Moikka!

Oon kirjoittanut aikaisemmin aika lyhyesti omasta lukihäiriöstä. Monille se tulee yllätyksenä, jos siitä tulee nopeasti ohimennen puhuttua.

Miten sä voit kirjoittaa blogia, jos sulla on lukihäiriö?

Jos asenne elämää kohtaan on, ettei anna minkään tulla tielle niin tää on yksi niistä asioista mun elämässä.

Mun lukihäiriöni ei ole mikään este, mutta voisi olla ennemminkin tekosyy. Varsinkin, kun me suomalaiset ollaan parhaita keksimään tekosyitä. Silti blogin alussa mietin tätä, tuleeko tästä este.

2 vuotta blogia pitäneenä en ole kertaakaan saanut lukihäiriöstäni estettä, vaan toisinpäin. Oon tehnyt siitä itselleni haasteen ja tsempparin missä haluan kehittyä.

Oon muutaman sähköpostin saanut ihanilta nuorilta, joilla on lukihäiriö ja ovat miettineet voiko heistä joskus tulla jotain missä tarvitsee hyvää kirjoitus/lukutaitoa.

Jokaisesta meistä voi tulla ihan mitä vaan, kunhan uskoo itseensä. Haaveista tulee totta, kun jaksaa painaa niiden eteen ja varsinkaan, kun ei anna kenenkään yrittää talloa unelmiaan. Mennään jalat maassa ja pää pilvissä!

Ja nyt pieni kevennys loppuun! Tämä ajatus lähti siskoltani joka on tässä asiassa musta todella ylpeä.

Ennen kuin lukihäiriööni tiedettiin olin todella turhautunut siihen, kun en jaksa ja ymmärrä lukea kirjoja. Turhautuminen oli kirjoja kohtaan todella suuri, varsinkin jos yhden sivun lukemiseen ja sisäistämiseen meni todella kauan aikaa.

Uskon blogin tuoneen mulle erittäin paljon parannusta, koska tätä kautta niin kirjoitan kuin myös luen. Vaikka niitä virheitä välillä tuleekin ja mistä olen ennenkin pahoitellut.

Blogin rinnalla suurin on, että olen alkanut lukemaan kirjoja. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Siskoni osti muutama vuosi sitten lahjaksi muumikirjoja, koska ensinnäkin rakastan muumeja ja toiseki ne ovat helppolukuisia!

Lukeminen ei ole enään inhokki asia ja ehkä joskus vielä tulee luettua muutakin kuin muumeja. Vauhtiin olen päässyt ja toivonkin ettei kukaan tee pienistä asioista elämässään estettä!

-Ninni