ja saa taas juntin uskomaan rakkauteen. Asioilla on tapana järjestyä, joskus tiputaan ja joskus kiivetään. Olen oppinut suurimpien pudotuksien kohdalla, että kaikista hyvistä hetkistä täytyy nauttia. Kaikella on tarkoitus ja just nyt on hyvä olla 💛
-Ninni
ninnijuutinen.com 