Tarvitseeko aina olla jokin pätevä syy voidakseen tehdä jotain uutta ja isoa muutosta? Uskon kaikella olevan tarkoitus, mutta sitä tarkoitusta ei aina pidä heti etsiä.

Tutustuessani uusin ihmisiin ensimmäisenä kysytään miksi olen aikanaan muuttanut Helsinkiin. Olenko lähtenyt töiden, tai opiskeluiden perässä. Kuten varmasti tiedätte vastaushan ei ole kumpikaan näistä.

Syytäni olen joutunut selittämään eniten, ellen olisi sanonut lähteneeni töiden perässä. Vastaukseni tähän kysymykseen on tuottanut niin paljon ihmetystä, etten ymmärrä mille kivikaudelle suuri osa ihmisistä on jäänyt. Eihän lomamatkojakaan täydy erikseen perustella.

Monet eivät tunne sisällään samanlaista seikkailunhalua, eikä myöskään tarvitse. Oon yksi mukavuudenhaluisimmista ihmisistä maailmassa, mutta silti sisälläni palaa suuri seikkailunhalu aina.Mulla on aivan ihana perhe, mutten heidän takiaan ikinä lopettaisi toteuttamassa hulluimpiakin haaveita. He ovat aina siellä, ja pääsen aina käymään heidän luonaan.

Mulla oli paljon kaikkea vanhassa kotikaupungissa, tärkeä harrastus, lähellä töitä ja ympärillä oli ihania ystäviä jotka perheeni lisäksi tiesi varsin hyvin, ettei levottomat jalkani kuuluneet sinne. Päähänpistokset ovat niitä parhaimpia ja mitkä tekee elämästä elämisen arvoisen. Tämä hullun hauska idea ja sen toteuttaminen kuukauden aikana oli parasta mitä ikinä on lyhyessä elämässäni tapahtunut.

Vaikka muutos ei tietenkäään ole ollut tasaista maantietä onneen, en vaihtaisi yhtään kuoppaa ja kiveä -ei elämä koskaan tule olemaan täydellistä, vaikka muuttaisi kuuhun.

Koti on siellä missä sydän on ja sen paikan voi rakentaa minne vain, kunhan se tuntuu oikealta. Tiesin heti löytäneeni kodin, vaikken tiennyt Helsingistä mitään, mutta juuri siinä se hienous olikin.Uskaltakaa tehdä asioita extemporella, niihin ei tarvitse mitään perusteltua syytä. Eihän uuden kasvinkaan ostamiseen tarvitse mitään syytä? Elämästä pitää nauttia ja parhaimmillaan löytää sattumalta juuri niitä ihmisiä, jotka on elämässä niitä tärkeimpiä.

-Ninni