Huonolla omatunnolla olen ystävälleni laittanut viestiä, ettei ole tullut muistettua kysellä kuulumisia kiireellisen arjen takia. Vaikkei meillä välimatkaa paljoa ole, niin silti unohtuu työn ja parisuhteen välissä muistaa niitä muitakin. Oli ihanaa saada viesti takaisin, ettei hän ole mihinkään katoamassa.

Aina ihmisten puhuessa siitä, kuinka ovat lapsesta asti tunteneet ystävänsä on jotenkin hurjan suloista. Siltikään tämä asia ei ole tullut itselle hirmuisen tärkeäksi kuinka monia yhteisiä vuosia on takana, paitsi tämän ystävän kohdalla.Lapsuuden ystävät ovat yhtiä kauniimpia asioita mitä elämä voi vierellään kantaa, mutta niistä pidetään liian tiukkaankin kiinni. Olen kuullut miehienkin sanoneen ”kun ollaan lapsesta asti tunnettu niin pakko olla nytkin ystäviä.”

Mikäänhän ei pakota meitä mihinkään. Olen ollut näkemässä lähiaikoina kuinka lapsuudenkin ystävät jäävät taakse ja jatketaan elämää eteenpäin, se on rohkeaa ja vahvaa. Perhettään ei voi vaihtaa, mutta vanhoja ystäviä on turha pitää lähellä jos lapsuus ajoista on kasvettu aivan eri suuntaan. Hiekkaleikit vaihtuvat tosi elämän kotileikeiksi ja mielenkiinnon kohteet ovat vaihtuneet satoja kertoja.

Ystäväni kanssa viestitellessä tajusin hänen olleen vierelläni enemmän ja vähemmän jo ala-asteelta asti. Koskaan en ole ymmärtänyt kiittää häntä siitä, miten korvaamaton ja kallisarvoinen ystävä hän on, koska me ei olla pidetty toisistamme kiinni kynsin ja hampain, vaan me ollaan oikeasti ihmisiä joilla klikkaa yhteen.Nyt aikuisiällä sen vasta on ymmärtänyt, kuinka harvinaista on löytää hyviä ihmisiä vierelleen. Monet ystäväpiirit on tullut räpiköityä läpi ja tällä hetkellä on vain muutama jotka ovat pysyneet vuodet matkassani. Muutto Helsinkiin karisti viimeisemmätkin kaverit rinnalta, joiden kanssa ei ollut toistemme elämissä sen suurempaa tarkoitusta, vaikka se ronskilta kuulostaakin.

Ne ihmiset joiden kanssa todella klikkaa on pidettävä kuin kukkaa kämmenellä, koska nykyään ystävien löytäminen on paljon vaikeampaa, kuin lapsena. Työkaverit jäävät monesti työkavereiksi ja uuteen ihmiseen tutustuessa tuntuu molempien elämät olevan liian täyteen buugattuja ettei siihen mahdu enää ylimääräisiä mukaan.

Jos ei harrastuksen puolesta tule käytyä uusissa paikoissa, niin missä aikuisiällä voisi sitten tutustua ihmisiin? Harvemmin sitä tulee kaupan banaanihyllyllä mukavan oloiselta tyypiltä kysyttyä  -ollaanko kavereita.

Takki Zara/ Villapaita Bik Bok/ Housut Cubus/ Reppu New Yorker/ Kengät Ellos

Laitoin facebookin bloggaajat ryhmään pitkän harkinnan jälkeen viestin ja kysyin ihmisiä mukaan liittymään ryhmään, jota kautta pääsisi tutustumaan, puhumaan omista blogeista ja löytää jopa niitä ystäviä. Yrittänyttä ei lasketa ja toivon blogiharrastuksen myötä löytäväni lisää mukavia tyyppejä joiden kanssa jakaa tätä harrastusta ja mielenkiinnonkohteita.

-Ninni