Hellou!

Muutettuani Tampereelle ja aloitettua kokopäiväisen työn on oma jaksaminen mennyt kaiken muun edelle. Ei ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun sanon etten haluaisi ottaa blogista ja somen päivittämisestä mitään stressiä. Silti jos en instagramiin julkaise melkein viikkoon mitään, tuntuu koko some jäävän unholaan omalla kohdalla. Tänään avasin tietokoneen viikon tauon jälkeen ensimmäisen kerran ja oli ihanaa huomata, että täällä on silti käynyt joka päivä aktiivisesti lukijoita.

Ensimmäistä kertaa teen kokopäiväistä työtä ja on ollut paljon totuttelemista siinä ettei vapaapäiviä viikossa ole kuin kaksi. Tällä hetkellä painan yhdeksän päivän työputkea ja haaveilen jo viikonlopun rauhallisista aamuista ja siitä, että saa nauttia mahdollisesti ekaa kertaa lämpimistä keleistä. Olen onnellinen työstäni ja siitä, että töitä on riittänyt tämän hetkisen tilanteen keskellä.Olisi valhe väittää, että eläisin onneni kukkuroilla. Stressiä on muutamista asioista ja suurin on jatkuva väsymys ja sen kautta tuoma uupumus. Rautalääkkeet eivät ole hetkeen auttanut ja töiden jälkeen odotan vain pääseväni nukkumaan. Jotkut päivät ovat energisempiä ja sen huomaa kaikki. Niinä päivinä tunnen olevani eloisa ja ihmisten nauttivan hymystä ja energiasta mikä kumpuaa pitkin työpäivän ja kotona. Siksi vapaapäivät ja kiireetön aikataulu on tärkeintä, vaikka joutuisikin perumaan joitain menoja, mutta omaa kehoaan on kuunneltava.

Odotan kuin kuuta nousevaa, ettei väsymys paina ja saisin olla energinen normaali ihminen. Tällöin jäisi myös energiaa päivittää enemmän somea, koska se on tärkeä osa omaa elämää ja itsensä toteuttamista.

Muuten juntille kuuluu hyvää, elämä Tampereella on ollut työntäyteinen, läheisten kanssa olemista ja olen myös oppinut olemaan liikaa stressaamatta. Vaikka on asioita joita vähän stressaa, niin on tullut opittua elämään ilman liikaa turhaa pohdiskelua ja turhaa analysointia. Tämä on ihan uusi asia, koska olen aina ollut se joka ajattelee asiat laidasta laitaan ja stressaa niin paljon kaikesta. En tiedä onko se työnmäärästä ettei enää ole aikaa turhille ajatuksille, vai siitä että olen vihdoin oppinut, ettei asioiden stressaaminen auta, kaikki tapahtuu tarkoituksella ja tärkeintä on tehdä parhaansa.Tällä hetkellä on parempi pysyä kokonaan yhden blogipostauksen julkaisemisessa viikossa, koska silloin ei tule otettua liikaa stressiä. Eikä hutaistujen julkaisujen tekeminen ole se mitä bloggaamiselta haluan. Paljon on kirjoitettavaa ja postausideoita, mikä on helpotus ettei inspiraatio ole katoamassa vaan kasvaa enemmän ja enemmän. Muutama toivepostaus on myös listalla ja alan niitä rustamaan mahdollisimman pian!

Toivottavasti olette pysyneet terveinä ja nauttinut kesän alusta!

-Ninni