Tällä hetkellä oon erityisen paljon törmännyt siihen miten paljon puidaan niitä asioita mitä halutaan tuoda someen ja mitä jättää pois. Instagramin hiominen ja kauniit kuvat tuntuu olevan joillekkin suuri päänvaiva, kun taas me somettajat pidetään sitä omana portfoliona, inspiraation lähteenä, tai vaan hyvänä harrastuksena. Kaikki tämän hetken pohdinnat mihin on tullut törmättyä, on laittanut ajattelemaan omien somekanavien kohdalla sitä mitä sinne haluaa tuoda.

Eniten olen kummiskin miettinyt blogia ja täällä on pitkään ollut selvät sävelet mitä asioita ja kuvia tänne haluan tuoda teidän lukijoiden näytille. Kuvista aikanaan puhuinkin, tässä postauksessa kuinka en halua näyttää läheisiäni, koska se ei mielestäni ole oleellista miltä joku läheisistäni näyttää.Läheisten lisäksi on paljon muitakin asioita mitä tarkoituksella jätän blogista pois, vaikka tämä välillä tuntuu siltä päiväkirjalta jonne saa purkaa asioita, silti fakta on se ettei niitä suurimpia juttuja tule jaettua.

Meidän perhe on ihana ja siitä kiitän aina, mutta pilvilinnoissakin on joskus reikiä ja joskus niitä erimielisyyksiä syntyy. Onneksi harvoin eikä koskaan mitään suurempaa, ettei niitä pystyttäisi sopimaan. Silti perheen keskeiset asiat jätän aina pois blogista ja somesta ylipäätään.

Samaan kategoriaan menee parisuhdeasiat. Kuten tuossa aikaisemmin linkkaamassa postauksessakin sanoin, että mitä jos lusikat meneekin jakoon. Yhtälailla mielestäni some ei ole paikka missä puida parisuhteen, tai perheen asioita. Ketään ei saa koskaan loukata julkisesti, varsinkaan suutuspäissään. Kaikilla on huonoa päiviä, huonoja aikoja ja niistä aina selviää.

Paljon on henkilökohtaisia asioita joista mietin mitä kirjoitan ja yksi näistä on myös raha-asiat joita en halua jakaa oikein edes perheenkään suhteen. Me vedetään puolison kanssa yhtä köyttä ja mielestäni se on tarpeeksi, kun molemmat tietää yhteisistä asioista rahankin suhteen.Viimeisenä listasin tämän kirjoituksen suunnitteluun sanan onnellisuus. Huomasin ja myöskin tiedostan, etten ihan hirveästi hehkuta niitä asioita mitkä tekee onnelliseksi, tai jos on tapahtunut jotain mikä on suurta ja hienoa. Seuraan jonkin verran ihmisiä ja vaikuttajia somessa ja vaikka itse olen semmoinen, joka pystyy olemaan onnellinen toisten saavutuksista ja saada siitä inspiraatiota itselleen, niin silti aina tulee törmättyä niihin kommentteihin joissa kirjoittaa eri äänellä olevat ihmiset.

Ne kommentit ja niiden takana olevat ihmiset, eivät ole niitä jotka pystyy olla onnellisia jonkun puolesta joka jakaa onneaan somessa, oli sitten isompi vaikuttaja, tai ei. Tämä on tehnyt mulle niin ison muurin, etten halua hirveästi hehkuttaa jos jotain tapahtuu mikä saa onnelliseksi, tai oikeastaan iloiseksikaan. En halua ihmisten kateutta mitä sosiaalisessa mediassa jaetaan muiden niskaan aivan turhaan. Haluan viimeiseen asti välttää sitä, että joku olisi kateellinen minulle, vain jonkun päivityksen perusteella.

Siltikään en halua keskittyä liikaa negatiivisuuteen, koska silloin se levy jää helposti soimaan päälle. Kaikilla on hetkiä, joskus pidempiä ja joskus lyhyempiä jolloin elämä potkii, mutta siitä aina selviää jos vaan jaksaa tehdä töitä. Tuon ennemmin blogissa ja somessa julki neutraaleita asioita, mutta toivon jos joskus tapahtuu jotain mikä on elämässä suurta ja ihmeellistä, että voisin jakaa sen teille täällä ilman pelkoa kateudesta. Kaikkien saavutuksien takana on työtä, itkua, naurua, epäonnistumisia ja lopulta se onnistuminen.

Mulla on vahva toivo, että joskus me kaikki osattaisiin olla onnellisia muiden puolesta ja tsempata muita koko sydämestä, jotta saavutettaisiin unelmiamme.

-Ninni