Syy muuton jälkeiseen juhlaan on tietysti tuparit. Ystävät kasaan ja katsomaan uutta asuntoa illanvieton yhteydessä. Muutettiin puolison kanssa tähän asuntoon pikkusen yli vuosi sitten ja tupareista ollaan kovasti puhuttu ”sitkun asunto on valmis.” Tähän on koko aika tullut esteitä, viimeisempänä jo huhtikuussa kotiin palannut lainassa ollut ruokaryhmä. Ollaan siitä asti oltu ilman ruokapöytää ja etsitty sitä oikeaa. Pitkän etsinnän jälkeen se hetki sitten löytyi, mutta ei vielä kummiskaan saapunut.

Seuraava listalla ollut este on parveke. Parvekkeella komeilee Figaron pieni raapimapuu, matto, valosarja ja kynttilälyhty. Ja se oli sen tarinan loppu. Mulle on ollut tosi tärkeetä, jos jotai juhlistetaan niin se on loppuun asti täydellinen, varsinkin kodin suhteen.

Tämä asunto on meidän kolmas jossa asutaan, ensimmäisessä asuttiin hetki, kunnes jäin työttömäksi ja asunnon menot olivat liian suuret. Toisessa kodissa asuttiin reilu kaksi vuotta, mutta sielä vasta tunsinkin asunnon olevan puoliksi valmis.Pikku hiljaa (laskematta parveketta) alan olemaan valmis ja tyytyväinen sisustuksen suhteen ja tupareita voisi ajatella sen kannalta, kunnes kotiimme asettui uusi este. Jotkut teistä on igstä ja snapchatin puolella huomannutkin meidän sohvarumban viime viikolla ja hieman vielä jatkui tälläkin viikolla.

Oltiin pitkään puhuttu uudesta sohvasta ja extempore Ikean reissulla yhteinen unelma sohva vaan tupsahti eteen. Ajatus ei ollut ollenkaan ostaa sohvaa, mutta siinä yhdessä istuessa testisohvalla, kun kahden ihmisen katseet kohtaa on asia lyöty jo lukkoon. Yllättävintä on, että oltiin puolison kanssa heti samaa mieltä jalkojen ja sohvan väristä.

Ehdottomasti hauskinta tässä on se, että meidän sohva on divaani! Vuosia sitten kirjotin postauksen siitä, kuinka otettiin kompromissi jalkarahi, koska olin divaania niin vastaan. Niin se mieli on muuttunut, myös valkoisen sohvan suhteen, joka oli ennen unelma -joka myös täyttyi.Ainiin olin ihan unohtaa! Se miksi meidän sohva on este on tottakai se, etten halua yhtään ylimääräistä likatahraa kiiltävän puhtaalle sohvallemme. Miehet, alkoholi ja pleikkari tietäisi aivan varmasti hiusten lähtöä juntin päässä illan aikana. Joten ei tupareita, ennenkuin sohva on vuorattu suojakalvolla piiloon.

Olen myöskin luonteeltani hieman taikauskonen. Me ei olla vieläkään pidetty tupareita, joten onhan sen kerrottava jostain? Eilen oivalsin, ehkä meidän on pidettävä ensimmäiset tuparit kodissa jonka omistamme. Silloin se olisi ainutlaatuista ja myöskin antaisi merkityksen sille, miksemme koskaan ole pitäneet tupareita aikaisemmin.

-Ninni