Nyt on aika nostaa pinnalle yksi pitkään vaivannut asia, josta en ole täällä blogin puolella avautunut. Kuten otsikosta näkeekin, tämä postaus koskee vuosia kestänyttä väsymystä ja sitä miksi näin on päässyt käymään, miten se on vaikuttanut elämääni ja kuinka asia selvisi.

Muistan hämärästi, kuinka väsymys alkoi pikku hiljaa ettei sen alkamisesta ole selkeää kuvaa, vaan pikkuisina osina ja lopulta väsymys meni todella pitkälle. Ollessani 18-vuotias muistan, kuinka en pystynyt ajamaan autolla pitkiä matkoja, koska puolentunnin matkassakin alkoi jo helposti väsyttämään.Kuten olette pääseet seuraamaan tiiviisti elämääni muutaman vuoden ajalta, olen kokenut yhden Burn outin töiden takia, reilu vuosi sitten jouduin lopettamaan rakkaan Simban, aloitin työt ja aloin pelkäämään uuden burn outin palaamista.

Tämän vuoden aikana olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni monen asian suhteen ja ensimmäinen asia oli oma jaksaminen. En halunnut olla enää väsynyt ja se joka ei ajattele muuta kuin nukkumista. En halunnut enää nukkua 10h yöunia ja päivän aikana nukkua kolmet päiväunet ja olla siltikin niin väsynyt kaiken aikaa. En halunnut olla enää haukotteleva nuori aikuinen, vaan se energinen ja hyvinvoiva Ninni joka olin ennen.Ensimmäisenä, kun aloin asiaa tutkimaan tuli eteen jatkuvasti ihmisten kertomuksia, kuinka väsymys on johtunut masennuksesta ja on hurjaa ajatella –olenko masentunut vuosien myötä?

Paljon on tapahtunut lyhyessä ja pidemmässä ajassa, olen nähnyt jonkin verran masentuneita ihmisiä ja kuullut heidän tarinoita. Mitä enemmän aloin tutkimaan asiaa, annoin itselleni luvan olla masentunut. Keräsin rohkeutta ja varasin ajan psykiatrille muutama kuukausi Simban kuoleman jälkeen.

Olen aina tykännyt jutella ihmisten kanssa ja psykiatrille puhuminen tuntui hirmuisen vapauttavalta, silti mietin jokaisen kertomani jutun jälkeen -onko tämä näin iso asia, josta pitää tuntemattomalle ihmiselle kertoa. Olin menettänyt pienokaiseni ja se on tähän asti isoin juttu, mutten nähnyt tarvetta käydä vuodattamassa kyyneleitä, koska tiesin olevani vahva ja surun täyttyvän arkisilla asioilla.

Juttu tuokion jälkeen olimme psykiatrin kanssa yhtä mieltä siitä, ettei lisäkäynneille ole tarvetta. Käynnin jälkeen jäi tyhjätunne siitä mikä nyt sit vaivaa, jos en kerta masentunut olekkaan.Kuukausia vierähti nopeasti ja muistan selkeästi, kuinka siskoni kertoi päättäväisesti siitä, kuinka veren rautavarastot aiheuttavat ihmisille väsymystä. Hän oli tutkinut asiaa ja oli sata varma, että tämä on se mihin on tartuttava. Suoraan sanottuna toivo oli jo mennyttä, olin pitkään pinttänyt päähän ajatuksen masennuksesta, tai olevani vaan niin laiska ja haluavani nukkua päivästä toiseen.

Hetken kuluttua mieleeni palasi ajatus siitä, kuinka lupasin ottavani niskasta kiinni ja olevan itselleni hyvä. Olen ansainnut sen elämän mistä haaveilen ja unelmoin, takaisin sen terveyden ja hyvinvoinnin joka on aina ollut.

Varasin mehiläiseen ajan ja kävin juttelemassa useaan otteeseen saman lääkärin kanssa väsymyksestä. Verinäyte otettiin, koska sitä osasin pyytää ja tulosten tullessa iski tunne, kuin joku potkisi päähän. Lääkärin mielestä S-Ferritiini ei ollut hälyttävä, vaikka luku olikin hieman viitearvon alapuolella. S-Ferritiini viitearvo on 13-150 ja omani oli 12. Tämä ei kuulemma olisi selitys näin vahvaan väsymykseen, mutta kehotti rautatablettien syöntiä muutaman viikon ajaksi muuten vain.Olin jo luovuttanut toivosta sen suhteen, ettei vastausta ikinä löydetä, kunnes äitini antoi mukaan rautatabletteja. Jo ensimmäisen tabletin jälkeen huomasin seuraavana päivänä eron! Olin kärsinyt pahasta väsymyksestä pahiten viimeisen vuoden ajan ja vastaus oli kokoaika pienen rautatabletin päässä.

Alku viikot tuntui hurjalta, kuinka maailma oikeasti kirkastui, koska ei tarvinnut nukkua päiväunia. Olin koko päivän hereillä aamu kahdeksasta ilta kymmeneen! Muutoksen huomaa silti nopeasti, jos en ole ottanut rautatablettia iskee väsymys sinä päivänä, joten vaikka inhoan yli kaiken lääkkeiden nielemistä on tähän uhrauduttava ja totuteltava.

Toivon rautavaraston jossain vaiheessa rauhoittuvan, niin ettei lääkkeitä joutuisi joka päivä syömään, toisaalta se on pieni vaiva terveyden eteen.

Väsymys on inhottava vaiva, koska se vie omaa elämänhalua ja vaikuttaa myös parisuhteeseen. Tästä on nyt hyvä suunnata syksyyn, kylmempiin keleihin, lämpimiin villapaitoihin, kuuman kaakaon juomiseen ja rakkaan kainaloon iltahämärällä, koska nyt ei pelota etten jaksaisi nauttia tästä ihmeellisestä maailmasta.

-Ninni