Tatuointeja on nyt kuluvana vuotena tullut otettua taas hiukan lisää ja viimeksi esittelinkin yhden uusimmista tatuoinneista ystävyyden kunniaksi. Siihen postaukseen pääset tästä linkistä.

Olen pitkään miettinyt erilaisia tatuointeja läheisistäni ja ensimmäiset tatuointini olikin perheenjäsenistäni. Jossain vaiheessa sain idean nähtyäni instagramissa erilaisia inspiraatio kuvia, että haluan ottaa muistotatuoinnin ihmiselle jota en koskaan ole elämässäni tavannut.Neljä kirjettä elämäni naisille postauksessa kerroin, kuinka yksi elämäni suurimmista suruista on etten koskaan ole saanut isoäitiä elämääni. Vanhempieni taustat ovat hyvin erilaisia ja värikkäitä ja yksi asia mistä olen kiitollinen, on kuinka he ovat maailman parhaimmat vanhemmat 6 erilaiselle lapselle. Kaikkea ei voi saada ja siihen ajatukseen olen yrittänyt paljon panostaa. En saanut isovanhempia, mutta sain mahtavat ja huolehtivat vanhemmat.

Halusin ottaa isoäidin muistoksi neilikan, joka äidin kanssa pääteltiin isoäidin rippikuvasta, että se voisi olla isoäidin lempikukka. Värityksen kanssa halusin leikitellä ja ottaa lempivärini kukkaan. Tämänkin tatuoinnin kävin ottamassa taitavalla Inaralla Helsingissä ja hänestä onkin tullut yksi lempitatuoijista!

Tuntuu jopa hassulta kirjoittaa isoäiti, koska semmoista nimitystä ei ole omalla kohtaa tullut käytettyä. Myöskään en tiedä millä nimellä häntä olisin kutsunut, jos hänet olisin joskus tavannut. Oma mielikuvia siitä millainen isoäiti olisi, on räväkkä, temperamenttinen, suuri sydäminen ja jos neilikka olisikin ollut hänen inhokki kukkansa olisi tässä tatuoinnissa tarpeeksi huumoria hänen muistolleen.Vaikken häntä koskaan saanut tavata, on hänellä aina jokin erityinen paikka sydämessäni. Olen pienestä tytöstä asti maalannut mieleeni erilaisia mielikuvia millainen hän olisi ollut ja uskon tämän tatuoinnin olevan juuri täydellinen muistotatuointi hänestä. Sekä muistuttamaan minua joka päivä elämän rikkauksista ja asioista mistä täytyy olla kiitollinen.

-Ninni